Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kivaa tokoa

Tänään käytiin viimeisen muuttokuorman haun yhteydessä tekemässä pikatreenit Petran ja Ainon kanssa. Tavoitteena taas kivaa, hauskaa ja mahtavaa tekemistä, ja aika lähelle päästiinkin :)

Otettiin lyhyttä seuraamista, pysähdyksiä ja käännöksiä. Kontaktista palkka, ja näytti ihan kohtuullisen hyvältä. Kunnon vire oli kateissa ja tekeminen huomattavasti rauhallisempaa kuin yleensä, mutta suorituksena ihan mallikasta.

Liikkeestä seisominen toimii, pysähtyi käskystä, muttei kuulemmat liikkunut - asetteli vaan takajalat paremmin. Jännittävää kyllä, seisominen on tällä hetkellä vahvempi kuin maahanmeno, jossa Enne varmisteli tänään todenteolla. Molemmilla kerroilla vaati kaksi käskyä, että ipana laskeutui. Edestä käskytettynä laskeutuu oikeaoppisesti ja nopeasti, eli joku häiriö tuon liikkeen kanssa on Epelin pään sisällä... Katsotaan, mitä asialle voi tehdä.

Luoksetulossa huusin ensin nimen ja sitten käskyn, koska Epis katseli aivan muualle. Toimi, ja tuli ripeästi. Vauhti oli kova, mutta aika näppärästi kääntyi sivulle eikä juossut pahasti ohi. Jee! Hepulivaara tässä liikkeessä on edelleen vahva, mutta ehkäpä tuo taskusta palkkaus on edesauttanut sitä, että koira pysyy lähelläni... Toivottavasti ainakin.

Liikkeiden välissä otettiin pari paikkamakuuta, lyhyitä ja onnistuneita. Toisessa Enne vähän vääntelehti, mutta pysyi kuitenkin.

Ehkä tässä ei ollakaan ihan epätoivon rajamailla... :)

tiistai 30. elokuuta 2011

Rankka rengastreeni

Tänään testasimme Enteen kanssa uuden treenimenetelmän vetohommiin. Rengastahan meillä on ennenkin vedetty, mutta vain minun hölkätessä tai vaihtoehtoisesti ylämäkitreeninä. Vaan toisin oli tänään, kun pakkasin autoon koiran, autonrenkaan ja pyörän. Ajeltiin syrjäteille, ja siellä koira renkaan eteen ja itse pyörän selkään. Oikein näppärästi toimi, kun Enne tajusi homman juonen (rengas tuntui tänään olevan niiiiiin painava - ja kyllähän se oikeasti raskaampi onkin, kun esimerkiksi pyörään vertaa). Ajeltiin varmaan parisen kilometriä yhteensä, puolessavälissä täyskäännös. Käännöksellä oli sama efekti kuin aiemminkin, "plääh, tää on ihan tylsäääää, me tultiin jo täältä". Vaan päästiinpä takaisin, ja loppuun saatiin vielä oikein kelvollinen kirikin. Tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään matkaa!

Tätä tehdään jatkossakin, mahtavaa treeniä nimenomaan ravailuun - oma hölkkävauhtini kun ei todellakaan riitä Enteen reippaaseen raviin, ja toisaalta Enne hakeutuu aina mahdollisuuden tullen laukalle. Joku jumi Enteellä taitaa kuitenkin olla selän tietämillä, sillä laukalla vetäessä sen takajalkojen liike ei ole täysin symmetristä. Hierojaa etsimään siis, harmi kun se taatusti hyvä hieroja on Lahden suunnalla. Tokihan voisin soitella ja kysyä tilannetta aikataulujensa suhteen, kun Lahteen joka tapauksessa ajelen muun muassa ensi maanantaina...

maanantai 29. elokuuta 2011

Huonoa treeniä, huonompaa treeniä, kohtuullista treeniä

Nooh, ei ne treenit nyt oikeasti niin kamalan huonosti mene. Paremminkin on mennyt, mutta huono on kyllä liiottelua.

Vietimme Enteen kanssa viikonlopun kyläillen, sillä pidimme pienet illanistujaiset Antin ja Annen luona. Eps pääsi pitkästä aikaa maistamaan tarhaelämää saaden seurakseen Witsin ja Kaiman. Ipana yllätti todella positiivisesti, kun käyttäytyi tarhassa oikein mallikkaasti, ei kiljunut tai aiheuttanut muutakaan hämminkiä. Yöksi Enne meni autoon nukkumaan, koska epäilin ikävän iskevän jossain vaiheessa ja ilmenevän viehättävänä huutona... No, suunnitelma toimi hyvin, sillä Enne nukkui tyytyväisenä ja pääsi aamulla takaisin tyttöjen seuraan.

Otin tilaisuudesta kaiken irti, ja tokoilimme sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantain alku meni melko hyvin, Enne kävi kovilla kierroksilla, mutta teki silti hyvin. Seuraaminen, liikkeestä maahan ja liikkeestä seisominen ok, hyppy (oikealla esteellä!) myös ok. Enne tosin siirtyy lähes esteen viereen odottaessaan, tähän täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Jossain vaiheessa vire kuitenkin katosi ja Enne alkoi kiinnittää turhan paljon huomiota kaikkeen muuhun. Liikaa uutta, liikaa häiriötä, liian stressaantunut ja vaativa ohjaaja. Lopetettiin ok suoritukseen, mutta en kyllä voi sanoa olleeni tyytyväinen.

Sunnuntaina alotettiin aamu tokoilulla, mutta iltainen toisti itseään: muut asiat mielessä, tekeminen ihan ok, mutta ei lähelläkään parasta mahdollista. Samoja liikkeitä tehtiin, eikä se mieliala juuri edellistä päivää parempi ollut... Märkä nurmikko antoi erityisesti aamutreeneissä lisähaastetta, mutta eipähän sekään oikeasti saisi häiritä. No, tehty mikä tehty. Nyt vaan niitä hauskoja treenejä, joissa palkkaa tulee eikä kaikki suoritukset edes viittaa kisamalliseen suoritukseen.

Tänään treenattiinkin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa, ja vielä uudessa seurassa!
Teemana oli "makkaraa mahan täydeltä" ja tavoitteena mahtava mieli :)
Aloitettiin kontaktitreeneillä, siitä jatkettiin lyhyttä seuraamista. Palkka taskusta/suusta ja vain ja ainoastaan kontaktista. Nättiä oli, joskin alkuun edisti kamalasti! Paikka kuitenkin korjaantui, ja olin tyytyväinen. Liikkeestä maahanmenot hitaita, liikkeestä seisominen epävarma, mutta pysähtyi. Paikkamakuita tehtiin muutama, onnistuneita olivat. Ekassa palkkasin välissä, toisessa makuutin ilman palkkaa. Toisen makuun aikana tuntematon mies alkoi tuntemattomasta syystä heiluttaa käsiään puolelta toiselle Ennettä tuijottaen kävellessaan n. 10 metrin päässä Enteestä sijaitsevalle autollen. En todellakaan tiedä, mistä tapahtumassa oli kyse, mutta Enne makasi nätisti, vaikka kovasti olikin kiinnostunut. Levotonta makuu kyllä oli, vaihteli asentoa ja makasi korkealla. Mutta pääasia kuitenkin oli, että ipana pysyi maassa. Jes! Näistä treeneistä jäi jo huomattavasti parempi mieli, vaikka vieläkään tekeminen ei mielestäni ollut samalla tasolla kuin aiemmin...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pohdintaa palkkauksesta



