Suihkiva sähikäinen, veltto vetokoira ja muita tarinoita

Hei mekin ollaan hengissä!

Viime ajat ovat olleet sellaista härdelliä, että päivittämiseen ei ole ollut aikaa ja/tai jaksamista. Työt pitävät kiireisinä, ja kun keikkahommia tekee useammassa paikassa, alkaa välillä itsekin mennä sekaisin seuraavasta paikasta ja ajasta olla töissä. Toivottavasti tilanteeseen tulee muutos, tällainen rytmi (ja samalla tämä oman kodin puute) väsyttävät ja aiheuttavat huimasti ylimääräistä stressiä. Toki asialla on hyväkin puolensa: Enne on ollut todella näppärä, on nätisti kotona yksin ja iltaisinkin ollaan löydetty yhteinen sävel tekemiseen ja käyttäytymiseen :) Voisinkin nyt kertoilla viime aikojen tekemisistä vähän eritellymmin (pahoittelen jo etukäteen piiiiitkää tekstiä!).

Otetaan ensin käsittelyyn vetojutut.



Enne on päässyt edellisen postauksen jälkeen kerran juoksemaan Erjan ja Micken koirien kanssa valjakkoon. Matkana jälleen 13 km, josta alkumatka sujui varsin mukavasti vetämisen puolesta. Muuten käytös sitten olikin... no, ala-arvoista, ei sitä muuten voi kuvailla. Rähjäämistä, ja tällä kertaa kuumeneminen muuttui jo älyttömäksi alistamishaluksi. Onneksi tätä ei sentään jatkunut koko matkaa, vaan Enne keskittyi alkutohinoiden jälkeen vetämiseen.



Jostain syystä loppumatkasta Enne alkoi vähän lintsailla eikä tehnyt töitä täysillä. Epäilin alkuun ongelmaksi rauhallista vauhtia (Ennehän rrrakastaa vauhtia ja etenisi aina valjakossa ollessaan laukalla, jos itse saisi valita). Vaan sitten, kun alkoivat omatkin treenit mennä penkin alle, alkoi huoli jostakin muusta kasvaa... Valjakkoajolenkin jälkeen yksi pyörälenkki meni aivan mahtavasti, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat.



Enne kyllä lähti vetolenkeille innolla, mutta into katosi matkan varrella täysin. Kipua Enne ei näytä, antaa käännellä ja väännellä eikä oireile millään tavalla. Aiemmin lihasten kasvusta jumiutunut selkäkään ei ole aiheuttanut ongelmia tänä syksynä. Mitään järjellistä fyysistä syytä ei siis ole löytynyt. Toisena vaihtoehtona pidin reittejä ja niiden jatkuvaa toistoa. Lähtöpaikka vetolenkeille on aina sama, lenkkejä sitten muutama vaihtoehtoinen (kaikissa kääntösilmukka tai täyskäännös päässä). Aiemmin tämä ei ole tuottanut ongelmia, mutta mahtaako se olla nyt syynä? Vai onko tämän hetken elämäntilanne niin stressaava Enteellekin, että sillä ei riitä paukut enää täysillä työskentelemiseen? Onko sen lihakset niin tukossa, että työskentely ei yksinkertaisesti onnistu? Onko ruokinnassa jotakin pielessä?



Koska vaihtoehtoja on monia eikä mikään asia viittaa selvästi johonkin tiettyyn vaihtoehtoon, päätin yksinkertaisesti laittaa Enteen lomalle vetopuuhista. Nyt se on ollut viikon juoksematta, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa, miltä pieni lenkki maistuu. Yllättävää kyllä, viikko on sujunut varsin rauhallisesti (toki ohjelmaan on sisältynyt pihalla vapaana juoksemista sekä aivotyöskentelyä) eikä suurempia hermoromahduksia ole tullut puolin eikä toisin. Ehkäpä huominen antaa siis jonkinlaisia vastauksia asiaan...

Sitten seuraavaan aiheeseen, joka voisi olla temput, tokoilu ja frisbee - kaikki yhdistettynä samaan pakettiin :D
Viime aikoina ollaan treenailtu pääasiassa temppuja. Tölkin noutamisessa ollaan edistytty hyvin, tällä hetkellä Enne osaa olohuoneesta lähetettynä hakea keittiön lattialle jätetyn täyden (ison) juomatölkin ja tuoda sen käteeni. Samalla tölkillä ollaan treenattu jo moooonta kertaa, eikä yksikään hammas ole vielä lävistänyt tölkkiä ;) Hyvää treeniä myös tokokenttiä ajatellen, nätisti ipana on oppinut kantamaan tavaroita pureskelematta! Lisäksi erilaiset materiaalit suussa eivät ole enää niin kamala juttu, yksi päivä Enne kantoi toi täyden Enkelipatukkapussin ulkoa sisälle. Haastavaksi homman teki TÄYSI pussi (patukoiden lisäksi se oli siis täynnä ilmaa = todella pullea) ja liukas pinta. Hienosti ipana jaksoi yrittää - ja onnistuikin kalkkunaleikkeleen arvoisesti lopulta :)

Muista tempuista Enteen suosikkeja ovat nykyään peruuttaminen (onnistuu jo pelkällä käsimerkillä ilman omaa liikkumista, vaikkakin vasta muutaman askeleen verran) ja itsensä ympäri pyöriminen (joka alkaa sujua jo kumpaankin suuntaan niin kauan, kun Enne malttaa keskittyä). Peukun Enne osaa myös näyttää, joskin jännittävällä tavalla: ottamalla sen suuhunsa :D

