Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Treeni koiran tiellä pitää

Lauantaina oli Popotin aksapäivä, johon molemmat pojat pääsivät osallistumaan. Lysti teki hyppytekniikkaharjoituksilla (kokoava sarja - kääntävä putki - aukeava sarja ja erikseen ympyrässä kääntävät hypyt + putki). Lykä oli hirvittävän pätevä, tehtiin kuolleelle lelulle tosi hienoja sarjoja. Ohjasin lähellä putkea, jolloin eteenlähetys tuli vain aukeavalle sarjalle. Napero oli elementissään, teki hirveällä innolla, mutta malttoi silti keskittyä. Murunen <3


Entsun kanssa olinkin sitten aivan kujalla, rata oli hirveän vaikea mulle, ja päätinkin suorittaa vain 10 ensimmäistä estettä. Hyvä suunnitelma, mutta eihän me päästy edes kahta ensimmäistä estettä ongelmitta... Hinkattiin ja pohdittiin, ja kyllähän sitä onnistumisiakin saatiin. Harmittaa vain, että Enne (joka ei toistoja muutenkaan kovin paljon kestä) joutuu sitten tällaisen törttöilijän kanssa radalle :/ Uuden vuoden suunnitelmana onkin treenata omaa kropan hallintaa ja miettiä loogisia ohjauksia - ja ymmärtää, miten pienetkin jutut vaikuttavat koiran toimintaan. Nyt on onneksi uusi puhelin latautumassa, toivottavasti jatkossa saan siis videomateriaaliakin meidän touhuista!

Tokoiltukin ollaan. Molemmat koirat ovat treenanneet perusasentoa ilman vartaloapua, edistystä tapahtunee pikkuhiljaa. Enne on treenannut lisäksi liikkeestä maahanmenoa, jossa ei ole kotona mitään ongelmaa. Tiedä sitten, mikä tämä maahanmenemättömyyskausi oli - toivottavasti on ohi joka tapauksessa. Myös kaukojen vaihtoja ollaan treenattu pii-ii-iitkinä. Toivottavasti se auttaa, tuolla kun on taipumus ennakoida maahanmenoa tosi herkästi. Lysti teki samaa treeniä, ja vaikeaa oli sillekin. Poikaset ovat tehneet myös paikkamakuuta vierekkäin.

Lynx on toki treenannut myös temppuja: on nosteltu tavaroita, menty ruokakuppiin, tasapainoiltu tasapainotyynyllä... Mitä milloinkin :) Koska talvi ei ole tänne etelään löytänyt, kävimme myös treenaamassa jälkeä ja esineruutua. Käsittämätön into maastohommiin tuolla mukulalla! En käsitä, miten se ylipäätään voi käsittää, mitä ollaan menossa tekemään - mutta niin vaan kiskoi täysillä päästäkseen jäljelle. Tarkkuus vähän kärsi innosta, mutta enpä tuosta ruvennut nillittämään. Esineruutu oli aika hasardi - ei välttämättä ole näiden treenien kannalta kauhean hyvä, että heittelen naperolle lelua etsittäväksi tallaamattomaan metsään. Hmm. Harmi juttu, koska tuo tykkää hillittömästi lelun etsimisestä. Nyt ruudussa kuitenkin huomasi, että tallatut rajat eivät merkanneet enää "mitään", kun aiemmin tuo on pysynyt tosi kivasti ruudun sisällä. Täytynee laittaa tämäkin mietintämyssyyn kevättä odottelemaan.

Tänään vietetään vuoden viimeistä päivää, ja meteli on sen mukainen. Meillä onneksi kumpikaan koirista ei mekkalasta välitä, tällä hetkellä nukkuvat reporankoina ja illan mittaan Lysti on keskittynyt omiin leikkeihinsä, ruoka maistui kummallekin todella hyvin, kumpikaan ei reagoi paukkeeseen ulkonakaan ja kokonaisuudessaan molemmat ovat aivan rentoina, kuten kyseessä olisi mikä tahansa ilta. Loistavaa!

Menestyksekästä uutta vuotta 2014 kaikille lukijoillemme!

maanantai 23. joulukuuta 2013

On villiä melskettä, helinää, helskettä

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, meillä on menoa ja hulinaa riittänyt. Ollaan treenattu lähinnä aksaa ja tokoa - ja tietysti lenkkeilty.

Tokossa tärkeintä on löytää joku tolkku omaan asentoon ja apujen käyttöön. Tajusinpa, että avoimen luokan koekoirani ei osaa tulla sivulle, ellen itse liiku vinkiksi. Jee hei! Mutta Epes sentään on pätevä, kuten täältä voi nähdä - kiitos Jenni niin videosta kuin vinkeistäkin!

Agilityssa Lysti on treenannut hyppytekniikkaa, rengasta ja keinua. Enne on treenannut keppikulmia (ja jee, se pujottelee etupalkalla! Etäisyyttäkin on saatu tämän ansiosta kasvatettua pari kertaa hieman).

Nyt kuitenkin keskitymme joulun viettoon ja treenailemme ohessa mitä treenailemme. Kisa- ja koekalenteria on alustavasti suunniteltu ensi vuodelle, mutta siitäkin lisää jahka pääsemme pyhien yli.

Nyt siis rentouttavaa joulua kaikille, me ainakin nautimme ihan vaan olemisesta!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hässäköintiä - miten valokuvaat koirasi?


 







Että ottakaahan opiksenne!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Talvi tulee!

Ainakin täällä Hämeessa on melko eksoottiset lenkkeilykelit - kiitos mustan jään päälle sataneen lumen. Tulevaa talvea silmällä pitäen tilasin jo kuukausi sitten uudet muruset: Icebugin Anda2-L Bugripit. Viime talveksi ostin samanmoiset valkoiset, jotka saivat nyt (vähemmän valkoisina....) siirtyä koiralenkkikäyttöön. Uudet mustat toimivat nyt "edustuskenkinä" kevääseen saakka.

Myös poikaset ovat huumassa lumesta ja viileästä. Piha on kovassa käytössä, kun naperoiset painivat ja juoksevat kilpaa. Harmi, että tuo rivaripiha on niin kovin pieni...

Tänään aamulla käytiin tokoilemassa Jonna Rusin ohjauksessa. Olipas kivaa, ja taas paljon asioita ja ajatuksia, joita ei ole tullut mieleen. Entsun kanssa tehtiin häiriöseuraamista niin, että maassa oli leluja, kuppeja ja nameja. Ja olipas muuten vaikeaa! Koskaan ennen ei oltu tällaista tehty, ja asian suhteen täytyykin ryhdistäytyä Lystiksen kanssa. Saatiin lopulta oikein kivoja suorituksia Enteen kanssa - ja huomattavasti parempaakin pätkää kuin ilman häiriötä. Mitä ilmeisimmin häiriö oli niin vahva, että Enne päätti tukeutua minuun ja pitää kontaktia. Jee! Näitä lisää :)

Enne teki lisäksi liikkeestä seisomista saman häiriön keskellä - pysähtyi kivasti, otettuani kaksi askelta oli vähän kurottanut kaulaansa haistellen (jalat edelleen paikallaan), mutta päättänyt paikalla pysymisen olevan parempi vaihtoehto. Myös taakse kulkiessa pysyi aloillaan, hieno Eps!

Entsun viimeinen liike oli luoksetulo, joka meni... no, vaihtelevasti. Muutama ihan ok stoppi, mutta melkoista sekoilua myös. Otettiin niin, että Jonna palkkasi heittämällä namipurkin pysähdyksestä, tämä ok. Tämän jälkeen otettiin edestakaisin juoksuna, jolloin ajatus oli joka toisella kertaa kutsua luokse ja joka toisella kertaa pysäyttää. Vaan eipä tuo oikein pysähtynyt... Tiedä häntä, jotkut piuhat eivät oikein kohdanneet. Katsotaan, miltä jatko näyttää...

Lysti teki seuraamista, jossa sain heti noottia omasta asennosta. Ja tottahan se on, kuljen ihan miten sattuu, vinossa ja vääntyneenä. Koira kyllä seuraa - mutta laitetaanpa ohjaaja ryhtiin ja suoraan, niin pentusella ei ole aavistustakaan, mitä ollaan tekemässä. Lisää treeniä tähän siis!

Lisäksi Lysti teki luoksetulo-luopumis -leikkiä. Jonna kyykyssä namien kanssa, minä seisten pienen matkan päässä. Lystille lupa mennä hakemaan nami, kutsu luokse, lupa, kutsu kesken matkan jne. sekaisin ja vuorotellen säädellen. Kerran jouduin hakemaan pentusen pois, ja kyllähän oppi meni perill - ei meinannut enää millään lähteä uudelleen namille :P Tätä jatketaan ja vaikeutetaan pikkuhiljaa, jotta naperoinen oppii kuuntelemaan ja tietää, että antamani käsky ei ole kehotus, vaan sitä noudatetaan riippumatta siitä, mitä muuta olisi tarjolla.

