Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Agilityn täsmätreeniä ja koirakavereita

Eilen meillä oli varsinainen aktiivipäivä: heti aamupäivästä suunnattiin kohti Lahtea, jossa käytiin ensin treenailemassa aksaa Sirun johdolla, sen jälkeen Enne sai juosta Luca-huskyn ja Leo-kleinin kanssa hetken. Pienen päikkäritauon (=oman ruokataukoni :D) jälkeen käytiin vielä jäällä lenkkeilemässä Petran ja Aino-rotikan seurassa.


Agilitytreeneissä Entsun vauhti oli totaalisen kateissa, syynä lienee oma pohdiskeluni... Siru kun oli etsinyt radan, jolla testattiinkin meikäläisen ohjauskykyjä ihan urakalla. Mm. valssiaskeleet menivät heti uusiksi, lisäksi harjoiteltiin päällejuoksua, jarrua ja varmasti vielä muutakin. Omat aivot saivat siis raksuttaa ihan todenteolla...


Pari kertaa kieputeltiin noita ohjauskuvioita, ja lopuksi sitten helppo juoksupätkä, jotta Ennekin pääsi tekemään ja nauttimaan touhusta. Vähän hidasta oli meno tälläkin pätkällä, mutta ainakin saatiin kivan onnistunut lopetus noin muuten.


Päivän ehdoton ylläri oli pujottelu: Ennehän on viime aikoina ottanut JOKA kerta virheen kepeiltä, joko juoksee vauhdilla ohi tai menee väärään väliin. Vaan löytyipä ratkaisu siihenkin... Lopetin ohjaamisen ja annoin koiran hakea kepit itsenäisesti ja kas - joka kerta löytyi oikea väli ja kivalla vauhdilla! Jatkossa jätän siis sen onnettoman (väärään suuntaan) huitomisen kokonaan, ja annan koiran tehdä itse!


torstai 28. maaliskuuta 2013

Haastavaa

Luonnoksista tuli vastaan tällainen haaste, kovin pitkäksi aikaa unholaan jäänyt viestin alku... Jospa nyt saisin sen vihdoin julkaisukuntoonkin (ajatuksenjuoksu tosin ei ole ihan huipussaan, eli olennaisia asioita saattaa jäädä unholaan...):



1. Missä näät itsesi vuoden, viiden ja kymmenen vuoden päästä (koiraharrastusta ajatellen)?

Vuoden päästä mukana pyörii toivottavasti yksi aikuinen ja yksi nuorukainen, joiden molempien kanssa harrastetaan aktiivisesti. Entsun kanssa kisataan agilityssa ja tokossa, tulokkaan (työnimenä Oire) kanssa treenataan näitä sekä ehkäpä lisänä esim. jälki- ja hakuhommia. Lisäksi Enteen kanssa huvitellaan vetopuuhissa.



Viiden vuoden päästä Enne alkaa eläköityä ja vakavampi harrastaminen on jäänyt huvittelun ja hassuttelun tieltä. Oireen kanssa kisataan tavoitteellisesti ainakin aksassa ja tokossa. Menetystä toivottavasti on tullut :D Riippuen siitä, millainen pentunen taloon kotiutuu ja millainen into itsellä on tekemiseen, myös hälyryhmään tähtäävä pelastuspuoli ei ole lainkaan pois suljettu ajatus.



Kymmenen vuoden päästä... No, tärkeimpänä: Enne toivottavasti ilostuttaa yhä elämääni ja arkeani hyvävoimaisena <3 Aktiivinen harrastaminen jatkuu edelleen. Oire on valloittanut maailman ja uusi laumanjäsen aloittelee harrastusuraansa. 2. Hyvät ja huonot puolesi koirankouluttajana ja -omistajana? Varmaan hyvä ja huono puoli on se, miten helposti ja täysillä innostun asioista. Monesti alan treenata uusia juttuja kohti tiettyä tavoitetta, mutta lopputuloksena into monesti hiipuu tasaisesti joko oman osaamattomuuden tai puuttuvien resurssien vuoksi. Enteen kanssahan on pitänyt päästä kisaamaan mm. mejään, koiratanssiin, frisbee-kisoihin jne.




Samaan kategoriaan, hyväksi ja huonoksi puoleksi voitanee lukea ääretön tarkkuuteni sen suhteen, miten koirani kanssa toimitaan: asiat täytyy tehdä minun tavallani, koiraa kohdellaan minun tavallani, sitä käskytetään minun tavallani... Lista jatkuisi ikuisuuksien loppuun saakka :D Samaan kategoriaan menee se, että olen äärimmäisen tarkka esim. yksinolojen suhteen: jos koira on ollu jo yksin koko työpäiväni ajan, tarvin todella painavan syyn ja tehokkaasti väsytetyn koiran, jotta suostun jättämään sen uudelleen yksin saman päivän aikana.

Ja sitten ihan vaan hyväksi puolekseni lukisin jatkuvan tiedon halun ja oppimisen innon.



3. Miten valmistaudut kisoihin? Onko sinulla jotain kisarutiineja?

Valmistaudun jännittämällä :D Tunnistettavia kisarutiineja ei ole vielä ehtinyt muodostua, ehkäpä kun tässä ehditään enemmän kisailla... Huomaan kuitenkin esim. valitsevani tietyt vaatteet kisoja varten, kertovani Enteelle jo kotona tietyt asiat ja täten jollai tapaa pyrkimään rutiinimaisuuteen.



4. Linkitä mielestäsi hienoin, hauskin tai vastaava koiravideo tai vaikka muutama.

Esimerkiksi täältä (kohdasta videot) löytyy varsin vaikuttavia pätkiä. Valitettavasti en löytänyt tähän hätään ehdottomasti hienointa agilityvideota, jonka olisin halunnut tässä mainita.



5. Mikä on "koiraharrastusurasi" pahin moka ja vastaavasti sitten se huippuhetki?

Pahin mokani... Varmaan ensimmäisen koirani hankinta: yksilön, joka oli täysin sopimaton ikäiselleni lapselle tuohon aikaan. Kyseinen koira kuitenkin opetti huimasti ja auttoi ymmärtämään, ettei koiran omistaminen aina ole ruusuilla tanssimista, että vastoinkäymiset ovat osa elämää ja että joskus täytyy pystyä luovuttamaan (tämän tosin ymmärrän vasta näin jälkikäteen). Vaikka kyseisen koiran hankkiminen ei fiksu ratkaisu ollutkaan, en kadu sitä yhtään!



Huippuhetkeksi en osaa mainita vain yhtä tiettyä. Näihin hetkiin kuuluvat ne tunteet, kun Enteen kanssa toimimme saumattomasti yhteen ja tuntuu, ettemme voi elää ilman toisiamme. Näinä hetkinä olen usein kyyneleet silmissä, koska rakkaus elämäni koiraa kohtaan ei mahdu sisääni kerralla...



6. Mitä muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita sinulla on?

Liikunta, liikunta, liikunta. Luonto, hyvät tv-sarjat ja elokuvat, ruoka, käsityöt...

Kuvituksen tämän viikon tiistain lenkkimme satoa. Valitettavasti kuvausvälineenä oli vain puhelin, joten kuvien laatu on sen mukainen...

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ja liikkuva kuva varmaan enemmän kuin miljoona sanaa!

Tässä meidän kasasähellystä muutaman viikon takaisista treeneistä - miten niin ohjaaja on aivan kujalla?! Lähtöongelmat johtuvat kivasta -20 asteen pakkasesta, minkä vuoksi pienen arktisen jalat palelivat...




Ja tässä lauantain hyppäri:




Lauantaina haettiin siis kolme hyllyä Janakkalasta. Onneksi, onneksi en ilmoittanut Ennettä tämän viikon sunnuntain Hyvinkään startteihin! Nyt vedetään parin viikon "liiku, ohjaa, ota haltuun" -treenit, ja sitten katsotaan uudemman kerran. Koira toimii, ohjaaja ei toimi. Jos tiedän, miten tärkeää Entsun pito hanskassa on, miten tärkeää oma liikkuminen ja miten tärkeää nämä olisi muistaa radallakin, miten toteutus voi olla niin hukassa?! Harmittavasti lauantain kaksi agilityrataa eivät tallentuneet katsottaviksi, varsinkin jälkimmäinen niistä oli nätti (sitä yhtä ratkaisevaa, omaa kämmiäni lukuunottamatta...).

