Sivut

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulu on taas!


Iloista ja rentouttavaa joulua!

t. Katariina & Enne

lauantai 15. joulukuuta 2012

Itku lyhyestä ilosta..

Niinpä niin, johan tässä ehdittiin pari päivää elääkin normaalisti: nyt on oikea etutassu aiemman vasemman sijaan auki. Kunnon palkeenkieli anturassa ja tassu paketissa. Kyllä on hauskaa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Viime aikojen kuulumisia

Turhautumisen kasvu on johtanut blogi-innostuksen katoamiseen. Ylipäätään treeni-intokin on vähän kateissa, koska eteneminen on näemmä mahdotonta. Emme siis mene tänä vuonna tokokokeisiin, koska jokainen yrittämäni koe on täynnä. Käsittämätöntä! Toivottavasti alkuvuodesta tilanne on toinen ja päästään metsästään ALO1:stä ennen kuin kadotan viimeisetkin haluni treenailuun.

Tokoiltu ollaan aika vähäisissä määrin, koska ALO:n liikkeiden jauhaminen on tylsää. Ollaankin sitten pienessä mittakaavassa treenailtu muita juttuja: noutoa, ruutua ja tunnaria. Nouto sujuu hyvin (myös uudella, hienolla metallikapulalla!), ruutu on aivan vaiheessa varmaan kolmen vuoden päästäkin ja tunnari on Enteen mielestä vähän turhankin kiva. Tästä on hyvä jatkaa siis :D

Aksailtu ollaan vähintään kerta viikkoon, mielellään useamminkin. Hommassa alkaa jo olla kivasti tekemisen meininkiä, vielä kun saisi ne viimeisetkin hölmöilyhepulit karsittua pois.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Enne satutti tassunsa, minkä seurauksena se on nyt joutunut lomailemaan raskaammista jutuista. Tämän päiväiset aksatreenitkin jäävät väliin, koska en uskalla kolmijalkaisuusriskin vuoksi tuota vielä päästää rallailemaan.

Kuvailin hienosti videoita tätä postausta ajatellen Enteestä uuden älypelinsä kanssa. Vaan kas, tämä konehan päätti, ettei kykene toistamaan kyseisiä videoita, enkä näin ollen niitä viitsi sokkonakaan tähän iskeä. Hmph. Toisen kerran siis.

Kyllä sitä koirallakin tyyny täytyy olla!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pyrkimys ryhtiliikkeeseen

Harkitsen vakavasti paluuta koulun penkille ja äidinkielen tunneille. Kaipaisin kovasti tukiopetusta sanan "EI" oppimisessa ja merkityksessä. Joka viikko katson kalenteria ja miettien "vielä tämän viikon kun jaksan, ensi viikolla sitten helpottaa". Sama on toistunut nyt nelisen kertaa. Nyt lähinnä mietin joulua, jolloin saan totaali-irtioton puolentoista viikon loman merkeissä, ihanaa!

Tämä jatkuva kiire ja juokseminen heijastuvat myös harrastamiseen ja puuhailuun Enteen kanssa. Ihme ja ihanaa kyllä, Eps on ollut pääsääntöisesti tosi nätisti ja rauhassa, joten olemme mitä ilmeisimmin löytäneet sopivan rytmin tekemisiimme - tai vaihtoehtoisesti oma väsymykseni välittyy näin vahvasti koiraankin.

Olemme kuitenkin puuhailleet emmekä vain laiskotelleet. Keskiviikon aksatreenit menivät vaihtelevissa merkeissä Enteen vetäessä alkuun hillittömiä hepuliralleja poistumatta kuitenkaan radalta (purkkihenkilöt olivat varmistamassa tilannetta, mutta ohjeistin heitä käyttämään purkkeja vain koiran lähtiessä radalta...). Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla keskityttiin jo näihin radalla tapahtuviinkin hepulointeihin, ja kyllähän se ipana sitten alkoikin keskittyä. Tekemisen makua hommassa oli ja illan viimeinen rata oli aivan huippu nollarata, vaikka omat ohjausmenetelmäni olivatkin aivan harjoitelluista poikkeavat. Ohjaajan mukaan persjätön sijaan tehtyä sylkkäriä ei olisi voinut suositella kenellekään, mutta meillä tällä sai aikaan niin tiiviin käännöksen, ettei muu vaihtoehto olisi järkevä ollutkaan. Sinänsä ohjaamisen kannalta voisi olla paikallaan JOSKUS opetella kuitenkin se persjättökin (ja miten se ohjauskuvio, jossa ei tarvi tehdä käytännössä MITÄÄN voi olla niiiiin haastava?!)...

Perjantaina mentiin tokotreeneihin, mutta päädyimme treenailemaan aksaa koko ajaksi - hups! :D Tehtiin irtoamisharjoituksia eteenlähetysten muodossa. Enne otti aika vahvasti häiriötä muista koirista, mutta vielä huonompana juttuna pudotteli rimoja! Siis Enne, joka hyppää käytännössä minkä korkuisia esteitä vaan, tiputti 45 cm:n rimoja!! Eikä ihan vaan kerran tai kaksi... Nyt tarkoituksena onkin varata aika hierojalle ja varmistaa, ettei ipanalla oli jumeja kropassa. Syynä saattoi olla myös treenipaikan alusta: liukkaahko matto, jolla Enne on jo useampaan kertaan kaatunut komeasti... Tosi harmi, että pohja on noin liukas, tuo kun on ainoa paikka mihin pääsemme itsenäisesti treenailemaan. Tänään tarkoitus on mennä koittamaan, miten rimat pysyvät ylhäällä ja samalla tarkkailla entistä enemmän hyppytekniikkaa ja mahdollisia muutoksia siinä.

Kotona ollaan temppuiltu, uutena juttuna opetelleen pään laittamista olkapäälleni (koira takanani). Haastavaa on, toivottavasti tämä onnistuu! Haaveissani on edelleen yksi ei-koskaan-tule-onnistumaan -tason koiratanssiohjelma ;) Vaikka sekin kyllä kosahtaa siihen, että Enne ei suostu hyppäämään selkäni päälle seisomaan - vaihtoehtoliikkeet kehiin siis.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kiire!

Viime aikojen tunnussanamme käykin ilmi jo otsikosta - välillä on saanut juosta pää kolmantena jalkana, toisinaan lähinnä pää kainalossa ehtiäkseen joka paikkaan. Toivottavasti pian helpottaa, ainakin tämä viikko näyttää vielä varsin... tuskaiselta.

Ollaan kuitenkin treenattu aktiivisesti - ja kokonaisuudessaankin ollaan saavutettu jonkinmoinen zen-tila, jonka seurauksena kotioloissa voidaan rentoutua ja maata äksänä kumpikin tahollaan - ulkona ja treeneissä sitten rellestetään.

Vetotreenit ovat jääneet vähemmälle säästä ja omasta laiskuudestani johtuen. Enne käväisi valjakossa juoksemassa kerran, muutoin ollaan menty pyörällä ne vähät kilometrit, mitä ollaan saatu aikaiseksi. Tänään juoksulenkillä huomasin ensimmäistä kertaa aikoihin, että vetohalut nousivat pintaan - vaan nätisti ipana silti malttoi hölkötellä rauhaksiin.

Agilitya ollaan treenattu ja edistytty huimasti! Nyt parit viime treenit ovat kuitenkin saaneet vanhan ikävän hepulitavan nostamaan päätään, ja tänään kuppi menikin sitten kunnolla nurin. Purkit olivat tietysti kotona (miten niin ne eivät sieltä asti auta?!), joten koiraa kohti lensi jesarirulla. Ei ihan niin toimiva, mutta katkaisi juoksemisen. Keskiviikon treeneihin siis purkit mukaan ja kunnon kohtaus päälle, jos hepuli missään määrin ponnistelee pinnalle.

Muutoin aksailut sujuvat kivasti, pujottelu menee mukavasti ja viime keskiviikon treenien ongelmakohtaan - esteiden takaa kiertämisiin - ollaan puututtu todenteolla. Eiköhän nekin ala pikkuhiljaa sujua :) Seuraava haaste onkin sitten irtoamisen harjoittelu, se tuntuu unohtuvan aina niin treeneistä kuin Entsun päästäkin. Puuh.

Tokossa olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja koeilmokin lähti matkaan :) Valitettavasti ko. koe oli kuitenkin täynnä, joten seuraava tuloksenhakuretki saa vielä odottaa. Toivottavasti pian päästään kuitenkin jo koekehiin, meininkin nimittäin näyttää h-y-v-ä-l-t-ä! Pariin otteeseen ollaan tehty kisanomainen treeni, toisella kertaa liikkuroituna. Pääasiassa tosi kivaa tekemistä, kyllä tuolla tasolla pitäisi (ykkös)tulos saada! Katsotaan, koska mahdutaan mukaan kisailuihin katsomaan, miten oma jännitys muuttaa suoritusta ;)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kiirettä pitää

On se koiran kanssa treenaaminen rankkaa - vaan samalla niin kovin kivaa ;)

Ollaan sitten viime päivityksen käväisty varmaan parilla vetolenkillä (näistä olen kyllä jo sekaisin - voi myös olla, ettei vetovaljaita ole puettu kertaakaan). Sunnuntaina oli tarkoitus kickbikeilla, mutta tyhjät renkaat ja huono pumppu takasivat sen, että haaveeksi jäi moinen puuhailu. Hmph. Olisi vaan pitänyt napata se oma pumppu matkaan...


Mutta ollaan me sitten muutakin tehty. Agility on aikalailla se ykkösjuttu nyt, ja kehitys onkin huimaa! Tai no, ei se nyt varmasti ole viime päivityksestä mihinkään muuttunut, mutta noin kesän alkuun verrattuna.

Lisätreeniä ollaan otettu erityisesti kepeillä ja kontakteilla. Molemmat alkaa sujua varsin näppärästi :) Kontaktit onkin Entsun mielestä huippukivoja, nyt koitetaan saada samaa palavaa intoa kepeillekin. Onneksi on olemassa vinkuvat eläinpallot, joilla asia kuin asia muuttuu valoisammaksi! Muuten treenit sujuukin tosi kivasti. Ainoana miinuksena on tuon meidän itsenäisharjoittelun paikka, jossa himppasen liukas mattolattia on saanut Enteen varovaiseksi (onko ihme, että keppien vauhti on hidastunut, kun koira on kaksi kertaa lentänyt kesken keppien kyljelleen kiireessä liukastuessaan?!). Koitetaan siis tuolla ottaa lähinnä tekniikkajuttuja ja jättää ne vauhdikkaammat otokset sitten keskiviikon ohjattuihin treeneihin. Viime keskiviikko olikin parasta suorituskykyä ikinä, Enne ohjautui ihanasti ja saatiin huippusuorituksia aikaiseksi! Yksi hepuli mahtui joukkoon myös, mutta valpas purkittaja palautti ipanan pikaisesti ruotuun ;)


Tänään vähän tokoiltiinkin, tosin vain sisätiloissa ja vain noutoja. Itse olen saikkuillut tämän päivän kotioloissa, joten tokoilutkin jäivät varsin lyhyiksi ja samasta syystä muuttivat olohuoneen tokoareenaksi. Perusnouto hyvä (heittomatka tietty liian lyhyt noin kisoja ajatellen - eikä E sisällä laukkaa), tätä halusin lähinnä vain muistutella mieleen ja varmistaa, ettei kapula suussa istuminen ole taas muuttunut maailman kamalimmaksi asiaksi. Ei ollut, joten tämä hyvä.

Lisäksi treenattiin tunnaria. Ensin piilotettu kapula, hyvin etsi, joskaan ei meinannut saada hajusta kiinni millään. Liekö liian vahvasti nakeilla hajustettuja kapuloita ollut aiemmin? Löydettyään palautti hyvin. Tämän jälkeen otettiin kaksi lisäkapulaa käyttöön, ja siinä kohtaa homma lähtikin lapasesta. Ensin laitoin kaksi kapulaa lomittain päällekkäin ja heitin kolmannen (oikean) melko kauaksi niistä. Ideana varmasti ihan hyvä, mutta Enne ei kyllä vilkaisuutkaan vääriä kapuloita vaan surffasi oikean kapulan kanssa villigasellin lailla. Huoh. Seuraavaksi laitoin kapulat riviin ja lähetin Entsun tosi läheltä. MAHTAVA haku, haisteli ja toi! Loistavaa! Tähän olisi varmaan pitänyt lopettaa, mutta kukapa nyt niin fiksu olisi? Päätin siis varmistaa, että E todella ymmärsi homman juonen, ja sama kuvio uudelleen. Alkuun koiran rauhoittelua (yhtä tyhjän kanssa) ja lähetys. Ei yritystäkään haistelusta, ei minkään valtakunnan ajatusta tekemisestä, ryykäsi vaan keskelle kapuloita ja antoi niiden lentää pitkin seiniä. Eipä sitten tosiaan ihan tainnut kirkkaana olla mielessä se oikean valitseminen. Otti väärän, palautin ja laitoin matkaan uudelleen. Otti oikean, mutta sellaisen sähellyksen kanssa, ettei taatusti haistanut yhtään mitään. Taitaisi olla paikallaan treenata vähän lisää?


Olen saanut itseäni himppasen innostumaan naksutinkoulutuksesta (taas), katsotaan jos sitä saisi aikaiseksi ja jotenkin saisi yhdistettyä senkin tuohon tunnariin. Yhtenä ongelmana liikkeessä on se hillitön energian ja innon määrä, mikä Ennettä ajaa eteenpäin - siinä on rauhallinen haistelu ja maltillinen toiminta aivan utopistista. Omat kehut tuntuvat vain nostattavan fiilistä, joten ehkäpä naksuttelu voisi olla sen suhteen toimivampi. Vielä kun oppisi itsekin sen hallitsemaan...

Ja lopuksi vielä: sunnuntaina käväisin katsomassa 3-luokan aksakisoja vähän "sillä silmällä", ja nyt taitaa taas olla astetta kirkkaampi ajatus siitä, millaiset neljä lisäjalkaa tämä lauma voisi ottaa jäsenikseen. Katsotaan, miten tilanteet etenevät ja mikä on lopputulos - tästä lisää myöhemmässä vaiheessa asioiden selvittyä :)

Kuvituksena muutama otos taannoiselta pyörälenkiltä. Laatu on vähän mitä on, mutta minkäs sille voi, että edetään tuulennopeudella eikä kamera pysy mukana?!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Turbopäivitys

Voin taas heti alkuun todeta unohtavani puolet kirjoitettavista asioista, mutta yritetään :D

Kelin viilettyä ja yhden kahden koiran kickbikelenkin (kyllä, MINÄ uskaltauduin laittamaan kaksi koiraa kickarin eteen, selvisin hengissä ja kaikilla kolmella - tai ainakin minulla ja Entsulla - oli kivaa) seurauksena on löytynyt kateissa ollut into vetotreeneihin. Mitään kamalaa painetta ei näistä oteta, vaan käydään treenailemassa aina kun keritään. Yhdistettynä kaikkeen muuhun puuhailuun ei kovin tavoitteelliselle treenaamiselle jää aikaa (tai en koe sitä järkeväksi), mutta eipä tässä olla kisoihin tähtäämässäkään.

Nyt ollaan siis tuon kickbikella käydyn vitosen lisäksi käyty pyöräilemässä reilun 4 km:n lenkkiä Enteen kanssa kaksi. "Menestys" on ollut vähän vaihtelevaa riippuen edellisen päivän rankkuudesta ja muusta, mutta pääsääntöisesti saa olla tyytyväinen ipanan työskentelyyn.

Perjantaina tokoiltiin ja oli K-I-V-A-A!! Enne oli lievästi ylienerginen ja tekemisessä oli kyllä sellaista toiminnan makua, että ei voinut kuin nauraa :D Paikkamakuussa laitoin Enteen kostealle nurmelle, pysyi vaikka ympäröivä maailma kiinnosti ja hepuli teki tuloaan. Kyllä tuo makuu on ainakin jossain määrin juurtunut ajatuksiin, sillä nytkin kääntelehti ja katseli ympärilleen, mutta pysyin silti. Järkyttävän rumaahan tuo on, mutta tärkeintä tässä kohtaa on se pysyminen.

Seuraaminen ja jäävät hyvät. Luoksetulossa hepuli otti vallan ja E veti näppärästi rinkiä nurmikentällä, kunnes kentän laidalta kuului purkin rämähdys. Toisella otolla tulikin sitten nätisti sivulle.

Lopuksi otettiin ringissä istumista siten, että kolme koirakkoa on paikallaan ja yksi kiertää seuraten. (Tämähän ei siis mikään tokoliike ole, mutta kunhan nyt treenattiin kontaktia ja sitä, ettei ympärillä pörräävistä koirista tarvi välittää.)

Perjantain tokoilujen jälkeen treenattiin keppejä. Tuomioni oli, että unohdan koko väärältä puolelta ohjaamisen ja nyt vahvistetaan ensin se itsenäinen pujottelu kuntoon. Sitten, kun koira osaa irrota kepeille yksin, aloitetaan puolen vaihto.

Aksailuja treenattiin myös sunnuntaina ja maanantaina pienimuotoisesti. Maanantaina kepit alkoivat hahmottua jo takaa ohjattuinakin, joskin tätä ei nyt vielä kamalasti oteta - Enne kun jää herkästi katselemaan taakse vielä tässä vaiheessa. Myös etupalkan kanssa koitettiin, toimi paremmin kuin viimeksi, mutta rytmi sotkeutuu kyllä todella tehokkaasti tällä tekniikalla. Ehkäpä siis keskitytään vahvistamaan keppejä ohjattuna ja katsotaan taas muutaman treenikerran jälkeen, miten Eps lähtee yksi keppejä tekemään.

Kontaktit olivat se su että ma tosi kivoja, lähtee lujaa ja pysähtyy nätisti. Keinullekin saatiin muutama kiva, vauhdikas otto (viime keskiviikon treeneissä Enne tuli keinulle noin miljoonaa, ja nyt se tietty taas vähän arveluttaa) targetin kanssa. Hypyt jees, putket osaa hakea jo vaikeammastakin kulmasta. Rengas sujuu... Eipä siinä kai sen kummempia. Tänään taas kunnon aksatreenit, katsotaan millainen rata siellä tällä kertaa odottaa :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Muikea mukula ja muita agilitytarinoita

Meillä oli ihan huikeat aksatreenit tänään! Tai no, treenit olivat varsin tavalliset, mutta olosuhteet aiemmasta poikkeavat (lue: erittäin haastavat meille). Tänään startattiin siis talvikausi ja ulkokentän sijaan nyt treenataan maneesissa. Ihana, pehmeä hiekka ja huima tila vetää rallia saavat pienen huskyn pään herkästi sekaisin, joten odotin vähintäänkin pienimuotoista katastrofia tämän päivän treeneistä. Enne ruokki tätä ajatusta vetämällä rallia hihnan mitan päässä niin kauan, kunnes sen veti hihnasta niin lyhyelle, ettei se enää pystynyt liikkumaan. Hyvä alku siis.

Otettiin ensin muutama hyppy hihnassa, ja ihme kyllä ipana pysyi valla näpeissä. Eräs treeniryhmästämme odotti radan laidalla purkki kädessä, mikäli Enne näyttää, miten kunnon aksakoiran kuuluu irrota (maneesissa treenaa siis kaksi ryhmää yhtä aikaa, joten ylimääräiset hepuloinnit ovat entistä enemmän kielletyllä listalla). Kerran Eps intoutui vähän lähtemään, mutta hepuli oli hyvin pienimuotoinen ja se loppui lyhyeen. Hyvä jee :)

Kokonaisuudessaan tekeminen oli vallan mainiota! Ohjaaja oli puolet ajasta totaalisen ulkona kartalta, mikä saattoi tekemisessäkin näkyä, mutta koira toimi kuten toivottavaa olikin. Rata oli aikas helppo, mutta siitäkin löytyi haastetta. Nyt otetaan tehotreenin alle kepit väärältä puolelta (tätähän ei olla treenattu... yhtään?) ja takaakierrot. Tai no, takaakiertojen ohjaus. Koira kiertäisi ihan moitteetta, jos ohjaaja roiskisi käsillään edes teoriassa oikeaan suuntaan...

Hyvä mieli jäi, tästä jatketaan!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Me ollaan liekeissä!

Huuh, mitkä viime päivät onkaan takana! Ollaan treenattu hirrrmuisesti kaikennäköistä, toivottavasti muistan edes osan jutuista :)


Torstaina käytiin pyöräilemässä. Enne sai tälle kaudelle uudet valjaat, GMN Equipmentin McStyle-huskyvaljaat. Näin muutaman käyttökerran jälkeen vaikuttavat oikein hyviltä. Enne tosin ei ole syttynyt vetohommille ihan täysille, ilmeisesti aksailu on sen mielestä paljon kivempaa ;) Enne ylipäätään on niin kovin tykästynyt yhdessä tekemiseen (oli "työparina" sitten koira(t) tai ihminen), että tuollainen yksin puurtaminen näyttää olevan haastavaa - varsinkin, kun ilma on lämmin (mittari näytti vallan sopivaa lukemaa, mutta kyllä vaan itsellekin tuli lämmin lenkillä) ja kunnossakin parantamisen varaa. Noin normaalielämässä Enteen kunnossa ei ole mitään vikaa, mutta kyllähän tuo tasainen vetäminen on ihan eri asia kuin spurtit agilityradalla tai muuten vaan. No, vetojuttuja ei suinkaan jätetä pois ohjelmasta, vaan sommitellaan ne mukaan miten pystymme ja jaksamme.


Perjantaina oli tokopäivä. Oma työpäiväni venyi (lähes luvattoman pitkäksi), ja menimme treeneihin käytännössä ilman lenkitystä. Nykyään pyrin tekemään Enteen kanssa treenipäivinä noin puolen tunnin lenkin, johon mahdollisuuksien mukaan sisältyy juoksusprutteja "vapaana" - jos sopiva paikka löytyy. No, perjantaina tällaiseenkaan lenkkiin ei ollut aikaa, mutta ipana yllätti! Tokoilu oli varsinaista sähellystä, mutta kontakti ja seuraamisen käännökset olivat (ehkä juuri siksi?) vallan mainioita. Paikkamakuu oli hyvä (sidoin Enteen varoiksi liinalla kiinni). Otettiin lisäksi häiriömakuu niin, että vieressä istunut koira kutsuttiin luokse. Takapuoli nousi, mutta etupää pysyi liimattuna maassa - palkka oli siis paikallaan! Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että makuu voisi toimia kisatilanteessakin... Ehkä.


Jäävät oli aika hässäkkää: maahanmenot hyviä, mutta seisomisessa ei millään malttanut pysyä seisomassa. Tätä testattiin kaukopalkallakin (kuten myös seuraamista), se auttoi vähän, joskin silloin lähti herkästi kääntämään itseään. Mutta sillä nyt ei ole väliä, kunhan pysyisi alkuun edes jaloillaan. Täytyy treenata tätä lisää, näemmä on unohtunut koko liikkeen tarkoitus.

Kaukokäskyt (istu-maahan) hyvät, välimatkaa muutama metri. Seuraamisessa treenattiin paljon käännöksiä, keskittyessään Enne teki tosi hyvin ja tiiviisti töitä. Varmaan joku tuomari sanoisi, että liiankin tiiviisti, mutta itse ennemmin kannustan tiiviyteen kuin löysyyteen - sanoivat muut mitä sanoivat! Lopuksi seuraaminen leijonapallon kanssa, kierrokset nousi ja pakka meinasi hajota jatkuvasti, mutta kivaa oli ja palkka tuli aiheesta :)


Tänään käytiin aksailemassa itsenäisesti. Siskoni oli mukana purkkinaisena, ja kerran päästiinkin purkin kanssa tositoimiin ;) Enne reagoi kyllä nykyään todella herkästi purkkiin ja siskoni olikin huolissaan, että Eps vihaa häntä ikuisesti treenien jälkeen :D Saatiin kuitenkin varsin onnistuneita pätkiä tehtyä: kontakteja keinulla ja puomilla (targetilla ja ilman, kun ei ollut kuin yksi kansi mukana...), keppejä pelkästään ja toiselta esteeltä, rengasta, hyppyjä ja putkia. Kepit alkavat sujua tosi kivasti, täytyy vaan muistaa palkkailla väleistä, jotta vauhti säilyy hyvänä. Kontaktit ovat tosi hyviä, eikä ylösmenokontaktitkaan näytä paukkuvan (koputan puuta!). Renkaassa ei ongelmia, vaikka silloin ulkotreeneissä menikin miten meni. Kokonaisuudessaan siis huipputreenit.


Tänään oli aivan ihana ilma, ja kävimmekin treenien lisäksi kävelemässä - ja kerrankin oli kamera mukana! Kuvat ovat siis tältä päivältä, paitsi viimeinen unikuva muutama päivä takaperin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Maailman laiskin päivittäjä

Huuh, miten VOI olla näin haastavaa kirjoitella tekemisiä tänne?

Aloitetaan tällä kertaa perjantaista. Perjantai oli tokopäivä, mutta valitettavasti Nti Esteri oli asiasta hieman eri mieltä ja oli erittäin anteliaalla tuulella. Koita siinä nyt sitten mitään tehdä, kun vettä tulee saavista kaatamalla... Ennen tätä massiivisadetta ehdittiin sentään puuhastella jotakin: paikkamakuu (märkä maa, toim. huom.) meni mainiosti, ja pääsin käymään piilossakin! Nätisti makasi, ei ongelmaa. Maahanmeno ei tainnut olla se ripein mahdollinen, mutta meni kuitenkin ekasta käskystä (tämähän ei tosiaan ole itsestäänselvyys, kun sadekelistä on kyse...).

Maahanmenoa treenattiin paikkamakuun jälkeen myös märällä nurmella (ehkä ennemmin kyllä heinikko kuin nurmi), ja sehän toimi! Wihii, uskomaton saavutus pikkuepeliltä!

Seuraaminen oli aika hirveää, mutta kuka sitä nyt sateessa voisi kunnolla ylös katsoa, kun silmiin sataa. Ilmeisesti ongelmat todella johtuivat tästä, koska Enteen silmät alkoivat myös rähmiä kun aikamme tahkottiin... :/

Jäävät oli kaiketi ok, yhdessä seisomisessa hämääntyi kanssatreenarista joka kulki Enteen vierestä ohi samaan suuntaan kuin minä, jolloin Eps lähti myös kävelemään. Toka yritys ok.

Pahimman sateen aikana huviteltiin: Enne hyppi isoille kiville ohjeideni mukaan (vitsi se muuten osaa hakea kaukaa ne näytetyt kivet!!) ja käytiin urheilukentällä juoksemassa pallon kanssa.

Minipaikkis saatiin vielä aikaan, kun odoteltiin ringissä puun alla sateen loppumista, Enne toisella puolella rinkiä ja minä toisella. Häiriönä Enteen leikkikaverinakin toiminut koira. Nätisti makasi, vaikka näyttikin vihaavan koko maailmaa sydämensä pohjasta... :D


Sunnuntaina aksattiin. Enne aloitti vakuuttavasti vetämällä hillittömän hepulikohtauksen tultuamme talvitreenien pitopaikkaan. Tänä kautena me emme treenaa ko. paikassa kuin omaksi iloksi, varsinaiset agilitytreenit meillä on maneesissa. Että tervehdys vaan. Olen tänään askarrellut kolinatölkkejä urakalla, jotta saan ekoissa treeneissä jaettua kaikille kanssatreenareille purkit... Kolinapurkkia Enne näyttää kunnioittavan ja vähän jopa pelkäävän, joten se on tällä hetkellä kaikista varteen otettavin vaihtoehto ongelman nujertamiseksi.

Saatiin kuitenkin jotain järkevääkin aikaan: muutamalla hypyllä erilaisia sarjoja, keppejä (E osaa jo vähän hakea itse, mahtavaa!), keinua (targetilla) sekä Ata (targetilla tämäkin). Jostain syystä aloin säheltää Aalla istu-käskyn kanssa, mikä sekoitti pakkaa mutta toimi lopulta ok. Ylösmenokontaktille en ole nyt Ennettä pysäyttänyt, vaan olemme panostaneet onnistuneeseen alastuloon. Targetilla mennään siis toistaiseksi.

Tänään treenattiin pikaisesti myös aksailua. Samoja juttuja kuin eilen, kepit sujuu kivasti ja kontakteilla alkaa tuo homma hahmottua targetin kanssa. Tänään käytin taas niitä oikeita käskyjä, ja hommakin pelitti paremmin kuin tuon turhan istumisen huutelun kanssa. Vähän holtitonta oli meno tänään, mutta vain pieni hepuliyritys, joka päättyi purkin kolinaan ja nöyrään koiraan :D Muuten sitten olikin sähellystä vaikka miten (on kiva, että koira oppii hakemaan esteitä, mutta piru kun ei saisi itse liikkua mihinkään tai edes katsoa muualle kuin koiraan, tai se tarjoaa samantien kyseisessä suunnassa olevaa estettä...). Mutta hyvä mieli jäi molemmille :)

Välissä vedin tokoryhmän ja sitten käytiin vielä hölkkäilemässä puoli tuntia - mahtava lopetus päivänä, miss polvivamma kun on ollut vailla juoksukykyä jo aivan liian pitkään!

torstai 27. syyskuuta 2012

Pikkuaksaa

Kamala, kun viikko on mennyt nopeasti! Sunnuntai meni ihan koomaillessa sohvalla eikä alkuviikon aksatreenejäkään enää ollut, joten rauhallisissa merkeissä aloiteltiin viikkoa. Tiistaina Enne oli autossa mukana työpäiväni ajan, koska kävimme työpäivän jälkeen lenkillä Petran ja Ainon kanssa. Nelijalat saivat lopuksi rellestää hiekkakentällä, ja mitä ilmeisimmin kova ikävä oli ollut puolin ja toisin... ;)

Keskiviikkona käytiin pika-aksaamassa. Rata oli juuri pikatreeneihin tehty: ympyrää muistuttava pätkä, jossa kolme putkia ja näiden väleissä kaksi hyppyä ja rengas (joka toisena esteenä siis putki). Kumpaankin suuntaan ja katkaisten eri kohdissa, hyvin sujui. Renkaalla Enne onnistui kolauttamaan itsensä ja siirtämään koko renkaan, minkä seurauksena rengas oli tietysti hirrrrveän kamala ja jouduttiin sitä pariin kertaan tahkoamaan.

Radan lisäksi treenattiin keppejä ja erityisesti sisäänmenoja. Kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa löytyä, ja nyt sisäkauden alkaessa "virallinen" tavoite onkin saada Eps kisakuntoon :)

Päivän positiivinen yllätys oli putken haku: Eps näemmä osaa hakea putken pään, vaikka sen lähettäisi putken sivulta putken suuntaisesti, jee!

Huomenna tokoillaan ja perjantaina pitäisi taas aksata, joten eiköhän tästä pikkuhiljaa jonkunlainen rytmikin löydy tähän elämään :)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Viime ajat tiivistettynä

Aika lentää ja päivitykset laahaavat...

Pikapäivityksenä voin todeta, että ollaan treenailtu lähinnä aksaa vaihtelevalla menestyksellä. Tokoa treenattiin viime viikolla, mutta treenit menivät vähän harakoille. Pahimpana nousu paikkamakuusta, kun takaa alkoi kuulua koiran haukkua. Onneksi nousi vaan istumaan ja käskystä kyllä palautui maahan... Muutoin treenit sisälsivät muutaman totaalihepulin, metallikapulasta kieltäytymisen jne. eli kehua ei kyllä voi.

Aksassa testattiin tiistaina kolinapurkkia hepuliongelmaan, ja sehän toimi yllättävän hyvin. Pikku kovapää otti aikalailla itseensä purkista, joten tällä voidaan saada ihan hyvääkin jälkeä aikaan. Aksailut sujuvat muuten ihan näppärästi, välillä Enne väläyttelee suuriakin lahjoja, välillä taas meno on vähän turhan holtitonta. Vaan eiköhän se tästä lähde taas.

Viikonloppuna poikettiin siperialaisten erikoisnäyttelyssä hakemassa KÄY H - oma pikku mukamas-rumilukseni <3 Arvostelua laittanen myöhemmin, jos muistan (ja saan selvää, ruotsiksi kun on).

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sählätokottaja

Saako pinna palaa, jos koira on liian innokas? Alkaa olla aika lähellä omalla kohdallani.

Miten koirasta, joka ei suostu ottamaan käytännössä mitään suuhunsa, saa ihan totaalisen sekopäisen "kaikki mulle suuhun heti nyt"? Näemmä omilla metodeillani se onnistuu.

Perjantaina käytiin syksyn ekalla pyörälenkillä, sellaisella rennolla ravailulenkillä, jossa pointti ei ollut vetäminen. Kivasti sujui, vaikkakin Enteen bravuuri - äkkipysähdykset - nosti taas päätään ja asiasta jouduttiin hieman keskustelemaan. Hengissä selvittiin kuitenkin.

Lenkin jälkeen vähän tokoiltiin. Tai no, yritettiin. Ensin otettiin ruutua, sisätiloissa kivan flown löytämiseksi. Nojoo, Enne löysi kyllä oman flownsa, jonka tarkoituksena oli mm. kantaa ruututötsät minulle. (Miten se edes onnistui siinä?!) Saatiin pari kivaa suoritusta, kunnes vaihdoin etäisyyttä ja totesin, ettei koiralla ole aavistustakaan siitä, mitä virkaa tötsillä on. Jee.

Otettiin myös tunnaria piilotettuna. Tässäkin pyrin vaan rauhallisuuteen ja siihen, ettei homma lähde lapasesta kun-etsiminen-ja-kantaminen-on-niin-kivaa. (Välikommentti: tällä hetkellä Enne kantaa Ikeasta ostettua lelukoriaan...) Aika kivasti rauhoittui ja kapulatkin löytyi. Palauttaessa pirulainen koitti pureskella, tästä kielto. Tuli niitä perille asti ihan nätistikin...

Tänään fillaroitiin taas samalla periaatteella, joskin lyhemmällä matkalla (aurinko lämmittää edelleen ihan hirmuisesti). Tällä kertaa Enne halusi kovasti ottaa spurtteja, ja tokihan ne sallittiin. Kivasti sujui lenkki noin muutenkin.

Kotona yritettiin tokoillakin... Huoh. Ruutu on ihan kaaos, tuo syttyy nykyään jo tötsistäkin niin, että lopulta yrittää tuoda jokaista vuorotellen, kaataa, jyrää, säätää mitä tahansa tötsien kanssa. Jos sen saa jättämään tötsät rauhaan, ei niillä ole enää mitään virkaa eikä huomioi niitä tekemisessä. Taitanee olla aika palata namiruutuun...

Koska olen hukannut meidän metallikapulan, ei olla aikoihin treenattu metallinoutoa. Tänään harjoiteltiin lusikalla (:D), ja yllättävän hyvin sujui! Otti vähän epäröiden pari ekaa kertaa, sen jälkeen otti, nosti, kantoi ja ISTUI lusikka suussa! Seuraava askel on sen kapulan etsiminen (tai uuden hankinta), että päästään kunnolla treenaamaan.

Otettiin myös tavisnoutoa sisällä, hyvin pysyi, haki, toi ja istui. Sivulla annoin hetken pitää, hyvin sujui eikä tullut sellaista halvaantunutta kaulaa, joka yleensä johtaa kapulan tippumiseen...

Mutta siis, virtaa ja intoa riittää vaikka muille jakaa, ja nykyään jo pieni vinkki/jokin väline/melkein mikä vaan saa kierrokset nousemaan taivaisiin. Ja koska kyseessä kuitenkin on husky, ei sitä kamalasti raaski kieltääkään... ;)

torstai 6. syyskuuta 2012

Epäonnea ja hermoromahduksia

Sanotaan, että työ haittaa harrastusta - näin todella on, ainakin tämän bloggaamisen kohdalla! Sen jälkeen, kun on työpäivän istunut enemmän tai vähemmän koneella tekemässä ties mitä, on erittäin haastavaa saada itsensä raahattua koneen ääreen enää kotona - ainakaan tekemään mitään järkevää (=äärimmäisen laadukkaiden komedioiden seuraamista ja facebookkausta ei lasketa).

Aloitetaan siis maanantaista. Maanantai oli aksapäivä, treenit meni... no, vaihtelevasti :D Polvi ei edelleenkään kestänyt juoksemista, joten melkoisen pitkän radan suorittaminen oli jälleen hieman haastavaa. Ekalla kierroksella Enne ehtikin tehdä omat ratkaisunsa suunnan suhteen ja ottaa ohjat käsiinsä (kiitos kentän reunalta kuuluneen "Enteen suusta"-selostuksen, en kyennyt kuin nauramaan itsekin). Edes kontaktit eivät olleet se vaikein juttu, kun homma ei pysynyt lapasessa hetkeäkään. Huoh.

Toinen ja kolmas rata olivatkin jo parempia, vähän tuo oma hitaus tietysti vaikutti asiaan, mutta muuten radat oli ihan ok tekemistä ja älyttömät hepuloinnit jäivät. Kontaktit olivat melkoisen... vauhdikkaita ja paukkuivat toisinaan hyvinkin lahjakkaasti. Lopuksi sitten treenattiinkin lähinnä muutaman esteen sarjoja, joissa kontakteille tultiin vauhdilla. Hyvin sujui. Treenien jälkeen vielä hetki vinkupallon heittelyä, ipana juoksi, nautti ja palautti pallon uutta heittoa varten.

Tiistaina käytiin lenkillä ja jäljestämässä siinä ohessa. Tai no, se oli suunnitelma. Eka jälki oli tosi hyvä, vaikka nostin vaativuustasoa kävelemällä vähemmän pippuriaskelin (siis mikä tähän on se oikea sana? :D Tikuttaen? Ei! No, tiedätte mitä haen takaa). Seurasi nätisti ja keskittyi haisteluun.

Toisen jäljen tein vielä inasen haastavammaksi, mutta haastetta tulikin sitten ihan urakalla ja vallan liikaa. Lähdimme jäljelle, Enne oli aivan huumassa ja intona menossa. Huomasin sen jaloissa kaksi ampiaista, mutten kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kunnes tunsin kädessäni kaksi pistoa, huomasin amppareiden ympäröineen Enteen ja pörräävän joka puolella. Enne hyppi kolmella jalalla ja yritti ravistella paholaisia pois... Juostenhan sieltä lähdettiin, lopputuloksena itsellä kaksi pistoa kädessä ja koko kämmenselkä turvonneena. Enne sen sijaan... En edes uskalla miettiä, kuinka monta pistosta se sai. Onneksi pään alueelle tuli ilmeisesti vain yksi, mutta ainakin toinen takajalka sai pahasti osumaa: pian Enne ontui tai hyppi kolmella jalalla eteenpäin. Onneksi oltiin lähellä järven rantaa, joten ensiavuksi saatiin viilennystä. Tämän jälkeen Enne kykeni kävelemään omin jaloin pois metsästä, mutta kyllähän se hieman puhki oli... Iltaa myöten löytyi se tavallinen hepulivaihdekin, mutta keskiviikkoiltana alkoi etujalan syönti. Etujalassakin oli pistos (keskiviikkona selvästi näkyvissä), onneksi kiellon jälkeen antoi tassun olla.

Keskiviikko muuten ei ollut kovin kiva päivä, tullessani töistä kotiin odotti vastassa mukava haju ja makuuhuoneen matolla ihana ripuliläjä. Entsun maha olikin sekaisin, eikä illalla maistunut kokonaan edes kevyt ruoka-annos. Virtaa kyllä riitti tavalliseen tapaan, joten huolissani en ollut. Tänään maha olikin jo normaali, tiedä sitten mikä pöpö kävi vierailulla.

Tänään käytiin taas aksailemassa. Kamalalla kiireellä päästiin paikalle puoli tuntia myöhässä. Paikalla oli jo pieni radanpätkä: kepit keskellä, sen jälkeen suunnilleen ympyrässä okseri, kaksi hyppyä, rengas, A ja hyppy. Tätä sitten suhattiin tavalla jos toisella. Heti alkajaisiksi Eps ryösti aalle (miten niin tyhmä omistaja, kun ei edes yrittänyt estää?), mutta muuten pysyi kivasti näpeissä. Kontaktitkaan eivät olleet pahoja, pääsääntöisesti pysähtyi varsin kivasti. Muutenkin treenit menivät kivasti, varsinkin koska itse olen edelleen puolikuntoinen, mitä juoksemiseen tulee... Treenien päätteeksi ipana sai vielä juosta kahden belgityttösen kanssa (ja silti kotona touhu on hermojaraastavaa, sekopäistä hepulointia, kuten useana muunakin iltana...).

Muutenkin viime aikoina on ollut ilmassa extramäärä energiaa: Enne on alkanut jutella oikeastaan päivittäin niin, että itse syön keittiössä ja Enne leikkii olohuoneessa. Lopulta leikki ei olekaan kivaa yksin, ja alkaa juttelu ja leikkiseuran huutelu... :D Kun tämä ei tehoa (Enne onneksi on jutellessaankin melko hiljainen), siirtyy Enne olohuoneen ovelle katsomaan, kuuntelemaan ja odottamaan häntä heiluen. Josko sitä kohta olisi päivisin sen verran viileää, että pääsisi ulkoiluttamaan Ennettä ja pyörää yhtä aikaa - saattaisi tämä arkielämäkin vähän helpottua.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

"Mikä ihme möllikisa? Möllötetään kilpaa?"

Päivitykset laahaa taas kamalasti, vaikka kivoja juttuja olisikin kerrottavana. Silti iltaisin on tuntunut aivan liian haastavalta asettaa sormet näppikselle, avata blogi ja saada ne asiat tänne ylös. Tämä lopullinen tekstikin on varmaan hyvin pelkistetty ja lyhennetty, mutta pääasiat riittäkööt tällä kertaa.

Kävimme siis möllikisoissa keskiviikkona ja torstaina: keskiviikkona ihkaeka mölliaksastartti ja torstaina vuorossa toko.

Keskiviikon aksailuissa oli mukana kiva pikku lisäjännitys, kun olin edelleen (kuten yhä vieläkin...) polvivammainen. Käytännössä juokseminen ei siis luonnistunut, mikä tuollaisen hyperhuskyn kanssa yhdistettynä ei ole se kaikista toimivin kombinaatio. Vielä rataan tutustuessakaan en ollut varma, kuinka meinaan kisailuista suoriutua, mutta poisjääminenkään ei ollut vaihtoehto (siis miten niin ei muka kisata, vaikka pää olisi kainalossa?!).


