Sivut

perjantai 28. lokakuuta 2011

Turhautumisväsymys

Käytiin keskiviikkona treenailemassa Lahdessa, eipä kyllä ole paljon sanottavaa niistä treeneistä. Kun ei homma toimi niin ei toimi. Kaikki muu ympärillä kiinnostaa noin miljoona kertaa enemmän kuin tekeminen ja häiriöherkkyys on noussut noin potenssiin 80 verrattuna normaaliin. En ymmärrä.

Sama homma vetojuttujenkin kanssa, periaatteessa Enne toimii ihan ok, mutta pystyisi parempaankin. Siinä vaiheessa, kun on aikaa katsella sorsia ja säätää ties mitä, ei töitä tehdä riittävän intensiivisesti. Turhauttaa, tylsistyttää ja väsyttää tämä tahkoaminen.

Ainoa, mikä tällä hetkellä tuntuu oikeasti sytyttävän Enteen, on frisbeen koppailu ja erilaiset hölmöilytemput. Täytynee jatkaa niitä, koittaa kehittää vetotreeneihin jotain kivaa ja miettiä, mitä tuon tokon kanssa nyt tehdään. Voi, kun pääsisi agilityradalle, niin saisi Ennekin pitkästä aikaa yhdistää maailman ihanimman asian (=juokseminen) ja tottelemisen samaan pakettiin... No, josko tässä kohta olisi jo muutto edessä, peukut pystyyn sen puolesta ;)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Rentokoilua

Jeps, me ollaan aloitettu uusi laji, tai ainakin laji uudella asenteella: tokoilua rennosti! Lähitulevaisuudessa ei olla kisoihin menossa (aiemmista suunnitelmistani huolimatta), kiitos epävarman paikkamakuun ja sen, että olen onnistuneesti sössinyt kaikki muut liikkeet - nyt siis otetaan rennosti ja pidetään hauskaa :) Kaikki vanhat älyttömyydet, kuten "teen vaan aloluokan kokonaiset liikkeet ja sen on siinä" ja "kyllä tän voi kai vielä kerran ottaa" joutavat romukoppaan uusien, fiksujen ideoiden tieltä (odottakaa vaan sitä seuraavaa päivitystä, eiköhän se jo kerro ideoiden "fiksuudesta" käytännössä!).

Tänään käytiin siis treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Paikka oli uusi, kostea nurmikenttä lenkkeilyreitin varressa. Ihmisiä liikkui melko vähän, mutta jotakin ympärillä kuitenkin tapahtui koko ajan - ja sen huomasi! Alkuun otettiin helppoja perusjuttuja. Koira käskystä sivulle, palkkaus oma-alotteisesta kontaktista. Melkoisen kauan sai ekoilla kerroilla odotella, mutta kyllähän se katse sielä nousi :)

Sen jälkeen sivulletuloja muutaman askeleen liikkumisella, hyvää, nättiä ja ennen kaikkea kontaktillista tekemistä! Sen jälkeen peruuttaen maahanmenoa ja pysähtymistä, molemmat ok. Herkästi Enne liikkuu ensin minuun kiinni ja toteuttaa käskyn sitten (vaikka itse tämän jälkeen liikkuisin). Täytynee alkaa kiinnittää huomiota siihen, että käskyä tulee noudattaa heti. Nämä muuten hyviä, ei arastellut kosteaa alustaa makuissakaan ja ennen kaikkea kuunteli käskyt eikä säätänyt omiaan.

Alkuun ajattelin, etten ota seuraamista ollenkaan, mutta kontaktin ollessa mainio ja vireenkin ok, päätin kokeilla. Muutamaa metriä maksimissaan, palkka ja mahtikehut kontaktista. Toimi! Nyt täytyy siis pitäytyä hetki näissä lyhyissä pätkissä eikä lähteä ahnehtimaan liikoja.

Loppuun vielä "luoksetuloja", ts. koiran riehutus kolmimetrisessä gripissä ja kutsu kesken iloitsemisen. Hämmentävää kyllä, toimi vallan hyvin. Vikoissa toistoissa tuli ravilla, mutta pääasia oli, että tuli oikeaan paikkaan ja ekasta käskystä.

Treenien jälkeen vielä pallo kehiin, hetkisen Eps sai leikkiä ja riekkua pitkästä aikaa tennispallon kanssa. Hihnassa toki, mutta ehkäpä tuokin lisää hallittavuutta - ihmeen vähän hihna nimittäin kiristyi!

Jatkossa siis vastaavia treenejä ja annetaan niiden kisamaisten suoritusten olla siihen saakka, että saadaan paketti taas kasaan ja oma motivaatio kohdilleen. Kyllä tästä vielä noustaan :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Haastavaa!

Koitanpa vihdoin ryhdistäytyä bloginkin suhteen, ja alkupamauksena uuteen nousuun saa tällä kertaa toimia muutama haaste (...ja jotta tämä uusi alku ei nyt ihan vallan ylittäisi odotuksia, niin teen haasteet yhdistettynä, jolloin toinen jäänee hieman puoliteholle ;D). Ja välikommenttina vielä: jännä, miten parin viikon tauko kirjottelusta saa oikeasti aikaan tunteen, että tätä hiljaisuutte olisi jatkunut kovinkin pitkään...

Mutta siis, ensin Viivi heitti haasteen, jossa oli tarkoituksena kertoa kahdeksan asiaa omaan koiraharrastukseen ja -puuhailuun liittyen. Tämän jälkeen Johanna kertoi antamastaan tunnustuksesta, johon liittyy lisäksi haaste kiittää tunnustuksen antajaa (KIITOS!), jatkaa tunnustuksen levittämistä (pahoittelen, jätän tämän väliin: lähes kaikissa lukemissani blogeissa on jo pyörinyt ainakin jompi kumpi haasteista!) ja kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska molemmissa haasteissa kaivataan kahdeksaa asiaa, yhdistettäköön ne tällä kertaa samaan postaukseen. Tässä siis, kahdeksan enemmän tai vähemmän järkevää asiaa koirailuihini liittyen:

1. Koiraharrastukseni juuret juontavat kauas menneisyyteen. Käytännössä heti opittuani lukemaan alkoi koirakirjojen hamstraus kirjastosta ja ala-asteiässä perheemme hupia oli kysellä minulta ohi kulkevien koirien rotuja. Uskomatonta kyllä, tunnistin käytännössä rodun kuin rodun!

2. Olen oppinut valtavasti jo pelkästään omilta koiriltamme. Kun ensimmäinen yksilö on terävä, kovapäinen ja erittäin vahtiviettinen laumanvartija, toinen välillä paniikkimaisen arka ja valitettavasti mystisesti sairas laumanvartija ja kolmas kovapäinen husky, joka ei kunnioita ketään tai mitään, on oppia tullut jo näiltä koirilta p-a-l-j-o-n!

3. Enne muistuttaa omistajaansa monessakin asiassa hälyttävän paljon. Esimerkkeinä mainittakoon ääretön kiukkuisuus väsyneenä sekä sekopäinen energia innostuessa. Eps on elämäni koira, käytännössä täydellinen yksilö minulle.

4. Minut muistetaan peruskouluajoiltani taatusti tyttönä, joka ei ajatellut muuta kuin koiria, puhunut muusta kuin koirista, harrastanut muuta kuin koiria... Peruskysymys luokkakavereiltani esimerkiksi lomien jälkeen oli aina jotakin koiriin liittyvää - enhän olisi voinut tehdä muutakaan :)

5. Harrastin valjakkourheilua vuosia ennen oman koiran hankkimista. Mieleni huskyn hankkimisen suhteen muuttui noin kahden viikon välein, kunnes varasin siperialaispennun (joka ei koskaan syntynyt).

6. Olen ehtinyt testata koiraharrastuslajeja laidasta laitaan: toko, agility, valjakkourheilu, näyttelyt ja junior handler ovat tulleet tutuiksi omina harrastuksina. Lisäksi olen palloillut hakumetsässä ja tehnyt jälkiä. Edelleenkään en osaa päättää, mitä kaikkea tahtoisin itse koiran kanssa harrastaa.

7. Olen vainoharhaisen tarkka siitä, miten paljon Enne joutuu olemaan yksin. Työpäivän ja työmatkojen jälkeen en suostu jättämään ipanaa enää yksin kuin poikkeustapauksissa - edellyttäen, että työpäivän jälkeinen ohjelma on käsittänyt liikuntaa, aivotyötä ja koirakavereita. Pahimmillaan otan Enteen kauppareissulle ennemmin mukaan autoon kuin jätän yksin kotiin.

8. Erilaiset koiratapahtumat, kisat ja muut vastaavat ovat elämäni eliksiiri! Tämän syksyn osalta onkin tullut ihan hassu olo, kun en saikun takia ole päässyt käytännössä mihinkään tapahtumaan. (Sailalle terkut - mihinkäs lähdettäis?! :D ) Valitettavan usein näihin tapahtumiin kuluu myös merkittävät summat rahaa matkojen, osallistumisten ja hei-tätä-me-todellakin-tarvitaan -ostosten muodossa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Päivityslaiskuus

On jäänyt blogin päivitys vähemmälle viime aikoina, vaikka kovasti ollaankin yritetty tehdä kaikenlaista. Jotenkin ei vaan ole ollut intoa ja jaksamista istua näpyttelemään tänne niitä tekemisiä. Nyt alkaa kuitenkin olla pakko, ennen kuin unohdan kaiken itsekin :D

Tokoiltu ollaan niin kotona kuin muuallakin. Kotona homma toimii kuin unelma niin sisällä kuin pihallakin, mutta tilaa kamalan pitkiin suorituksiin ei ole. Aika perussettejä ollaan treenailtu, alo-liikkeitä tempuilla höystettynä. Osasto "muualla" käsittää lähinnä kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Niissä Enne ei ole varsinaisesti esittänyt ihan parasta osaamistaan, vaan tekeminen on ollut vähän sinne päin. Vaan eipähän tuo oma innostuskaan ole ihan kohdillaan ollut, joten se vaikuttaa varmasti koiraankin. Perjantaina saatiin pitkästä aikaa hyvä treeni, vaikka alku olikin kaikkea muuta kuin suunniteltu: seurassa oli Anskun ja Nemin lisäks porokoirauros, joka pääsi karkuun ennen tokoilun aloittamista. Syöksyi suoraa Enteen luo ja pojat ottivatkin näppärästi yhteen - tosin esillä taisi olla enemmän hampaita ja tappamisääniä kuin varsinaista tappelua :D Nopeasti saatiin pojat irti toisistaan, ja Enne palautui nopeasti eikä jäänyt kyttäilemään ja säpsymään. Eihän tuollainen alku mitenkään päin toivottava ole, mutta näkipä taas, että ipanalla on palikat kohdallaan päässä, kun homma toimii tuollaisenkin jälkeen.

Mutta niihin varsinaisiin liikkeisiin: seuraaminen osittain hyvää, osittain kontakti ihan kateissa. Periaatteessa osaa kyllä nostaa katseen, mutta usein putoaa nopeasti uudelleen. Saatiin kuitenkin toooosi mainiota pätkääkin väliin.

Liikkeestä seisominen ihan kamala. Askelsi vaikka miten, jos edes yritti toteuttaa käskyä.

Liikkeestä maahanmeno hidas tai vajaa. Joko ei laskeutunut ekasta käskystä tai vaihtoehtoisesti jätti kyynärät ilmaan (nii-in, on tainnu namit lennellä vähän turhan aikaisin!).

Luoksetulo otettiin hihnan kanssa. Pysyin hyvin (kunhan tajusi, että tarkoitus on jäädä istumaan - tässä äänensävyllä on HUIMA merkitys, näemmä!), tuli vauhdilla eikä kovin pahasti törmännytkään ;) Ja ennen kaikkea ei harkinnut taakse lähtemistä, vaikka muut siellä tekivätkin. Kerran palkkasin istumisesta, kun Nemi sopivasti otti luoksetulon Enteen takana ja Eps istui kuin tatti.

Paikkamakuu on levotonta, mutta pysyy silti. Tylsistyy herkästi, joten pitäisi pian päästä koittamaan tätä avustajan kanssa. Koska Enne taatusti nousee tylsyyttään nopeastikin, pitää saada avustaja (kyllä Suvi, tarkoittaa juuri sua!) koiran taakse hallinnoimaan ja palauttamaan sen kera rumien sanojen takaisin makuutilaan. Sen jälkeen oma käskyni.

Kokonaisuudessaan perjantain treeneissä oli kuitenkin havaittavissa sitä Enteelle ominaista tekemisen intoa, joka toisinaan on ollut kateissa. Nyt vaan jatketaan rennolla otteella, niin eiköhän siitä hyvä tule.



Vetopuolen treeneistä muutama sana: tällä hetkellä tehdään noin 8 km pyörälenkkejä. Toisinaan Enne saa peräänsä renkaan, mutta silloin matka lyhenee reippaanlaisesti. Reittien löytyminen on edelleen kiven alla, mutta onneksi nyt on tuo sopiva kasi löytynyt. Tylsäähän se kuitenkin on jankata samaa reittiä jatkuvasti - varsinkin kun takaisin on tultava samaa tietä :/ Mutta pääasia että ipanan saa valjaaseen, muuten olisi kyllä omistajan pinna kireällä ja ikkunalasit helisemässä hepulihetkien seurauksena...


Ainiin, ja lopuksi vielä: Enteen frisbeekoulusta tulee juttua heti, kun saan valokuvaajan ottamaan muutaman sopivan otoksen tekstin oheen.

Ja muutama blogihaastekin on minulle heitetty, koitan ryhdistäytyä ja tehdä jotain niidenkin eteen ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Mainiota menoa

Tuo eilinen päivitys kuvasti pääasiallisia viime aikoina vallinneita tunteita, vaan pakkohan nyt on kirjoittaa, kun kaverina on tänään ollut maailman mainioin huskylainen (lukuunottamatta sitä, että Enteen maha on TAAS sekaisin! Mitä sillä rautamahalle tapahtui, aiemmin ei maha tykkänyt huonoa oikein mistään...).

Kävästiin pyörälenkillä. Facebook-statukseni kertonee olosuhteista riittävästi: "Joskus sitä miettii, mitä järkeä tässä valjakkourheiluharrastuksessa on. Erityisen vahvoina nämä mietteet nousevat pintaan, kun ulkona sataa kaatamalla, tuulee ja on kylmä. Tiet on ravassa ja on käytännössä sama, minkä väriset vaatteet päällensä pukee - ruskeita ne kuitenkin ovat mutakuorutuksen saatuaan. Sormet jäätyvät niin, etteivät ne liiku kunnolla. Koiran saa pestä kotiin päästyään, ellei halua samaa rapakerrosta koko taloon. Ja SILTI sitä aina vaan pakkaa uudelleen autoon pyörän, koiran ja valjaat. Ihme juttu!"

Eli, olosuhteet olivat kurrrrjat. Vaan ipana ei niistä piitannut, vaan pinkoi miljoonaa ja kääntyi juuri kuten käskin. Alunperin suunniteltu kasin lenkki kutistui kutoseksi, koska olin niin märkä ja jäässä, ettei paljon naurattanut. Mutta Enne oli pätevä, vaikka välillä pelleilikin (kuvitteli ilmeisesti olevansa hirvimetsällä tai muuta yhtä fiksua). Yllätti jopa äärimmäisen positiivisesti ylämäessä, jossa väkisin väänsi vauhdin laukalle kesken mäen. Mainio ipanaattori :) Eli lopputulos: olen huumassa enkä osaa sanoa mitään järkevää. (Paitsi sen, että tuo pyöräily olisi huomattavasti turvallisempaa, jos koira olisi pyörässä kiinni tai jos pyörässä olisi edes joku systeemi, joka estäisi liinan menemisen renkaan alle, jos se löystyy äkkinäisesti.)

Lenkin jälkeen levättiin (=omistaja lämmitteli) hetki, sen jälkeen vähän kouluttauduttiin. Enne oli NIIN vireessä, ettei paremmasta väliä! Jopa metallikapula nousi viisi kertaa ilman mitään ongelmia, jes! Lisäksi otettiin stoppeja, peruuttamista, yhdet jäävät (molemmat hyvät), ympäri pyörimisiä, kasia jalkojen välistä ja semmosta jalan alitus - ylihyppy -temppua. Enne oli intona, ihan sama mitä tehtiin :) Pientä hepulia oli havaittavissa (hyvästi, parketti!), mutta hyvin tuo keräsi itsensä ja jatkoi - intona edelleen. Lopuksi sai vielä aktivointipullon, mutta siitä ei näemmä enää ole haastetta pätkääkään - Enne nappaa sen suuhunsa ja kallistaa niin, että namit tippuvat. Tahallista vai ei, en tiedä. Ei siinä kuitenkaan minuuttia kauempaa mennyt, että pullo oli tyhjä ;)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ylienergiaa

Blogi on jäänyt näppärästi taka-alalle viime aikoina, mutta se ei suinkaan tarkoita, että meillä olisi eletty hiljaiseloa - päinvastoin. Sen sijaan talossa on ollut säpinää yli omien tarpeiden useampanakin päivänä viimeisen viikon aikana. Jos siis hakusessa on ylitsepursuavaa huskyenergiaa, täältä saa noutaa sopivan annoksen (Enteeltä ei kysytä mielipidettä asiaan). Näemmä päällä on tällä hetkellä kun mikään ei riitä -moodi, jonka seurauksena saamme "riemulle" seurata huikeaa virtapiikkiä aina ruuan jälkimainingeissa. Kyseinen virtapiikki ei todellakaan ole mitään kivaa pikku telmimistä, vaan mitä ilmeisimmin Enteen tavoitteena on saada talon seinät romahtamaan keinolla millä hyvänsä. Ihmisasukkaat tykkäävät hyvää... Huoh. Esimerkiksi tämän päivän kombinaatio normaali kunnon lenkki - riehuminen ulkona - frisbeen koppailu ei vähentänyt tuon sekopäisen riekkumisen määrää lainkaan. Jes. On ihanaa omistaa husky!

Muttamutta, nyt on luvassa maailman rönsyilevin teksti viime aikojen tekemisistä, koittakaa pysyä mukana! (ja tämän jälkeen voisin vihdoin koittaa ehtiä lukea muidenkin kuulumisia) Koska en heti ole laittanut ylös meidän viime aikaisia tekemisiä, tässäpä tulee puuhastelujuttuja lähinnä pääpiirteittäin, yksityiskohdat kun ovat jo jääneet unholaan.

Vetolenkit ollaan päästy aloittamaan taas. Viime viikonlopusta lähtien ollaan käyty pyörälenkillä neljä kertaa matkojen vaihdellessa neljästä kilometristä reiluun kuuteen. Matkaa voisi hyvinkin lisätä jo reippaasti, kun vaan olisi sopivia reittejä! Täällä päin kun teiden valtiaiden mielestä on äärimmäisen fiksua vetää jättimäistä sepeliä kaikille hiekkateille -> tosi kiva juttu tassuja ajatellen. Tai vaihtoehtoisesti hyvät hiekkatiet sijaitsevat puolustusvoimien alueella, jonne ei varsinaisesti ulkopuolisilla ole asiaa... (Missä ihmeessä ollaan aiemmin tehty täällä pidempiä lenkkejä?! Mielestäni ollaan oltu aina noissa samoissa maastoissa, mutta eihän siellä saa kilometrimäärää kasvatettua sitten millään...) No mutta, alkuun ollaan kuitenkin pääty varsin mukavasti. Harmaita hiuksia tuottavat lähinnä isot ylämäet - itse kun en pysty täysipainoisesti niitä polkemaan polveni takia eikä Enne yksin jaksa pitää hyvää vauhti yllä mäen ollessa kovin jyrkkä tai pitkä. Perinteisiä "miten ylämäessäkin kuuluu vetää"-harjoitteita ei myöskään pystytä tekemään juurikin tuon polveni takia... No, katsellaan. Muuten sujuu ihan mukavasti, joskin pari kertaa Enteen aivoissa on ilmeisesti ollut joku ajatuskatkos sen päättäessä, että pn ihan jees sännätä metsään pyydystämään lentäviä lintuja tiellä juoksemisen sijaan. Tai sitten se vaan ajattelee, että ainakin äänijänteeni tarvitsevat treeniä, jos muuten Enne hoitaa kaiken rasittavan ;)