Aksailun lisäksi ollaan treenattua tokoa. Erityisesti vasemman käden takapalkkaus on ollut työn alla, ja alkaakin sujua jo kivasti. Kohta ongelmana on varmasti se, että katse siirtyy herkästi silmistä käteen, joten täytynee monipuolistaa palkkausta tulevaksi kuitenkin muualtakin. Seuraamisen paikka on jo nyt huimasti parempi!

Metallinoutoa, kaukoja ja pysähdyksiä ollaan myös treenailtu, kivasti sujuvat kaikki. Metallille lähtee innoissaan, nostaa varovasti, mutta tuo hyvin ja istuu ongelmitta. Kaukoissa istumiset hyviä, maahanmenot inasen turhan hitaita. Katsotaan, miten niitä ruvetaan korjaamaan vai ruvetaanko lainkaan... Pysähdyksiä treenailtiin pitkästä aikaa eilen, ja aikas nätisti tuo stoppaa. Ennakoi kuitenkin tosi herkästi, joten täytyy varoa ottamasta liian montaa toistoa ja toisaalta muistaa ottaa suoria luoksetulojakin. Maahanmeno luoksetulossa on hakusessa vielä, mutta sitäpä ei ihan hetkeen tarvitakaan.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kisaratojen kutsu

Voi, kun päivitykset saisi tehtyä saneluna... Olen pyrkinyt ottamaan linjan, etten istu koneelle enää kotona oltuani koko päivän töissä päätteen ääressä - ja tämän seurauksena päivitysrytmikin kärsii. Täytyy alkaa enemmänkin hyödyntää kahvitaukoja bloggailuun ;)

Viime aikoina ollaan nähty kavereita, aksailtu ja treenattu tokon spesiaalijuttuja. Agility sujuu kivasti, ja keskiviikon treeneissä otettiin taas huimia askeleita eteenpäin. Myös ohjaaja itse koki valaistuksen sen suhteen, miten paljon suoritukseen vaikuttaa, jos itse ihan oikeasti juoksee! Polvivaivojen takia olen hurjan varovainen ja se näkyy juoksussakin, mutta josko edes vähän uskaltaisi vauhtia nostaa - edes niinä treenikertoina, kun maneesin pohja on lanattu ja juokseminen sen myötä turvallisempaa.

Agilityyn liittyen aloitettiin myös kiertotreenit lenkeillä. Tällä hetkellä Eps kyllä osaa kiertää esteen, mutta vaatii vahvan käsiohjauksen ja sen, että olen itse riittävän lähellä. Katsotaan, josko tuo puiden, tolppien ja muiden kiertäminen helpottaisi lähetystä kauempaakin. Ja jos ei, niin sittenpähän pelleilään muuten vaan lenkkeilyn ohessa :)

Lauantaina olisi vuorossa seuraavat aksakisat, ensimmäistä kertaa suuntaamme kolmelle radalle yksissä kisoissa. Kauhun sekaisin tuntein odotan ratoja, tuomarina kun on Salme Mujunen, jonka radat sisältävät mitä ilmeisimmin todella paljon juoksemista... Saa nähdä, kuin pian nti kaksijalka hyytyy ja koira kehittää omat ratansa :D

Treeneistä ja kisoista olisi itse asiassa kerrankin ihan videomateriaalia, mutta tähän hätään en saa liittyttä katsottavaa tänne. Katsotaan, josko myöhemmin muistaisin...

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hyllytetty huskilainen

Taas on jäänyt kirjaamatta vaikka ja mitä! On tokoiltu ja aksattu, hiihdetty ja kicksparkailtu - ja välissä ihan vaan oltu. Tokossa työn alla ovat olleet metallinouto (sujuu!), merkille meno (hahmottuu yhdellä merkillä, mutta ajatus häviää herkästi merkin vaihtuessa toiseksi...) sekä seuraaminen. Seuraamisessa otettiin uusi palkkaussysteemi, jossa pyritään korjaamaan paikkaa taaemmas ja hävittämään poikitusongelmaa. Tällä hetkellä suurin haaste on se, ettei Eps ymmärrä namin tulevan takana olevasta kädestä, joten ollaan aloiteltu treenaaminen ihan käskysanan kanssa tähänkin asiaan :D Tekniikkana uskoisin kuitenkin olevan meille sopiva.

