Sivut

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Treenejä isolla porukalla, agia ilman liitoa ja minitokoiluja

Miljoona asiaa varmasti unohtuu, ja postauksella tuntuu silti olevan mittaa vaikka miten paljon... No, tässä nyt ainakin osa viimeaikaisista touhuistamme.

Valjakkoajo: Olemme nyt muutaman kerran käyneet ajamassa isommalla valjakolla kaksi päällä. En vaan suostu uskomaan, että jatkuva peräkkäin ajo tekisi hyvää kisoja ajatellen, joten parempi välillä koota kaikki koirat yhteen ja ajaa yhdellä kokonaisuudella... Ensin ajettiin torstaina yhdeksällä koiralla 8 km lenkki ja lauantaina kympillä kympin lenkki. Torstain lenkillä pikku-Ennekin pääsi testaamaan johtajan kykyjään - sehän ei koskaan ollut juossut noin ison porukan keulassa. Hyvinhän tuo pätkä meni, joskin Enne kuumuuksissaan haukkoi lunta. Mutta ei vilkuillut ja eteni mukavaa tahtia - loistava homma! Koko lenkkiä se ei kärjessä juossut, mutta testin vuoksi halusin nähdä, miten se käyttäytyy tuon kokoisen porukan keulilla (viime talvenahan iso porukka sai aikaan sen, että Eps ei juossut mihinkään, vilkuili taakse ja keskittyi parinsa häirintään...).

Lauantain lenkillä ei sitten vaihdeltu johtajia, vaan Enne juoksi koko matkan puolivälissä valjakkoa. Hyvin sujui, vaikkakin lunta haukkoi taas... Pitäisi vaan muistaa se juoton tärkeys tuolle koiralle! Pärinöitä ei ollut kummallakaan lenkillä samoin kuin aiemmin, lauantaina Enne kuitenkin rähähti kaksi kertaa parilleen: ensin kapealla uralla, jossa molempien oli haastava juosta rinnakkain, sen jälkeen täyskäännöksessä, joka ei sujunut kaikkien sääntöjen mukaan vaan sai aikaan valtavan koiramytyn. Selkeästi tuo pärräys liittyi noissa tilanteissa ahdisteneisuuteen - Enne ei koe olevansa osa ko. laumaa ja puolustautuu herkästi joutuessaan ahtaalle. Muutoin häirintäpärinät ja muut huonot tavat ovat jääneet unholaan, tedä sitten miksi. Mutta ehdottomastihan se on aivan upea juttu :)

Tässä vielä muutama kuva lauantain lenkiltä. Hämärän vuoksi kuvat eivät ole laadultaan loistavia, mutta onpahan upea auringonlasku! Lenkiltä on olemassa myös videomateriaalia, mutta sen lataaminen tänne vie niin kauan, että jääkööt toiseen kertaan...







Sunnuntaina tarkoitukseni oli ajella kutosella "mukavan mittainen" lenkki. Vaan kaikki ei aina mene, kuten suunnitelmissa - tällä kertaa "kaikki" voidaan ilmaista myös sanoin "ei mikään". Valjakko ei toiminut niin yhtään, ainoa koira, joka juoksi yhtään johdossa oli Enne (jonka ylensin johtoon katsottuani kahden koiran pelleilyä), mutta muuten lenkki menikin pelleilyksi... Jos kuuden koiran valjakossa YKSI koira juoksee koko lenkin samalla paikalla, ei kaikki taida olla ihan ok.. ;) Nelisen kilometriä oli lopulta lenkin pituus - uskomatonta, mikä määrä ongelmia, säätämisiä ja kaatumisia tuohon matkaan jo mahtuu! Enteen kannalta positiivista oli vastaantulleen valjakon ohitus ja matkan jatkaminen sekä täyskäännöksen tekeminen. Ohitus onnistui yllättävänkin kivuttomasti, vaikka muutama koira valjakossa päätti kääntyä ohitetun valjakon (=omistajansa) perään. Täyskäännöksessä jouduin antamaan useamman käskyn, mutta lopulta Enne uskalsi kääntää parinsa väkisin ja päästiin jatkamaan matkaa takaisin päin.



