Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kolmijalka

Kyllä, meillä onnutaan taas. Mitä ilmeisimmin ongelman aiheuttajana on tällä kertaa toissapäivänä saatu kuivaushepuli, jossa Enne on venähdyttänyt ranteensa (tämä siis tutkimisen jälkeen oma diagnoosini). Eilen Eps pääsi puistoilemaan Ainon kanssa, mikä ilmeisesti rasitti jalkaa sen verran, että ipana oli aamulla käytännössä kolmijalkainen. Nyt tilanne on taas parempi, eli rauhassa elellään ja katsotaan, miten tuo lähtee paranemaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Nti Laiska ja Hra Pätevä

Kuvittelin kamalasti aktivoituneeni tokotreenien suhteen, mutta karu totuus paljastui - mistäpä muualtakaan kuin - blogista. Viimeksi ollaan siis treenattu viime keskiviikkona, joka mielestäni oli "ihan vasta eilen". Nyt olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa touhuun, kun Ennekin on täysillä mukana puuhailussa!

Mutta siis, tänään treenailtiin jälleen Viivin ja Leevin kanssa. Mitä ilmeisimmin tarvitaan se toinen koirakko treenaamaan, jotta allekirjoittanut saa treeniliivin päälleen ja lihapullat taskuun... (Ja tähän kohtaan voisin huomauttaa, että maltoin pidättäytyä tämän treenipostauksen teosta niin kauan, että laitoin (valmiiksi täytetyn) pyykkikoneen ja (valmiiksi täytetyn) tiskikoneen pyörimään sekä söin yhden suklaakeksin. Prioriteetit kunnossa siis.

Vaan niihin treeneihin: Enne oli jälleen oikein pätevä, eikä tällä kertaa pahasti bongaillut jänöjusseja/hirviä/norsuja/muita eliöitä. Tai bongaili toki, muttei vaatinut sen suurempia palautuksia maan pinnalle. Nätisti teki, eikä liiemmälti välittänyt ympärillä tapahtuvista asioista.

Seuraaminen oli ah-niin-nättiä (huom! En ole vielä nähnyt Viivin kuvaamaa videota, joten hyvällä omatunnolla voin sanoa kuvittelevani sen todella olleen hienoa). Välillä pientä edistystä ja poikitusta, mutta pääsääntöisesti kivannäköistä touhua. Huomattava parannus siihen, mitä vielä muutama kuukausi sitten oli! Kotonahan tuo seuruu on käytännössä täydellistä (...), mutta näemmä kierrokset nousevat heti vieraammassa paikassa. Lisää treeniä, eiköhän se sillä hoidu :)

Sivulletulot napakoita ja nopeita.

Maahanmenot ok niin kauan, kun en ottanut koko jäävää. Siinä vauhti oli hiiiidaaaaas, tai vaihtoehtoisesti koira varmisteli ja odotti toista ja kolmatta käskyä. Katsotaan, miltä näyttää jatkossa, vaatiiko kenties toimenpiteitä.

Seisominen totaalisen hakusessa. Ottaa askelia heti, jos siirryn vähänkin kauemmas. Pitäisi ehkä vahvistaa tätä takapalkalla? Vapautus pitäisi aina tehdä taakse, se on tässä kohtaa se selvä - vaan enhän sitä koskaan silti niin tee. Jos alkaa näyttää siltä, ettei homma edisty mihinkään, otetaan käyttöön uusi käsky ja alotetaan opettelu alusta. Tuo "odota" kun tuntuu olevan muilla kuin minulla Enteen kanssa käytössä vähän missä sattuu...

Paikkamakuu hyvä. Pysyi, tarkkaili ympäristöä kyllä, muttei edes pyrkinyt nousemaan. Asiaan saattoi vaikuttaa, että omistaja istui koiran edessä, kun seisominen olisi selvästi ollut liian rankkaa...

Istu-maahan -kaukoyritys tehtiin myös, toimi hyvin! Matka oli naurettavan lyhyt, ehkä metri, mutta pääasia että koira nousi ja laskeutui paikallaan eikä säheltänyt sivulletuloja tai muita älyttömyyksiä mukaan tähän.

Ennen seuraavia treenejä voisin tarkistaa nuo kisasäännöt ja katsoa, mitä kaikkea alokasluokkaan oikeastaan kuuluu. Ja suunnitella treenit tätä tietoa hyväksikäyttäen :P
Lisäksi missiona on selvittää ajoissa ja etukäteen lähistöllä järjestettävät möllikisat, jotta päästäisiin taas treenaamaan oman jännitykseni alaisina toimimista.

Kaikenkaikkiaan oikein kivat treenit. Lisäplussaa siitä, että Enne malttaa olla rauhassa myös silloin, kun mitään Suurta ja Mahtavaa ei tapahdu. Istuskelimme välissä nurmikolla jutellen, eikä Enne edes yrittänyt vetää hulluushepulikohtauksia taikka valittanut tylsyyttään. Se alkaa olla aikuinen!


LISÄYS: Täällä vielä Viivin kuvaama video meidän seuraamisesta. Sehän alkaa oikeasti jo kohta näyttää seuraamiselta, vaikka virheitä ja tekemistä vielä toki riittää! :)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Häiriötreeniä pitkästä aikaa

Jee, vihdoinkin koira on terve ja treeni-into kohdillaan hihnan molemmissa päissä. Pitkästä aikaa päästiinkin tekemään kunnon treeniä (nojoo, kunnon ja kunnon..) häiriössä. Tällä kertaa tämä tarkoitti käytännössä yhteistreenejä Leevin ja Viivin kanssa.

Paikkana toimi jalkapallokenttä, jossa yhdistyivät kaksi pahinta vihollistamme: vieras treenikaveri, liikkuvat tahot (lue: lapset, jalkapallot jne.) sekä nurmikenttä. Lähdin liikkeelle vähän testimielellä, eikä alku näyttänyt kovin lupaavalta: Enne näppärästi pääsi irti (note to self: märkä ilma, kuolainen käsi ja metrinen grippi yhdessä tekevät koiran hallinnasta mahdotonta) ja syöksyi suoraa kohti Leeviä. Vähemmän mukavasti otin ipanan haltuun, mutta mitä ilmeisimmin kaipasi jälleen paluuta maan pinnalle - tuon jälkeen kun toimi varsin näppärästi! Tehtiin melko maahanmeno painoitteinen treeni, kun en tietenkään muistanut mitään suunnitelmaa tehdä etukäteen...

Sivulletulos hienoja, vire hyvä. Tarjosi useampaan kertaan itse, vaikka en mitään koiralta pyytänyt.

Seuraaminen vähän mitä sattuu, into kova, mutta luonnollisesti itse suoritus kärsi tästä. Pienestä edisti ja kulki vinossa, mutta yllättävän nättiä tämäkin, noin niinkun verrattuna aiempiin häiriöseuraamisiin. Lisätreeniä vaan, niin eiköhän tuo keittiötokon seuruu siirry ulkotiloihin ja häiriöönkin.

Liikkeestä maahanmenot ok, märästä maasta huolimatta meni nätisti ja hyvällä vauhdilla alas. Tarjoaa maahanmenoa jopa enemmän kuin sivulle tuloa! Varsinaisena liikkeenä ei vielä toimi, vaati kaksi käskyä. Mutta tyytyväinen olen tähänkin :)

Paikkamakuu hyvä, joskin laskeutui TAAS aivan vinoon. Pitäisi varmaan alkaa palkata vain suorista makuista... Vaan eipä tuo ipana taitaisi ymmärtää senkään tarkoitusta. Täytyy pohtia, taas kerran. Mutta pääasia kuitenkin on, että Eps pysyi maassa, vaikka pari kertaa selkäni takana selvästi tapahtui jotain mielenkiintoista - kyynärät meinasivat jo nousta, mutta malttoi mielensä. Hieno poika!

Luoksetulo hyvä. Yksi tehtiin ja se toimi. Matka oli melko lyhyt, joten E ei ehtinyt kiihdyttää vauhtiaan miljoonaa ja päätyi mukavasti sivulle ilman valtaisia kaarroksia ja hepulirinkejä.

