Jeeee, tänään käytiin ensimmäistä kertaa ihan SEURASSA treenaamassa. Ei siis seuran kanssa, vaan seurassa! Mahtia :) Liityin siis (takaisin) Etelä-Hämeen Koirakerhon riveihin, ja tänään oltiin ensimmäistä kertaa tokoringissä. Tokorinki käsitteenä on himppasen harhaan johtava, sillä puolet ajasta treenattiin agiesteitä. Mutta ihan mahtavaa, vaikka vuorolla ei vakituista ohjaajaa olekaan, on treenikavereina pidempään ja tosissaan harrastaneita, joilta tulee hyviä vinkkejä.
Tänään aloitettiin simppeleillä jutuilla: miten käyttäydytäänkään. Enne yllätti positiivisesti, ja oli vallan hieno ipana! Päästiin varmaan nopeammin kuin ikinä siihen ihan oikeaan tekemiseen. Aloitettiin sivulletuloilla ja siirtymillä. Hyvät. Seuraaminen vähän vaihtelee, paikoin edisti tooosi pahasti, paikoin älyttömän nättiä! Malttoi pitää kontaktiakin hienosti. Käännöksiä ei oikein saatu treenattua, kun agiesteet oli tiellä enkä jaksanut siirtää :P Kerran otin täyskäännöksen vasemman kautta, mutta en selvästi vihjannut asiasta mitenkään, sillä Eps putosi ihan kärryiltä. Täytyy nyt miettiä, miten päin tuota alkaa tehdä, tänään oli oikean kauttakin ihan tiivis, kun kerran koitin. Hmm.
Liikkeestä maahanmeno hyvä. Liikkeestä seisominen yllättävän hyvä! Ekalla kerralla otti pari askelta, toisella pysähtyi heti. Jes! Kyllä se vielä tästä sekin... Luoksetulo näppärä, vaikka vähän kolhaisi sivulle tullessa.
Otettiin sitten agiakin, ja siihen saatiin erityisesti hyviä vinkkejä ja kikkakakkosia. Pujottelussa luovun koko keppien tekemisestä kerralla ja alan palkata Ennettä kesken keppien useaan kertaan. Koitetaan, josko tuolla saisi nopeutta ja sitä "jeejee-kiva-juttu"-asennetta noihinkin.
Kontaktit aloitettiin (TAAS! :D) alusta. Tällä kertaa järjestelmällisenä tavoitteena on opettaa Enne menemään makaamaan kontakteille niin, että etu-/takapää on maassa ja toinen sitten kontaktilla. Meillä kun hidastukset, namit tai muut ei vaan pelitä. Hyvin näytti toimivan, Enne alkoi jo pienesti tarjota makuuta! Pitkä tiehän tässä on edessä, mutta hiljaa hyvä tulee :)
Keinu kuului myös sarjaan "päivän yllättäjät". Ennenhän Enne on saanut suunnilleen kriisipaniikin ja pyrkinyt hyppäämään keinulta saman tien, kun se alkaa liikkua. Tällä kertaa häntä kyllä laski ja koko koira madaltui senttejä, mutta ihan rauhassa pysyi paikoillaan ja käveli pois keinun laskeuduttua. Alkuun ja loppuun tietysti makuut. Hyvähyvä!
Irtoamistreenejä tehtiin ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä. Ihmeen hyvä, tämähän ei ole aiemmin toiminut yhtään. Viimeinen kerta tosin meni tyhmästi pieleen, kun Enteen perässä ollut liina pudotti rimat ja kaiketi sitten tuntui ilkeältäkin, mutta uusintaan ei siinä kohtaa valitettavasti ollut mahdollisuutta.
Putket ok, mutta vaatii tosi tarkan ohjauksen! En tiedä johtuiko väsymyksestä mistä, että koira piti saattaa aivan putken suulle ja siltikin sai katsoa tarkkaan, että meni sinne putkeen sisälle saakka.
Lopuksi otettiin vielä hyppysuoraa (pyrki välistä pois) ja lisää putkea, mutta nämä olisi saanut jäädä tekemättä. Vanha, paha tapa väsyttää koira piippuun ja sen yli nostaa taas päätään :( Ensi kerraksi täytyy tehdä jonkunlaista suunnitelmaa siitä, mitä tehdään ja miten, eikä vaan haihatella ja tehdä "kaikkea kivaa". (Ja tästä saa sitten muistuttaa, kun ensi kerralla kirjoittelen taas jotain "elämä on ihanaa"-postausta! :D)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti