Sivut

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Miljoona sydäntä ja huutomerkkiä

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa tokoilua. Koska viime aikojen treenailu on ollut vähän mitä sattuu ja sen seurauksena treenien tasokin sinne päin, otin käyttöön vanhan, hyväksi havaiton keinon: kaukopalkkaus. Ja voi kyllä, tämä se sytyttää sekä koiran että omistajan!

Sivulletulot vauhdikkaita, asennot hyviä, kontakti mahtava.

Seuraamisessa kontakti kateissa, palkkasin aina, kun katse oli oikeassa suunnassa. Tätä jatketaan taas näin, ja eiköhän se kontaktikin palaa, kun siitä ahkerasti palkkaa. Ja jääpä sitten ainakin pois turhat käsien tuijottelut, kun palkka on purkissa.

Liikkeestä seisominen mahtava! Pysähtyi kuin seinään eikä liikkunut yhtään! Tosin huomasin heti alkajaisiksi kämmänneeni koko jutun ja jättäneeni palkan niin, että seuruutin suoraa kohti palkkaa. Hämmentävää kyllä, tämä toimi paremmin kuin takapalkka: palkan jäädessä taakse Enne jäi a-i-n-a vinoon, oikein käänsi itsensä parempiin lähtöasemiin. Täytyypi katsoa, josko tätäkin siis jatkettaisiin näin...



Maahanmenoja otettiin hepulivauhdeista, tosi näppäriä. Myös paikkamakuut itseni liikkuessa hyviä. Vaihtoi lonkalta toiselle, mutta aivan se ja sama - pysyi maassa kuitenkin!

Päivän yllättäjä oli kuitenkin... kapulan pito! Laitoin palkan ja hain kapulan (Enne vanavedessä) toisesta huoneesta. Tunnelma virittyi heti. Palasin palkkahuoneeseen, ja Enne tarjosi sivulletuloa välittömästi. Laskin kapulan kuonon eteen, ja Enne otti sen mukisematta. Samalla sekunnilla käskin luovuttamaan ja vapautin palkalle. Näitä kolme, viimeinen inasen pidempi. Hyviä. Käsittämätöntä kyllä, kaukopalkka siis näyttää toimivan jopa tuossa tilanteessa!



Täytyy myös sanoa, että yhdet tällaiset treenit nostivat oman treenimotivaation kattoon. Ihan huippua, tällaista lisää! Vielä kun pääsisi ulkoilmaan treenailemaan, sisällä kun on vähän turhan ahdasta. Tämän vammapolven kanssa ei tuollaisessa lumessa pysty tekemään oikein mitään, joten kevättä ja lumetonta aikaa odotellessa...



ps. Koska kuvattomia postauksia on tullut taas luvattoman paljon, päätin ottaa niskalenkkiotteen itsestäni myös tässä asiassa. Valitettavasti tajusin asian vasta treenailun jälkeen, joten kuvituksena tällä kertaa... *rummut pärisee* ...Enne syömässä kanansiipiä :D (ja kyllä, otin kuvia myös salaman kanssa, mutta nämä salamattomat ovat paljon... tunnelmallisempia :P)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Ulkoilmatokoilua

Huh, koskahan me ollaan viimeksi ihan oikeasti tokoiltu? Olen pitänyt tarkoituksella taukoa, koska oma kävelyni on epätasaista, ja riskinä tässä tilassa treenatessa on Enteen aivoitukset kävelyyni liittyen (ts. seuraaminen kärsii omasta poikkeavasta kävelytavastani johtuen). Mutta tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässäkin jotain, ja mukavasti sujui näin tauon jälkeen :)

Treenailtiin sairaalan pihassa, joten pientä häiriötäkin oli. Paikkavalinta oli näinkin looginen ihan syystä: Enne kävi tänään rokotuksilla, jonka jälkeen vein sen äidilleni, joka käveli sen kanssa töistä kotiin. Mutta, varsinaista ruuhkaa sairaalan pihassa ei ollut siellä ollessamme, mutta muutamia ihmisiä, autoja ja yksi koirakin oli antamassa lisähaastetta tehtävään.

Enne oli intopiukeana, mutta keskittymiskyky oli samalla vallan kateissa. Pienikin häiriö herpaannutti keskittymisen samantien, mutta onneksi tekeminen jatkui huomautuksen jälkeen kuitenkin.

Alkuun perusasentoja. Hyviä ja napakoita.
Seuraamisessa edisti ihan kamalasti, mutta tämäkin tasaantui kun pidempään tehtiin. Ilmeisesti siis alkuhuuma purkautui hallitsemattomana edistyksenä ja säätämisenä. Kontakti pääasiassa ok, välillä ihmeellistä venkoilua: Enne on selvästi tajunnut, että kontaktia vaaditaan. Kun ympärillä kuitenkin tapahtuu vaikka mitä kivaa, ei se malta tuijottaa silmiin. Niinpä se kääntää päänsä samaan asentoon kuin kontaktia pitäessä, mutta katse on suuntautuneena aivan muualle. Kierot on keinot... :D Yllättäen en tätäkään versiota kelpuuttanut, mutta yritys oli kyllä kova!

Liikkeestä maahanmeno tehtiin kolme kertaa. Eka ja vika hyvät, keskimmäisessä venkoili eikä meinannut mennä maahan (no hei, melkein nenän edestä tuli justiin ihminen ovesta ulosa!). Pääasia, että saatiin onnistunut suoritus viimeiseksi.

Liikkeestä seisominen otettiin myös kolme kertaa. Vähän se taitaa ottaa askelia, mutta pysähtyy lopulta kyllä. Tätä pitäisi katsoa niin, että joku toinen katsoo koiran touhuja. Itsehän aiemmin opetin Enteen pysähtymään vasta, kun oma kroppani kääntyi katsomaan sitä - tätä en halua toistaa suin surminkaan, joten täytyy hankkia jostain lisäsilmät ;)

Luoksetuloja ei otettu varsinaisena luoksetulona, ainoastaan sivullehuuteluina. Pääasiassa sujui hyvin, joskin Enteen mielestä "sivulle!" voi yhtä hyvin tarkoittaa istumista oikealla puolellani naama eri suuntaan kuin minulla. Mutta hei, ihan yhtä hyvin siinäkin sai kontaktin! :D

Kivat hyvän mielen treenit takana kuitenkin, tästä on hyvä jatkaa. Huomenna olisi seuran vapaavuoro, jonne emme ole päässeet aikoihin polveni takia. Täytyy katsoa, miten aikataulut huomenna natsaa, josko päästäisiin sinne treenailemaan ihan oikeaan häiriöön...

torstai 23. helmikuuta 2012

"Temppuillaanko?"

Koira on täpinöissään, häntä heiluu, matot menee rullalle laukatessa ja hyppiessä... Jeps, meillä siis vastaus kysymykseen "temppuillaanko?" on ehdoton KYLLÄ.

Ollaan muisteltu vanhoja juttuja: peruuttamista, itsensä ympäri hypähtämistä kumminkin päin, jalkojen väliin tuloa. Lisäksi uusista tempuista heiluttamista, sivuttain kävelyä ja lelun laittamista lelukoriin. Ja jottei ihan pelkällä temppulinjalla mentäisi, myös noutokapulan pitoa istuen. Niin, ja sitä pirullista paikkamakuuta myös, joskin ihan vaan kotioloissa.

Vanhat temput sujuvat hyvin ja Enne näyttää tietävän varsin mainiosti, mitä tekee. Ihana tehdä, kun Eps on niin tohkeissaan mukana :)

Uusista tempuista sivuttain kävely sujuu yllättävän mainiosti! Tuntuu, että Enne ymmärtää, mitä sen kuuluu tehdä. Pikkuhiljaa lisää varmuutta, namiavun poistoa ja päällejyräämisen pois jättämistä vaan, ja hyvä tulee. Heiluttaminen tulee Enteeltä varsin luonnostaan, joskin tällä hetkellä se on lähinnä tassun nosto ilmaan ja lasku, ikään kuin tassun anto ilman, että tassua lasketaan kenenkään kädelle. Mutta niin kauan kuin temppuun sisältää tassulla mäiskimistä, Enne nauttii ;)
Lelun laitto lelukoriin onkin tämän hetken mystisin temppu. Alkuun Enne tuntui tajuavan jutun juonen todella hyvin, temppukatkon aikana unohti koko jutun ja nyt toimii hyvinkin vaihtelevasti: toisinaan asettaa lelun suoraa koriin, toisinaan viskoo sitä ihan mihin sattuu ja keskittyy enemmän namien tuijottamiseen. Vaan kaipa tämäkin ajan kanssa kehittyy mallilleen... Toivottavasti!

Kapulan pito on alkanut luonnistua. Olen tyynesti lyhentänyt ajan niin, että kunhan Enne ottaa kapulan suuhunsa ja antaa sen käskystä (sen kauempaa pitelemättä), palkkaa sataa. Saapi nähdä, miten käy, kun pitäisi yhdistää istumiskäsky kapula suussa olevaan koiraan... Mutta alkuun nyt varmistellaan tätä ja myöhemmin mietitään asiaa pidemmälle.

Paikkamakuut ovat hyviä kotioloissa. Makuut tehdään käytännössä niin, että palkaksi saa päivän ruuan, joka on Enteen edessä. Hyvä vai huono taktiikka, siihen en osaa sanoa mitään. Periaatteessahan kysyy kanttia pysyä aloillaan ruuan ollessa hollilla, toisaalta taas tässä korostuu kamalasti se, minkä takia makuu kannattaa. Täytynee alkaa tehdä tätä niinkin, että haen ruuan vasta makuun loppua kohti, jolloin se ei ole koko ajan kuonon edessä kannustimena.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Aktivointiyritystä

Välttääkseni pitkän ja tuskaisin valitusvirren tämän hetkisestä tilastani, voinen kertoa vain lyhyesti, etten tällä hetkellä pysty lenkkeilemään, kicksparkailemaan tai agiliitelemään Enteen kanssa. Tokoakin vältän ihmeellisten tapojen oppimisen välttämiseksi. Olen siis polvi näppärästi paketissa vielä seuraavat kaksi viikkoa, jonka jälkeen selviää se, miten asian suhteen edetään. Tälle tunteelle ei löydy edes sanoja...

Mutta siis, jotain yritetään tehdä kuitenkin. Kongi on ollut käytössä, ja onkin saanut suuren suosion Enteen suunnalta. Samoin namipullo on iiiihana, vaikka siinä kaksijalkaisten korvat joutuvatkin välillä melkoiselle koetukselle ;) Nameja on lisäksi piiloteltu, ja tokihan olemassa on myös naminoppa (se kuutio siis, jonka joku aika sitten täällä esittelinkin). Temppuja tehdään yhä, mutta oma into niihinkin on vähän hiipunut, jotenkin tämä olotila iskee kokonaisvaltaisen lamaannuksen päälle.

Tänään uutena juttuja piilottelin nameja pesuvatiin, johon rytistin sanomalehtiä. Aamupala tuli siis tällä kertaa vähän tavallisuudesta poikkeavassa muodossa. Ilmeisesti verkkojen kokeminen ja sulkavien piilotus (=Enteen aamuohjelma) oli ollut kamalan rankkaa, sillä ipana etsi namit näppärästi, mutta yksikään lehti ei joutunut tuhoamisen kohteeksi. Itsehän odottelin tässä siis keittiön peittävää lehtisilppua ja hullun kiiltoa koiran silmissä :D Nyt kuitenkin heräsi ajatus, josko koittaisi ainakin muutamana aamuna antaakin tuon aamuruuan aktivoinnin muodossa, josko se vähentäisi tätä liikkeellä ollutta levottomuutta edes asteen verran...

torstai 9. helmikuuta 2012

Saikkuilua

Jeps, meillä on harrastelut vähän jäissä sairaslomailun takia. Enne on kunnossa ja elämänsä voimissa, itse en niinkään... Valitettavasti taitaa muutama viikko mennä käytännössä kokonaan ohi harrasteluista, ainakin kodin ulkopuolella. Täytyy nyt katsella, josko tässä joskus kohta puoliin pääsisi takaisin tekemisen makuun edes tokon suhteen.

Mutta siis, sunnuntaina käytiin kickbikeilemassa. Alkuun meni tosi hyvin, mentiin oikein kivaa tahtia uutta uraa jäällä. Vähän käytiin umpihangessakin, ja melkoisen hyvin tuo ipana kääntyilee ilman uraakin :) Vaan kun päästiin takaisin tielle, ei homma enää toiminutkaan niin hyvin... Tiellä oli hiekkaa (=jalakset tökkivät), reitillä oli kulkenut heppoja (=Enne tajusi yhtäkkiä olevansa nälkäkuoleman partaalla) ja muutenkin meni vähän niin ja näin. En oikeastaan osaa edes arvioida lenkin pituutta, kun vedeltiin sinne, tänne ja edestakaisin. Mutta tehtiinpä lenkki siis kuitenkin, vaikkei nyt ihan putkeen mennytkään ;)

Tiistaina oltiin toko- ja agilitytreeneissä. Enne otti kamalasti häiriötä muista koirista (niinkuin otti vetolenkilläkin kaikesta liikkuvasta). Mikähän tämä juttu nyt on, ei se aiemmin NOIN häiriöherkkä ole ollut! Saatiin kuitenkin jotain tehtyä.

Tokossa tehtiin seuraamista ja jäävät. Seuraaminen vähän mitä sattuu, edisti hillittömän paljon ja kontakti putoili, jos muut koirat tekivät jotain. Intoa kyllä oli, ja oli se tekeminen välillä ihan nättiäkin :) Käännökset hyviä (paitsi silloin, kun edessä olleesta ovesta pöllähti pikkukoira... Täyskäännös ei ihan sujunut, vaikka aiemmin oli ollut ihan kymppisuoritus. Liikkeestä maahanmeno hyvä häiriössäkin. Liikkeestä seisominen ihan säätämisen puolelle, ensin meni maahan, sitten askelsi. Uudella yrityksellä teki nätisti, muttei pysynyt (...se pikkukoira...). Yllättävää kyllä, palasi käskystä peruuttaen takaisin alkuperäisille jalansijoilleen, palkkaus kun pysyi.

Agissa treenattiin pikkujuttuja. Putket nappasi hyvin käskyistä, hypyissä alkaa jo vähän katsoa ohjausta (ehkä?). Harjoiteltiin hypyn kiertämistä takaa, sujui ihan ok, joskin ryösti pari kertaa etukautta hypylle, kun oli niin kivaa. Kontakteilla tarjoaa maahanmenoa hyvin, jee! Nuo kontaktiesteet tosin jäätyvät pinnaltaan kovilla pakkasilla, joten hirveästi ei uskallettu niitä treenata. Pujotteluun alkaa tulla jo vauhtia, mutta toisaalta virheitä tulee heti, jos ohjauksen kanssa ei ole tarkkana tai kiirehtii liikaa.

Eilen temppuiltiin se, mitä nyt itse pystyn olemaan pystyssä... Olin unohtanut opettaneeni Ennettä laittamaan lelun lelukoriin, treenattiin sitä. Unohtunut oli yllättäen koko juttu... Samoin olin unohtanut koko sivuttain kävelyn, sitäkin treenattiin. Lisäksi perus peruuttamiset ja ympäri pyörimiset, molemmat hyviä.

