Sivut

torstai 29. joulukuuta 2011

Sano M, sano U, sano T, sano A, sano MUTA!

Käväistiin sitten tänään pyörälenkillä... Pitkästä aikaa oli sellaiset kelit, että uskaltauduin edes yrittämään pyörän selkään - kummasti nuo metsätiet vaan on jäässä, vaikka mittari näyttäisi plus-asteita kaksi viikkoa putkeen! No, tänään löydettiin sula vitosen lenkki ja käytiin vähän pitämässä hauskaa :) Enne juoksi tosi kivasti, vaikka paikoitellen tiet olivat niin mudassa, ettei pyörä meinannut liikkua mihinkään. Tyytyväinen olin kuitenkin, ei turhia pysähdyksiä, maiseman ihailuja tai muita hölmöilyjä. Käskyjä kuunteli tosi hyvin, ja kivaa oli molemmilla.

Lenkin päätyttyä oltiin molemmat äärimmäisen hehkeinä. Valitettavasti kamera ei tullu itse lenkille mukaan, mutta kotona oli pakko koittaa saada muutama havainnollistava kuva:







Mainitsinko jo, että oli hieman mutainen tuo keli?!


Ps. Viimeinen kuva havainnollistaa hienosti, miten Haltin housut kestävät mulla käytössä... Harmittaa, tykkään noista kovasti, mutta molemmat polvet samanlailla rikki rymyämisteni jälkeen. Normaalikäytössä varmasti toimisivat koirankin kanssa mainiosti, mutta mun käyttö ei ihan lukeudu tuohon "normaaliin"... :D

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pikatokot

Käväisimme tänään jälleen lenkillä Suvin ja Vilin kanssa. Lenkin jälkeen pojat saivat riehua pihassa ja otettiin pienet tokoilutkin samaan syssyyn.

Ihan kamalasti ei Enteen kanssa jaksettu panostaa, kunhan puuhasteltiin :D Seuraaminen oli kamalaa, liikkeestä seisominen hidas ja perusasennot edessä tai vinossa. Putkeen meni siis, hah! Mutta liikkeestä maahanmenot oli kivoja. Luoksetulossa Enne katseli maisemia (no kun lintuja lensi juuri) eikä tullut ensimmäisestä käskystä. Toisesta sitten ok.

Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että kyllä tuo ipana pysyy näpeissä, vaikka pienessä tilassa olisi läsnä toinenkin koira (ja vielä tuttu leikkikaveri). Nyt vaan otan itseäni niskasta kiinni selvittelen, josko saataisiin agility- ja/tai tokoryhmäpaikka jostakin, pääsisi sitten kunnolla treenailemaan :)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulutervehdys



Rentouttavaa joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 2012!

torstai 22. joulukuuta 2011

Meidän vuosi 2011 - miten siinä oikeasti lopulta kävikään?

Tammikuun alkupuolella tein vakaat suunnitelmat siitä, miten tänä vuonna edetään harrastusrintamalla. Lievästi jännityksen vallassa ajattelin nyt purkaa vuoden saavutukset ja "saavutukset", josko sitten välipäivinä ehtisi jo suunnitella tulevankin vuoden kuvioita :) Näin oli siis tarkoitus toimia:

- kisat niin lumella kuin sulalla maallakin


Lumella kisattiin muutamaan otteeseen, mutta sulanmaan kisat jäivät ohjelmasta kokonaan pois. Selitys tähän on kyllä varsin luonnollinen: palatessamme keväällä Kuusamon reissulta, oli etelän lämpötilat sillä mallilla, että Enne ei nähnyt valjaita kuin kaksi kertaa paluumme jälkeen. Syksy taas meni omalta osaltani sairaslomalla, joten se niistä kisoista...

- REK2-tulos kilpailukokeesta


KYLLÄ, ja vielä kahteen kertaan! :)

- YLE1-tulos käyttökokeesta?


Juu ei. Ei lähimainkaan. Katsotaan, josko vielä joskus... Vaan kyllä sitä melkein pitäisi oma valjakko saada kasaan ennen käyttistä, Enne kun saisi mielestäni lähteä hakemaan JOH-tulosta, eikä se Enteen tuntien ole kovin simppeli homma vieraan kuskin valjakossa...

- aktiivisempi tokoilu


Vaikka treenaaminen on ollut vaihtelevaa, voin hyvällä omatunnolla sanoa aktiivisuuden lisääntyneen ja edistymisen olleen huimaa! Tästä on hyvä jatkaa :)

- TOKO-kisauran avaus

KYLLÄ! Vaikka se virallinen kisa ei "ihan" putkeen mennytkään, on terävin kärki jännitykseltä murrettu ja toisaalta itsellä selkeämpi kuva siitä, miten jatkossa toimitaan. Ei kaduta, harmita eikä hävetä - ja miksi pitäisikään?!

- muutama näyttely

Näyttelyt jäivät tänä vuonna yhteen ainoaan. Alunperin suunnitelmissa ollut erkkari jäi väliin eikä sopivia tuomareita tuntunut lähimaastoista löytyvän. Espanjalaisille minimalamuuttien kannattajille en yllättäen huskya halua viedä :)

- kesäharrastus

Kesäharrastuksena toimi melko pitkälti uinti, josta tulikin Enteen mielestä huippulaji! Hassua muistella, miten sitä aiemmin sai houkutella kastelemaan mahakarvansa ja kesällä tilanne oli jo täysin päinvastainen. Hyvää treeniä ja kamalilla helteillä oikeastaan ainoaa toimivaa liikuntaa.

Lisäksi ollaan ageiltu hyvin pienessä mittakaavassa, harjoiteltu temppuja ja koppailtu frisbeetä. Vallan mukava vuosi takana siis, toivottavasti ensi vuonna päästään vastaaviin tuloksiin!



Loppukevennykseksi olin laittanut siskoni kuvaamaan videolla Enteen tölkinhakutempun. Valitettavasti video on kuitenkin kuvattu pystysuunnassa, mutta se näkyy vaakasuunnassa, joten joutunen kuvaamaan uuden pätkän paremmalla onnella. Pää kallellaan videon seuraaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ole kamalan kivaa... Videota korvaa siis tällä kertaa yllä oleva Enteen näyte siitä, miten pieni huskylapsi nukkuu mieluiten :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kaikenmoista treenailua

Vitsit, kun jaksaisi vähän useammin päivitellä, ei tulisi tällaisia kilometripostauksia... Koitan kirjoittaa lyhyesti! Valitettavasti kuvamateriaalia ei (taaskaan) ole, koska treenataan näemmä vain pimeällä (ja sen kerran kun ollaan hallissa ja kamerakin olisi mukana, unohdan koko kuvausasian - tietty).

Mutta siis, alotetaanpa vaikka vetojutuista. Enne on päässyt taas muutaman kerran valjakkoon juoksemaan. Menee ihan ok, joskin muut urokset aiheuttavat Enteelle pään vaivaa - kyllähän niihin nyt täytyy loppumatkasta keskittyä enemmän kuin itse vetämiseen. Huoh. Eilinen lenkki sen sijaan meni ihan mukavasti (mikäli pimeässä näin oikein) eikä vilkuiluja näkynyt. Taitaa taas olla vaan kokemattomuutta ja uuden tilanteen ihmettelyä yhdistettynä tuohon macholuonteeseen...

Tokoiltukin ollaan! Joskus viime viikolla pidettiin yhteistreenit Anskun ja Nemin kanssa, mutta ympäristö ei ollut ihan otollisin mahdollinen: treenasimme parkkipaikalla, joka oli jäätynyt niin, että esimerkiksi seurauttaminen oli mahdotonta epätasaisen maaston kanssa (kyllä, alusta oli KAMALA, eikä niin koira kuin omistajakaan pystynyt liikkumaan normaalisti). Treenailtiin sitten kapula suussa istumista (haastavaa edelleen, joskin sain palkattua pari hyvää) ja ihan uutta juttua, luoksetulosta maahanmenoa. Alkuun Enne juoksi eteeni ja meni siihen makaamaan, mutta pikkuhiljaa alkoi homman juoni hahmottua ja makuulle mentiin vauhdista ja kesken matkankin. Palkka heittäen koiran luo. (Oikeasti en muista mitään muuta, mitä treeneissä tapahtui, joten raportointi päättyköön tähän.)

Tänään tokoiltiin taas Anskun ja Nemin kanssa, tällä kertaa kera takapirun! Suunnitelmana oli siis, että treenataan paikkamakuuta, ja takapiru palauttaa Enteen maihin nousemisen jälkeen. Hyvä suunnitelma, vaan eihän se sitten tänään noussut :D Kovin oli levoton, hääräsi, haisteli, vaihtoi asentoa ja tarkkaili maisemia, vaan ei noussut. Eipä tuosta pisteitä olisi tullut kuin ehkä se 5, mutta kaipa tuokin jotain edistystä on? Muutenkin Enne oli vallan mainio otus. Seuraamisessa edisti alkuun kamalasti, mutta yksi ympyräseuruutus vasemmalle korjasi asennon (siis myös suoriin pätkiin!). Liikkeestä maahanmeno ok, joskin vähän hidas. Seisomisessa pysähtyy kyllä, mutta astelee ensin pari askelta. Pitäisi saada tuohon nyt jotain tolkkua taas. Luoksetulo jees, ei törmännyt! Yksi luoksetulosta maahanmeno, sekin hyvä. Kauhean nopeasti Enne ei vielä reagoi käskyyn, mutta enpä sitä toisella treenikerralla odottanutkaan. Vähän tuosta paistaa läpi se, että samoja liikkeitä tahkotaan jatkuvasti, mutta minkäs teet, kun alokasluokka on niin t-y-l-s-ä :( Mutta hirmuisesti ipana tarjosi seuraamista tänään, erityisplussa siitä - varsinkin, kun oli niin nätti kontakti koko ajan!

Lisäksi maanantaina käytiin ageilemassa. Koko treenit oli melkoinen hasardi ja puolet ajasta meni yli-innokasta koiraa pysäytellessä - Enteen mielestä kun hepuliralli olisi ollut paaaljon kivempaa. Huoh. Oppi näppärästi juoksemaan toisen koiran luokin, ärpele!! Tähän asti on aina voinut luottaa siihen, ettei Eps lähde muiden luo vaikka hepuloisikin, vaan toisinhan oli nyt (kerran livahti tänäänkin muuten, mutta tuli kyllä pikaisesti takaisin kun vähän huutelin). Alkuun Enne teki innolla ja hyvällä sykkeellä, mutta jostain syystä tahti hidastui jo ennen puolta väliä. Ehkä agility vaan on oikeasti sille henkisesti niin rankkaa ja vaatii vielä niin paljon aivotyötä, että treeniajat on liian pitkiä? Tai no, aivan taatusti asia onkin juuri näin, mutta eihän sitä treenihetkellä taas ajattele...! Mutta saatiin siis ihan ok rataakin tehtyä, pitäisi vaan itse panostaa siihen ohjaamiseen enemmän. Kontakteja harjoiteltiin myös (tällä kertaa ihan vaan käskyllä "rauhassa" ja käsiohjauksella, tuntui toimivan parhaiten tähän mennessä). Jännittävästi Enne tarjosi ylösnoustessa 2on2offia ja alastullessa istumista/maahanmenoa. Sopiihan se näinkin :D Keppejä muisteltiin myös, niihin ei ole ihan vielä löytynyt oikeaa rytmiä. Muuten taisikin sitten olla hyppyjä ja putkia lähinnä...

Puolet touhuista varmaan puuttuu vielä, vaan jatketaan niistä toisen kerran (lue: kunhan muistan, mitä oikein ollaan puuhattu).

perjantai 9. joulukuuta 2011

Myrskytokoa

Hirmuisen kiva keli tänään! Tuntuu, että joko lähtee tuulen mukana lentoon tai vaihtoehtoisesti ei pääse vastatuulessa eteenpäin. Siis näin niinkuin kaksijalkaisena. Pieni nelijalka sen sijaan on elementissään: mitä kovempi tuuli, sitä kivempaa on! Sinänsä meillä ei pieniä erimielisyyksiä asiasta, kuten myös siitä, miten hauskaa koiran todellisuudessa on kiihdyttää vetäen laukkaan joka kerta, kun ihminen meinaa kaatua. Ei varmaan tarvi arvailla, kumpi edustaa kumpaa mielipidettä...!

