Sivut

torstai 24. helmikuuta 2011

Siperianpalveluskoira

Takana on jälleen loistavat toko- ja agilitytreenit. Käsittämätöntä, miten koira voi osata asioita, joita sille ei koskaan ole opetettu ja toimia kuin olisi syntynyt radalle ja toimimaan!

Aloitettiin pienellä tokoilulla, jotta saatiin kontakti kuntoon. Tai no, kunnossa se oli heti alusta alkaen, vaikka epäilin häiriön aiheuttavan pieniä ongelmia. Koiria oli tällä kertaa treenailemassa kuusi, joten häiriötä oli jo ihan mukavasti.

Sitten niihin liikkeisiin:

Perusasento tiivis ja kaunis, pyörimiset kovemmassakin häiriössä sujuivat ilman ongelmia.

Seuraaminen oli taivaallista. Kontakti, paikka, asenne, kaikki oli kohdillaan :) Näitä lisää! Harjoiteltiin täyskäännöstä vasemman kautta, oma opettaminen oli ihan hakusessa, mutta Enne yritti parhaansa mukaan löytää tiensä takaisin sivulle mahdollisimman nopeasti.

Maahanmenot nopeita ja nättejä, joskin sivulla ollessa käsiavusteisia. Nopeutta kuitenkin haettiinkin, joten tarkoituksella autoin kädellä. Edestä meni ilman apuja hyvin.

Seisomista ei taidettu ottaa kuin kerran. Askeleen otti, mutta sitten pysähtyi.

Paikalla makuita otettiin useampi lyhyt, hyvin pysyi vaikka muut touhusivat omiaan. Varmuuden saamiseksi olin pari kertaa itse kyykyssä Enteen vieressä ja palkkailin siitä, tuntui toimivan ihan mukavasti.

Ja sitten siihen agilityosuuteen. Sehän nyt on selvä, että oma vauhtini ei millään riitä Enteen perässä pysymiseen. Voittaakseni aikaa pyörittelin Ennettä muutaman hypyn ympärillä, ja sehän oli heti mukana! Näemmä alkaa jonkunnäköinen ohjaussysteemi löytyä - tai no, Enne alkaa osata tulkita epätoivoisia räpiköintejäni :D

Putkia oli kaksi, toiseen meni ohjaamalla, toiseen ei. Ilmeisesti tuo käyrä putki vielä vähän epäilyttää, mutta hyvin sen sinnekin joka kerta sai, kun kunnolla näytti. (omissa muistikuvissani molemmat putket siis olivat käyrällä, toinen toki enemmän kuin toinen. Ilmeisesti sitten niin reilusti enemmän, että epäilys iski...)

Kepit olivat tämän illan yllätys. Siis miten koira voi osata pujotella ohjattuna, kun viime kerralla koko touhu oli aivan hukassa?! Mutta siis, käsiavusteella meni suorastaan sujuvasti, ja taisi ideakin alkaa hahmottua Enteen päähän. Tuo kun hetken muhii, niin sitten alkaa homma toimia tosissaan!

Kontaktit ovat tietysti hirrrrmuisen hauskoja, kun ne juoksee täysillä ja hyppää esimerkiksi A-esteen huipulta maahan. Yllättävän hyvin meni kaaliin kuitenkin se, että sieltä tullaan ihan alas asti, ja useimmiten kiivetään juurelta ylös eikä hypätä puoliväliin estettä... Lisää työtähän nuo vaativat, mutta sehän on selvä tällä treenimäärällä!

Loppuun vielä muutama kierros leijonan kanssa, ja johan koira oli tyytyväinen! :)

Kokonaisuutena siis mahtava treeni, jälleen kerran! Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun pilvilinnani romahtavat ja putoan maan pinnalle - tällä hetkellä kun ei voisi parempia treenejä toivoa :)

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kutinakatsaus

Tiivistettynä viime ajat kutinan taholta:

Heppa-kana -dieetti , b-vitamiinit, Animal Relaxant -pesut ja ties mitkä muut käytössä olleet keinot helpottivat kutinaa huomattavasti ja lopulta lopettivat sen kokonaan. Huonoahan tässä on se, etten itsekään tiedä, miten mikäkin näistä keinoista vaikutti. Parempi olisi ollut testata keinoja yksitellen ja eritellä toimivat ja toimimattomat, mutta en missään tapauksessa halunnut hidastella, kun kutina oli pahimmillaan.

Dieetti toimi, mutta johti kuitenkin vähärasvaisuudellaan laihtumiseen, ja Enne oli kuin luuranko. Apuun otettiin possun rasva, ja ruoka-annos koostui 50-50 suhteessa hepasta ja possusta. Kana pysyi edelleen rinnalla, lisäksi otettiin myös lampaan luut. Tilanne pysyi samana, eli ei kutinaa - jee!

Viikonloppuna olimme vanhemmillani. Enne söi koko viikonlopun hevi-NEUta. Kutina alkoi taas. Syy on edelleen mysteeri: kuiva huoneilma, ruoka, pöly, mikä??

Nyt siis palataan askel taaksepäin, ja pidetään ruoka toistaiseksi toimivaksi todetulla linjalla. Katsotaan, katsotaan... Missään tapauksessa tilanne ei tällä hetkellä ole yhtä paha kuin se oli tämän "jakson" alussa, eli mitään radikaalia (kuten sen kortisonin aloittamista) en nyt lähde asian eteen tekemään.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Aivoja ostettavissa?

Hakusessa yhdet edes kohtalaisesti toimivat ihmisaivot! Vapautuminen toivottavaa mahdollisimman pian, myös enemmän käytetyt mutta toimivat kelpaavat.

Tänään treenattiin siis tokoa. Kerrankin ihan suunnitelmallisesti: namit mukaan lenkille, lenkin jälkeen K-Supparin parkkikselle ja ei muuta kuin treenaamaan!

Kana on näemmä THE JUTTU Entsulle, sen eteen tehdään lähes mitä vaan ja lähes missä vaan. Niin myös parkkiksella. Tokihan se näin sunnuntaina ei ollut vilkkaimmillaan, mutta oli siellä autoja ja ihmisiä kuitenkin. Ja pehmeää laskua tässä haettiinkin.

Aloitettiin seuraamisella. Kontakti toimi, häntä heilui ja molemmilla oli ältsin kivaa. Paikka nyt ei ihan optimaalinen ollut, mutta siinä sivussa kuitenkin. Näitä ehtii vielä hioa, kunhan ipana nyt toimii häiriössä alkuun edes jotenkin, se on pääasia. Käännökset ja vauhdin muutos ok. Tajusin kuitenkin, ettei olla harjoiteltu sitten lainkaan täyskäännöstä vasemman kautta. Tämän voisi ottaa työn alle lähiaikoina.

Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista treenattiin vähän soveltaen. Maahanmenoa perinteisesti edestä ohjaamalla, mutta lisäksi myös eteenpäin kulkiessa kädellä houkutellen. Tavoitteena tässä saada koira laskeutumaan suoraa ja nopeasti, vaikka ympärillä tapahtuukin. Toimi, tätä varmistellaan jatkossa vielä lisää. Seisomista otettiin perinteisesti peruuttamalla, mutta myös eteenpäin kulkiessa koiran eteen kääntymällä. Pyrkii ottamaan aina sen askeleen tai kaksi käskyn jälkeen, tähän täytyy puuttua tosissaan! Mutta ajatus on hyvin hanskassa, siitä plussaa.

Istu-maahan -litania sujui hyvin, asennot vaihtuivat nätisti, ei ennakointia eikä liikettä mihinkään suuntaan. Viimeisessä istumisessa korjasi takapuolen asentoa, muuten puhdas suoritus.

Sivulle-pyörähdykset hyviä kuten aina, alkaisin jo huolestua, jos tämä ei toimisi :)

Ja sitten, se murheenkryyni. "Fiksuna" ajattelin hyödyntää poikkeukselliset olosuhteet treenaamalla myös paikkamakuuta. Ihan hyvä ajatus sinänsä, mutta ÄLY HOI! Pakkasta on se ties miten paljon, ja vaikka itsellä on ihan lämmin siinä auringossa seistessä, ei ulkona muutenkin makaamista välttelevä husky välttämättä innostu asiasta. Ja niinhän siinä kävi, että Enne nousi pariinkin kertaan, ennen kuin nerokas omistaja ymmärsi, mistä on kyse (ja tämäkin älyväläys siinä vaiheessa, kun koira koittaa maatessaan nostella jalkojaan). Loppuun saatiin sitten ihan muutaman kymmenen sekunnin ehjä makuu, mutta kyllä taas pännii oma typeryys! Miten se voi olla, ettei vaan opi?! Koira yrittää parhaansa mukaan tehdä juuri niinkuin käsketään, eikä omistaja omassa ylhäisyydessään ymmärrä pätkän vertaa, mikä meni pieleen... Huoh.

Kokonaisuutena kuitenkin Enteen kannalta hyvä treeni, korvat olivat tallella ja touhu maittoi mukavasti. Tällaisia treenejä voisi ottaa useamminkin lenkin päälle - kun vaan muistaa namien lisäksi pakata myös ne aivot matkaan mukaan :)


Ja jokohan sen meidän tokoilutavoitteen uskaltaisi sanoa ääneen? Tähtäimessä on siis ensin muutamat mölleilyt keväällä, ja paikkamakuun varmistuttua viralliset toivottavasti jo loppukesästä. Saapi nähdä, miten koirakon käy!

