Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Holtitonta menoa

(Heti alkajaisiksi: vitsaileeko tämä Blogger ihan tosissaan mun kanssa?? Alkaa palaa pinna! Jos lisään kuvan, en tämän mukaan saa laitettua enää tekstiä kuvaa ennen. Jep, ihan perus!)

Me ollaan vähän tokoiltua ja vähän aksattu. Keskiviikkona tehtiin kotioloissa tokoa, lähinnä tunnaria. Enne osaa näppärästi etsiä piilotetun kapulan nenää käyttäen, joten siirryin vaiheeseen kaksi: kaksi kapulaa. Nojoo, eihän se tajua koko liikkeestä mitään, nappaa vaan lähimmän kapulan :D Lisäksi uutena ongelmana on tullut vastaan se, että Enne tykkää tunnarista älyttttömästi eikä tosiaan malttaisi suhtautua liikkeeseen sen vaatimalla tehokkaalla, rauhallisella otteella. Miksi turhaa, kun voi pitää hauskaakin? Mutta siis, näemmä treenailemme vielä tuota kapulan etsimistä ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti ja ehdottomasti sisätiloissa vaiheeseen kaksi - toivottavasti paremmalla onnella. Annoin Enteelle kuitenkin haastaviakin etsintätehtäviä ulkona, ja kyllähän tuo kaivoin kapulan puun oksanhaarastakin (ylti juuri ottamaan kapulan seistessään takajaloillaan). Eihän tuo mitenkään liikkeen opetusta edistä, mutta Enteen pää rasittuu ;)

Torstaina piti olla tokotreenit. Menin paikalle, mutta treenit olikin peruttu (sen siitä saa, kun ilmoittaa jo hyvissä ajoin myöhästyvänsä reippaasti, ja kun näin ei käykään, ei myöskään tarkista treeniajankohtaa tai mitään muutakaan). Sattumalta toinen treenari oli kuitenkin ihan hollilla, joten käytiin ottamassa pikkutreenit. Kaukopalkka oli taas käytössä, ja saatiinkin tosi kivannäköistä toimintaa :)

Seuraaminen ja jäävät näppäriä, luoksetulossa istui vähän taakseni, mutta muuten kiva. Seuraamisia otettiin useita, palkkailin kontaktista. Ehkä tuon vielä joskus saa (taas) kisakuntoon... Ihme juttu, miten tuo kesto häviää, kun treenaa vaan pikkupätkiä!

Lisäksi otettiin ruutua, joka kyllä aloitetaan alusta. Tällä hetkellä Enne juoksee ruutuun lujaa ja innoissaan, mutta tasan sen palkan takia. On siis ihan sama, onko koko tötsiä olemassakaan, ei se niitä huomaa. Nyt siis testimielessä (SISÄLLÄ) pienennetään ruutu niin, että Epskin tajuaa ihan oikeasti menevänsä sinne tötsien keskelle, ja että nimenomaan sieltä löytyy herkkuja. Katsotaan, miten käy...

Viikonlopun vietin itse Turussa, ja Enne jäi hoitoon vanhempieni huomaan. Ipana oli kuulemma nukkunut käytännössä koko lauantain omalla pedillään liikahtamatta juuri mihinkään. Taisi olla "pieni" mökötys ja surumieli päällä pienellä...


Tänään olikin sitten aksatreenien vuoro.  Tällaisella viritelmällä lähdettiin liikkeelle (juujuu, mittasuhteet ja esteiden paikat ei tosiaan olleet noin, mutta...), tästä tehtiin siis kolmea eri versiota. Voisinkohan joskus muistaa numeroida nuo esteet, olisi "hieman" helpompi hahmottaa näitä radantynkiä.


Aloitettiin simppelisti hyppy - rengas - pussi - hyppy - putki - pituus - hyppy - muuri. Tämähän meni meiltä ihan penkin alle, koska jo Ennettä taluttaessani tunsin noin miljoonavolttisen jännityksen koko koirassa, ja sanoinkin nyt tulevan kunnon hepulin. Ja niinhän siinä kävi, ipana otti ihan kunnolla ilon irti juoksemisesta... Pääsin piiloon, tuli etsimään, ei löytänyt, juoksi ja etsi, etsi ja juoksi, ei malttanut edes paikantaa kutsujani. Jos tällaisia hetkiä tulee lisää, täytyy alkaa laatia TAAS uutta sotasuunnitelmaa. Ykkösasiana täytyy kuitenkin muistaa heitellä sitä palloa tai muuten purkaa ylimääräistä virtaa ennen treenejä. Saatiin lopulta vähän sinne päin suoritus edes, tokalla kierroksella alkoi metsä kiinnostaa ja niinpä koira lähti autoon miettimään elämää...