Lopputreenailut menivät vähän miten sattuu, Enne kun bongasi kentän viereisestä metsästä ohikulkevan koiran, muttei ilmeisesti tajunnut liikkuvan otuksen olleen lajikumppani. Pitihän sitä sitten tuijotella metsään vähän pidemmänkin aikaa, jos vaikka herkullinen jänispaisti olisi juossut sopivasti kentälle...

Kaikenkaikkiaan siis varsin hyvä treeni, koira toimi huomattavasti paremmin kuin odotin. Tätä lisää, kiitos! :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kaukopalkkaus vol. 4(kö?)

Tänään testattiin jälleen kaukopalkan voimaa. Kerran tuo pirulainen pääsi ryöstämään palkalle ennen aikojaan, mutta kerrottuani mielipiteeni asiasta, ei ipana edes yrittänyt uudelleen. Tästäkin siis jotain hyötyä ;)

Seuraamiset toimii. Liikkeestä maahanmeno ihan mahti! Laskeutuu heti ja jopa lähes suoraan. Hienoa! Liikkeestä seisomisessa tarjosi jälleen ensimmäisellä kerralla makuuta, mutta sen jälkeen sujui nätisti. Paikalla istuminen hyvä, myös piilossa. Sivulletulot napakoita (joskin napakkuus alkoi paikoitellen mennä jo vähän yli, kun koira nojasi reiteeni oikein antaumuksella...). Muutama pidempi sarja otettiin jo, hyvin kestää pää. Itse asiassa Enne tuntuu tällä hetkellä odottavan namipalkan lisäksi myös rapsutuksia, mikä tietysti sopii paremmin kuin hyvin! Täytynee alkaa palkata se aina ensin rapsuilla ja vapauttaa namille sen jälkeen, ja pikkuhiljaa lisätä liikkeiden määrää palkaten välissä rapsutuksilla ja lopuksi nameilla.

Tällä viikolla olisi vihdoin tarkoitus päästä treenailemaan ihan seuran kanssa, täytynee alkaa jo suunnitella liikkeitä ja treenitapoja. Kaukopalkkailua ollaan treenattu kuitenkin vasta sisällä, joten taitaa tuo vasen käsi päästä palkkaushommiin kuitenkin - en halua riskeerata hyvin alkanutta uutta palkkausta.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Uimamaisteri

Enne pääsi tänään avaamaan uimakauden, ja hyvin avasikin. Olen aiemminkin täällä maininnut, että toisinaan Enteen täytyy saada rauhassa miettiä ja pohdiskella asioita, ennen kuin se pystyy toimimaan toivotulla tavalla. Nähtävästi uiminen on yksi näistä asioista: viime kesänähän Enne kyllä viihtyi missä tahansa vähänkin kosteassa ojanpoikasessa yhtä hyvin kuin järvessä, mutta uimaan sen sai kantaa. Saatiinkohan koko kesän aikana kaksi riemuvoittoa, jolloin Enne itse lähti uimaan (houkuteltuna tosin).

Nyt on mitä ilmeisimmin kulunut riittävästi aikaa ja asia on saanut hautua, sillä niin vaan ipana itse lähti uimaan (jälleen houkuteltuna, mutta mitä sitten?! :D) joka kerta, kun halusin. Ui nätisti selällekin päin, kunnes omistaja ei pysynyt tahdissa mukana, ja oli pakko kääntyä takaisin rantaan. Aivan mahtava juttu, tämä helpottaa huomattavasti kesän liikutusta! Liivejä ei tällä kertaa ollut mukana, mutta eipä niille näemmä olisi ollut tarvettakaan.

Enne näytti nauttivan niin uinti- kuin sitä seuranneista juoksuosuuksistakin täysin siemauksin, joten eiköhän tätä jatketa pitkin kesää kuumina päivinä :)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

"Ai mitä sä sanoit?"

Eilen ja tänään olen koittanyt purkaa Enteen ylitsepursuavia energiavarastoja tokoilemalla. Eilen otettiin perinteistä keittiötokoa, joka sujui oikein mukavasti. Tekeminen napakkaa, paikat ja asennot hyvät. Jäävät sujuivat kuin niissä ei ikinä olisi ongelmia ollutkaan - siis myös kokonaisina liikkeinä! Kaukoina istu-maahan -litaniaa lyhyellä välimatkalla, ja taitaa senkin ajatus alkaa hahmottua.