Sekalaista ajelua

Viikonloppu meni ainakin osittain melkoisissa hulinoissa. Torstaina olin avustamassa Erjaa turistikeikalla, Enne mukanani. Ennen asiakkaiden tuloa ajoimme n. 3 km lenkin, jolloin Enne pääsi juoksemaan porukkaan mukaan. Eps juoksi pyörässä Bean kanssa. Rähinöitä tai muita älyttömyyksiä ei ollut, Erjan perässä kun ajeltiin (=ts. Enne kuvitteli olevansa kisassa, eikä sitä pätkääkään kiinnotanut kenen vieressä juoksee tai ei juokse). Mukavalla tahdilla mentiin. Asiakkaiden ajeluttamisen ajan Enne odotteli autossa, ja lopuksi ajoin nelosella n. 4km matkan takaisin Erjalle. Pieniä ongelmia lukuunottamatta matka sujui mukavasti ja todella vauhdikkaasti - eikä Enne tällä kertaa ollut osallisena ongelmia aiheuttaneisiin tilanteisiin. Rähinät jäivät muiden tapahtumien varjoon, alun pari eteenpäin suunnattua murrausta jäivät matkan ainoiksi.

Lauantaina kävin ratsastuslenkillä Erjan kanssa, ja Enne sai sen aikaa riekkua tarhassa ah-niin-ihanan Nortonin kanssa. Enne ja Norton viihtyvät yhdessä paremmin kuin hyvin, taitavat täydentää toisiaan hyvin älyttömyyksillään. Lauantain bravuuri oli leikki, jossa molemmat koirat hyppäävät kopin katolle ja asettuvat seisomaan rinnakkain. Sen jälkeen molemmat nojaavat voimiensa takaa toisen kylkeen tavoitteenaan tiputtaa toinen ennen omaa tippumistaan. Hampaita tai muita apukeinoja ei käytettyä, ainoa ase oli nojaaminen. Tiedä sitten, mistä tämäkin leikki keksittiin...

Lisäksi kävimme ajamassa lauantaina erästä lyhyttä uranpätkää auki, Enne jälleen pyöräparissa Bean kanssa. Rähinää ja älyttömyyksiä olikin sitten tällä kertaa oikein urakalla. Näemmä Ennettä ei edelleenkään voi juoksuttaa ns. normaalisti, vaan aina täytyy miettiä etukäteen, kenen viereen sen voi laittaa. Ärsyttävä piirre koirassa, toivottavasti katoaa iän myötä. Jalaksilta kun tuohon käytökseen en hankala puuttua, vähintään pitäisi olla mukana joku toinen, jotta komentamaan pääsisi ihan koiran rinnalle. Reen ankkuroinnissa kun menee turhan kauan aikaa...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pakkaspäivään päälle

Nyt, kun kovat pakkaset koettelevat ja ihastuttavat, ovat lämpimät vaatteet tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Itse harrastan kerrospukeutumista, jossa päälimmäisenä kerroksena on kunnon toppatakki ja -housut. Niiden alla pakkaslukemista riippuen yksi tai useampi kerros.

Tänä talvena olen päässyt testaamaan ensimmäistä kertaa merinovillaisia vaatteita, enkä voi kuin kehua! Lämmittävät, ovat mukavia päällä ja sen verran ohuita, että kerroksia saa hyvin puettua useampia, jos niille on tarvetta.

Itse käytän Ullmaxin tuotteita, joista käytössäni on tällä hetkellä Merino Supersoft Set Women ja Merino Supersoft Polo. Lisäksi juuri saadussa paketissa odottavat käyttöönottoa kaksi merinovillaista sukkaparia.

Melko arvokkaitahan nuo ovat, mutta ainakin omasta mielestäni hinta-laatusuhde on kohdillaan :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ajelua auringossa

Aivan mahtava ilma ollut viime päivinä! Aurinko paistaa, mukavasti pakkasta eikä kamalaa tuulta. Lisää näitä, kiitos!

Eilen ajelimme Lassen kanssa 12 km, Lasse alun kutosella edellä, minä nelosella perässä - ja puolivälissä vaihto. Enne pääsi tällä kertaa johtoon Sinnin kanssa, koska viime kertainen johtajakokoonpano ei ollut ihan paras mahdollinen, ja tarkoitukseni oli lähteä liikenteeseen samalla porukalla. Menomatka sujui hyvin (tietysti, kun toisen perässä kuljetaan), mutta paluu olikin haastavampi... Käännöksen jälkeen koko valjakko teki stopin, ja kesti hetken saada koirat liikkumaan yhtään mihinkään. Enne vilkuili taakse oikein urakalla, koitti lähteä täysillä eteenpäin, mutta kun vauhti ei kiihtynyt riittävästi, vilkuilu jatkui. Pitäisi saada ipana oppimaan, että vaikka edettäisiin kävelyvauhtia, nokka pysyy menosuuntaan! Muutoin sujui ihan kohtuullisesti.