Tokoilu: Olemme treenailleet lähinnä pikkujuttuja muutaman nakinpalan verran: liikkeestä maahanmenoa, lyhyttä seuraamispätkää, sivulletuloja, liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Erityishuomion kohteena ovat olleet liikkeestä maahanmeno ja seuraaminen, muita lähinnä muistuteltu mieleen vanhoilla tekniikoilla eikä opeteltu uutta tai tehty harjoituksista haastavampia. Seuraaminen alkaa taas olla mallissaan. Liikkeen vauhti on ollut t-o-d-e-l-l-a hiljainen, koska silloin pystyn reagoimaan Enteen asennon muutokseen helpommin ja korjaamaan linjan oikeaksi. Palkka - tai vähintään kehu - lentää heti oikeasta asennosta. Tästä sitten pidennetään pätkin. Liikkeestä maahanmeno alkaa myös toimia, joskin itse makuu on usein vino. Pääasia kuitenkin, että koira iskeytyy maahan, vaikka itse jatkaisin matkaa. Jatkamme treenejä ;)

Agility: Eilen kävimme pitkästä aikaa (hassua, miten pitkältä ajalta tämä pari viikkoa tuntuu, kun muistelee viimeisintä treenauskertaa) ageilemassa Koillismaan Koirakerhon treeneissä. Vähän ns. mustina lampaina menimme mukaan, mutta onneksi menimme! Tila oli pieni, eikä siinä juuri mahtunut juoksemaan (mikä oli ohjaajan kannalta erittäin hyvä, koska teloin polveni edellisenä päivänä niin, että pystyin hädintuskin kävelemään kauniisti ontuen). Otimme siis lähinnä erilaisia ohjauskuvioita ja irtoamista. Ja mikäpä olisi meille sen oivallisempaa, näitä kun ei ole tullut harjoiteltua sitten... yhtään :D Enne teki nätisti ja kuuntelikin kohtuullisen hyvin. Nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, koska koira toimisi vaikka miten hyvin, kun vaan ohjaaja toimisi! Kiinnostuneet voivat kurkata täältä ja täältä lyhyet videot sähellyksestämme. Jälkimmäisessä haettiin ihan tarkoituksella tuota käden heilumista, niin hassulta kuin se tuossa näyttääkin... Järjestäisiköhän joku agilityn ohjauskursseja ohjaajille?!

Arkielämää: tässä muutamana päivänä minua on odottanut melkoinen kaaos, kun olen palannut harjoittelupaikastani Enteen luo. Tai no, ei nyt kaaos, Ennehän on rajattu omaan karsinaansa päivien ajaksi, mutta siellä se on myllännyt ihan urakalla. Hämmentävintä on, että ilmeisesti se ei juurikaan pidä ääntä muotoillessaan uudelleen kompostiverkkoja, repiessään peittoaan tai pedatessaan pohjalla olevaa kangasta. Toivon todella, että esimerkiksi tämänpäiväinen episodi johtui melko hektisestä elämästä viime aikoina - laskujeni mukaan kävimme viimeksi oikealla, kahdenkeskisellä hihnalenkillä viikko sitten! Muutenhan Enne on toki päässyt liikkumaan ja tekemään, mutta ilmeisesti se silti kaipaa tekemisen lisäksi "omaa rauhaa".

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Sormet sinisenä? Ei enää!

Tässä vaiheessa, kun neljän sormen päät ovat paleltuneet muissa jutuissa, on hyvä kirjoitella siitä, miten pidän kädet lämpimänä valjakolla ajellessa :D

Viime talvena testasin ensimmäisen kerran Erjan ja Micken ajohanskoja. Kyseessä on siis hanskat, jotka kiinnitetään tarroilla reen ohjauskaareen siten, että ohjauskaari jää hanskojen sisään. Todella lämpimät - ja kätevät! - ajaessa, varsinkin kun alle saa tarvittaessa paksummatkin hanskat.

Sisäinen käsityöihmiseni päätti, että vastaavanlaiset hanskat on saatava. Eipä siinä muuta, kuin jo hyväksihavaitut kappaleet lainaan. Kaavat niiden mukaan, materiaaliksi isän vanha pilkkihaalari ja ompelukone sauhuamaan.



Olen todella kylmänarka käsistäni, eikä riittävän lämpimiä ajohanskoja tahdo löytyä. Lisäksi ongelmaksi on muodostunut koirien valjastaminen ja muut varikkoalueen puuhat, joissa vaaditaan jopa jonkinlaista sorminäppäryyttä. Tämä hanskat helpottavat sitäkin - alle puen lämpimillä keleillä ohuet ratsastushanskat, kylmemmillä koirankarvalapaset. Ajohanskat eivät huku tai putoile lumeen, ja silti kädessä on jotakin suojaamassa. Sopivat ehdottomasti minulle!



