Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Työvoitto!

Mahtavaaaaa! Treenasimme tänään olohuonetokoa, jossa aiheina olivat tunnari ja nouto. Enne oli maailman mainioin molemmissa!

Tunnarissa pyysin ensin ihan vaan tuomaan kapulan, ja kyllähän se luonnistuu. Sen jälkeen tehtiin kolme toistoa niin, että Enne etsi kapulan olkkarista. Piilot olivat melko helppoja ja ohjeistin oikeaan suuntaan. Ipana otti nenän käyttöön ja tuhinan seurauksena kapula löytyi joka kerta, loistavaa! Mahtavinta tässä on se, että tuo haistelu liittyy näin helposti mukaan kapulaan, tästä on hyvä edetä pidemmälle :)

Noudossa teemana oli istuminen. Ensin muutama pito istuen, hyviä. Herkästi Enne alkaa laskea päätä ja kapula suussa ällöttää, mutta pitää hetkisen kyllä. Treenattiin myös istumista kapulan kanssa, siis seisomasta istumaan siirtymistä. Tämähän on Haaste isolla H:lla. Ensin avustettuna, pidin itse kapulasta kiinni ja Enne sai keskittyä istumiseen painavan kapulan sijaan. Herkästi päästi hetkeksi kapulasta kokonaan irti ja otti sen takaisin suuhunsa istuessaan. Saatiin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kaksi mahtavaa toistoa, joissa Enne istui ITSE kapulaa pitäen! Näitä saatiin tahkota ja haastavaa se oli, mutta lopputuloksena kaksi onnistunutta suoritusta. Jes! Näiden väliinkin mahtui paljon säätöä (mm. se maahanmeno), joten selvä homma tämä ei missään tapauksessa ole. Kunnon bileet pidettiin kuitenkin kummankin onnistumisen jälkeen, joten ehkäpä pikku-E alkaa jossain vaiheessa huomata, että kapulan kanssa istuminen on HUIPPUA!

Toivottavasti seuraavista treeneistä saa kirjoitella samoilla fiiliksillä, nyt me lähdetään pihalle nuuskuttelemaan raksuja maasta :)

ps. Ollaan muuten päästy taas kiinni juoksulenkkien makuun, joskin erityisesti lämpimillä keleillä vauhti on etanatyylistä (itse hölkkäilen ja Enne kävelee). Ennen juhannusta unohdin ottaa kuonopannan mukaan mennessäni vanhempieni luo kylään, joten käytiin lenkillä talutusvaljaiden kanssa. Kyseinen lenkki sujui niin hienosti, että ollaankin tehty molemmat tämän viikon hölkkäilyt valjaissa - kivempaa meille molemmille. Keskiviikkona pingottiin oikein kunnolla, ja Ennekin sai ravata koko lenkin (ja piru, että tuon kanssa saa oikeasti JUOSTA, että nostaa raville!). Tänään käytiin himppasen rauhallisemmalla tahdilla kutosen lenkki, onpa kiva päästä oikeasti liikkumaan ja saada vielä Eps mukaan touhuun :)

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Triplatreenit

Täällä ollaan oltu tehokkaina! Kahteen päivään ollaan sisällytetty kahdet tokoilut ja kaupan päälle vielä agilitytreenitkin. Huippua! :)

Eilen tokoiltiin nurmikentällä, ja sehän oli yhtä kaaosta. Pirun nurmi, aiheuttaa kyllä suuria lisähaasteita meille... Saatiin kuitenkin hepuleiden ja riemupalkkausten välissä ihan kivojakin pätkiä, joten ehkäpä vielä on toivoa.

Paikkamakuita tehtiin kaksi: toinen rivissä 3 metrin etäisyydellä, toinen yksin pidemmällä matkalla. Molemmat ok, jälkimmäisessä komensin kerran ruohon haistelusta, mutta molemmilla pysyi ok.

Seuraaminen oli alkuun mitä sattuu, kunnes koko liikkeen idea muistui mieleen. Sen jälkeen oli kivaa pätkää, jee.

Liikkeestä maahanmeno hyvä.

Liikkeestä seisominen ihan kateissa, vasta kolmannella taisi onnistua. Tämä kyllä tulee ja menee ihan miten sattuu koko liike.

Luoksetulo tooosi vauhdikas, vähän meinaa törmätä edelleen.

Aloliikkeiden lisäksi treenattiin istu-maahan -kaukoja (yllättävän hyviä!). Istumisessa nousee herkästi takapuoli, olen palkkaillut vain puhtaista. Ehkäpä se hahmottuu, idea (=paikallaan pysyminen) on kuitenkin ok hanskassa, vaikka pientä liikettä onkin.

Lisäksi otettiin luoksetulon stoppeja, näistä osa tosi hyviä, osassa juoksi eteen ja pysähtyi. Saatiin kuitenkin pari nappisuoritusta pidemmällä matkalla, joten tästä jatketaan taas.

--

Tänään  sitten tokoiltiin pikaisesti: seuraaminen jees, jäävät tosi hyvät, paikkamakuu hyvä, joskin katseli metsään turhan tiiviisti (siirryin jossain vaiheessa tunnilta tuntunuttu aikaa - ei ollut kelloa - puoliväliin ylipitkää matkaa, koska tuijotus oli todella tiivistä).


Tämän päivän ohjelmaan sisältyi myös aksailua. Rakensin tällaisen ah-niin-upean radan (mittasuhteet vähän pielessä tuossa kuvassa...), jolla rallailtiin vaikka sun miten päin:


(kaksi rinnakkain olevaa viivaa kuvaavat putkea, yksittäiset viivat hyppyjä ja ympyrä rengasta)

Enne oli mainio! Rengaskin muistui mieleen heti, ja muutenkin oli kunnon tekemisen meininki puuhassa. Noiden lisäksi otettiin keppejä. Tuo uusi käskytys toimii ehdottomasti paremmin kuin vanha systeemi, mutta sain ohjeeksi näyttää vielä kädellä - tällä hetkellä kun Enne kulkee kuulemma pää turhan ylhäällä. Mietin kyllä myös kuppipalkkausta keppien päähän... Täytyy pohtia.

Lopuksi vielä irtoamisharjoituksia hyppy - putki - hyppy - putki - hyppy. Pidennettiin hommaa este kerrallaan ja saatiin jopa koko systeemi vedettyä, vaikka rata oli piiiiitkä kuin nälkävuosi. Toisen kerran ei meinannut mennä, mutta sekin saatiin toimimaan kun jätin koiran hypyn taa, otin putkelta mukaan ja käskytin siitä etenemään. Hyvin meni. Liekö nuo meidän omien treenien estevälit olleet liian pieniä, ovat treeneissäkin tuntuneet melko minimaalisilta...

Mutta joka tapauksessa, tosi kivat treenailut, ja tulipahan taas uusia ajatuksia tuohon koirarotupohdintaankin. Ehkä sen päätöksenkin saa vielä joskus tehtyä.. ;)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Aksaliekki palaa kaatosateesta huolimatta

Meillä oli tänään mainiot aksatreenit. Keli oli aikas jäätävä, vettä tuli ja itse onnistuin kastelemaan kenkäni läpimäriksi ennen autoon pääsyä kotipihalla... Vaan sehän ei menoa haitannut, Eps oli pätevä!

Ennen muiden tuloa ehdittiin ottaa pari kertaa keppejä. Jossain järjen riemuvoitossa olen opettanut kepit maailman epäjohdonmukaisimmin: annan koiralle käskyn mennä kepeille ja oletan sen sen jälkeen selviävän niistä itse. Toki vielä tarvii käsiavun, mutta mitenhän meinasin häivyttää sen ja saada koiran pujottelemaan itse?! No, tänään testasin uutta metodia, ja annoin saman käskyn jokaisella uudella keppivälillä. Ja Eps oli mahtava, teki tosi näppärästi. Vauhti oli rauhallinen ja välillä näytti vähän pudonneen kärryiltä, mutta hyvin hoksasi kuitenkin lopulta idean. Keppejä otettiin vielä lopuksikin, jolloin tämä oivallus pääsi oikeuksiinsa entistä enemmän.

Radat olivat tänään tosi lyhyitä: hyppy, putki ja kolme hyppyä sekä sama toisin päin.  (alla UPEA piirrokseni radasta :D Mutta siis näemmä netissä saa tehtyä simppelit piirrokset Queekylla, joten ehkäpä saan jatkossakin tänne näitä ratayritelmiä...)


Ensin otettiin lähtö yksittäiseltä hypyltä. Putken jälkeen Enne oli kauko-ohjattavissa vielä kaksi hyppyä, mutta kolmannelle ei taipunut vauhdin ollessa miljoona. Testasin valssausta putken jälkeen, mutta eipä sekään oikein toiminut. Kyllä se lopulta sitten kääntyi, kun pahin vauhti oli karissut ja ehdin ajoissa käskyttää.

Tämän jälkeen tehtiin toisin päin, upea Enne meni samantien vallan puhtaasti :) Tänään rimat olivat näillä radoilla 60 cm.

Ratojen jälkeen irtoamistreenejä neljällä hypyllä, mutta tämä on edelleen hakusessa. Kaksi menee hyvin, kolmekin saa vielä menemään. Neljän kanssa täytyy koira jättää ja kävellä itse kolmannen esteen kohdalle, jotta menee loppuun saakka (no hei, jos lopussa odottaa lentoon lähtevä frisbee, miten VOISI malttaa hyppiä?!). Kiva huomata, että lelupalkkaus toimi kuin häkä (ainakin siihen saakka, kunnes Eps tajusi heittäjällä olevan myös namia).

Kokonaisuutena tosi kiva treenit, ja olipa mukava päästä tekemään ihan reilusti juttuja, vaikka lopetettiin yli puoli tuntia tavallista aiemmin. Kyllä sen huomaa, kun 10 koirakon ryhmästä vain 3 on paikalla...

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Enne ehdollistuu

Meillä on näemmä käynyt sellainen kiva pikkujuttu, että Enne on ehdollistunut melko mielenkiintoisella tavalla: ipana ajattelee nykyään, että KAIKKI aukeat alueet tarkoittavat juoksuhepulimahdollisuutta. Lenkkeily on melko eksoottista, jos ei ajoissa ehdi kertoa, mikäli hepulihihhulointi ei olekaan sallittua. Sinänsä olen tyytyväinen, kerrostaloasujalla kun ei ole mahdollisuutta päästää koiraa pihalle juoksemaan... Mutta en tosiaan ajatellut, että koira jo parin kerran jälkeen reagoisi aukeisiin paikkoihin näin vahvasti :D Vaan hyvähän se on, että koira osaa ottaa ilon irti hihnariekkuilullakin - ja täytyypähän omistajankin pysyä hereillä ;)

Tänään treenattiin tunnaria ekaa kertaa. Enne nappasi kapulan vallan nopeasti kitaansa, muttei panostanut pätkääkään haistelupuoleen (kuten pelkäsinkin). Otti lattialta, haki heitosta, mutta ei haistanut. Kehuin, kun haistoi kädessä olevaa kapulaa, mutta kapulan ollessa maassa Eps ei edea tarjonnut haistelua. Piilotin kapulan risti-istunnassa ollessa reiteni alle, jolloin ipana iski kyntensä jalkaani (tästä komensin, koska tuo kynsien käyttö on todellinen ongelma meillä...). Ja sittenhän tuo ei enää edes yrittänyt ottaa kapulaa, eikä tajunnut haistelun päälle mitään. Huoh... Muutama heitto ja nosto, ne hyviä. Lopulta heitin kapulan Enteen lelukoriin, ja kas! Nenähän aukesi ja tuhisi kapulan esille, jee! Toinen kerta sama juttu, ja siitä huippupalkkana ruoka-annos. Nyt täytyy keskittyä sotasuunnitelman rakentamiseen ja löytää tuo haistelumoodi tunnariin mukaan heti alkajaisiksi - nenän käyttö on kuitenkin juuri se haastavin osa-alue opetettavaksi Enteelle...

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vähemmän tyylikkäät treenit + koirarotupohdinnan jatkoa

Tänään yritimme treenailla tokoa Suvin, Vilin ja Euron kera. Ennen treeniseuran saapumista kävin rakentelemassa ruudun ja jätin Enteen paikkamakuuseen. Varmuudeksi sidoin sen puuhun kiinni, sillä aavistin häiriön saapuvan hetkenä minä hyvänsä...

Makuu ei ihan loppuun asti onnistunut, häiriö oli liian suuri ja kyynärät nousivat. Käskystä palasi makaamaan (taisi käydä istumisen kautta, ehkä... en muista!) ja pysyi palkkaan (joka oli PAHAAYÄK) saakka. Seuruu oli vähän mitä sattuu, kontakti putosi ja intoa lähteä poikien luo oli VALTAVA. Pieni sählinki siinä tulikin Enteestä riippumattomista syistä, ja sen seurauksena treenit menivätkin aika mönkään loppuosaltaan.

Ruutuja saatiin otettua muutama, kyllähän tuo sinne lujaa lähtee (tietty, onhan siellä namia!), muttei kyllä ymmärrä liikkeen ideaa. Täytyisi pian saada ne ruutunauhat, tällä hetkellä treenataan pelkkien tötsien kanssa. Vaikka tuskinpa nekään yhtäkkiä ruudun ideaa tuon päähän iskostavat :D No, katsellaan...

Tänään sain laatikollisen tunnarikapuloita, niiden kimppuun päästään toivottavasti heti huomenna, jee! Tunnari tulee taatusti olemaan Suuri Haaste meille, Enne kun on todella huono nenän käyttäjä... No, eipä silläkään kiire ole.