Alkupätkä rataa meni melko kivuttomasti, Enne irtosi kivasti takakulman hypyillä ja oikeastaan homma kosahti - yllätysyllätys - siinä vaiheessa, kun E ampui putkesta miljoonaa a-esteelle. Jaa mitkä kontaktit ja mikä hallittu alastulo?! No, siitä meni sitten linja "vähän" pitkäksi ja Enne kävi keräämässä vauhtia muutaman kymmenen metrin päässä rata-alueen ulkopuolella... Palasi kuitenkin kivasti ja päästiin jatkamaan loppurata. Muuri-putki-hyppy -suora juoksematta oli käytännössä mahdoton: muuri ja putki menivät näppärästi, sen jälkeen Enne jäi paikalleen pyörimään ympyrää ilmeellä "kerrokerroKERRO mihin mennä!". Loppu taas vallan kivasti.

Ekan kiekan jälkeen kaikki saivat vielä ottaa radan uusiksi, ja tokihan tämä(kin) tilaisuus oli hyödynnettävä. Melkolailla samalla tavalla mentiin kuin ekakin kerta, joskin tällä kertaa onnistuin koppaamaan syliini sen miljoonaa putkesta aalle ryysivän koiran ja palauttamaan maan pinnalle. Otettiin sitten A ihan ajatuksen kanssa, ja saatiin tosi kiva suoritus. Suoralla samat ongelmat kuin ekallakin kertaa, mutta muuten oli tekemisen meininkiä ja koira tuntui tosi hyvältä käteen.

Torstain tokoilut olivat myös vallan mukava kokemus. Kehään mennessä tuntui kyllä kaikelta muulta, kun Eps-armas ei kyennyt istumaan sivulla, vaan joko meni makaamaan eteeni tai istumaan selkäni taakse. Luoksepäästävyyteen sain sentään ipanan tsempattua niin, että napattiin kymppi oikeaoppisella suorituksella.

Paikkamakuu oli kamala. Vieressä ollut koira nousi ja lähti ohjaajansa perään heti, ja se selvästi tarkoitti the tilannetta. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin Enne pysyi maassa. Kaikkea muuta kuin nätisti, mutta pysyi. Liikkeen jälkeen tuli treenikaverikin sanomaan, että näytti siltä, että lähtee kyllä ja taas sitä kuuluisaa miljoonaa, mutta ihmeen kaupalla pysyi. Mitä sitä nyt välitetään jatkuvasta vääntelehtimisestä tai piippaamisesta..... Huoh. Tästä 8.

Hihnaseuruu oli aika rumaa, Enne seurasi suunnilleen sivulla ja piti kontaktia kun ehti. Pysähdyksissä käveli poikkeuksetta pari askelta ohi ennen kuin tajusi tilanteen. Käännökset hämmästyttävän hyviä. Juoksuosuudessa meinasi hepuloida, mutta malttoi mielensä. 7 1/2

Vapaana seuruu oli jo paljon parempaa ja näytti seuraamiselta. Juoksuosuus jäi pois, koska polveni ei tykännyt hihnaseuraamisessakaan tehdystä. 8 1/2 muistaakseni.

Liikkeestä maahanmeno 10. Tarviiko tästä sanoa sen enempää?

Tässä kohtaa paikkaa vaihtaessa Enne päätti kierrosten käyvän liian korkealla ja laski niitä kivalla pikku hepulilla. Taisi pysyä kehänauhojen sisäpuolella ja palasikin aika pian... Tästä lähtien täytynee tehdä kokeen omaiset treenit niin, että ipana on käskyn alla ekan liikkeen alusta vikan loppuun.

Luoksetulo muistaakseni 9, tuli hyvin mutta törmäsi pikkuisen kääntyessään sivulle.

Liikkeestä seisominen on vähän hämärän peitossa, en muista miten meni enkä mitä saatiin :D

Hyppy oli varsin ennemäinen. Hyppäsi hyvin. Käskin pysähtyä, Enne pysähtyi, tajusi olevansa sivussa, korjasi tasan esteen keskikohdalle ja vielä niin liki estettä kuin seisten pääsi. Miten niin ollaan tätä treenattu? :D Lähtiessäni liikkeelle kääntyi pikkasen. Tästä ehkä 7?

Kokonaisvaikutelma 8 tai 8 1/2 ja 173p. 1-tulos. Puuttuvat pistemäärät voinee siis laskea tuon kautta.


Kokonaisuudessaan hirmukivat mölleilyt ja tästä on hyvä jatkaa. Tokon osalta täytyy alkaa kurkkia taas kisakalenteria ja valita joku meille sopiva paikka, johon lähteä testaamaan kykyjä ;)

(Ainiin, perjantaina treenattiin keppejä... Huh, mitä touhua. Ipana kävi ihan vaan vähän kuumana, ja vetäisi peukaloni auki niin, että treenien lopussa koko sormeni oli veressä. Mutta vauhti oli huima ja välipalkat tuntuivat lähinnä ärsyttävän - ja lisäksi iskin kepit inasen liian liki toisiaan, mikä vähän sekoitti rytmiä... Hyvin tuo ipana kuitenkin kepit selvitti, joten tyytyväinen saa olla!)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Jäljestäjä

Viimeinen viikko on kulunut melko poikkeuksellisissa merkeissä (arkirutiineihin verraten siis). Polveni päätti sanoa sopimuksensa irti viime viikon perjantaina, joten lenkkeily ja treenailu jäi melko minimiin perjantain ja alkuviikon osalta.

Keskiviikkona kävimme vierailulla ihanan Vilman ja Nooran luona, jossa koiraset saivat leikkiä (ja Enne ihan vaan tutkia) pihalla. Hyvä, että näitä vaihtoehtoisia väsytysmenetelmiä löytyy ;)

Torstaina oli tokoilun vuoro, ja ihan vaan himppasen saattoi olla aistittavissa levottomuutta rauhallisemmasta jaksosta kanssani. Lisäksi treenikentällä oli ilmeisesti ollut jotakin todella mielenkiintoista, sillä mielenkiinto oli useammallakin koiralla aivan muualla kuin treenaamisessa... Saatiin otettua alo-treeninä luokan liikkeet (juoksuseuraamista lukuunottamatta, jostain syystä ;D) rapsutuspalkalla, jeejee. "Luokan" jälkeen palkka. Tarkoitus oli keskittyä juurikin suoritusten pituuteen ja palkkaamisen pidemmän jakson jälkeen, mutta toisella kiekalla homma riistäytyi lapasesta oikein urakalla ja Enne viihdytti kanssatreenareita ottamalla ihan kunnon spurtteja - ja piru vie, ei antanut kiinni! Tästä jäähylle autoon.
Paikkamakuu oli yllättävän hyvä olosuhteisiin nähden, levottomuutta ja vaihteli asentoa, mutta ei haistellut, noussut tai tehnyt muuta todella hölmöä.
Lopuksi vielä sekalaisia juttuja, mutta välillä sai kyllä palautella maan pinnalle ja keskustella asioista - eikä tuo jäähykään ainoaksi jäänyt... Huoh.

Perjantaina oli vuorossa "aksailut", eli pujottelua ja ohjausharjoituksia, joissa ei itse tarvinut juuri liikkua. Olimme varautuneet purkilla ja muilla keinoilla, joilla Enne saadaan aisoihin, mutta treenikaverin sanoin "Miten se on tänään noin hyvä?! Eihän se edes yritä lähteä!". Enne oli siis vallan huippu! Pujottelu meni tosi näppärästi, rengas sujui hyvin vinossa, molemmilta puolilta ja vaikka miten päin, kasi kahdella esteellä kaatui tasan ohjaajan kykenemättömyyteen. Ipana loisti! Pari kertaa lähti jonkun linnun tai muun perään metsään, mutta palasi miljoonaa saman tien. Esteiden kantelun ajan sai olla vapaana kentällä, eikä edes yrittänyt häippästä, mahtavaa :)

Tänään lähdetiin testaamaan vallan uutta aluevaltausta ja suunattiin Suvin ja Vilin kanssa jälkimetsään. Koska verta ei ollut, tehtiin ihmisjälkiä nameilla varustettuna. Ja kas, mikä pätevä jälkieläin Enteestä paljastuikaan! Ipana seurasi jälkeä kuin vanha tekijä, ja keskittyi itse jälkeen niin, että viimeisellä jäljellä se löysi tasan alku- ja loppunamit muiden jäädessä matkalle (jälki kun ei pysähtynyt, vaan jatkui). Syynä oli varmasti se, että tein jäljet itse, mutta mitä sen väliä! Ipana oli mahtavan pätevä! Tätä jatketaan varmasti - aiemminhan olemme tätä testanneet, mutta silloin Ennettä kiinnosti tasan kaikki muu metsässä oleva kuin jälki... Kiva nähdä, miten tuo nenän käyttö alkaa avautua ja keskittymiskyky löytyä :) Mamman mussukka! <3

torstai 16. elokuuta 2012

Maailman paras Enne

Tultiin juuri tokoilemasta ja ah! Kyllä tuossa on koeainesta, kunhan saadaan tämänpäivänen motivaatio säilymään ja pysymään aina, saadaan se ALO1 (ja samantien näemmä AVO1) heittämällä!

Alotettiin näppärästi paikkamakuulla, käytännössä metodilla koira autosta makuuseen (näppärästi olin hieman viime tipassa). Jätin varoiksi hihnan. Kolmen minuutin makuu keskellä riviä, vähän väänteli mutta pysyi. Pysyi, vaikka omistajansa huitoi hulluna ampparia ja meinasi välistä lähteä jo juoksemaan karkuunkin, kun ötökkä ei meinannut millään jättää rauhaan... Mutta pysyi, vaikkei mikään kympin makuu ollutkaan.

Jossain välissä otettiin toinenkin makuu, E keskellä riviä, aika 2 minuuttia. Taas vähän levotonta, mutta pysyi. Toivon liekki kytee yhä :)

Seuraaminen oli kivan näköistä. Kontakti laski välistä, mutta seurasi silti nätisti. Pari pidempää pätkää ja pari lyhyttä, jolloin vapautus hyvästä kontaktista. Kaiken kaikkiaan tykkäsin :) Juoksupätkäkin pysyi koossa ja näytti seuraamiselta.

Jäävät oli hyviä, samoin luoksetulo. Tehtiin vähän palkkaamattomuustreeniä ottamalla liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen putkeen rapsupalkalla. Hyvin jaksoi, jee! (Pitäisi muuten oikeasti opetella, kummin päin nuo jäävät tulevat...)

Hyppyä treenattiin taas. Hyppää hyvin yhdestä käskystä ja pysähtyy hyvin. En edelleenkään tiedä, minkä verran pisteitä menee siitä, että Enne ei jää esteen taa, vaan siirtyy sivummas. Pysyy siis estelinjan takana, mutta ei itse esteen takana. Hmm.

Nouto oli taas päivän sana. "Pientä" säätöä oli ilmassa, mutta saatiin ihan upeita, uusia onnistumisia. Eka heitto, lähetys ja Enne päätti lähteä piilottamaan kapulaa. Huusin pari kertaa, kääntyi ja lähti tulemaan kohti. Laukaten. Koska muruseni on oppinut laukkaamaan kapula suussa?! En voinut ottaa edes sivulle saakka, kun täytyi pitää bileet tämän johdosta! Toisella heitolla hyvä suoritus, toi sivulle ja laukka-askeleet olivat mukana. Kolmas oli... no, varsin ennemmäinen suoritus. Ilmeisesti katsoi heiton ajan muualle, ja kun lähetin kapulalle, Eps kyllä lähti - mutta vain juostakseen kahden metrin päähän, kääntyäkseen ja näyttääkseen puusta pudonneelta. Sillä ei siis ollut mitään havaintoa, missä kapula oli :D Tietysti olin vielä heittänyt sen kentän reunaheinikkoon niin, ettei sitä juuri näkynytkään... No, aikani siinä ohjailin ja siirtylin lähemmäs, ja kyllähän se kapula lopulta löytyi. Laukalla toi suoraa sivulle, jeejee.

Lopuksi otettiin vielä hassuttelujuttuja: pallon perässä säntäilyä urheilukentällä (Enne niiiiin nautti!), kiville käskystä kiipeilyä (näemmä tuo osaa kaukaakin kiivetä osoitetulle kivelle), lasten pukkitaistelupalkin yli hyppyjä. Lisäksi yritin opettaa puun kiertämistä, mutta käsky oli huono (sama kuin selvittäessä hihnaa esim. puun ympäriltä) ja Enteellä vähän muut jutut mielessä... Hyvin oli kuulolla, mutta luuli mun haluavan, että se kiipeää sinne puuhun :D Niinpä joka kerta ipana nousi takajaloilleen ja kurkotteli itseään yhä ylemmäs, häntä heiluen ja katsoen ilmeellä "joo, kato, kyllä mä tajuan, kyllä mä osaan!!".

Maailman parhaat treenit vähään aikaan <3


Ainiin, ja maanantaina aksattiin taas. Tehtiin huippupitkää, 19 estettä! Tästä on kuvia olemassa, blogikin saa niistä täytettä, jahka saan ne itselleni. Enne oli melkoisen pätevä, joskin tuo pitkä rata sai osakseen pari kierrostenlasku hepulia. Ei kuitenkaan lähteä huitelehtimaan kauas, vaan palasi aina jatkamaan rataa laskettuaan pahimmat kierrokset. Kontaktit paukkui kierrosten noustessa, malttaessaan osasi tosi hienosti. Keinu, rengas ja kepit radalla onnistuivat kaikki. Ratapiirroksia en edes yritä tehdä, koska en enää ko. ratoja muista...

Eilen treffattiin pienellä porukalla ja harjoiteltiin mitä kukin tykkäsi. Me otettiin rennosti (tai ainakin yritettiin, se oli päivän treeniteema meille), ja kyllä Eps pääsi vähän temppuilemaankin. Itsensä kierrot kumpaankin suuntaan huippuja, samoin jalkojen väliin tulot. Peruutus ihan hukassa, ei tajunnut pätkääkään mitä hain takaa :D Lopulta saatiin pari ihan onnistunutta. Kuoleminen hyvä, ulkona ei näemmä häntä niin heilu, mutta pääasia että pystyi heittämään kyljelleen tavalliseen tapaan.

Treffien jälkeen käytiin vielä koirapuistossa piipahtamassa, mutta niin se vaan on, että se ole Ennettä varten. Nytkin mentiin siis sillä ajatuksella, ettei mennä puistoon lainkaan, jos siellä on muita. Hetki siellä oltiin, mutta ei Enne tuolla kamalasti innostu leikkimään tai juoksemaan - ilmeisesti paikkana jotenkin epämiellyttävä. Katsotaan, jos saataisi leikkitreffejä järkkäiltyä muualle, kyllä tuo kuitenkin tykkäisi kovasti juosta ja leikkiä muiden kanssa :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Enteen luonnetesti kuvin

Himppasen myöhässä olen liikkeellä, mutta mystisesti kameraan unohtuneet luonnetestikuvat siirtyivät koneelle vasta lähiaikona ja sen vuoksi en ole niitä aiemmin jakanutkaan. Tässäpä siis kuvat testitunnelmista. Pisteethän Enteellä olivat seuraavat:


+1ToimintakykyKohtuullinen15

+1TerävyysPieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua1

+1PuolustushaluPieni1

-1TaisteluhaluPieni-10

+1HermorakenneHieman rauhaton35

+3TemperamenttiVilkas45

+1KovuusHieman pehmeä8

+3LuoksepäästävyysHyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin45

+++LaukauspelottomuusLaukausvarma

Yhteensä140



























perjantai 10. elokuuta 2012

"Jeejeeviileetäjee!"

Haluaisin ihan ensimmäiseksi esittää kysymyksen: mikä ihmeen sääolo täällä vallitsee?!  Elokuu ei ole vielä puolivälissäkään, ja tämän aamun lämpötila (huom. aamu = klo 10) oli 11°C. Asia selvä sitten. Huomenna lämpötila ei ennusteen mukaan nouse lainkaan yli 15°C:een. Kyllä hymyilyttää seistä koko päivä (ulko)messuilla töissä, hyrr.

Enne sen sijaan alkaa näemmä asennoitua syksyyn ja kunnon lenkkeilykeleihin. Olen ollut todella hämilläni siitä, miten helppoa kesäajan elo on ollut: poissa on turhat hötkyilyt ja hepuloinnit sisätiloissa. Tai olivat poissa tähän päivään saakka. Kyllä lämmitti mieltä, kun ensin käytiin reippaan tunnin sauvakävelylenkillä (=reipasta tahtia) ja kotona tuo läähätti ehkä viisi minuuttia, ja sen jälkeen olikin hepulihetken paikka. Toiminta alkoi jossain vaiheessa näyttää sen verran hasardilta, että päätin ottaa virrasta ilon irti ja treenata.

Ensin muistuttelin mieleen kosketusalustaa ja sen käyttöä. No, siitähän ei ollut minkään asteista havaintoa, ja kierrokset nousivat sen verran haipakkaa kohti taivaita, etten edes yrittänyt jatkaa alustan kanssa. Siirryimme siis tokon pariin, tosin vain kapulan tiimoilta. Nouto sujui uskomattoman hyvin. Ekalla kertaa luisteli kapulalla, mutta  - rumpujen pärinää - toi sen suoraa sivulle ilman lisäkäskyä ja vielä häntä täysillä heiluen! Loistavaa. Kaksi seuraavaa toistoa menivät vähän säheltämiseksi, kun Enne ei kyennyt erottamaan noutokapulaa muista lattialla olleista leluista. Yeah right. Hyvin toi, ja taas suoraa sivulle. Viimeinen oli sitten niin hyvä kuin sisällä voi olla. Mainio epeli.

Lisäksi temppuiltiin pitkästä aikaa vähän enemmän. Kuolee hyvin, kunhan malttaa kuunnella käskyn (ja koirahan näyttää todella kuolleelta, kun häntä hakkaa lattiaa ja pää on koko ajan ylhäällä :D). Kasi jalkoen välistä menee tosi reippaasti, joskin alussa koitti vaan sählätä mihin tahansa suuntaan ja miten tahansa. Pyörähtämiset huippuja! Kylki edellä kulkemisenkin ilmeisesti alkaa jo ymmärtää, ainakin hyvin tekee. Tölkin nouto sujui älyttömän hyvin, ei kuulunut sitä tavallista kolinaa ja kalinaa tölkin kaatamisesta ja jahtaamisesta, vaan palasin tosi nopeasti (häntä miljoonaa heiluen) tölkki suussa. Huippua!

Muutenkin ollaan treenailtu tällä viikolla. Maanantaina oli aksatreenit, joissa Enne oli hirmu pätevä. Treeneistä on videomateriaalia,  mutta suurimpaan osaan pääsen käsiksi vasta seuraavissa treeneissä. Alla kuitenkin esimakua siitä, mitä me treeneissä sähelletään (toim. huom. nuo kepit! <3 :=":" br="br">


Treeneissä Enne sai yhden hepulin, jolloin pääsin tosi hyvään piiloon, ja Eps seisoi sen seurauksena todella hämillään keskellä kenttää parin minuutin ajan ;) Loistava harjoitus!

Keskiviikosta torstaihin olin itse työreissussa ja Enne hoidossa vanhemmillani. Valitettavasti keskiviikkona lähitalon bordercollie oli ohitustilanteessa päässyt nappaamaan (tai no, yritykseksi jäi) jo ohi mennyttä Ennettä persvilloista. Ennehän ei todellakaan tuollaista katsele, ja oli sekunnin tuhannesosassa kääntynyt ympäri ja antanut varoitushammasta. Kumpaakaan ei tullut reikiä (kiitos Enteen reflenksien!), mutta tämähän kostautui seuraavan päivän tokotreeneissä...

Jo treenipaikalle saapuessani näin, että haastavaa tulee olemaan. Asiaan saattoi osaltaan vaikuttaa treeniliivin, -pannan ja -liinan puute (kiitos ylitöiden, on se kiva kun ei ehdi edes kotona käydä!), mutta taatusti tuolla välikohtauksellakin oli vaikutusta asiaan. Jokainen taakse menevä koira oli epäilyttävä ja muutenkin koiria täytyi kyttäillä tekemisen (tai vaihtelevasti "tekemisen") lomassa. Seuraaminen oli kamalaa, kontakti putosi vähän väliä. Hyppy meni hyvin pysähtymiseen saakka, käskyn jälkeenkin Enne hoiperteli vaikka miten. Paikkamakuuta en uskaltanut ottaa rivissä ilman liinaa ja varmistajaa, joten käskytin muut seisomalla makaavan Enteen edessä hihnan päällä, 90° kulmassa muihin nähden. Pysyi, joskin vähän oli levoton ja katseli ympärilleen kovasti. Välissä meni niin sähläämiseksi, että iskin koiran tolppaan miettimään ja katselin itse kauempaa muiden tekemistä. Kyllä tuo "hylkääminen" tekee tehtävänsä, sen jälkeen saatiin jo jonkun näköisiä suorituksiakin tehtyä. Lopputuloksena ainakin yksi ok toisto seuruuta, jääviä, luoksaria ja hyppyä.

Nyt siis keskitytään taas tuohon arkikäytökseen, ohituksiin ja siihen, miten paljon muihin tarvii kiinnittää huomiota. Onneksi hihnan päässä on luupää, joka varmasti unohtaa pian tuollaiset hölmöilyt!

maanantai 6. elokuuta 2012

Treeniä, treeniä, treeniä...

Me ollaan oltu kamalan ahkeria! Todellisuudessa en varmaan muista puoliakaan viime päivien jutuista, mutta yritetään :)



Torstaina tokoiltiin nurmikentällä. Vähän oli nenä maassa, mutta yllättävän hyvin malttoi keskittyä ja toimi. Enteellä oli vallan meno päällä, ei lähtenyt luvatta omille retkilleen, mutta ehti kyllä tehdä miljoona asiaa, kun itse olin puolessa välissä ensimmäisen ajattelua...



Paikkamakuussa haisteli ja nosti takapuolensa päästäkseen paremmin hajun perään. Karjaisin äärimmäisen viehättävästi ja otin pari askelta koiraa kohti, lopetti. Toisen kerran yritti myös haistella, kielsin nimellä ja lopetti. Lisää paikkista otettiin treenien loppuvaiheessa, Enne makasi yksin muiden tehdessä. Makasi kivasti, kunnes toinen koira otti luoksetulon Enteen takaa ja ohi. Siihenhän se lähti perään ja teki kierroksen. Palautin maahan ja koitettiin pari kertaa uudelleen, ja pysyi hyvin.



Seuraamiset hyvät, jäävät hyvät, luoksetulo hyvä. Kaukokäskyt hyvät, joskin edelleen Enne asettautuu makaamaan, ei putoa suorilta jaloilta. Tähän en ole puuttunut, täytyy miettiä joku taktiikka, jolla edetä.



Otettiin noutoja omalla ja vieraalla kapulalla. Lähtee kivasti, tuo ravilla. Joku riemurinki tuli tehtyä kerran, onneksi sain liinalla palautettua ojennukseen. Sivulletuloon tarvii edelleen vahvistuskäskyn, muuten jää steppaamaan eteen. Kerran heittäytyi makaamaan sivulle, käskystä nousi kuitenkin istumaan (ja kyllä, kapula pysyi suussa koko ajan!).


Perjantaina otettiin agilitya ja himppasen tokoa. Aksassa panostettiin pujotteluun ja siihen omaan ohjaamiseen. En vaan hallitse itseäni yhtään ja ohjaan koiraa ihan mihin sattuu - onko sitten ihme, että homma ei toimi? Pujotteluun saatiin uudet eväät, ja sitä jatketaankin nyt aktiivisesti (lue jäljempää). 


 Treenien posiviitisimmar jutut olivat koiran pysyminen näpeissä (NOLLA hepulijuoksua, ainoastaan pari lyhyttä ylimääräistä rinksaa, kun ohjasin koiran ties mihin...), sekä radalla olleet rengas ja keinu, jotka kumpikin sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Kovasti Enne on muidenkin mielestä edistynyt, joten eiköhän tämä tästä... Nyt pitäisi alkaa etsiä sopivia epiksiä, että pääsisin tähän omaan kisajännäilyyyn kiinni jo hyvissä ajoin!


 Lauantaina menimme viikonlopun viettoon vanhempieni luo, ja päätin ottaa pujotteluhärkää sarvista. Iskin näppärästi pujottelukepit keskelle takapihan nurmikkoa, ja siinähän sitten pujoteltiin... Hyvin tuo alkaa hahmottaa jo rytmiä, ja pystyn itse jo vähän hölkkämään! Edelleen vaatii tarkan kepeille viennin (ei irtoa yhtään) ja vahvan ohjauksen. Ja pakkohan sitä palkan jättämistä keppien loppuun oli taas koittaa, vain todetakseen sen toimimattomuuden meillä. Mutta, tästä on hyvä jatkaa joka tapauksessa! Lauantain pujotteluista on videomateriaaliakin, mutta saan videot koneelle vasta toimistolle päästyäni, tarvittava piuha kun on totta kai työpöydän laatikossa...



Sunnuntaina otettiin tottakai edelleen ilo irti kepeistä.  Kotiin päästyämme treenailtiin vielä ruutua ja noutoa sisätiloissa. Ruudun pienensin niin, että Enne mahtui tötsien väliin. Ekalla kerralla jätin namin, jolle lähetin. Toisella lähetin tyhjään ruutuun, meni hyvin. Kolmannella jäi vähän vajaaksi, uudella käskyllä korjasi. Koska en tiedä, hiffasiko koira koko ruudun olemassa oloa, siirsin tötsät ja lähetin tyhjään. Meni, mutta hiukan vajaasti. Uudesta käskystä korjasi. Onkohan tämä nyt ihan tuuria, vai tajuaako se noiden tötsien olevan siinä ympärillä jotain tarkoitusta varten? Kerran kehuin (vahingossa) sopivasti, kun Enne yritti ottaa tötsää suuhun, ja sittenhän se kuvitteli koko jutun idean olevan se, että tötsä pitää tuoda mulle... Juuh, fiksu husky, joka ei halua pitää mitään suussa! Tätä nyt jatketaan kuitenkin, josko tulevaisuus toisi tullessaan tiedon siitä, onko koiralla mitään havaintoa liikkeestä sitten kuitenkaan...


Nouto sujui hyvin, Eps pysyi hyvin ilman lisäkäskyä ja toi kapulan kivasti. Lisäkäskyn vaatii sivulletuloon, mutta enää ei tarvi ihan niin paniikissa napata kapulaa heti käsiin, vai voi odottaa jo sekunnin sadasosan pidempään ;) Vielä kun saisi tuon tuomaan sen kapulan laukalla - ja oppisi itse heittämään sen kapulan suoraa ja riittävän pitkälle (tätä täytyy muuten ihan oikeasti alkaa treenata)!

Tänään on vuorossa taas aksailut, tällä kertaa special-kouluttajan (=kerhomme eräs harrastaja) kanssa. Kuvituksena viime viikkoiset agilitykuvat, jotka ystävällisesti napsi Iida-Lotta Mattila - kiitos! :)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Holtitonta menoa

(Heti alkajaisiksi: vitsaileeko tämä Blogger ihan tosissaan mun kanssa?? Alkaa palaa pinna! Jos lisään kuvan, en tämän mukaan saa laitettua enää tekstiä kuvaa ennen. Jep, ihan perus!)

Me ollaan vähän tokoiltua ja vähän aksattu. Keskiviikkona tehtiin kotioloissa tokoa, lähinnä tunnaria. Enne osaa näppärästi etsiä piilotetun kapulan nenää käyttäen, joten siirryin vaiheeseen kaksi: kaksi kapulaa. Nojoo, eihän se tajua koko liikkeestä mitään, nappaa vaan lähimmän kapulan :D Lisäksi uutena ongelmana on tullut vastaan se, että Enne tykkää tunnarista älyttttömästi eikä tosiaan malttaisi suhtautua liikkeeseen sen vaatimalla tehokkaalla, rauhallisella otteella. Miksi turhaa, kun voi pitää hauskaakin? Mutta siis, näemmä treenailemme vielä tuota kapulan etsimistä ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti ja ehdottomasti sisätiloissa vaiheeseen kaksi - toivottavasti paremmalla onnella. Annoin Enteelle kuitenkin haastaviakin etsintätehtäviä ulkona, ja kyllähän tuo kaivoin kapulan puun oksanhaarastakin (ylti juuri ottamaan kapulan seistessään takajaloillaan). Eihän tuo mitenkään liikkeen opetusta edistä, mutta Enteen pää rasittuu ;)

Torstaina piti olla tokotreenit. Menin paikalle, mutta treenit olikin peruttu (sen siitä saa, kun ilmoittaa jo hyvissä ajoin myöhästyvänsä reippaasti, ja kun näin ei käykään, ei myöskään tarkista treeniajankohtaa tai mitään muutakaan). Sattumalta toinen treenari oli kuitenkin ihan hollilla, joten käytiin ottamassa pikkutreenit. Kaukopalkka oli taas käytössä, ja saatiinkin tosi kivannäköistä toimintaa :)

Seuraaminen ja jäävät näppäriä, luoksetulossa istui vähän taakseni, mutta muuten kiva. Seuraamisia otettiin useita, palkkailin kontaktista. Ehkä tuon vielä joskus saa (taas) kisakuntoon... Ihme juttu, miten tuo kesto häviää, kun treenaa vaan pikkupätkiä!

Lisäksi otettiin ruutua, joka kyllä aloitetaan alusta. Tällä hetkellä Enne juoksee ruutuun lujaa ja innoissaan, mutta tasan sen palkan takia. On siis ihan sama, onko koko tötsiä olemassakaan, ei se niitä huomaa. Nyt siis testimielessä (SISÄLLÄ) pienennetään ruutu niin, että Epskin tajuaa ihan oikeasti menevänsä sinne tötsien keskelle, ja että nimenomaan sieltä löytyy herkkuja. Katsotaan, miten käy...

Viikonlopun vietin itse Turussa, ja Enne jäi hoitoon vanhempieni huomaan. Ipana oli kuulemma nukkunut käytännössä koko lauantain omalla pedillään liikahtamatta juuri mihinkään. Taisi olla "pieni" mökötys ja surumieli päällä pienellä...


Tänään olikin sitten aksatreenien vuoro.  Tällaisella viritelmällä lähdettiin liikkeelle (juujuu, mittasuhteet ja esteiden paikat ei tosiaan olleet noin, mutta...), tästä tehtiin siis kolmea eri versiota. Voisinkohan joskus muistaa numeroida nuo esteet, olisi "hieman" helpompi hahmottaa näitä radantynkiä.


Aloitettiin simppelisti hyppy - rengas - pussi - hyppy - putki - pituus - hyppy - muuri. Tämähän meni meiltä ihan penkin alle, koska jo Ennettä taluttaessani tunsin noin miljoonavolttisen jännityksen koko koirassa, ja sanoinkin nyt tulevan kunnon hepulin. Ja niinhän siinä kävi, ipana otti ihan kunnolla ilon irti juoksemisesta... Pääsin piiloon, tuli etsimään, ei löytänyt, juoksi ja etsi, etsi ja juoksi, ei malttanut edes paikantaa kutsujani. Jos tällaisia hetkiä tulee lisää, täytyy alkaa laatia TAAS uutta sotasuunnitelmaa. Ykkösasiana täytyy kuitenkin muistaa heitellä sitä palloa tai muuten purkaa ylimääräistä virtaa ennen treenejä. Saatiin lopulta vähän sinne päin suoritus edes, tokalla kierroksella alkoi metsä kiinnostaa ja niinpä koira lähti autoon miettimään elämää...

Toinen rata oli sama kuin ensimmäinen, mutta toisin päin. Tämä oli ihan ok, muutama välipyrähdys taisi tulla hitaan ohjaajan kunniaksi... Meni jotenkin vähän sumussa tämä, jos ei muuta niin itse sain kyllä kunnon kuntoiluhetken (nimim. mitäääh, toisen kerran, ei mulla kulje henki, lääh).

Kolmas rata olikin sitten kaikista kivoin: puomi - pituus - putki - hyppy - aa - hyppy - pussi - rengas - hyppy - pöytä - pujottelu. Tässä Enne oli hieno, joskin itse olin pariin otteeseen auttamattomasti liian hidas ja koira ehti sen seurauksena pöllöillä. Muuta kokonaisuudessaan hyvä rata. Pöytä taisi olla meidän eka kerta, mutta hyvin se sujui. Pujottelulle mentiin hallitusti ja saatiin hyvä suoritus. Muutama oma sekoiluni pakotti ottamaan pari juttua uusiksi, mutta niissä Enne toimi ja teki kuten pitikin. Ipana myös irtosi tosi kivasti putkeen! Rengas oli tänään tosi haastava, en tiedä mikä siinä oli, mutta ei siitä ainakaan mitään tullut. Huoh.

Lopuksi otettiin vielä pieni pyrähdys: hyppy - aa - hyppy - putki sekä pari erää pujottelua, näistä jättipalkka ja hienoja suorituksia. Pujottelua testasin targetilla, mutta se ei ainakaan tänään ollut meidän juttu: onhan sitä targettia kamalan vaikea tuijottaa samalla, kun pitäis kiertää jotain kepukoita. Helpommalla pääsee, kun jatkaa vaan suoraa keppien vieressä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Saariselkä 2012: UKK-puisto ja Hammastunturin erämaa-alue







 

Ensimmäinen kahdesta kesälomaviikostani kului mukavissa merkeissä tyttöporukan (Enne toki edusti miehistä sukupuolta, mutta eihän sitä lasketa) vaellusretkellä Saariselällä. Tässäpä eriteltynä muutamia reissuun liittyviä ja mieleentulleita asioita kuvituksen kera.

Puolet ajatelluista asioista on varmasti pudonnut matkan varrelle eikä sanoilla ylipäätään ole mahdollista kuvailla koko reissun antia. Suurin fakta lienee se, että vaelluskuume jäi kytemään ja uusi reissu on jo mietinnässä :)




Retken suunnittelu = mitä me niinkun aiotaan tehdä

Retken suunnittelu alkoi viime syksyllä kaverini heitosta "olispa kiva lähteä johonkin vähän vaeltamaan sillai rennosti".  Tätä heittoa lähdettiin kehittämään eteenpäin ja heitosta alkoi muodostua oikea retkisuunnitelma. Suunta retkelle oli helppo valita - Saariselällä oli tarjolla majoitusratkaisu kaverin suhteilla, ja koska heittoon sisältyi lause "mutta teltassa en kyllä sitten tasan nuku", oli ajatus päiväretkistä paikallaan (myös omien ah-niin-ihanien polvieni kannalta).
Varsinainen retken suunnittelu jäi todella vähälle - näemmä myös itse kykenin kaikesta suunnittelupaasauksestani huolimatta lähtemään matkaan ilman sen kummempia tavoitteita tai suoritusajatuksia. Osaltaan tähän suunnittelemattomuuteen vaikutti monet mutkat, joiden takia retki meinasi peruuntua useampaankin otteeseen. Vaan matkaan päästiin kolmen neitokaisen ja koiran voimin!




Reitit ja "reitit" = missä kuljettiin ja mihin päädyttiin

 Ensimmäisenä päivänä valloitimme Saariselän maastoja kolmen hengen ja kahdeksan jalan voimin. Aloitimme kiipeämällä Kaunispään huipulle ja jatkoimme sieltä mielivaltaisesti reittiä "johonkin". Reitti itsessään oli melkoinen pettymys: kuljimme käytännössä autotienlevyistä hiihtolatupohjaa, joka oli kyllä kaukana kaipaamistamme Lapin maisemista. Noin 13 km lenkki saatiin kuitenkin tehtyä.


Toisena päivänä retkikuntamme oli kokonainen ja lähdimme innolla kohti uusia haasteita. Matkana oli 22 km kierros Saariselältä Rumakurulle, sieltä Laanilaan ja Prospektorin kaivoksen kautta takaisin Saariselälle. Valitettavasti nuo "autobaanat" olivat jälleen vallanneet reitistön, vaikka paikoitellen pääsimme kulkemaan varsin mukaviakin pätkiä. Pahaksi onneksemme juuri viimeinen pätkä reitistä oli tuota tylsää puurtamista, joten viimeiset kilometrit tuntuivat entistäkin pidemmiltä...


Kolmantena päivänä päätimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja suuntasimme autolla Kiilopään juurelle. Aloitimme retken kipuamalla tunturille ja jatkoimme sen yli kompassisuunnalla, tavoitteena naapuritunturin takaa löytyvä kuru. Maasto oli melko haastavaa kivisine nousuineen ja laskuineen, vaan pääsimmepä vihdoin niihin kaivattuihin maisemiin! Kokonaisuudessaan reissusta kertyi noin 15 km, jotka saimme kulkea takit päällä (aiemmat päivät olivat olleet todella lämpimiä).


 Neljäs ja viimeinen vaelluspäivä innoitti meidät jatkamaan edellisen päivän kompassisuunnistusta, tällä kertaa ajatuksena kiertää noin 15 km lenkki Saariselältä Harripäiden Kulmakurulle ja talvista hiihtoreittiä takaisin. Suunnitelma oli hyvä, toteutus hyvin kaukana suunnitellusta :D
Koska koko tämän retken avaaminen vaatisi aikaa ja kirjoitustilaa runsaasti, voinen tiivistää päivän kulkemiset seuraaviin sanoihin: eksyminen, nouseva sumu, porot, vesisade, jäätävän joen ylitys kertaa kaksi, porojen valtakuntaan astuminen, eksyminen, katoavat reitit, huono kartta, vähäinen ruoka ja porot. Kyllä, useampaan kertaan mainitut tapahtuivat useampaan kertaan. Vaan hengissä selvittiin (vaikkakin jälkikäteen saimme kuulla, että lämpökamerat ja VPK:n naiset olivat jo valmiina lähtökäskyä odottamassa...) - ja onneksi ilman loukkaantumisiakin! Viimeisen päivän vaellus jäi varmasti mieliin pidemmäksi aikaa. Kokonaismatkaksi kertyi lopulta 15 km:n sijaan 30 km taival.



  

Ruoka ja ravinto = mikä auttoi jaksamaan

Koska teimme päiväretkiä, pääsimme ruuan suhteen kohtuullisen helpolla: trangia ja pussipasta ja vaeltajan kaveri ;) Lisäksi kun mukaan nappaa suklaata (levy/päivä) ja tarpeen vaatiessa proteiinipatukoita, pysyy tyytyväisenä.


Enteen ruokavalio retken aikana koostui kuivaruuasta (sekoitus onnetonta testiruokaa ja erittäin energiapitoista uutta suosikkiamme, Greenheartin Sportline Extremeä) sekä Mustista & Mirristä ostetusta purkkiruuasta, jonka sanotaan sisältävän 60% lihaa. Purkkiruoka oli mukana lähinnä sen takia, että kuivaruokaan sai lisämakua. Ruokaa Enne sai käytännössä niin paljon kuin se halusi syödä. Kolmen ensimmäisen päivän annokset olivat vain hieman tavallista suurempia, viimeisenä päivänä ruokaa sen sijaan upposi varmaan tuplasti tavallinen määrä. Eikä mikään ihmekään, kyllähän tuo 30 km (josta vallan iso osa ilman polkuja) alkaa Enteellekin olla jo ihan hyvä lenkki ;)






Välineet ja tarvikkeet = miten pysyttiin hengissä maastossa

Jos voin jotakin välinettä reissun jälkeen kiitellä, menee kauniit sanat kenkäosastolle. Uskomatonta kyllä, selvisin reissusta ilman rakkoja tai muitakaan vaivoja.  Kenkävalinnat osuivat siis ainakin pääasiassa nappiin - mukana olivat Salomonin Speedcross 3 -maastojuoksulenkkarit (suhteeni näihin kenkiin on puhdasta rakkautta) sekä Hanwagin vaelluskengät (kerran ennen reissua käytetyt, sisäänajo kunniaan!). Muutoin päällä oli melkolailla peruslenkkeilyvarusteet, lähinnä Icepeakia ja Haglöfsiä. Uudet vaellushousut lähtevät kyllä hakuun ennen seuraavaa reissua - nuo vetoketjutaskulliset ja vetovyö eivät vaan pelitä yhteen.



Enteellä oli päällä normaalit talutusvaljaat (gmn:n lyhytvaljaat) ja kaulassa panta, jossa puhelinnumeroni. Talutuksessa käytössä oli Manmatin kilpavyö, joka tosin menetti hieman arvoaan silmissäni - toivottavasti joku kehittäisi toimivan, mutta yhtä käyttäjäystävällisen vyön kuin tuo on! Tossuja oli matkassa varmuuden vuoksi, mutta niille ei onneksi ollut tarvetta.


Rento retkikaveri = miten Enne selvisi koetuksesta


Enne ylitti odotukseni oikeastaan joka suhteessa. Se oli vallan pätevä retkikoira, joka ei turhista valittanut ja osasi suhtautua retkeilyyn sen vaatimalla tavalla. Sen riistavietin voimakkuus ylitty myös kaikki odotukseni - tokikin negatiivisesti... Näemmä Lapissa poro tuoksuvat jatkuvasti niin vahvasti, että pieni husky ei moista voi ymmärtää ja purkaa ennemmin tämän mielenkiinnon kaikkeen liikkuvaan tai liikkuvaksi saatavaan. Jos tätä valitettavaa tosiasiaa ei huomioida, Enne oli mainio retkikaveri. Se ylitti vesistöt kyselemättä kahlaten, kulki maastossa kuin maastossa ja malttoi toisinaan jopa rauhoittua taukojen aikana. Illat Enne pääasiassa nukkui, mikä osaltaan yllätti todella positiivisesti (normaalistihan Enne saattaa vieraassa paikassa olla hyvinkin rauhaton eikä malta rauhoittua sitten millään). Automatkustaminen sujui tuttuun tapaan Enteen osalta torkkuen. Jatkossakin Enteen kanssa on siis ilo lähteä retkeilemään, joskin poronhoitoalueelle lähtöä täytynee miettiä kahteen kertaan...


 Kokonaisuudessaan retki oli todella mukava kokemus, ja tyttöjen kanssa päätettiinkin ottaa tästä vuotuinen tapa. Ensi kesälle ajatuksena heitettiin jo reissu Norjaan, saapi nähdä miten käy... ;)

 ps. Kohta lähtee muuten meidän blogin paikka kyllä vaihtoon! Jos saa tunnin tapella kuvia paikoilleen, eivätkä silti ole toivotulla tavalla, lienee pohjassa jotain pahasti vialla!