Sivut

lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus 2014 ja vuosisuunnitelma 2015

Vuosi lähenee loppuaan, ja koska mitään ihmeellistä ei enää näinä loppuvuoden päivinä tapahdu, on hyvin aikaa miettiä kulunutta vuotta ja suunnitella tulevaa.


Tälle vuodella suunnittelin ja asetin tavoitteeksi seuraavaa (kursiivilla perässä toteutuminen):

TOKO/ENNE
- AVO1 (ja jos tämä saavutetaan, päätös tavoitellaanko TK2:sta vai suunnataanko voittajaan)
- VOI-liikkeitä kasaan

Toko-kokeisiin ei ehditty suunnitelmien mukaan Entsun sairasteluista johtuen kaksi hyvänmielen AVO3:sta käytiin hakemassa, näistä kokeista jäi hirvittävän hyvä fiilis ja mieluusti olisin enemmänkin Epen kanssa kokeillut. Harmillisesti kesäkuusta alkaen koko loppuvuosi meni harakoille tässä suhteessa. Mutta tärkeintä tietysti on, että harrastuskaveri on kunnossa - sikäli en siis jää tulee makaamaan ja harmittelemaan asiaa sen enempää. VOI-liikkeitä treenailtiin kyllä jonkun verran, lähinnä kaukoja, metallia ja liikkeestä istumista.


TOKO/LYSTI
- ALO koekuntoon
- koeuran starttaus
- ylempien luokkien liikkeitä


Lykä räjäyttikin sitten meidän poppoon tokopotin kuudella kokeella, joiden seurauksena napero sai nimensa eteen tunnukset TK1 ja TK2. Ylempien luokkien liikkeitä treenattiin ahkerasti. Vuoteen mahtui myös muutama lomapätkä tokosta. Kokonaisuudessaan kiva tokovuosi Lystin osalta, vaikka opittavaa meillä molemmilla on vielä hurjan paljon!





AGILITY/ENNE
- haluaisin kirjoittaa "nousu kakkosiin" - vaan olisiko "yksi nollatulos" kuitenkin realistisempi?



Agilityn osalta Enteen kohtalo oli sama kuin tokon - keväällä ehdimme startata jokusen kerran, sen jälkeen saikku vei mahdollisuudet. Kausi lähti kuitenkin hyvin liikkeelle, ja saaliina oli LUVA hyppäriltä ja agilityradalta. Uskon, että kakkosiin oltaisi noustu, jos olisi ollut mahdollisuus kisata myös syksyllä.



AGILITY/LYSTI
- esteet ja suoritustavat varmoiksi
- kisauran korkkaus?


Agilitya treenattiin ja tuskasteltiin, ja lopulta kesäkauden päätteeksi päädyin jättämään koko lajin tauolle. Toivomani yhteinen sävel ja oikea asenne tekemiseen puuttuivat koko ajan ja tuntui, että tilanne vain huononi koko ajan. Vasta nyt joulukuussa olemme treenanneet yhtään mitään aksailuun liittyvää.

 
PK/LYSTI
- esineruutu vieraan tekemänä
- jäljelle kulmat ja kepit


No, tämä toteutui heittämällä - esineruutu ja jälki alkavat olla alokasluokan kokeita ajatellen kunnossa.


NÄYTTELYT/LYSTI
- pakkokakkonen


Näyttelyitä ei edes mietitty tänä vuonna...



VETOJUTUT/Enne & Lysti
- omaksi iloksi erilaisia treenejä
- yhdessä toimiminen valjaassa

Toteutui hienosti - poikaset tekevät kivasti töitä yhdessä, pääsääntöisesti ilman sähellyksiä. Lysti löysi sisäinen vetokoiransa ja syttyi hommaan täysillä, tästä on hyvä jatkaa. 


Ja sitten ne tulevan vuoden tavoitteet:

TOKO/Enne

- muutama koe ennen sääntömuutosta
- AVO1
- sääntömuutoksen jälkeen tokoeläkkeelle? Rally-toko tilalle?

TOKO/Lysti

- TK3 ennen sääntömuutosta
- EVL koekuntoon
- mahdolliset ekat EVL-startit sääntömuutoksen jälkeen
- ei kiirettä ja stressiä, katsotaan tilanteen mukaan etenemistä
- treenit nuorten koirien ringissä


 AGILITY/Enne

- nousu kakkosiin
- kakkosluokassa ekat startit
- estevarmuutta, hallittua irtoamista

AGILITY/Lysti

- oikea mielentila tekemiseen
- estevarmuus
- monipuolisesti erilaisia treenejä, onnistumiset kunniaan


 PK/Lysti

- BH-koe
- JK1

NÄYTTELYT/Lysti

- No se pakkokakkonen... 


 VETOJUTUT/Enne & Lysti


- Jatketaan samaan malliin, treenejä yhdessä huvikseen
- Lystille ohitukset kuntoon
- Mahdolliset kisat? 1-2 koiran luokka?






Kuvat poikien joulupäivän aamupaineista, pakkasta tuolloin -19,9°C - pienen huksiksen tassut meinasivat jäätyä ;)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Taas toivotus hyvän joulun!


Iloista ja rentouttavaa joulua kaikille lukijoillemme, sekä menestystä tulevan vuoden koitoksiin!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Enne - elämänsä voimissa!

