Enteen frisbeekoulu

Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa jo pitkään lupailemani frisbee-postauksen. Kuvamateriaali on vähintäänkin kyseenalaista, mutta onpahan ainakin jotain piristystä tekstin sekaan :)



Ensimmäisenä askeleena opetin Enteelle, että frisbee ylipäätään on iiiihana ja sen kantaminen vähintäänkin maailman mahtavin homma. Alkuun palkkasin kiinnostuksesta, sitten kosketuksesta, lopulta kunnolla suuhun ottamisesta. En välittänyt, vaikka Enne olisi halunnut vain leikkiä vetoleikkejä kanssani frisbeellä - se oli joka tapauksessa kiinnostunut frisbeestä, joten kehuja ja palkkaa sateli runsain määrin. Pikkuhiljaa vaadin enemmän ja enemmän, ts. palkka tuli vasta, kun Enne haki frisbeen, frisbee oli palautunut käteeni jne.

Enne innostui frisbeestä kovasti ja oppikin nopeasti nappailemaan (tai ainakin yrittämään) kiekkoa ilmasta. Suosikkijuttuna oli heitto, jossa Enne seisoo edessäni naama minuun päin, heitän frisbeen lähinnä ylöspäin ja ipana saa hypätä korrrrkealle napatakseen kiekon.



Jo alusta lähtien suurin haaste oli saada Enne ymmärtämään, että frisbeen voi kopata kiinni myös matalasta, pitkästä heitosta. Enne pyrki aina seisomaan edessä kasvokkain kanssani, jolloin se ei yksinkertaisesti ehtinyt kääntyä ja juosta frisbeetä kiinni ennen kuin se jo putosi maahan (heittopaikkana meillä on tällä hetkellä aidattu takapiha, jossa oikeasti pitkiä heittoja on mahdoton treenata - frisbee ei siis koko pihan mittaisessakaan heitossa ole ilmassa kovin kauaa). Tätä lähdimmekin treenaamaan järjestelmällisesti alkeista alkaen: vielä tälläkin hetkellä pidän itse Ennettä sivullani naama oikeaan suuntaan. Samaan aikaan kun heitän frisbeen, irrotan myös otteeni pannasta, jolloin Enteellä on jo lähtökohtana oikea asento ja menosuunta. Kuulostaa kovinkin yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta meillä tämä tosiaan on ollut suurin ongelma koko heittelyn ajan ;)



Pikkuhiljaa sitten pääsee pidentämään matkaa, vaikeuttamaan heittoja, ehkä ottamaan toisenkin frisbeen mukaan... Itse ostin Kuusamon reissultani jo toisenkin kiekon, josko joskus saataisi tätä meidänkin puuhastelu kehitettyä enemmän sen oikean dog frisbeen suuntaan :) Vielä ollaan ihan alkutekijöissä, mutta hitaasti hyvä tulee!

Meillä käytössä on siis Dodgebee, koska itse en tykkäisi heitellä kovaa muovikiekkoa Enteelle. Niin paljon on nähty vaivaa siinä, että ipana ottaa erilaisia tavaroita suuhunsa ja suostuu kantamaan niitä, etten halua riskeerata tätä kaikkea aiheuttamalla pientäkään kipua (tai edes epämielyttävää tunnetta) suuhun. Malliltaan tuo meidän DB on 235 Hero Disc, mutta ainakin pikaisen googletuksen jälkeen uskoisin myös muiden mallien toimivan ihan yhtälailla. Omani olen ostanut tosiaan eräästä ohjelmapalveluyrityksestä, mutta netistähän noita näyttää saavan tilaustavarana, jos ei muualla satu tulemaan vastaan :)




Jostain syystä Enne vältteli tänään näyttäviä, korkeita hyppyjä, joista se yleensä tykkää kovasti. Nyt siis suunnataan hierojalle ja tutkitaan, ettei selkään ole päässyt tulemaan jumeja, jotka vaikuttavat tuohon liikkumiseen ja tekemiseen tällä hetkellä.