Sivut

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Jäljestäjä

Viimeinen viikko on kulunut melko poikkeuksellisissa merkeissä (arkirutiineihin verraten siis). Polveni päätti sanoa sopimuksensa irti viime viikon perjantaina, joten lenkkeily ja treenailu jäi melko minimiin perjantain ja alkuviikon osalta.

Keskiviikkona kävimme vierailulla ihanan Vilman ja Nooran luona, jossa koiraset saivat leikkiä (ja Enne ihan vaan tutkia) pihalla. Hyvä, että näitä vaihtoehtoisia väsytysmenetelmiä löytyy ;)

Torstaina oli tokoilun vuoro, ja ihan vaan himppasen saattoi olla aistittavissa levottomuutta rauhallisemmasta jaksosta kanssani. Lisäksi treenikentällä oli ilmeisesti ollut jotakin todella mielenkiintoista, sillä mielenkiinto oli useammallakin koiralla aivan muualla kuin treenaamisessa... Saatiin otettua alo-treeninä luokan liikkeet (juoksuseuraamista lukuunottamatta, jostain syystä ;D) rapsutuspalkalla, jeejee. "Luokan" jälkeen palkka. Tarkoitus oli keskittyä juurikin suoritusten pituuteen ja palkkaamisen pidemmän jakson jälkeen, mutta toisella kiekalla homma riistäytyi lapasesta oikein urakalla ja Enne viihdytti kanssatreenareita ottamalla ihan kunnon spurtteja - ja piru vie, ei antanut kiinni! Tästä jäähylle autoon.
Paikkamakuu oli yllättävän hyvä olosuhteisiin nähden, levottomuutta ja vaihteli asentoa, mutta ei haistellut, noussut tai tehnyt muuta todella hölmöä.
Lopuksi vielä sekalaisia juttuja, mutta välillä sai kyllä palautella maan pinnalle ja keskustella asioista - eikä tuo jäähykään ainoaksi jäänyt... Huoh.

Perjantaina oli vuorossa "aksailut", eli pujottelua ja ohjausharjoituksia, joissa ei itse tarvinut juuri liikkua. Olimme varautuneet purkilla ja muilla keinoilla, joilla Enne saadaan aisoihin, mutta treenikaverin sanoin "Miten se on tänään noin hyvä?! Eihän se edes yritä lähteä!". Enne oli siis vallan huippu! Pujottelu meni tosi näppärästi, rengas sujui hyvin vinossa, molemmilta puolilta ja vaikka miten päin, kasi kahdella esteellä kaatui tasan ohjaajan kykenemättömyyteen. Ipana loisti! Pari kertaa lähti jonkun linnun tai muun perään metsään, mutta palasi miljoonaa saman tien. Esteiden kantelun ajan sai olla vapaana kentällä, eikä edes yrittänyt häippästä, mahtavaa :)

Tänään lähdetiin testaamaan vallan uutta aluevaltausta ja suunattiin Suvin ja Vilin kanssa jälkimetsään. Koska verta ei ollut, tehtiin ihmisjälkiä nameilla varustettuna. Ja kas, mikä pätevä jälkieläin Enteestä paljastuikaan! Ipana seurasi jälkeä kuin vanha tekijä, ja keskittyi itse jälkeen niin, että viimeisellä jäljellä se löysi tasan alku- ja loppunamit muiden jäädessä matkalle (jälki kun ei pysähtynyt, vaan jatkui). Syynä oli varmasti se, että tein jäljet itse, mutta mitä sen väliä! Ipana oli mahtavan pätevä! Tätä jatketaan varmasti - aiemminhan olemme tätä testanneet, mutta silloin Ennettä kiinnosti tasan kaikki muu metsässä oleva kuin jälki... Kiva nähdä, miten tuo nenän käyttö alkaa avautua ja keskittymiskyky löytyä :) Mamman mussukka! <3

torstai 16. elokuuta 2012

Maailman paras Enne

Tultiin juuri tokoilemasta ja ah! Kyllä tuossa on koeainesta, kunhan saadaan tämänpäivänen motivaatio säilymään ja pysymään aina, saadaan se ALO1 (ja samantien näemmä AVO1) heittämällä!

Alotettiin näppärästi paikkamakuulla, käytännössä metodilla koira autosta makuuseen (näppärästi olin hieman viime tipassa). Jätin varoiksi hihnan. Kolmen minuutin makuu keskellä riviä, vähän väänteli mutta pysyi. Pysyi, vaikka omistajansa huitoi hulluna ampparia ja meinasi välistä lähteä jo juoksemaan karkuunkin, kun ötökkä ei meinannut millään jättää rauhaan... Mutta pysyi, vaikkei mikään kympin makuu ollutkaan.

Jossain välissä otettiin toinenkin makuu, E keskellä riviä, aika 2 minuuttia. Taas vähän levotonta, mutta pysyi. Toivon liekki kytee yhä :)

Seuraaminen oli kivan näköistä. Kontakti laski välistä, mutta seurasi silti nätisti. Pari pidempää pätkää ja pari lyhyttä, jolloin vapautus hyvästä kontaktista. Kaiken kaikkiaan tykkäsin :) Juoksupätkäkin pysyi koossa ja näytti seuraamiselta.

Jäävät oli hyviä, samoin luoksetulo. Tehtiin vähän palkkaamattomuustreeniä ottamalla liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen putkeen rapsupalkalla. Hyvin jaksoi, jee! (Pitäisi muuten oikeasti opetella, kummin päin nuo jäävät tulevat...)

Hyppyä treenattiin taas. Hyppää hyvin yhdestä käskystä ja pysähtyy hyvin. En edelleenkään tiedä, minkä verran pisteitä menee siitä, että Enne ei jää esteen taa, vaan siirtyy sivummas. Pysyy siis estelinjan takana, mutta ei itse esteen takana. Hmm.

Nouto oli taas päivän sana. "Pientä" säätöä oli ilmassa, mutta saatiin ihan upeita, uusia onnistumisia. Eka heitto, lähetys ja Enne päätti lähteä piilottamaan kapulaa. Huusin pari kertaa, kääntyi ja lähti tulemaan kohti. Laukaten. Koska muruseni on oppinut laukkaamaan kapula suussa?! En voinut ottaa edes sivulle saakka, kun täytyi pitää bileet tämän johdosta! Toisella heitolla hyvä suoritus, toi sivulle ja laukka-askeleet olivat mukana. Kolmas oli... no, varsin ennemmäinen suoritus. Ilmeisesti katsoi heiton ajan muualle, ja kun lähetin kapulalle, Eps kyllä lähti - mutta vain juostakseen kahden metrin päähän, kääntyäkseen ja näyttääkseen puusta pudonneelta. Sillä ei siis ollut mitään havaintoa, missä kapula oli :D Tietysti olin vielä heittänyt sen kentän reunaheinikkoon niin, ettei sitä juuri näkynytkään... No, aikani siinä ohjailin ja siirtylin lähemmäs, ja kyllähän se kapula lopulta löytyi. Laukalla toi suoraa sivulle, jeejee.

Lopuksi otettiin vielä hassuttelujuttuja: pallon perässä säntäilyä urheilukentällä (Enne niiiiin nautti!), kiville käskystä kiipeilyä (näemmä tuo osaa kaukaakin kiivetä osoitetulle kivelle), lasten pukkitaistelupalkin yli hyppyjä. Lisäksi yritin opettaa puun kiertämistä, mutta käsky oli huono (sama kuin selvittäessä hihnaa esim. puun ympäriltä) ja Enteellä vähän muut jutut mielessä... Hyvin oli kuulolla, mutta luuli mun haluavan, että se kiipeää sinne puuhun :D Niinpä joka kerta ipana nousi takajaloilleen ja kurkotteli itseään yhä ylemmäs, häntä heiluen ja katsoen ilmeellä "joo, kato, kyllä mä tajuan, kyllä mä osaan!!".

Maailman parhaat treenit vähään aikaan <3


Ainiin, ja maanantaina aksattiin taas. Tehtiin huippupitkää, 19 estettä! Tästä on kuvia olemassa, blogikin saa niistä täytettä, jahka saan ne itselleni. Enne oli melkoisen pätevä, joskin tuo pitkä rata sai osakseen pari kierrostenlasku hepulia. Ei kuitenkaan lähteä huitelehtimaan kauas, vaan palasi aina jatkamaan rataa laskettuaan pahimmat kierrokset. Kontaktit paukkui kierrosten noustessa, malttaessaan osasi tosi hienosti. Keinu, rengas ja kepit radalla onnistuivat kaikki. Ratapiirroksia en edes yritä tehdä, koska en enää ko. ratoja muista...

Eilen treffattiin pienellä porukalla ja harjoiteltiin mitä kukin tykkäsi. Me otettiin rennosti (tai ainakin yritettiin, se oli päivän treeniteema meille), ja kyllä Eps pääsi vähän temppuilemaankin. Itsensä kierrot kumpaankin suuntaan huippuja, samoin jalkojen väliin tulot. Peruutus ihan hukassa, ei tajunnut pätkääkään mitä hain takaa :D Lopulta saatiin pari ihan onnistunutta. Kuoleminen hyvä, ulkona ei näemmä häntä niin heilu, mutta pääasia että pystyi heittämään kyljelleen tavalliseen tapaan.