Voi hyvänen aika. Jos kesästä lähtien olen ollut huolesta surkeana ja miettinyt, mikä ihme hurjaa huskilaista vaivaa sen ollessa vaisu ja vetämätön, on kyllä kelkka kääntynyt aivan kokonaan. Lopullinen syy outoon käytökseen ja vetämättömyyteen jäi arvoitukseksi: punasoluarvot olivat alhaiset niin, että kolmansissa verikokeissa (ehkä pari kuukautta ekojen jälkeen) arvot olivat normaalilla tasolla. Tällä viimeisellä käynnillä katsottiin myös jänisjahdissa lohjennut kannuskynsi (...) sekä huuleen kasvanut patti. Kynsi oli lähtenyt paranemaan hyvin, eikä sille tarvinut tehdä mitään. Huulen patti osoittautui hyvälaatuiseksi kasvaimeksi, joka poistunee itse ajan kanssa. Jo pari viikkoa lääkärikäynnin jälkeen patti oli pienentynyt huimasti.






No, näistä selvittiin, ja viimeiset pari viikkoa Enne on ollut aivan hyperaktiivinen - se haluaa leikkiä kaikki illat, on ihan intopiukeana harrastamassa ja juoksisi vaikka maailman ääriin. Ihanaa, kun muru on kunnossa, mutta välillä kyllä palaa itsellä (ja Lystillä) käämi tuohon maailmaa syleilevään iloon ;)

Mutta, kun kerran koirakin on innoissaan, täytyyhän sitä harrastaa! Tokotettu ollaan jonkun verran. Lystin kanssa ollaan tehty jollain tavalla suunnitelmallisesti voittajan liikkeitä - metallinoutoa, hyppynoutoa ja kaukoja lähinnä.


Metalli on ällö ja tahtoo palautua ravilla. Uskon kuitenkin vakaasti, että kunhan vaan treenataan lisää, alkaa tämäkin sujua. Hyppynouto onnistuu hienosti suorilla heitoilla ja "okei"-käskyllä - erillisellä hyppykäskyllä Lykä on aivan kujalla, koska kapula. Ja kapula. Kapula kapula kapula! Meillä aletaankin siis tehdä treenejä, joissa TÄYTYY pystyä keskittymään, vaikka olisi miljoona kapulaa.

Kaukoja tehdään lyhyellä matkalla. M-s onnistuu kivasti, kunhan en vielä ahnehdi etäisyyttä. I-s tehdään vielä takajalkakorokkeella, mutta alkaa onnistua kivasti hypyllä! Nyt on taas itselläkin toivoa, ehkä tämä vielä tästä...



Enne on treenannut vähän sitä sun tätä, mitä nyt milloinkin tulee mieleen. Torstaina Epskin teki metallia, ja hyh miten vaikeaa olikaan :D Kyllä se kapula palautui, mutta tovin sai maanitella ja muistuttaa, ettei tarkoitus ole juosta rinkiä tai iskeytyä kapulaan tassuilla.

VOI-kaukoja on tehnyt Ennekin, ja aika kivasti :) Myös ruudun tuo on itseoppinut, vähän menee sinne päin pääasiassa, mutta ainakin menee häntä heiluen! Tuon eläimen kanssa tekeminen on kyllä hurjan kivaa nyt, kun ei ole hirveitä tavoitteita ja voi tehdä vähän miten huvittaa. Meillä toimii työnjako, jossa Enne tekee höpöhöpö-juttuja hyvällä ilmeellä häntä heiluen, ja Lykä taas on intopiukeana Oikeista Töistä.


Lauantaina käytiin pitkästä aikaa aksaamassa. Lystikin pääsi tekemään pientä pätkään, ja oli jopa aika hiljaa! Mahtavaa. Harjoiteltiin vähän keppejä, ja ihan käsittämätöntä, miten a) nopeasti pieni eläin oppii uutta ja b) hillitön toistokestävyys sillä on! Niin kauan kuin on pallo kädessä, voidaan treenejä jatkaa vaikka vuorokauden ympäri. Mahtava ipana!


Enne teki vähän radantynkää, keppejä ja muuta sekalaista. Kepittää kivasti, hakee itse ja pujottelee itsenäisesti. Ei mene pakka sekaisin, vaikka itse juoksisin ohi ja leikkaisin edessä. Hieno huks! Kontakteilla stoppasi joka kerta oma-aloitteisesti ja pysyi hienosti. Koskahan se tuon on oppinut? Kai se vaan niin on, että täytyy se kisalisenssi ensi vuodellekin ostaa, että pääsee Entsun kanssa kisailemaan...

maanantai 24. marraskuuta 2014

TK2 Lysti!

Eilen päätimme kahden viikon ja yhden päivän tokokoeputkemme viimeiseen avoimen luokan kokeeseemme. Koe järjestettiin parkkihallissa ja stressasin paikkaa etukäteen melkoisen paljon. Käytiinkin viikolla treenailemassa kahdessa eri hallissa, koska en äkkiseltään muistanut Lystin olleen parkkihallissa ikinä... Hups!

