Sivut

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kiirettä pitää

On se koiran kanssa treenaaminen rankkaa - vaan samalla niin kovin kivaa ;)

Ollaan sitten viime päivityksen käväisty varmaan parilla vetolenkillä (näistä olen kyllä jo sekaisin - voi myös olla, ettei vetovaljaita ole puettu kertaakaan). Sunnuntaina oli tarkoitus kickbikeilla, mutta tyhjät renkaat ja huono pumppu takasivat sen, että haaveeksi jäi moinen puuhailu. Hmph. Olisi vaan pitänyt napata se oma pumppu matkaan...


Mutta ollaan me sitten muutakin tehty. Agility on aikalailla se ykkösjuttu nyt, ja kehitys onkin huimaa! Tai no, ei se nyt varmasti ole viime päivityksestä mihinkään muuttunut, mutta noin kesän alkuun verrattuna.

Lisätreeniä ollaan otettu erityisesti kepeillä ja kontakteilla. Molemmat alkaa sujua varsin näppärästi :) Kontaktit onkin Entsun mielestä huippukivoja, nyt koitetaan saada samaa palavaa intoa kepeillekin. Onneksi on olemassa vinkuvat eläinpallot, joilla asia kuin asia muuttuu valoisammaksi! Muuten treenit sujuukin tosi kivasti. Ainoana miinuksena on tuon meidän itsenäisharjoittelun paikka, jossa himppasen liukas mattolattia on saanut Enteen varovaiseksi (onko ihme, että keppien vauhti on hidastunut, kun koira on kaksi kertaa lentänyt kesken keppien kyljelleen kiireessä liukastuessaan?!). Koitetaan siis tuolla ottaa lähinnä tekniikkajuttuja ja jättää ne vauhdikkaammat otokset sitten keskiviikon ohjattuihin treeneihin. Viime keskiviikko olikin parasta suorituskykyä ikinä, Enne ohjautui ihanasti ja saatiin huippusuorituksia aikaiseksi! Yksi hepuli mahtui joukkoon myös, mutta valpas purkittaja palautti ipanan pikaisesti ruotuun ;)


Tänään vähän tokoiltiinkin, tosin vain sisätiloissa ja vain noutoja. Itse olen saikkuillut tämän päivän kotioloissa, joten tokoilutkin jäivät varsin lyhyiksi ja samasta syystä muuttivat olohuoneen tokoareenaksi. Perusnouto hyvä (heittomatka tietty liian lyhyt noin kisoja ajatellen - eikä E sisällä laukkaa), tätä halusin lähinnä vain muistutella mieleen ja varmistaa, ettei kapula suussa istuminen ole taas muuttunut maailman kamalimmaksi asiaksi. Ei ollut, joten tämä hyvä.

Lisäksi treenattiin tunnaria. Ensin piilotettu kapula, hyvin etsi, joskaan ei meinannut saada hajusta kiinni millään. Liekö liian vahvasti nakeilla hajustettuja kapuloita ollut aiemmin? Löydettyään palautti hyvin. Tämän jälkeen otettiin kaksi lisäkapulaa käyttöön, ja siinä kohtaa homma lähtikin lapasesta. Ensin laitoin kaksi kapulaa lomittain päällekkäin ja heitin kolmannen (oikean) melko kauaksi niistä. Ideana varmasti ihan hyvä, mutta Enne ei kyllä vilkaisuutkaan vääriä kapuloita vaan surffasi oikean kapulan kanssa villigasellin lailla. Huoh. Seuraavaksi laitoin kapulat riviin ja lähetin Entsun tosi läheltä. MAHTAVA haku, haisteli ja toi! Loistavaa! Tähän olisi varmaan pitänyt lopettaa, mutta kukapa nyt niin fiksu olisi? Päätin siis varmistaa, että E todella ymmärsi homman juonen, ja sama kuvio uudelleen. Alkuun koiran rauhoittelua (yhtä tyhjän kanssa) ja lähetys. Ei yritystäkään haistelusta, ei minkään valtakunnan ajatusta tekemisestä, ryykäsi vaan keskelle kapuloita ja antoi niiden lentää pitkin seiniä. Eipä sitten tosiaan ihan tainnut kirkkaana olla mielessä se oikean valitseminen. Otti väärän, palautin ja laitoin matkaan uudelleen. Otti oikean, mutta sellaisen sähellyksen kanssa, ettei taatusti haistanut yhtään mitään. Taitaisi olla paikallaan treenata vähän lisää?


Olen saanut itseäni himppasen innostumaan naksutinkoulutuksesta (taas), katsotaan jos sitä saisi aikaiseksi ja jotenkin saisi yhdistettyä senkin tuohon tunnariin. Yhtenä ongelmana liikkeessä on se hillitön energian ja innon määrä, mikä Ennettä ajaa eteenpäin - siinä on rauhallinen haistelu ja maltillinen toiminta aivan utopistista. Omat kehut tuntuvat vain nostattavan fiilistä, joten ehkäpä naksuttelu voisi olla sen suhteen toimivampi. Vielä kun oppisi itsekin sen hallitsemaan...

Ja lopuksi vielä: sunnuntaina käväisin katsomassa 3-luokan aksakisoja vähän "sillä silmällä", ja nyt taitaa taas olla astetta kirkkaampi ajatus siitä, millaiset neljä lisäjalkaa tämä lauma voisi ottaa jäsenikseen. Katsotaan, miten tilanteet etenevät ja mikä on lopputulos - tästä lisää myöhemmässä vaiheessa asioiden selvittyä :)

Kuvituksena muutama otos taannoiselta pyörälenkiltä. Laatu on vähän mitä on, mutta minkäs sille voi, että edetään tuulennopeudella eikä kamera pysy mukana?!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Turbopäivitys

Voin taas heti alkuun todeta unohtavani puolet kirjoitettavista asioista, mutta yritetään :D

Kelin viilettyä ja yhden kahden koiran kickbikelenkin (kyllä, MINÄ uskaltauduin laittamaan kaksi koiraa kickarin eteen, selvisin hengissä ja kaikilla kolmella - tai ainakin minulla ja Entsulla - oli kivaa) seurauksena on löytynyt kateissa ollut into vetotreeneihin. Mitään kamalaa painetta ei näistä oteta, vaan käydään treenailemassa aina kun keritään. Yhdistettynä kaikkeen muuhun puuhailuun ei kovin tavoitteelliselle treenaamiselle jää aikaa (tai en koe sitä järkeväksi), mutta eipä tässä olla kisoihin tähtäämässäkään.

Nyt ollaan siis tuon kickbikella käydyn vitosen lisäksi käyty pyöräilemässä reilun 4 km:n lenkkiä Enteen kanssa kaksi. "Menestys" on ollut vähän vaihtelevaa riippuen edellisen päivän rankkuudesta ja muusta, mutta pääsääntöisesti saa olla tyytyväinen ipanan työskentelyyn.

Perjantaina tokoiltiin ja oli K-I-V-A-A!! Enne oli lievästi ylienerginen ja tekemisessä oli kyllä sellaista toiminnan makua, että ei voinut kuin nauraa :D Paikkamakuussa laitoin Enteen kostealle nurmelle, pysyi vaikka ympäröivä maailma kiinnosti ja hepuli teki tuloaan. Kyllä tuo makuu on ainakin jossain määrin juurtunut ajatuksiin, sillä nytkin kääntelehti ja katseli ympärilleen, mutta pysyin silti. Järkyttävän rumaahan tuo on, mutta tärkeintä tässä kohtaa on se pysyminen.

Seuraaminen ja jäävät hyvät. Luoksetulossa hepuli otti vallan ja E veti näppärästi rinkiä nurmikentällä, kunnes kentän laidalta kuului purkin rämähdys. Toisella otolla tulikin sitten nätisti sivulle.

Lopuksi otettiin ringissä istumista siten, että kolme koirakkoa on paikallaan ja yksi kiertää seuraten. (Tämähän ei siis mikään tokoliike ole, mutta kunhan nyt treenattiin kontaktia ja sitä, ettei ympärillä pörräävistä koirista tarvi välittää.)

Perjantain tokoilujen jälkeen treenattiin keppejä. Tuomioni oli, että unohdan koko väärältä puolelta ohjaamisen ja nyt vahvistetaan ensin se itsenäinen pujottelu kuntoon. Sitten, kun koira osaa irrota kepeille yksin, aloitetaan puolen vaihto.

Aksailuja treenattiin myös sunnuntaina ja maanantaina pienimuotoisesti. Maanantaina kepit alkoivat hahmottua jo takaa ohjattuinakin, joskin tätä ei nyt vielä kamalasti oteta - Enne kun jää herkästi katselemaan taakse vielä tässä vaiheessa. Myös etupalkan kanssa koitettiin, toimi paremmin kuin viimeksi, mutta rytmi sotkeutuu kyllä todella tehokkaasti tällä tekniikalla. Ehkäpä siis keskitytään vahvistamaan keppejä ohjattuna ja katsotaan taas muutaman treenikerran jälkeen, miten Eps lähtee yksi keppejä tekemään.

Kontaktit olivat se su että ma tosi kivoja, lähtee lujaa ja pysähtyy nätisti. Keinullekin saatiin muutama kiva, vauhdikas otto (viime keskiviikon treeneissä Enne tuli keinulle noin miljoonaa, ja nyt se tietty taas vähän arveluttaa) targetin kanssa. Hypyt jees, putket osaa hakea jo vaikeammastakin kulmasta. Rengas sujuu... Eipä siinä kai sen kummempia. Tänään taas kunnon aksatreenit, katsotaan millainen rata siellä tällä kertaa odottaa :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Muikea mukula ja muita agilitytarinoita

Meillä oli ihan huikeat aksatreenit tänään! Tai no, treenit olivat varsin tavalliset, mutta olosuhteet aiemmasta poikkeavat (lue: erittäin haastavat meille). Tänään startattiin siis talvikausi ja ulkokentän sijaan nyt treenataan maneesissa. Ihana, pehmeä hiekka ja huima tila vetää rallia saavat pienen huskyn pään herkästi sekaisin, joten odotin vähintäänkin pienimuotoista katastrofia tämän päivän treeneistä. Enne ruokki tätä ajatusta vetämällä rallia hihnan mitan päässä niin kauan, kunnes sen veti hihnasta niin lyhyelle, ettei se enää pystynyt liikkumaan. Hyvä alku siis.

Otettiin ensin muutama hyppy hihnassa, ja ihme kyllä ipana pysyi valla näpeissä. Eräs treeniryhmästämme odotti radan laidalla purkki kädessä, mikäli Enne näyttää, miten kunnon aksakoiran kuuluu irrota (maneesissa treenaa siis kaksi ryhmää yhtä aikaa, joten ylimääräiset hepuloinnit ovat entistä enemmän kielletyllä listalla). Kerran Eps intoutui vähän lähtemään, mutta hepuli oli hyvin pienimuotoinen ja se loppui lyhyeen. Hyvä jee :)

Kokonaisuudessaan tekeminen oli vallan mainiota! Ohjaaja oli puolet ajasta totaalisen ulkona kartalta, mikä saattoi tekemisessäkin näkyä, mutta koira toimi kuten toivottavaa olikin. Rata oli aikas helppo, mutta siitäkin löytyi haastetta. Nyt otetaan tehotreenin alle kepit väärältä puolelta (tätähän ei olla treenattu... yhtään?) ja takaakierrot. Tai no, takaakiertojen ohjaus. Koira kiertäisi ihan moitteetta, jos ohjaaja roiskisi käsillään edes teoriassa oikeaan suuntaan...

Hyvä mieli jäi, tästä jatketaan!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Me ollaan liekeissä!

Huuh, mitkä viime päivät onkaan takana! Ollaan treenattu hirrrmuisesti kaikennäköistä, toivottavasti muistan edes osan jutuista :)


Torstaina käytiin pyöräilemässä. Enne sai tälle kaudelle uudet valjaat, GMN Equipmentin McStyle-huskyvaljaat. Näin muutaman käyttökerran jälkeen vaikuttavat oikein hyviltä. Enne tosin ei ole syttynyt vetohommille ihan täysille, ilmeisesti aksailu on sen mielestä paljon kivempaa ;) Enne ylipäätään on niin kovin tykästynyt yhdessä tekemiseen (oli "työparina" sitten koira(t) tai ihminen), että tuollainen yksin puurtaminen näyttää olevan haastavaa - varsinkin, kun ilma on lämmin (mittari näytti vallan sopivaa lukemaa, mutta kyllä vaan itsellekin tuli lämmin lenkillä) ja kunnossakin parantamisen varaa. Noin normaalielämässä Enteen kunnossa ei ole mitään vikaa, mutta kyllähän tuo tasainen vetäminen on ihan eri asia kuin spurtit agilityradalla tai muuten vaan. No, vetojuttuja ei suinkaan jätetä pois ohjelmasta, vaan sommitellaan ne mukaan miten pystymme ja jaksamme.