---

Ja sitten toiseen asiaan: Harrastuskoirapohdinta jatkuu edelleen. Olen pyöritellyt rotuja, seuraillut yksittäisiä koiria treeneissä. Ja päätynyt umpikujaan. Itse asiassa olen jopa alkanut ymmärtää, etten hae harrastuskoirarodun edustajaa, vaan harrastuskoiraa. Kyse ei välttämättä ole rodun vaihdosta, vaan sopivan koirayksilön löytämisestä. Se ei kyllä helpota päätöstä sitten yhtään :D

Lisäksi olen alkanut miettiä, miten kovasti harrastuksia vaativan koiran todella haluan. Kyllä, haluaisin kokea erilaisen koiran omistamisen ja ohjaamisen, mutta haluaisinko omistaa sellaisen? Tähän jos joku kertoisi vastauksen, olisin todella tyytyväinen! 

Muutamasta rodusta olen keräillyt lisätietoa (porokoira, kelpie ja nahkacollie), mutta edelleenkään en tunne näitä rotuja omikseni. Ainoa mielessä pyörivä, sopiva rotu kun on siperianhusky... Toisin sanoen, nyt täytyisi nähdä muutama vuosi eteenpäin oma terveydentila, jotta päätöksen teko pohjautuisi edes jotenkin järkeen. Tai no, ainahan käyttisten lisäksi on showlinjaiset, mutta... No, haluan toisen rimppakintun, piste!

Lopputulos: en todellakaan tiedä, mitä teen.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Astetta korkeammat kierrokset

Eilen käytiin aksailemassa. Järkeä oli pakattu mukaan enemmän kuin viimeksi, mutta olisi sitä vielä inasen enemmän voinut olla tälläkin kertaa messissä...

Olen autuaasti jo unohtanut tekemämme radat, joten en edes yritä selittää niitä. Sen sijaan kokoan tähän kootut plussat ja miinukset treenien osalta:

+ Ipana oli kokonaisuudessaan tosi näppärä ja luki hyvin ohjausta (tai no, "ohjausta" ehkä ennemmin)
+ Keinu oli hieno, vaikka Enne kerran putosikin puolesta välistä asentoa korjatessaan :D Otti tosi hyvin kontaktit eikä tehnyt älyttömyyksiä, vaikka keinu liikkui vapaasti enkä pitäny Epsusta kiinni. Tokihan keinu oli siis ihan irrallisena esteenä, ei se radalla noin sujuisi :D
+ Tekemisen into oli huipussaan!


- Pujottelu väärältä puolelta on meille sula mahdottomuus. Siis ihan todella. Enne kyttää väärää kättä eikä pysty tekemään mitään, kun namikäsi on liian kaukana. Miten niin ei olla treenattu toiselta puolelta ohjausta...
- Metsän kutsut. Kierrokset kun nousee tai metsästä kuuluu jotain KIINNOSTAVAA, Enne on paikalla samantien. Palasi kyllä nätisti, ei lähtenyt pitkälle, mutta se rassaa vielä enemmän: ihan turhia lähtöjä siis.
- Rengas. "Ikinä en ole moista nähnyt, parempi hypätä sivusta, alittaa, kiertää......" MIKÄ TÄSSÄ ON?!


Tänään koin riemunhetkiä, kun katsoin, että autoni päälle/päältä on kiivennyt KISSA! Koko takaosa kamalilla naarmuilla. Hetkinen kesti, kunnes tajusin, että asialla lienee kuitekin ollut herra E, jonka missiona oli eilen kaivautua Kiinaan, vapauttaa itsensä hihnasta, vastata ratamusiikista ym. ollessaan peräkoukussa kiinni. Jeejee.


Tänään nappasin myös pitkästä aikaa frisbeen käteen, ja käytiin lenkillä vähän nakkailemassa. Enne oli mahtis, joskaan mitään muistikuvaa koko lajin perusajatuksesta sillä ei enää ollut. No, pääasia että oli kivaa ja energiaa sai purettua! (Tai no, niin luulin, kunnes nyt iltasella seuranani on ollut mr. mahdoton, joka ei pysy aloillaan hetken vertaa eikä kykene edes leikkimään asiallisesti. Voi huoh...)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Raatelu kertoo rakkaudesta

Vielä tiistaina olin hieman huolissani tavallista rauhallisemmasta Enteestä. Keskiviikkona ipanan tila oli kuitenkin enemmän kuin normaali, ja ilta-aikaan se yritti käynnistellä "kivoja" pikkupaineja olkkarissa. Enne siis saa painia kanssani, kunhan se pitää tassunsa ja hampaansa kurissa. Eilen näin ei tapahtunut, joten pian oli koira tatamissa ja omistajan kädessä ah-niin-kauniit raatelujäljet. Eli eipä sillä ilmeisesti mitään vakavasti ollut vialla, vaikka huolestua ehdinkin :D

Tänään käytiin tokoilemassa, ja Eps oli pätevä. Tässä jotenkin eriteltynä tekemisiä:

Paikkamakuu hyvä. Varoiksi oli liina kiinni, mutta kerran liikahti (ja silloinkin kääntyi lopulta lonkalle). Ensi kerralla ollaan niin sivistyksen keskellä, että liina taitaa olla paikallaan varoiksi, mutta pian pitäisi alkaa treenailla jo ihan oikeasti vapaana makuutakin. Palkkana namitus ja perään pallo (vapautuksen jälkeen, jottei opi lähtemään omille teilleen miten sattuu).

