Sivut

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kickailua ja hienoa tokoa

Tiistain tokoiluyritysten jälkeen en varsinaisesti ollut kovin luottavaisin mielin, kun lähdimme keskiviikkona treenailemaan Anskun ja Nemin kanssa. Toteutimme treenit vähän eri tyylillä kuin yleensä: yhdistimme ne lenkkeilyyn, jonka aikana pysähdyimme treenailemaan hetkeksi. Tarkoitus oli pysähtyi useammankin kerran, mutta koska koirilla tuntui virtaa riittävän, toteutimme kombinaation lenkkeily+tokohetki+koirapuisto. Enne oli treeneissä ylipätevä! Taas näkyi se koira, jonka kanssa on ilo harrastaa :)

Seuraaminen hyvää, kontakti loistava. Käännökset hyvät. Vasemmalle käännökset alkavat kohta olla Enteen bravuuri, niin näppärästi ja innolla ipana heittää itsensä oikeaan asentoon. Täyskäännös tiivis ja hyvä, vaikka käännyin oikean kautta. Ehkä nyt unohdan koko vasemman kautta kääntymisen ja treenaan tuon oikean kautta varmaksi. Oikealle kääntymiset hyviä myös.

Liikkeestä maahanmeno hyvä, vaikka olinkin epäileväinen koko liikkeen suhteen. Mitä kylmempi, sitä vähemmän Enne haluaa mennä maahan, mutta hyvin putosi.

Liikkeestä seisomisessa askelsi taas. Pirun minä, mitäs menin opettamaan sen jalanpolkaisun epähuomiossa, siihen tuo reagoisi heti. No, lisää treeniä vaan, niin eiköhän tuo suullinenkin käsky palaudu mieleen. Vapautin seisomisesta aina taaksepäin, ensin leikkiin kanssani ja sen jälkeen palkka. Pyrkimyksenä on nyt saada Enne ymmärtämään, että kaikki kiva taphtuu taakse, eli eteenpäin on turha edes pyrkiä.

Luoksetulo nopea, ei törmännyt vaan asettautui nätisti sivulle.

Kyllä tästä vielä kisakoira tulee! :)


Torstaina ja tänään käytiin kicksparkailemassa. Torstaina ajeltiin pimeän tultua syrjäisiä teitä ehkä nelosen lenkki. Kamalan vaikea arvioida, kun oli vieraat tiet ja pimeä! Eniron karttaohjelma kuitenkin vinkkaisi jotakin neljän kilometrin suuntaan, perustuen talonnumeroihin :D
Kickspark pysyi jo paremmin hanskassa (tangon nostaminen ja vetoliinan pituuden muuttaminen vaikuttavat yllättävän paljon ohjattavuuteen!), eikä sen suurempia ongelmia sen suhteen ollut. Sykettä nosti lähinnä mutkassa vastaan tullut tukkirekka (luonnollisesti rekka tuli alamäkeen), joka ei kamalasti jättänyt tilaa muulle liikenteelle. Onneksi Enne pysyi käskystä reunassa, muuten olisi käynyt huonosti. Jotain kertonee se, että Enne lopetti rekan kohdalla vetämisen ja kääntyi katsomaan, mikä ihme yrittää puskea sen päälle tai ajaa sitä lumihankeen... Muutoin lenkki sujui mainiosti.

Tänään ajelimme vitosen lenkin järven jäällä. Jäälle oli paikoitellen noussut vettä, joka oli jäätynyt lisähaastetta luoviksi möykyiksi ja jääkaistaleiksi. Etenimme rauhassa, annoin Enteen mennä omaa tahtia käytännössä koko matkan. Ennehän vierastaa tuollaisia jääpaikkoja todella paljon, joten en halunnut hoputtaa sitä. Välillä edettiin siis reipasta laukkaa, toisinaan rauhallista ravia. Ilma oli ihana, -8°c ja aurinko paistoi - nautiskella siis sai ihan olan takaa :) Harmi, ettei tullut kameraa mukaan!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Huutotreeniä ja loistotreeniä

Enpäs kyllä muista, koska viimeksi olisi ollut näin vaihteleva treenipäivä! Kaikki alkoi siitä kolmen korttelin lenkistä, joka ehdittiin tehdä ennen treenejä. Matkalla jostakin pihasta juoksi tielle westie vapaana, omistajan huudellessa pihasta. Siinä sitten virittelin äänijänteitäni, Enne viritteli niskakarvojaan ja pikkupiski viritteli äänijänteitään. Omistajan YLLÄTTÄVÄ kommenti "ei se tee mitään" ei paljon mieltä lämmittänyt, mutta ilmeisesti "tämä nappaa kiinni, jos et saa sitä heti pois!" tehosi, sen verran paniikkinen ilme herran kasvoille nousi. Ihan sama, kyllähän Enne näpeissä on eikä todellakaan syyttä suotta ketään nappaa, mutta ilmeisesti tuo on todella ainoa keino saada ihmiset pitämään ne koiransa poissa meidän luota. Kiehun edelleen! Lisäksi voin vaan kuvitella tuhon määrän, jos tiellä olisikin koirakon sijaan kulkenut auto. Siitä nyt ei ainakaan "ei se mitään pahaa tee" olisi auttanut, kun pieni valkoinen olisi ollut vähän vähemmän valkoinen... Ihan tosi, nykyään aivan liian moni koira on totaalisen poissa lapasesta! En kyllä tajua ihmisiä, jotka myyvät koiran ihan kenelle tahansa!

Mutta siis, niihin treeneihin. Ilmeisesti tuo ah-niin-ihana-hyökkäys nosti oikein kiitettävästi Enteen kierroksia, sillä heti treenilavalle saavuttuamme alkoi sellainen show, etten ole vastaavaa nähnyt! Ensin agilitya treenaamassa ollut russeli oli maailman kiinnostavin saalistettava. Russeli, jota ei vähempää voinut kiinnostaa husky, joka HAUKKUI, ULVAHTELI ja päästeli oikeastaan kaikki äänet, mitkä vaan osasi tuottaa. Siis mitä, mihin katosi se husky, jota arvostan hiljaisuuden takia?! Tätä säätämistä jatkui sitten ihan riittävän kauan. Lopulta joku kontaktin tynkäkin löytyi ja saatiin jotain tehtyä kuitenkin...

Treenisuunnitelmanani oli ottaa alokasluokan liikkeet (ei seuraamisia) ja sen jälkeen treenailla agia. No, tuossa mielentilassa ei sitten alettu alokasta mitenkään järjestelmällisesti vääntää, vaan otettiin perusasentoja liikkuen, lyhyttä seuraamista (kamalaa, kontakti noin sadasosan seuraamisesta, poikitusta, edistystä...). Liikkeestä maahanmenoja pari, ok. Liikkeestä seisomisessa otti askelia, ei tehty kuin kerran. Hypyssä ei tajunnut ensin koko estettä, kun joku haukkui. AARGH. No, kohtuullista tekemistä, lisää treeniä haukkuvien/pienten/juoksevien/leikkivien/mitä vaan koirien seurassa tarvitaan PALJON.

Vaan niinhän siinä kävi, että siinä missä toko-Enne oli aivan muissa maailmoissa, agi-Enne oli vallan pätevä! Lavan alusta vaan on kovin liukas tuon tassuille, joten hirveää kyytiä ei sitä uskalla juoksuttaa.

Kepeillä alkaa idea selvästi hahmottua. Näemmä vauhtia ja oikean tyyppistä liikettä tulee heti, kun palkkaan myös välissä. Vaatii toki edelleen tarkkaa ohjausta, oikoo herkästi. Mutta joka tapauksessa kivan näköistä tekemistä tähän kohtaan.

Kontaktit olivat päivän yllätys. Suunnataan kohti puomia, ohjaan kontaktille, ja mitä tekee pikku-Sla? TARJOAA MAAHANMENOA! Siis mitä tulimmaista, kerran ollaan asiaa treenattu, ja pätevä agieläin tietää heti, mitä tehdä. Mahtavaa! Näemmä tämä tapa opettaa kontaktit oli siis vallan tasan oikea meille :) Kolme kertaa tehtiin, ainoana ongelmana se, että Enne haluaa juosta esteen, eikä keskittyä nenän edessä olevaan namiin. No, tämäkin ratkesi myöhemmin: riskillä annoin Enteen sitten ravata lujempaa puomin, ja mitä se tekeekään alastulolla? Alkaa heiluttaa häntää, kääntyy katsomaan missä olen ja odottelee, että ehdin sen rinnalle ohjaamaan maahan oikeaan kohtaan. Mamman mussukka!

Keinua koitettiin ihan kahdestaan muutamaan kertaan. Alku- ja loppumakuut jees, keskellä vähän jännittelee. Hassua kyllä, Ennettä ei tässä(kään) kiinnosta se nami kuonon edessä, vaan pysyy huomattavasti paremmin (jopa häntäänsä heiluttaen) kun pidän sitä pannasta ja lasken keinua toisella kädellä. Tällä mennään siis siihen saakka, kunnes itsevarmuutta tulee lisää.

Mutkaputket olivat jostain syytä Enteestä hankalia. Johtuisiko siitä, että joutui juoksemaan suoraa kohti seinää? Putki siis kääntyi 90° seinän myötäisesti.

Loppuun sitten vielä muutaman hypyn sarjoja, jotka sujuivat hyvin niin kauan kun koira pysyi näpeissä. Kerran lähti lapasesta ihan kunnolla, mutta parin huudon jälkeen muistin uuden taktiikkani: poistuin tyynesti hiljaa radalta, ja eihän tuo yksinään sinne rallattelemaan viitsinyt pitkäksi aikaa jäädä. Viimeiset esteet pallopalkalla, ja kivaa oli :)

Päivän plussat:
- kontaktit
- kepit

Päivän miinukset:
- häiriöherkkyys
- vahva reagointi koiriin
- kovat kierrokset

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Meillä on kickspark!

Olen aina ollut sellainen, että tietyt asiat pitää saada hetinytvälittömästi eikä odotella tai pohtia asioita viittä viikkoa. Tuossa rekeäni kaupitellessa päätin, että joku menopeli pitää talvikeleillekin saada. Kickspark tuntui parhaalta vaihtoehdolta, joten annoin itselleni luvan ostaa ko. vempeleen reen mentyä kaupaksi. Ja niinhän siinä kävi, että reki lähti uuteen kotiin keskiviikkona ja kickspark rantautui pihaamme eilen - eipä siinä kauaa nokka siis tuhissut :D

Tänään leikin siis kunnon käsityöläistä ja rakensin kicksparkiin äärettömän toimivan jarrumaton (kirjaimista tihkuu sarkasmi). Itse asiassa matto itsessään jopa kesti testilenkin, mutta... No, muuten olisi ehkä voinut mennä paremminkin.

En ollut ajanut kicksparkilla aiemmin, mutta miten vaikeaa se vuosien reellä ajon jälkeen voisi olla? No, todella vaikeaa, kuten sain huomata. Ikinä en varmaan ole treenilenkillä nauranut ääneen noin paljoa, ja Ennekin alkoi jo ihmetellä koko touhun luonnetta. Tavalliseen tapaani en siis juuri perustanut välineeseen tutustumisesta saati harjoittelusta ilman koiraa. Näppärästi siis koira liinaan, liina vyölle, jarrumatto ojennukseen ja liikkeelle. Kuskina ollut siskoni otti videon lähtötapahtumasta, mutta valitettavasti kameran säädöt olivat ilmeisesti vikurallaan, ja tuloksena vain kaksi kuvaa: ensimmäinen lähtökuopistamme ja toinen selästäni. Molemmat kuvat ovat niin kaukaa (luonnollisesti, kun tavoitteena oli ottaa kunnon videopätkä lähdöstä), että eivät ole julkaisukelpoisia.

Heti alkumatkasta sain todeta, että kickspark ei todellakaan ohjaudu samalla tavalla kuin reki. Melkoinen show oli jo pelkkä oikeassa reunassa pysyminen, joka sekään ei onnistunut toivotulla tavalla. Käsittämätöntä, miten mokoma kelkka koko ajan ajautui vasemmalle, vaikka mitä tein! Hämärän peittoon jää, oliko syynä omat ohjaustaitoni, epätasainen asentoni (astinlaudat olivat liian takana, mutta niiden säätämiseen en kesken matkan ryhtynyt), vammaiset polveni vai mikä ihme. Melkoista seilaamista oli meno, ja siskoni olikin jo miettinyt, lähteekö suosiolla samantien peräämme hakemaan meidät auton kyytiin... Valitsin reitin tarkoituksella niin, että matkalla on vain yksi alamäki. Onneksi näin, koska siellähän sitten vedin nätisti ympäri :D Jarruttaessa Enne juoksi nätisti eteenpäin, kickspark lähti 90° vasemmalle ja itse eteenpäin ohjaustangon vieritse. Ilmeisesti kypärän laitto oli näin ensimmäisellä keralla varsin hyvä idea... :D

Kokonaisuutena ajeltiin noin nelosen lenkki. Enne juoksi vaihtelevasti, toisinaan oikein hyvin, mutta kokonaisuutena melko löysästi. Autossa se vain nuokkui ja kotipihassakin jaksoi juosta hepuliringin vain pari kertaa. Eilen illalla ruoka oli uponnut melko huonosti ja tänään aamupala ei maistunut ollenkaan, joten en tiedä, olisiko joku pieni mahapöpö päässyt iskemään - vai tuliko vastaan yksinkertaisesti energiakato. Oli miten oli, ehkäpä tavallista rauhallisempi lenkki oli vain hyvästä, tiedä mistä ojasta olisin itseni normaalin lenkin jälkeen löytänyt.



Huomenna pidetää lepopäivä, tiistaina on tokotreenit ja keskiviikkona voitaisiin koittaa kicksparkailua uudemman kerran.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Seurallista treeniä

Jeeee, tänään käytiin ensimmäistä kertaa ihan SEURASSA treenaamassa. Ei siis seuran kanssa, vaan seurassa! Mahtia :) Liityin siis (takaisin) Etelä-Hämeen Koirakerhon riveihin, ja tänään oltiin ensimmäistä kertaa tokoringissä. Tokorinki käsitteenä on himppasen harhaan johtava, sillä puolet ajasta treenattiin agiesteitä. Mutta ihan mahtavaa, vaikka vuorolla ei vakituista ohjaajaa olekaan, on treenikavereina pidempään ja tosissaan harrastaneita, joilta tulee hyviä vinkkejä.

Tänään aloitettiin simppeleillä jutuilla: miten käyttäydytäänkään. Enne yllätti positiivisesti, ja oli vallan hieno ipana! Päästiin varmaan nopeammin kuin ikinä siihen ihan oikeaan tekemiseen. Aloitettiin sivulletuloilla ja siirtymillä. Hyvät. Seuraaminen vähän vaihtelee, paikoin edisti tooosi pahasti, paikoin älyttömän nättiä! Malttoi pitää kontaktiakin hienosti. Käännöksiä ei oikein saatu treenattua, kun agiesteet oli tiellä enkä jaksanut siirtää :P Kerran otin täyskäännöksen vasemman kautta, mutta en selvästi vihjannut asiasta mitenkään, sillä Eps putosi ihan kärryiltä. Täytyy nyt miettiä, miten päin tuota alkaa tehdä, tänään oli oikean kauttakin ihan tiivis, kun kerran koitin. Hmm.

Liikkeestä maahanmeno hyvä. Liikkeestä seisominen yllättävän hyvä! Ekalla kerralla otti pari askelta, toisella pysähtyi heti. Jes! Kyllä se vielä tästä sekin... Luoksetulo näppärä, vaikka vähän kolhaisi sivulle tullessa.

Otettiin sitten agiakin, ja siihen saatiin erityisesti hyviä vinkkejä ja kikkakakkosia. Pujottelussa luovun koko keppien tekemisestä kerralla ja alan palkata Ennettä kesken keppien useaan kertaan. Koitetaan, josko tuolla saisi nopeutta ja sitä "jeejee-kiva-juttu"-asennetta noihinkin.

Kontaktit aloitettiin (TAAS! :D) alusta. Tällä kertaa järjestelmällisenä tavoitteena on opettaa Enne menemään makaamaan kontakteille niin, että etu-/takapää on maassa ja toinen sitten kontaktilla. Meillä kun hidastukset, namit tai muut ei vaan pelitä. Hyvin näytti toimivan, Enne alkoi jo pienesti tarjota makuuta! Pitkä tiehän tässä on edessä, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Keinu kuului myös sarjaan "päivän yllättäjät". Ennenhän Enne on saanut suunnilleen kriisipaniikin ja pyrkinyt hyppäämään keinulta saman tien, kun se alkaa liikkua. Tällä kertaa häntä kyllä laski ja koko koira madaltui senttejä, mutta ihan rauhassa pysyi paikoillaan ja käveli pois keinun laskeuduttua. Alkuun ja loppuun tietysti makuut. Hyvähyvä!

Irtoamistreenejä tehtiin ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä. Ihmeen hyvä, tämähän ei ole aiemmin toiminut yhtään. Viimeinen kerta tosin meni tyhmästi pieleen, kun Enteen perässä ollut liina pudotti rimat ja kaiketi sitten tuntui ilkeältäkin, mutta uusintaan ei siinä kohtaa valitettavasti ollut mahdollisuutta.

Putket ok, mutta vaatii tosi tarkan ohjauksen! En tiedä johtuiko väsymyksestä mistä, että koira piti saattaa aivan putken suulle ja siltikin sai katsoa tarkkaan, että meni sinne putkeen sisälle saakka.

Lopuksi otettiin vielä hyppysuoraa (pyrki välistä pois) ja lisää putkea, mutta nämä olisi saanut jäädä tekemättä. Vanha, paha tapa väsyttää koira piippuun ja sen yli nostaa taas päätään :( Ensi kerraksi täytyy tehdä jonkunlaista suunnitelmaa siitä, mitä tehdään ja miten, eikä vaan haihatella ja tehdä "kaikkea kivaa". (Ja tästä saa sitten muistuttaa, kun ensi kerralla kirjoittelen taas jotain "elämä on ihanaa"-postausta! :D)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Lumikenkäkauden avaus!

Kyllä, meidän viikonloppumme on koostunut kausien availusta - eilen rekikausi, tänään lumikenkäkausi! Ilma oli kenkäilyyn mitä mainioin, kymmenisen astetta pakkasta ja laskeva aurinko. Kelpasi meille :)








Eilen treenailimme jälleen temppuja iltasella. Enne on niin pätevä! <3

Harjoittelimme lelun laittoa lelukorina toimivaan roskikseen. Tätä olimme treenanneet vasta kerran (melko huonolla menestyksellä), mutta kuin ihmeen kaupalla Enne tajusi muutaman toiston jälkeen, mitä siltä haetaan (siskoni kommentti kuvastanee tilannetta "Siis eilisen jälkeen en kyllä olis uskonu, eihän sillä ollu mitään havainto asiasta, juoksi vaan roskista karkuun!"). Tästä on taas hyvä jatkaa :)
Sivuttain kulkeminenkin alkaa jo osittain olla juurtunut päähän, namiavun vaatii toki edelleen, mutta namin ei tarvi enää olla nenässä kiinni ;)
Itsensä kiertämiset molempiin suuntaan, peruuttaminen, kyykyssä ollessa jalan alitus ja ylitys, tassunannot, tavaroiden nostot, roskiksen päälle nouseminen kaikki hyviä. Jalkojen väliin tuloa alkaa hahmottaa jo niin, että käsiavulla saan ohjattua Enteen kiertämään taakseni ja sieltä jalkojen väliin. Liikkuminen hyvää.
Toisen uutuutena meillä on ollut vilkuttaminen, joka on kyllä vielä hakusessa. Enne kyllä tehokkaasti nostaa tassunsa, mutta viehkeä vilkuttaminen on kaukana siitä aggressiivisesta lätkäisystä :D Ajan kanssa tämäkin...

lauantai 14. tammikuuta 2012

Rekikauden korkkaus!

Kyllä, käytiin tänään ajelemassa ensi kertaa reellä! Pitkäänhän se venyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Käytiin Enteen kanssa ihan kahdestaan, joten matka oli lyhyt (reilut 3,5 km) ja vauhti melko rauhallinen. Tuollaiselle hippiäiselle kun yhden ihmisen kiskominenkin on jo melko rankkaa, varsinkin kun välineenä on reki. Vaan hauskaa oli! Kerrankin oli kamera mukana oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vielä kuvaajakin mukana - alla siis video lenkille lähdöstämme.




(Pssst! Videon reki on siis se myynnissä oleva yksilö, mikäli lukijoista joku on kiinnostunut!)


Alla vielä muutama lenkin jälkeen nappastu kuva.







Jälkihuomautus: Blogiin on lähiaikoina tullut muutama uusia lukija, ja lisäksi blogi löytyy muutamasta blogista linkkilistalta. Itselleni kuitenkin on hämärän peitossa, kuinka moni todella lukee näitä rustailuja! Nytpä muokkasinkin tuonne "toiminnot"-kohtaan klikattavan "Luettu!"-namiskan. Olisi siis kiva, jos täällä vierailleet ja viestejä lukeneet (myös ne vanhat lukijat!) klikkaisivat oman käyntinsä tuohon. Itse en ainakaan vielä ole keksinyt, että näkisin tuon avulla KETKÄ tekstejä ovat lukeneet, mutta jo lukijoiden määrä antaisi mukavaa osviittaa :)

maanantai 9. tammikuuta 2012

Temppuja ja lenkkeilyjä

Ensinnäkin: en ymmärrä, miten vaikeaa voi olla saada vastaus treenipaikkakyselyihin! Käsittämätöntä, ettei voi vastata edes sitä "valitettavasti ryhmissämme ei ole tilaa", vaan ennemmin jättää kommentoimatta asiaa. No, eipä siinä, huomenna puhelin kauniiseen käteen - minustahan ei näin helpolla pääse eroon! :D

Viime ajat ollaan Enteen kanssa kulutettu lähinnä lenkkeillen ja temppuillen. Vetohommat ovat jäissä mahdollisuuksien ollessa vähissä. Harkitsen vakavasti, että ostaisin tällaisen hankijalaksilla, jahka saan tuon kunnon reen myytyä. Tuolla omalla reelläni en enää uskalla ajaa polvieni takia. Uutta rekeäkin on vähän tyhmä hankkia, kun taitaa näyttää siltä, ettei toista huskilaista halustani huolimatta ole vähään aikaan tulossa tähän talouteen - jos koskaan niin, että niitä olisi kaksi kappaletta yhtä aikaa. Jospa tuolla pääsisi edes hiukkasen vähentämään tuon ipanan menohaluja. Viime aikoina Enne on osoittanut toisiaan melko paljonkin levottomuutta, joka johtuu juurikin vetolenkkien puutteesta. Reippaat hihnalenkit, vapaana juoksu pihalla ja aktivointina toimivat temput ja tokoilu ovat toki kivoja, mutta eivät täytä tuota pään sisällä olevaa vetämisen halua. Jotain täytyy siis keksiä!

Mutta, kuten sanottu, emme sentään ole jääneet sohvan pohjalle suremaan tilannetta. Temppuiltu ollaan aktiivisesti, ja jotain uuttakin taidettu oppia! Koska tunnun unohtavan puolet tempuista, kirjailenpa ihan itsellekin muistilistaksi nuo hallussa olevat hupijutut.

Enne siis osaa
- antaa tassun
- antaa toisen tassun
- "high five"
- näyttää peukalon
- hypätä/kiertää itsensä ympäri
- hypätä/kiertää itsensä ympäri toisin päin
- peruuttaa
- nostaa erilaisia tavaroita
- nousta etujaloilleen muovisen roskiksen päälle (toistaiseksi tämä on ollut ainoa kohde, mutta kaipa tuo samalla periaatteella nousee mihin vain)
- alittaa jalan ollessani polvellani, toinen jalka 90° kulmassa
- hypätä jalan yli ollessani polvellani, toinen jalka 90° kulmassa
- tulla jalkojen väliin
- kävellä jalkojen välissä samaa tahtia kanssani
- pujotella jalkojen välissä kävellessäni (vaatii namiavun)

Enne osaa pian
- kävellä sivuttain
- hypätä käden yli ollessani kyykyssä
- peruuttaa ympäri minua

Haluaisin, että Enne osaisi
- hypätä selkääni ollessani kumarassa
- antaa takatassua
- antaa toista takatassua
- sytyttää ja sammuttaa valot
- avata oven
- ottaa puhtaat pyykit koneesta
- riisua sukkani

Nämä nyt ainakin. Kuten huomata saattaa, suurin osa tempuista on aktiivisia, Enteen omaa kroppaa käyttäviä temppuja. Tämä on oikeastaan kahdestakin syystä johtuvaa: ensinnäkin, Enne rrrakastaa tehdä itse asioita - tällä hetkellä sen suosikkitemppuja ovat itsensä ympäri pyöriminen/hyppääminen sekä peruuttaminen, koska niissä saa liikkua ja olla näppärä. Toiseksi, Enteen kanssa ei voi ottaa riskiä ja opettaa sille jotakin, mitä se voisi osata hyödyntää. Esimerkiksi oven avaaminen johtaisi siihen, että Enne voisi hyvinkin availla ovea huvikseen. Sukkia se todennäköisesti repisi jalasta jatkuvasti. Noista "haluaisi" tempuista ainoa mahdollinen opetettava olisi selkääni hyppääminen, mutta Enne ei siihen suostu. Ilmeisesti temppu aiheuttaa Enteelle auktoriteettikriisin, eikä se vahvan johtajan asemani vuoksi suostu hyppäämään selkääni lainkaan. Itse saan sen hyppäämään muiden selkään, mutta en itse eikä kukaan muukaan saa sitä omaan selkääni. Ja toisaalta, miksi se nyt niin kovin pitäisi siihen suostuakaan? Olkoot hyppäämättä :D

Koska temppujen opettaminen on kivaa (omistaja) ja niiden tekeminen on kivaa (koira), jatkamme samalla linjalla. Sainkin vallan mainion vision: Enteestähän tulee koiratanssikoira! Mikäs sen oivallisempi tapa toteuttaa opiskeltuja temppuiluja :) Katsotaan, miten pitkälle tämä suunnitelma kantaa! (Kiitos Sailan tiedän lajista nyt sentään JOTAIN, alkuperäisen päätöksen kun tein perusteella "se olis varmaan aika kivaa" tietämättä lajista m-i-t-ä-ä-n :D)

Tänään käytiin piiiitkästä aikaa lenkkeilemässä Petran ja Ainon kanssa. Enne sai jopa pinkoa vapaana muutaman minuutin sopivassa risteyksessä metsässä. Upea ipanaattori, ei ollut edes nameja mukana, mutta Eps pysyi lähellä vallan mainiosti!

torstai 5. tammikuuta 2012

Järkyttävää jaettavaa

Kuten varmasti monien muidenkin koiraihmisten, myös omiin silmiini sattui järkyttävä tarina Savu-sheltin kohtalosta: Koira, jonka tappoi koiranruoka.

Kyllä pistää miettimään, miten sitä oikeastaan kannattaisi koiransa ruokkia (ja toisaalta myös, mitä sitä itsensä kannattaisi syödä tai olla syömättä!)...

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosisuunnitelma 2012

(Alunperin tarkotukseni oli jatkaa samalla "Meidän vuosi"-otsikolla, mutta olen viime aikoina ahdistunut ko. otsikon kielioppivirheestä siinä määrin, etten kyennyt käyttämään sitä enää - jo tuo vuosikatsauksen tekeminen samalla otsikolla otti voimille! Kyllä, ihmisellä voi olla suuret ongelmat :D)

Mutta siis, mitäs meillä on ohjelmassa tänä vuonna?

VETOJUTUT

Koska tämän kauden treenailut ovat jääneet enemmän tai vähemmän huningolle heti ensimmäistä jäiden ilmestyttyä tien pintaan, ei varsinaisia tavoitteita vetopuuhien suhteen ole. Pyrkimyksenä kuitenkin on, että Enne pääsee juoksemaan edes jossain määrin. Katsotaan, josko keväällä innostuisin johonkin sulan maan kisaan (=säät pysyvät tarpeeksi viileinä) tai jos jo talven aikana olisi mahdollista saada muutama koira lainaan ja Enne kisakuntoon.

Syksyllä aloitetaan treenit aktiivisemmin ja pyritään saamaan koira kuntoon niin, että kisamahdollisuudet ovat talvella 2013 ainakin sen puolesta kunnossa.

TOKO

Treenataan (ainakin välillä ihan tosissaankin). Pyritään saamaan liikkeet sellaiseen kuntoon, että suoritusvarmuus on edes kohtalainen (=paikkamakuu toimii). Käydään mölleissä mahdollisuuksien mukaan, kisoista koitetaan metsästää ALO1. Tai jos ei ykköstä, niin edes tulos. Tai edes käydään kisoissa :D

Koitetaan saada treeniryhmäpaikka ja siten päästä treenaamisessakin tavoitteellisempaan suuntaan.

NÄYTTELYT

Muutamassa näyttelyssä voitaisiin yrittää pyörähtää, jos ei muuten niin nauttimassa siitä, miten kivaa Enteellä on kehässä :) Myös match showt muistetaan ja mahdollisuuksien mukaan koitetaan osallistua niihinkin.

AGILITY

Mikäli oma polveni kestää, koitetaan metsästää treeniryhmäpaikkaa tähänkin lajiin. Tavoitteena saada varmuutta esteille ja kehittää omaa ohjaamista niin, että nähdään mahdolliset tulevaisuuden mahdollisuudet lajin parissa.

MUUTA

Temppuilua jatketaan kotioloissa. Uintiharrastus virkistetään kesän tullen. Kesäaikaan voisi yrittää myös opettaa Enteelle jonkinlaisia jäljestyksen alkeita, jos ipana siitä innostuisi.


Jospa me näillä hyökkäisimme uuden vuoden kimppuun, katsellaan sitten tuonnenpana, miten todellisuus vastaa suunnitelmia :)


Vauhdikasta ja toiminnan täytteistä uutta vuotta lukijoillemme!