Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2011

"Hei, mä oon ihan terve jo!"

Otsikko kuvaa Enteen yhtä ja ainoaa ajatusta tällä hetkellä. Omasta mielestään Eps voi oikein mainiosti riehua, leikkiä, jahdata kissoja, vaania oravia... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, kunhan tekeminen vaan vaatii sykkeen nousua ja mieluusti edes muutamaa juoksuaskelta. Eli kyllä, pulassa ollaan pian!

Eilen hain lainaan Canny Collar -kuonopannan, jotta sain edes jonkun tolkun noihin kävelylenkkeihin. Ennehän alkoi jo paahtaa miljoonaa eteenpäin aina ulos päästessään, eikä vetämään tottunut koira tietenkään ymmärtänyt käskyjä kulkea rauhassa... Nyt ulkoillaan siis kuonopannan kanssa, ja se pitää kuin pitääkin ipanan edes jokseenkin kurissa. Paitsi, jos kissa sattuu sopivasti juoksemaan kuonon edestä.

Piakkoin täytyy kyllä yrittää ottaa päiväohjelmaan vaikka pieniä tokohetkiä, että tuota virtaa saa purettua edes johonkin! Rauhallista tekemistä on käytännössä mahdotonta keksiä, koska Enne innostuu silmittömästi kaikesta. Yksi vaihtoehto voisi olla, että testaisin naminpiilotusta, josko tuo malttaisi vaikka keskittyä nenän käyttöön - edes hetkeksi.

Yskiminen on laantunut huomattavasti heti antibioottikuurin alettua, mutta edelleen Enne saa välillä kunnon yskä- ja oksennuskohtauksia. Pelkään koko ajan, että tekemämme lenkit ovat turhan rankkoja/reippaita/pitkiä/jotakin muuta... Vaan minkäs teet, pakkohan tuota on edes jotenkin liikuttaa! Toivottavasti vaan vältytään jälkitaudeilta, niitä tässä eniten taidan tällä hetkellä pelätä :/

torstai 26. toukokuuta 2011

Toipilas

Kylläpä muuttuu taas nopeasti asiat tässä elämässä...

Eilen niin innokas ja aktiivinen koira alkoi iltasella saada ihmeellisiä kohtauksia. Ihan kuin ei olisi saanut ollenkaan henkeä, vaikka hullunlailla yritti. Kohtauksia tuli useita, ja ne päättyivät aina oksentamiseen - tai yritykseen ainakin. Kestoltaan ne vaihtelivat, mutta eivät mitenkään hirmuisen pitkiä olleet kuitenkaan. Yöllä sama meno jatkui useita kertoja tunnissa, välissä Eps sai sentään vähän nukuttua rauhassa. Aamua kohti kohtaukset tihenivät, ja kahdeksalta olinkin puhelin kädessä valmiina soittamaan ensimmäiseen eläinlääkäriin. Valitettavasti ykkösvaihtoehtoni avasi ovensa vasta klo 12 ja toiseenkin ensimmäinen vapaa aika olisi ollut 14.30. Kolmannesta tärppäsi, ja Enne pääsi diagnosoitavaksi. Tällä kertaa olin itsekin kartalla tilanteesta ja epäilyni oli oikea - kennelyskä! Alkuoireet olivat vain sen verran hämärät, että halusin varmistua diagnoosista. Mistä tuo pirulainen on Enteeseen iskenyt - ei ole tietoa. Kahtena kisakautena ollaan vaivalta säästytty, vaikka tauti on iskenyt lähes epidemiaksi asti - ehkä nyt vain ole Enteen vuoro.

Antibioottikuurin ipana sai, ja nyt koitetaan elellä rauhallisesti. Kävellä saa normaalisti, mutta ainakaan tänään Enteestä ei ole ollut lenkkikaveriksi lainkaan - innostuessaan alkaa lima nousta keuhkoista samantien... Katsellaan ja odotelleen.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Herra Hepulin kaukopalkkatreenit

Enne oli tänään, kuten muutamina muinakin päivinä, vielä normaaliakin energisempi. Päätin yrittää kohdistaa tämän energiatulvan kaukopalkkatreeneihin.

Ensin otettiin sivulletuloja. Hienosti teki, asento oli oikea ja asenne mahtava. Vapautuksesta syöksyi namille. Ymmärtää siis homman tämänhetkiset juonen.

Liikkeestä maahanmeno napakka ja hyvä.

Liikkeestä seisomisessa lähti ihan kunnolla ryysimään eteenpäin (nami takana), fyysisesti pakotin takaisin sivulle, jonka jälkeen toimi hyvin. Pysähtyy välittömästi, ei askella. Päätää käänsi kyllä ensimmäisellä kerralla rajusti taakse (...se nami...), mutta nopeasti tajusi jättää hölmöilyn.

Kaukokäskyinä istu-maahan -litaniaa, toimi ihmee hyvin - ei kuitenkaan olla treenattu aikoihin tätä! Kerran siirtyi lattialta matolle, mutta sekin ilmeisesti tassujen liukumisen takia. Muuten mainiota.

Saatettiin tehdä muutakin, mutta nuo sentään muistan vielä ;) hyvä tästä tulee, kunhan saadaan palkka riittävän vahvaksi ja sitten kestoa pidennettyä.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kymmenen kaukopalkkausta

Jeps, tänään oli vuorossa kaukopalkkaustreenin 2. osa. Kamalan pitkä välihän näille kahdelle ensimmäiselle tuli, jatkossa koitan tiukentaa tahtia opettelussa!

Päätin jo etukäteen, etten ahnehdi tämän päivän treeneissä. Niinpä sulatin Enteelle yhden lihapullan, jonka jaoin kymmeneen osaan. "Treenit loppuvat, kun lihapulla loppuu" oli päivän motto.

Nami lattialle pakastinpurkin kannen päälle ja koira kontaktiin. Riemuhan siitä repesi, kun pieni pääse tekemään ja toimimaan - ja olikin oikein pätevä tänään, joskin hieman hepuloiva. Sivulletuloja, lyhyttä seuraamista, maahanmenoa - aina palkka heti liikkeen (eli erittäin lyhyen hetken) päätteeksi kannelta. Pari kertaa yritti intopiukassa varastaa, mutta nätisti uskoi ja teki mitä käskettiin.

Lopuksi otin testiluontoisesti liikkeestä seisomisen peruuttamalla itse koiran edellä (nami koiran takana), pysähtyi heti kuin napista, pysyi eikä ottanut askelia! Jes, tätä aletaan treenata tästä eteenpäin vain ja ainoastaan takapalkalla (ja seuraavassa päivityksessä voitte lukea, miten huomaan tämä olleen huono idea ja aloitetaan taas alusta...)!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Hei me juostaan miljoonaa!

Mitä saadaan, kun kuvataan pokkarikameralla kahta miljoonaa juoksevaa koiraa?































Kyllä, päättömiä, jalattomia, hännättömiä yksilöitä. Pimeitä, ylivalottuneita, tärähtäneitä kuvia. Oli siellä joukossa sentään muutama sellainenkin, missä molemmat koirat näkyivät edes suunnilleen kokonaan... Vaan ehkäpä nuo epämääräiset ja puutteelliset kuvat kertovat paremmin kaverusten tunnelmista - eivät nimittäin kovin montaa hetkeä olleet paikallaan ja käyttäytyneet sivistyneesti. Ensi kerralla voisin kyllä koittaa muistaa ladata tuon järkkärin akun kuitenkin... ;)

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kaukopalkkaus vol. 1

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni, ja aloitin kaukopalkkatreenit Enteen kanssa. Minullahan ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta kaukopalkkauksesta, joten saapi nähdä miten tämän parivaljakon käy :D

Kaukopalkan haluan opettaa Enteelle tokoa ajatellen. Koska kyseessä on husky, todennäköisesti sen mielenkiinto tekemiseen namien puuttuessa alkaa jossain vaiheessa laskea. Niinpä päätin opettaa sen kaukopalkkaukseen, jossa lopulta palkka tulee vasta kaikkien tokoliikkeiden suorittamisen jälkeen. Tähänhän toki menee aikaa, mutta ehkä me joskus päästään tavoitteeseen saakka :)

Ensimmäinen oppitunti alkoi koirapuistossa. Tarkoituksenani oli ottaa ihan perinteiset treenit, mutta ympäristön tarkkailu ja puiston hajut verottivat Enteen mielenkiintoa hyvin paljon. Näin ollen päätin muutaman hassun seuraamisen ja maahanmenoyrityksen jälkeen testata, mitä ipana sanoo erilaisesta treenailusta. Palkka penkin reunalle odottamaan, herkun perään kiehuva koira sivulle ja pientä tekemistä. Tässä tapauksessa se tarkoitti muutamaa sivulletuloa liikkuen, josta vapautus palkalle. Tuntui toimivan.

Kotona jatkettiin harjoitusta. Pakasterasian kansi lattialle, lihapulla sen päälle ja koira hanskaan. Sivulletulot ja lyhyet seuraamiset toimivat niin hyvin, että päätin ahnehtia: liikkeestä seisominen, liikkeestä maahanmeno. Ja mitä ihmettä - molemmat toimivat! Jopa liikkeestä seisominen pelitti ihan oikeasti! Palkasta poispäin liikuttaessa alkoivat haasteet, mutta niistäkin selvittiin kohtuudella. Selvästi huomaa, että Enne kiehuu (totta kai, ensimmäinen treenikerta vasta!) namin perään, mutta malttaa silti tehdä - ja mikä tärkeintä, pysyy kontaktissa!

Tästä jatketaan. Alkuun lyhyillä ja simppeleillä pätkillä, joista pääsee heti palkalle. Pikkuhiljaa pidennetään kestoa ennen palkkausta, sitten lisätään liikkeen vaativuutta. Loppujen lopuksi pystytään toivottavasti jo yhdistämään liikkeet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tai sitten tajutaan, ettei homma nyt vaan pelitä näin, ja palataan takaisin lähtöruutuun.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Jumitusta

Enne pääsi tänään pitkästä aikaa hierojan käsittelyyn. Varsinaisia oireita ipanalla ei ole, mutta halusin kuulla hierojankin mielipiteen selän jumitusten ja muiden varalta. Eikä ollut yhtään huono idea, jumejahan nimittäin löytyi! Enne tosiaan oireili selkäänsä rekikauden alettua, mutta vaiva saatiin kuriin hieronnalla ja venyttelyllä, eikä oireita sen jälkeen ollut.

Alkuhieronnassakaan ei löytynyt mitään ihmeellistä, eikä Enne näyttänyt kuin tyytyväiseltä saatuaan jonkun jakamattoman huomion itselleen ;) Hieronnan edetessä reagointi kuitenkin alkoi - ja lopulta oli melkoisen vahvaakin jo. Ongelmana joko iskiashermo tai syvällä olevat, totaalijumittuneet lihakset. Kamalasti tuota ei saanut avattua näin yhdellä kerralla, joten ainakin alkuun Enne pääsee nauttimaan (tai "nauttimaan") hieronnasta jopa viikottain.

Muutoin Enne oli kunnossa, keskeltä selkää löytyi jumi, mutta siihen ei reagoinut yhtä vahvasti kuitenkaan. Erityiskommentin sai Enteen venyvyys, tuota kun saa venyteltyä vaikka sun miten :)

