Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Suihkiva sähikäinen, veltto vetokoira ja muita tarinoita

Hei mekin ollaan hengissä!

Viime ajat ovat olleet sellaista härdelliä, että päivittämiseen ei ole ollut aikaa ja/tai jaksamista. Työt pitävät kiireisinä, ja kun keikkahommia tekee useammassa paikassa, alkaa välillä itsekin mennä sekaisin seuraavasta paikasta ja ajasta olla töissä. Toivottavasti tilanteeseen tulee muutos, tällainen rytmi (ja samalla tämä oman kodin puute) väsyttävät ja aiheuttavat huimasti ylimääräistä stressiä. Toki asialla on hyväkin puolensa: Enne on ollut todella näppärä, on nätisti kotona yksin ja iltaisinkin ollaan löydetty yhteinen sävel tekemiseen ja käyttäytymiseen :) Voisinkin nyt kertoilla viime aikojen tekemisistä vähän eritellymmin (pahoittelen jo etukäteen piiiiitkää tekstiä!).

Otetaan ensin käsittelyyn vetojutut.



Enne on päässyt edellisen postauksen jälkeen kerran juoksemaan Erjan ja Micken koirien kanssa valjakkoon. Matkana jälleen 13 km, josta alkumatka sujui varsin mukavasti vetämisen puolesta. Muuten käytös sitten olikin... no, ala-arvoista, ei sitä muuten voi kuvailla. Rähjäämistä, ja tällä kertaa kuumeneminen muuttui jo älyttömäksi alistamishaluksi. Onneksi tätä ei sentään jatkunut koko matkaa, vaan Enne keskittyi alkutohinoiden jälkeen vetämiseen.



Jostain syystä loppumatkasta Enne alkoi vähän lintsailla eikä tehnyt töitä täysillä. Epäilin alkuun ongelmaksi rauhallista vauhtia (Ennehän rrrakastaa vauhtia ja etenisi aina valjakossa ollessaan laukalla, jos itse saisi valita). Vaan sitten, kun alkoivat omatkin treenit mennä penkin alle, alkoi huoli jostakin muusta kasvaa... Valjakkoajolenkin jälkeen yksi pyörälenkki meni aivan mahtavasti, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat.



Enne kyllä lähti vetolenkeille innolla, mutta into katosi matkan varrella täysin. Kipua Enne ei näytä, antaa käännellä ja väännellä eikä oireile millään tavalla. Aiemmin lihasten kasvusta jumiutunut selkäkään ei ole aiheuttanut ongelmia tänä syksynä. Mitään järjellistä fyysistä syytä ei siis ole löytynyt. Toisena vaihtoehtona pidin reittejä ja niiden jatkuvaa toistoa. Lähtöpaikka vetolenkeille on aina sama, lenkkejä sitten muutama vaihtoehtoinen (kaikissa kääntösilmukka tai täyskäännös päässä). Aiemmin tämä ei ole tuottanut ongelmia, mutta mahtaako se olla nyt syynä? Vai onko tämän hetken elämäntilanne niin stressaava Enteellekin, että sillä ei riitä paukut enää täysillä työskentelemiseen? Onko sen lihakset niin tukossa, että työskentely ei yksinkertaisesti onnistu? Onko ruokinnassa jotakin pielessä?



Koska vaihtoehtoja on monia eikä mikään asia viittaa selvästi johonkin tiettyyn vaihtoehtoon, päätin yksinkertaisesti laittaa Enteen lomalle vetopuuhista. Nyt se on ollut viikon juoksematta, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa, miltä pieni lenkki maistuu. Yllättävää kyllä, viikko on sujunut varsin rauhallisesti (toki ohjelmaan on sisältynyt pihalla vapaana juoksemista sekä aivotyöskentelyä) eikä suurempia hermoromahduksia ole tullut puolin eikä toisin. Ehkäpä huominen antaa siis jonkinlaisia vastauksia asiaan...

Sitten seuraavaan aiheeseen, joka voisi olla temput, tokoilu ja frisbee - kaikki yhdistettynä samaan pakettiin :D
Viime aikoina ollaan treenailtu pääasiassa temppuja. Tölkin noutamisessa ollaan edistytty hyvin, tällä hetkellä Enne osaa olohuoneesta lähetettynä hakea keittiön lattialle jätetyn täyden (ison) juomatölkin ja tuoda sen käteeni. Samalla tölkillä ollaan treenattu jo moooonta kertaa, eikä yksikään hammas ole vielä lävistänyt tölkkiä ;) Hyvää treeniä myös tokokenttiä ajatellen, nätisti ipana on oppinut kantamaan tavaroita pureskelematta! Lisäksi erilaiset materiaalit suussa eivät ole enää niin kamala juttu, yksi päivä Enne kantoi toi täyden Enkelipatukkapussin ulkoa sisälle. Haastavaksi homman teki TÄYSI pussi (patukoiden lisäksi se oli siis täynnä ilmaa = todella pullea) ja liukas pinta. Hienosti ipana jaksoi yrittää - ja onnistuikin kalkkunaleikkeleen arvoisesti lopulta :)

Muista tempuista Enteen suosikkeja ovat nykyään peruuttaminen (onnistuu jo pelkällä käsimerkillä ilman omaa liikkumista, vaikkakin vasta muutaman askeleen verran) ja itsensä ympäri pyöriminen (joka alkaa sujua jo kumpaankin suuntaan niin kauan, kun Enne malttaa keskittyä). Peukun Enne osaa myös näyttää, joskin jännittävällä tavalla: ottamalla sen suuhunsa :D

Tokoilusta ollaan tarkoituksella pidetty vähän taukoa. Pyrin välttämään itsenäisiä kunnon treenihetkiä, ja niiden sijaan otan ennemmin liikkeitä normaalin arjen keskellä. Tällä hetkellä ajatuksena siis on, että paikkamakuun ollessa varma (ja siihenhän menee "hetki"!) lähdetään samantien kisaamaan. Virheitä on ja tulee olemaan, mutta selvästi jatkuva samojen asioiden jauhaminen vie motivaation sekä koiralta että ohjaajalta. Meillä ykköstavoitteena on siis pitää hauskaa, vaikka se muutaman pisteen söisikin :) Perusta liikkeisiin kuitenkin on olemassa ja Enne osaa alo-luokan läpikotaisin niin halutessaan. En siis jaksa ottaa turhaa stressiä asiasta :)

Frisbeen koppailukin on jäänyt vähemmälle, kun illat ovat pimentyneet ja piha on viehättävän mutainen. Eilen iltapäivästä ole vähän pakkasta, ja päästiinkin verestämään taitoja mukavissa oloissa. Vähän laiskasti Enne teki, mutta periaatteessa muistaa kuitenkin, mistä on kyse. Tuo haluttomuus kuitenkin laittoi miettimään, olisiko veto-ongelmienkin taustalla lihasten tukkoisuus tai jumitus. Täytyy varata aika hierojalle ja katsoa, mikä on tuomio asian suhteen. Päästiin kuitenkin treeneissä sen verran eteenpäinkin, että Enne sai kerran eteenpäin lentävän frisbeen nätisti ilmasta kiinni! Eteen suosikki (ja samalla bravuuri) on nimenomaan hypätä korkealle ilmaan ikään kuin frisbeetä vastaan, ei niinkään juosta sitä kiinni. Vaan vielä me siinäkin onnistutaan!

Ja lopuksi vielä aktivoinnista sekätarvikkeista ja välineistä :D

Nykyään meillä on lähes päivittäisenä rutiinina jonkunlainen aivojumppa. Teema vaihtelee tempuista erilaisiin aktivointijuttuihin. Koska olen hukannut* sekä kongin että "oravalelun" (sen Dog Pyramidin siis), on viime aikoina omatkin aivot saaneet rasitusta sopivia aivojumppia miettiessä. "Puuhapullo" (ts. muovipullo, jossa sisällä nameja) on ollut käytössä paljon. Pakasterasioiden alle piilottelin nameja myös, mutta luovuin siitä rasioiden lenneltyä ja väännyttyä miten sattuu - liian helppoa Enteelle ;) Pitkästä aikaa olen myös piilottanut nameja niin sisään kuin uloskin. Tästä Enne selvästi tykkää ja on innoissaan etsimässä herkkupaloja. Etsintä myös väsyttää Enteen todella nopeasti, ipanalla kun on tuo nenän käyttö tällaisissa tilanteissa vielä vähän hakusessa...

Jonkinlainen aktivointilelu oli kuitenkin saatava, joten ostin Mustista ja Mirristä tällaisen.



Kuva Googlen kuvahausta

Kovasti tykätty lelu on, joskaan en ihan allekirjoita tuota äänetöntä leikkiä Enteen kohdalla ;) Kivaa kuitenkin on, ja lelun ideakin valkeni nopeasti. Mukavaa vaihtelua tuohon pelkkään namien etsimiseen tämäkin.

Samalla ostosreissulla mukaan tarttui myös tällainen. Koska olen hukannut* myös Enteen heijastimelliset talutusvaljaat enkä ole löytänyt uusia sopivia, halusin jonkinlaisen turvaa tuovan systeemin ensisijaisesti vetolenkkejä mutta myös kävelyjä varten. Vihaan vilkkuvia valoja, mutta tämän saa kätevästi joko vilkkumaan tai loistamaan tasaisesti, joten tutun myyjän runsaiden kehujen jälkeen nappasin valon mukaani. Tänään testattiin kävellessä valo ensimmäistä kertaa, ja vaikuttaa kyllä hyvältä. Tuo kestää vettä eikä ilmeisesti hajoakaan juuri millään (myyjän sanoin "vielä ei olla ehditty ajaa traktorilla yli, mutta muuten ei olla saatu rikki millään!") ja takuukin on kolme vuotta. Värejä löytyi ainakin tuosta lähiM&M:stä viisi erilaista, eli suuremmallekin porukalle saa tarvittaessa kaikille eri väriset valot. Itse valitsin ihan vaan tuon kirkkaan version, kun en noista värillisistä niin perusta. Toisena vaihtoehtona oli keltainen, mutta kirkas vei lopulta voiton.



Kuva Googlen kuvahausta

Mutta sellaisia meille tällä kertaa... Josko tästä kiireet helpottaisivat, voisin saada kiinni normaalista päivitysrytmistä ja kirjoitella vähän inhimillisemmän mittaisia postauksiakin ;) (...ja ehkä vihdoin saada aikaseksi sen erillisen frisbee-jutunkin)


*Näissä tapauksissa hukkaaminen oletettavasti tarkoittaa sitä, että tavarat ovat "hyvässä tallessa" muuttokuormani keskellä, mutta tällä hetkellä niiden löytyminen vain on sula mahdottomuus...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Vetoviikonloppu

Tämä viikonloppu on vietetty vetoharrastuksen parissa: eilen käväistiin piiiitkästä aikaa Erjan ja Micken luona treenimielessä. Enne pääsi juoksemaan noin 13 km lenkin 10 koiran valjakossa, pyöräparissa. Alkumatkalla tunteet kuumeni yli käsiteltävissä olevan rajan, ja sehän ilmeni rähjäämisenä. Onneksi tämä oli ennakoitu ja pariksi valittu koira, jota ei pienet asiat hetkauta. Muutaman sadan metrin jälkeen homma alkoikin näyttää siltä, miltä kuuluu, ja turhuudet jäivät käytöksestä pois. Näppärästi Enne pinkoi koko matkan, joskin ilman taukoja olisi voinut tehdä tiukkaa - iso valjakko kuitenkin juoksee ihan mukavaa tahtia, eivätkä meidän treenilenkitkään ole noin pitkiä vielä olleet. Vaan eipä ollut ongelmaa (kuten ajattelinkin), vaan mukavasti sujui tuo lenkki.

Tänään käytiin pyöräilemässä rauhallisella tahdilla palautumislenkki, ehkä n. 7 km. Vauhti oli rauhallista ravia maustettuna muutamilla laukkapätkillä, mutta kyllä eilinen vaati veronsa (varsinkin, kun kupissa oli eilen hyi-yäk-ällö-maksaa, jota Enne nyppi vain sen, mitä tarvitsi pahimman nälän tyydyttämiseksi. Jotenkin tuntuu, että ennen niin rautamahaisen Enteen vatsa ei näin treenikaudella kestä ollenkaan samanlailla erilaisia ruokia kuin esimerkiksi kesällä kesti. Tiedä sitten, johtuuko juuri rasituksesta vai jostain muusta...