Kokeen tuomaroi Ossi Harjula ja paikalla oli 10 avoimen luokan koirakkoa. Pisteitä Lykä keräsi yhteensä huimat 191! Oheen vielä KP ja luokkavoitto - sekä luonnollisesti se metsästyksen pääkohde, TK2. Hieno pieni! Pisteet liikekohtaisesti:
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 8,5
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9
Nouto 10
Kaukot 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9


Paikkamakuussa kuuntelimme, kun jokin koira vinkui. Ääni ei omaan korvaan kuulostanut yhtään tutulta, ja kun vielä yksi paikkisryhmäläisemme sanoi kuulostavan hänen koiraltaan, luotin naperon olleen hiljaa makuun ajan.


Seuraaminen on edelleen ihan kamalaa. Videolta katsottuna ei kuitenkaan niin pahaa kuin kehässä tuntui, mutta käännökset ovat ihan levinneet käsiin! Tätä lähdetään nyt työstämään ihan tosissaan.


Jäävissä (jotka tehtiin peräjälkeen) seuraaminen edelleen huonoa, maahanmeno hidas, koska käsky tuli taas jotenkin aivan mystisesti, kiitos oman hillittömän jännittämiseni. Huoh. Kaksi edellistä koetta meni jo ilman sen suurempaa stressaamista, mutta nyt päästiin taas ihan uusiin sfääreihin.


Erityisen tyytyväinen olen siihen, että saimme kaikista kolmesta kokeesta kympit sekä luoksetulosta että noudosta! Yhtä nollaa lukuunottamatta kaikki arvosanat olivat vähintään kasi, joten jotain on tehty oikein ja ihan kiva pohja olemassa ylempiä luokkia ajatellen.


Nyt vietetään viikko tokolomaa, sen jälkeen aletaan askarrella voittajan ja evl:n liikkeitä kasaan. Seuraavat koetukset sitten vasta kevään koittaessa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kohti koularia, osa kaksi

Eilen käytiin JANKK:lla tokokokeessa Ossi Harjulan tuomaroitavana. Ja kuinkas sitten kävikään?

No, vallan mainiostihan siinä kävi! 188 pistettä, AVO1, KP ja luokkavoitto :) Pieni pätevä harmauseläin!

Paikkamakuu 10 - kerran ennen liikkeen alkua tarjosi maahanmenoa - hienosti siis löytynyt ajatus, mitä virittelyjen jälkeen tapahtuu! Ohjaajien valmiuden jälkeen hirmuisen hyvä suoritus. Lysti oli tällä kertaa reunassa, toisesta reunasta koira nousi ja lähti.
Seuraaminen 8,5 - taas aika hirveää... Nyt otetaan kunnon seurauskuuri! Tällä kertaa paikoitellen vähän edisti, vähän poikitti, ja muutama vinkaisukin pääsi. Huoh.
Liikkeestä maahanmeno 9 - seuraamisen edistäminen on taitolaji sekin... Muuten hyvä.
Luoksetulo 10 - hieno! Suorituksen jälkeen tultiin vielä erikseen kysymään, miten olen opettanut noin hyvän ja nopean pysähdyksen :) (tosin mun mielestä Lysti voisi pysähtyä kyllä vielä vähän napakammin...)
Liikkeestä seisominen 10 - pysähdys hieno, seuraamisesta ei puhuta :P
Noutaminen 10 - mun pieni pätevä!
Kauko-ohjaus 8 - tässä vähän sekoiltiin, liikkuri nosti kyltin niin, että ei näyttänyt ekaa vaihtoa (kyltissä siis suoraa istuminen), ja mulla meni pasmat sekaisin, kun vaihto tuli niin nopeasti ja ilman sitä kyltin kääntöä. Koko pakka vähän levähti, kahdessa vaihdossa annoin tuplakäskyn, Lykä vähän epävarma eikä vaihdot ollenkaan Lystimäisen nopeita. Teknisesti hyviä kuitenkin.

Estehyppy 10 - hieno tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9 - ja taas se alun sähellys vei pisteen pois :D


Seuraava koitos ensi sunnuntaina. Meillä onkin luvassa oikein tokoviikonloppu, kun lauantaina menemme Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökokeeseen ja sunnuntaina sitten TK2-jahtiin. Nyt viikossa onkin tehtävää, kun kurotaan seuraamista kasaan ja lisäksi käydään tekemässä parkkihallitreenejä - fiksu ohjaaja kun koeilmon jälkeen tajusi, ettei koiransa ole tainnut koskaan edes käydä parkkihallissa, ja sunnuntaina pitäisi kyetä tekemään koesuoritus sellaisessa...

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kohti koularia

Kävimme Lystin kanssa korkkaamassa tokokokeiden avoimen luokan viime lauantaina. Tuloksena hienosti AVO1 173,5 pisteellä.

Paikkamakuu 9,5 - haukahti kerran palatessani, siitä puolikkaan pisteen menetys. Rauhoitin koiran vähän turhankin tehokkaasti ennen makuuta, käskyä antaessa piuhat oli pii-ii-iitkät, mutta tätä ei tuomari ilmeisesti nähnyt. Käskyä annettaessa koira lähinnä nojaili jalkaani silmät puoli ummessa :D Pysyi nätisti, vaikka vierestä oli lähtenyt koira heti ohjaajansa perään.

Seuraaminen 8 - loistava kehävireemme hävisi juuri ennen kehään astumista, oltiin molemmat aika varpaillamme ja hermostuneina, eikä seuraaminen todellakaan ollut parasta Lystiä.

