Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Maailman mahtavin Enne

Heti ensi alkuun: tämä postaus sisältää kuvan! Vihdoin :D Ei kylläkään varsinaisesti aiheesen liittyvää, mutta kuvan kuitenkin...

Perjantaina tokoiltiin Enteen kanssa kahdestaan pikaisesti. Samalla kaavalla kuin viimeksi: koira palloilee, ja kun itse ottaa kontaktin sivulla kulkiessaan, käsky "seuraa", kehu ja vapautus. Alkaa toimia oikein näppärästi. Otettiin samalla kaavalla myös muutama pyöriminen perusasennossa, toimii sekin. Tokoilun jälkeen riehutin Epsua tennispallon kanssa, ja ipanahan nautti täysin rinnoin :) Nätisti olikin sitten koko illan ja alkuyön yksin kotona, kun lähdimme onnittelemaan Tommin kaveria valmistumisen johdosta.

Lauantaina tokoiltiin Petran ja Ainon kanssa. Sama kaava taas, tällä kertaa uskalsin ottaa jo vähän pidempää seuraamista. Hyvin toimii edelleen. Pidemmässä tosin kontakti välillä häviää (Enne siis vilkaisee ympärilleen ja jatkaa sitten normaalisti), joten en kamalasti uskalla vielä pidentää tuota matkaa. Yksi liikkeestä maahanmeno otettiin myös, sekin hyvä.



Lauantain treeneissä olin vähän huolissani keskittymisestä, kun ensin tokoillut Aino löysi kentältä mielenkiintoisia hajuja vaikka kuinka. Enne sen sijaan yllätti eikä piitannut hajuista juuri lainkaan normaalia enempää. Treenien jälkeen koirat juoksivat hetken aikaa (siitä kuvakin), kunnes Enne sitten bongasi metsän laidasta jotakin ja lähti saalistamaan. Kaksi kertaa karjaisin sen perään ja luovutin, kunnes mamman ihana pikkumussuka teki täyskäännöksen metsän laidassa ja palasi miljoonaa "äiti sä huusit!"-ilmeen kera. Taisi saada puolikkaan grillimakkaran ihan vaan palaamisen kunniaksi - Ennehän nimittäin ei tavallisesti todellakaan tule takaisin, kun on jahtiin lähtenyt. Ei vaikka huomaisi, ettei mitään jahdattavaakaan ole. Vaan joko kyse oli ihan tuurista tai ipana on oppinut jotain - oli miten oli, onnellisuuden tilaa ei riitä kuvaamaan mikään mittari tuon jälkeen!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kamalaa tokoa ja suuria oivalluksia

Olikohan lauantaina, kun otettiin kapulatreenejä. Enne sai hepulin heti kapulan nähdessään, ja treenitkin meni hyvin. Kymmenen kertaa tehtiin, ja hyvin tuo nostelee. Vähän treenattiin myös ihan pitoa, sekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pitkä matka on edessä, mutta alku näyttää hyvältä.

Sunnuntaina treenattiin "kunnolla", mutta oli kyllä ihan kamalaa tekemistä. Olin itse uskomattoman huonolla tuulella, mikä tietty näkyi tekemisessä... Mutta pakkohan sitä silti oli vääntää, tyhmä kun on...

Seuraaminen oli ihan hukassa. Kontakti kateissa, paikka hakusessa, oikeastaan kaikki oli pielessä.

Liikkeestä maahanmeno oli itse asiassa ihan ok, tällä kertaa toimi parikin kertaa putkeen.

Luoksetulo oli jees.

Liikkeestä seisomista otettiin taas ihan alkutekijöistä, siitä ei juurikaan sanottavaa... Vähän yritti askeltaa, mutta palautin takaisin paikoilleen ja pysyi ok.

Ihan kamalat treenit, oli kyllä kaikki hakusessa. Enteen sisäinen bordercollie oli mitä ilmeisimmin lomalla...


Tänään käytiin sitten treenailemassa Petran ja Ainon kanssa. Ja vitsit, mitä oivalluksia kohtasimmekaan (tai no, Petrahan ne kaikki keksi, ja itse vaan kuuntelin selityksiä ja totesin tekeväni kaiken pieleen). Näillä siis mentiin:

- seuraaminen oli taas kamalaa. Kontakti hukassa ja paikka mitä sattuu. Ja se Petran oivallus: kaipa se kontakti on hukassa, kun en sitä vaadi! Kyllä, sanon uudelleen käskyn, huomautan asiasta, mutta Enne ei osaa tällä hetkellä yhdistää kontaktia seuraamiskäskyyn.