Suunnitelmissa on tehdä ensi kaudeksi toiset vastaavat, mutta paranneltuina ;) Loppuun saakka käytetyssä pilkkihaalarissa kun on kulumia väkisinkin, joten josko paukkupakkasille tekisi sitten ihan uudet, erityisen paksulla vuorella varustetut hanskat!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Aurinkoisia rekikelejä

Aarnivalakioiden jälkeen maanantaina lähdimme Urhon kanssa treenilenkille, Urho vitosella edelle ja minä kisanelosellani perään. Sää oli nätti, aurinko kurkisteli pilvien välistä ja matka taittui rattoisasti. Ajeltiin sitten "vähän" pidemmän kaavan mukaan, matkaa kertyi kaikkiaan arviolta 20 km, kun seikkailimme tutkimassa uusia reittejä. Ja jottei nyt liian helpoksi olisi mennyt, tokihan reitti sisälsi pätkän asvalttitietä ja muita sirkustemppuja vaativia osuuksia - miksi, voi miksi ei ollut kameraa mukana?! Vatsalihakset saivat ainakin kunnon treenin nauramisesta, ja koiratkin olivat melkoisen puhki lenkin päätteeksi. Enne juoksi hyvin, eikä minkäänlaisia typeryyksiä ilmennyt. Tiedä sitten, miksi se pärinä välillä nostaa niin vahvasti päätään...

Eilen oli tarkoituksena tehdä kevyt palauttava kävelylenkki, johon sisällytän hieman lumikenkäilyä. Kevyet ja palauttavat olivat kyllä lenkistä kaukana, kun rämmin itse puoleen reiteen ulottuvassa hangessa ja Enteestä näkyi paikoitellen vain pää - ja tätä jatkettiin tunnin verran... Illalla käytiin vielä lyhyt lenkki, jolla oli mukana myös Vattu-russeli. Hieman huvittava näky tuo parivaljakko kyllä oli toisinaan, kun rinnakkain kulkivat eteenpäin ;)

Tänään kävin sitten ihana ilman innoittamana ajamassa lyhyen, ehkä n. 6 km pätkän kolmella koiralla. Enne juoksi alkumatkan yksin keulassa, sen jälkeen siirsin Taiston pyörästä kaveriksi Enteelle. Nätisti pojat juoksivat yhdessä, vaikka pientä kyräilyä on toisinaan ollut ilmassa. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, mutta taisi koko porukka olla vielä vähän jumissa maanantaina lenkistä. Lenkin kohokohtana taisi olla täyskäännös: Enteellä riitti itsevarmuus johtajakaverin kiskomiseen perässä, kun toinen ei ollut käännöksestä ihan kartalla. Hieno ipana :)

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna olisi ajatuksissa ottaa itseä niskasta kiinni myös tokoilun suhteen, josko vaikka lähdettäisiin taas Rukan vilinään treenailemaan...

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Aarnivalakiat 20.3.2011

Lievien yhteysongelmien vuoksi saatte tällä kertaa hyvin tiivistetyn tarinan tämän päivän kisasta: erittäin pehmeä ura, lähtöpaikkana 39/40, ohituksia matkalla kisan jälkeisten laskujen mukaan viitisentoista, ohitukset sujuivat erittäin hyvin, mutta koirat väsyivät loppuajasta rämpimiseen. Tuloksena 14/40 (siperialaisista 14/28) ja REK2.

Porukassa johdossa Veli ja Rekimiinan Sylvi, pyörässä Enne ja Wintry Pocahontas. Kiitos Urholle koirien lainasta sekä Annille, Antille ja Annelle reen kanssa säätämisestä ;D

(Ainiin, ja Nti Musher on mustapolvinen, koska on näemmä päättänyt tehdä jalaksilta polvilleen putoilusta kisoissa tavaramerkkinsä...)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tokoilua, vetotreenejä ja kisajännitystä

Lyhykäisyydessään viime aikojen tekemiset ja kokemiset tiivistetyssä muodossa:

Jalaksille olen päässyt kahteen kertaan sitten viime päivityksen. Toinen kerta totaalinen katastrofi, toinen oikein onnistunut treeni. Ensimmäisissä treeneissä valjakossa tappelu (jossa Enne toisena osapuolena) ja koko pakka sekaisin. Loppumatka sujui ihan jees, kun vaihdeltiin koiria valjakosta toiseen ja paikalta toiselle. Enne juoksi kärjessä ja pelleili kympillä. Pinna oli kireällä ja Kiimingin kisan miettiminen sai epätoivon vellomaan koko kropassa. Selvittiin kuitenkin takaisin reissusta, matkaa kertyi ehkä 10 km.

Toinen kerta oli sitten kisaherkistelyä, ts. johtajatesti. Lenkki oli vitosen luokkaa ja ajoin sen kolmella koiralla. Mukavasti meni, puhalsi aivan eri tuulet kuin aiemmin. Toivottavasti tämä tuuli jatkuu kisoissakin...


Tokoiltu ollaan pikkujuttuja aamulenkeillä, lähinnä perusasentoa, lyhyttä seuraamista ja maahanmenoa. Eilen tehtiin pidemmän kaavan treenit Rukalla häiriön keskellä. Toimii! Lyhyet seuraamiset, joissa paikka ja asento oikein hyvät, perusasento napakka, maahanmeno toimii jopa liikkeestä! Maahanmenossa hidastin vauhtia tosin rajusti, jottei virhesuorituksia pääsisi tulemaan joukkoon, ja ilmeisesti oikein hyvä päätös - lopputulos kun oli loistava! Yksi lyhyt paikkamakuu, ei ongelmaa. Hienoa!


Huomenna pitäisi nousta ennen aurinkoa ja kääntää auton nokka kohti Kiiminkiä. Saapi nähdä, millä mielellä ollaan kisojen jälkeen: en ole päässyt ajamaan kisavaljakkoani kokonaisuudessaan koskaan, ja edelleen on epäselvää kuka tulee toiseksi johtajaksi. No, pitäähän sitä elämässä olla jännitystä...

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Suuntana Kuusamo

Lauantaiaamuna suuntasin nokan kohti Kuusamoa. Enne oli luonnollisesti matkassa mukana, samoin kuin kaksi luokkakaveriani. Matka meni mukavasti, sää oli aina Ouluun saakka mitä mainioin ja kilometrejä kertyi mittariin mukavaa tahtia. Enne oli koko matkan rauhallinen ja nukkui suurimman osan matkasta tyytyväisenä häkissään. Muutaman sadan kilometrin välein pysähdyimme itse oikomaan jalkojamme ja samalla Enne pääsi kävelemään tai leikkimään pallolla. Tavoitteena oli saada se olemaan rauhassa autossa oltavat ajat ja purkamaan ylimääräiset energiansa tauoilla. Suunnitelma toimi hyvin, ja toisinaan Enne ei näyttänyt edes kaipaavan ulos...

Kuusamossa meitä odotti kaverini tarjoama, Rukajärvellä sijaitseva majapaikka kera russeleiden, mäykyn ja russeli- sekä alaskalaispennuin. Enne oli aluksi lähinnä hämillään uudesta paikasta ja miljoonasta haistelemaan hyökkäävästä koirasta. Ainoastaan pari vuotiaan russeliuroksen kanssa Enteellä oli pientä sanaharkkaa, narttujen ja pentujen kanssa se tuli toimeen - joskin varamurinoiden jälkeen.

Yö meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, Enne herätteli puoli kuuden aikaan täynnä tarmoa ja halua tutustua toden teolla ympäröivään uuteen maailmaan. Aamu alkoikin ulkoilujen jälkeen leikkihetkellä Mimmi-mäykyn kanssa, Mimmistä kun jostain syystä tuli Enne-fani :)

Päivällä kävimme ensin ajamassa kuuden kilometrin lenkin nelosen valjakoilla. Itse ajoin kutosen liinoilla, jolloin Enne juoksi "vauhtiparissa". Enteen osalta lenkki sujui mukavasti, normaaliin tapaansa se oli kuuro kaikelle muulle kuin edellä menevälle valjakolle...

Ajolenkin jälkeen suuntasimme Kuusamoon ruokakauppaan ja asioille. Sattumalta kaupungissa oli samaan aikaan porokilpailu, jota halusin tietysti päästä katsomaan. Enne ei ollut koskaan nähnyt poroa, joten päätin ottaa sen remmin päähän - ennemmin näen sen reaktion tuollaisessa hallitussa tilanteessa kuin jalaksilla seisten ;) Enne oli poroista kiinnostunut, mutta käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin odotin. Kaksi ensimmäistä kisalähtöä se seurasi kiinnostuneena ja olisi varmasti sännännyt porojen perään mahdollisuuden tullessa. Jostain syystä (kenties salakavalasti iskenyt väsymys?) kolmas lähtö kuumensi Enteen totaalisesti, eikä kontaktia juuri saanut porojen lähdettyä matkaan. Enne tätä olin onneksi ehtinyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja treenata muutaman sivulletulon ja yhden maahanmenon mukavalla menestyksellä. Koska tilaisuus oli päättymässä eikä Eps enää malttanut keskittyä kuin poroihin, päätin lähteä pois tapahtuma-alueelta. Kauempana Enne palautui nopeasti omaksi itsekseen, keskittyi sanomiini suuntiin ja kulki muutenkin nätisti eteenpäin. Muutaman kerran se vilkaisi toiveikkaasti kaukana siintäviä poroja, mutta silloinkin matka jatkui heti kehoituksen jälkeen.

Nyt katsellaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Lumikengät odottavat käyttövuoroaan autossa, valjakkoja on tarkoitus treenailla ja tämän päivän ilma lupaili hienoja lenkkeilykelejä. Ensi sunnuntaina suuntana on Kiiminkin ja Aarnivalakiat - lumikautemme viimeiset viralliset kisat. Saapi nähdä, mitä sieltä on kotiin tuomisina - vai onko mitään ;)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Suunnitellut treenit - uskomatonta!

Kyllä, kerrankin otin itseäni niskasta kiinni ja tein treenisuunnitelman eilisiltaa varten. Vielä tätäkin käsittämättömämpää on, että pysyin edes suunnilleen tehdyssä suunnitelmassa :D Näin me siis toimimme:

Agility:

- esteen kierto takaa: aloitettiin treenailu käskysanalla "takaa" ja vahvalla käsiohjauksella. Hienosti tajusi heti jutun juonen, vaikka välillä pyrkikin hyppäämään menomatkalla siivekkeen yli. Pääasia tässä vaiheessa kuitenkin, että koira tuli esteen yli minua kohti ja rimat pysyivät ylhäällä. Hyvä!

- kontaktit: alastulokontakti on yllättävänkin varma, käskysana "alas" on jo jossain määrin juurtunut Enteen mieleen, ja se laskeutuu nätisti alas asti. Ylösmenokontakti onkin sitten Entsun mielestä ihan turha, koska agilityn yhtenä osiona tulisi olla "kuka hyppää suoraa A:n laelle"-kisa... Näitä varmisteltiin namilla: nami kontaktin alalaitaan, koiralle vauhtia, käskyllä "ota" se nappaa namin ja jatkaa ylös. Toimii. Ongelmaksihan tuossa tulee oletettavasti se hetki, kun namia ei enää ole. Joko E alkaa taas hyppiä, tai vaihtoehtoisesti jää etsimään puuttuvaa herkkupalaa. Täytynee miettiä jatketaanko näin, vai opetanko sen esim. pysähtymään tai menemään maahan kontaktilla.

- pujottelu: tästä olen edelleen ihan hämilläni! Enteellä on selvästi ajatus jo olemassa, ja se pujotteleekin nätisti pienellä ohjauksella (itse peruutan, pieni vartalonliike ja ohjaava sormi). Väleihin sitä ei tarvi tunkea, vaan enemmänkin tukea siinä vaiheessa, jos epävarmuus iskee. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kehuminen - liian riemukkaalla äänellä tulleet kehut kun johtivat keskeyttämiseen. En kuitenkaan halua antaa namipalkkaa välissä, koska se selvästi keskeyttää liikkeen - ja Enne toisaalta osaa pujotella koko kepitkin, joten tuntuu turhalta pysäyttää se kokonaan.

- suunnitelman ulkopuoliset ratapyrähdykset: kunnon rataa ei tällä kertaa tehty (esteiden valmiista asettelusta johtuen), mutta pientä hyppyjen ja putken sarjaa tehtiin kyllä. Omat ohjauskuviot olivat aivan hukassa, ja sehän näkyi koirassakin... Pitäisi oikeasti miettiä valssauksia ja muita, mutta aina on vaan helpompaa koittaa juosta suoraa eteenpäin :D Enne toimi nätisti, teki mitä pyysin, joskin pari kertaa mutkaputki oli pelottava ja vaati useamman käskyn (tosi koska E oli ennen tätä mennyt putkeen ilman ongelmia, voinemme epäillä syyksi - tittidii - omistajan olematonta ohjauskykyä!).


Toko:

- liikkeestä maahanmeno: harjoiteltiin normaaliin tapaan peruuttaen, hyvin iskeytyy maahan. Muutaman kerran otin sivulta "syöksymisen" maahan, ts. oma käteni menee vauhdista maata kohti, jolloin Eps seuraa perässä. Tässä tavoitteena oli saada nopeutta liikkeeseen myös Enteen ollessa sivulla. Toimihan se. Kaksi kertaa otettiin sivullaolessa maahanmeno pysähdyksen kautta. Näissä ongelmana suoran maahanmenon katoaminen: Enne istuu ensin ja siirtyy vasta siitä makuuasentoon. Jatketaan treenejä siis edestä käsin, ja sen jälkeen siirettään liike sivulle. Edelleen on vähän hämärän peitossa, miten periaatteessa jo valmis liike on näin kadonnut koiran päästä... Varmistellaan, varmistellaan.