Lauantaina käytiin taas aksailemassa kilpaa, tuloksena kaksi hyllyä. Agilityrata oli kiva, hepulin kourissa Enne ehti hypätä yhden väärän hypyn, mutta pysyi näpeissä ihan ok. Hyppäri menikin sitten ihan hermoiluksi ("apua, mä muistan ettei se kesällä hypänny rengasta jos oon esteen vasemmalla puolella, ei se varmaan nytkään, vai hyppäiskö, no en oikein usko, no kyllähän se sen osaa, koitan ainakin" jne. ja varmastihan se koira hyppääkin, jos itse seison kuin seipään niellyt...)... Alun kympin jälkeen lähti kuitenkin sujumaan, kunnes ohjaaja oli auttamatta liian hidas ja koira ehti (jo ennalta varoitetusti) rykäistä muurilta suoraa hypylle putken sijaan. Jotakin tilanteesta kertonee se, että kyseessä on koira, joka osaa hakea putket tosi kivasti eikä koe mitään suurempaa paloa valita hyppyä putken sijaan, jos nämä kaksi ovat vaihtoehtoina... Vaan tyhmästä ohjaajasta kärsii koko suoritus, joten sepä siitä sitten. Puolentoista viikon päästä mennään taas katsomaan, miltä aksamaailma silloin näyttäisi. Treeneissä on kuitenkin sujunut tosi kivasti ihan huippusuorituksia on saatu aikaan, joten tärkeintä olisi saada oma jännitys ja käytös nollattua ja keskityttyä siihen koiran ohjaamiseen, ei vaan epämääräiseen hiihtelyyn radalla!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hakkarainen hyökkää

Tällä viikolla ollaan tokoiltu maanantaina vaihtelevalla menestyksellä. Seuraamisessa Eps poikittaa ja edistää, eikä aiemmin tilanteen pelastanut ympyräseuraaminen tunnu auttavan. Jatkomenetelmiä pohditaan. Jäävät jees, samoin luoksetulo. Paikkamakuu kamala, pysyi mutta haisteli ja useamman kerran sai huomauttaa siitä, miten makuu kuuluu tehdä. Hyppy oli ihan katastrofi, käskytin ilmeisesti jo liian väsynyttä koiraa liian ankarasti liian korkealle hypylle, lopputuloksena kaikkea muuta kuin toivotunlainen hyppy. Lopuksi saatiin onneksi onnistunutkin suoritus.

Tiistaina kimppalenkkeiltiin. Keskiviikkona aksattiin ja todettiin, että ohjaaja on aivan kujalla. Koirakin oli melkoisen lennokas, ja Hakkarainen joutuikin muistuttamaan ihan vaan käytöstavoista muiden koirien läsnäollessa. Kummasti tämä kuitenkin toi varmuutta radallekin. Omaksi kotiläksyksi b-suunnitelman teko ja sen noudattaminen, jos suunnitelma a kosahtaa (kuten meillä niin usein käy).

Torstaina kimppatreenattiin ja -lenkkeiltiin sekä käytiin Turussa kyläreissulla. Treeneissä seuraamista askel + palkka -tyyppisesti oikeasta kohdasta. Jäävät hyvät, samoin luoksetulo. Paikkamakuusta pirulainen lähti ja lennokkaasti, kun ah-niin-ihana tyttönen lähti ryömimään kymmenen metrin päästä edestä kohti. Hakkarainen palautti ruotuun ja uusi makuu NÄTTI! Varmasti tuo kunnon palautus oli paikallaan, kun paketti on taas alkanut hajoilla.

Iltasen kyläreissulla Eps oli mainio ja upea, käyttäytyi tosi nätisti (mitä nyt halusi väkisin leikkiä lähes itsensä kokoisella pehmolelukoiralla).

Tänään oli tarkoitus käydä kicksparkailemassa, mutta taidan jättää väliin ja katsoa asiaa huomenna uudemman kerran - viikko on ollut melko rankka ja toisaalta sääolosuhteiden valossa en tiedä, kuinka riskipeliä on lähteä ladulle testaamaan, pettääkö suojapohja koiran jalkojen alta...