- lisäksi Enteelle pitäisi tehdä selväksi se, että ollaan menossa treenaamaan. Selkeät merkit, selkeä palkka, hyvä vire. Tätä täytyy pohdiskella, ennen kuin sanon asiasta enempää :P

- ja näin toimittiin: kun kerran kontakti oli kateissa, aloitin ihan alkeista koko homman. Ei käskyä, ei merkkiä, ei mitään. Kun koira katsoo, bileet ja vapautus palkalle (kaukopalkka käytössä siis). Näitä muutama. Siirtyminen liikkumiseen, edelleen ei käskyä tai muuta vihjettä. Kun koira katsoo, bileet ja palkka. Muutama näitä. Sitten liike, koira katsoo, käsky "seuraa", muutama askel kontaktissa, bileet ja palkka. Ja sehän toimi! Pari kertaa vapautin (tietysti) väärään aikaan, mutta noin kaikenkaikkiaan ihan mahtavaa! Nyt siis hetki panostetaan tähän, sitten katsotaan jatkoa. Tavallaan harmittaa paluu näin alkutekijöihin, mutta toisaalta on myös hyvä fiilis siitä, että nyt rakennetaan jotain kestävää ja toimivaa :) edelleen on mysteeri, miksi jo hyvin toiminut seuraaminen kosahti niin täydellisesti, mutta tästä on suunta ylöspäin!

Hyvä mieli jäi :)

(Kuva-/videomateriaalia ei ole, koska en muistanut ladata kameran akkua.)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Uusia juttuja, upeat treenit

Möllikisojen jälkimainingeissa olen vallan yli-innostunut treenari, tai ainakin treenien suunnittelija ja pohdiskelija. Jopa tämän hetkisessä melko massiivisessa flunssatilassa onnistuin saamaan ajatukset järkevään järjestykseen ja tolkkua treenailuun.

Treeniseurana oli jälleen Viivi ja Leevi ja paikkana tällä kertaa entuudestaan tuntematon Launeen koulun vanha kenttä. Kenttä olikin oikein passeli treenailuun, mitä nyt Enne jälleen suuntasi turhankin aktiivisesti katsetta & kuonoa kohti laidalla alkavaa metsää metsästysretkien ja Suurten Saaliiden toivossa. Vaan eipä se mihinkään sitten lähtenyt, vaikka kerran ehdin pelästyäkin.

Ensimmäisenä uutena juttuna otin käyttöön kaukopalkan. Aika kylmiltään lähdettiin tätä testaamaan, mutta hyvin näkyi ipanalle sopivan ja toimivan mainiosti! Aloitin treenit tosikkomaisesti kunnon liikkeillä, mikä sekin tuntui olevan ihan oikea ratkaisu.

Seuraaminen oli alkuun hienoa, mutta lässähti kahden ensimmäisen pätkän jälkeen. Ekoilla kerroillakin oli vähän vilkuilua ympärille ja yleistä säätämistä muutenkin, mutta kokonaisuutena paketti pysyi kasassa nätisti. Ne jälkimmäiset seuruut olikin sitten aika kamalaa katsottavaa... Hyvään kohtaan saatiin kuitenkin lopetettua, sehän on tärkeintä kuitenkin :)

Liikkeestä maahanmeno toimi ekalla kerralla mahtavasti. Toisella ei ollenkaan. Kolmannella taas ihan ok, mutta varmistelin aika vahvasti. Taidettiin ottaa vielä neljäskin jossain välissä, se samaa tasoa kolmosen kanssa. Tähän tarvisin oikeasti useamman parin vieraita silmiä kyttämään: mitä ihmettä teen erilailla ensimmäisellä kerralla?? Nyt on jo useamman kerran käynyt sama homma, ensimmäisellä kerralla toimii moitteettomasti, sen jälkeen menee ihan säätämiseksi. Toisaalta, eihän sitä kisoissa tehdäkään kun se eka kerta...

Luoksetulo otettiin kerran, jäi nätisti, pysyi ja tuli lujaa. Eikä törmännyt! Palkka patukalla, toimi ok tässä. Palloa en uskaltanut näissä treeneissä käyttää, olisi todennäköisesti lähtenyt käsistä se juokseminen...

Paikkamakuu oli jees. Leevi nousi vierestä pari kertaa, mutta Eps pysyi nätisti. Pitäisi vaan alkaa vaatia niitä suoria makuita, eikä tuollaisia puoliksi poikittain edessä -tyyppisiä, joita meidän makuut tällä hetkellä tuntuu olevan... Mutta enpä ota tästäkään sen suurempaa stressiä vielä, pääasia että Ep oppii pysymään siellä maassa!

Kauko-/takapalkka oli käytössä kaikissa näissä luoksetuloa lukuunottamatta. Enne ymmärsi idean hyvin samantien, vaikkei montaakaan kertaa olla tällä palkkauksella treenattua ja tämäkin oli ihka eka kerta ulkoilmassa, oikeissa treeneissä.

Toisena uutuutena oli liikkeestä seisominen, joka aloitettiin siis ihan alkeista. Uusi käsky, joka toimi välittömästi, joski Enne kuvitteli sen olevan vastaava kuin näyttelyseisomista tarkoittava käsky... Ensin pysäytin eteen seisomaan, lopuksi siirsin sivulle. Sivulla seisominen tuotti ongelmia, mutta onnistuihan sekin lopulta :) Päälle vielä muutama maahanmeno ja sivulletulo, jotta oppii heti alkajaisiksi erottamaan käskyt toisistaan.