Eilisten treenien jälkeen ryvin oman osaamattomuuteni pohjamudissa ja koitin saada ajatuksiini koiran kannalta tolkkua. Vihdoin sain sisäistettyä kaavan, jonka mukaan Enne oletettavasti toimi eilen. Jo paikalle päästyämme riemuitsin siitä, että jännitin. En tiedä miksi, mutta jännitinpä kuitenkin :D Jo pelkkä oma jännitykseni vaikuttaa huimasti Enteen suoritukseen, saati sitten ne eilen tekemäni muut kämmäilyt. Lisäksi Enne on yhtä aikaa mammanpoika, mutta myös itsenäinen ja kovapäinen koira, jonka toimintakyky ei juuri heilahtele erilaisissa tilanteissa - eri asia vaan on, onko toiminta sitä, mitä itse kaipaisin :D



Olen käyttänyt kaukopalkkaa tokoilussa jo jonkun aikaa varsin hyvällä menestyksellä. Suorituksiin on saatu pituutta ja koira on toiminut toivomallani tavalla - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Näillä kerroilla tilanteessa on ollut jotakin uutta ja erilaista tai koira ei yksinkertaisesti ole tiennyt, mitä siltä haetaan. Oma jännitykseni tuntuu aiheuttavan Enteelle "minun täytyy tehdä päätökset, koska ohjaaja ei siihen pysty"-tyyppisen tunteen, joka eilen kostautui. Enne ei ole palveskoira eikä siitä koskaan sellaista tule, ja hyvin menneistä treeneistä huolimatta tämän tulisi olla päälimmäinen ajatus mielessäni. Sen sijaan Enne on alkukantainen, vietikäs koira, joka monessa suhteessa toimii siten, miten vaistot sen pään sisällä sanovat. Miksi ihmeessä se juoksisi luokseni käskystä, jos sen takana on ruokaa? Tai miksi se makaisi maassa, kun itse jännittyneenä seison kauempana stressaamassa, pysyykö koira maassa vai ei - ja edelleen sen takana on ruokaa?

Yhteenvetona sain kerrankin päähäni järkevän ajatusmallin, jonka mukaan toimitaan. Vaikka kaukopalkka on meillä erittäin toimiva ja hyvä tapa palkata koira, se ei tule toimimaan ennen kisoja. Riski siihen, että Enne lähtee etsimään palkkaa vaistotessaan oman jännittyneen, ihmeellisen käytökseni, on aivan liian suuri. Niinpä ennen kisoja palkka tulee aina, vain, ainoastaan minulta. Kaukopalkkaan liittyy meillä vahvasti myös juoksusta palkkaantuminen, mikä kaukopalkasta tekeekin niin toimivan. Kisoja ajatellen en kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että Enne lähtee juoksemalla palkkaamaan itseään kesken suorituksen. Nyt siis keskitymme hallittuihin, pitkiin suorituksiin, joista palkkaan koiran itse joko lelulla tai ruualla.



Tänään kävimme ottamassa lyhyet treenit tavoitteena onnistuminen ja hyvä mieli. Enne on selvästi stressaantunut ja vähän omissa maailmoissaan, enkä ole ennen eilisiltaan osannut linkittää ongelmaa mihinkään. Ratkaisu kuitenkin on varsin selvä, kaikessa yksinkertaisuudessaan: elämme tällä hetkellä muuttokaaoksen keskellä, ja vaikka Enne varsin rauhallisesti onkin suhtautunut ympäröiviin muutoksiin, pinnan alla kytee taatusti. Juuri nämä hetket ovat Enteelle kaikista haastavimpia: se näkee minun pakkaavan ja kasaavan tavaroita, muttei tiedä pääseekö mukaani vai ei. Nytkään en osannut aiemmin edes ajatella muuton aiheuttaneen tätä ongelmaa, koska Enne ei oireile tavallisella tavalla (normaalisti se seuraa minua kaikkialle, nukkuu tavaroissa kiinni päästäkseen mukaan jne.). Ilmeisesti kaaosta on jo kestänyt liian kauan, tai vaihtoehtoisesti ipana ja ipanan hermot ovat kasvaneet :)

Mutta niihin treeneihin. Alkuun halusin vain kontaktia, siitä palkka. Lyhyttä seuraamista, palkka suusta. Hyvä. Liikkeestä maahanmeno ensin hyvä, sitten hidastui. Nyt ei tätä oteta enää kuin max yksi onnistunut kerta per treeni, jotta vauhti ja asento pysyvät, ne kun ovat jo hyvät. Pidempi seuraaminen hyvää, käännöksissä väljyyttä ja palasi hyvin paikalleen. Luoksetulossa tarvi tuplakäskyn, kun katseli maisemia. Luoksetulo ylipäänsäkin on huippuliike silloin, kun Enne pitää hyvää kontaktia yllä. Jos ei pidä, ei liikkeestäkään tule mitäään... Hmm. Liikkeestä seisominen oli päivän yllätysliike - Ennehän osasi sen! Taisi tosin olla tuuria, vaikka kaksi onnistunutta suoritusta saatiikin heti.

Näitä tehtiin yhdessä ja erikseen, palkka taskusta tai suusta (ei muuten ole erityisen herkullisia nuo Belcandon nappulatkaan...). Pidemmissä suorituksissa palkkaustavalla ei ollut väliä, lyhyissä suoritukset huomattavasti parempi suusta palkatessa.



Otettiin myös ensimmäistä kertaa (koskaan? No, pitkään aikaan ainakaan) kapulatreeniä ulkona. Muutama juoksutus (juoksen itse karkuun ja koira seuraa kapulan kanssa), hyvin toimii ja pitää kapulan käännöksissäkin. Sainpa myös nostatettua laukalle noin juostessa, jes! Lisäksi pari nostoa, ensimmäinen loistava, seuraavissa pyrki nostamaan päästä. Palkkasin nekin, koska ulkona tekeminen oli selvästi haastavampaa Enteelle. Hyvä alku kuitenkin, tästä jatketaan. Nyt pitäisi vain keksiä, miten saan sitä pitämisen kestoa pidennettyä... Naksutin alkaa (taas) kuulostaa aika fiksulta välineeltä opetuksessa.

(Ja koska selvästi olen "kerta kiellon päälle"-ihminen, otettiin näitä kuvia (jotka ovatkin äärimmäisen tyylikkäitä!)varten vielä pieni kapulatreeni sisällä. Hienosti alkaa idea hahmottua, ja vääriä otteitakaan ei juuri näkynyt! Kestoakin oli viimeisessä toistossa yllättävän hyvin, joten siihen oli hyvä lopettaa kapulointi. Lopuksi vielä yksi liikkeestä maahanmeno, aivan loistava! :) )

tiistai 23. elokuuta 2011

Ajattelemisen aihetta

Treenattiin tänään tokoa. Taso oli kaukana Enteen normaalista, ja ihan omasta käyttäytymisestäni johtui. Ärsyttää suunnattomasti ja erityisen suureksi ärsyyntymisen tekee se, että tajusin kyseisen faktan vasta automatkalla kotia kohti. Ihan oikeasti, jos käsissä on hyvä koira, josta saisi toimivan ja innokkaan tokoilijan, mikä pakko on itse tehokkaasti tuhota koko homma?! Hakkaan pääni seinästä läpi, jos se vaikka auttaisi löytämään ne järkevät ja merkittävät ajatukset ajoissa vastedes... Huoh.