Treffien jälkeen käytiin vielä koirapuistossa piipahtamassa, mutta niin se vaan on, että se ole Ennettä varten. Nytkin mentiin siis sillä ajatuksella, ettei mennä puistoon lainkaan, jos siellä on muita. Hetki siellä oltiin, mutta ei Enne tuolla kamalasti innostu leikkimään tai juoksemaan - ilmeisesti paikkana jotenkin epämiellyttävä. Katsotaan, jos saataisi leikkitreffejä järkkäiltyä muualle, kyllä tuo kuitenkin tykkäisi kovasti juosta ja leikkiä muiden kanssa :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Enteen luonnetesti kuvin

Himppasen myöhässä olen liikkeellä, mutta mystisesti kameraan unohtuneet luonnetestikuvat siirtyivät koneelle vasta lähiaikona ja sen vuoksi en ole niitä aiemmin jakanutkaan. Tässäpä siis kuvat testitunnelmista. Pisteethän Enteellä olivat seuraavat:


+1ToimintakykyKohtuullinen15

+1TerävyysPieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua1

+1PuolustushaluPieni1

-1TaisteluhaluPieni-10

+1HermorakenneHieman rauhaton35

+3TemperamenttiVilkas45

+1KovuusHieman pehmeä8

+3LuoksepäästävyysHyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin45

+++LaukauspelottomuusLaukausvarma

Yhteensä140



























perjantai 10. elokuuta 2012

"Jeejeeviileetäjee!"

Haluaisin ihan ensimmäiseksi esittää kysymyksen: mikä ihmeen sääolo täällä vallitsee?!  Elokuu ei ole vielä puolivälissäkään, ja tämän aamun lämpötila (huom. aamu = klo 10) oli 11°C. Asia selvä sitten. Huomenna lämpötila ei ennusteen mukaan nouse lainkaan yli 15°C:een. Kyllä hymyilyttää seistä koko päivä (ulko)messuilla töissä, hyrr.

Enne sen sijaan alkaa näemmä asennoitua syksyyn ja kunnon lenkkeilykeleihin. Olen ollut todella hämilläni siitä, miten helppoa kesäajan elo on ollut: poissa on turhat hötkyilyt ja hepuloinnit sisätiloissa. Tai olivat poissa tähän päivään saakka. Kyllä lämmitti mieltä, kun ensin käytiin reippaan tunnin sauvakävelylenkillä (=reipasta tahtia) ja kotona tuo läähätti ehkä viisi minuuttia, ja sen jälkeen olikin hepulihetken paikka. Toiminta alkoi jossain vaiheessa näyttää sen verran hasardilta, että päätin ottaa virrasta ilon irti ja treenata.

Ensin muistuttelin mieleen kosketusalustaa ja sen käyttöä. No, siitähän ei ollut minkään asteista havaintoa, ja kierrokset nousivat sen verran haipakkaa kohti taivaita, etten edes yrittänyt jatkaa alustan kanssa. Siirryimme siis tokon pariin, tosin vain kapulan tiimoilta. Nouto sujui uskomattoman hyvin. Ekalla kertaa luisteli kapulalla, mutta  - rumpujen pärinää - toi sen suoraa sivulle ilman lisäkäskyä ja vielä häntä täysillä heiluen! Loistavaa. Kaksi seuraavaa toistoa menivät vähän säheltämiseksi, kun Enne ei kyennyt erottamaan noutokapulaa muista lattialla olleista leluista. Yeah right. Hyvin toi, ja taas suoraa sivulle. Viimeinen oli sitten niin hyvä kuin sisällä voi olla. Mainio epeli.

Lisäksi temppuiltiin pitkästä aikaa vähän enemmän. Kuolee hyvin, kunhan malttaa kuunnella käskyn (ja koirahan näyttää todella kuolleelta, kun häntä hakkaa lattiaa ja pää on koko ajan ylhäällä :D). Kasi jalkoen välistä menee tosi reippaasti, joskin alussa koitti vaan sählätä mihin tahansa suuntaan ja miten tahansa. Pyörähtämiset huippuja! Kylki edellä kulkemisenkin ilmeisesti alkaa jo ymmärtää, ainakin hyvin tekee. Tölkin nouto sujui älyttömän hyvin, ei kuulunut sitä tavallista kolinaa ja kalinaa tölkin kaatamisesta ja jahtaamisesta, vaan palasin tosi nopeasti (häntä miljoonaa heiluen) tölkki suussa. Huippua!