Kamalan tyytyväinen olen taas kerran, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Nyt pyritään pitäytymään tuossa kaukopalkassa ja jatkamaan kisatyyppisiä treenejä, eiköhän ne liikkeet ala muotoutua kohdilleen pikkuhiljaa :)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Elämä on ihanaa!

Tuo taisi olla ainoa ajatus Enteen päässä eilen ;)
Ensin kävimme koirapuistoilemassa piiiitkästä aikaa Tinjan ja Hilen kanssa, ja kyllä vaan oli huskypoika onnellinen tavattuaan tyttönsä pitkästä aikaa! Kuuma sää verotti leikkihaluja, mutta kivaa näytti silti olevan.

Puistosta jatkettiin mökille, jossa luvassa oli uimahetkiä ja jopa hieman hepulivapautta. Enne nautti täysin siemauksin niin uimisesta, juoksemisesta kuin ulkona ruokailustakin :) Harmi, että heti tapahtumien jäätyä vähemmällä, alkoi Enteen reviiri laajeta - vapaana olo jäi siis melko vähiin kuitenkin. Voi, kun tuo ipana tajuaisi, että saisi mennä ja rellestää miten paljon vaan, kun ei lähtisi jahtaamaan kaikkea elävää/jälkiä/ääniä/jotain muuta. Huoh.

Tänään otettiin pikkutreeni tokoon liittyen, kohteena pitkästä aikaa nouto. Viime kerran kapulatreeneistä on aikaa kuukausia, joten oletetusti Enne oli unohtanut koko homman. Vaan pianpa ipana muisti, että nameja tippuu kapulaan koskemisesta, kapulan otosta suuhun, kapulan nostamisesta... Eli ilmeisesti jotain oli kuitenkin jäänyt takaraivoon kolkuttelemaan, kun Eps lopulta jo nosteli kapulaa maasta. Edelleen kapulan päät kiehtovat jostain syystä keskikohtaa enemmän, mutta kunhan nyt alkuun vaan kiinnostuu edes koko kapulasta, hioa liikettä ehtii kyllä.

Runosuoni ei tänään oikein kuki, joten päivitys jääköön näin tylsäksi (ja vielä tylsemmäksi, koska olen varsinainen lahopää: eilen kamera oli mukana sekä puistossa että mökillä, mutta yhtään kuvaa en saanut otettua. Tänään tarkoituksenani oli ottaa kamera mukaan metsälenkille juurikin tätä postausta varten, vaan siellähän sitä oltiin metsän siimeksessä jo, kun muistin koko laitteen ja sen, miten se tyytyväisenä odotti olohuoneen pöydällä lenkin ajan...).

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Tosikkotreenit

Mölleistä innostuneena päätin ottaa Eteen kanssa lyhyet, mutta kunnolliset treenipätkät tokoiluun liittyen eilisellä lenkillä. Jo lähtiessä päätin, että nyt ei treeneissä pelleillä, vaan tehdään ihan aikuisten oikeasti töitä! Ja niinhän me tehtiinkin :) Paikkana toimi lähikoulun tyhjä jääkiekkokaukalo (jonka huomasin lähtiessä olevan täynnä lasia - onneksi selvittiin vammoitta!), jossa pystyin huoletta pitämään Ennettä vapaana.

Seuraaminen oli ok, välillä todella hyvää pätkää, mutta välillä mielenkiinto herpaantui. Tehtiin kisatyyppinen liike pituuksineen, pysähtymisineen, kääntymisineen ja nopeusmuutoksineen. Periaatteessa toimi kuitenkin hyvin, kunhan vaan treenataan lisää näitä pidempiäkin juttuja. Otettiin muistaakseni kaksi pätkää.

Liikkeestä maahanmeno oli joko ihan super, tai sitten mitä sattuu. Näemmä äänenpainoni on todella suuressa asemassa siinä, meneekö koira maahan vai ei... Treenattiin myös pelkkää nopeaa maahanmenoa, sen kautta saatiin lopuksi nätti jääväkin.

Luoksetulosta otettiin kolme pätkää, jotka kaikki hyviä. Kerran uskalsin antaa koiran juosta kuten juoksee (väistämättä sen tieltä siis), eikä se mitään törmännyt. Epäilyttää silti, ei tunnu kivalta tuokaan määrä koiraa polveen törmänneenä :D Mutta yllättäen luoksari on itse asiassa liikkeistämme parhaassa kunnossa tällä hetkellä! Lopuksi otettiin vielä yksi istuminen, ts. jätin koiran istumaan kuten luoksetulossa, istutin hetken ja palasin luo. Ei ongelmaa, ei edes yritä varastaa. Mahti juttu!