Temppuilua yritetään tässä jatkaa se, mitä kyetään. Jotain aivojumppaa täytyy joka tapauksessa saada tuolla duracell-pupulle...

lauantai 4. helmikuuta 2012

Hei, ajattelin pilata koirani!

Olen niin väsynyt, etten jaksa edes kirjoittaa järkevää tekstiä, mutta pakko nyt saada jotakin ylös - edes sitten itseä muistuttamaan.

Oleen käyty kicksparkailemassa pariin otteeseen tällä viikolla. Eka lenkki oli ihan huippu, vitonen mentiin vauhdilla eikä toiminnassa ole mitään valittamista. Toinen kerta sitten ei mennyt ihan niin putkeen, pakkasta oli joku miljoona astetta ja Ennettä ei paljon kiinnostanut. Alkulämmittelyssä nosteli koipia jatkuvasti, mutta kicksparkin nähtyään syttyi niin, että päätin kuitenkin lähteä lenkille. No, parempi olisi ollut, jos en olisi lähtenyt. Päästiin lähes samalle tasolle kuin siinä syksyisessä hasardi-kickpyörälenkissä... No, myöhäistä sitä nyt on murehtia. Oliko syynä sama lenkki kuin viime kerroilla, kova pakkanen, lihasjumit vai mikä, se ei todennäköisesti koskaan selviä...

Tokoiltukin ollaan. Ollaan otettu kapula taas aktiivitreeniin, tällä kertaa opeteltua kapulan pitoa istuen. Tuo istuminen kapula suussa on Enteelle käytännössä mahdoton tehtävä, joten treeniä siinä kaivataankin... Ensimmäinen kapulatreeni sujui alkuun TOSI kivasti, Enne piti kapulaa suussa istuen ja jopa istui käskystä pitäen kapulaa. Vaan sitten alkoi se alamäki... Olisi taas pitänyt lopettaa ajoissa, vaan kun on typerä, eihän sitä tajua tai viitsi. Lopputuloksena se, että Enne ei suostu ottamaan edes kapulaa suuhunsa. Jee. Tosi hienoa. No, saatiin sitten joku onnistunut päätös jahkailtuamme riittävästi (=kevyesti puolisen tuntia varmasti). Enkä edes tajua, mikä siinä istumisessa kapula suussa on NIIN vastenmielistä.

Otettiin kapulatreeni uudemman kerran toisena päivänä, silloin pelkästään kapulan pitämistä istuen. Neljä toistoa, kaikki ok, vaikka välillä Enne ei ollutkaan kovin innokas ottamaan kapulaa suuhunsa. Täytyy varmaan alkaa opetella tuota istumista eri tavaroiden kanssa, niinhän tuo kapulan otto ja kantokin onnistui alunperin...


LISÄYS:
Tehtiin tänään vielä muutama kapulan pito istuen ja muutama nosto. Ensin istumista, vähän oli vaikean näköistä, mutta istui ja piti kapulan. Väliin muutama nosto, hyviä. Malttaa seisten pitää hyvin kiitokseen asti, täytyy pikkuhiljaa alkaa aina vaan pidentää tuota pitoaikaa entisestään. Loppuun vielä muutama pito istuen, ja ilmeisesti metukkasiivut nameina olivat oikein toimiva ratkaisu - Enne istui kuin tatti ja piti kapulaa tiukasti. Näytti jopa ottavan kapulan ihan mielellään, jes! ONNEKSI mulla on koira, jota ei hevillä saa pilattua, vaan jonka pää kestää vähän säheltämistäkin (vaikka sen kanssa joutuukin sitten vääntämään asioista useampaan kertaan). Hyviä nämä siis, tästä se jatkuu :)