Muutenkin ollaan treenailtu tällä viikolla. Maanantaina oli aksatreenit, joissa Enne oli hirmu pätevä. Treeneistä on videomateriaalia,  mutta suurimpaan osaan pääsen käsiksi vasta seuraavissa treeneissä. Alla kuitenkin esimakua siitä, mitä me treeneissä sähelletään (toim. huom. nuo kepit! <3 :=":" br="br">


Treeneissä Enne sai yhden hepulin, jolloin pääsin tosi hyvään piiloon, ja Eps seisoi sen seurauksena todella hämillään keskellä kenttää parin minuutin ajan ;) Loistava harjoitus!

Keskiviikosta torstaihin olin itse työreissussa ja Enne hoidossa vanhemmillani. Valitettavasti keskiviikkona lähitalon bordercollie oli ohitustilanteessa päässyt nappaamaan (tai no, yritykseksi jäi) jo ohi mennyttä Ennettä persvilloista. Ennehän ei todellakaan tuollaista katsele, ja oli sekunnin tuhannesosassa kääntynyt ympäri ja antanut varoitushammasta. Kumpaakaan ei tullut reikiä (kiitos Enteen reflenksien!), mutta tämähän kostautui seuraavan päivän tokotreeneissä...

Jo treenipaikalle saapuessani näin, että haastavaa tulee olemaan. Asiaan saattoi osaltaan vaikuttaa treeniliivin, -pannan ja -liinan puute (kiitos ylitöiden, on se kiva kun ei ehdi edes kotona käydä!), mutta taatusti tuolla välikohtauksellakin oli vaikutusta asiaan. Jokainen taakse menevä koira oli epäilyttävä ja muutenkin koiria täytyi kyttäillä tekemisen (tai vaihtelevasti "tekemisen") lomassa. Seuraaminen oli kamalaa, kontakti putosi vähän väliä. Hyppy meni hyvin pysähtymiseen saakka, käskyn jälkeenkin Enne hoiperteli vaikka miten. Paikkamakuuta en uskaltanut ottaa rivissä ilman liinaa ja varmistajaa, joten käskytin muut seisomalla makaavan Enteen edessä hihnan päällä, 90° kulmassa muihin nähden. Pysyi, joskin vähän oli levoton ja katseli ympärilleen kovasti. Välissä meni niin sähläämiseksi, että iskin koiran tolppaan miettimään ja katselin itse kauempaa muiden tekemistä. Kyllä tuo "hylkääminen" tekee tehtävänsä, sen jälkeen saatiin jo jonkun näköisiä suorituksiakin tehtyä. Lopputuloksena ainakin yksi ok toisto seuruuta, jääviä, luoksaria ja hyppyä.

Nyt siis keskitytään taas tuohon arkikäytökseen, ohituksiin ja siihen, miten paljon muihin tarvii kiinnittää huomiota. Onneksi hihnan päässä on luupää, joka varmasti unohtaa pian tuollaiset hölmöilyt!

maanantai 6. elokuuta 2012

Treeniä, treeniä, treeniä...

Me ollaan oltu kamalan ahkeria! Todellisuudessa en varmaan muista puoliakaan viime päivien jutuista, mutta yritetään :)



Torstaina tokoiltiin nurmikentällä. Vähän oli nenä maassa, mutta yllättävän hyvin malttoi keskittyä ja toimi. Enteellä oli vallan meno päällä, ei lähtenyt luvatta omille retkilleen, mutta ehti kyllä tehdä miljoona asiaa, kun itse olin puolessa välissä ensimmäisen ajattelua...



Paikkamakuussa haisteli ja nosti takapuolensa päästäkseen paremmin hajun perään. Karjaisin äärimmäisen viehättävästi ja otin pari askelta koiraa kohti, lopetti. Toisen kerran yritti myös haistella, kielsin nimellä ja lopetti. Lisää paikkista otettiin treenien loppuvaiheessa, Enne makasi yksin muiden tehdessä. Makasi kivasti, kunnes toinen koira otti luoksetulon Enteen takaa ja ohi. Siihenhän se lähti perään ja teki kierroksen. Palautin maahan ja koitettiin pari kertaa uudelleen, ja pysyi hyvin.



Seuraamiset hyvät, jäävät hyvät, luoksetulo hyvä. Kaukokäskyt hyvät, joskin edelleen Enne asettautuu makaamaan, ei putoa suorilta jaloilta. Tähän en ole puuttunut, täytyy miettiä joku taktiikka, jolla edetä.