Tällä hetkellähän Enne syö Belcandon kuivaruokaa höystettynä erilaisilla lihoilla ja vastaavilla tuotteilla. Pääasiassa ostan lihat ja muut Kennelrehulta, kalat saan isältäni. Sopivat luut ovat tällä hetkellä vähän hakusessa, mutta toistaiseksi pärjätään lähinnä siipien voimin (nekin siis hampaiden hyvinvointia ajatellen, ei niinkään ravintona). Harmittaa, että hirven kylkiluita on niin kamalan vaikea saada, ne kun maistuivat hyvin Entsulle... Ajatuksena kuitenkin on, että löytyisi sopiva ruokamäärä ja ylipäänsä ruuat, jotka maistuvat - ei sitten tulisi tällaisia energiakadon hetkiä kesken treenikauden. Tällä hetkellä nauta-sikajauheliha, naudan maha ja lihaisa rasva maistuvat mukavasti, samoin kuin paistettu kuha. Näillä mentänee siis eteenpäin ainakin jonkun aikaa. Vaikka raakaruokinta toimi Enteellä hyvin, en juuri nyt jaksa stressata vitamiinien ja muiden saannista, siksi pääasiallisena ruokana on kuivaruoka. Lisäksi nuo vitamiinit, joita ruokaan jossain vaiheessa lisäilin, heikensivät ruuan maistuvuutta merkittävästi (jos siis joku kaipailee vitamiineja ja mineraaleja, mulla olisi täällä pari kiloa ylimääräistä ;D). Helpompi näin, ja kun kerran ruoka maistuu, niin tällä mennään :)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Tärykalvot halkaisevaa tokoilua

Juuri kun pääsin sanomasta, että tiistain agitreenien jälkeen tokoilut saa jäädä taka-alalle, niin tokihan keskiviikkona mentiin treenailemaan yhdessä Anskun ja Nemin kanssa :) Olin ollut pitkän päivän töissä ja Enne pitkän päivän yksin kotona, joten molemmilla oli havaittavissa pientä keskittymisen puutetta. Niinpä päätin panostaa treenien hauskuuteen ja unohtaa turhat nipottamiset ja toistot.

Seuraamisesta saatiin kivoja pätkiä, kontakti alkaa taas lyhyellä matkalla olla hyvä. Käännöksetkin sujuu, vaikka lisätreeniä toki tarvitaan vielä :) Ei kuitenkaan iskenyt epätoivo, ja saatiin onnistunutta siksak-pätkääkin tehtyä (vitsit, tuo vasempaan käännös on kohta ihan mahtava!).

Liikkeestä maahanmenoja otettiin kaksi tai kolme, kaikki hyviä. Laskeutuu nätisti, nopeasti ja suorasti ja pysyy ilman ongelmia.

Liikkeestä seisomisessa vaati tuplakäskyn pysähtymiseen, mutta idea ilmeisesti on päässä kuitenkin. Pysyy hyvin, kun palaan takaisin. Jos askeleet alkaa tuottaa suuria ongelmia, voisi miettiä jotain takapalkkaviritelmää tähän, ehkä... Täytyy katsoa ja miettiä.

Paikkamakuuta otettiin hyvinkin epävirallisesti, ts. käskin Enteen jalkoihini makaamaan, kun juteltiin Anskun kanssa. Aiemminkin ilmennyt ongelma nosti taas päätään: tylsyyden iskiessä Eps nousee toooosi herkästi. Käskystä menee kyllä takaisin maahan, mutta se kun ei riitä.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo. Pysyi hyvin, tuli lujaa eikä edes törmännyt! Ihan mahtava päätös treeniosuudelle siis. Itse treenailun jälkeen riekuttiin vielä lelun kanssa ja Enne sai luvan kanssa juosta rinkiä. Pitäisi varmaan opettaa tähänkin joku "käsky", jotta tietää milloin saa painaa menemään ja milloin pitää olla ruodussa...

Palkkana kanafileen paloja, (erittäin äänekkäitä) kehuja ja sekalaista riepottelua. Näppärästi kaikui koko parkkipaikka, kun kerroin miten pätevä Enne on... :D

Mutta kokonaisuutena siis varsin kivaa tekemistä. Pitää jatkossakin keskittyä lyhyisiin, mukaviin treeneihin ja jättää jokaisen liikkeen hiominen kokonaan pois. Maksimissaan yhtä liikettä korjataan kerrallaan, jos sitäkään. Perusteet on hallussa, joten turha lähteä viemään pohjaa kivalta tekemiseltä. Sekin kun on tässä jo nähty... Hassua vaan ajatella, että olen oikeasti käynyt kisaamassa näin puolivalmiin koiran kanssa, tällä hetkellä kun kisaaminen ei mitenkään päin ole kovin päälimmäisenä mielessä :D

---

Vetolenkilläkin käytiin eilen. Tällä kertaa kombinaatiolla minä + pyörä ja Enne + rengas. Hyvä tapa muistutella mieleen niitä kuuluisia käytöstapoja, kun koiran himmaillessa voi tyynesti itse ajella eteenpäin (Ennehän ei tasan jää jälkeen!). Tämä muistutus toimii myös huomattavasti paremmin kuin äänijänteitä rasittavat keinot. Harmi, että tuo renkaanvetäminen vaatii reitiltä aika paljon, ihan missä tahansa ei uskalla koiraa edes renkaan kanssa pitää vapaana. Tällä hetkellä en oikeastaan tiedä kuin tuon yhden kelvollisen lenkin, eikä sekään ole kuin 4 kilometriä. Vähän pidempi olisi hyvä olemassa...

tiistai 8. marraskuuta 2011

"Hei, mä lennän korkeemmalla ja kovempaa kuin kukaan muu!"

Tänään käytin pitkästä, pitkästä aikaa agiliitämässä. Enne oli ihan intona ja riemua täynnä, näemmä jo maton tuntu tassujen alla riitti kertomaan, mitä tuleman pitää ;) Ja sehän piti sisällään vauhtia, lisää vauhti, vaarallisia tilanteita, vauhtia, ohjeiden kuuntelua ja upeita suorituksia aiemmin ongelmia tuottaneissa paikoissa - niin, ja vielä vähän lisää vauhtia :D

Ensinnäkin, uusin Facebook-statukseni kertoo jo tärkeimmän:

"Pieni siperiannuoli oli pätevä agikentällä! Vastaavaa iloa ja tekemisen riemua ei ole vähään aikaan näkynyt ipanan naamalla - tätä lisää! Vielä kun ohjaaja suoriutuisi mahdottomasta tehtävästä kohottaa kuntonsa sille tasolle, että pysyisi ohjattavan perässä..!"

Ja oma kommenttini tähän perään:

"Ja ihan tosi, miten se VOI tehdä loistosuoritusta radalla, kun viimeksi ollaan treenattu keväällä?? Ei ne tokojutut vaan samanlailla jää päähän ;) Vaan onhan se totuus, että kun yhdistetään vauhti ja vaaralliset tilanteet (plus Enteen kohdalla ohjeiden mukaan toimiminen, mistä se vaan lisäpotkua tekemiseen), niin johan huskykin toimii ja nauttii!"


Ensinnäkin, Enteen vauhti on jotain ihan utopistista. Se kiihdyttää itsensä kahdessa sekunnissa nollasta miljoonaan ja pitää vauhdin sellaisena loppusuorituksen. Tämän vielä ymmärrän, mutta en sitä, miten puhdasta suoritusta se pystyy tällä vauhdilla tekemään! Ennehän pudottaa rimoja tosi harvoin, vaikka tulisi haastavistakin kulmista esteelle. Tänään ainoa "pudotus" olikin astetta tyylikkäämpi törmäys muuriin (en oikeastaan tiedä mitä tässä tapahtui - näin vaan sinkoilevat muurin palat ja koiran, joka kannattelee etujalkaansa). Onneksi tämä onnettomuus näytti pahemmalta kuin todellisuudessa oli, ja pian Eps oli taas radalla kiitämässä. Täytynee opettaa koira toimimaan niin, että itse seison keskellä kenttää ohjaamassa, muuten ei kyllä ole mitään toivoa pysyä tahdissa mukana...

Hämärän peitossa on myös se, koska Enne on oppinut pussin ja renkaan. Tai no, tiedä sitten oppiko pussin juurikin tänään, kun ensin muutaman kerran harjoiteltiin, mutta niin vaan syöksyi sen jälkeen suvereenisti läpi siitäkin... Rengas pidettiin matalana ja koitin sitä lähinnä testin vuoksi, hyvin toimi. Kontakteja treenattiin A-esteellä, ja saatiinkin ihan järkevää touhua aikaiseksi. Toki, kun vauhti tulee enemmän, on Enteen mielestä ihan yliarvostettua hidastaa tahtia niin, että olisin tyytyväinen, mutta ehkä tähänkin päästään vielä joskus ;)

Omassa ohjauksessa on paljonkin parantamisen varaa, ja olen vakaasti siinä uskossa, että muutamat harhaohjautumiset johtuivat juurikin omista puuhistani. Kameran unohdin valitettavasti kotiin, joten kuva- tai videomateriaalia ei tällä kertaa ole.