Tänään käytiin kuitenkin pitkästä aikaa tokoilemassa Anskun ja Nemin kanssa. Enne oli ihan vaan hiukkasen turhan energinen, joten aloitettiin antamalla koirien juosta rallia ja purkaa pahimmat paineet ennen treenien aloitusta. Hyvin toimi, Enne oli pätevä kuin mikäkin ♥

Alkuun otettiin sivulletuloa, jotka olivat nopeita ja tehokkaita (joskin perusasento hiukan turhan edessä, kuten aina). Seuraaminen oli mahtavaa, kamalaa edistämistä, mutta kontakti ja käännökset huippuja! (Hahahaa, "mahtava" määritellään näemmä nykyään niin, että puolet liikkeestä on ihan muuta kuin mitä pitäisi, mutta koko hommasta tulee mahtavaa kun molemmilla vaan on hauskaa :D) Kerran Enne huijaantui, kun hidastin tahtia ennen täyskäännöstä. Söpöläinen luuli liikkeen pysähtyvän, ja jäi perusasentoon minun kääntyessäni :D Myös seuraamista juosten testattiin, ei paha! Edistää varmaan puoli metriä, mutta pitää kontaktin ja pysyy oikeassa paikassa (lue: ei häviä siitä suunnilleen vasemmalta sivulta mihinkään kovin kauas).

Liikkeestä maahanmeno oli mahtis! Ja meni jopa loskaiseen maahan, kun ei kamalan märkää ollut. Hyvähyvä :) Kyllä tuo kai joskus on nopeampikin ollut, mutta ei Enne nytkään mitään turhia pohtimaan jää.

Liikkeestä seisominen on taas hakusessa, Enne askelsi ja pysähtyi vasta jalan polkaisusta. (Kiva, tämähän nyt kannattaakin opettaa sille!) Palatessa korjasi takajalat. Lisää treeniä tähän siis.

Luoksetulo oli osittain hyvä: pysyi nätisti, tuli LUJAA ja istui nopeasti. Välissä Enne vaan ehti taklata oikein kunnolla, juoksi nimittäin tassut edellä maahaani... :D Täytynee alkaa keskittyä tähänkin.

Paikkamakuu olikin sitten se treenien murheenkryyni. Ensin nousi Nemin perään, sitten nousi omalle hepulikierrokselleen, sitten nousi haistelemaan (tässä sentään laskeutui kaukokäskystä suorilta jaloilta). Että ei taideta sitten ihan lähiaikoina lähteä kisaamaan kuitenkaan :( Pakkohan tuohon olisi sitä ryhmätreeniä saada (ja lisäksi se takapiru kertomaan, että nouseminen ei mitenkään päin ole sallittua). Nyt Enne nousee ihan vaan tylsyyttään, ja palkkaa itsensä juoksemalla. Joku liina nyt vähintään pitäisi ottaa käyttöön, en edes ajatellut tilanteen olevan ihan näin paha... Ääh, mietin tätä kun jaksan :D

Lopuksi vielä koirat juoksemaan keskenään, josko nyt sitten hetkisen olisi rauhallista täälläkin.


Ainiin, ja vetolenkeistä vielä: käytiin viime perjantaina pyöräilemässä vitosen lenkki. Olosuhteet olivat aika mielenkiintoiset (mm. reilu kymmenen senttiä pehmeää hiekkaa tiellä, jolloin pyörä ei polkemallakaan meinannut liikkua mihinkään), mutta ihan kohtuullisesti lenkki sujui. Vaan sen jälkeenhän tulikin sitten lumet, eikä olla päästy enää treenailemaan... Aiemmin niin rauhallinen koira on lumen tulon myötä sitä mieltä, että vetolenkkien takia vähintään kuolee tylsyyteen,ja virtaa onkin sitten vaikka muille jakaa. Reellä kun tuon yhden kanssa on ihan turha lähteä junnamaan (eikä tuota lunta nyt tosiaan vielä jalasten alle asti ole!)...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Enteen frisbeekoulu

Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa jo pitkään lupailemani frisbee-postauksen. Kuvamateriaali on vähintäänkin kyseenalaista, mutta onpahan ainakin jotain piristystä tekstin sekaan :)



Ensimmäisenä askeleena opetin Enteelle, että frisbee ylipäätään on iiiihana ja sen kantaminen vähintäänkin maailman mahtavin homma. Alkuun palkkasin kiinnostuksesta, sitten kosketuksesta, lopulta kunnolla suuhun ottamisesta. En välittänyt, vaikka Enne olisi halunnut vain leikkiä vetoleikkejä kanssani frisbeellä - se oli joka tapauksessa kiinnostunut frisbeestä, joten kehuja ja palkkaa sateli runsain määrin. Pikkuhiljaa vaadin enemmän ja enemmän, ts. palkka tuli vasta, kun Enne haki frisbeen, frisbee oli palautunut käteeni jne.