perjantai 13. toukokuuta 2011

Paha, pirullinen piski

Ollaan taas saatu (tai no, yritetty) treenattua pariin kertaan tokoa. Ensin keskiviikkona tokoiltiin Suvin seuratessa vierestä, mutta nämä treenit loppuivatkin hyvin nopeasti... Enne katseli ennen aloitusta läheiseen ryteikköön, mutta ajattelimme sen katsovan lintuja. Otin muutaman lyhyen seuraamisen ja kontaktiharjoituksen, joiden jälkeen oli vuorossa luoksetulo. Tai no, suunnitelmissa ainakin... Enne lähti nätisti tulemaan luokse, kääntyi kesken matkan ympäri, syöksyi ryteikköön ja pian matkaa jatkavat peräkanaa JÄNIS ja Enne. Hieno homma, sinne sitten lähti se koira. Jäin itse treenipaikallemme odottamaan Enteen mahdollista paluuta ja Suvi lähti kävellen etsimään ipanaa. Sieltähän se oli löytynyt, mutta kiinni ei ollut meinannut antaa... Kymmenisen minuuttia taisi olla poissa, eikä mitä ilmeisimmin saanut pupusta kiinni (ihme kyllä, Enne nimittäin lähti miljoonaa eikä jänis todellakaan näyttänyt juoksevan niin nopeasti, että ehtisi pois alta). Arvannette, ettei treenauksesta tullut tämän jälkeen enää mitään. Muutama seuraaminen ja maahanmeno saatiin tahkottua, mutta eipä niissä kehumista ollut.
Treenipaikallamme oli lapsille tarkoitettu tasapainopuu (kuten nimityksestä voi päätellä, en todellakaan tiedä ko. vempeleen oikeaa nimeä). Ajatuksena tuolla puulla siis on se, että lapset kävelevät tasapainoillen sen päästä päähän, ja puu itsessään heiluu sivusuunnassa. Tästähän piti ottaa liikealustaherkän Enteen kanssa ilo irti agilityn keinua ajatellen ;) Ihmeen vähän Enne keikuntaa pelkäsi, joten ehkä meillä on toivoa keinunkin suhteen...

Eilen otettiin sitten tokotreenit edes hieman paremmalla menestyksellä. Seuraamisissa Eps edisti, mutta hidastaessa korjasi itse paikkansa. Liikkeestä maahanmeno toimi kahdella ensimmäisellä kerralla, sen jälkeen ei enää. Ilmeisesti alkoi väsymys ja keskittymiskyvyn puute painaa kesken kaiken... Liikkeestä seisomisia saatiin otettua muutama ihan ok, kyllä tämäkin saadaan kuntoon kursittua :) Paikkamakuu ok, kerran nousi, mutta siihenkin syynä olivat ympäristön runsaat häiriötekijät. Luoksetulot nättejä, tule l-u-j-a-a ja herkästi päin, mutta malttaa silti tulla sivulle eikä jatka rallailua ympäriinsä.

Loppuun Enne sai vielä juosta tennispallon kanssa, ja sehän oli tietysti huippujuttu. Nätisti se pysyy pallon kanssa lähellä, kun ei mitään äääääärettömän mielenkiintoista tule eteen. Osaapa E nykyään tuoda pallon jo takaisinkin (joskaan ei käteen päinkään, mutta eteeni kuitenkin)!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Aivot hoi!

Tänään tokoiltiin taas Ainon ja Petran kanssa. Heti alkuun Enne oli täynnä virtaa eikä kiehui keskittymisen yli. Sitten tapahtui jotakin, ja koko koira sääti ihan omiaan - haisteli maata, ei kuunnellut, ei istunut sivulle jne. Vaan siitähän se lähti taas rullaamaan, kun saatiin otettua yksi luoksetulo ja koira liikkeelle. Juokseminen on näemmä meillä päin apu kaikkeen.

Paikkamakuu
otettiin kuitenkin ennen tuota luoksetuloa, ja se nyt oli mitä oli... Enne haisteli, kääntyili ja katseli maisemia maatessaan. Kerran nousikin, jonka jälkeen palautus ja vähän lisää makuuta, siitä palkka. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut varsinaisesti levoton tai yrittänyt varastaa hepulijuoksuun, siitä plussaa.

Seuraamisessa
poikitti aluksi pahasti. Paikka oli hakusessa, koira vinossa, pahaa edistämistä... Siinä vaiheessa Petra huomautti, että kaipa se koira nyt poikittaa ja edistääkin, kun OIKEA käsi on namikäsi. Niin, totta, vaan eipähän ole käynyt itsellä mielessä! Palkkahan Enteelle tulee siis suusta, mutta oikealla kädellä otan namit taskusta ja laitan suuhun, oikea käsi haisee nameille, namipussi on oikeassa taskussa, jos annan palkan kädestä, on käytössä oikea käsi... Ja sitten ihmettelen, kun koira kulkee vinossa, kun ei muuten nää sitä pirun oikeaa kättä!! Namipussi siirtyi siis vasempaan taskuun ja aloin laittaa namit suuhun vasemmalla kädellä ja kas - heti paranee suoritus! On se kumma, että tällaiseenkin tarvitaan toinen ihminen sanomaan asiasta, ennen kuin itse tajuaa...