Toinen rata oli sama kuin ensimmäinen, mutta toisin päin. Tämä oli ihan ok, muutama välipyrähdys taisi tulla hitaan ohjaajan kunniaksi... Meni jotenkin vähän sumussa tämä, jos ei muuta niin itse sain kyllä kunnon kuntoiluhetken (nimim. mitäääh, toisen kerran, ei mulla kulje henki, lääh).

Kolmas rata olikin sitten kaikista kivoin: puomi - pituus - putki - hyppy - aa - hyppy - pussi - rengas - hyppy - pöytä - pujottelu. Tässä Enne oli hieno, joskin itse olin pariin otteeseen auttamattomasti liian hidas ja koira ehti sen seurauksena pöllöillä. Muuta kokonaisuudessaan hyvä rata. Pöytä taisi olla meidän eka kerta, mutta hyvin se sujui. Pujottelulle mentiin hallitusti ja saatiin hyvä suoritus. Muutama oma sekoiluni pakotti ottamaan pari juttua uusiksi, mutta niissä Enne toimi ja teki kuten pitikin. Ipana myös irtosi tosi kivasti putkeen! Rengas oli tänään tosi haastava, en tiedä mikä siinä oli, mutta ei siitä ainakaan mitään tullut. Huoh.

Lopuksi otettiin vielä pieni pyrähdys: hyppy - aa - hyppy - putki sekä pari erää pujottelua, näistä jättipalkka ja hienoja suorituksia. Pujottelua testasin targetilla, mutta se ei ainakaan tänään ollut meidän juttu: onhan sitä targettia kamalan vaikea tuijottaa samalla, kun pitäis kiertää jotain kepukoita. Helpommalla pääsee, kun jatkaa vaan suoraa keppien vieressä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Saariselkä 2012: UKK-puisto ja Hammastunturin erämaa-alue







 

Ensimmäinen kahdesta kesälomaviikostani kului mukavissa merkeissä tyttöporukan (Enne toki edusti miehistä sukupuolta, mutta eihän sitä lasketa) vaellusretkellä Saariselällä. Tässäpä eriteltynä muutamia reissuun liittyviä ja mieleentulleita asioita kuvituksen kera.

Puolet ajatelluista asioista on varmasti pudonnut matkan varrelle eikä sanoilla ylipäätään ole mahdollista kuvailla koko reissun antia. Suurin fakta lienee se, että vaelluskuume jäi kytemään ja uusi reissu on jo mietinnässä :)




Retken suunnittelu = mitä me niinkun aiotaan tehdä

Retken suunnittelu alkoi viime syksyllä kaverini heitosta "olispa kiva lähteä johonkin vähän vaeltamaan sillai rennosti".  Tätä heittoa lähdettiin kehittämään eteenpäin ja heitosta alkoi muodostua oikea retkisuunnitelma. Suunta retkelle oli helppo valita - Saariselällä oli tarjolla majoitusratkaisu kaverin suhteilla, ja koska heittoon sisältyi lause "mutta teltassa en kyllä sitten tasan nuku", oli ajatus päiväretkistä paikallaan (myös omien ah-niin-ihanien polvieni kannalta).
Varsinainen retken suunnittelu jäi todella vähälle - näemmä myös itse kykenin kaikesta suunnittelupaasauksestani huolimatta lähtemään matkaan ilman sen kummempia tavoitteita tai suoritusajatuksia. Osaltaan tähän suunnittelemattomuuteen vaikutti monet mutkat, joiden takia retki meinasi peruuntua useampaankin otteeseen. Vaan matkaan päästiin kolmen neitokaisen ja koiran voimin!




Reitit ja "reitit" = missä kuljettiin ja mihin päädyttiin

 Ensimmäisenä päivänä valloitimme Saariselän maastoja kolmen hengen ja kahdeksan jalan voimin. Aloitimme kiipeämällä Kaunispään huipulle ja jatkoimme sieltä mielivaltaisesti reittiä "johonkin". Reitti itsessään oli melkoinen pettymys: kuljimme käytännössä autotienlevyistä hiihtolatupohjaa, joka oli kyllä kaukana kaipaamistamme Lapin maisemista. Noin 13 km lenkki saatiin kuitenkin tehtyä.