Kaikki alkoi jo päivällä, kun kävimme lenkillä. Oli satanut, joten päätin ottaa Enteelle maahanmenoja märällä nurmella. Ennehän siis käytännössä ei mene makaamaan märällä nurmikolla, joten treeniä todella tarvitaan - kokeet kun voivat olla myös nurmikentällä, eikä säätilaan valitettavasti ole mahdollista vaikuttaa itse... Ajatuksen tasolla hyvä, mutta kannattaisi vaikka tehdä treenit silloin kuin mukana on palkkaa tai koiralla on joku muu syy tehdä asiaa, jota se vihaa. Ensimmäisellä kerralla sain patistaa makuulle, meni kuitenkin lopulta. Kehu ja vapautus, ja uusi yritys. Meni huomattavasti paremmin, vaikka selvästi ällöttikin. Kehu ja vapautus. Myöhemmin sain kuningasajatuksen testata vielä kerran, ja sehän olikin sitten jo aivan liikaa... Enne ei mennyt maahan. Ei millään. Ei hyvällä eikä pahalla. Jankkasin ja tahkosin, kunnes tajusin suosiolla siirtyä asvaltin puolelle, jossa maahanmeno onnistui. Mutta olihan se auttamatta liian myöhäistä jo silloin... Huono mieli jäi molemmille, ja ainakin itselle vielä senkin jälkeen, kun hain sisältä namit ja otin niiden avulla pari onnistunutta suoritusta nurmella. Hyvä minä...

Treeneissä oli huomattavan paljon haastetta Enteelle: paikalla oli SEKÄ Aino ETTÄ Hile, eikä Enteen keskittymisestä meinannut tulla mitään. Tähän voisikin alkuun tehdä lista kaikista virheistä, joita treenien aikana tein... Heti alkajaisiksi voisi todeta, että älä vie koiraa kehään, jos se ei ole selvillä siitä, mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Ihan tosi, se yksi vaivainen kontaktin otto ennen kehää ei todellakaan, missään todellisuudessa, ole riittävästi Enteelle! Vaan tänään mitä ilmeisimmin oletin kuitenkin olevan, ja eihän siitä tullutkaan mitään. Eka seuruu taisi vielä olla ihan ok, kunhan sain koiran edes jotenkin messiin. En oikeastaan edes muista, mistä liikkeestä karkais Hilen luo, karkasi palkalle, teki ihan mitä sattuu... Liikkeestä maahanmeno saatiin ihan ok. Koira autoon tauolle ja pohtimaan asioita.

Ihme kyllä, tässä vaiheessa tajusin sentään tehneeni jotain väärin, ja hakiessani Enteen takaisin treenaamaan tein kontaktiharjoituksia ja muita pikkujuttuja. Heti erinäköistä koko homma. Paikkamakuussa Enne makasi (taas) reunassa, mutta ajattelin sen olevan varmempi vaihtoehto kuin laittaa se Ainon ja/tai Hilen viereen tai parhaimmillaan tyttöjen väliin. Varsinaisena älykkönä laitoin palkan Enteen taakse, ja otettiin normaali makuu. Taisi olla ehkä puolisen minuuttia jäljellä, kun Enne nousi. Ja nousi ihan selvästi tylsyyttään ja tavoitteena lähteä palkalle. Kielsin, lähti tulemaan kohti. Palautin maahan. Muut palasivat koiriensa luo, ja muiden ottaessa koirat perusasentoon, Enne nousi taas. Jippijai... Palautin takaisin, makuutin hetken, pysyi... Viime aikojen paikkamakuut on kyllä menneet järjestelmällisesti aivan penkin alle, vähän alkaa jo pelottaa koko homman toimivuus :/

Otettiin vielä seuraamista (ihan ok), liikkeestä maahanmeno (ok) ja luoksetulo. Luoksetulossa palkka oli Enteen takana, enkä kyllä tiedä kuinka monesti sen pitää sinne palkalle lähteä kesken liikkeen, että opin ettei kaukopalkkaa käytetä koskaan ikinä milloinkaan luoksetulossa!? Hain takaisin, laitoin istumaan, lyhensin matkaa ja juuri kutsuessani säntäsi kehän ulkopuolelta toinen koira Enteen luo. Koko ajanhan kehän ulkopuolella leikittiin ja tehtiin (ihan omasta tahdostani), mutta nyt tuli sitten ihan leikkimään Enteen kanssa... Enne pysyi nätisti ihan viimeiseen asti, mutta eipä sitä kai kukaan aloillaan istu jos toinen kiipeää selkään. Tuli nyt vaan huonoimpaan mahdolliseen saumaan tuo homma, kun treenit muutenkin menivät vähän miten sattuu. No, laitoin koiran takaisin istumaan ja uusi yritys. Hitaasti ravasi, kunnes lähdin karkuun. Sillä saatiin vauhtia hommaan, ja perusasennosta vapautus palkalle.

Vielä muutama lyhyt, onnistunut makuu yksin. Koira taas autoon, ja lopuksi seuraamista (into ihan kateissa) ja perusasentoja (...). Kontaktia sentään otti edes jotenkin, kun palkkasin pelkästä siitäkin.

Treenien jälkeen Enne ja Aino juoksivat keskenään, mutta kyllä oli Enteeltä korvat totaalisen kadoksissa. Ja kyllä, osasyynä varmasti oma asenteeni koko touhuun tänään... Muutenkin Eps oli jotenkin vaisun oloinen, varmasti ihan itse aiheutettua sekin.

Pitäisi vaan osata ottaa rennosti ja pitää hauskaa, vaikka kuinka olisi kisat tulevaisuudessa tulossa ja vaikka kuinka koira pitäisi saada kisakuntoon. Ihan sama, jos ei ole kivaa, ei niistä kisoistakaan mitään tule! Tämän päiväinen oli itse asiassa aika lähellä sellaista suoritusta, jota voisin odottaa Enteeltä kisoissa. Nyt suurimpana epäilyksenä onkin se paikkamakuu, mitä ihmettä sen kanssa tekisi... Täytyy koittaa varmistella lyhyillä pätkillä, vaihtelevassa ympäristössä ja toivoa parasta. Jos ihan epätoivoiselta näyttää, täytyy miettiä asiaa sitten uudemman kerran.

Mutta ihan tosissaan, joku saisi tulla vähän takomaan järkeä päähän koko tähän touhuun, tällälailla hommasta ei tule kyllä tasan mitään. Huomenna voisi ottaa ultralyhyet treenit ihan vaan kaksin, pidetään hauskaa ja palkkaa satelee. Eipä tuo koira nyt varmaan voikaan käsittää mistä tuulee, kun aiemmin toooosi lyhyt palkkausväli on muuttunut monen liikkeen mittaiseksi ihan puskista. Siihen nähdenhän tuo toimii kuitenkin näppärästi. Eihän tuollainen luupää näin pienistä itseensä ota, mutta kyllä alkaa kohta pelottaa, pilaanko koko koiran omilla toilailuillani...

maanantai 22. elokuuta 2011

Muuttamisen hyvät puolet - tilaa olohuonetokoon!

Meillä otetaan ilo irti myös huonekaluttomasta elämästä! Tällä hetkellä kämpässä on tilaa vaikka muille jakaa, kun kirjahylly, sohva, kirjoituspöytä, sänky ja melkoisen suuri määrä pienempää tavaraa on siirtynyt muille maille. Niinpä päätimme Enteen kanssa juhlistaa tilannetta ottamalla ensin noutokapulatreeniä ja sen jälkeen hyppytreeniä.

Kapulan kanssa aloitettiin pitoharjoituksella. Kestoa täytyy saada hurrrrjasti lisää, mutta nyt Enteellä alkaa olla jo ajatus hommasta. Pidon jälkeen kaksi mahtavaa nostoa, piti kiitokseen asti hienoasti. Ei pureskele ja nosti keskeltä. Kolmas menikin pelleilyksi, kun kapulan pää oli taas keskiosaa kiinnostavampi. En kommentoinut, annoin pudottaa ja tajuta virheen itse. Yritti uudelleen nostaa päästä, sama juttu. Vinkkasin oikeasta tavasta, ymmärsi ja toimi hienosti.

Nostojen jälkeen annoin kapulan Enteelle ja juoksin itse "karkuun" (jee, kerrankin oli sisällä tilaa tällaiseen!). Hienosti toi kapulan loppuun saakka! Näitä muutamia, toimivat hienosti. Kerran pudotti kesken, jähmetyin ja odotin ipanan tajuavan virheen. Tajusi ja korjasi, loistavaa :) Testimielessä otin koiran vielä sivulle, vein kapulan muutaman metrin päähän ja lähetin hakemaan. Ja sehän toi! Kiitoksesta antoi kapulan käteeni. Toistin vielä kaksi kertaa, ja toimi vallan mainiosti. Tällaista edistystä en olisi uskonut vielä olevan lähimaillakaan! Nyt vaan jäitä hattuun, vahvistetaan erikseen pitämistä, luovuttamista ja itse hakua. Katsotaan sitten, koska saadaan liitettyä kaikki yhtään ja testattua kokonaisen noutoliikkeen toimivuutta.

Noudon jälkeen otettiin kaksi liikkeestä seisomista odota-käskyllä. Ei toimi, mutta enpä sitä odottanutkaan :D Stop-käskyllähän aloin opettaa tuota uudelleen, mutta mietiskelen nyt, pitäisikö kuitenkin koittaa vahvistaa kisoja ajatellen tuo odota edes siihen pisteeseen, että koira pysähtyisi (tällä hetkellä menee siis istumaan!?). Lisäksi kaukopalkalla kääntyy vinottain palkkaa kohti, joten ehkäpä kädestä palkkaaminen olisi tähän kohtaan oikea ratkaisu... Täytyy pohtia. Lisäksi kaksi liikkeestä maahanmenoa, toimii hyvin.

Koska alokasluokkaan kuuluu myös hyppy, päätin harjoitella sitäkin - noin perusteiden tasolla. Esteenä toimi litteä pahvilaatikko, jonka molemmilla puolilla oli tyyny. Tyynyt siksi, että este ei todellakaan ollut mitenkään päin hyppyesteen näköinen, joten Enne todennäköisesti olisi tyynesti kiertänyt laatikon ymmärtämättä sen pointtia.



Ensimmäisellä kerralla Eps oli täysin ulapalla, hyppäsi toisesta käskystä ja käsimerkistä siirryttyäni lähemmäksi. Pysyi nätisti aloillaan esteen toisella puolella, kunnes lähdin itse siirtymään toiselle puolelle. Tuli vastaan, mutta pysähtyi uudesta käskystä.
Toisella kerralla hyppäsi nätisti, mutta alkoi ensin haistella mattoa ja sen jälkeen sähläsin itse pudotellen nameja, joiden perään Eps lähti. Näppärä omistaja! Kolmas kerta onkin tuo videona liitetty. Meinasin varastaa, mutta palasi nätisti, odotti hyvin. Tuon kun saisi tehtyä häiriön alla ja oikealla esteellä, olisin tyytyväinen!

Huomenna mennään treenailemaan vähän isommalla porukalla, siellä olisi tavoitteena ottaa ainakin puolikas kisasuoritus: seuraaminen kytkettynä & vapaana, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Lisäksi paikkamakuun vahvistaminen on listalla kärkipäässä. Katsotaan, mitä muuta keksitään. Huomenna teemana on myös "ennen treenejä ei juosta rallia", ihan kisoja ajatellen sekin. Mahdotontahan tuota on kisapaikalla laskea rellestämään, ja herkästi oppii lähtemään vaikka väkisin, jos treeneissä pääsee aina menemään miten tykkää...

perjantai 19. elokuuta 2011

Tavoitteet kohdilleen!

Tänään aloitettiin aamu vetolenkille. Asenne oli ihan toista kuin viimeksi, kyllä Entsulla vielä näemmä on vetokyky, -halu ja -taito olemassa ;D En taida tänä kautena kirjoitella vetojuttuja yhtä tiiviisti kuin aiemmin, koska lenkit pääsääntöisesti toistavat itseään melko pitkälti. Spesiaalilenkeistä toki kirjoittelen, ja kuulumisia vetopuuhista muutenkin. Jokaista lenkkiä en välttämättä kuitenkaan tule kirjaamaan (ja kyllä, saatan hyvinkin muuttaa mieleni myös tämän suhteen...).

Lisäksi lähdimme tänään Petran & Ainon kanssa extempore-treeneihin. Päätin eilen illalla, että Enne saa korkata kisauransa vielä tämän vuoden puolella, ja sehän vaatii ihan uuden asenteen koko treenailuun. Tänään lähdettiinkin roimasti pidentämään suoritusta eikä niinkään puuttumaan pieniin ongelmakohtiin tai häiriöihin.

Alkuun otin seuraamispätkän ja sen perään liikkeestä maahanmenon. Molemmat ok. Maahanmeno on alkanut taas sujua ihan mukavasti, kiva että välissä olleet ongelmat ovat (ainakin väliaikaisesti) takana päin.

Seuraavat pätkät taisivat olla seuraaminen - liikkeestä maahanmeno, luoksetulo - seuraaminen - liikkeestä maahanmeno, seuraaminen - liikkeestä seisominen - paikkamakuu.
Välissä oli taukoja ja pohdintahetkiä. Palkalle vapautus tuli aina koko sarjan jälkeen, välissä en varsinaisesti edes vapauttanut koiraa, rapsutin muutaman kerran ja jatkoin seuraavaan liikkeeseen. Toimi yllättävän hyvin, odotin itkupotkuraivareita, vaan aivan suotta! Enne toimi todella hyvin pidemmänkin aikaa, eikä oikeastaan haikaillut palkallekaan muuta kuin silloin, kun kävelimme palkkapurkkia kohti (tämä täytyy muistaa kisoissa!).

Seuraamisessa paikoitellen katseli maisemia ja jäi jälkeen, mutta kokonaisuutena suoritukset olivat ok.

Liikkeestä seisomista Enne ei todellakaan osaa, enkä aio liikkeen kanssa kiirehtiäkään. Kisoihin mennään joka tapauksessa, ja jos uusi stop-käskyllä opetettu liike ei ole valmis, mennään vanhalla odota-käskyllä. Periaatteessa Enne ymmärtää käskyn, mutta todennäköisesti ottaa askelia. Tärkeintä ei ensimmäisissä kisoissa kuitenkaan ole täydellinen suoritus, vaan kokemus ja kisarutiini.

Paikkamakuu oli kamalaa... Ensimmäisessä nousi kerran, mutta laskeutui takaisin käskystä lähestyessäni. Toinen olikin sitten oikea show... Kävelin kauas ja lähestyessäni koiraa, Petra aloitti patukanhakutreenit Ainon kanssa. Aino lähti etsimää patukoita, Enne perään. Ja todella lähti nimenomaan Ainon mukaan, ei omalle riemurallilleen. Hienoa... Otin koiran haltuun, seuruutin takaisin (taino, käskyä en antanut, mutta näppärästi se seurasi ilman käskyäkin...) ja jatkettiin makuuta. Pysyi jonkun aikaa, ja sama homma! Hermohan siinä meni, ja palautin koiran astetta vähemmän mukavalla tavalla paikalleen. Ilmeisesti toimi, sillä pysyi vapautukseen asti. Jostain syystä Enteellä oli kierrokset todella korkealla, mistä ilmeisesti nuo lähdötkin johtuivat. Nyt siis simppeliä, varmaa treeniä, jotta saadaan onnistumisia myös makuussa. Muutoin jatketaan samalla linjalla, eli pidempiä treenejä ja suurempia kokonaisuuksia. Ensimmäisistä kisoista tavoitteena olisi saada keskiarvoltaan 7 suoritus aikaiseksi, joka olisi juuri 2- ja 3-tuloksen rajalla. Tyytyväinen olen kuitenkin, jos saadaan edes se 3-tulos - suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin todennäköisesti omat hermoni (tai niiden puuttuminen).

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pudotusta odotellessa - nyt aletaan olla huipulla!

Uskaltaako tätä hehkutusta enää kirjoittaakaan? Nyt alkaa nimittäin toiminta olla sen verran huippulaatua, että pudotus maan pinnalle taitaa odottaa vallan kulman takana...

Eilen käytiin pitkästä aikaa match showssa. Enne esiintyi tavalliseen tapaansa häntä heiluen ja innoissaan. Yllätyksenä tuli, että Eps myös juoksi todella nätisti eikä juurikaan tehnyt perinteisiä kenguruloikkiaan. Ja sain muuten pinkoa itse melkoista tahtia, että pysyin ipanan ravitahdissa! Alkajaisiksi saatiin punainen nauha ilman sen kummempia kommentteja, parille tuomari kuului syyksi sanovan ko. koiran nuoruuden ja kokemattomuuden. Punaisten kehässä tuomari ei edelleenkään osoittanut erityistä mielenkiintoa Ennettä kohtaan, mutta jätti sen silti neljän parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa Enne alkoi olla sitä mieltä, että maailmassa olisi noin 500 kivempaa asiaa kuin paikallaan seisominen, mutta kohtuullisen hyvin se jaksoi esiintyä loppuun saakka. Lopulta Eps sijoittui isojen punasten kakkoseksi Aidanin viedessä ykkössijan. Hieno epeli :)


Kuva muutaman viikon takaisista tokotreeneistä (tai niiden jälkimainingeista).

Tänään oli vuorossa tokoilut. Suuret ja mahtavat kimppatreenimme typistyivät niin, että lopulta treenasimme Viivin & Leevin ja Sailan & Aidanin kanssa kolmen koirakon voimin. Paikkana oli viime kerralla kohtaloksemme koitunut harakkakenttä, minkä takia lähdin liikkeelle asenteella "kunhan se pysyy hanskassa". Ja Epshän pysyi!

Enne oli vireessä jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Juoksuttelin sitä alkuun pallon kanssa, mutta pallo jäi namien (lihapullat) varjoon. Kyllä se perään lähti, muttei edes yrittänyt tuoda palloa takaisin... Mutta näpeissä pysyi hyvin!

Seuraaminen oli aikas hyvää. Paikoitellen keskittyi ulkomaailmaan ja unohtui matkalle, mutta palasi ja jatkoi nätisti. Olen tyytyväinen. Otettiin jo vähän pidempääkin pätkää, eikä sekään ollut katastrofaalista. Yks seuraaminen otettiin ihan liikkurin kanssa, mutta siinä Enteen huomion vei kentän laidalta kuuluva vieno ja surkea vaikerointi, kun pieni flatti koki suurta vääryyttä joutumalla odottamaan :D Saatiin paketti kuitenkin jotenkuten kuntoon, vaikka tämä taisikin olla juuri se kerta, kun palkkasin Enteen tasan kontaktin kadotessa. Jep, fiksua. Mutta vielä me noustaan!

Liikkeestä maahanmeno toimii! Jeejeejee! Ripeä, oikeaoppinen laskeutuminen ja hyvä pysyminen.

Luoksetulo oli ekalla kertaa hidas (tietty, kun namipurkki oli selän takana). Sen jälkeen omistaja löysi aivonsa (maailman kolmas ihme!) ja tajusi, ettei sillä namipurkilla tee luoksetulossa tasan mitään. Palkka kädestä ja johan tuli vauhtia. Hieno epeli. Eikä itse asiassa juossut läpi tai päin, vaan näppärästi kääntyi sivulle!

Liikkeestä seisomista treenattiin peruuttamalla, alkaa selvästi hahmottua! Pysähtyy hyvin ja ymmärtää vapautuksen. Palkka heittämällä, ettei pääse ottamaan askelia siinäkään. Hyvin toimi.

Paikkamakuuta otettiin yksilönä muiden tehdessä ja touhutessa. Makuu oli suora (!!), mutta toisella kerralla kääntyi lonkalle. Ihan sama, lähtökohta oli kuitenkin oikea ja koira pysyi, jes!

Tosiharjoitus saatiin kuitenkin siinä, kun olin ottamassa luoksetuloa. Enne istui ja odotti käskyä, muiden tehdessä omiaan. Enne huomasi kyllä, muttei erityisemmin kiinnostunut - kunnes Leevi lähti juoksemaan pois päin Enteestä. Kuin ihmeen kaupalla Enne pysyi, vaikka näkyi olevan haaaaastaaaaavaaaaa... Metri ennen kuin pääsin koiran luon (tässä vaiheessa tavoitteena oli siis saada koira pysymään edelleen hanskassa ja unohtaa koko luoksetulo) nousi takapuoli, mutta ei lähtenyt. MAHTAVAA! Tuo liike on suurin ja pahin mahdollinen ärsyke Enteelle, joten loistava onnistuminen, vaikkei istumassa pysynytkään. Istui kuitenkin takaisin alas ekasta käskystä, eli ihan vallan vietit eivät vieneet voittoa kuitenkaan :)

Loppuun vielä juoksentelua hallitusti, joskin holtittomasti miljoonaa. Näppärästi Enne kyllä tulee salamana luokse, kun vaan edessä ei juokse tavoiteltavaa saalista!

Loppukevennys vielä taannoiselta päivältä, kun Enne tähyili parvekkeella ja yksi kaksijalkainen päätti piristää iltaani...

maanantai 15. elokuuta 2011

Taitava tokokoira

Tänään treenailtiin taas Viivin ja Leevin kanssa tokojuttuja. Viime kerrasta viisastuneena käytössä oli uudet namit (jotka maistuivat vähän turhankin hyvin :D Enne ei malttanut edes juosta normaaleja hepulikierroksiaan, kun namit eivät juosseet mukana. Myöskään tennispallo ei ollut enää mitään noihin herkkuihin verrattuna) ja asenne treenailuun lähinnä hassutteluun viittaava. Toimi mainiosti, Enne oli pätevä ja liikkeet nättejä.

Seuraaminen oli hyvää. Namipurkin suuntaan Eps edisti, mutta korjasi nätisti kun huomautin asiasta - oli vaan kiire palkalle ;) Pitkissä pätkissä kontakti katosi paikoitellen, mutta uudella käskyllä tilanne korjaantui. Kerran sain tehtyä käännöksen sopivasti kontaktittomalla hetkellä, jolloin Enne sai ihan juosta oikealle paikalle. Tyytyväinen olin tähän :)

Liikkeestä maahanmenoa otin varman päälle niin, että pysähdyin käskyn aikaan ja liikuin Enteen ollessa maassa. Nopeita ja puhtaita suorituksia, jes!

Liikkeestä seisomista otettiin taas peruuttelemalla. Ensimmäisellä kerralla tein muistaakseni kolmen seisomisen sarjan, pysähtyi kohtuu hyvin ja pysyi aloillaan, kunhan tajusi jutun juonen. Toisella sarjalla olikin sitten ongelmia vaikka kuinka, kun Enne väänsi itsensä väkisin 90° kulmaan seisomaan. Muuten kun ei nähnyt palkkapurkille... Täytyy miettiä, pitäisikö tästä palkata vielä toistaiseksi kädestä kuitenkin, josko se helpottaisi tässä ongelmassa (mikäli siis sama juttu näkyy ongelmana tulevissakin treeneissä).

Lisäksi perushallintajuttuja, joskin irtoaminen oli todellisen työn alla maailman parhaan paljon takia ;) Hyviä harjoituksia saatiin kuitenkin niin, että Leevi juoksi palkalle tai lelun perään, ja Enne pysyi hyvin näpeissä vapaanakin. Mainio ipana :) Varsinaisten treenien jälkeen istuskeltiin taas juttelemassa, ja Enne oli vallan mahtava! Istuskeli sylissä ja katseli maailman menoa, ei piipannut eikä säheltänyt. Pari kertaa vähän kaivoi selkäni takana, mutta rauhoittui nopeasti. Ihan loistavaa, että tämäkin alkaa toimia, vielä joku aika sitten oli turha edes odottaa vastaavaa käytöstä! Tosi hyvä mieli jäi näistä treeneistä.

Huomenna ajattelin mennä pitkästä aikaa match showhun Enteen kanssa, ja keskiviikkona sitten treenaillaan taas.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Syksyn ensimmäiset vetotreenit

Tänään oli vihdoin se aamu, kun kiskoin itseni ylös ennen kukonlaulua ja kaivoin vetovaljaat kaapin perältä. Uninen Enne oli touhussa mukana ja odotukset lenkin suhteen olivat korkealla. Vaan toisin kävi...

Matkana oli muutaman kilometrin pyrähdys tutulla pururadalla - ehkäpä reittivalintakin oli huono? Joka tapauksessa Enne ei oikein missään vaiheessa syttynyt vetämään kuten ennen - liekö vähän pihalla siitä, mitä oltiin tekemässä... Oletin tietysti itse, että isken koiralle valjaat päälle ja homma hoituu ilman ongelman poikastakaan. Näemmä se ei ollutkaan niin simppeliä... Oikeasti olin kyllä melkoisen hämilläni tilanteesta, Ennekö ei vedä täysillä?! Ennen kuin ehdin pukea edes valjaat koiralle, tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Jotenkin mystisesti vetoliina irtosi vetovyöstä. Joustollinen kun on, pamahti se tietysti voimalla Enteen takapuoleen... Ennehän ei yleensä juuri mitään säiky ja pelkää, mutta ilmeisesti luuli tehneensä jotakin todella väärää, kun sai tuollaisen rangaistuksen :( Matkalla säpsyi, mikä tietysti vaikutti vetämiseen. (Käyttämämme vetoliinahan tosiaan on sellainen, että sen saa oikein vääntämällä vääntää paikalleen, joten irtoaminen on täysi mysteeri! Luulin ensin koko liinan hajonneen, koska en vain käsitä irtoamisen mahdollisuutta...) Lopputuloksena oli siis se, että Eps pyrki merkkaamaan noin joka toisen puun (tätä pelkäsinkin viime kaudella opittujen "kivojen" tapojen jälkeen... Puutuin toki asiaan, mutta eihän se varsinaisesti koiran mielialaa nosta, kun omistaja karjuu ja kiskoo hullun lailla - ja tietysti siitä pahanilmanliinasta) ja katseli maisemia. Laukalle sain sen kyllä innostettua, mutta muuten esitystä kuvaa lähinnä sana "vaisu". Voi kökkö.

Eikä asiaa tietenkään auttanut se, että edellisen illan ruuasta oli kulunut treeneihin mennessä vain yhdeksän tuntia - auttamatta aivan liian vähän.

Nyt katsellaan, miten säät kehittyy ja miltä maailma näyttää. Mikäli viileät aamut jatkuvat, koitellaan maanantaina uudelleen paremmalla onnella :)


Ps. Kärsin kovasta, pahasta pentukuumeesta ja polte toisen koiran ottamiseen on kova! Pitäisi oikeasti alkaa katsella tulevia yhdistelmiä ja miettiä, mistä voisin saada seuraavan monitoimihuskyn hihnan päähän - josko suunnitelma tällä kertaa oikeasti pääsisi toteutumisvaiheeseen asti :)

lauantai 13. elokuuta 2011

Laiskat treenit ja motivaatiokato

Käsittämätöntä. Koira on innoissaan tekemässä käytännössä mitä vaan, itse odotin koko työpäivän sitä hetkeä, kun pääsemme treenaamaan, ja silti treenit olivat huomattavasti heikkotasoisemmat kuin viimeksi. Ei ymmärrä, ei...



Nyt pienessä päässäni mietiskelenkin, mistä tämä johtuu. Tämän hetkiset vaihtoehdot ovat
a) ilma oli liian kuuma. Eihän mittari näyttänyt "kuin" 21°C, mutta Enteen läähätyksen määrästä ja kielen pituudesta voidaan päätellä siinä olleen noin 20°C liikaa.
b) Enne on oppinut, että muiden koirien läsnäollessa treenataan, eikä se nyt osaa yhdistää kahdenkeskisiä treenihetkiämme kunnon tokoiluun.
c) käyttäydyn ite eri tavalla, kun treenaamme porukassa verrattuna näihin omiin treenihetkiin
d) palkka oli huonoa. Enne söi eilen illalla niin paljon kuin napa veti, ja taisi maha edelleen olla täynnä tuosta illallishetkestä



Itse veikkaisin syyksi motivaation puutteeseen kaikkia noita yhdistettynä. Tai no, ei oikeastaan voi edes sanoa, että motivaatio olisi ollut kateissa. Ei se huipussaankaan ollut, mutta on huonompiakin päiviä ollut. Sanotaan siis, että häiriöherkkyys oli huipussaan ja toisaalta mielenkiinto vahvasti kiinnittynyt miljoonaan muuhunkin asiaan kuin siihen, mitä minä sanoin.