Keli oli lämmin ja hiostava, ja loppua kohden alkoi Enteenkin vauhti hiipua. Hyvät treenit kuitenkin, näitä vaan lisää niin johan alkaa homma toimia! Ja se seisominen täytyy nyt oikeasti miettiä alusta asti uudelleen...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Möllitoko 14.7. Lahti

Eilen pääsimme ihan sattuman kaupalla osallistumaan Lahdessa järjestettyihin möllitokokisoihin. Koska oma tilanteeni on se, että työ haittaa harrastusta erittäin paljon, tarkoituksenani oli alunperin mennä hakemaan kunnon häiriötreenit kentän laidalta. Vaan kävipä melkoinen tuuri, kun puolet mölleilijöistä oli vielä täysin aloittamatta, ja päästiin mukaan tosikoitokseen :)

Ilma oli melkoisen lämmin ja aurinkoinen, ei kuitenkaan mahdottoman paahtava. Emme ehtineet tutustua kovin pitkään paikkaan enkä myöskään ehtinyt erityisemmin purkaa huskilaisen energioita ennen suoristusta, mutta näppärästihän tuo toimi. Lähestulkoon kaikki palaute tuli ohjaajalle, ja toisaalta koiran tekemät toheloinnit olivat nekin ohjaajan aiheuttamia - vaikka vieraan silmään ehkä näyttikin vaan motivaation puutteelta ;D Jännitys iski taas hyvinkin vahvana, ja sehän näkyi taas haisteluna ja hillumisena. Mutta edistys viime kertaan oli huima, niin koiran suorituksessa kuin omistajan toiminnassakin! Tässä saamamme pisteet, ja alla vielä analyysini jokaisesta liikkeestä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 2 min 5
Seuraaminen kytkettynä 0
Seuraaminen taluttimetta 5
Liikkeestä maahanmeno 9
Istumisesta luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen -
Vapaa hyppy 7
Kokonaisvaikutus 8

Pistemäärä yht. 112, 3-tulos

Luoksepäästävyys: Levottomuutta ilmassa, mutta pysyi istumassa. Nami oli kädessä apuna, koska kiehumispiste oli kulman takana odottamassa... Lisää treeniä, mutta tästä en ole huolissani.

Paikalla makuu: Meni maahan ensimmäisellä käskyllä, ja vielä kohtuullisen suoraan! Jäi hyvin. Vieressä makasi rotikkapentu, jolle paikkamakuu oli "hieman" haastava, joten omistajalla oli namit käytössä ja runsaasti lisäkäskyjä. Lisäksi koira nousi muutaman kerran. Enne keskittyi lähinnä naapuriparin toimiin (olihan siellä sentään herkut lähes tassun ulottuvilla!). Kerran kävin välissä palkkaamassa ja kerran annoin kaukaa uuden käskyn - näytti nimittäin lähtevän naapurin nameille, mutta nätisti pysyi käskyn jälkeen. Saatiin siis se kaivattu ehjä suoritus, joskaan ei kisamallinen ;) Mutta Enne pysyi, se on tärkeintä! Ja yllättävän nopeasti meni tuo aika! Nollille olisi mennyt muuten, mutta saatiin säälistä vitonen, kun naapuri aiheutti "kohtuuttomasti häiriötä" meille :D

Seuraaminen kytkettynä: Yksilöliikkeiden alkaessa jännitys iski pintaan taas niin vahvana, ettei mistään tullut mitään. Enne keskittyi lähinnä haistelemiseen ja ympäristön tarkkailuun, ei niinkään itse suoritukseen. Kahden metrin jälkeen tuomari ilmoitti, että nolla on jo varma "koiran haahuluin vuoksi, ja viimeisenä niittinä olivat ohjaajan hihnapakotteet". Kysyi vielä, haluanko edes yrittää taluttimetta seuraamista... No, totta kai halusin, kun hihnassa liikettä ei saatu suorittaa edes loppuun saakka. Ja kyllä, minähän ilmoitan koiralle hihnalla, että olisi aika kuunnella, ei huskya kiinnosta siinä vaiheessa lisäkäskyt, kun jokin muu on mielessä...

Seuraaminen taluttimetta: Nyt päästiin jo lähemmäs Enteen normaalia seuraamista! En tarkalleen muista liikkeen kulkua, mutta ilmeisesti Enne sähelsi pahemman kerran :D Sen muistan, että olisi kuulemma mennyt nollille tämäkin, mutta välissä oli niin nättiä pätkää, että jälleen se säälivitonen napsahti.

Liikkeestä maahanmeno: NÄTTI! Seurasi hyvin, meni yhdestä käskystä maahan ja pysyi hyvin. Nousi käskystä. Himppasen vinoon jäi ja itse taisin varmuudeksi pysähtyä, näistä ilmeisesti pistemenetys.

Luoksetulo: NÄTTI! Jäi hyvin, pysyi hyvin, tuli lujaa. Tosin tuli niinkin lujaa, että jouduin väistämään, ettei pieni huskilainen jysähtänyt polvia päin :D Mutta pääasia, että liike on hallussa ja vauhti on löytynyt! Ohihan se painaa, kun miljoonaa juoksee, mutta siihen voidaan miettiä ratkaisua myöhemmin :D

Liikkeestä seisominen: Totaalisen hakusessa koko liike, joten jätettiin suosiolla väliin. Tämän opetuksen taidan alottaa kuitenkin uudelleen alusta, josko siitä saataisiin sitten toimiva...

Hyppy: Tätähän ei taaskaan oltu treenattu, mutta koitettiin silti. Hyppäsi hyvin, joskin itse annoin epähuomiossa kaksoiskäskyn (sanallinen ja käsimerkki). Toisella puolella vähän haahuili, muttei lähtenyt omille teilleen ja malttoi ihan pysyä aloillaan. Istui sivulle ennen käskyä.

Kokonaisvaikutus: Pisteet menetettiin omasta säätämisestäni sekä koiran haahuilusta (molemmat menetti kuulemma yhden pisteen). Oikeissa kisoissahan olisi mennyt enemmänkin pisteitä, mutta saatiin armoa, kun tuomari itsekin totesi, ettei kyllä kadehdi huskyn kanssa tokoilevaa, vaan nostaa hattua jaksamiselle :D


Kokonaisuutena hyvä treeni. Kyllä se koirakin toimii, kunhan itse saan jotain johdonmukaisuutta koko touhuun. Nyt vaan treeneihin jotain tolkkua, enemmän kisatyyppisiä treenejä ja kokonaisia liikkeitä. Palkkausta täytyy alkaa vähentää ja siityä oikeasti siihen kaukopalkkaan. Se hyvä puoli näissä mölleissä on, että oma into ja tekemisen halu kasvaa, joten on mahdollista saada omiin treeneihinkin jotain tolkkua :) (saatoin myös sivusilmällä katsella noita syksyn kokeita uusimmasta Koiramme-lehdestä, joten tositreenailu olisikin jo aika aloittaa...)

torstai 7. heinäkuuta 2011

Aktiivitreenausta

Tämän päivän treenit Viivin ja Leevin kanssa olivat melko mielenkiintoiset, joten niiden kuvailemisessa on pieniä ongelmia. Hihnan kaksijalkainen osapuoli oli maailman laiskin ja nelijalkainen otus läkähtynyt ja maailmanmenoa enemmin tarkkaileva kuin käskyjä kuunteleva. Ja silti, huolimatta tästä yhtälöstä, koin todellisia ahaa-elämyksiä ja saimme treeneistä jotain irtikin.

Päivän teemanahan piti alunperin olla paikkamakuu ja liikkeestä maahanmeno. Eilen suunnitelma muuttui niin, että tälle päivälle jäivät jäävät liikkeet. Yllättävää kyllä, pitäydyin suunnitelmassani melko hyvin, enkä juurikaan tehnyt ylimääräisiä - mitä nyt pari hassua seuraamista ja muutamia sivullaolopyörähdyksiä.

Liikkeestä maahanmeno oli onneton. Hidas, vino, kaikkea mahdollista huonoa. Enne ei ollut lainkaan oma innokas maahanmenijänsä, vaan ennemmin istui ja viiiiiivytellen laskeutui makuuasentoon. Kuuma sää varmasti vaati veronsa, mutta ei senkään nyt NOIN paljon pitäisi vaikuttaa. Hmm. Kyttäsiköhän se nyt namikättä vai pelleilikö muuten vaan? Täytyykin pyytää toiset silmät katsomaan tilanne ensi kerralla (tämä kädenkyttäysajatus kun tuli mieleeni tasan sekunti ennen kuin kirjoitin sen) ja miettiä jatkoa sen mukaan. Saatiin kai yksi onnistunut liike, muuten oli kyllä kamalaa touhua.

Liikkeestä seisomista otettiin ihan vaan peruuttamalla taas. Ihan ensimmäinen huomio itelleni: anti olla viimeinen kerta, kun palkka tulee kädestä! Tästä lähtien aina, aina, aina takapalkka! Toimii huomattavan paljon paremmin, estää ylimääräiset askeleet ja koira vire (Viivi: olihan se nyt pakko edes yrittää mainita! :D) huomattavasti parempi. Jännä, miten tämäkään ei ole voinut aiemmin mennä perille omaan päähäni, vaikka samaa olen täälläkin hokenut ties kuin useaan otteeseen...

Treenien jännittävin oivallus oli kuitenkin se, että Enne, puhdasverinen husky, palkkautuu pallosta. Maassa, paikallaan olevasta pallosta. Huvikseni testasin yhden seisomisen siten, että pallo oli ns. takapalkkana - ja sehän toimi! Totta kai tiedän, että Enne palkkautuu lentävästä pallosta, mutta tämä oli ihan täysi yllätys. Vaan mikäs sen oivallisempaa, taas uusi mahdollisuus hyödynnettäväksi!

Riehuttiin pallon lisäksi myös patukan kanssa, mukavasti Enne syttyi siihenkin. Pitäisi ehkä oikeasti perehtyä tuohon leikkimiseen ja viettien hyödyntämiseen koulutustilanteissa, mutta on vaan huomattavan paljon helpompaa mennä ja tehdä ajattelematta sen enempiä. Ja edelleen, ne tokosäännötkin voisi kerrata siinä ohessa.

Välissä otettiin myös rauhoittumisharjoituksia (hieno nimitys hetkille, jolloin en jaksanut tehdä mitään, vaan ennemmin istuin maassa juoruamassa). Ihan viime kerran veroisiin tuloksiin ei päästy, mutta kyllä Enne kohtuullisen rauhassa oli nytkin. Ei piippaa eikä vedä juoksuhepuleita, se on jo loistava alku!

Kokonaisuutena ihan ok treenit, vaikkakin löysät niin koiran kuin minunkin puolestani. Hukkaan ei kuitenkaan missään tapauksessa mennyt, mutta nyt olisi oikeasti aika alkaa miettiä asioita ja niiden opettamista ihan aikuisten oikeasti.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Treenaamisen suunnitelmallisuus

Eilen tein pyhän päätöksen, jonka mukaan teen tämän päivän treeneihin toimintasuunnitelman. Kun selvisi, että saadaan treeniseuraa huomisellekin, päätin olla ahkera ja tehdä suunnitelman samalla myös toisiin treeneihin. Koska selvästi jaksoin panostaa suunnitelmien tekoon ja liikkeiden miettimiseen, näyttää kahden päivän suunnitelmani valmiina tältä:

Keskiviikko:
- luoksetulo
- liikkeestä seisominen

Torstai:
- paikkamakuu
- liikkeestä maahanmeno

Niin, mitäpä sitä turhaa availemaan sen enempää miten ollaan mitäkin tekemässä, millaisia määriä tai ylipäänsä minkäänlaisia toimintatapoja. Näillä mennään!
(Tämä tekstin pätkä on kirjoitettu ennen treenejä, suunnitelman teon jälkeen. Treenien jälkeen päivittelen perään tiedon siitä, miten loistavasti suunnitelmani toimi ja miten täydellisesti toimimme vain ja ainoastaan sen mukaan!)

Ja sitten itse treeneihin:

Keskiviikona seurana olivat Petra ja Aino. Treenit alkoivat aktiviisesti sillä, että esittelin ylpeänä vaaleanpunaiselle post-it -lapulle kirjoittamani treenisuunnitelman. Kommentiksi sain "miks ette voi ottaa paikkamakuuta tänään, kun me tarvittais harjotusta siinä?". Välittömästi totesin suuni sanovan, että tokihan suunnitelmaa voidaan muokata, eli paikkamakuu vaihtoi päivää. Eli se siitä viimeisestäkin suunnitelmallisuudesta sitten... Mutta itse treeneihin:

- seuraaminen paikoitellen erittäinkin nättiä, paikoitellen Enne oli ihan muissa maailmoissa ja tähysi lähinnä lenkkipolulle ihmisten, koirien ja jänisten varalta. Jännittäväksi homman teki se, että huolimatta tähyilyistään Enne reagoi siirtymiseeni tulemalla uudelleen sivulle. Hämmentävää, se siis on ihan mukana touhussa, muttei jatkuvasti pidä kontaktia yllä?! Aina vaan epähuskymaisempia piirteitä :D

- luoksetulo ok, parempiakin on nähty, mutta laukkasi ja päätyi sivulle. Jälleen tähyili ja selvästi mietti ensimmäisellä kerralla Ainon luokse juoksemista, mutta nätisti tuli sivulle (tuplakäskytin tosin varmuuden vuoksi). Vaisuun luoksetuloon saattoi syynä olla myös perässä laahannut hihna - tähyily kun oli sen verran aktiivista, etten uskaltanut päästää Ennettä juoksemaan ihan valtoimenaan...

- paikkamakuu olikin parasta treeniä! Välimatka koirilla oli melko pieni, ehkä 1,5 metriä huonolla arviointikyvyllä. Tehtiin pitkää makuuta: kerran Enne oli nousemassa mennäkseen moikkaamaan Ainoa, ehti nostaa kyynärät kun karjaisin käskyn, laskeutui nätisti kyselemättä sen enempää. Toisella kertaa kaivoin lihapullan taskusta palkkausta varten, ja Ennehän nousi salamana. Pysyi kuitenkin paikallaan ja kaukokäskynä laskeutui nätisti suorilta jaloilta takaisin makuulle. Käsittämätöntä! Ei sillä, että tykkäisin tuosta nousemisesta, mutta mitä ihmettä?! Sehän alkaa oppia! :D (ja omistaja voisi myös oppia, ettei kaivele niitä nameja houkuttelevin elkein) Lopuksi vielä edellistäkin suurempi ihmetyksen aihe: Aino nousi ja käveli Enteen luo, ja Enne pysyi maassa! Annoin uuden käskyn huomatessani Ainon liikkuvan, ja ipanahan pysyi! Mahtavaa! Toki jos kyseessä olisi ollut vieras koira, tilanne olisi ollut eri, mutta täytyy sanoa, että jonkinlainen helpotus pyyhkäisi ylitseni Enteen pysyessä. Tuon jälkeen pieni hetki makuuta ja bileet pystyyn. Kokonaisuudessaan otettiin kaksi erillistä makuuta, mutten enää muista, missä vaiheessa vapautin ja otettiin liike uusiksi...