Seuraaminen tosi kivaa! Mahtava kontakti ja paikka, oikealle käännös loisto, vasemmissa vähän hidas, mutta nekin ok. Juoksuosuus hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ihan kamala. Ekalla ei mennyt maahan, toisellakin vähän hipsi, mutta oli ok kuitenkin. Pitäisiköhän tämä jättää hetkeksi sivuun, jos tuo alkaakin olla oire tylsistymisestä...

Liikkeestä seisominen meni vähän harakoille, kun noutokapula sattui lentämään sopivasti Enteen ohi :D Pysähtyi tuplakäskystä kuitenkin, joten hyvää treeniä tämäkin ;)

Luoksetulot mainioita, alkaa jo hahmottaa tuota omaa vasentani niin, ettei tähtää suoraa päin.

Hypyt hyviä, mutta se toisella puolella odottaminen... Enne tunkee väkisin esteen viereen (=herkästi ohi asti) sen taakse jäämisen sijaan. Lisää treeniä vaan, sen puutteesta tämä johtuu.

Ruutuakin treenattiin. Nyt alkoi ajatus jo valjeta (=kannattaa juosta namille). Käskytin odottamaan namin syönnin jälkeen, lähti liikkeelle mutta palasi hyvin käsimerkistä. Tämä kun muhii hetken (=ehkä huomiseen asti, koska intoudun kuitenkin treenaamaan lisää), tulee vielä hyvä :) Siitä en tiedä mitään, tajuaako tuo pätkän vertaa itse ruudun olemassa oloa...

Lopuksi pohdittiin noutokapulaongelmaa. Ongelman havainnollistamiseksi lainattiin vierasta kapulaa, jonka Enne sai ensin hakea (ja sehän OTTI sen suuhunsa! Yksi huolenaihe vähemmän!). Sitten testattiin erilaisia keinoja saada ipana istumaan ja mietittiin, miten jatketaan. Eipä ole helppo ongelma tämä :D No, jatkossa treenataan pitoa istuen, hakua ja kapulan kantoa pyrkimyksenä tehdä kapulasta maaaaailman paras juttu. Lisäksi lähden kapulaostoksille ja hankin tuolla pienemmän kapulan nykyisen tilalle (onko säännöissä määritetty kapulan koko tarkasti?). Sitten pikkuhiljaa koitan saada sitä istumaan itse kapulasta kiinni pitäen... Katsotaan, miten käy.

Kokonaisuudessaan mainiot treenit, Enne sai olla osan aikaa vapaana ja osan aikaa oli liinassa. Ei hötkyillyt eikä lähtenyt omille retkilleen, jee! Nyt on taas treenimotivaatio huipussaan!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Aina ei ole Enteen päivä...

Eilen oli aksatreenien vuoro. Aika kamalat treenit meidän osalta :( Enne oli ihan muissa maailmoissa, ei mm. osannut hypätä eteenmenoharjoituksessa hyppyjä, lähti metsään tsekkailemaan (palasi HETI), ei keskittynyt mihinkään, nukkui autossa...

Aloitettiin siis tuolla eteenmenolla, ihan katastrofi meille. Kolme hyppyä, ei taidettu kertaakaan onnistua kokonaisuudessa. Huoh. Yhtä ja kahta meni ok, ei niitäkään palavalla innolla. Tässä eka retki, jolta siis palasi heti.

Myös jatko oli ihan hirveää. Enne oli ihan omissa ajatuksissaan ja täysin vetämätön. Lähti toisenkin kerran retkelle, tältä reissulta ohjaaja sai kiinni ja passitin ipanan samantien autoon. Ilmeisesti auttoi, koska tämän jälkeen saatiin koko treenien ainoa edes vähän onnistunut suoritus. Toisella kerralla meni taas pipariksi, vauhti hiipui ja motivaatio katosi. Ihan vikaksi otettiin putki ja hyppy, joihin sentään saatiin vähän vauhtia.