Luoksetulot hyviä, nopeita ja Enteelle selvästi on selvillä, että tavoitteena on tulla sivulle. Ihmeen hyvin malttaa siinä vauhdin hurmassakin hidastaa ja edes yrittää tähdätä oikealle paikalle.

Liikkeestä maahanmeno ok, kunhan Eps vaan malttaa kuunnella käskyn. Tänään onnistui kuitenkin jo yksi makuu vauhdin hidastamisella, mutta ilman pysähtymistä. Vähän Enne pyrkii jäämään vinoon, mutta sekin varmaan on tuon oikean käden käytön aiheuttama ongelma - aiemminkin olen palkannut kädestä maahanmennessä.

Liikkeestä seisomista
tehtiin peruuttamalla pari kertaa. Enne ei tästä liikkeestä erityisemmin pidä, mutta pysähtyi ja pysyi nätisti. Jokin tuolla takaraivossa kyllä varoittelee, että tämän kanssa tulee vielä ongelmia...

Loppuun vielä leikkihetki Ainon kanssa, ja nyt on vieressä tyytyväinen ja hiekkakuorutettu koira - tokihan joku ikivanha pituushyppypaikka on loistava leikkipaikka nelijaloille ;)

lauantai 7. toukokuuta 2011

Aurinko!

Tänään on koko päivän ollut aivan mahtava ilma, joten suuntasimme Enteen kanssa lähimetsään lenkille. Alunperin olisin kovasti halunnut korkata kevään retkikauden kunnolla, mutta viimeisten menneiden ja seuraavien tulevien päivien tuskaiset aikataulut muuttivat mieleni... Niinpä lenkkeiltiin ihan kotikulmilla, ja hyvä päätös olikin! Alkumatkasta annoin Entsun pinkoa miljoonaa lähipellolla, minkä jälkeen suunnattiin metsään. Eipä ehditty kuin pellolta tielle, kun tajusin pellolla jo olevan toisen koiran. Sehän olikin tuttu Gisse-setteri! Pojat juoksivat ensin hetken pellolla, ja suuntasimme sen jälkeen yhdessä metsään. Metsälenkin jälkeen sitten juoksivat vielä hetken pellolla, ja kyllä vaan oli kotiin päästessä tyytyväinen koira mukana :)

Tänään myös Enne totesi ilmojen lämmenneen niin, että kesäinen viilentymisrituaali tuli aloittaa jo ennen metsään pääsyä. Totta kai tarkoitukseen valittiin mutaisin mahdollinen oja, jota vielä kaivettii mutahoidon takaamiseksi. Enteellähän on tapana mennä makaamaan mihin tahansa märkää muistuttavaan paikkaan lämpimillä keleillä, ja näemmä nämä riemun hetket alkavat jo olla käsillä...

Omien aikataulujeni seurauksena treenailut ovat jääneet hävettävän vähiin, mutta huomenna tarkoituksena olisi päästä tokoilemaan Petran ja Ainon seurassa. Sen jälkeen Eps pääseekin taas muutamaksi päiväksi Hämeenlinnaan hoitoon, kun omistajansa juoksee töiden perässä kahdessa eri paikassa aamuvarhaisesta yömyöhään... Onneksi tämä elämänrytmi alkaa tasaantua ihan oikeasti parin viikon päästä, josko sitten alkaisi treenailukin taas maistua tosissaan!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Laiskuus loppuu!

Vihdoinkin me tehdään oikeasti jotain! Omat aikataulut, väsymys ja mitä-ilmeisimmin-allergiaoireet ovat vieneet voimat treenaamiselta, ja ollaankin viime aikoina tehty hävettävän vähän mitään järkevää. Tänään sitten ryhdistäydyttiin, ja lähdettiin Petran ja Aikun kanssa tokoilemaan.