Toisena päivänä retkikuntamme oli kokonainen ja lähdimme innolla kohti uusia haasteita. Matkana oli 22 km kierros Saariselältä Rumakurulle, sieltä Laanilaan ja Prospektorin kaivoksen kautta takaisin Saariselälle. Valitettavasti nuo "autobaanat" olivat jälleen vallanneet reitistön, vaikka paikoitellen pääsimme kulkemaan varsin mukaviakin pätkiä. Pahaksi onneksemme juuri viimeinen pätkä reitistä oli tuota tylsää puurtamista, joten viimeiset kilometrit tuntuivat entistäkin pidemmiltä...


Kolmantena päivänä päätimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja suuntasimme autolla Kiilopään juurelle. Aloitimme retken kipuamalla tunturille ja jatkoimme sen yli kompassisuunnalla, tavoitteena naapuritunturin takaa löytyvä kuru. Maasto oli melko haastavaa kivisine nousuineen ja laskuineen, vaan pääsimmepä vihdoin niihin kaivattuihin maisemiin! Kokonaisuudessaan reissusta kertyi noin 15 km, jotka saimme kulkea takit päällä (aiemmat päivät olivat olleet todella lämpimiä).


 Neljäs ja viimeinen vaelluspäivä innoitti meidät jatkamaan edellisen päivän kompassisuunnistusta, tällä kertaa ajatuksena kiertää noin 15 km lenkki Saariselältä Harripäiden Kulmakurulle ja talvista hiihtoreittiä takaisin. Suunnitelma oli hyvä, toteutus hyvin kaukana suunnitellusta :D
Koska koko tämän retken avaaminen vaatisi aikaa ja kirjoitustilaa runsaasti, voinen tiivistää päivän kulkemiset seuraaviin sanoihin: eksyminen, nouseva sumu, porot, vesisade, jäätävän joen ylitys kertaa kaksi, porojen valtakuntaan astuminen, eksyminen, katoavat reitit, huono kartta, vähäinen ruoka ja porot. Kyllä, useampaan kertaan mainitut tapahtuivat useampaan kertaan. Vaan hengissä selvittiin (vaikkakin jälkikäteen saimme kuulla, että lämpökamerat ja VPK:n naiset olivat jo valmiina lähtökäskyä odottamassa...) - ja onneksi ilman loukkaantumisiakin! Viimeisen päivän vaellus jäi varmasti mieliin pidemmäksi aikaa. Kokonaismatkaksi kertyi lopulta 15 km:n sijaan 30 km taival.



  

Ruoka ja ravinto = mikä auttoi jaksamaan

Koska teimme päiväretkiä, pääsimme ruuan suhteen kohtuullisen helpolla: trangia ja pussipasta ja vaeltajan kaveri ;) Lisäksi kun mukaan nappaa suklaata (levy/päivä) ja tarpeen vaatiessa proteiinipatukoita, pysyy tyytyväisenä.


Enteen ruokavalio retken aikana koostui kuivaruuasta (sekoitus onnetonta testiruokaa ja erittäin energiapitoista uutta suosikkiamme, Greenheartin Sportline Extremeä) sekä Mustista & Mirristä ostetusta purkkiruuasta, jonka sanotaan sisältävän 60% lihaa. Purkkiruoka oli mukana lähinnä sen takia, että kuivaruokaan sai lisämakua. Ruokaa Enne sai käytännössä niin paljon kuin se halusi syödä. Kolmen ensimmäisen päivän annokset olivat vain hieman tavallista suurempia, viimeisenä päivänä ruokaa sen sijaan upposi varmaan tuplasti tavallinen määrä. Eikä mikään ihmekään, kyllähän tuo 30 km (josta vallan iso osa ilman polkuja) alkaa Enteellekin olla jo ihan hyvä lenkki ;)






Välineet ja tarvikkeet = miten pysyttiin hengissä maastossa

Jos voin jotakin välinettä reissun jälkeen kiitellä, menee kauniit sanat kenkäosastolle. Uskomatonta kyllä, selvisin reissusta ilman rakkoja tai muitakaan vaivoja.  Kenkävalinnat osuivat siis ainakin pääasiassa nappiin - mukana olivat Salomonin Speedcross 3 -maastojuoksulenkkarit (suhteeni näihin kenkiin on puhdasta rakkautta) sekä Hanwagin vaelluskengät (kerran ennen reissua käytetyt, sisäänajo kunniaan!). Muutoin päällä oli melkolailla peruslenkkeilyvarusteet, lähinnä Icepeakia ja Haglöfsiä. Uudet vaellushousut lähtevät kyllä hakuun ennen seuraavaa reissua - nuo vetoketjutaskulliset ja vetovyö eivät vaan pelitä yhteen.



Enteellä oli päällä normaalit talutusvaljaat (gmn:n lyhytvaljaat) ja kaulassa panta, jossa puhelinnumeroni. Talutuksessa käytössä oli Manmatin kilpavyö, joka tosin menetti hieman arvoaan silmissäni - toivottavasti joku kehittäisi toimivan, mutta yhtä käyttäjäystävällisen vyön kuin tuo on! Tossuja oli matkassa varmuuden vuoksi, mutta niille ei onneksi ollut tarvetta.


Rento retkikaveri = miten Enne selvisi koetuksesta


Enne ylitti odotukseni oikeastaan joka suhteessa. Se oli vallan pätevä retkikoira, joka ei turhista valittanut ja osasi suhtautua retkeilyyn sen vaatimalla tavalla. Sen riistavietin voimakkuus ylitty myös kaikki odotukseni - tokikin negatiivisesti... Näemmä Lapissa poro tuoksuvat jatkuvasti niin vahvasti, että pieni husky ei moista voi ymmärtää ja purkaa ennemmin tämän mielenkiinnon kaikkeen liikkuvaan tai liikkuvaksi saatavaan. Jos tätä valitettavaa tosiasiaa ei huomioida, Enne oli mainio retkikaveri. Se ylitti vesistöt kyselemättä kahlaten, kulki maastossa kuin maastossa ja malttoi toisinaan jopa rauhoittua taukojen aikana. Illat Enne pääasiassa nukkui, mikä osaltaan yllätti todella positiivisesti (normaalistihan Enne saattaa vieraassa paikassa olla hyvinkin rauhaton eikä malta rauhoittua sitten millään). Automatkustaminen sujui tuttuun tapaan Enteen osalta torkkuen. Jatkossakin Enteen kanssa on siis ilo lähteä retkeilemään, joskin poronhoitoalueelle lähtöä täytynee miettiä kahteen kertaan...


 Kokonaisuudessaan retki oli todella mukava kokemus, ja tyttöjen kanssa päätettiinkin ottaa tästä vuotuinen tapa. Ensi kesälle ajatuksena heitettiin jo reissu Norjaan, saapi nähdä miten käy... ;)

 ps. Kohta lähtee muuten meidän blogin paikka kyllä vaihtoon! Jos saa tunnin tapella kuvia paikoilleen, eivätkä silti ole toivotulla tavalla, lienee pohjassa jotain pahasti vialla!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pohjoisen kutsu

Käsittämätöntä kyllä, olen kokonaan tainnut unohtaa mainita, että lähdemme tänään valloittamaan Saariselän mahtavat retkeilymaastot!

Lauantaina Enne yllätti totaalisesti. Olimme mölkkykisoissa, ja ipana otti TODELLA rennosti, välillä jopa nuukkui kyljellään ja muutenkin makoili rauhassa. Hieno juttu. Lisäksi tällä viikolla on treenailtu useampaan kertaan sekä tokoa että agilitya.

Plussia tokosta:
- kaukopalkkauksella tosi jees
- pysyy näpeissä
- vaiheessa oleva nouto toimii myös ulkona
- kaukokäskyt tosi jees
- onnistunut paikkamakuu ilman liinaa!

Miinuksia tokosta:
- lämmin ilma -> mukana huskyn sijaan lahna...
- ihme sähellystä, puolet asioista "unohtunut", jos ei kiinnosta
- hajujen maailma & elukat vievät herkästi voiton, jos keskittyminen herpaantuu

Plussia agista:
- näppärä ipana kokonaisuudessaan!
- keinu toimii (kontakteineen) myös keskellä rataa
- pujottelu vahvistuu

Miinuksia agista:
- ohjaaja on ihan kujalla ja ohjaa koiraa ihan mihin ja miten sattuu
- hepulirallit edelleen herkässä, maanantaina meni hyvin eikä häippäillyt, perjantaina lähti ihan kunnolla lintujahtiin... piiloon meno toimii, seuraavaksi katsotaan miten käy, kun poistun paikalta autolla ;)

Ajatukset ovat yllättäen hyvin vahvasti reissussa, joten tämän suurempaa päivitystä ei ole tulossa. Palataan viikon päästä! Iih, Saariselkä, mä oon jo nyt ihan huumassa!!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Upea Enne, idiootti omistaja

Tarkoitus oli yhdistää tämän ja huomisen treenipostaukset yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan toisin kävi. Osoitin tänään treenatessa niin suurta älykkyysvajautta, että oli pakko tulla kertomaan asiasta ihan julkisestikin...

