Sivut

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kopittelua

Eilen sain kuningasajatuksen ja päätin ottaa Enteen frisbeekoppailusta kuvia. Helpommin sanottu kuin tehty, kun yrittää itse heittää frisbeen, ottaa kuvan, ottaa frisbeen ja palkata koiran - ja kaikkeen tähän on käytössä kaksi kättä. Lienee siis parasta, että odotan viikonloppuun ja siskon tuloon, josko sitten saisi kunnon todistusaineistoa aiheesta ;) Tässä kuitenkin muutama "onnistunut" otos.



Eilen treenailtiin frisbeen jahtaamista, Enne kun ei sitä oikein hahmota. Tai hahmottaa kyllä, mutta ottaa frisbeen vasta sen laskeuduttua. Lähdimme liikkeelle ihan perusteista, pidin frisbeetä kädessäni ja kuljetin sitä Enteestä pois päin. Näppärästi ipana liikkui perässä ja nappasi kiekon suuhunsa. Muutama minimaalinen heittokin saatiin otettua, ja nätisti E otti kiinni. Pidemmällä matkalla ei edelleenkään toimi, mutta toisaalta tuo Dodgebee ei myöskään lennä ihan tavallisen frisbeen veroisesti... Liekö siinäkin osa ongelmaa?



Enteen seistessä edessä kopit sujuvat hyvin ja ipana laittaa itsensä likoon tosissaan. Jotenkin pitäisi vaan saada iskostettua sen päähän myös karu fakta siitä, että väärin laskeutuessa sattuu... Yksi pahan näköinen putoaminen tapahtui jo eilen, mutta eipä tuo siitä itseensä ottanut. Helpoilla heitoilla jatketaan siis, haastetta lisätään pikkuhiljaa. Lisäksi paikan vaihto voisi olla tarpeen, tuossa kotipihalla ei loppujen lopuksi ihan hirveästi mahdu heittelemään kuitenkaan.



Frisbee palautui edelleen nätisti käteeni, vain muutaman kerran Enne hetken harkitsi omia hepulirinkejään kiekon kanssa. Kertaakaan ei sitten ajatuksiaan toteuttanut, vaan kauniisti toi frisbeen takaisin ja jäi odottamaan uutta heittoa. Liekö aurinkoinen ilma verottanut koiran jaksamista, sillä jo muutaman heiton jälkeen alkoi melkoinen läähätys... Olisi saanut nyt vaan tulla ne syyskelit ja asteluku laskea alle kymmenen :/

maanantai 26. syyskuuta 2011

Sekalaista sähellystä

Perjantaina treenailtiin taas tokoa. Tällä kertaa päästiin jopa neljän seinän ja vielä oman kotipihankin ulkopuolelle, kun passitin siskoni koiratolpaksi/valokuvaajaksi. (Pääsin perjantaina eroon polveni tikeistä ja koko jalan mittaisesta kääreestä, joten hieman huteralta tuntuvan polven pariksi sopi erittäin hyvin toinen ihminen, joka tarvittaessa hallinnoi hepuli-Epulia.)



Löysin vihdoin ruudun kulmamerkeiksi kelpaavat muovitötteröt, joten nehän oli ostettava (ja testattava välittömästi). Päätin opettaa ruudun siten, että vien ensin kulmat Enteen nähden ja sen jälkeen asetan ruutuun namin, edelleen Enteen nähden. Sen jälkeen kiersin vielä naputtelemassa ruudun kulmat - josko se vaikka tajuaisi, että niillä tötteröilläkin on joku virka.

Katos, tonne sun pitäis kohta juosta. (Huomatkaa tarkkaavainen nelijalka)


Sen jälkeen koiralle suunnan näyttö, käsky ja luja toive siitä, että Enne tajusi edes jotakin.

Vauhtia ei ainakaan puuttunut...




Eikä osaamistakaan! Tai no, tyhmä koirahan se saisi olla, jos ei ruualle juoksisi - yhdistyyhän siinä sentään kaksi lempipalkkaa... Toistoja muutama, kerran testasin lähetystä ilman namia, mutta eihän se keskittynyt muuhun kuin namin metsästykseen. Tietenkään. :D

Lisäksi tehtiin kaukokäskyjä (maahan-istu). Pääsääntöisesti olivat oikein hyviä. Välimatka kolme metriä.





Koitettiin ottaa muutamia nostoja metallisella, mutta ei se taas sillä kertaa ollut Enteen juttu... Tuo on kyllä mystistä, välillä metallisellakin sujuu ilman mitään ongelmia, välillä ei taas nouse millään. Tai oikeastaan, välillä ei edes koske pidellesääkään, saati että nostaisi! Vaikka toisaalta, ymmärtäähän sen, ei tuo varmasti kiva nosteltava ja kannettava ole. Lisää treeniä ja kärsivällisyyttä siis...



Viikonloppuna puuhasteltiin pikkujuttuja, enkä oikeastaan edes muista niitä sen tarkemmin. Heti, kun treenit eivät ole suunniteltuja ja "tosissaan" tehtyjä, jää asiat näemmä kirjaamatta ja katoavat mielestä välittömästi :D

Tänään jatkettiin ruututreeniä samalla periaatteella. Kulmat kasaan, palkka keskelle, lähetys. Ja lujaahan se sinne menee. Ja tulee pois. Ja nopeasti. Tästä voinemme päätellä, että Enteelle pitäisi heti piakkoin saada päähän myös se ajatus, että ruutuun pitäis jäädä, eikä vain käydä hakemassa nami sieltä. Yritinpä sitäkin, että lähetin koiran tyhjälle alustalle ja palkkasin kädestä, mutta namin etsiminen vei kaiken mielenkiinnon. Ja sitten kun tajusi, että nami on minulla, ei olisi millään irronnut sinne ruutuun. Jatkossa siis tehdään niin, että nami ruutuun -> lähetys -> pysäytys -> palkka -> vapautus. Katsotaan, miten käy... :) Onneksi tuota ruutua ei ihan vielä tarvi osata, voidaan rauhassa säätää ja katsoa, miten se olisi kannattanut opettaa :D

Lisäksi tänään koppailtiin pitkästä aikaa frisbeetä (jälkihuomautus: näemmä en olekaan aiemmin aiheesta kirjoittanut, vaikka eipä olla kuin kerran ehditty frisbeellä treenaamaankaan...). Ihan mahtavaa, Enne oli huumassa ja itse olin huumassa. Edelleen heitot on helppoja, mutta idea on selvästi jo Enteen päässä. Lisäksi ohi menneistä heitoista Enne otti frisbeen maasta ja toi sen joka tapauksessa minulle. Siis toi. Käteen. Eipä siinä, käy oikein hyvin! Hyvin näytti koirakin väsyneen puuhassa, joten taidetaan alkaa harrastaa tätä useamminkin... Alunperin innostus koko frisbeehommaan lähti siis tästä ja ajatuksesta, miten paljon Enne voisi puuhasta nauttia. Katsotaan, päästäänkö koskaan tuota koppailua pidemmälle, mutta kivaa se on sekin! (meillä tosin käytössä on Dodgebee noiden muovisten frisbeiden sijaan)

Loppuun vielä pari kuvaa yhdeltä sairaslomaani edeltäneeltä vetolenkiltä. Yhdistelmänä oli siis Enne + rengas ja minä + pyörä. Kuvien laatu on vähän mitä on, kun tihkusateessa yritin kuvailla. Luonnollisesti kamerasta loppui akkukin heti neljän kuvan jälkeen, joten se siitä kuvailusta sitten...



torstai 22. syyskuuta 2011

Pätevä Enne!

Ollaan treenailtu lähes päivittäin jotain pientä - kapulan nosto, pitoa, kantoa; kaukokäskyjä; perusasentoa...

Pääsääntöisesti ollaan saatu hyviä treenejä aikaan, vaikka välissä metallikapula olikin yäkkk. Tänään otettiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen yhtään mitään järkevää, pidemmällä kaavalla ja suunnitellusti toteutettua tokoa.

Aloitettiin kapulalla. Koska puinen nousee ja kulkee vaivatta (Enne rrrrakastaa sitä!), koitan saada saman siirrettyä nyt metalliseenkin. Hyvältä näyttää, kannoin kapulaa huoneestani kohti keittiötä (josta olin vasta menossa hakemaan nameja), kun Enne jo pariin kertaan tarjosi kapulan ottoa. Hirmuiset kehut, en päästänyt irti vahinkopudotusten välttämiseksi. Ja tuohan innostui! Jääkaapista kananrintaa käteen, ja Epis on valmis mihin vaan. Ensin kolme nostoa, mahtavia. Ei korjaa kapulaa, pitää huonossakin asennossa jos tarve vaatii. Kestoa tarvitaan toki huimasti lisää, mutta tällä innolla on kiva jatkaa treeniä :) Kaksi tuontia niin, että lähetän Enteen kapulalle (valmiina maassa) ja kävelen itse pois. Näppärästi toi perässä. Loppuun vielä kerran lähetys maassa olevalle kapulalle, hyvin ymmärsi homman juonen ja palautti kapulan. Vahvistusta tarvii toki vielä paljon ja käskyjä tulee vähintään tuplana, helposti triplanakin, mutta idea on hallussa ja Enne selvästi tykkää, kun saa itse ratkaista annetun "ongelman" (=ymmärtää käskyn).

Ilon ollessa ylimmillään laitettiin kapula piiloon ja keskityttiin kaukoihin. Metrin etäisyydeltä Enne tekee avo-kaukot nätisti, tänään saatiin jo pidennettyä matka kolmeen metriin! Kerran laski makuussa lonkalle, muuten mahtavia. Kana tekee ihmeitä!

Koska tänään on satanut vähän väliä ja nurmi sen seurauksena märkään, päätin laittaa kanan tulikokeeseen ja johdatin Enteen ulos. Hepuleiden keskeltä huutelin "maahan"-käskyjä, ja sehän meni! Eikä edes miettinyt kahta kertaa! L-o-i-s-t-a-v-a-a! Otettiin vielä erä kaukoja märällä, korjasi herkästi istumaan noustessa asennon, mutta so what! Se istui ja makasi märällä nurmella suosiolla, ennenkuulumatonta ;D

Sisällä otettiin vielä kerran jäävät, maahanmeno mahtava, nopea ja suora. Seisomisessa korjasi etujalat samalle linjalle, muuten mahti sekin. Kaikenkaikkiaan siis pätevä koira ja onnellinen ohjaaja :)


Tässä sairastaessa olen todennut, että tokon treenikamavalikoimani on surkea. En omista tunnarikapuloita, en ruutumerkkejä, en hyppyä. Kaikki nuo olisi ollut mahtavaa opettaa nyt, kun seuraamisia koitan välttää. Onneksi on edes sekä puinen että metallinen kapula! Ohjattuakin tietty voisi alkaa opettaa, mutta noudon olisi mielestäni hyvä olla oikeasti kuosissa siinä vaiheessa. Kyllä mä oikeasti taidan marssia hakemaan ne ruutumerkit ja alotella sitä seuraavaksi!

(Huomenna saan tikit ja paketin pois jalasta, toivottavasti sitten pääsee treenailemaan ihan oikeasti kunnolla ja pian!)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Lomaillaan

Nti Ohjaaja makaa lähes liikuntakyvyttömänä, mutta äärimmäisen tylsistyneenä sohvan pohjalla. Polvi (tai oikeammin tällä hetkellä koko jalka) on paketissa, joten tokoilut, vetopuuhat, lenkkeilyt ja kaikki muu hauska ovat tauolla toistaiseksi. Palaamme linjoille, jahka on jotain kerrottavaa. (ts. kun saan esimerkiksi kuvat taannoiselta vetolenkiltä koneelle saakka)

Nyt kaikki muut kirjailemaan treenikuulumisia ja muita juttuja ahkeraakin ahkerammin, jotta saan edes jotain tekemistä! ;)

torstai 15. syyskuuta 2011

Viimeiset tokot ennen taukoa

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ihan kivasti. Maanantaina treenailtiin kotioloissa kapulajuttuja ja sekalaisia temppuja. Kapulointi alkaa sujua, nostaa näppärästi sekä puisen että metallisen ja jotain tuonnin suuntaistakin alkaa jo hahmottua. Ote on lähes poikkeuksetta oikea, vääristä en enää palkkaa. Metallinen on vähän ällö, mutta nousee silti kivasti. Jee!

Tiistaina käytiin treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Otettiin aika pitkälti alokkaan jutut, ja muistaakseni menikin ihan mukavasti. Luoksetulossa Eps teki nätin kunniakierroksen, joten se uusittiin ensin lyhemmällä matkalla (hyvä) ja sen jälkeen pidemmällä (hyvä sekin). Seuraaminen oli jees, käännökset vasemmalle ihan huippuja Enteen tekemiksi! Juoksussa koitti taas riistäytyä, mutta palautin ruotuun ja saatiin nätti juoksu aikaan. Liikkeestä maahanmeno oli taas maailman hankalin eikä meinannut onnistua tasan millään. En kyllä tajua, miten se joskus on ihan mahtava, ja toisinaan ei koko liikkeestä tule mitään... Liikkeestä seisominen ok. Lopuksi vielä puukapulan kanssa säätämistä, tosi hyvää sekin. Hyvä mieli jäi :)

Eilen ajeltiin vesisateessa kimppatreeneihin Lahteen. Enne kävi kovilla kierroksilla syystä x, mikä vähän koetteli ohjaajan hermoja... Seuraaminen oli tosi hyvää - silloin kun malttoi keskittyä. Kontakti jees ja asenne kohdillaan, hyvähyvä. Enne on oppinut aika hyvin, että sss-suhina tarkoittaa kateissa olevaa kontaktia tai sitä, että kontakti on kohdillaan. Käytännössä suhina siis saa joko Enteen ottamaan kontaktin tai toimii kehuna jo olemassa olevasta kontaktista. Vasemmalle käännökset taas ihan mahtavia, mistähän se nuo on yhtäkkiä oppinut?! Kapulointia otettiin tällä kertaa metallisella, ja siitähän ei tullut mitään :/ Pitkällisen maanittelun tuloksena sain Enteen koskemaan hampaillaan kapulaa kaksi kertaa, ja se oli siinä. Olisi pitänyt vaan jatkaa vielä puisella tällaisissa oloissa, mutta kun puisessa ei tunnu olevan haastetta ja metallinen sujuu mainiosti kotona, ajattelin testata. No, eipä toimi vielä, joten lisätreeniä vaan. (täytyykin tänään vähän harjoitella metallisella, ettei tuo eilinen pelleily jää päälle!) Paikkamakuu oli ihan kamalaa, piippasi ja nousi "koska oli tylsää". Eikä edes osallistuttu varsinaiseen kimppamkuuseen, vaan makuutin Ennettä sivummassa yksin. Harmi, että paikalla oli treeniporukkamme lisäksi muita ihmisiä vaikka kuinka, enkä viitsinyt kamalan kovakouraisesti Ennettä komentaa takaisin makuulle... Sitä se selvästi nyt kaipaisi, kun nouseminen tapahtuu pitkälti ilman mitään syytä. Maahanmenoja otettiin edestä, samoin pysähtymistä. Alunperin liikkeestä seisomista varten aloittamani stop-käsky sai nyt uuden elämän, kun päätin opettaa sen luoksetulon pysähdyksiä varten. Pitkästä aikaa varmisteltiin sitä siis, edestä käsin lyhyellä matkalla. Molemmat hyviä. Lisäksi treenien teemana oli juoksuhepuleiden minimoiminen - poikkesin matkalla hakemaan kolmen metrin grippiliinan, joka osoittautuikin verrattomaksi apuvälineeksi kyseiseen koulutukseen. Muutaman kerran Enne koitti lähteä omalle ringille, mutta aika nopeasti ymmärsi "riittää"-sanan merkityksen ja sen, että on kivempi lopettaa juokseminen itse kuin tulla hinatuksi remmistä ohjaajan viereen. Ylipäänsä kontakti ja tekeminen oli ihan ok, mutta korkeat kierrokset verottivat tekemistä. Lisäksi tuo kapulataistelu taisi jäädä kaivelemaan molempien mieliä...

Tänään treenaillaan vielä kaksin pikkujuttuja, ja sitten ainakin seuraamiset ja sitä sisältävät liikkeet jäävät tauolle. Ene halua treenata niitä ontuvana, joten polven parantumista odotellessa... Onneksi on muita juttuja, joita voi hyvillä mielin treenata :) (nimim. selkeesti tarvitaan ne ruutumerkit jo!)

tiistai 13. syyskuuta 2011

"Ruskaretki"

Eilen käytiin Enteen ja siskoni kanssa "ruskaretkellä". Heittomerkit siksi, että varsinaista ruskaa ei juurikaan nähty ja kyseinen retkikin suuntautui lähes omalle takapihalle...


Aulanko! Voi, kun aina saisikin asua näin lähellä näin mahtavia retkeily- ja lenkkeilymaastoja!


Lähtökuopissa


Ne harvat ruskan merkit, joihin törmättiin...






Myrskytuhoja menneiltä vuosilta






Pikkuapina kiipesi puuhun





Tyytyväinen tuholaiseläin evästauolla





Söpöstelijä



Psst! Huomatkaa myös tokokisapostaukseen lisätty video taidonnäytteestämme ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Eihän se ihan putkeen mennyt...

Käväistiin tänään tekemässä kisadebyyttimme tokokentillä. Minkään mittapuun mukaan homma ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta tulipahan käytyä ja katkaistua käski pahimmalta kisajännitykseltä!

Luoksepäästävyydestä 10, joskin Enne tyylikkäästi nousi ja nojaili tuomarin jalkoihin rapsutusten toivossa. Tämä juontanee juurensa juoksujen tarkistuksesta, jossa en tajunnut ko. toiminnasta kieltää, ja sehän kostautui... Kymppi kuitenkin, mutta täytyy kiinnittää huomiota jatkossa tähän.

Paikkamakuusta 0. Enne makasi 45 sekuntia, sitten nousi ilman mitään varsinaista syytä. Yksi koira oli aiemmin noussut ja haettu pois, mutta Enne ei reagoinut siihen. Heti nousun jälkeen hain ipanan pois, ja oikea päätös oli: sehän sai hepulikohtauksen ollessani muutaman metrin päässä, onneksi kuitenkin laajan kaaren päätteeksi antoi nätisti kiinni ja malttoi mielensä rivissä hyvin.

Makuun jälkeen oli melkoisen pitkä tauko, ja sehän kostautui... Olisi pitänyt heittää koira vaikka autoon, mutta kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo 20°C, ei se ollut kovin hyvä vaihtoehto. Mutta yhdistelmä oma jännitykseni ja odotusaikana noussut kiehunta-aste näkyivät näppärästi suorituksessa. Kehään meno oli vielä ok, mutta siitä se alamäkin lähti... Hihnassa seuraaminen 5 (video alla), koska Enne hepuloi omiaan miten sattuu. Irrotettuani hihnan lähti touhu kokonaan käsistä. Hepulirallia ympäri kehää, eikä vapaana seuraamisesta tullut mitään. Koska homma oli totaalinen hasardi, meidän kisa päättyi jo tähän.



Odoteltiin sitten kisojen päätöstä muiden suorituksia katsoen, ja kun alokasluokka päättyi ja kehä tyhjeni, kävin vielä ottamassa minitreenit ajatuksella "ralli on kielletty". Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen kaikki mahtavia (totta kai, kun kisatilanne kerran oli ohi :D). Välissä yritti lähteä kierrokselleen, mutta tyyni "riittää" käsky palautti ipanan maan pinnalle. Nyt siis hankintaan pidempi hihna ja tuo uusi käsky käyttöön jatkossakin. Palkkaus taas kerran mietintään. Juokseminen olisi selvästi se paras mahdollinen palkka, mutta toisaalta myös se kaikesta vaikeimmin hallittava tapa. Täytyy katsoa ja miettiä.

Palkintojen jaossa odotti vielä mukava yllätys, kun järjestäjät olivat päättäneet kaikesta huolimatta palkita meidät kannustuspalkinnolla :) Ihania ihmisiä niin tuomari, toimitsijat kuin muut kisaajatkin, monelta tuli ymmärtäviä sanoja ja kannustavia kommentteja. Ei se vaan tuollaisen juoksemisesta elävän elukan kanssa aina ole niin helppoa...

Vaan tästä jatketaan, mielessä siintää jo seuraavat kisat, jahka tuon polven saa kuntoon ja uskaltaa sen puolesta laittaa ilmoja eteenpäin :)

Jatkoajatukset palkkauksesta ja muusta tulossa myös, kunhan saan omat ajatukseni selville ja järjestykseen ;)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Fiksu omistaja, fiksumpi koira

Kerrankin saa koiran lisäksi kehua itseäänki :) Käytiin treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa pikatokot, meillä teemana "aloliikkeet kerran ja se on siinä". Ja kas, kerrankin oma pääni toimi, ja saatiin mahtava kokonaisuus kasaan!

Seuraamisessa kontaktia katoaa ja käännöksissä on väljyyttä, mutta muuten ok. Hakee oikean paikan hyvin sen kadottua. Pysähdykset ja juoksu ok.

Liikkeestä seisomisessa otti muutaman askeleen, mutta jäi ja pysyi hienosti. Näppärä ipana, ehkä ei tarvikaan ottaa käyttöön jo opetteluvaiheessa ollutta stop-käskyä :)

Luoksetulo oli hyvä, tuli ekasta käskystä vauhdilla. Kääntyessä törmäsi kevyesti, mutta toisin päin kuin yleensä :D Nyt ollaan siis päästy siitä ongelmasta, että Enne juoksee suoraa päin jalkojani, eli edistystä tämäkin.

Liikkeestä maahanmeno on varsinainen murheenkryyni: ei mennyt liikkeestä sitten millään. Peruutellessa/hepulista menee eteen nätisti makaamaan, mutta seuraamisesta ei millään. ...kunnes huvikseni koitin toisella käskyllä. Enteellä on siis ollut eri käsky paikkamakuuseen ja liikkeestä maahanmenoon, mutta nyt laskeutui nätisti ja nopeasti tuolla paikkamakuun käskyllä. Tällä ilmeisesti mennään hetki siis :D

Varsinaista tokoa ei sitten tehtykään enempää, kapulan kanssa leikittiin - ottaa hyvin suuhun, pitää nätisti lyhyen ajan ja tuo heitetyn kapulan, kun lähden juoksemaan karkuun. Kyllä siitä vielä noutaja tulee!

Lisäksi treenailtiin temppuja, ympäri kierähtämistä, jalan alitusta kyykyssä ym. Näppärä ipana teki innoissaan :)

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli treenien jälkeen oikeasti sellainen tunne, että tästä päästään vielä eteenpäin ja että tekeminen näyttää siltä, miltä kuuluukin. Nyt vaan jatkossakin jäitä hattuun ja pidetään treenit lyhyinä ja hauskoina hetkinä :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Pikapäivitys

Kylläpä pitää kiirettä! Blogin päivityskin on jäänyt, vaikka tehty ollaan kyllä! Viileinä päivinä ollaan käyty kivoilla vetolenkeillä niin rengas+pyörä -yhdistelmällä kuin kickbikellakin. Matkat ovat vielä lyhyet, mutta Enne on innoissaan. Harmi, että ensi viikon loppupuolelta alkaa väkisinkin treenitauko oman polvileikkaukseni takia. Katsotaan, miten pitkään hiljaiseloa jatkuu ja miten sen aikana toimitaan...

Tokoakin ollaan treenattu. Maanantaina käytiin Lahdessa pikatreenaamassa "työmatkalla" Petran ja Ainon kanssa. Tekemisestä puuttui into ja syke kokonaan, tiedä sitten oliko syynä lämmin ilma, vetopuuhien valtaamat aivot vai tylsistyminen tuttuihin liikkeisiin. Ehkäpä meidän on aika pikkuhiljaa siirtyä treenitauolle alokkaan liikkeistä ja panostaa muihin juttuihin. Tiistainen testi ainakin osoitti, että intoa tekemiseen ipanalla kyllä riittää, kun otettiin noutoharjoitusta sekä puisella että metallisella kapulalla. Päivän ehdottomasti positiivisin yllätys oli Enne kantamassa metallikapulaa! Epäilin metalliesineen olevan todellinen haaste, vaan epelipä yllätti jälleen kerran :)

Oman sairaslomani ajaksi olen jo kehitellyt tekemistä, ettei ihan päästä tylsistymään. Ensimmäisenä tehtävänä olisi vihdoin ehdollistaa Enne naksuttimelle. Tätähän olen jo aiemmin yrittänyt, mutta kyllästyin (...) ehdollistamisvaiheessa ja homma jäi siihen. Josko tällä kertaa paremmalla onnella ;) Lisäksi suunnitelmissa on opettaa Enteelle erilaisia temppuja, ideoita näihin saa heitellä ilmaan! Muutamia juttuja on jo mielessä, mutta valitettavasti suuri osa näistä vaatisi ohjaajalta kykyä seistä, kyykistyä jne.