- hyvien seuraamisten palkkaus: muutaman askeleen seuraamisia, asento ja asenne hyvä. Palkkaus kädestä tai suusta, kontaktikin hieno näin. Lisäksi vasemman kautta ympyrää kiertävä seuraaminen takapuolen hallitsemiseksi, haastavaa oli! Vaikka normaalissa seuraamisessa en ongelmaa huomaa, Enne selvästi painostaa vasemmalle käännyttäessä, eikä koiran "läpi" meinaa päästä. Täytyy miettiä, pitäisikö tähän antaa joku merkki ennen käännöstä vai yksinkertaisesti vain treenata lisää. Muuten seuraamispätkät nättejä.

- paikkamakuu: jälleen yllättävä! Ensin otettiin pikkupätkiä muiden ageillessa (itse olin vieressä kyykyssä), Enne malttoi hienosti, palkkaus ahkerasti liikeärsykkeen takia. Lopuksi otettiin muutama kunnon makuu kahden koirakon voimin. Enne jäi vinoon, ikään kuin eteeni. Asentoon en kuitenkaan tässä vaiheessa kiinnittänyt huomiota, tärkeintä oli koiran pysyminen. Ja sehän pysyi - taas! :) Malttoi hienosti maata, vaikka vieressä oli liikettä ja vaikka toinen koirakko nousi ja käveli. Vieressä ollessani koitettiin vielä makuuasennossa se pahin: toiset alkavat leikkiä ja riehua ympärillä. Pysyi. Jee! Tästä on hyvä jatkaa.


Kokonaisuutena keskittymiskyky oli vähän kadoksissa niin koiralla kuin omistajallakin. Enne ei periaatteessa tehnyt mitään tyhmää eikä hölmöillyt, mutta tekeminen oli jotenkin levottomampaa kuin aiemmin. Syyksi veikkaan eilistä säheltämispäivää: ilta oli aivan älyttömän kiireinen pakkailuiden ja muiden takia, ja Ennehä totta kai vaistoaa sen. Tyytyväinen olen joka tapauksessa, vaikkei sitä kaikista terävintä osaamista tänään nähtykään.

Vihoviimeiseksi otettiin kaksi ilottelupätkää leijonan kanssa, siitähän E syttyi ja piti omia bileitä lelun kanssa. Hyvä lopetus jälleen kerran.

Tuossa vajaan tunnin päästä käännämme auton nokan kohti Kuusamoa, jossa vietämme seuraavat neljä viikkoa työharjoitteluni merkeissä. Päivittelen blogia mahdollisuuksien mukaan tuona aikana, joskin luvassa saattaa olla enemmänkin kuvapäivitystä uusista maisemista.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Luoksepäästävyys

Eilen vietimme mukavan illan Asikkalassa muutaman luokkakaverini kanssa. Enne oli luonnollisesti touhuissa mukana, ja illan päätteeksi kotona olikin kaksi väsynyttä matkaajaa :)

Makkaroiden ja vaahtokarkkien välissä ehdimme ottaa hyödyn irti seuralaisistamme: mikäs sen oivallisempaa, kuin pyytää Katja ja Kamilla apuun ja treenailla luoksepäästävyyttä. Otettiin pehmeä lasku, ja tytöt lähinnä silittelivät sen päätä ja hieman nostelivat huulia. Ene pysyi nätisti istumassa, yllättävän hyvin todella! Palkkailin välissä ja Eps pysyi nätisti aloillaan, tosi hyvä treeni :) lisäksi otettiin muutama seurautus ja sivulletulo, virtaa taas miljoona wattia liikaa, mutta tekihän se mitä pyydettiin. Luoksepäästävyydestä en kuitenkaan enää ota samanlaista stressiä kuin aiemmin!

Ainiin, ja loppuun vielä tiedotusluontoinen asia (kun jotakin sanoo ääneen, ei sitä voi enää perua, eikös? ;D): ilmoittauduin Enteen kanssa tokon möllikisoihin 16.4. Saapi nähdä, mitä tapahtuu..!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Nti Quasimodo ja Hra Ylienergia

Enää ei riitä edes sanat kuvaamaan meidän tokoilua :D Videot puhukoot puolestaan...








Siis mikä tuo mun seuruuttamisasento oikein on?! :D Ihme kyömyselkä ja notkoniska! Ei ihme, että sain omasta asennosta vähän palautetta...