Mutta, tehtiin me jotain kuitenkin! Alkuun otettiin kontaktitreeniä pari kertaa: katse -> palkka. Perusasento, palkka.

Seuraaminen oli oikeastaan aikas nättiä, varsinkin kokonaistasoon nähden! Kontakti pysyi ja paikka oli normaali (eli liian edessä, mutta siinähän on sitten :D). Viimeisessä seuraamisharjoituksessa Enne jäi käännöksissä, mutta kiri hyvin oikeaan paikkaan nopeasti.


Koska ruokapalkka ei näyttänyt olevan se maailman ihanin juttu tänään, otin maahanmenoja patukan kanssa. Ensin kuumensin koiran kiehumispisteeseen, käsky, palkkaus patukalla. Toimi, ja huomattavasti paremmin kuin ruokapalkka tänään! Pitäisi ehkä useamminkin keskittyä nostamaan virettä patukalla, siinä kun koira kuitenkin pysyy hanskassa eikä lähde riemukierroksilleen... Maahanmenot olivat nopeita ja oikeaoppisia, joskin pari kertaa E meinasi varastaa patukalle. Mutta sehän on vaan hyvä, kertonee palkkausvalinnan onnistumisesta ;)





Pallolla otettiin seisomisia. Peruuttelin itse, annoin käskyn, hetken odotus ja pallo lentää. Tavoitteena on palkata Enne seisomisesta aina taakse, ettei ala ottaa askelia. Ihan mukavia pysähdyksiä, joskin parempiakin on nähty...





Loppuun vielä 2,5 minuutin paikkamakuu. Etäisyys ehkä 5 metriä, pysyi hyvin. Asento tosin oli ihan järkyttävä (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa).



Täytyy koittaa tästälähin makuuttaa naama sinne, missä tapahtuu, josko se auttaisi korjaamaan tuon asennon. Ennehän vaihtaa asentoa makuullemenon jälkeen, joten tuntuu vähän turhalta alkaa sitä itse maahanmeno korjata: se saattaa nytkin toimia moitteetta, mutta sitten asento muuttuu. Enne ei myöskään ole sellainen koira, että uskoisin sen kestävän kauheaa jankkaamista asennon korjaamiseksi (näen jo sieluni silmin sen "pidä tunkkis"-ilmeen ja tyynen nousun ja paikalta poistumisen...).

Huomenna jos vaikka ottaisi vähän kapulatreeniä, maanantaina treenit Viivin kanssa ja keskiviikkona treenaillaan vähän isommalla porukalla :)

torstai 11. elokuuta 2011

Bc is back in da house!

Nooo, ei tuo otsikko nyt ehkä ihan täysi totuus ole, mutta riittävän lähellä totuutta kuitenkin ;) Takana siis oikein hyvät treenit kimpassa Sailan & Aidanin ja Petran & Ainon kanssa, vaikka sää ei sateisena varsinaisesti meitä suosinut.

Aluksi Enne sai odotella tolpassa, kun muut suorittivat vuoroillaan. Omalla vuorolla annoin ipanan ensin vetää rallia, koska touhu olisi muuten ollut täysin holtitonta. Ralli sitten olikin todellista kiihdytysajoa miljoonaa joka suuntaan, vaan eipä edes harkinnut härkkivänsä koiria (ei edes ah-niin-ihastuttavaa-ja-parasta-kaveria, Ainoa). Juoksemisen jälkeen sitten perusasentoa (hyvä) ja seuraamista (mahtis! Aletaan päästä takaisin siihen pisteeseen, missä jo aiemmin oltiin :) Kiva myös huomata, että kontaktitreeneistä on ollut apua - nyt pystyin ottamaan jo seuraamisen ihan oikeana liikkeenä, vaikkakin lyhyenä sellaisena).

Liikkeestä maahanmeno oli alkuun hiiiiiidaaaaas, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi toimia kivasti. Lähetys palkalle heti, kun koira kosketti maata, pitäisi varmaan vahvistaa tällaisilla toistoilla hommaa ja siten palauttaa nopeus laskeutumisiin.

Luoksetuloa otin ensimmäistä kertaa niin, että palkkapurkki jää Enteen taakse lähtötilanteessa, kutsun normaalisti ja vapautan palkalle. Ekalla kerralla toimi hyvin (joskin kaahotti miljoonaa ohi, ennen kun pääsi perusasentoon), toisella sai hepulin ja ryöstäytyi täysin. Itse asiassa tarvi kaksi käskyä lähteäkseen, tiedä sitten oliko omissa maailmoissaan vai harkitsiko jo silloin palkalle juoksua. Sain estettyä kuitenkin palkkaantumisen ja napattua koirankin kiinni jossain vaiheessa. Uusi yritys lyhyemmällä eätisyydellä, toimi. Pitäisi vaan saada ne ylimääräiset kaarrokset pois, nyt luoksetulo sisältää mukavat kunniakierrokset varsinaisen juoksumatkan lisäksi...

Eipä me muuta varmaan tehtykään... Loppuun vielä hallintaharjoitus: itse lähden kävelemään ympäri kenttää, Enne vapaaksi juoksemaan ja huutelin välillä palkalle. Nätisti pysyi kuulolla eikä säntäillyt mihinkään. On vaan niin tärkeää tuo juokseminen, ettei suunnallakaan ole väliä. Taas tuli selväksi, että kokeissa tulee olemaan suuria ongelmia asian kanssa!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Päijätsalo - osa Päijänteen kansallispuistoa

Luvassa kuvapäivitys viime torstain työpäivästäni, retkestä Päijätsaloon. Paikan päälle kuljettiin laivalla, M/S Elbatarella, ja perillä tehtiin kävelyretki. Kuvat kertokoot päivästä enemmän (tosin innostuin kuvailemaan hienoja pilvimuodostelmia, joten suuri osa kuvista keskittyykin taivaaseen muiden maisemien sijaan :D). Paluumatkalla pääsimme poikkeuksellisesti vierailemaan Koreakoivun saaressa, jossa erakko, kuuluisa vaapun valmistaja Toivo Pylväläinen.

































tiistai 9. elokuuta 2011

Vauhdikas viikonloppu

Tässäpä tiivistettynä meidän viikonloppumme saldo:

Lauantaina Enne pääsi mukaan pienimuotoiselle road tripille, kun suuntasimme siskoni kanssa Sääksmäen sillan kautta Tampereelle katsomaan Puistosählyn SM-kisoja. Enne olisi mieluusti toiminut kisojen virallisena pallokoirana, ja nappasikin tehokkaasti kaikki riittävän lähelle vierineet pallot. Järjestäjät varmasti tykkäsivät...