Liikkeestä maahanmeno 0 - niinhän se taas päti, että ne omat kauhukuvat ja epäonnistumisen paikat eivät koske niitä "satavarmoja" liikkeitä. Lykä bravuurista siis nolla, koira ei selvästi tajunnut, mitä yritin sille sanoa. Ääni ja äänenpaino olivat ihan pielessä, Lysti pysähtyi ja jäi arpomaan, mitä käsky mahtoi tarkoittaa. Ei pudonnut tokallakaan käskyllä, vasta käsimerkillä sain sen maahan asti.

Luoksetulo 10 - oli vaan niin hieno! Pysyi hyvin, nätti stoppi, ei nykinyt ja tuli vauhdilla kauniiseen perusasentoon.

Liikkeestä seisominen 10 - jäi tosi hyvä fiilis, pysähtyi hyvin ja napitti paikallaan, pää kääntyi perään.

Nouto 10 - aaaa miten hieno!! Pysyi hyvin, ei nykinyt yhtään, haki hillittömällä vauhdilla, tälläsi hienosti sivulle ja piti hyvin irrotukseen asti ♥

Kaukot 10 - hienosti pomppasi istumaan ja laskeutui maahan.

Hyppy 10 - tätä jännitin etukäteen, Lysti alkoi treeneissä paineistua hypystä ja arpoa, hyppääkö vai eikö hyppää. Nyt meni hienosti, oikeastaan mun ihannehyppysuoritus.

Kokonaisvaikutus 9 - piste pois alun hermoilusta ja pakan hajallaan olosta. Tuomarin kommenttina olikin, että kunhan alku saadaan pakettiin, voidaan tavoitella täyttä kymppiriviä.

Pieni oli niin hurjan pätevä! Ääntä se yritti edelleen käyttää, ja tuon kokeen jälkeen tulikin selväksi se, että kierrokset täytyy saada purettua juoksuttamalla, mieluusti vielä lelun kanssa. Kokeen jälkeen ollaan treenailtu nimenomaan hiljaa tekemistä, ja onhan homma nyt vaan aika levällään. Lisäksi seuraaminen on aika kamalaa tällä hetkellä, ilmeisesti bh-kaaviokuuri johti edistämiseen ja poikittamiseen ja ja ja... Huoh. Nyt on kaksi koeilmoa lähetetty ja paikka saatu, ja lisäksi muutama varakoe olemassa. Tavoitteena saada TK2 vielä tämän vuoden puolella, mutta eipä silläkään oikeasti mikään kiire ole.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Väsytettävä ennen käyttöä

Lystillä on ensimmäinen avoimen luokan tokokoe viikon päästä. Ollaankin nyt parina päivänä otettu pientä hapuilutreeniä oikeaa koevirettä hakien. Aika kaukana ollaan vielä ihanteesta :D Jos jotain olen oppinut niin a) en todellakaan jätä lelua mihinkään kaukopalkaksi odottamaan ja b) toi koira on oikeasti väsytettävä ennen koetilannetta.

Lauantaina oltiin mukana pienessä vetokoiratapaamisessa. Entsu pääsi valjakkoon kahdelle kahden kilometrin lenkille, oli tehnyt töitä hyvin ja liikkunut puhtaasti. Lystin kanssa kickbikeiltiin kahdestaan kertaalleen tuo kakkosen lenkki. Kulkeneiden valjakoiden hajut vähän hämmensivät naperoista, mutta selvittiin lenkistä kunnialla kuitenkin.

Viikolla vetotreenit onkin olleet vähän sinne päin: pimeä tulee aikaisin, eikä Lysti "Tulisalama" Lystikästä tee mieli laittaa valjaisiin pimeän aikaan - sen meno on turhan hektistä ja joka suuntaan mahdollista, en tieten tahtoen halua hajottaa itseäni enkä koiraa. Ollaankin käyty nyt pari kertaa niin, että Eps juoksee pyörän edessä ja Lykä vapaana (eilen lenkillä Ennekin sai olla puolet lenkistä vapaana ♥). Vähän tehokkaampaa liikuntaa tulee tälläkin tavalla, vaikka kyllähän Lysti vapaana ollessaan aina juoksee miljoonaa. Pikkuhiljaa koitetaan vaihtaa askellajia laukasta raville, edes vähän pidemmiksi pätkiksi kuin tämän hetkiset noin kolme metriä...

Ja siihen tokoon: viime aikoina on mukamas ollut koko ajan kamala kiire, ja tokoilut on keskittyneet lähinnä kotiolkkariin. Ja siinähän on sitten menty eteen ja taakse ja varmaan sivullekin edistyksen suhteen... Pahin stressin aiheuttaja avo-kaukot, joissa Lysti keksi yhtäkkiä alkaa siirtää takajalkoja - ikinä koskaan milloinkaan ei tällaista ongelmaa ole ollut!

Keskiviikkona treenattiinkin sitten lenkin varrella. Lelu kaukopalkkana (never again!). Oltiin kävelty jo tovi, mutta mitä ilmeisimmin liian lyhyt tovi... Kierrokset tapissa, ääntelyä. Tekeminen kuitenkin aikas jees, jos ei tuota äänenkäyttöä huomioida. Seuraamista, jäävät, luoksari ja ne murheenkryyni-kaukot. Kaikki muu ok, mutta kaukoissa sama takajalkojen siirtymisongelma. Aargh. Nurmikolta pois siirryttäessä saatiin sentään muutama ehjä vaihto lyhyellä matkalla.

Eilen otettiin uusi lähestymistapa tokoiluun, ja käytiin tekemässä neljän kilometrin pyörälenkki ennen treenejä ja pidettiin palkat visusti piilossa. Äänentaso inhimillisempi, välillä muutama intovinkaisu tai -haukku. Hyppy 60cm ok, ekalla kertaa meni maahan, sen jälkeen hienoja (viime kerralla tuo tulevan kokeen liikkuri olisi halunnut hypyttää Lykän 60cm:n esteen yli, joten onpahan nyt varauduttu siihen!). Kaukot TOSI hienot! Kerran vaati kaksoiskäskyn, muuten ei moitittavaa. Noutoa ei voitu ottaa, koska kapula on kadonnut... Jos ei tänään ennen treenejä löydy, täytyy ostaa uusi - luovutusta on aikalailla pakko päästä treenaamaan! Seuraamispätkä ok.

Eilisen jälkeen palasi taas usko ykkösmahdollisuuteen, katsotaan miten sitten lopulta käy... Nyt ennen koetta jätetään yhteishömpötykset poikien kanssa pois treenailun osalta, se tuntuu nostavan kierroksia ja lisäävänä noiden tyhmien virheiden (esim. kaukojen vaihdot) mahdollisuutta.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Huuda, huuda ilosta!

Vitsit, täytyy ihan luntata, mitä olen viimeksi tänne kirjaillut... Aika menee ihan siivillä, en käsitä, että ens viikolla on jo marraskuu!

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hirvittävän hyvää! Koska on taas sattunut ja tapahtunut, lienee selkeintä vähän jaotella asioita eikä edes yrittää läntätä kaikkea epäjohdonmukaisesti putkeen.

Terveys

Entsun terveys on ollut jo kesästä lähtien huolen aiheena. Aiemmin kirjoitinkin, miten fyssarikäynnin lausunnon jälkeen (ja ennen sitäkin jo, käynti oli lähinnä viimeinen niitti) epäilin eturauhasvaivan uusiutuneen. Kävimme eläinlääkärillä, joka totesi eturauhasen tuntuvan tosi lähellä sisäisesti koittaessa, kipua tai aristusta ei kuitenkan ollut. Ell päätti kuitenkin laittaa Tardakin, koska eturauhanen ei aivan normaalilta tuntunut. Tämän jälkeen katselin Ennettä pari viikkoa ja totesin diagnoosin menneen metsään - koira söi hullunlailla ja laihtui, ei halunnut juosta täysillä ollenkaan, oli väsynyt ja nukkuikin tosi paljon. Vein sen uudelleen (eri) eläinlääkärille, jossa ultrattiin, koitettiin eturauhanen ja otettiin jos sun minkälaista verikoetta. Ultrassa kaikki normaalia (ainoastaan maksa hieman suuren näköinen, mutta koska koira oli laiha kuin luuranko, saattoi johtua vain siitäkin), eturauhanen ok ja eläinlääkäri sitä mieltä, että viimeisin Tardak saattoi hyvinkin olla turha - ei uskonut eturauhasongelmiin tässä kohtaa. Verikokeissa lievää anemiaa ja haima-arvot hiemon koholla, muuten muistaakseni kaikki normaalia (paperit eivät tietenkään ole tässä hollilla, että voisin tarkistaa...). Tuon anemian takia päädyttiin syöttämään koiraa pal-jon, lisäksi monivitamiinit ja kahden viikon päästä uudet verikokeet tämän osalta. Ulosteen tarkkailua, tietty. Koiranomistajan arkea, ei kai sitä tarvi edes erikseen mainita ;) Nyt, viikko eläinlääkärikäynnin jälkeen ja muutaman päivän maksaruokavaliolla olon seurauksena(ko) Enne on elämänsä kunnossa. Juoksuleikit ovat ihan arkipäivää, ja ainoa hidaste matkalla on mahan ajelun seurauksena tullut kiva lievä tulehdus mahanahassa... No, se kukistetaan varmasti heittämällä!

Lystikin on ollut hoidettavana, joskin "vain" fyssarilla. Kotiin päästiin puhtaiden papereiden kanssa, mahtavaa! Inasen toinen kylki oli kireämpi kuin toinen, mutta mitään mainittavaa ei ilmennyt. Aiemmat jumit ja kipupaikat olivat kaikki pehmeinä ja kivuttomina, tasapaino ja syvät lihakset kehittyneet huimasti ja lupa jatkaa normaalia elämää.

Tokoilu

Lysti on ilmoitettu kahteen avoimen luokan kokeeseen ensi kuulle (ja kaksi koetta katsottu vielä loppuvuodelle, riippuen miten nämä jo päätetyt menevät). Paketti alkaa pikkuhiljaa olla kasassa, jokunen viikko sitten käytiin ihanan Jennin luona "tasokokeessa", jossa käytiin läpi avoimen liikkeet hyppyä lukuunottamatta. Pientä viilattavaa löytyi vaikka miten paljon, mutta kokonaisuutena ei tarvi ihan hirvittävän huolissaan olla. Itseäni rassaa eniten herkästi ilmenevä äänenkäyttö ja hyppiminen, jonka olen tyhmänä ihan itse aiheuttanut (eikä se mua niinkään haittaa, mutta tuomaria tiedän haittaavan kyllä!).

