Sivut

tiistai 3. joulukuuta 2013

Talvi tulee!

Ainakin täällä Hämeessa on melko eksoottiset lenkkeilykelit - kiitos mustan jään päälle sataneen lumen. Tulevaa talvea silmällä pitäen tilasin jo kuukausi sitten uudet muruset: Icebugin Anda2-L Bugripit. Viime talveksi ostin samanmoiset valkoiset, jotka saivat nyt (vähemmän valkoisina....) siirtyä koiralenkkikäyttöön. Uudet mustat toimivat nyt "edustuskenkinä" kevääseen saakka.

Myös poikaset ovat huumassa lumesta ja viileästä. Piha on kovassa käytössä, kun naperoiset painivat ja juoksevat kilpaa. Harmi, että tuo rivaripiha on niin kovin pieni...

Tänään aamulla käytiin tokoilemassa Jonna Rusin ohjauksessa. Olipas kivaa, ja taas paljon asioita ja ajatuksia, joita ei ole tullut mieleen. Entsun kanssa tehtiin häiriöseuraamista niin, että maassa oli leluja, kuppeja ja nameja. Ja olipas muuten vaikeaa! Koskaan ennen ei oltu tällaista tehty, ja asian suhteen täytyykin ryhdistäytyä Lystiksen kanssa. Saatiin lopulta oikein kivoja suorituksia Enteen kanssa - ja huomattavasti parempaakin pätkää kuin ilman häiriötä. Mitä ilmeisimmin häiriö oli niin vahva, että Enne päätti tukeutua minuun ja pitää kontaktia. Jee! Näitä lisää :)

Enne teki lisäksi liikkeestä seisomista saman häiriön keskellä - pysähtyi kivasti, otettuani kaksi askelta oli vähän kurottanut kaulaansa haistellen (jalat edelleen paikallaan), mutta päättänyt paikalla pysymisen olevan parempi vaihtoehto. Myös taakse kulkiessa pysyi aloillaan, hieno Eps!

Entsun viimeinen liike oli luoksetulo, joka meni... no, vaihtelevasti. Muutama ihan ok stoppi, mutta melkoista sekoilua myös. Otettiin niin, että Jonna palkkasi heittämällä namipurkin pysähdyksestä, tämä ok. Tämän jälkeen otettiin edestakaisin juoksuna, jolloin ajatus oli joka toisella kertaa kutsua luokse ja joka toisella kertaa pysäyttää. Vaan eipä tuo oikein pysähtynyt... Tiedä häntä, jotkut piuhat eivät oikein kohdanneet. Katsotaan, miltä jatko näyttää...

Lysti teki seuraamista, jossa sain heti noottia omasta asennosta. Ja tottahan se on, kuljen ihan miten sattuu, vinossa ja vääntyneenä. Koira kyllä seuraa - mutta laitetaanpa ohjaaja ryhtiin ja suoraan, niin pentusella ei ole aavistustakaan, mitä ollaan tekemässä. Lisää treeniä tähän siis!

Lisäksi Lysti teki luoksetulo-luopumis -leikkiä. Jonna kyykyssä namien kanssa, minä seisten pienen matkan päässä. Lystille lupa mennä hakemaan nami, kutsu luokse, lupa, kutsu kesken matkan jne. sekaisin ja vuorotellen säädellen. Kerran jouduin hakemaan pentusen pois, ja kyllähän oppi meni perill - ei meinannut enää millään lähteä uudelleen namille :P Tätä jatketaan ja vaikeutetaan pikkuhiljaa, jotta naperoinen oppii kuuntelemaan ja tietää, että antamani käsky ei ole kehotus, vaan sitä noudatetaan riippumatta siitä, mitä muuta olisi tarjolla.

Hirmu kivaa oli päästä treenailemaan pitkästä aikaa ohjatusti, lisää näitä kiitos! Miinuspuolena vain sääolosuhteet, joissa sormet alkoivat jäätyä loppua kohti turhankin tehokkaasti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti