Sivut

torstai 27. syyskuuta 2012

Pikkuaksaa

Kamala, kun viikko on mennyt nopeasti! Sunnuntai meni ihan koomaillessa sohvalla eikä alkuviikon aksatreenejäkään enää ollut, joten rauhallisissa merkeissä aloiteltiin viikkoa. Tiistaina Enne oli autossa mukana työpäiväni ajan, koska kävimme työpäivän jälkeen lenkillä Petran ja Ainon kanssa. Nelijalat saivat lopuksi rellestää hiekkakentällä, ja mitä ilmeisimmin kova ikävä oli ollut puolin ja toisin... ;)

Keskiviikkona käytiin pika-aksaamassa. Rata oli juuri pikatreeneihin tehty: ympyrää muistuttava pätkä, jossa kolme putkia ja näiden väleissä kaksi hyppyä ja rengas (joka toisena esteenä siis putki). Kumpaankin suuntaan ja katkaisten eri kohdissa, hyvin sujui. Renkaalla Enne onnistui kolauttamaan itsensä ja siirtämään koko renkaan, minkä seurauksena rengas oli tietysti hirrrrveän kamala ja jouduttiin sitä pariin kertaan tahkoamaan.

Radan lisäksi treenattiin keppejä ja erityisesti sisäänmenoja. Kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa löytyä, ja nyt sisäkauden alkaessa "virallinen" tavoite onkin saada Eps kisakuntoon :)

Päivän positiivinen yllätys oli putken haku: Eps näemmä osaa hakea putken pään, vaikka sen lähettäisi putken sivulta putken suuntaisesti, jee!

Huomenna tokoillaan ja perjantaina pitäisi taas aksata, joten eiköhän tästä pikkuhiljaa jonkunlainen rytmikin löydy tähän elämään :)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Viime ajat tiivistettynä

Aika lentää ja päivitykset laahaavat...

Pikapäivityksenä voin todeta, että ollaan treenailtu lähinnä aksaa vaihtelevalla menestyksellä. Tokoa treenattiin viime viikolla, mutta treenit menivät vähän harakoille. Pahimpana nousu paikkamakuusta, kun takaa alkoi kuulua koiran haukkua. Onneksi nousi vaan istumaan ja käskystä kyllä palautui maahan... Muutoin treenit sisälsivät muutaman totaalihepulin, metallikapulasta kieltäytymisen jne. eli kehua ei kyllä voi.

Aksassa testattiin tiistaina kolinapurkkia hepuliongelmaan, ja sehän toimi yllättävän hyvin. Pikku kovapää otti aikalailla itseensä purkista, joten tällä voidaan saada ihan hyvääkin jälkeä aikaan. Aksailut sujuvat muuten ihan näppärästi, välillä Enne väläyttelee suuriakin lahjoja, välillä taas meno on vähän turhan holtitonta. Vaan eiköhän se tästä lähde taas.

Viikonloppuna poikettiin siperialaisten erikoisnäyttelyssä hakemassa KÄY H - oma pikku mukamas-rumilukseni <3 Arvostelua laittanen myöhemmin, jos muistan (ja saan selvää, ruotsiksi kun on).

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sählätokottaja

Saako pinna palaa, jos koira on liian innokas? Alkaa olla aika lähellä omalla kohdallani.

Miten koirasta, joka ei suostu ottamaan käytännössä mitään suuhunsa, saa ihan totaalisen sekopäisen "kaikki mulle suuhun heti nyt"? Näemmä omilla metodeillani se onnistuu.

Perjantaina käytiin syksyn ekalla pyörälenkillä, sellaisella rennolla ravailulenkillä, jossa pointti ei ollut vetäminen. Kivasti sujui, vaikkakin Enteen bravuuri - äkkipysähdykset - nosti taas päätään ja asiasta jouduttiin hieman keskustelemaan. Hengissä selvittiin kuitenkin.

Lenkin jälkeen vähän tokoiltiin. Tai no, yritettiin. Ensin otettiin ruutua, sisätiloissa kivan flown löytämiseksi. Nojoo, Enne löysi kyllä oman flownsa, jonka tarkoituksena oli mm. kantaa ruututötsät minulle. (Miten se edes onnistui siinä?!) Saatiin pari kivaa suoritusta, kunnes vaihdoin etäisyyttä ja totesin, ettei koiralla ole aavistustakaan siitä, mitä virkaa tötsillä on. Jee.

Otettiin myös tunnaria piilotettuna. Tässäkin pyrin vaan rauhallisuuteen ja siihen, ettei homma lähde lapasesta kun-etsiminen-ja-kantaminen-on-niin-kivaa. (Välikommentti: tällä hetkellä Enne kantaa Ikeasta ostettua lelukoriaan...) Aika kivasti rauhoittui ja kapulatkin löytyi. Palauttaessa pirulainen koitti pureskella, tästä kielto. Tuli niitä perille asti ihan nätistikin...

Tänään fillaroitiin taas samalla periaatteella, joskin lyhemmällä matkalla (aurinko lämmittää edelleen ihan hirmuisesti). Tällä kertaa Enne halusi kovasti ottaa spurtteja, ja tokihan ne sallittiin. Kivasti sujui lenkki noin muutenkin.

Kotona yritettiin tokoillakin... Huoh. Ruutu on ihan kaaos, tuo syttyy nykyään jo tötsistäkin niin, että lopulta yrittää tuoda jokaista vuorotellen, kaataa, jyrää, säätää mitä tahansa tötsien kanssa. Jos sen saa jättämään tötsät rauhaan, ei niillä ole enää mitään virkaa eikä huomioi niitä tekemisessä. Taitanee olla aika palata namiruutuun...

Koska olen hukannut meidän metallikapulan, ei olla aikoihin treenattu metallinoutoa. Tänään harjoiteltiin lusikalla (:D), ja yllättävän hyvin sujui! Otti vähän epäröiden pari ekaa kertaa, sen jälkeen otti, nosti, kantoi ja ISTUI lusikka suussa! Seuraava askel on sen kapulan etsiminen (tai uuden hankinta), että päästään kunnolla treenaamaan.

Otettiin myös tavisnoutoa sisällä, hyvin pysyi, haki, toi ja istui. Sivulla annoin hetken pitää, hyvin sujui eikä tullut sellaista halvaantunutta kaulaa, joka yleensä johtaa kapulan tippumiseen...

Mutta siis, virtaa ja intoa riittää vaikka muille jakaa, ja nykyään jo pieni vinkki/jokin väline/melkein mikä vaan saa kierrokset nousemaan taivaisiin. Ja koska kyseessä kuitenkin on husky, ei sitä kamalasti raaski kieltääkään... ;)

torstai 6. syyskuuta 2012

Epäonnea ja hermoromahduksia

Sanotaan, että työ haittaa harrastusta - näin todella on, ainakin tämän bloggaamisen kohdalla! Sen jälkeen, kun on työpäivän istunut enemmän tai vähemmän koneella tekemässä ties mitä, on erittäin haastavaa saada itsensä raahattua koneen ääreen enää kotona - ainakaan tekemään mitään järkevää (=äärimmäisen laadukkaiden komedioiden seuraamista ja facebookkausta ei lasketa).

Aloitetaan siis maanantaista. Maanantai oli aksapäivä, treenit meni... no, vaihtelevasti :D Polvi ei edelleenkään kestänyt juoksemista, joten melkoisen pitkän radan suorittaminen oli jälleen hieman haastavaa. Ekalla kierroksella Enne ehtikin tehdä omat ratkaisunsa suunnan suhteen ja ottaa ohjat käsiinsä (kiitos kentän reunalta kuuluneen "Enteen suusta"-selostuksen, en kyennyt kuin nauramaan itsekin). Edes kontaktit eivät olleet se vaikein juttu, kun homma ei pysynyt lapasessa hetkeäkään. Huoh.

Toinen ja kolmas rata olivatkin jo parempia, vähän tuo oma hitaus tietysti vaikutti asiaan, mutta muuten radat oli ihan ok tekemistä ja älyttömät hepuloinnit jäivät. Kontaktit olivat melkoisen... vauhdikkaita ja paukkuivat toisinaan hyvinkin lahjakkaasti. Lopuksi sitten treenattiinkin lähinnä muutaman esteen sarjoja, joissa kontakteille tultiin vauhdilla. Hyvin sujui. Treenien jälkeen vielä hetki vinkupallon heittelyä, ipana juoksi, nautti ja palautti pallon uutta heittoa varten.

Tiistaina käytiin lenkillä ja jäljestämässä siinä ohessa. Tai no, se oli suunnitelma. Eka jälki oli tosi hyvä, vaikka nostin vaativuustasoa kävelemällä vähemmän pippuriaskelin (siis mikä tähän on se oikea sana? :D Tikuttaen? Ei! No, tiedätte mitä haen takaa). Seurasi nätisti ja keskittyi haisteluun.

Toisen jäljen tein vielä inasen haastavammaksi, mutta haastetta tulikin sitten ihan urakalla ja vallan liikaa. Lähdimme jäljelle, Enne oli aivan huumassa ja intona menossa. Huomasin sen jaloissa kaksi ampiaista, mutten kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kunnes tunsin kädessäni kaksi pistoa, huomasin amppareiden ympäröineen Enteen ja pörräävän joka puolella. Enne hyppi kolmella jalalla ja yritti ravistella paholaisia pois... Juostenhan sieltä lähdettiin, lopputuloksena itsellä kaksi pistoa kädessä ja koko kämmenselkä turvonneena. Enne sen sijaan... En edes uskalla miettiä, kuinka monta pistosta se sai. Onneksi pään alueelle tuli ilmeisesti vain yksi, mutta ainakin toinen takajalka sai pahasti osumaa: pian Enne ontui tai hyppi kolmella jalalla eteenpäin. Onneksi oltiin lähellä järven rantaa, joten ensiavuksi saatiin viilennystä. Tämän jälkeen Enne kykeni kävelemään omin jaloin pois metsästä, mutta kyllähän se hieman puhki oli... Iltaa myöten löytyi se tavallinen hepulivaihdekin, mutta keskiviikkoiltana alkoi etujalan syönti. Etujalassakin oli pistos (keskiviikkona selvästi näkyvissä), onneksi kiellon jälkeen antoi tassun olla.

Keskiviikko muuten ei ollut kovin kiva päivä, tullessani töistä kotiin odotti vastassa mukava haju ja makuuhuoneen matolla ihana ripuliläjä. Entsun maha olikin sekaisin, eikä illalla maistunut kokonaan edes kevyt ruoka-annos. Virtaa kyllä riitti tavalliseen tapaan, joten huolissani en ollut. Tänään maha olikin jo normaali, tiedä sitten mikä pöpö kävi vierailulla.

Tänään käytiin taas aksailemassa. Kamalalla kiireellä päästiin paikalle puoli tuntia myöhässä. Paikalla oli jo pieni radanpätkä: kepit keskellä, sen jälkeen suunnilleen ympyrässä okseri, kaksi hyppyä, rengas, A ja hyppy. Tätä sitten suhattiin tavalla jos toisella. Heti alkajaisiksi Eps ryösti aalle (miten niin tyhmä omistaja, kun ei edes yrittänyt estää?), mutta muuten pysyi kivasti näpeissä. Kontaktitkaan eivät olleet pahoja, pääsääntöisesti pysähtyi varsin kivasti. Muutenkin treenit menivät kivasti, varsinkin koska itse olen edelleen puolikuntoinen, mitä juoksemiseen tulee... Treenien päätteeksi ipana sai vielä juosta kahden belgityttösen kanssa (ja silti kotona touhu on hermojaraastavaa, sekopäistä hepulointia, kuten useana muunakin iltana...).

Muutenkin viime aikoina on ollut ilmassa extramäärä energiaa: Enne on alkanut jutella oikeastaan päivittäin niin, että itse syön keittiössä ja Enne leikkii olohuoneessa. Lopulta leikki ei olekaan kivaa yksin, ja alkaa juttelu ja leikkiseuran huutelu... :D Kun tämä ei tehoa (Enne onneksi on jutellessaankin melko hiljainen), siirtyy Enne olohuoneen ovelle katsomaan, kuuntelemaan ja odottamaan häntä heiluen. Josko sitä kohta olisi päivisin sen verran viileää, että pääsisi ulkoiluttamaan Ennettä ja pyörää yhtä aikaa - saattaisi tämä arkielämäkin vähän helpottua.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

"Mikä ihme möllikisa? Möllötetään kilpaa?"

Päivitykset laahaa taas kamalasti, vaikka kivoja juttuja olisikin kerrottavana. Silti iltaisin on tuntunut aivan liian haastavalta asettaa sormet näppikselle, avata blogi ja saada ne asiat tänne ylös. Tämä lopullinen tekstikin on varmaan hyvin pelkistetty ja lyhennetty, mutta pääasiat riittäkööt tällä kertaa.

Kävimme siis möllikisoissa keskiviikkona ja torstaina: keskiviikkona ihkaeka mölliaksastartti ja torstaina vuorossa toko.

Keskiviikon aksailuissa oli mukana kiva pikku lisäjännitys, kun olin edelleen (kuten yhä vieläkin...) polvivammainen. Käytännössä juokseminen ei siis luonnistunut, mikä tuollaisen hyperhuskyn kanssa yhdistettynä ei ole se kaikista toimivin kombinaatio. Vielä rataan tutustuessakaan en ollut varma, kuinka meinaan kisailuista suoriutua, mutta poisjääminenkään ei ollut vaihtoehto (siis miten niin ei muka kisata, vaikka pää olisi kainalossa?!).


Alkupätkä rataa meni melko kivuttomasti, Enne irtosi kivasti takakulman hypyillä ja oikeastaan homma kosahti - yllätysyllätys - siinä vaiheessa, kun E ampui putkesta miljoonaa a-esteelle. Jaa mitkä kontaktit ja mikä hallittu alastulo?! No, siitä meni sitten linja "vähän" pitkäksi ja Enne kävi keräämässä vauhtia muutaman kymmenen metrin päässä rata-alueen ulkopuolella... Palasi kuitenkin kivasti ja päästiin jatkamaan loppurata. Muuri-putki-hyppy -suora juoksematta oli käytännössä mahdoton: muuri ja putki menivät näppärästi, sen jälkeen Enne jäi paikalleen pyörimään ympyrää ilmeellä "kerrokerroKERRO mihin mennä!". Loppu taas vallan kivasti.

Ekan kiekan jälkeen kaikki saivat vielä ottaa radan uusiksi, ja tokihan tämä(kin) tilaisuus oli hyödynnettävä. Melkolailla samalla tavalla mentiin kuin ekakin kerta, joskin tällä kertaa onnistuin koppaamaan syliini sen miljoonaa putkesta aalle ryysivän koiran ja palauttamaan maan pinnalle. Otettiin sitten A ihan ajatuksen kanssa, ja saatiin tosi kiva suoritus. Suoralla samat ongelmat kuin ekallakin kertaa, mutta muuten oli tekemisen meininkiä ja koira tuntui tosi hyvältä käteen.

Torstain tokoilut olivat myös vallan mukava kokemus. Kehään mennessä tuntui kyllä kaikelta muulta, kun Eps-armas ei kyennyt istumaan sivulla, vaan joko meni makaamaan eteeni tai istumaan selkäni taakse. Luoksepäästävyyteen sain sentään ipanan tsempattua niin, että napattiin kymppi oikeaoppisella suorituksella.

Paikkamakuu oli kamala. Vieressä ollut koira nousi ja lähti ohjaajansa perään heti, ja se selvästi tarkoitti the tilannetta. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin Enne pysyi maassa. Kaikkea muuta kuin nätisti, mutta pysyi. Liikkeen jälkeen tuli treenikaverikin sanomaan, että näytti siltä, että lähtee kyllä ja taas sitä kuuluisaa miljoonaa, mutta ihmeen kaupalla pysyi. Mitä sitä nyt välitetään jatkuvasta vääntelehtimisestä tai piippaamisesta..... Huoh. Tästä 8.

Hihnaseuruu oli aika rumaa, Enne seurasi suunnilleen sivulla ja piti kontaktia kun ehti. Pysähdyksissä käveli poikkeuksetta pari askelta ohi ennen kuin tajusi tilanteen. Käännökset hämmästyttävän hyviä. Juoksuosuudessa meinasi hepuloida, mutta malttoi mielensä. 7 1/2

Vapaana seuruu oli jo paljon parempaa ja näytti seuraamiselta. Juoksuosuus jäi pois, koska polveni ei tykännyt hihnaseuraamisessakaan tehdystä. 8 1/2 muistaakseni.

Liikkeestä maahanmeno 10. Tarviiko tästä sanoa sen enempää?

Tässä kohtaa paikkaa vaihtaessa Enne päätti kierrosten käyvän liian korkealla ja laski niitä kivalla pikku hepulilla. Taisi pysyä kehänauhojen sisäpuolella ja palasikin aika pian... Tästä lähtien täytynee tehdä kokeen omaiset treenit niin, että ipana on käskyn alla ekan liikkeen alusta vikan loppuun.

Luoksetulo muistaakseni 9, tuli hyvin mutta törmäsi pikkuisen kääntyessään sivulle.

Liikkeestä seisominen on vähän hämärän peitossa, en muista miten meni enkä mitä saatiin :D

Hyppy oli varsin ennemäinen. Hyppäsi hyvin. Käskin pysähtyä, Enne pysähtyi, tajusi olevansa sivussa, korjasi tasan esteen keskikohdalle ja vielä niin liki estettä kuin seisten pääsi. Miten niin ollaan tätä treenattu? :D Lähtiessäni liikkeelle kääntyi pikkasen. Tästä ehkä 7?

Kokonaisvaikutelma 8 tai 8 1/2 ja 173p. 1-tulos. Puuttuvat pistemäärät voinee siis laskea tuon kautta.


Kokonaisuudessaan hirmukivat mölleilyt ja tästä on hyvä jatkaa. Tokon osalta täytyy alkaa kurkkia taas kisakalenteria ja valita joku meille sopiva paikka, johon lähteä testaamaan kykyjä ;)

(Ainiin, perjantaina treenattiin keppejä... Huh, mitä touhua. Ipana kävi ihan vaan vähän kuumana, ja vetäisi peukaloni auki niin, että treenien lopussa koko sormeni oli veressä. Mutta vauhti oli huima ja välipalkat tuntuivat lähinnä ärsyttävän - ja lisäksi iskin kepit inasen liian liki toisiaan, mikä vähän sekoitti rytmiä... Hyvin tuo ipana kuitenkin kepit selvitti, joten tyytyväinen saa olla!)