Seuraamisessa ollaan edistytty huimasti, kun aloin tehdä kunnon seuruupätkiä bh-kaaviota ajatellen. No, bh jää tältä syksyltä käymättä, mutta onpahan vähän treenattu sitä kestoa tähänkin nyt.
Jäävät ok, maahanmeno Lykän tapaan hyvä, perusasentoon pomppaa herkästi niin, että takajalat eivät pysy aloillaan. Kiinnitetään huomiota. Seisomisessa on tullut joku kuningasajatus siitä, että on ihan ok yrittää kääntyä perääni. Lisää treeniä, kiinnitetään huomiota. Istuminen on jäänyt niin taka-alalle, että tällä hetkellä varmistan käsiavulla.
Luoksari ok, stoppikin alkaa näyttää aika kivalta! Enemmän huolestuttaa loppupätkä, loppupa herkästi vino. Tosin, tätä on treenattu ehkä noin kolme kertaa ikinä...
Kaukot hyvähyvähyvä, kunhan vaan keskittyy. Hieno istumaannousupomppu, tykkään!
Hyppy kaipaa lisävahvistusta, mutta en epäile etteikö saataisi kuntoon. Eilen otettiin korkealla esteellä, ensin tosi vaikea ja vaatia massiivisen avun, sen jälkeen ok. Treenattava eri hypyillä, eri paikoissa ja eri korkeuksilla.
Nouto. Meidän murheenkryyni. Tai siis, ei se itse noutovaihe, vaan luovutus ja kapulan pito. Pidon kanssa ollaan tehty hillitön määrä töitä, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Lystille on tullut edes joku aavistus siitä, miten kapulaa kuuluu käsitellä ja pitää. Luovutusta ollaan opeteltu eteen, lyhyeltä matkalta ja hitaalla vauhdilla tulee hyvin, kovempi vauhti ja pidempi matka rikkoo pakan. Eilen napero tarjosikin pätevänä täydellistä luovutusta sivulle, joten... siitä se ajatus sitten lähti. Kun koira ahdistuu eteentulosta ja itse jatkuvasti onnistun sitä paineistamaan, unohdetaan koko juttu hetkeksi. Nyt haetaan itsevarmuutta ja tekemisen iloa perusasennon kautta, katsotaan se edessäluovutus sitten ennen jälkikokeita, jos niikseen tulee ;)

Vetotreenit

Mattimyöhäisinä pääsimme vihdoin aloittamaan syksyn vetotreenit. Molemmat koirat pääsivät omalle kickbike-lenkilleen, Lysti ihka ekaa kertaa ikinä. Hetki meni junnusella tajuta homman juoni, mutta reilun kolmen kilometrin lenkillä tuli jo vallan hienojakin vetopätkiä. Hirvesti Lykä tukeutuu saalisviettiin, mikä ei ihan ole omaan mieleeni... Ohitukset aivan hasardeja eikä selvästi ihan ollut ajatusta siitä, mitä kaikkea juostessa voi tai ei voi tehdä :D Mutta hei, se kääntyi jokaisessa käännöksessä oikein! Entsun kanssa olikin ihanan rentouttavaa huristella tämän jälkeen, kun pystyi luottamaan ihmisten ohitusten ja reunassa pysymisten sujuvan vaivatta. Mutta tästä jatketaan - olipas kiva päästä taas kiinni tähänkin lajiin!

Muita juttuja

Lystin kanssa kävimme viime sunnuntaina temppukoulutuksessa. Hurjan kivaa, ja kouluttajan mukaan Lykä olikin mallioppilas ;) Nopeasti tuo nappasi temppujen ideoista kiinni, ja käsittämättömällä sykkeellä jaksoi tehdä ja toimia koko puolitoistatuntisen. Uusina juttuina opeteltiin mm. peruuttaen jalkojen pujottelua, peruuttaen ryömiminetä ja tolpan kiertämistä peruuttaen, vanhoista tutuista mukana oli peruutus jalkojen väliin ja olkapään yli kurkkaaminen selkään nojaten. Hirmu kiva päivä!

Poikasten aamuiloittelua pääsette katsomaan tästä, meinasi olla tippa linssissä, kun hurja huksis oli noin intona leikkimässä pikkuveikan kanssa ♥

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Voi, kunpa vain. Tai edes melkein.

Eilisiltana alkoi oloni tuntua siltä, että kaikki ei ole kunnossa: päätä ja selkää särki, koko ajan kylmä, kurkku tukossa - ja niinhän se lämpökin sitten nousi. Tämä päivä onkin mennyt lähinnä makoillessa, siskoni käytti poikaset lenkillä yksitellen ja lenkin aikana viihdytin toista temppuilemalla tai tokoilemalla. Tai no, se oli tarkoitus... Lykä oli ensimmäinen lenkillelähtijä, ja Ennehän ei tästä kovin iloinen ollut. Vähän sen kanssa tehtiin sitten muovilaatikkoon menoa, mutta siitä oli kyllä iloinen temppumieli kaukana :D Saatiin sentään omatoimisesti kolme tassua laatikkoon, ja avustettuna se neljäskin!