Otettiin noutoja omalla ja vieraalla kapulalla. Lähtee kivasti, tuo ravilla. Joku riemurinki tuli tehtyä kerran, onneksi sain liinalla palautettua ojennukseen. Sivulletuloon tarvii edelleen vahvistuskäskyn, muuten jää steppaamaan eteen. Kerran heittäytyi makaamaan sivulle, käskystä nousi kuitenkin istumaan (ja kyllä, kapula pysyi suussa koko ajan!).


Perjantaina otettiin agilitya ja himppasen tokoa. Aksassa panostettiin pujotteluun ja siihen omaan ohjaamiseen. En vaan hallitse itseäni yhtään ja ohjaan koiraa ihan mihin sattuu - onko sitten ihme, että homma ei toimi? Pujotteluun saatiin uudet eväät, ja sitä jatketaankin nyt aktiivisesti (lue jäljempää). 


 Treenien posiviitisimmar jutut olivat koiran pysyminen näpeissä (NOLLA hepulijuoksua, ainoastaan pari lyhyttä ylimääräistä rinksaa, kun ohjasin koiran ties mihin...), sekä radalla olleet rengas ja keinu, jotka kumpikin sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Kovasti Enne on muidenkin mielestä edistynyt, joten eiköhän tämä tästä... Nyt pitäisi alkaa etsiä sopivia epiksiä, että pääsisin tähän omaan kisajännäilyyyn kiinni jo hyvissä ajoin!


 Lauantaina menimme viikonlopun viettoon vanhempieni luo, ja päätin ottaa pujotteluhärkää sarvista. Iskin näppärästi pujottelukepit keskelle takapihan nurmikkoa, ja siinähän sitten pujoteltiin... Hyvin tuo alkaa hahmottaa jo rytmiä, ja pystyn itse jo vähän hölkkämään! Edelleen vaatii tarkan kepeille viennin (ei irtoa yhtään) ja vahvan ohjauksen. Ja pakkohan sitä palkan jättämistä keppien loppuun oli taas koittaa, vain todetakseen sen toimimattomuuden meillä. Mutta, tästä on hyvä jatkaa joka tapauksessa! Lauantain pujotteluista on videomateriaaliakin, mutta saan videot koneelle vasta toimistolle päästyäni, tarvittava piuha kun on totta kai työpöydän laatikossa...



Sunnuntaina otettiin tottakai edelleen ilo irti kepeistä.  Kotiin päästyämme treenailtiin vielä ruutua ja noutoa sisätiloissa. Ruudun pienensin niin, että Enne mahtui tötsien väliin. Ekalla kerralla jätin namin, jolle lähetin. Toisella lähetin tyhjään ruutuun, meni hyvin. Kolmannella jäi vähän vajaaksi, uudella käskyllä korjasi. Koska en tiedä, hiffasiko koira koko ruudun olemassa oloa, siirsin tötsät ja lähetin tyhjään. Meni, mutta hiukan vajaasti. Uudesta käskystä korjasi. Onkohan tämä nyt ihan tuuria, vai tajuaako se noiden tötsien olevan siinä ympärillä jotain tarkoitusta varten? Kerran kehuin (vahingossa) sopivasti, kun Enne yritti ottaa tötsää suuhun, ja sittenhän se kuvitteli koko jutun idean olevan se, että tötsä pitää tuoda mulle... Juuh, fiksu husky, joka ei halua pitää mitään suussa! Tätä nyt jatketaan kuitenkin, josko tulevaisuus toisi tullessaan tiedon siitä, onko koiralla mitään havaintoa liikkeestä sitten kuitenkaan...


Nouto sujui hyvin, Eps pysyi hyvin ilman lisäkäskyä ja toi kapulan kivasti. Lisäkäskyn vaatii sivulletuloon, mutta enää ei tarvi ihan niin paniikissa napata kapulaa heti käsiin, vai voi odottaa jo sekunnin sadasosan pidempään ;) Vielä kun saisi tuon tuomaan sen kapulan laukalla - ja oppisi itse heittämään sen kapulan suoraa ja riittävän pitkälle (tätä täytyy muuten ihan oikeasti alkaa treenata)!

Tänään on vuorossa taas aksailut, tällä kertaa special-kouluttajan (=kerhomme eräs harrastaja) kanssa. Kuvituksena viime viikkoiset agilitykuvat, jotka ystävällisesti napsi Iida-Lotta Mattila - kiitos! :)