Enne innostui frisbeestä kovasti ja oppikin nopeasti nappailemaan (tai ainakin yrittämään) kiekkoa ilmasta. Suosikkijuttuna oli heitto, jossa Enne seisoo edessäni naama minuun päin, heitän frisbeen lähinnä ylöspäin ja ipana saa hypätä korrrrkealle napatakseen kiekon.



Jo alusta lähtien suurin haaste oli saada Enne ymmärtämään, että frisbeen voi kopata kiinni myös matalasta, pitkästä heitosta. Enne pyrki aina seisomaan edessä kasvokkain kanssani, jolloin se ei yksinkertaisesti ehtinyt kääntyä ja juosta frisbeetä kiinni ennen kuin se jo putosi maahan (heittopaikkana meillä on tällä hetkellä aidattu takapiha, jossa oikeasti pitkiä heittoja on mahdoton treenata - frisbee ei siis koko pihan mittaisessakaan heitossa ole ilmassa kovin kauaa). Tätä lähdimmekin treenaamaan järjestelmällisesti alkeista alkaen: vielä tälläkin hetkellä pidän itse Ennettä sivullani naama oikeaan suuntaan. Samaan aikaan kun heitän frisbeen, irrotan myös otteeni pannasta, jolloin Enteellä on jo lähtökohtana oikea asento ja menosuunta. Kuulostaa kovinkin yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta meillä tämä tosiaan on ollut suurin ongelma koko heittelyn ajan ;)



Pikkuhiljaa sitten pääsee pidentämään matkaa, vaikeuttamaan heittoja, ehkä ottamaan toisenkin frisbeen mukaan... Itse ostin Kuusamon reissultani jo toisenkin kiekon, josko joskus saataisi tätä meidänkin puuhastelu kehitettyä enemmän sen oikean dog frisbeen suuntaan :) Vielä ollaan ihan alkutekijöissä, mutta hitaasti hyvä tulee!

Meillä käytössä on siis Dodgebee, koska itse en tykkäisi heitellä kovaa muovikiekkoa Enteelle. Niin paljon on nähty vaivaa siinä, että ipana ottaa erilaisia tavaroita suuhunsa ja suostuu kantamaan niitä, etten halua riskeerata tätä kaikkea aiheuttamalla pientäkään kipua (tai edes epämielyttävää tunnetta) suuhun. Malliltaan tuo meidän DB on 235 Hero Disc, mutta ainakin pikaisen googletuksen jälkeen uskoisin myös muiden mallien toimivan ihan yhtälailla. Omani olen ostanut tosiaan eräästä ohjelmapalveluyrityksestä, mutta netistähän noita näyttää saavan tilaustavarana, jos ei muualla satu tulemaan vastaan :)




Jostain syystä Enne vältteli tänään näyttäviä, korkeita hyppyjä, joista se yleensä tykkää kovasti. Nyt siis suunnataan hierojalle ja tutkitaan, ettei selkään ole päässyt tulemaan jumeja, jotka vaikuttavat tuohon liikkumiseen ja tekemiseen tällä hetkellä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Maailman onnellisimmat hetket

Miten pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi? Miten pienestä asiasta tulee sellainen olo, että elämällä on jotakin merkitystä? Miten pienestä tulee sellainen olo, että joku välittää ja odottaa?


Enteen toinen päivä luonani - tästä se kaikki lähti liikkeelle!

Tänään tulin kotiin Voittaja-näyttelystä väsyneenä ja takki tyhjänä. Siskoni tuli rautatieasemalle vastaan Enteen kanssa. Enteen, joka minut nähtyään vispasi häntäänsä kuin viimeistä päivää, vikisi ja ulisi onnesta, juoksi täysillä ympyrää ja hyppäsi vauhdista syliini.

Niin pienestä ihminen voi tulla onnelliseksi, tajuta elämän merkityksen ja huomata, miten suuressa roolissa pieni koira elämässä on.

Enne ♥