Lysti oli (yllättäen...) valmiina tekemään mitä vaan, joten sen kanssa muisteltiin kaukokäskyjä (sivulla olevilla nameilla saatiin aika hienoja m-s ja i-s -vaihtoja (i-s edelleen hypyllä, en vielä luovu toivosta), tavalliseen tapaan tehty m-i vähän löysä), seuraamista (ajatuksena saada koira haluamaan seuraamista, ts. vihjesanat ja sosiaalinen palkka tehokäyttöön. Tämä voisi toimia, täytyy vaan muistaa pitää kiinni kriteereistä ja siitä, että asento pysyy oikeana, nyt näyttää herkästi poikittavan kierrosten kohotessa...) ja kapulan pitoa (kaksi pitoa "vanhaan tapaan", hyviä molemmat. Lopuksi yksi niin, että Lysti sai tuoda kapulan noin puolen metrin päästä. Hienosti tälläsi istumaan ja piti rauhassa, uskomatonta!!). Lopputempuksi vielä vähän vadissa pyörimistä.

Tarkoitus oli tehdä myös tunnaria, mutta jäin vähän pohtimaan, haluanko nyt tähän samaan settiin sotkea enää pehmeitä tunnarikapuloita - ne kun niin kovin herkästi houkuttelevat hampaiden käyttöön... No, loppupeleissä unohdinkin jo koko tunnarin, joten eipä tarvinut jäädä miettimään asiaa sen pidemmälle :D

Lysti alkaa omaan käteen tuntua ja silmään näyttää hyvältä, joten vähän jo mietiskelen, josko tälle vuodelle saisi muutamat tokokokeet käytyä. Ensi kuussa ollaan varasijalla BH-kokeeseen, jonka jälkeen voisi keskittää taas tarmon ihan oikeasti tokohommiin. BH:ta vartenkin täytyisi alkaa ihan oikeasti valmistautua ja tehdä jonkunlaista toimintasuunnitelmaa, jos sinne kokeeseen satutaankin pääsemään... Hirveä tokokoefiilis olisi, vaikka koira itsessään on vielä turhan vaiheessa. Ja olenhan tässä ehtinyt jo kehittää puolikkaan koiratanssiohjelmankin ajatuksen tasolla, kun talvikaudeksi jää treeniohjelmasta pois sekä aksa että jälki. Pitäähän se kalenteri jotenkin täyttää!

Tänään on ollut taas lämpimämpi päivä, mutta muuten on kyllä useampana päivänä harmittanut, että koiria ei saa liikuttaa täysillä. Haaveissa siintää pyörä- ja kickbikelenkit! Lystihän ei vielä valjaaseen ole päässyt, ja sen kannalta on hyväkin, ettei olla vielä päästy treenejä aloittamaan. Vaikka Lykä on pienempi kuin Enne, on se kehittynyt hirvittävän paljon hitaammin, ja vasta nyt voisin edes ajatella varsinaisia vetolenkkejä sen kanssa. Mutta katsotaan nyt, jaksanko alkaa sitä opettaa hommaan tässä vaiheessa, kun Enne on ainakin toistaiseksi poissa pelistä. Toisaalta ajatus kahdesta koirasta suksilla on aika... hasardi, varsinkin, jos toinen aloittaa treeninsä ekaa kertaa ikinä sillälailla!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Paranemisia, takapakkeja, iloa, ihmetystä ja vähän itkuakin

Valitettavan vähiin on taas jäänyt tänne kirjoittelu... Syykin (ainakin teko- sellainen) on: molemmat koirat olivat pidemmän aikaa sairauslomalla ranka- ja lihasjumien takia, eikä tuolloin tehty käytännössä mitään. Nyt, kun aletaan taas päästä kiinni normaaliin arkeen, on päivittely yksinkertaisesti jäänyt Facebook-ryhmän jalkoihin. Sinne kun on niin paljon helpompi lisäillä kuvia ja nopeasti kirjoittaa päivityksiä. Halukkaat voivat liittyä mukaan menoon, Ennenkuulumatonta löytyy myös FB-maailmasta samaisella nimellä.


Pojat elementissään: toinen unten mailla ja toinen valmiina mihin vain. Tällä hetkellä tosin temput ja muut vastaavat saavat häntäheiluri-Entsunkin liikkeelle ja hereille - ihan äkkiseltään ei Lykäsen kanssa kahdestaan päästä tekemään mitään, kun mukana on myös herra huksis. 

 

 


Fyssarilla ollaan käyty enemmän kuin tarpeeksi... Ekalla käyntikerralla molemmilla merkittävimmät löydöt jumeja lapojen kohdalla rangassa, lisäksi Lystillä takareidet jumissa. Entsulla jumitusta myös lannerangassa, toisessa takajalassa. Kotijumppia ollaan tehty ahkerasti, ja pojat ovat päässeet myös vesijuoksumatolle. Molempien toipuminen eteni hurjan hyvin, kunnes eilen oli Enteen kontrolliaika. Tunnelmat käynnin jälkeen olivat vähemmän hyvät:
"Koiran omistaminen on kyllä ristiriitaisten tunteiden viidakko. Enne kävi tänään fyssarikontrollissa. Arjessa Enne on hirmu iloinen, haluaa tehdä, olla mukana ja puuhastella, leikkii Lystin kanssa, saa hepuleita ja osallistuu kaikkeen häntä heiluen. Eilen illalla aloin kuitenkin epäillä, josko eturauhasongelmat ovat palanneet. Enne on hetkessä laihtunut paljon, ei mielellään tee isoja pissoja ja Lysti on huulet väpättäen auttamassa pesupuuhissa. No, tänään fyssarin sanat palauttivat kyllä maan pinnalle: siinä missä viimeksi edistys oli huimaa, tässä välissä oltiinkin menty taaksepäin reilusti. Alkutilanteessa ei sentään olla, mutta huonompaan suuntaan menty. Koska ongelmat ovat hyvin samanlaiset kuin alunperin, voisi eturauhanen olla hyvinkin mahdollinen oireiden aiheuttaja. Jos näin on, siirtynee syksylle mietitty leikkaus niin, että ongelma saadaan ensin korjattua...
 