Kokonaisuutena onnistuneet treenit, vaikka vire välillä katoilikin. Lämmin sää osaltaan vaikuttaa tietysti, eli tyytyväinen saa olla. Näemmä toimii myös hyvin tämä muutamaan asiaan keskittyminen, varmasti koirankin kannalta helpompi toimia, kun treenit eivät ole yhtä sillisalaattia. Katsotaan siis, miten huomenna käy!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Äly hoi!

Näemmä tunteenpurkausestani ei tule loppua, joten kirjaillaanpa tännekin ajatuksia viime aikojen älyttömyyksistä. Enteen treeneihin tämä ei liity tasan mitenkään, ja vielä vähemmän tekstillä on yhteyttä retkeilyyn. Vaan mitäpä sen väliä, koiriin ja koiran omistamiseen liittyvistä asioista sentään vaahtoan ;)

Koiran hankinta ei ole mikään pikkujuttu. Se vaatii uhrauksia ja muuttaa elämää merkittävällä tavalla. Koiraa ei koskaan pitäisi hankkia hetken mielijohteesta, vaan hankintaa tulisi edeltää tarkka pohdinta siitä, miksi koira hankintaan, milloin se hankitaan, miten jatkossa toimitaan tiettyjen asioiden suhteen (esim. lomamatkat ja työpäivät). Lisäksi ihan omana osionaan voidaan mainita pohdinta siitä, millainen koira talouteen astelee: rotujen kirjo on valtava (puhumattakaan kaikista mahdollisista roturisteytyksistä), niiden käyttötarkoituksissa ja luonteissa on huimia eroja. Mikä sopii kenellekin, millä perusteella koira valitaan? Suuria kysymyksiä, jotka valitettavan monelta jäävät taka-alalle pentukuumeessa ja koiran omistamisesta haaveillessa.

Karu totuushan on, että koiraa vaatii aikaa, rahaa ja lisää aikaa. Oltuaan yksin työpäivän ajan, se on täynnä virtaa ja tarmoa tekemiseen. Sille ei riitä vartin pissalenkki, jonka jälkeen omistaja voi lähteä kahvittelemaan kavereidensa kanssa tai humputtelemaan koko yöksi. Totta, tästäkin on erilaisia mielipiteitä (omani varmasti sieltä toisesta ääripäästä - minusta kun koiran ei tarvi jäädä enää yksin oltuaan jo sen reilut 9h nätisti nukkumassa poissaollessani). Koiraa ei voi jättää yksin lähtiessään viikonlopun festarireissulle tai minilomalle Lontooseen. Koiran takia on aina tehtävä lisäjärjestelyjä: etsittävä luotettava hoitaja, saatava aikataulut sopimaan yksiin, totutettava koira siihen, että myös joku muu voi hoitaa sitä. Päivänselviä asioita, voisi luulla, vaan toisinpa näyttää olevan!

Mutta siihen varsinaiseen hermojani kiehauttaneeseen asiaan: nyt, kun ulkolämpötila lähentelee +30°C ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, huomaa itse kukin tukalan lämmön vaikuttavan omaan jaksamiseen ja tekemisintoon. Jos ihminen on jo läkähtymispisteessä, voi vain kuvitella koiran tilaa vastaavalla kelillä. Mitä ilmeisimmin tämä ei kuitenkaan saavuta kaikkien ihmisten helteen pehmentämiä aivoja: eilen työmatkallani näin yhtälön +27°C, kuuma asvalttitie, paahtava aurinko ja mies, joka juoksuttaa koiraa pyörän vieressä! Harmitti todella, että olin liikenteessä autolla eikä ko. hetkellä ollut mahdollisuutta pysähtyä - kovin mieluusti kun olisin käynyt pelastamassa tuon läkähtyneen nelijalan idioottiomistajansa huomasta. Vertailun vuoksi voinen todeta, että palasimme Enteen kanssa reilu tunti tämän näyn jälkeen kävelylenkiltämme, jonka jälkeen Enne oli puolisen tuntia kieli pitkällä reporankana. Miten kenellekään voi tulla edes mieleen lähteä pyöräilemään tuolla kelillä?! Eikä itse asiassa ollut montaa päivää aiemmin, kun muutamaa astetta viileämmässä auringonpaisteessa omalla pyörälenkilläni (johon ei koiraa todellakaan sisältynyt) tuli vastaan canicrossaava parivaljakko. Nuo tosin olivat liikenteessä vähän rennommalla mielellä, lähestyessäni koira hyppäsi ojaan haistelemaan ja omistaja antoi sen tutkia hajuja rauhassa...

Koiran jättämisestä autoon näillä keleillä en edes aloita. Jos joku ei ko. toiminnan riskejä tiedä, Google osaa auttaa.