Perjantaina oli tokopäivä. Oma työpäiväni venyi (lähes luvattoman pitkäksi), ja menimme treeneihin käytännössä ilman lenkitystä. Nykyään pyrin tekemään Enteen kanssa treenipäivinä noin puolen tunnin lenkin, johon mahdollisuuksien mukaan sisältyy juoksusprutteja "vapaana" - jos sopiva paikka löytyy. No, perjantaina tällaiseenkaan lenkkiin ei ollut aikaa, mutta ipana yllätti! Tokoilu oli varsinaista sähellystä, mutta kontakti ja seuraamisen käännökset olivat (ehkä juuri siksi?) vallan mainioita. Paikkamakuu oli hyvä (sidoin Enteen varoiksi liinalla kiinni). Otettiin lisäksi häiriömakuu niin, että vieressä istunut koira kutsuttiin luokse. Takapuoli nousi, mutta etupää pysyi liimattuna maassa - palkka oli siis paikallaan! Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että makuu voisi toimia kisatilanteessakin... Ehkä.


Jäävät oli aika hässäkkää: maahanmenot hyviä, mutta seisomisessa ei millään malttanut pysyä seisomassa. Tätä testattiin kaukopalkallakin (kuten myös seuraamista), se auttoi vähän, joskin silloin lähti herkästi kääntämään itseään. Mutta sillä nyt ei ole väliä, kunhan pysyisi alkuun edes jaloillaan. Täytyy treenata tätä lisää, näemmä on unohtunut koko liikkeen tarkoitus.

Kaukokäskyt (istu-maahan) hyvät, välimatkaa muutama metri. Seuraamisessa treenattiin paljon käännöksiä, keskittyessään Enne teki tosi hyvin ja tiiviisti töitä. Varmaan joku tuomari sanoisi, että liiankin tiiviisti, mutta itse ennemmin kannustan tiiviyteen kuin löysyyteen - sanoivat muut mitä sanoivat! Lopuksi seuraaminen leijonapallon kanssa, kierrokset nousi ja pakka meinasi hajota jatkuvasti, mutta kivaa oli ja palkka tuli aiheesta :)


Tänään käytiin aksailemassa itsenäisesti. Siskoni oli mukana purkkinaisena, ja kerran päästiinkin purkin kanssa tositoimiin ;) Enne reagoi kyllä nykyään todella herkästi purkkiin ja siskoni olikin huolissaan, että Eps vihaa häntä ikuisesti treenien jälkeen :D Saatiin kuitenkin varsin onnistuneita pätkiä tehtyä: kontakteja keinulla ja puomilla (targetilla ja ilman, kun ei ollut kuin yksi kansi mukana...), keppejä pelkästään ja toiselta esteeltä, rengasta, hyppyjä ja putkia. Kepit alkavat sujua tosi kivasti, täytyy vaan muistaa palkkailla väleistä, jotta vauhti säilyy hyvänä. Kontaktit ovat tosi hyviä, eikä ylösmenokontaktitkaan näytä paukkuvan (koputan puuta!). Renkaassa ei ongelmia, vaikka silloin ulkotreeneissä menikin miten meni. Kokonaisuudessaan siis huipputreenit.


Tänään oli aivan ihana ilma, ja kävimmekin treenien lisäksi kävelemässä - ja kerrankin oli kamera mukana! Kuvat ovat siis tältä päivältä, paitsi viimeinen unikuva muutama päivä takaperin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Maailman laiskin päivittäjä

Huuh, miten VOI olla näin haastavaa kirjoitella tekemisiä tänne?

Aloitetaan tällä kertaa perjantaista. Perjantai oli tokopäivä, mutta valitettavasti Nti Esteri oli asiasta hieman eri mieltä ja oli erittäin anteliaalla tuulella. Koita siinä nyt sitten mitään tehdä, kun vettä tulee saavista kaatamalla... Ennen tätä massiivisadetta ehdittiin sentään puuhastella jotakin: paikkamakuu (märkä maa, toim. huom.) meni mainiosti, ja pääsin käymään piilossakin! Nätisti makasi, ei ongelmaa. Maahanmeno ei tainnut olla se ripein mahdollinen, mutta meni kuitenkin ekasta käskystä (tämähän ei tosiaan ole itsestäänselvyys, kun sadekelistä on kyse...).

Maahanmenoa treenattiin paikkamakuun jälkeen myös märällä nurmella (ehkä ennemmin kyllä heinikko kuin nurmi), ja sehän toimi! Wihii, uskomaton saavutus pikkuepeliltä!

Seuraaminen oli aika hirveää, mutta kuka sitä nyt sateessa voisi kunnolla ylös katsoa, kun silmiin sataa. Ilmeisesti ongelmat todella johtuivat tästä, koska Enteen silmät alkoivat myös rähmiä kun aikamme tahkottiin... :/

Jäävät oli kaiketi ok, yhdessä seisomisessa hämääntyi kanssatreenarista joka kulki Enteen vierestä ohi samaan suuntaan kuin minä, jolloin Eps lähti myös kävelemään. Toka yritys ok.

Pahimman sateen aikana huviteltiin: Enne hyppi isoille kiville ohjeideni mukaan (vitsi se muuten osaa hakea kaukaa ne näytetyt kivet!!) ja käytiin urheilukentällä juoksemassa pallon kanssa.

Minipaikkis saatiin vielä aikaan, kun odoteltiin ringissä puun alla sateen loppumista, Enne toisella puolella rinkiä ja minä toisella. Häiriönä Enteen leikkikaverinakin toiminut koira. Nätisti makasi, vaikka näyttikin vihaavan koko maailmaa sydämensä pohjasta... :D


Sunnuntaina aksattiin. Enne aloitti vakuuttavasti vetämällä hillittömän hepulikohtauksen tultuamme talvitreenien pitopaikkaan. Tänä kautena me emme treenaa ko. paikassa kuin omaksi iloksi, varsinaiset agilitytreenit meillä on maneesissa. Että tervehdys vaan. Olen tänään askarrellut kolinatölkkejä urakalla, jotta saan ekoissa treeneissä jaettua kaikille kanssatreenareille purkit... Kolinapurkkia Enne näyttää kunnioittavan ja vähän jopa pelkäävän, joten se on tällä hetkellä kaikista varteen otettavin vaihtoehto ongelman nujertamiseksi.

Saatiin kuitenkin jotain järkevääkin aikaan: muutamalla hypyllä erilaisia sarjoja, keppejä (E osaa jo vähän hakea itse, mahtavaa!), keinua (targetilla) sekä Ata (targetilla tämäkin). Jostain syystä aloin säheltää Aalla istu-käskyn kanssa, mikä sekoitti pakkaa mutta toimi lopulta ok. Ylösmenokontaktille en ole nyt Ennettä pysäyttänyt, vaan olemme panostaneet onnistuneeseen alastuloon. Targetilla mennään siis toistaiseksi.

Tänään treenattiin pikaisesti myös aksailua. Samoja juttuja kuin eilen, kepit sujuu kivasti ja kontakteilla alkaa tuo homma hahmottua targetin kanssa. Tänään käytin taas niitä oikeita käskyjä, ja hommakin pelitti paremmin kuin tuon turhan istumisen huutelun kanssa. Vähän holtitonta oli meno tänään, mutta vain pieni hepuliyritys, joka päättyi purkin kolinaan ja nöyrään koiraan :D Muuten sitten olikin sähellystä vaikka miten (on kiva, että koira oppii hakemaan esteitä, mutta piru kun ei saisi itse liikkua mihinkään tai edes katsoa muualle kuin koiraan, tai se tarjoaa samantien kyseisessä suunnassa olevaa estettä...). Mutta hyvä mieli jäi molemmille :)

Välissä vedin tokoryhmän ja sitten käytiin vielä hölkkäilemässä puoli tuntia - mahtava lopetus päivänä, miss polvivamma kun on ollut vailla juoksukykyä jo aivan liian pitkään!