Tokoilusta ollaan tarkoituksella pidetty vähän taukoa. Pyrin välttämään itsenäisiä kunnon treenihetkiä, ja niiden sijaan otan ennemmin liikkeitä normaalin arjen keskellä. Tällä hetkellä ajatuksena siis on, että paikkamakuun ollessa varma (ja siihenhän menee "hetki"!) lähdetään samantien kisaamaan. Virheitä on ja tulee olemaan, mutta selvästi jatkuva samojen asioiden jauhaminen vie motivaation sekä koiralta että ohjaajalta. Meillä ykköstavoitteena on siis pitää hauskaa, vaikka se muutaman pisteen söisikin :) Perusta liikkeisiin kuitenkin on olemassa ja Enne osaa alo-luokan läpikotaisin niin halutessaan. En siis jaksa ottaa turhaa stressiä asiasta :)

Frisbeen koppailukin on jäänyt vähemmälle, kun illat ovat pimentyneet ja piha on viehättävän mutainen. Eilen iltapäivästä ole vähän pakkasta, ja päästiinkin verestämään taitoja mukavissa oloissa. Vähän laiskasti Enne teki, mutta periaatteessa muistaa kuitenkin, mistä on kyse. Tuo haluttomuus kuitenkin laittoi miettimään, olisiko veto-ongelmienkin taustalla lihasten tukkoisuus tai jumitus. Täytyy varata aika hierojalle ja katsoa, mikä on tuomio asian suhteen. Päästiin kuitenkin treeneissä sen verran eteenpäinkin, että Enne sai kerran eteenpäin lentävän frisbeen nätisti ilmasta kiinni! Eteen suosikki (ja samalla bravuuri) on nimenomaan hypätä korkealle ilmaan ikään kuin frisbeetä vastaan, ei niinkään juosta sitä kiinni. Vaan vielä me siinäkin onnistutaan!

Ja lopuksi vielä aktivoinnista sekätarvikkeista ja välineistä :D

Nykyään meillä on lähes päivittäisenä rutiinina jonkunlainen aivojumppa. Teema vaihtelee tempuista erilaisiin aktivointijuttuihin. Koska olen hukannut* sekä kongin että "oravalelun" (sen Dog Pyramidin siis), on viime aikoina omatkin aivot saaneet rasitusta sopivia aivojumppia miettiessä. "Puuhapullo" (ts. muovipullo, jossa sisällä nameja) on ollut käytössä paljon. Pakasterasioiden alle piilottelin nameja myös, mutta luovuin siitä rasioiden lenneltyä ja väännyttyä miten sattuu - liian helppoa Enteelle ;) Pitkästä aikaa olen myös piilottanut nameja niin sisään kuin uloskin. Tästä Enne selvästi tykkää ja on innoissaan etsimässä herkkupaloja. Etsintä myös väsyttää Enteen todella nopeasti, ipanalla kun on tuo nenän käyttö tällaisissa tilanteissa vielä vähän hakusessa...

Jonkinlainen aktivointilelu oli kuitenkin saatava, joten ostin Mustista ja Mirristä tällaisen.



Kuva Googlen kuvahausta

Kovasti tykätty lelu on, joskaan en ihan allekirjoita tuota äänetöntä leikkiä Enteen kohdalla ;) Kivaa kuitenkin on, ja lelun ideakin valkeni nopeasti. Mukavaa vaihtelua tuohon pelkkään namien etsimiseen tämäkin.

Samalla ostosreissulla mukaan tarttui myös tällainen. Koska olen hukannut* myös Enteen heijastimelliset talutusvaljaat enkä ole löytänyt uusia sopivia, halusin jonkinlaisen turvaa tuovan systeemin ensisijaisesti vetolenkkejä mutta myös kävelyjä varten. Vihaan vilkkuvia valoja, mutta tämän saa kätevästi joko vilkkumaan tai loistamaan tasaisesti, joten tutun myyjän runsaiden kehujen jälkeen nappasin valon mukaani. Tänään testattiin kävellessä valo ensimmäistä kertaa, ja vaikuttaa kyllä hyvältä. Tuo kestää vettä eikä ilmeisesti hajoakaan juuri millään (myyjän sanoin "vielä ei olla ehditty ajaa traktorilla yli, mutta muuten ei olla saatu rikki millään!") ja takuukin on kolme vuotta. Värejä löytyi ainakin tuosta lähiM&M:stä viisi erilaista, eli suuremmallekin porukalle saa tarvittaessa kaikille eri väriset valot. Itse valitsin ihan vaan tuon kirkkaan version, kun en noista värillisistä niin perusta. Toisena vaihtoehtona oli keltainen, mutta kirkas vei lopulta voiton.



Kuva Googlen kuvahausta

Mutta sellaisia meille tällä kertaa... Josko tästä kiireet helpottaisivat, voisin saada kiinni normaalista päivitysrytmistä ja kirjoitella vähän inhimillisemmän mittaisia postauksiakin ;) (...ja ehkä vihdoin saada aikaseksi sen erillisen frisbee-jutunkin)


*Näissä tapauksissa hukkaaminen oletettavasti tarkoittaa sitä, että tavarat ovat "hyvässä tallessa" muuttokuormani keskellä, mutta tällä hetkellä niiden löytyminen vain on sula mahdottomuus...