Lähdettiin siis treenailemaan Karon ja Soran kanssa, mutta paikalle tuli myös tokoa enemmän harrastanut ja kouluttanutkin henkilö. Minähän olin heti into piukeana, kun sain kerrankin kunnon kommentteja ja ehdotuksia toimintaan. Valitettavasti lähdimme treenaamaan heti kotiin palattuani, eli Enne oli ollut yksin nukkumassa sen reilut 8 tuntia ja senhän tietää, mikä meno silloin on... Videoillakin näkyy "lievää" keskittymisongelmaa, mutta hyvää treeniä tuokin. Yllättävän hyvin ipana pysyi näpeissä, kun alkuun sai muutaman minuutin rallata Soran kanssa.

Kokonaisuutena varsin normaalista poikkeava treeni paitsi Enteen mielentilan, myös suunnitelmallisuuden kannalta. Tai no, mitäänhän en ollut suunnitellut, mutta tein seuraamisia "ohjattuna" (videolla jossain kohdassa kuuluukin käskyt).

Mutta niihin liikkeisiin:

- seuraaminen näkyy videollakin. Vino asento, takapuoli irtoaa, ei pysy kasassa. Välissä kyllä hyvääkin pätkää, mutta kehitettävää on paljon (tänään oli näemmä se päivä, kun palasin takaisin maan pinnalle harhakuvitelmistani ;D). Pysähtymistä ei olla harjoiteltu, joten palkkasin aina siitä, kun takapuoli meni maahan. Eli asento on ihan mitä sattuu, tähän aletaan nyt panostaa ;)

- liikkeestä maahanmeno onnetonta. Osasyynä (ja varmasti suurimpana) ohjaaja. Jälleen kämmejä, joita en itse edes tajunnut! Onko ihme ettei koira mene maahan, kun omistaja jatkaa matkaa HIHNA KÄDESSÄ?! Siis ihan oikeasti, ne aivot!! Omasta mielestäni hihna oli ihan löysällä, mutta kyllähän se nyt järjellä ajateltuna on täysin ristiriitainen viesti käskyyn nähden. Toisellakaan kertaa ei mennyt ensimmäisestä käskystä, joten ei treenata kokonaista liikettä vielä.

- liikkestä seisominen suosiolla edestä. Ihan ok. Väkisin koittaa ottaa askeleen, mutta periaatteessa ihan jees. Lyhyellä matkalla pysyy hyvin, sillä jatketaan siis.

- paikkamakuussa Enne oli pätevä! Lyhyt matka, takanani Karo ja Sora tokoilemassa ja "ohjaajamme" minun ja Enteen välissä leikkimässä Enteen lelulla. Ja ipana pysyi! Tästä olen ylpeä, ehdottomasti haastavin liike Enteelle! Palkkausta välissä, toimi hyvin. Lopussa nousi ennen vapautusta, otettiin uudelleen niin, että seisoin vierellä ja palkkasin siitä, jälleen häiriönä koirakko ja lelu. Pysyi hienosti, kerran jo värähti lähteäkseen, mutta ei noussut. Hienoa! Sivulle nousua en tarkoituksella ole treenannut, ettei Enne ala edistää.

Ainiin, "tuomarin" tervehtiminen sujui hyvin, Enne istui nätisti kättelyn ajan eikä tunkenut väliin tervehtimään ;)

Miljoona juttua on mielessä, päälimmäisenä ajatus "treeniä-treeniä-treeniä". Paljon uutta asiaa tuli mieleen, mutta ei kuulemma ihan epätoivoisiakaan oltu :D tästä on hyvä lähteä nousemaan!

MUTTA vaikka treenailu oli säätämistä ja sähellystä, pyytäisin huomioimaan yhden asian videoita katsottaessa: Enteen häntä! Kuinka monta sekuntia se on heilumatta koko videoiden aikana? Pikku-Eps tykkää!


Ainiin, ja käytiin me eilen treenailemassa valjakossakin! Vitosen lenkki liukkailla teillä, alla mönkijä ja edessä kuusi koiraa. Enne juoksi Speedyn vieressä kaulassaan kuristussilmukka, jolla hallinnoin käytöstä. Alussa jouduin muutaman kerran nyppäisemään, sen jälkeen alkoi homma toimia oikein mukavasti.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Lumikenkäilemässä lomaviikolla

Teimme Enteen kanssa pienimuotoisen lumikenkäretken (eli ihan normaalin lenkin) lomaviikkoni aikana. Tarkoituksena oli lähteä Evolle retkeilemään, mutta viikko kului ennen kuin ehdin kissaa sanoa...