Toissapäivänä - helteisenä päivänä jälleen - tuttu naapuritalon ryyppyporukka oli jälleen vallannut normaalin alakerran parvekkeen. Seurueen mukana kulkee usein koira, joka nytkin oli läsnä. Hetken ennen koiran näkemistä mietin, mitenhän mahtavat huomioida koiran olot tuollaisilla keleillä. Vaan mitä vielä, koira oli sidottu pitkällä liinalla puuhun, etäälle autotiestä mutta lähelle parveketta, puiden varjoisaan katveeseen. Ja vieressä vielä iso kuppi vettä! Voin kertoa, että koira näytti todella tyytyväiseltä oloonsa sillä hetkellä. Vaikka en tavallisesti missään määrin pidäkään yhdistelmästä koira ja alkoholi, tässä tilanteessa en voinut kuin todeta, ettei se alkoholikaan aina niitä typeryyksiä aiheuta. Kyllä sitä nähtävästi kuka tahansa tallaaja voi tehokkaasti pilata koiransa elämää.

Pointti tästä tekstistä on kadonnut jo kauan sitten, mutta ainakin tavoitteeni purkaa tunteitani on toteutunut. Kärjistystä ja puutteita tässäkin tekstissä on runsaasti, mutta tässä raivotilassa ei ajatuskaan kulkenut vetreimmällä mahdollisella tavalla. Toivottavasti seuraava päivitys on jo positiivisemmissa merkeissä!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Like dog like owner

Juhannuksesta selvittiin hengissä, joskaan ei täysin vammoitta. Itse aiheutan toisinaan hulvattomuutta kanssaihmisissä omalla vahinkoalttiudellani - kaikki normaalista kävelystä poikkeava johtaa lähes sadan prosentin varmuudella siihen, että jokin ruumiinosani on paketissa. Näemmä tässä koirakossa on toinen samanlainen: sunnuntaina herra kolmijalka päätti, että kipeästä koivesta huolimatta kunnon juoksuhepuli viilenevässä illassa on paikallaan. Valitettavasti Enteelle oli vain patoutunut turhankin suuri määrä energiaa, eikä Eps ihan hallinnut itseään... Lopputuloksena koira juoksi noin kahta miljoonaa päin tuolia, luonnollisesti kipeä jalka edellä. Hyvällä mallilla ollut parantuminen otti siis runsaasti takapakkia, kun ipana ei alkuun laskenut painoa lainkaan koko jalalle (tähän väliin voinen huomauttaa, että minkäänlaista valitusta ei kuulunut, vaan Enne käyttäytyi kuin koko juttu olisi suunniteltu...), sen jälkeen konkkasi t-o-d-e-l-l-a vaivalloisesti ja joutui lepäämään parin metrin välein. Seuraavana aamuna tilanne ei ollut juuri parempi, mutta pahin kipu oli mitä ilmeisimmin lieventynyt.

Enne vietteli siis sairaslomaa aina keskiviikkoon asti, vaikkakin tiistai-iltana alkoi energiamäärä taas nousta kattoon ja tekemisen puute näkyä. Valitettava tosiasiahan on, että tuossa tilassa en voinut edes tokoilla Enteen kanssa, kun sekin nostaa ipanan kierrokset taivaisiin... Keskiviikkona tehtiin sitten jo vähän pidempi lenkki - 20 minuuttia - ja otettiin pieni tokohetki. Keskittyminen oli vähän kateissa ja liikkeet vähän sinne päin, mutta mitä muutakaan voi tuossa tilassa odottaa?!

Seuraaminen oli periaatteessa ihan ok, mutta kaukopalkalla tehtäessä kontakti katoili. Paikka kuitenkin ihan hyvä, mitä nyt välillä poikitti nähdäkseen palkan.

Liikkeestä maahanmeno ok.

Liikkeestä seisominen tehtiin peruuttamalla, toimi. Palkka takana, joten ei edistänyt. Ei myöskään kääntyillyt tai jäänyt vinoon. Hyvä!

Paikkamakuu hyvä, mutta kääntyy lonkalle. Tosin itselleni se nyt on ihan se ja sama, kunhan pysyy maassa.

Eilen käytiin uimassa, Enne oli totaalisen huumassa! Eipä ipanaa suuremmin tarvinut edes houkutella veteen ja uimaan saakka, vaan sinne meni ja lujaa :) Tällä kertaa ui myös nätisti niin pitkään, kunnes käskin kääntyä takaisin rantaan (viimeksihän yritti vähän oikoa). Rannalla sitten taas kunnon juoksuhepulit siinä määrin kuin hihna sen salli. Pelastusliivit eivät tälläkään kertaa olleet käytössä, taidan jättää ne lähinnä venematkoja yms. varten, kun uiminen kerran sujuu ilmankin näin hyvin. Vielä kun löytäisi sopivan rannan, jossa Ennettä voisi pitää vapaana - saisi vedettyä kunnon spurtit aina uimisen jälkeen...