Sunnuntaina tokoltiin kotikotipihassa. Palkkauksessa astuttiin aimo harppaus eteenpäin: siskoni kävi täyttämässä palkkakupin, itse en käynyt purkilla asti lainkaan (no, kerran kävin, kun pikkupaholainen ryösti ja nappasi seuraavan liikkeen namit heti ensimmäisten perään. Oma vika, en tajunnut ohjeistaa siskoa siihen, että Eps ei saa päästä uusiin nameihin käsiksi ennen kuin annan sille luvan). Hyvin toimi, eli alkaa oppia purkin ideaan, vaikkei olekaan mukana täyttöoperaatiossa. Lisäksi otin ensimmäistä kertaa liikkeitä niin, että vapautin Enteen välissä, mutten päästänyt sitä palkalle. Yllättävän hyvin toimi tämäkin, tästä on hyvä jatkaa!

Muuten treenattiin siis pikkujuttuja, perusasentoja, seuraamispätkiä, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Perusasennot jees, seuraamisessa kontakti vähän hukassa (koitin ottaa seuraamista ihan oikean kaavan mukaan, eli liikkeelle lähdöstä alkaen). Osittain johtui kyllä siitä, että Enne oli hepulikuumumistilassa ja olisi halunnut joka välissä keskittyä ennemmin juoksemaan miljoonaa kuin pysymään aloillaan ja tekemään, mitä pyydetään... Liikkeestä maahanmeno oli nätti ja SUORA! Seisomista otettiin taas ihan peruuttelemalla ja sivuun pysäyttämällä, alkaa toimia. Huomattavasti odottamaani nopeammin on tuo uusi käsky alkanut toimia, ehkä tässä onkin vielä toivoa... ;) Oikeastaan en muista tehtiinkö muutakin, mutta nuo nyt ainakin.

Maanantaina käytiin lenkkeilemässä Suvin ja Vilin kanssa, ja sen jälkeen tokoiltiin pienesti. Tai no, yritettiin, mutta Eps oli niin läkähtynyt, ettei hommasta tullut mitään. Luovutettiin sitten neljän namin jälkeen, eli kerrankin edes omistajan päässä liikkui jotain!

Tänään Enne pääsi koirapuistoon leikkimään Hilen kanssa, joskin huskilaiset tuntuivat olevan vähän laiskalla tuulella... Enteen mielestä tärkeämpää oli ylläpitää järjestystä ja kuria viereisessä aitauksessa oleville koirille eikä niinkään keskittyä juoksuleikkeihin. Iltasella herra bordercollie oli taas ottanut voiton huskyluonteesta, ja otettiin rattopuuhaksi keittiössä vielä noutokapulatreeniä (juu-u pitäisi alkaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Enne roikottaisi kapulaa päistä...). Hyvin on treenit näemmä sujuneet, kun ipana sai jälleen hepulin jo kapulan näkemisestä :) Kapuloinnin jälkeen vielä muutama seuruu, liikkeestä maahanmeno ja perusasentotreeni. Kerran vapautin ilman palkkausta, kovasti lähti palkkaa kohti, mutta palasi nätisti. Jesjes.

(Kuvia lauantain retkeltä tulossa, kunhan kameran akku on latautunut.)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Tokoviikko

Otsikko sinänsä on liitoittelua, että menossa on vasta viikon puoliväli. Hyvällä omatunnolla voin kuitenkin nimetä kuluvan viikon tokoviikoksi - olemmehan treenanneet joka päivä jotakin!

Maanantaina kävimme Löytynmäen kentällä varta vasten hyppytreenejä ajatellen. Tokoesteitä ei kuitenkaan ole kadun varsilla jaossa, joten ilo on otettava irti siitä, mitä on :)
Alkuun otimme helppoa perushuttua: nami esteen toiselle puolelle, koiran lähetys ja koira saa palkan. Ei ongelmaa. Sitten aste haastavampaan: koiran lähetys ja palkka koiran ollessa esteen toisella puolella. Koska tämäkin sujui kuin vanhalla tekijällä, seuraavaksi pidennettiin odotusaikaa esteen toisella puolella, vaatimuksena koiran pysyminen paikallaan. Pikku-Eps oli liekeissä ja toimi juuri kuten toivoin. Hieno homma!



Tiistaina treenailtiin Petran (uusi idolini!) ja Ainon kanssa. Perussettiä, seuraamista samalla "kontakti - käsky - palkka" -mallilla. Perusasentoa pyörien. Paikkamakuuta. Enne sai kunnon hepulit eikä hetkeen kyennyt keskittymään juoksemisen ohessa oikein mihinkään, mutta pianhan se tokoilukin taas maistui. Petra huomautteli oikein urakalla siitä, miten paljon tuijotan koiraa (mikä on ihan totta). Naksutin saikin uuden käyttötarkoituksen, kun seuruutin koiraa ja Petra naksuttelee hyvästä kontaktista minulle, jotta tiedän, koska vapauttaa palkalle. Toimi ihan mainiosti, tätä pitäisi nyt vaan treenata paljonpaljon lisää! Onneksi on aina erilliset aivot noissa treeneissä kertomassa, mitä milloinkin sekoilen ;)



Tänään oli vuorossa kimppatreenit Viivin ja Leevin kanssa. Käytännönsyistä eilen opittu koiran tuijottamattomuus jäi unholaan, ja otettiin perusseuraamista (alkaa muuten olla taas nättiä katsottavaa!), perusasentoja ja paikkamakuuta.

Enne esitteli taas viehättävää metsästäjän luonnettaan karkaamalla lintujahtiin mutaojaan. Ärsyttää, että pääsi lähtemään, juuri kun ajattelin oppien menneen edes vähän jakeluun! Ja vielä enemmän ärsyttää se, että Enne tuli luokseni, mutta palkkapurkki oli kentän toisella laidalla, enkä tajunnut edes yrittää palkata pallolla. Ja sehän lähti sitten uudelleen... Huoh. Nyt tosin on hämärän peitossa, lähtikö Enne lintujen perään kuumumistaan, viettiensä voimin vai mikä oli syynä ko. liikkeeseen. Peräänhän se lähti, se on selvä, mutta olisiko voinut olla vaan sitä, ettei päässyt juoksemaan hepulirallia kentällä muuten..? Ota siitä nyt selvää, ärsytti yhtä kaikki.

Muuten Eps toimi ihan kohtuullisen hyvin, seuruu oli nättiä, vaikka kontakti välillä katosikin. Suunnanvaihto auttoi tähän (kiitos Petra!), ja kontakti palasi pian nätiksi Enteen tajutessa, ettei ympärille kuikuilulla tavoita tasan mitään.

Paikkamakuusta nousi kerran Leevin juostessa lelun perään, mutta palautuksen jälkeen pysyi nätisti häiriöstä huolimatta. Kovastihan tuo jää vinoon, vääntää itsensä s-mutkalle ja tutkii kiihkeästi maisemia, mutta pysyy kuitenkin. Kisoissa ropisee pisteitä tietty, mutta kunhan nyt saisi sen varmuuden ensin...



Huomenna pidetään välipäivä tokoiluista, katsotaan sitten, miten loppuviikko etenee treenien suhteen.

Kuvina tänään treenikuvia viime kesältä - näemmä niiden tuoreiden kuvien saaminen kun on aivan liian työlästä...