Tokoiltu ollaan myös, sekä kotona että ekaa kertaa muutenkin, kun perjantaina pidettiin kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Perjantaina tekeminen oli keskinkertaista, osittain ihan mainiota tekemistä, toisinaan lähinnä tähyilyyn ja haisteluun keskittyvää säätämistä. Oma mielialakaan ei ollut parhaimmillaan, joten siitä löytynee heti osasyy tason vaihteluun. Liikkeissä tuntuu tulevan takapakkia, seuraaminen on ok, mutta kontakti putoaa tooooosi herkästi. Jäävät on jotain ihan kamalaa, maahan ei meinaa laskeutua millään ja seisomisessa ottaa askelia. Näitä treenasin kotipihalla niin, että käskyn jälkeen oikeasta toiminnasta heitin namin jatkaessani itse matkaa, tuntui toimivan. Perjantaina oli kuitenkin koko ajatus taas kateissa, joten täytyy nyt miettiä tuota toteutusta. Maahanmenot on tosi nopeita edessä ja vaikka kesken hepulinkin, mutta jostain syystä tuosta sivulta ei meinaa toimia taaskaan. Taitaa olla eniten tahkottu liike tämä, parhaimmillaan näyttävä ja ehdottomasti kympin arvoinen, muuten sitten ihan mitä sattuu :D
Noutotreeneissä ollaan nyt jätetty hetkeksi metalli pois ja keskitytään oikeaan tekemiseen puisella. Jostain syystä kapulan pitäminen istuen on Enteelle mahdoton käsite, mutta perjantaina saatiin muutama sekunnin mittainen onnistuminen. Ehkä sekin siitä vielä joskus... Kantaa kapulaa hyvin ja tuo käteen, irrottaa käskystä. Lähtökohtana ihan hyvä kuitenkin, luovutus vaan on se haastava osuus.
Ruutua piti ottaa perjantaina lyhyellä matkalla niin, että lähetän palkkapurkille, käsken seistä ja palkkaan uudelleen. No, unohdin koko purkin kotiin, joten se siitä sitten :D Ilman purkkia en tässä kohtaa halua ruutua tehdä, koska Enne herkästi jää metsästämään nameja keskittyen vaan nenähommiin kuuntelun sijaan. Purkki on selkeä, nami on purkissa ja sen syötyä enempää ei ole.

Frisbeestä pidettiin vähän taukoa, tänään kaivettiin se pitkästä aikaa esiin ja vähän leikittiin. Ja kas, ipanahan oli liekeissä! Jo frisbeen esiin ottaminen sai aikaan sellaisen hepulin, että ennen heittelyä suunniteltu harjaus oli melko turha toivo... Pitkään tuo jaksoikin koppailla, ja nättejä koppeja ottikin toooosi korkealta! Jee :) Sen sijaan matalien pitkien heittojen koppaus on ihan hakusessa, Enteellä ei taida olla mitään aavistusta, että koko kiekon koppaaminen sellaisestakin heitosta olisi mahdollista. Helpoissa, ihan megalyhyissä ja hitaissa heitoissa pysyy mukana, joten niistä jatketaan eteenpäin. Kivaa tuolla joka tapauksessa on, enkä kovin usein ole nähnyt Enteen keskittyvän yhteen asiaan noin pitkään ja intensiivisesti putkeen. Juuri meille sopiva laji siis :) Kiekon palauttaminenkin on iskostunut päähän ihan loistavasti, joka kerta frisbee palautetaan vähintään jalkoihini, jos ei käteen saakka.

Että sellaista meille! Nyt koitetaan viritellä tuota tokoa taas kuntoon, päästä pidentämään noita vetolenkkejä ja huvitellaan frisbeen kanssa :) Ja tuon ylimääräisen sekoilun kun saisi pois, niin kiva olisi... Osasyynä taitaa tosin olla se, että nykyään Enteen yksinoloajat ovat kaukana siitä, mihin se on tottunut. Aiemmat 8-9h yksinolot ovat kutistuneet pariin tuntiin, joten ehkäpä kyseessä on myös jonkin asteinen stressireaktio? No, ehkä me kohta jo päästäisiin taas muuttamaan omiin oloihimme....