Treenattiin porukoiden takapihalla tunnaria. Enne odotti sisällä, ensin asetin kapulan kahden remontista jääneen pienen puupalikan väliin. Hyvin etsi ja toi. Seuraava kapula kukkaruukun taa, jälleen hyvä haku (ja molemmissa ennen kaikkea haku nenällä) ja tuonti. Vaan sitten nti ohjaaja alkoi päästää kuningasajatuksia valloilleen (ja siis todella, tämänhän tein jo aiemmin tajuamatta mitään - miksi kukaan lukijoista ei huomauttanut asiasta, kysynpähän vaan?! :D): koira sisälle, kapula piiloon. Enteen lelun alle. Lelun, jonka kannoin paikalleen käsin. Jep. Niin mikäs se tunnarin ajatus olikaan?! Koira kuitenkin haki hyvin ja haisteli kapulan esiin (niin, sehän haisi niille lihapullille...). Tuonnissa vähän parantamisen varaa, mutta haku hyvä. Koira sisälle, syliin kaikki pihalta löytyvät lelut ja piilottamaan. Levitettyäni lelut maahan naksahti aivoissa: siis niin, nyt treenataan tunnaria. Tunnaria, jossa koiran olis tarkoitus tuoda kapula, joka haisee minulta. Ja siinä tyytyväisenä asettelen itse lisähaasteeksi leluja, joihin olen itse koskenut ties miten monesti. Että terve vaan teillekin, aivot!

No, kun asian tajusin, muuttui tilanne totta kai. Lelut syrjään ja kapula piiloon nurmikkoon. Tämä (ja itse asiassa edellinen) tehtiin niin, että lähetin Entsun sivulta etsimään. Vaatii suullisen käskyn lisäksi käsimerkin, muuten menee kivasti. Ja palautus sivulle (tästä jouduttiin muutama kerta keskustelemaan, koska Enteen mielestä esim. kapulan löytäminen ja matkalle jättäminen oli vähintään yhtä hyvä vaihtoehto). Mutta juu... Luojan kiitos tajusin sentään tässä vaiheessa ah-niin-ihanan ajatuskatkokseni enkä ehtinyt koko liikettä pilata. Tästä jatketaan siis taas...

Loppuun otettiin liikkeestä maahanmeno (tosi hyvä), luoksetulo (kröhöm... saattoi meinata juosta ohi) ja liikkeestä seisominen (tosi hyvä), joista palkkana päivän ruoka. Luoksetulossa tuo odottanut ruokakuppi siis veti vähän turhan voimakkaasti puoleensa...


Aiemmin päivällä käytiin uimareissulla. Enne ei yltänyt viime kesän intoon uimisen suhteen, mutta pulikoi kyllä muutaman kerran. Mukana ollut tennispallo ei tässä tilanteessa ollut paras mahdollinen houkutin - varsinkaan, kun se katosi tehokkaasti kasvillisuuden sekaan. Lisähaasteensa toi myös rannalla uiskennellut sorsapesue, joka väenvängällä yritti tunkea uimapaikallemme (koitin mennä leveähköllä rannalla mahdollisimman kauas). Ilmeisesti luulivat palloa ruuaksi... Mutta positiivista oli ehdottomasti se, että Eps-ipana ei kertaakaan edes yrittänyt jahdata sorsia, mainio epeli :)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Pätevä Enne!

Moneskohan tuolla otsikolla varustettu teksti tämä mahtaa olla? Mutta ihan vallan sama, jos Eps on pätevä harrastuseläin, täytyy se julistaa kansalle.

Eilen oli agilitytreenit. Rata oli jotakin tällaista:


Näistä kuvista ei varmasti ole varsinaista hyötyä asioiden hahmottamiseksi, mutta ainakin mulla on hauskaa, kun niitä koitan piirrellä :D Mittasuhteet on taas ihan muuta kuin kuvissa näkyy, mutta idea selvinnee. (tuo nelikulmio kuvastaa muuria ja epämääräinen siksak pujottelua....)

Ekaan rataan ei kuulunut pujottelua, vaan rata lähti muurin takaa, kiersi oikean kautta hypyt, putki, ja hypyn kautta muurille. Enne otti ja hilppaisi hepuleille, joten aloitimme näppärästi jäähyllä... Kyllä tuossa jotakin ennen sitä tehtiin, mutta ipana taisi päästä kerrallaan kaksi hyppyä, joiden jälkeen kierrokset veivät mennessään...