Tässä joka tapauksessa otoksia tuolta reissulta:





















Huomenna käynnistyy viimeinen kouluviikkoni, sen jälkeen olen loppukevään harjoitteluissa ja kesäkuussa pitäisi sitten saada valmistumispaperit käteen. Kamalan nopeasti mennyt tämäkin aika... Mutta vielä on paljon koettavaa koulun puolestakin, heti ensimmäisenä neljän viikon harjoittelujakso Kuusamossa! Lähtöönkin on enää päivää vajaa viikko, jännittävää!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

"Miksi valjakossa pitää olla johtaja?"

Eilen käytiin ajelemassa kolmosella kasin lenkki. Enne tällä kertaa yksin takana, hyvin sujui. Lunta haukkoi, mutta se nyt oli odotettavissakin lämpimällä kelillä. Johtajat missasivat yhden käännöksen, ja Enne kovasti koitti porukkaa kääntää oikeaan suuntaan. Pienen säädön jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Loppumatkasta Enne katseli lintuja, maisemia ja keskittyi kaikkeen muuhun kuin vetämiseen. Hermojen kiristelyn jälkeen selvisi se syykin - kakkahätä. Kiva, kun itse en koskaan tajua ajoissa, että kyse on samaisesta asiasta. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun sama homma on käynyt ja olen kuvitellut Enteen pelleilevän turhan takia. Ne aivot, ne aivot...

Tänään ajoin samaisen lenkin mutta eri päin. Enne yksin johdossa, juurikin tuon väärän suunnan takia (alkumatka lenkistä on sama suunnasta riippumatta, joten oli haaste saada valjakko lähtemään oikeaan suuntaan). Alku meni ihan ok, takana juosseet tytöt yrittivät joka käännöksestä väärään suuntaan eikä Enteellä ollut itsevarmuutta kiskoa niitä oikealle reitille. Jokainen risteys oli siis tahkoamisen takana... Kun vielä yhdistettiin tähän muut pelleilyt, oli soppa valmis. Enne menetti mielenkiintonsa järkevään työskentelyyn, kun ei päässyt eteenpäin haluamaansa tahtia. Seurauksena siis kolme pelleilevää koiraa, joista yksi totaalisen mahdoton, yksi mukana pelleilyssä ja muuten näkemässä mörköjä ja yksi, joka yritti, mutta juoksi lopulta loppumatkasta välissä jo liina löysällä. Huoh. MIKSI harrastan tällaista, mikä on se syy, joka saa aina palaamaan jalaksille? Tuon lenkin jälkeen en todellakaan tiennyt sitä syytä!

Otsikonkin mukaisesti mietin tosissani matkalla, miksi valjakossa pitää olla johtajakoira, sillä yksikään valjakon koirista ei tänään täyttänyt johtajan vaatimuksia. No, päästiin kuitenkin ehjinä takaisin, mutta oli kyllä melkoista sähellystä...

Ehkä ensi kerralla sujuu sitten paremmin.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Johtava Pelleilijä

Treenailtu on, sekä sunnuntaina että tänään Eps juoksi kolmosen valjakossa yksin kärjessä. Molemmilla kerroilla matka oli kaiketi n. 8 km.

Sunnuntaina asenne oli osittain kohdillaan, mutta Enne-pirulainen on oppinut, että vauhdin hidastuessa ylämäissä on ihan ok käydä nostamassa jalkaa ties mihin varpuihin. No, olen eri mieltä: se ei todellakaan ole ok!! Muutamaan kertaan sainkin sitten hyödyntää äänijänteitäni, jotta ipana pysyi kurissa ja nuhteessa. Kun karu fakta julmasta omistajasta iski tajuntaan, alkoi vauhti löytyä ylämäkiinkin. Muutamassa käännöksessä piti vähän kokeilla, jotta mihin suuntaan se musheri koittikaan valjakkoa ohjastaa. Pääsääntöisesti kuitenkin meni mukavasti.

Tänään lenkillä ei kamalia mäkiä ollut, eikä ollut merkkailuakaan kertaakaan! Sen sijaan hevosenkikkareet olivat tooosi mielenkiintoisia ja niiden takia täytyikin pysäyttää koko porukka. Säätöä tuo lenkki oli ihan kaikkien osalta, mutta kokonaisuutena ihan ok lenkki.

Molemmilla lenkeillä paistoi syömättömyys, Enne nirsoili muutaman päivän eli energiaa taisi olla turhan vähän varastossa. Tänään upposi ruokakin jo mukavasti - ilmeisesti iski tajuntaan, ettei kuppiin mitään parempaakaan ole tulossa ;)