En todellakaan tiedä, mistä tässä oli kyse :( Kotonakin Enne söi ja paineli suoraa nukkumaan - ei todellakaan normaalia tässä taloudessa. Vielä tänäänkin on ollut tosi rauhallinen. Liekö lämmin keli verottanut näin, vai mitä ihmettä. Toivottavasti ipana tokenee takaisin normaalitilaansa, eikä kyseessä ole mitään vakavampaa!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viikon viesti

Nyt pikakelauksena koko viikon tapahtumat. Aika on todella kortilla, eikä jaksaminen tosiaan riitä blogikirjoitteluun tällä hetkellä. Monesti asia on ollut mielessä ja sanottavaa on ollut paljon, mutta kirjoittaminen on ollut ylivoimaista. Tässäpä siis tiivistettynä (ja taatusti puutteellisena) viikon toiminnot:

Agility maanantaina
+ radat hyviä
+ vauhti hyvä
+ koiran radanlukutaito alkaa kehittyä
- häippäsi kesken pujottelun metsään Suuren Metsästäjän roolissa, mutta ehdoton plussa nopealle paluulle!
- kontaktit paukkuvat miten sattuu
- renkaan ongelmat, jotka kuitenkin hetkellisesti päihitettiin ja saatiin useampi onnistunut ratasuoritus, jossa rengas mukana

Toko torstaina
+ mahtavat treenit!
+ tekemisen into hyvä
+ kapulan pito & tuonti
- levottomat paikkamakuut, mutta pysyi kuitenkin

Temppuilut pitkin viikkoa
+ heiluhäntä vauhdissa, tuon kanssa on ihana touhuta :) treenattiin vanhoja juttuja
- omistajan lahopää - en muista, mitä kaikki olen koiralle opettanut.....

Tokoilut pitkin viikkoa
+ kapulan pidot
+ luoksetulon stopit (tosin alkaa ennakoida, kun treenipaikka aina sama kohta olkkarissa)

Jahka ehdin, hommaan tunnarikapulat ja ruvetaan treenaamaan sitä. Lisäksi koitetaan vähän aktiivisemmin ottaa ruututreenejä, jotta hommasta tulee joku käsitys.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Hakusessa harrastuskoira - vinkkejä otetaan vastaan!

Olen tässä jo hyvän aikaa etsinyt sopivaa harrastuskoirarotua itselleni. Koska elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, seuraava koirani ei (alkuperäisistä suunnitelmistani poiketen) olekaan siperialainen. Rotuvalikoima on kuitenkin niin laaja ja etsijä niin nirso, että homma tuntuu neulan etsimiseltä heinäsuovasta... Kaikki vinkit ja ajatukset otetaan siis enemmän kuin kiitollisina vastaan! :D

Mitä siis etsin? Koiraa, joka jaksaa touhuta mukana monessa menossa. Rotua, josta on todennäköistä saada terve ja tervepäinen koira. Koiraa, joka kykenee liikkumaan (=juoksemaan miljoonaa) ja nauttii siitä. Koiraa, jolla on tunteen palo tekemiseen. Koiraa, joka tarvittaessa osaa ja jaksaa rauhoittua ja olla tekemistä vailla, mutta on tarvittaessa intoa täynnä ja valmis toimintaan. Koiraa, josta saa lenkkikaverin säällä kuin säällä (vaatettamattomuus plussaa). Koiraa, joka ei rakasta ääntään yli kaiken muun. Koiraa, joka on omaan silmääni kaunis.

Harrastuslajeina tulevat olemaan toko, vetopuolen jutut, agility, mahdollisesti haku ja jälki. Toki valinnat tehdään koiran mielenkiinnon ja potentiaalin mukaan, mutta hakusessa rotu, josta on mahdollista saada potentiaalinen, monipuolinen harrastuskoira.

Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Hankalinta tilanteessa on se, etten osaa edes itse listata kaikkia vaatimuksiani ja ajatuksiani niin, että osaisin ajatella niitä realistisesti omaan elämääni nähden. Eri rotuja on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Esimerkiksi harkinnassa ovat olleet...

Australiankelpie - taitaa kuitenkin olla turhan aktviinen ja tekemistä vaativa, ehkäpä pehmeämpi lasku pk-puolelle olisi paikallaan...

Australianpaimenkoira - aussie ei viime aikoina ole kovin vahvasti pyörinyt mielessä, eli jäänee listalta pois ennemmin tai myöhemmin.

Lapinporokoira - se ikuisuusunelmani. Äänekkyys epäilyttää TODELLA paljon, en vaan jaksa jatkuvasti haukkuvaa koiraa (tiedän, koulutuksella tähänkin voi vaikuttaa, mutta ääni kuitenkin on tämän koiran työkalu - miksi se siis pitäis kitkeä pois?)

Pyreneittenpaimenkoira - uusi ihastukseni. Luonteen ja terveyden puolesta saanee olla tarkkana, mutta joku näittä viehättää.

Sileäkarvainen collie - liekö turhan "lahna" minulle? Se tunteen palo ei näissä ole kovin vahvasti esillä, ainakaan tapaamissani yksilöissä. Lisäksi ulkonäkö ei ole ihan sitä mitä kaipaan...

Keskikokoinen villakoira - tosi erilainen kuin muut harkinnassa olevat rodut! Pudonnee kuitenkin pois tämäkin - vaikka miten mietin, että jaksan turkin hoitaa, en varmasti jaksa.

Espanjanvesikoira - tämäkin uutena mielenkiinnon kohteena muutaman tokoilevan ja agiliitelevän yksilön nähtyäni. Kun nuo pk-rodut vähän epäilyttävät vielä, olisiko tämä se pehmeä lasku?

Novascotiannoutaja - jotenkin mystisesti tämäkin mielessä kummittelee edelleen, vaikka en tollerin uskokaan olevan ratkaisu "ongelmaani"...

Hollanninpaimenkoira - tämä on pyörinyt mielessä jo pidempään, mutta aiemmin ei ole tuntunut omalta kuitenkaan. Ehkä nyt?

Belgianpaimenkoira malinois - kaukainen miete, joka ei tule ainakaan tässä vaiheessa toteutumaan :D

Shetlanninlammaskoira - jaa-a. Ehkä tässäkin haetaan sitä astetta pk-rotujen suuntaan, muttei silti ihan sitä vaativinta harrastuskoiraa.

Mudi - tähän ihastuin vahingossa, mutta ole ihan vakuuttunut, onko mudi kuitenkaan SE rotu minulle tässä vaiheessa...


Useimmissa roduissa pohjatyötä pitäisi tehdä PALJON lisää. Jotenkin kaipaisin kuitenkin enemmän niitä harrastajien ja omistajien kommentteja kuin rotumääritelmän lukemista... Saapi siis nähdä, miten tässä projektissa vielä käy. Uusia rotuvaihtoehtoja saa heitellä ilmaan, ja toisaalta vanhoista todeta "hullu, et varmaan hanki!".  Huomisen tai ylihuomisen asia tämä koiranhankinta ei missään tapauksessa ole, vaan asiaa katsellaan eteenpäin sopivan rodun löytyessä. (Vielä pitäisi itselle löytää se pentukuume: kuume toisen koiran hankintaan on suuri, mutta pennun ottaminen ei jostain syystä ole ykkösenä mielessäni. Liekö se, että 7kk "ongelmakoirasta" saa mitä mainioimman harrastuskoiran, vaikuttaa tähän asiaan, mutta voisin uudenkin kerran ottaa hyvillä mielin vähän vanhemman yksilön pikkupennun sijaan... Vaikka toisaalta, onhan siinä pennussa aina ne hyvätkin puolensa koulutuksellisesta ja muutenkin.)

Mutta, jos heräsi ajatuksia ja ehdotuksia, laittakaapa kommenttia!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Pikatoko

Pitkästi aikaa treenailtiin sisällä pikaisesti - mikähän tässäkin on monesti niin vaikeaa?

Aloitettiin kapulalla. Ensin pitoa istuen, alkuun arasteli eikä meinannut ottaa, kunnes tajusin itse kyykistyä kapulaa antaessani. Seistessäni annan kapulaa niin, että Enteellä meinaa niska vääntyä nurin, onko ihme jos ei tee mieli pitää kiinni... Hyviä pitoja saatiin neljä alkajaisiksi, tosi mahtavaa! Sitten kapulan hakua, yllättäen ei mitään ongelmaa. Sisällä tuota ei tosiaan voi heittää, joten oikeastaan vein kapulan Enteen kanssa, annoin luvan napata kapulaan mukaan ja lähdin kauemmas. Enne toi hyvin ja piti nätisti käskyyn saakka (seisten). Koitin myös käskyttää kapula suussa seisovaa koiraa istumaan, mutta tämä ei vain toimi. Maahanmenoa tarjoaa kyllä! Jos jollakulla on tähän jotain vinkkejä, otan kiitollisena vastaan! En tiedä, mikä tässä ylipäätään on se Suuri Ongelma, mikä istumisesta tekee niin vastenmielistä... Täytyy treenailla lisää tuota pitoa istuen ja sitten ihan erikseen vaikka lelu suussa tuota istumaan menoa (tätä olen tainnut aiemminkin pohtia, mutta eipä ole tullut mitään tehtyä...).

Kaukoja treenattiin myös, maahan-istu -vaihdoilla. Maahanmenot hyvin, joskin Enne asettelee itsensä eikä putoa alas. Ihan sama, menee ripeästi kuitenkin, se riittää. Istumisissa välimatka oli liian pitkä, sillä koira meni seisomisen kautta istumaan (=takapuoli siirtyi). Lyhemmällä matkalla onnistui nätisti, eli tähänkin lisää varmuutta.

Lisäksi harjoiteltiin luoksetulossa pysähtymistä, oli tosi jees! En edes tiennyt, että tämä on näin hyvin hanskassa :D Sisällä tätä on hyvä harjoitella, koska matka ja vauhti pysyvät tosi maltillisina, eikä siksi tule epäonnistumisia. Koska pysähtymiset oli tosi hienoa, täytyi tietty treenata muutama luoksetulosta maahanmenokin. Nekin ok, vähän Eps ihmetteli touhua, mutta laskeutui kuitenkin. Kaksi kertaa otettiin, molemmilla kerroilla taisi askeleen ottaa käskyn jälkeen.

Huomenna voitaisi ottaa taas ruutua, jos sää sen sallii ja itse jaksan asennoitua treenaamiseen :D Lisäksi pitäisi etsiä tunnariin sopivaa rimaa, että päästäisi nekin alkeet aloittelemaan. Ihanaa, kun työkuviot rauhoittuivat hetkeksi niin, että nyt saattaa treeniaikaakin jopa löytyä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kuuden lihapullan tokotreenit...

...jotka muuttuivatkin aksatreeneiksi lähes samantien.

Olin torstaina tosi väsynyt pitkästä työpäivästä ja ulkona olosta, eikä treenailut todellakaan olleet ykkösenä mielessä. Päätin kuitenkin lähteä ajateltuani, että teen yhden kisanomaisen alo-treenin ja se on siinä. No, eihän se ihan niin mennyt...

Ensimmäinen ongelma tuli heti siinä, ettei meitä ollut kuin kaksi paikalla. Käytännössä turha siis kuluttaa aikaa liikkurointiin, toisella treenarilla on oli koiria useampi, ja itse koitin päästä liukenemaan mahd. pian. Aksaesteet olivat kuitenkin hollilla, ja eräs aksalainenkin jäi treenailemaan meidän kanssa samaan aikaan. Nuo kaksi olivat suunnitelleet irtoamistreeniä, ja sehän passasi meille paremmin kuin hyvin.

Aloitettiin hepulilla (hei, kentän hiekka oli pehmeää!). Tehtiin seuraaminen (tosi jees!!), liikkeestä maahanmeno (hyvä) ja liikkeestä seisominen (hyvä). Luoksetulossa tuli pientä lisähaastetta, kun agilitaamassa ollut koira bongasi Enteen ja jäi vaanimaan sitä. Ipana istui hienosti, joten kävin palkkaamassa. Sen jälkeen varsinainen luoksetulo. Ohjasin kädellä (=namilla) kiertämään kauempaa sivulle, hyvin toimi. Vähän nuo agilityesteet taisivat kuitenkin nostaa kierroksia ja syödä huolellisuutta tuosta toko-osuudesta, pieni karvaluoti halusi vaan radalle :)

Aksan irtoamistreenit oli simppeli: suora, jossa kaksi hyppyä, putki ja hyppy, vikan hypyn jälkeen namikuppi. Talvellahan Enne teki nämä tyynesti niin, että hyppäsi ekan esteen ja kiersi loput. Nyt aloitettiin varovasti, ensin vika hyppy ja palkalle, sitten putki + hyppy ja palkalle, sitten hyppy + putki + hyppy ja palkalle, ja vasta lopuksi koko suora. Vaan eipähän tuossa ongelmia ollut, Eps meni nätisti ja vauhti oli hyvä. Jossain kohtaa alkoi himmailla, mutta hyvin kiihdytti vauhtiin, kun vähän huikkaili ja lähti mukaan juoksemaan.

Lisäksi treenattiin pujottelua. Lähetyksiä, joista osa ok, osa mitä sattuu. Pitäisi saada treenattua näitä vaan toooosi paljon. Otettiin useampaan kertaan myös koko kepit, ja kyllä tuo alkaa niitä hahmottaa. Lähinnä hämmentyi täysin, kun välissä palkkasin nätistä menosta :D Ohjeeksi sain ohjata koiraa alempaa, järkevästi olen päättänyt häivyttää ohjauskättä YLÖS. Jeps, niinhän se toimiikin...

Loppuun vielä rengas: ekalla kerralla yritti kiertää ja tulla ali, toisella nappisuoritus.

Pitäisi päästä aksailemaan vaan useammin, tuo normaali kerta viikkoon ei riitä kyllä mihinkään. Täytyy mietiskellä, miten jatketaan...

Tänään olin maailman laiskin lenkkeilijä. Laahustettiin tunti kuitenkin, sen jälkeen nappasin Enteen liinaan ja tennispallon käteen. Ipana saikin väsyttää itseään juoksemalla pallon perässä ja hepuloimalla tuossa parvekkeen alla olevalla nurmikentällä (terkut vaan naapureille, varmaan oli hauskaa katseltavaa - erityisesti se, kun kietouduin itse liinaan ja koira lähtee täysillä juoksemaan...). Tätä pitäisi tehdä useamminkin, kun ei tuota voi lenkeillä pitää irti.