Hirmu kivaa oli päästä treenailemaan pitkästä aikaa ohjatusti, lisää näitä kiitos! Miinuspuolena vain sääolosuhteet, joissa sormet alkoivat jäätyä loppua kohti turhankin tehokkaasti...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Marraskuun viima vasten puhaltaa

Sunnuntaina poikaset pääsivät valokuvattaviksi, kun Juha Karimäki järkkäsi koirien kuvauspäivän. Kyseisen kuvauksen "saldoa" tämän päivityksen kuvituksena. Hirmuiset kiitokset Juhalle! :)


Maanantaina tarkoitus oli tokotreenailla Inkun ja Jerryn kanssa, mutta koska ulkona oli noin miinus miljoona astetta ja sormeni totaalijäässä, päädyttiin tekemään ohitusharjoituksia Lykän kanssa ja sen jälkeen vähän hengailuharjoituksia. Sunnuntain lenkillä musta sakemanni ryykäsi vähemmän ystävällisesti kohti koiria, ja Lysti vähän pelästyi, joten ohitustreenit samanrotuisen ja -värisen koiran kanssa olivat paikallaan.

Tiistaina käytiin aksailemassa, Lysti teki tarjoamisena yhden esteen kiertoja ja pari keinua. Tarkoitus oli tehdä myös hyppytreeniä, mutta aika loppui vallan kesken. Entsulla oli ihan oikeat treenit, joissa tehtiin hyppysuoria treenaten niistoa ja persjättöä. Huh, kun oli hahmotusvaikeuksia, mutta hienosti selvittiin!


Keskiviikkona olin itse nousevan kuumeen uhri, mutta koska tokokurssini kokoontuu tuolloin, pääsivät omatkin puuhastelemaan. Koska aika oli (taas) kortilla ja itse olin vähän ulapalla, aksailtiin taas. Enne harjoitteli keppikulmia ja etupalkalla etäisyyttä kepeillä. Ekaa kertaa ikinä saatiin muutama onnistunut etupalkkaus - ja jopa niin, että olin itse ehkä metrin tai kaksi sivummassa kuin normaalisti! Jee! :) Lisäksi Enne harjoitteli puomin kontakteja, tosi nätisti pysähtyi ilman ryykimisiä. Voi, kun se kisoissakin toimisi...
Lysti teki putkia. Putket on jääneet selvästi viime aikoina unholaan, koska putken hakemista jouduttiin ihan vallan muistelemaan. Hyvinhän tuo sinne säntäsi, kun vaan ymmärsi homman juonen. Oikein "näppärästi" karkasi myös pari kertaa sinne keinulle (joo, enpä ole kuullut koirasta, jonka suosikkieste olisi keinu!) ja kerran puomillekin. Pitääkin olla tuollainen elosalama, kaivan taskusta lelua ja tuo keikkuu jo puolivälissä keinua :( Täytyy alkaa pitää se hanskassa koko ajan, ettei vaan pääse sattumaan mitään.


Eilen viettelinkin sitten saikkupäivää, ja koirat saivat vähän kotitokoilla. Enne teki kapulan nostoa ja luovutusta, aikas hyviä! Pystyy pitämään jo vähän kauemminkin kapulaa sivulla, vaikka vähän taitaa ahdistaa. Käytössä oli koekapulaa isompi kapula, koska pieni oli ilmeisesti autossa. Lisäksi Enne teki merkkiä. Oli aika kamala: säntäsi tassut edellä ja liikutti merkkiä metrin eteenpäin, sen jälkeen jäi seisomaan merkin eteen. Vähän palauteltiin mieleen oikeaa tapaa, ja saatiinhan sieltä lopulta ihan ok suorituksiakin. Tassujen käytöstä suullinen palaute ja liike alusta. Ilmeisesti toimi, kun onnistumisiinkin päästiin.
Lysti teki kapulan pitoja, ja sehän oli järkyttävää mälväämistä ja pyörittämistä. Ei ollut väliä, mikä asento, mikä materiaali - leuat käy koko ajan. Treenin jälkeen "mäenosaamitään"-viestiä Jennille ja käskystä vielä minitreenit: tositosi lyhyt pito niin, että itsellä ote kapulasta koko ajan. Ihan ok, tarttui tosi kiihkeästi, mutta heti tarttumisesta naksu.



Tänään aamulla jatkettiin Lystin pitotreenejä, koitin vähän keventää omaa otetta. Ihan ok, joskin kyllä se mälvääminen olisi alkanut, jos aika olisi ollut pidempi. MUTTA, toinen on pieni eikä sille ole opetettu oikeaa toimintatapaa, joten miten sitä voisi siltä edellyttääkään. Tästä jatketaan, pikkuhiljaa. Kiire ei ole. Otettiin myös muutama nosto, nämä ok. Lisäksi Lysti treenasi liikkeestä maahanmenoja. Koitan nyt pikkuhiljaa vähentää käsiapuja, jotta liike saataisi joskus "esityskuntoon". No, hyvinhän tuo juonen ymmärsi, kun vähän malttoi vielä vinkata. Pitäisi muistaa, että kyllä se osaa ja sen täytyy antaa näyttää se osaamisensa :)
Enne ei todellakaan treenannut aamulla, vaan veteli sikeitä varmaan tunnin meidän muiden heräämisen jälkeen...


Lisää kuvauspäivän kuvia nähtävissä täällä.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Anna pois itkuista puolet

Tämä viikko on mennyt meiltä vähän ohi. Maanantaiaamuna nostin Lystin syliini, ja pentu alkoi huutaa suoraa huutoa. Laskin sen alas ihmetellen, ja nostin uudelleen. Sama juttu. Tarkempi kopelointi osoitti, että pikkuinen aristi toisen etujalan takusta. Mitään sille ei tietääkseni ollut käynyt, mutta liekö sitten poikien painiessa ottanut osumaa, sattunut metsässä tai jotain. Tiedän häntä, mutta rauhallisesti oli otettava. Tiistaina, juuri ennen agilitytreeneihin lähtemistä Enne alkoi köhiä. Varmaan parikymmentä minuuttia se köhi koko ajan kakoen. Koska en ollut varma, mistä on kyse, katsoin parhaaksi jättää treenit väliin. Pidimme sitten muutaman päivän hiljaiseloa ja pojat saivat pitkälti hengailla pihalla pienten kävelyjen lisäksi.

Eilen käytiin sitten ensimmäistä kertaa kunnon lenkki, ja kyllä vaan kaikki kolme nauttivat! Pojat myös kulkivat innolla ja ilman ongelmia, joten ehkäpä pääsemme normaaliin elämään kiinni. (Enteen köhä mitä ilmeisimmin johtuu viime viikolla väärään kurkkuun menneestä Molkosanista - tuon ulosköhimisen jälkeen kurkku on ilmeisesti ärtynyt ja yskityttää sen takia)

Tänään käytiinkin sitten tokoilemassa. Lysti teki seuraamista (hyvää silloin kun keskittyminen on hyvää. Jos kierrokset kulkevat omissa sfääreissään, ei tekemisestäkään tule kyllä mitään.), liikkeestä maahanmenoa (ihan jees, lisää vauhtia haetaan vielä, mutta kivalta näyttää tässä kohtaa), liikkeestä seisomista (lelulla heittäen, tää on varmaankin Lystin lemppariliike. Pysähtyy kivasti, joskin stoppia täytyy alkaa varmistaa pikkuhiljaa.), noutoa (vauhti, pysyy käsittämättömän hyvin sivulla, lähtee lujaa, ottaa lujaa, tulee lujaa :D Vaihtoi hienosti. Koitettiin opetella myös sivulle tuloa kapulan kanssa, mutta sehän meni totaaliseksi mälväämiseksi. Apua, tähän täytyy jo nyt alkaa miettiä ratkaisua ja toimintatapaa!), kaukoja (vähän höpöillen, olivat ok) ja paikkamakuuta (ekalla kertaa nousi, kun ahnehdin matkaa, sen jälkeen hajosi paketti ja nousi useamman kerran. Toisella kertaa hieno, ehjä suoritus, pysyi rauhassa.)

Enne sai tänään keskittyä kokeen ongelmakohtiin: liikkeestä seisomiseen, hyppyyn ja noutoon. Seisomista tehtiin etupalkalla - palkka targetilla ja itse pyörin ja hyörin ympäriinsä edessä, takana, sivulla, kahdeksikkoa, suoraa, käännöksiä. Hyvin pysyi. Vapautus palkalle takaa. Kaksi näitä, lopuksi yksi tyhjällä targetilla. Korjasi pari kertaa tassuja, muuten hyvä. Nyt vaan näitä lisää. Hypyssä ei mitään ongelmaa. Tai no, niin. Hyppäsi hyvin, istui hyvin ja palasi hyvin. Ainoa korjattava asia oli istumispaikka: Enne jää todella lähelle estettä. Tämähän on aina ollut ominaista Entsulle, eikä se treeneissä ole ongelma. Valitettavasti kokeessa, jos keskittyminen ei ole satasella itse tekemisessä, seuraa tästä helposti esteen kolautus. Toki tätä ongelmaahan ei pitäisi olla, vaan koiran pitäisi keskittyä tekemiseen ;)
Noudossa tehtiin lyhyitä matkoja ja lentäviä lähtöjä. Tärkeintä oli saada palautus kuntoon, mutta eipä siinä ongelmia ollut. Ei tietenkään, kyllähän Enne osaa. Vielä kun saataisi se osaaminen kokeisiinkin ;)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tokotulos

Tänään oli kolmas AVO-tokokokeemme Enteen kanssa. Koe järjestettiin Tuulosen parkkihallissa (mitä sitä turhaa sen enempia kokeenpitopaikkaa tarkistamaan - ikinä oltu tehty parkkihallissa mitään...) ja tuomarina toimi Ossi Harjula.