Ja extraplussa siitä, että ainoastaan kerran Enteellä keitti yli niin pahasti, että oli pakko juosta ylimääräinen hepulipurkaus! Tokihan pariin kertaan Eps kävi suorittamassa käskyn jälkeen vielä edessään olevan esteen, sillä eihän rataa voi kesken lopettaa ;) Kokonaisuutena siis vallan mainiot treenit, lisää näitä!

---

Vetotreenejä ollaan jatkettu säännöllisesti, 3-4 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti ajellaan pyörällä, muutaman kerran ollaan käyty lenkillä kickbikella. Matkat ovat tällä hetkellä vaihtelevasti noin 5-9 kilometriä. Lyhemmät lenkit ovat lähinnä piristysruiskeita treenien keskellä ja matkaa toki pyritään pidentämään koko ajan. Valitettavasti kelvolliset reitit ovat kuitenkin melko vähissä... Tälläkään hetkellä emme pääse ajamaan ympyrälenkkejä, vaan matkaan sisältyy joko täyskäännös tai kääntöympyrästä paluu. Ja sehän toki näkyy jossain määrin motivaatiossakin, kun palataan samaa reittiä... Isommassa porukassa ei varmasti olisi samanlainen ongelma, mutta yksin ollessaan Enne reagoi tällaiseen "tylsyyteen" herkemmin. Lisäksi fiksu omistaja huomasi vasta viime viikolla, että Enteen uudet valjaat eivät ole parhaalla tavalla istuvat Epelille. Niinpä käytössä on nyt vanhat valjaat ja uusia metsästetään kovasti. Harmi, sillä muutoin nuo uudemmat versiot ovat kyllä upeat!

---

Tokotreenit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle yksinkertaisesti motivaation puutteen vuoksi, mutta sen sijaan olemme panostaneet uusiin temppuihin! Tai no, temppuun... Ennehän ei koskaan ole ollut kamalan innokas kantamaan tavaroita eikä se esimerkiksi lenkillä ota mukaansa keppejä. Leikkiessäänkin se ennemmin heittelee tavaroita ja huitoo niitä tassuillaan kuin pitäisi niitä suussa. Kapulatreenin myötä tavaroiden käskystä suussa pitämisestä on kuitenkin tullut Enteen mielestä jopa hauskaa, ja niinpä päätin toteuttaa Tommin ah-niin-ihanan toteamuksen ("Sit kun Enne osaa tuoda mulle kaljatölkin, oot osannu kouluttaa sen" - noin suunnilleen).



No, treenit alkoivat vähän simppelimmillä jutuilla, kuten lelun nostamisella käskystä. Hyvinkin pian päästiin kuitenkin siirtymään haasteellisempiin juttuihin. Suurin ongelmakohtahan koko jutussa on se, ettei Enne ole kovin innoissaan ottamassa suuhunsa mitään vähänkään ihmeellisempää materiaalia olevia esineitä. Treenit aloitettiin siis leluilla, sitten siirryttiin pahvisiin laatikoihin ym. (kyllä, tuhoamisvimma nosti päätään, mutta käskystä sekin jäi) ja lopulta niihin tölkkeihin, tosin tyhjiin.



Ajattelin ongelmaksi nousevan tölkin materiaalin - sehän on melko pehmeää ja joustavaa, ja epäilin Enteen kovakouraisuuden tekevän herkästi jälkensä tölkkiin sitä nostettaessa. No, Enne itse asiassa on todella hellä suustaan, mutta jälleen kerran tassut ovat pahemmat tuhoajat ;) Ihme kyllä turhat esineillä "luistelut" ja niiden runnomiset ovat jääneet ihan mukavasti pois, kunhan olen ehtinyt ajoissa kertoa mielipiteeni kyseiseen toimintaan liittyen.



Koska aiemmat esineet ovat tuntuneet helpoilta kuin heinänteko, otin lisäksi nostettavaksi myös puolen litran muovipullon, joka on täynnä. Lähinnä ajattelin painon olevan ongelma, vaan mitä vielä! Kerrasta nousi pullokin ilman ongelmia tai epäröintiä :) Tästä on hyvä jatkaa.