Alkuaika oli järkyttävää. Enne keskittyi tasan kentän vieressä olevaan metsään, kentän laidalla lentelevään varikseen, ilman tuomiin hajuihin... - no, ylipäänsä kaikkeen muuhun kuin omistajaansa saati lihapulliin. Tovi siinä sitten jankattiin ja säädettiin, ja löytyihän se oikea vaihde lopulta!

Seuraaminen aika kamalaa. Poikittaa rajusti kuumuessaan, ja innostuessaan alkaa hyppiä (!?). Omasta mielestänihän tuo oli vain söpöä, mutta ehkä pitäisi oikeasti alkaa hakea jo sitä oikeaakin seuraamista :D No, olihan se paikoitellen ihan nättiäkin, joten siitä palkka. Pitäisi alkaa treenata enemmän sitä vasemmalle kaartuvaa seuraamista, asento on siinä parempi.

Paikkamakuu oli yllättävänkin hyvä. Pysyi pääsääntöisesti hyvin, pari kertaa nousi erikoisemmissa tilanteissa (Aino haukkui tai riehui kovasti). Hyvää treeniä kuitenkin, ja selvästi Enne huomasi noustuaan, että nyt ei mennyt ihan putkeen... Palautin sen ilmeettömästi takaisin paikalleen, jäi ja pysyi nätisti. Aikaa en ottanut, mutta saatiin useampi vähän pidempi onnistunut pätkä. Loistavaa! Paikkamakuuseen sotkettiin myös liikkeestä maahanmenoa, ts. käskin koiran maahan (ja ei muuten taaskaan mennyt liikkeestä sivulla ollessaan! Edestä laski heti nätisti kyllä) ja annoin maata siinä seisten tai kävellen itse lähistöllä. Ekaa kertaa testattiin myös se, että seisoin takana, mutta Aino oli huomattavasti ohjaajaa kiinnostavampi, joten nätisti makasi vilkuilematta taakse.

Yksi liikkeestä seisominen edestä käskyttäen. Pysähtyi, mutta varmuutta tähän tarvitaan rutkasti lisää!

Luoksetuloja
treenattiin useampi. NYT alkaa homma näyttää siltä, miltä kuuluukin! Tai no, eihän se ole mitään oikeaan suuntaankaan, mutta... :D Tulee vauhdilla, eli raviongelma on poistunut. Sivulle tulee kyllä, mutta kovan vauhdin seurauksena menee yleensä ensin sen pari metriä ohi... Tänään myös kiersi kerran takaa sivulle - ja näinhän meillä ei koskaan ole tultu sivulle. No, päätyi oikeaan paikkaan kuitenkin, joten... Enne on selvästi alkanut yhdistää istumaan jätön ja sitä seuraavan juoksumahdollisuuden. Ihmeen hyvin se kuitenkin pysyy, tänään jätin istumaan, kävelin melko kauas ja käännyin, Enne oli lähdössä, mutta ennen kuin ehdin mitään sanoa, takapuoli palasi maahan "aijoo, käskyä ei tullu vielä"-ilmeen saattelemana. Tästä palasin palkkaamaan, ja varsinainen luoksetulo sitten vähän lyhemmällä matkalla. Taisi se sitten pari kertaa päästä nousemaankin, niistä palautus istumaan ja uusi (onnistuneempi) yritys.

Lisäksi otettiin ihan vaan kävelyä ympäri kenttää käskyllä "lähellä". Käytännössä Enne siis kulki parin metrin päässä minusta määräämääni suuntaan eikä saanut hillua omiaan. Ekaa kertaa treenattiin tällaista, ja hyvin toimi. Muutaman kerran sai vähän painokkaammin käskeä Ainon juostessa kentän laidalla houkuttelevasti, mutta kertaakaan ei sinne karannut. Hienoa :)

Lopuksi vielä ipanat juoksivat keskenään miljoonaa, ja hauskaakin hauskempaa oli.

Ihan mahtavat treenit, lisää tällaisia, kiitos!