Jollain ihmee ilveellä pääsin eroon aamulla mahassa velloneesta pahimmasta jännityksestä ja suuntasin koekehään hyvillä mielin. Koirakoita avoimessa oli 10, joten paikkamakuu suoritettiin kahdessa osassa. Arpaonni suosi, ja olimme toisen ryhmä ensimmäinen koirakko - kanssamakaaja siis vain toisella puolella. Sinänsä helpotus itselle, näitä kokeenomaisia makuita kun on tullut tehtyä aivan liian vähän...

Tässäpä pisteet ja analyysia (jos jotakin sanottavaa/muistettavaa on). Plussaa siitä, että Suvi oli paikalla videoimassa suorituksen, joten tällä kertaa ehkä todella tiedän, mikä meni vikaan! :D Myös Inkku oli ottamassa ihan kuvakuvia, toivottavasti niistä saa jokusen julkaista täälläkin :)

Paikalla makaaminen 9
Jo kehänauhalle palatessa tuomari virnuili minulle, ja odotin jo pahinta. Enne kuitenkin makasi rauhassa, piilosta tullessani korjasi makuun ryhdikkääksi ja aloitti hännän heiluttamisen. Tuomarin kommentti: "Sillä oli vähän tylsää. Ja kun oli tylsää, se ehti jo nuolla vehkeitäänkin!" - Öö siis tehdä mitä?! Tämä nyt oli ihan uutta, mutta ilmeisesti on ainakin löytynyt vähän turhankin rento asenne makailuun... Ei kuulemma kuitenkaan ollut osoittanut merkkejä nousemisen suuntaan, jee!

Seuraaminen taluttimetta 7 1/2
Kummasti sitä töiden lomassa ehti katsella, haistella, miettiä ja pohtia... Voi, kun joskus saataisi kokeessa tehtyä kunnon seuruu, se kun on niin nättiä silloin kun on nättiä!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
No se seuraaminen... Taisi mennä vähän vinoon makaamaankin.

Luoksetulo 6
Hepulihan siinä meinasi iskeä, kun siirryttiin matolle ja luvassa oli juoksemista. Pysähtyi (ihme kyllä, oli kuulemma näyttänyt siltä, että lähtee riemurallille - itse en oikein muista koko liikettä...) viiveellä, mutta pysähtyi. Etenemisestä huomautus.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Pysähtyi tosi kivasti, mutta eipä todellakaan pysynyt paikallaan. Sen sijaan hoippuroi hajujen perässä ties mihin. Huoh. Palautteesta kyllä seisahtui ja saatiin liike loppuun, mutta nollasihan tuo hölmöily ja miljoonat käskyt homman.

Noutaminen 0
Nyt ensinnäkin: opettele heittämään se kapula. Jos tiedän, että Entsulla on (huono) tapa hyökätä kapulalle tassut edellä, ei varmaan ole fiksua heittää kapulaa ihan kehän reunalle. Niinhän sitä luulisi, mutta teinpä sen silti... No, en itse asiassa tiedä, menikö koira yli rajan vai ei (liikkuri kyllä koitti juosta katsomaan), mutta liike oli katastrofi muuten: kaksi lähetyskäskyä, hyökkäys tassuilla, juoksi ohitseni, pudotti kapulan ja keskittyi hajuihin. Niin mikäs se liikkeen tarkoitus olikaan?! Sain ihan vääntämällä vääntää, että kapula nousi uudelleen, sitten kyllä toi ja luovutti nätisti.

Kauko-ohjaus 7
Aaaaa se toimi!! Ekaan istumiseen tuplakäsky, istumiset vähän vajaat ja viimeisen maahanmenon ennakoi. Mutta siis se nousi ja laskeutui ja nousi!!

Estehyppy 6
Hmm, muistaakseni lähti hyvin, istui hitaasti. Paluuseen tuplakäsky ja takaisin hypätessä kolautti etujalkansa esteeseen.

Kokonaisvaikutus 7
Eipä siitä enempääkään olisi voinut antaa :D

Yhteensä 114 pistettä ja AVO3-tulos. Päästiin sentään siitä nollasuorasta eroon...

lauantai 16. marraskuuta 2013

Aurinko!


Ihanan ilman kunniaksi suuntasimme poikasten kanssa sänkkärille kameran kera. Pojilla oli kivaa, ja on tuo auringossa ulkoilu (tai oikeastaan ulkoilu ylipäätään) vaan niin parasta terapiaa!



Viime aikojen menot ja meiningit ovat jääneet kirjaamatta, enkä edes yritä muistaa kaikkea tapahtunutta ja tehtyä. Ollaan lenkkeilty, treenattu tokoa ja aksaa, temppuiltu ja eletty mukavaa arkea.