Jäähyn jälkeen otettiin pelkkää pujottelua pari kertaa. Homma alkaa hahmottua, ja perjantaina moitittu pääkin alkaa laskeutua, vaikken vahvasti (=ollenkaan) käsiapua antaisikaan. Keppien jälkeen testattiin rataa uudemman kerran, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Hieno suoritus, taisipa jopa olla vallan puhdas rata :)

Tämän jälkeen treenattiin kahta peräkkäistä rengasta, nämä yllättävänkin hyviä! A-este odotteli näppärästi renkaiden jälkeen, joten saatoin palkaksi antaa Enteen edetä vielä senkin... ;) Vähän noilla renkailla tuli sählinkiäkin (mitäs en osaa ohjata kuin toiselta puolelta), mutta lopputulos hyvä kuitenkin.

Lopuksi vielä rataa niin, että pujottelukin oli mukana. Suunnittelin hienon ohjauskuvion (ehkä joku valssauksen tyyppinen ennen keppejä), mutta pujottelu ei tällä kertaa mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, joten se siitä sitten :D Muuten ihan ok suoritus tämäkin. Kuuma ilma alkoi näkyä Enteessä tosi pian, eikä se myöskään suostunut juomaan. En ymmärrä, mikä juttu tämä oli, ihmekään kun oli kuumissaan...

Tänään aksailtiin pienemmällä porukalla, rakentelin belggareiden tokoillessa tällaisen viritelmän:




Lähtö hypyltä, rengas, alemman putken oikeasta päästä sisään, toiseen putkeen ja hypyille. Toteutus ei vastannut suunnitelmaa noin alkajaisiksi, sillä hra Eps päätti hepulin olevan parempi ratkaisu. Kerran pääsin ihan loistavasti piiloon niin, että E ehti jo vähän huolestua, toisella kertaa heitin autoon jäähylle. Pääasia on, että ymmärtää tekemisen loppuvan, jos hölmöilee. Tähän mennessä näyttäisi toimivan, katsotaan miten käy pidemmän päälle...

Pujotteluun saatiin taas palautetta, nykyisellä tekniikalla saan kuulemma aikaan oikeaoppisen mutta hiiiiiiitaaaaaaan pujottelun. Eli palkkaa nakellaan välissä, ja johan tuli heti vauhtia ipanaan :) Tällä siis jatketaan toistaiseksi.

Muuten rata meni kivasti, rengas oli ok. Putkesta putkeen ei jostain syystä osannut hakeutua, vaikka (kuvasta poiketen) koitin asetella putkien suut vastakkain. Ihan kivaa tekemistä kuitenkin, vaikka nuo väliepisodit voisi kyllä jättää kokonaan pois...

Lopuksi muutettiin vielä rataa niin, että lisättiin ekaksi esteeksi keinu. Enne osaa tosi hyvin mennä itsenäisesti, ero talveen on huima! Nyt saimme ohjeeksi lisätä vauhtia, ts. siirryn itse lähemmäs rohkaisemaan koiraa ja pyrimme siten saamaan vähän lisäenergiaa kamalalle keinullekin.

Ja kyllähän se kuumuus taas vallan veroitti, juoma ei maistunut TAASKAAN. Olikohan tuossa pullossa jotakin outoa makua, käytössä oli sama pullo tänään ja eilen? Vaikka toisaalta, jos vesi maistuu kuralävistäkin, täytyy tuon maistua TODELLA oudolta. Hmm.

Kotona otettiin vielä pikakapulatreeni: kapula maahan, lupa ottaa, käsky istua. Kaksi toistoa. Molemmilla Enne pudotti kapulan, minkä seurauksena tuijotin itse eteenpäin katsomatta koiraan. Hetken se tuumaili, mutta kun laskin katseeni, nosti kapulan ja istui. Jeejeejee! Otettiin vielä kolme toistoa haasteellisemmin (yeah right, ihan pässinlihaa oli tämä): kapulan heitto, Enteelle lupa hakea ja käsky tulla sivulle. Ei muuten kahta kertaa miettinyt, kerran sivullani oli ällöttävä johto, mutta siirryttyäni vähän tuli nätisti istumaan viereen. Aivan mahtavaa, kohta meillä on jo ehjä noutoliike (missäs on se hattu, johon niitä jäitä voisi kaataa?!).