No, kotona Lykän temppukouluun osallistui myös innokas, häntänsä heiluttamalla irrottamista yrittänyt huskylainen  <3 p="">

 Kuva Heini Seppä

Kuva Jenni Sohlberg

Syyskuun alussa käytiin sirkuskoulussa Heini Sepän huomassa. Hirmusen kivaa ja melenkiintoista, kotiin lähti ainakin into frsibee-harrastusta kohtaan sekä paljon kivoja temppuideoita. Pojat olivat molemmat mukana, ja molemmat aivan liekeissä!


Suosikkimaisemissa suosikkipoikien kanssa. Ihanat syysaurinkoiset ilmat ovat ehkä parasta retkeilyaikaa. Ja kun mukana on kaksi innokasta kaveria, ei reissailu paljoa tästä parane! Ja mikäs sen parempaa kuin tähän mennessä suosikkimaastoiksi Suomessa nousseet reitit ihan oman kunnan alueella!

Ollaan me vähän treenattukin. Viime aikojen suurimmat saavutukset Lystin kaukojen maahan-seiso takajalat paikallaan (kiitos Ansu Leimanin vinkkien, onnistuu myös kauempaa!), Lystin noutokapulan rauhallinen pito edes hetken (en edelleenkään usko, että tämä on totta!) ja Entsun kropanhallintatreenit (31 litran laatikkoon menee jo huskylaisen kolme tassua kerralla!). Jäljellä Lysti on tehnyt 10 kepin jälkiä 10 kepillä, tien ylityksillä, tien reunaa pitkin ja kovin pätevästi on pieni selvinnyt. Janoille lähtö alkaa olla hyvä, mutta takajälki kutsuu tosi usein... Kouluttajan mukaan ei kannata huolestua, joten katsotaan, miten syksyn omatoimijäljillä käy, ja annetaan asian hautua kevääseen. Esineruuduissa vauhti on hyvä ja etsii ekat esineet hyvin, väsyneenä työskentely on vielä vähän sinne päin - mukavuusalueelta ei liene kiva poistua. Katsellaan tätäkin. Ja varmasti muutakin ollaan tehty... Nyt, jahka päästään kiinni treeneihin oikeasti, jaksan toivottavasti kirjoitella enemmän ihan treenijuttujakin. Niin suuri osa jää nytkin hämärän peittoon...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hei me mökkeillään taas!

Jenni ja aitoveli-Riemu kutsuivat meidän porukan mökkeilemään kauniin Saimaan rannalle. Viikonloppu oli mahtava, paljon aurinkoa, uimista ja hyvää ruokaa :)

Aamutuimaan käytiin lauantaina ja sunnuntaina tekemässä aussielapsille jäljet. Lystin janat hienot ja suorat, mutta kumpanakin päivänä takajäljet. Huoh. Lisää treeniä siis... Jälkimotivaatio ja -asenne olivat huikeat, ja tällä kertaa pysyin oikeasti kartalla siitä, koska koira on jäljellä. Kyllä tuolla vaan on osaamista ja itsevarmuutta jäljellä. Kepit sen sijaan olivatkin oikea murheen kryyni - uudet (eivät aiemmin muilla käytössä) kepit, jotka olivat vähän kostuneet pussissa yhdistettynä kuumaan keliin (ja mahdolliseen asiaan x) olivat Lystille kuin heprean kielinen teksti - ekalla jäljellä löytyi 2/8 (!!), sunnuntain keppitreeneissäkin vain 3/4 ja 2/4. Nyt kehiin siis uudet kepit ja pelkkiä keppitreenejä pitkien jälkien sijaan. Puuh.

Tässä kuvatunnelmia tältä reissulta:


Kotiin päästyä ollaan treenailtu kevyesti tokoa, kuumasta ilmasta johtuen lähinnä Lystin kanssa. Avo-hypyssä tarjoaa jo istumista, avo-kaukot on ihan jees ja eilen saatiin ensimmäiset luoksarin stopit, joihin olin todella tyytyväinen. Tähän asti pysähdys on valunut vähän liikaa minun mieleeni. Lisäksi ollaan treenattu kaukojen m-s ja i-s -vaihtoja: maasta hissillä (hienosti pysyy takajalat kohdillaan, joskin olen vielä pysynyt vieressä) ja istumisesta hypyn kautta (alkaa sujua tämäkin, ja vaikuttaa loppujen lopuksi kuitenkin sopivan meille tämä tekniikka!). Pienestä tulee vielä niin hieno tokokoira!

tiistai 22. heinäkuuta 2014