Aksa: Entsun kanssa käytiin juoksemassa kaksi starttia isänpäivänä. Ensimmäisellä kerralla päästiin yksi (1) este. Koko startti oli aivan hasardi, myöhästyin rataantutustumisesta ja oma jännitystaso oli sen johdosta aika huipussaan. Ennen rataa PITI olla hyvin aikaa, mutta eipä ehditty edes lämppäesteille kun meidät kuulutettiin odottamaan vuoroa. Kaaoshan siitä seurasi, mutta saipa kansa ainakin huvia ;) Ihana henki kisoissa oli, saatiin huimat suosionosoitukset ja muutama tuli vielä erikseenkin sanomaan, miten ihana Eps on. Hyppärillä homma oli paremmin kasassa, olin ohjauksen kanssa myöhässä kolmosesteellä, siitä hylky. Virhe myös myöhemmin keppien sisäänmenolta, muuten mahtava rata!



Lysti on treenannut hypyn tarjoamista niin, että istun itse siiveke ikään kuin jalkojen välissä, ja Lyx kiertää estettä edestakaisin. Kivasti tuntui jo ekalla kerralla tajuavan idean, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, päästänee siirtymään eteenpäin treenissä melko pian ;)



Tokossa Enne on treenannut aika vähän - Eps on selkeästi taukokoira, joten näin kokeen lähestyessä se on saanut pantata energiaansa oikein urakalla. Saa nähdä, onko tämä sitten itse kokeessa hyvä vai huono asia :D Paikkamakuusta olen nähnyt jo painajaisia ja hirvittää kyllä aika paljon, miten paikkis mahtaa sujua - paikkana on vielä parkkihalli, jossa tietysti tapahtuu, kaikuu ja kaikkea muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Joko se on tosi hyvä tai tosi huono meille. Pian olen viisaampi.



Lysti on tokoillut aktiivisemmin. Seuraamista, perusasennossa käännöksiä, jääviä, luoksetuloa. Ja koitettiinpa ruutua ja hyppyäkin. Myös vauhtinouto on ollut ohjelmistossa, joskin se on melko haastava (Lystin mielestä kapula on kivempi kuin toinen lelu, joten välissä jouduin jo pyytämään kapulan käteen ja vasta sen jälkeen heittämään lelun...) Pieniä ajatuksia ja heräämisiä on tullut, tästä on hyvä jatkaa.




Vähemmän aktiivinen ote tokoiluun näkyy, ja esimerkiksi liikkeestä maahanmeno jouduttiin aloittamaan melko pitkälti alusta. Nopeus maahanmenosta on vähän hävinnyt, katsotaan, josko sitä saisi vähän palautettua vanhalle tasolle. Liikkeestä seisominen on kuitenkin aika kivalla mallilla, nyt koitin vaihtaa liikerataa niin, että Lys olisi jo vasemmalla puolellani ja lelu lentäisi olkani yli. Vähän on hakusessa, mutta katsotaan... Luoksetulossa pitäisi nyt tehdä päätös, miten sen aion toteuttaa. Tähän saakka olen treenannut suoraa sivulle tuloa, mutta jos tuo napero sen muutaman sentin vielä kasvaisi, palava into pk-puolelle kehottaisi opettamaan tulon eteen. Mietintämyssyyn tämä!




Koulutuksellisesti olen kohdannut paljon haasteita, jotka ovat minulle aivan uusia. Enne ja Lysti ovat täysin eri planeetoilta, ja jo nyt joudun tekemään melkoisen ajatustyön saadakseni itseni kummankin kanssa sopivaan tekemismoodiin. Entsun kanssa voi bilettää ja juhlia onnistumisia, Lystillä se saa kierrokset yli äyräiden samantien. Toisaalta Lystille "herättelyksi" riittää nimen sanominen, kun Enteen kanssa saa välillä tehdä tosissaan töitä saadakseen mielenkiinnon heräämään. Eiköhän se tasapainoa löydy, kun kummankin kanssa tekee ja harrastaa.



Lysti täyttää huomenna puoli vuotta, ja sen asenne elämään alkaa olla jo ennemmin teinimäinen kuin pentumainen. Toisinaan se ehtii miettiä ennen tottelemista ja esimerkiksi ajamaan fasaanin ilmaan ja tulemaan vasta sen jälkeen. Jännityksellä odotan, millainen teinitappelu on edessä, jahka muutama kuukausi kuluu...



Ilmeisesti syksy ja märät kelit antavat oivan alustan bakteereille ja muille pöpösille, sillä poikaset saivat taas ripulin! Tällä kertaa pahemmin tauti iski Entsuun, joka olikin ripuloinut sisälle työpäiväni aikana. Onneksi tauti talttui pitkälti tuon yhden päivän aikana, ja seuraavana päivänä poikaset jaksoivat jo lenkkeillä pitkän lenkinkin. Alkaisi kuitenkin jo riittää nämä ripulimeiningit meidän osalta!