Lisäksi otin vaativampaa makuutreeniä siten, että heittelin namia Enteen edessä, vieressä, kohti jne. ja ipanan tuli maata. Ääntä joutui pari kertaa käyttämään, mutta pysyi se lopulta oikeinkin hyvin :)

Tänään otettiin pitkästä aikaa ulkotreenit, ja niistähän ei tullut mitään. Enne keskittyi lähinnä ihmisiin, lapsiin, kaukana näkyviin koiriin, yleiseen ympäristöntarkkailuun ja-lista-jatkuu. Löytyi se kontaktikin lopulta, ja saatiin tehtyä mm. maailman historin hienointa seuraamista! Heti kun nami siirtyi pois oikeasta kädestä, koira seuraa suoraa eikä edistä. Voi se vaan olla pienestä kiinni...

Makuissa pyrki pariin kertaan jättämään kyynärät ilmaan, mutta laski itse kun palkkaa ei kuulunut. Ja sittenhän tein Sen Virheen. Palkkasin heittämällä namin niin, että Enne koppasi sen. Eli toisin sanoen eilen rankaisin ko. toiminnasta, ja tänään se oli palkka. Justiinsa, oikein johdonmukaista. Tämän onneksi tajusin heti, ja jäin ihan miettimään asiaa :D Eli jatkossa makuutreeneissä joko EI palkata noin tai vaihtoehtoisesti EI rankaista, jos koira toimii kuten on aina tottunut toimimaan. Ja ainakin opetetaan se, mitä siltä halutaan.

Yskä näyttäisi olevan menneen talven lumia (*koputtaa puuta*), mutta ainakin tämä viikko otetaan vielä rauhallisesti ja tarkkaillaan tilannetta. Mitään köhinää ei kuitenkaan ole kuulunut, ja Enne on todella energinen oma itsensä - mitä se kyllä oli taudin aikanakin...

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Pippurinen tokokoira

Eilen Enne alkoi ihan toden teolla näyttää, ettei tykkää sairastamisesta. Se sai hepulijuoksukohtauksia lenkillä, riekkui sisällä ja kerjäsi huomiota jatkuvasti. Katsottuani touhua hetken verran, päätin kaivaa pakastimesta pari lihapullaa ja palautella tokojuttuja ipanan mieleen.

Enteellä oli käsittämätön into tehdä, mitä vain keksin pyytää. Se oli innoissaan, häntä heiluen toteuttamassa jokaisen käskyn, osan jopa etukäteen :D Kokonaisuudessaan treenit sujuivat oikein mukavasti, asennot olivat hyviä, käskyjen toteutus nopeaa ja into kova. Perusjuttuja tehtiin, sivulletuloja, seuraamista, jääviä peruuttaen. Lisäksi otettiin muutamia temppuja, lähinnä jalkojen välistä pujottelua ja kahdeksikkoa jalkojen ympäri. Huitomatassut pääsivät näissä vauhtiin, mutta muuten tekemisen into oli kohdillaan. Ihana treenata koiraa, josta iloisuus ja kiinnostus paistaa :)

Yskä alkaa olla parempi, köhinää kuuluu enää harvoin, lähinnä esim. juoksuhepulin jälkeen. Näitä pyrin toki pitämään kurissa parhaani mukaan, mutta huskyn kanssa se on helpommin sanottu kuin tehty... Antibiootteja on vielä pariksi päiväksi, sitten alkaa tauti toivottavasti olla nujerretta. Vähintään viikon verran pyrin kuitenkin pitämään kiinni tämän hetken liikuntarytmistä, jossa ei juoksemista tai riehumista ole. Saapi nähdä, miten toteutuksen käy ;)

ps. Otin muutaman kesäisen kuvan Enteestä, mutta siinä missä kamera, nelijalka ja omistaja ovat Hämeenlinnassa, on kuvien siirtopiuha Lahdessa... Yritän siis muistaa päivitellä kuvat tähän perään myöhemmin!