Niin, ja loppuselvennys: tarkoituksena EI ole tehdä Enteestä mitään kaljannoutajaa, lähinnä opetan koko temppua sen huvittavuuden vuoksi. Ja onhan siitä hyötyäkin, että erilaisia materiaaleja olevat esineet nousevat ja palautuvat minulle ilman ongelmia ihan jo arkielämänkin kannalta. Ja koska en kuitenkaan aio opettaa Ennettä käymään jääkaapilla/pyydystämään tölkkejä pöydältä, jäänee varsinaiset noutotehtävät edelleen kaksijalkaisille itselleen ;)

---

Ja maraton-postauksen loppuun vielä uusi hankintani: lompakko Enteen kuvalla! Vastaavaahan olen ehtinyt miettiä vasta lähes vuoden, kun viime vuoden Voittaja-näyttelyssä törmäsin kojuun, jossa oli esillä oman koiran kuvasta tehtyjä lompakkoja. Hukkasin kuitenkin kyseisen yrityksen yhteystiedot, enkä parhaalla googletustaidollanikaan niihin törmännyt. Sattumalta vastaan tuli kuitenkin toinen yritys, joka tarjosi vastaavaa mahdollisuutta, joskin kankaisena versiona. Messarin kukkaro olisi siis ollut nahkainen, mutta oikeastaan tämä kestävä ja konepestävä kangasversio taitaa sopia elämääni huomattavasti paremmin ;)



Kuvat eivät tee oikeutta tälle hankinnalle, mutta tykkäilen todella kovasti :) Hintaa kyseisellä tuotteella oli postikuluineen noin 25€, jonka maksoin enemmän kuin mieluusti. Ja Milou on siis tämän takana, suosittelen lämpimästi!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kapulointia

Koska viime aikainen tokoilu on ollut ihan ala-arvoista, on treenit jätetty vähemmälle ja keskitytty muihin asioihin. Suurimmassa osassa on viime päivinä ollut puinen noutokapula ja noutoliikkeen harjoittelu. Enne rrrrrakastaa kapulaa ja innostumishepuli iskee päälle heti kapulan tultua esiin. Tällä hetkellä kapula nousee hyvin (ja harvoin ilmenevä väärä ote korjaantuu heti moitteesta!) ja palautuu hyvin takaisin (en ole vielä heittänyt, koska en katso sitä tarpeelliseksi tässä vaiheessa treeniä - joko olen itse vienyt kapulan tai antanut sen jonkun toisen vietäväksi ja sen jälkeen lähettänyt Enteen perusasennosta hakemaan). Palautukseen toki sisältyy ennemmäisiä hassutteluasioita, joita tokokisoissa ei varmaankaan arvosteta - mutta Enteen mielestä on kamalan hauskaa juosta kapulan luo, iskeä tassut sen päälle ja liukua sen avulla ensin metrin verran ja vasta sen jälkeen ottaa kapula suuhun ja tuoda se takaisin. En kuitenkaan jaksa stressata tästä, koska oletettavasti ongelma poistuu, kunhan siirrymme ulos (jossa liukuminen ei ole mahdollista). Kapula pysyy suussa melkoisen hyvin, joskin hepulikiemurtelu tuntuu olevan Enteestä kovin hankalaa kapula suussa (normaalistihan ei voi seistä kapulan ollessa kidassa :D ). Haasteellisin osuus noutoharjoittelussa on istuminen kapula suussa. Jostain syystä ko. liike on Enteen mielestä ääääärimmäisen vastenmielinen, jopa makaaminen kapulan kanssa on parempi vaihtoehto. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen, että kapula pysyy suussa ja takapuoli maassa - ja muutaman sekunnin jopa molemmat tapahtuvat yhtä aikaa! Pikkuhiljaa tavoitteena on pidentää aikaa ensin ihan vaan istuen, ja lopulta siirtyä vaiheeseen, jossa Enteen pitäisi kyetä muuttamaan asentonsa seisomisesta istumiseksi kapula suussa. Hiljaa hyvä tulee, mutta ainakin molemmilla on treenatessa kivaa!

Ps. Enne on myös tosi pätevä peruuttaja nykyään - osaa askeltaa taitavasti jo pari askelta, vaikka itse pysyn paikallani. Tämäkin taitaa lukeutua suosikkitemppuihin, ainakin hännän vispauksen määrästä päätellen... :)