Yksinolot ovat onneksi sujuneet kivasti, vaikka välissä Lyx saikin jonkun älyväläyksen kitistä päivisin. Tätä ei onneksi tapahtunut kuin parina päivänä, ja sen jälkeen palattiin takaisin normaaliin hiljaisuuteen. Liekö sitten ollut rauhallisempia päiviä noin muuten vai mitä, tiedä häntä. Tällä hetkellä olen vain tyytyväinen, että homma on palannut takaisin raiteilleen.




Oikeastaan viimeisen viikon aikana pojat ovat selvästi lähentyneet, ja nykyään yhteiset leikit ovat osa päivää. Nytkin nuhjaavat tuossa vieressä :D Välillä leikki on tosi hurjaa ja pari kertaa olen mennyt väliinkin - toisinaan näyttää siltä, että Lysti on liiskaantuva altavastaaja, mutta leikin keskeytyessä juuri Lys on se, joka haluaa hommaa jatkaa. Ilmeisesti kauhun tasapaino on todella tasapainossa ja molemmat tykkäävät... Nyt alkaa onneksi Lystilläkin olla jo sen verran kokoa (vaikka se pieni edelleen onkin), ettei tarvi ihan kauhusta kankeana touhuja katsella - ainakaan koko aikaa :D



Kuvat tältä päivältä lenkiltä ja pihalta. Osa kuvista on vähän tärähtäneitä tai epätarkkoja ja laadullisesti parempiakin olisi löytynyt, mutta nämä valitut mielestäni näyttävät sen todellisuuden paremmin ;)

torstai 7. marraskuuta 2013

M & M - mörköjä ja murkkuja

Meillä eletään hilpeitä aikoja. Lysti on kasvanut Isoksi Mieheksi ja sen myötä keksii mitä vallattomampia kujeita (ajattelematta asiaa välttämättä sen pidemmälle). Viime päivinä se on mm. rähissyt 3kk:n ikäiselle narttupennulle ja lähtenyt miljoonaa rusakon perään. Omistajansa nauttii.

Lisäksi meillä on käynnissä mahdoton mörkökausi. Varsinkin pimeällä maailmassa on paljon hurjia juttuja, joita pikkuaussien on parempi haukkua. Uskottavuuden lisäämiseksi hännän nosto kohti taivasta ja niskakarvojen pörhistäminen ovat käytössä usein. Hurjimpia juttuja ovat olleet pimeällä tiellä ollut a-ständi (tämän paikka oli kyllä ihmislenkkeilijöillekin mysteeri!), joka oli hurjaakin hurjempi. Uskalis ja rohkea pentu kävi kuitenkin tutustumassa ständiin ihan itse. Hurjistuksiin ovat viime päivinä kuuluneet myös kivet (...) ja kaatunut polkupyörä. Lysti vaikuttaa kuitenkin luonteeltaan varsin tasapainoiselta, palautuu näistä mörköilyistä nopeasti ja uskaltaa mennä katsomaan pelottavia juttuja ilman ihmistukea. En tosin tiedä, miten positiivista tuo korostuva itsenäisyys on pidemmän päälle, nimim. lenkkimaastot täynnä fasaaneja, rusakoita ja peuroja...

Parit aksatreenit on takan, samoin temppuilua. Näistä koitan ehtiä kirjoitella paremmalla ajalla.

torstai 31. lokakuuta 2013

Toisinaan kokeillaan tokoilla tosissaan kootusti

Poikaset saivat mahapöpön ja sunnuntai ja maanantai menivät vallan rauhallisissa merkeissä. Sunnuntai oli niin rauhallinen, etten ole ikinä sellaista näiden otusten kanssa kokenut - kumpikin nukkui surkeasti, koko päivän aikana lenkkeiltiin yhteensä 20 minuuttia eikä leikkikään maistunut. Onneksi tauti meni nopeasti ohi, ja molemmat muruset olivat toimintakunnossa tiistaina - olihan jo maanantaikin ollut lähes normaali päivä.

Koska jo maanantaina mahat eivät oireilleet vaan ilmassa oli lähinnä väsymystä, suuntasimme agilitytreeneihin tiistaina. Lysti teki pääasiassa keinua ja pussia, keinu menee hurrrrjaa vauhtia lelupalkalla. Pussi jänskätti alkuun, mutta ensimmäisen kerran avun (kankaan nosto) jälkeen sujui kuin vanhalta tekijältä - mitä nyt napero meinasi juuttua kankaan alle ja sai oikein kaivautua sen läpi :D

Enne teki hirmuista pyöritystä, ratojen teemana oli valssaus. Huuh, kylläpä taas tuntui ohjaajalla olevan liian monta raajaa ja liian vähän aivosoluja hallinnoimaan käsiä, jalkoja, liikettä, sanoja ja pitämään silmällä koiraa. Vaan Enne oli pätevä ja toimi juuri niinkuin ohjasin sitä toimimaan. Illan paras rata oli vihoviimeinen, äänetön ohjaus - tätä täytyy alkaa harrastaa enemmänkin!

Eilen poikaset saivat tokoilla ennen ohjaustani. Enne teki "kokeenomaisen" avo-treenin.
Seuraaminen oli ihana :D Murun häntä meinasi irrota, se meinasi kulkea kylki edellä ja jutteli matkalla. Eihän siinä voinut olla huonolla tuulella, kun toinen oli niin intona!
Liikkeestä maahanmeno hyvä. Laskeutui tosin vinoon, koska liike oli tuolloin loogisempi kaukopalkkaan nähden. Pysyi ja nousi hyvin.
Luoksetulo jees! Pysähtyi tosi kivasti ja tuli hyvin sivulle. Tästä palkka kädestä.
Liikkeestä seisomisessa meinasi kääntyä perään, uudesta käskystä pysähtyi ja oli nätisti.
Kaukokäskyt ihan loistavat!
Nouto alkoi hyvin. Pysyi kivasti, ja käskystä "otavaan" juoksi syömään palkan :D :D Tämän jälkeen juoksi kapulalle hyvin, mutta sitten iski hepuli ja koko homma kosahti: kapula lenteli, koira hyppi sen päällä ja lopulta ei enää suostunut ottamaan koko kapulaa suuhunsa. Aloitettiin koko homma alusta, ja saatiin kohtuullinen suoritus.
Hyppy ok, istuminen vähän kesti ja jäi tosi lähelle, hypätessä taisi kolauttaa estettä. MUTTA hyppäsi, istui, hyppäsi ja päätyi sivulle - hieno suoritus siis!

Lopuksi otettiin vielä uusintana (muistaakseni...) luoksetulo, nouto ja hyppy, kaikki taisi olla ok.

Lystillä oli taas menoa ja meininkiä vaikka muille jakaa. Ja ääntä, ennen kaikkea ääntä. Huoh. Käytettiin kaukopalkkaa, ja Lyks osasi hienosti perusasennot ja istumasta maahanmenot, joista vapautus palkalle. Lisäksi otettiin pientä seuraamispätkää, jossa kierrokset oli turhan korkealla ja onnistumiset jäivät noin kahteen askeleeseen. No, tehtiin sitten niitä, pääasia että onnistumisia tulee :) Lisäksi treenattiin liikkeestä seisomista peruuttaen lelua heittäen. Ja vau, Lystihän ymmärtää jo idean ja tarjoaa pysähtymistä. Tätytyy katsoa, jos tätä saisi pikkuhiljaa yhdistettyä omaan eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen.

Liikkeestä maahanmeno on vähän tukossa, menee hyvin käsiavulla, mutta ilman apua liikerata muuttuu tai pentunen jää vain tuijottamaan kysymysmerkkinä. Lisää treeniä siis... Lopuksi tehtiin vauhtinoutoa, joka jäi yritykseksi: Lystin mielestä kapula oli paljon kivempi kuin patukka, ja vaikka se hyvin pudotti kapulan käskystä, säntäsi se herkästi uudelleen sen luo patukan sijaan (no kun se kapula liikkui, kun itse juostessaan potkaisi sitä...). Lopulta päädyin vähän luovaan ratkaisuun, ja Lysti haki kapulan, juoksi sen kanssa, antoi sen vauhdissa käteeni ja hyökkäsi patukan kimppuun. Toimi, jos olin riittävän nopea tunkemaan kapulan taskuuni piiloon ;)

Hienot poikaset joka tapauksessa, varsinkin Entsu oli kovin positiivinen treenikaveri ja kovasti polttelisi koittaa kisailla sen kanssa taas. Katsotaan, katsotaan... :)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Huonokin kuva kertoo enemmän kuin... no, kaksi sanaa.

Hätä ei lue lakia - onneksi GMN:n tuotteet kestää :D Tällä kertaa fleecehihna vetoliinana...


Petijako kohdillaan - Enne ei mahdu omalleen ja Lystejä mahtuisi aika monta samaan petiin.

Uljaat vahtikoirat tehtävässään

Entsun kootut nukkumapaikat - aina ei voi ymmärtää...

Lystin korvat vapautuivat liimasta, sehän on pystykorva! Ei onneksi sentään ihan jatkuvasti (vielä...).


Pojat kokivat valaistumisen.

Rentoutumista harjoitellaan edelleen paikassa kuin paikassa, tässä auton korjausta odotellessa.