Tänään kävimme sitten 18 km lenkin, tällä kertaa lähdin itse edelle kutosella ja Lasse perään kympillä. Tarkoitus oli ottaa ohitus n. 7 km kohdalla, mutta sitä ei koskaan tehty... :D Enne pääsi jälleen johtoon Sinnin kanssa.
Alku oli melkoista sählinkiä, ja tulipa siinä pieni narttujen yhteenottokin. Enne käyttäytyi täysin epä-Ennemäisesti, sillä narttujen hammastellessa se heittäytyi maihin, koitti kääntyä ympäri eikä olisi lähtenyt matkaan lainkaan. Kun koirat olivat vihdoin ojennuksessa, sain Enteenkin lähtemään hyvin matkaan. Ensimmäiset 6 km menivät hyvin, sitten alkoi vilkuilu. Tätä jatkui ehkä parisen kilometriä, sen jälkeen Epskin keskittyi juoksemiseen ja valjakkonsa johtamiseen. Kyllä näki, miten pieni nautti saadessaan vihdoin juosta haluamaansa tahtia ilman jarrutteluja :) Jossain kohdassa (väsymyksen yllätettyä) vilkuili taas vähän, mutta matka jatkui mukavasti.

Arviolta 14 km:n kohdalla Enne yhtäkkiä alkoi katsella ympärilleen, kuunteli tarkasti ja keskittyi ympäristöönsä huomattavasti tavallista enemmän. Tätä jatkui oikeastaan enemmän ja vähemmän koko loppumatka. Perille päästyäni selvisi, että matkassa oli useampikin valjakoita, joten ilmeisesti olimme juuri välttäneet kohtaamisen toisten porukoiden kanssa ja Enne oli näiden menoa kuunnellut ja jälkiä haistellut.

Loppuun vielä muutama kuva tältä päivältä:





Oma tiimini


Lassen porukka


Nti Musherin viehättävä pakkas-look

perjantai 11. helmikuuta 2011

Lumikenkäretki kuvin

Ihana auringonpaiste, sopiva pakkanen ja hyvää seuraa - mitä muuta lumikenkäretkeltä voisi toivoa? Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä päivän tunnelmia:
(Nelijalkaisina tähtinä Enne ja Aino (Groovy Spirit's Boogie Bianca))


























torstai 10. helmikuuta 2011

Miljoonan hymiön ja sydämen päivä

Katsotaan, miten käy... Takana on Maailman Parhaat Treenit Maailman Upeimman Koiran kanssa - saa nähdä riittävätkö sanat kuvaamaan tätä riemun ja onnellisuuden tunnetta!

Vuookrasimme siis kolmelle koirakolle agility- ja tokohallin tunniksi käyttöömme. Tarkoituksena oli ottaa agilitysta ihan perusjuttuja, opetella esteitä ja koittaa ehkä muutaman esteen sarjaa, jos Enne näyttää oppivan esteet hyvin. Lisäksi päätin hyödyntää tilaisuuden ja ottaa pientä tokotreeniä häiriössä, sitä kun ollaan kaivattu jo pidemmän aikaa.

Aloitetaan agilityn analysoinnista: Ensinnäkin, miten tuo koira ihan oikeasti osaa nuo esteet?! Hypyt vielä ymmärrän, mutta kun kontaktit ja putkikin menevät oikeaoppisesti, ei paljon jäänyt opettamista :D Ensin harjoiteltiin siis yksinkertaisia hyppyjä, suoraa putkea ja varmisteltiin kontakteja. Eps oli hihnassa varmuuden vuoksi, en halua sen oppivan, että on ihan jees syöksyä muiden koirien luokse. Pujottelua harjoiteltiin myös, se on hieman hakusessa - ja miksei olisi, kun ei olla sitten viime kesän treenattu sitä kertaakaan? Yksittäisten esteiden jälkeen otettiin pientä radan tynkää. Ja siitähän se riemu repesi, Enne veti juoksuhepulia ja itse tuskaisena koitin ehtiä ohjata sitä riittävän nopeasti. Ei toivoakaan onnistumisesta. Mutta Enne pysyi hanskassa ja palasi luokseni, vaikka vauhdin hurmassa ehtikin suoritella muutaman esteen ilman ohjausta! Ylipäänsä ohjaukseen pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota, sillä tällä hetkellä Enne juoksee täysillä, kuuntelee loistavasti, mutta ei vaan ymmärrä ohjaustani. Se ei siis osaa vielä lukea kroppaani tässä lajissa niin, että osaisi yhdistää liikkeet toivottuun toimintatapaan. Lisätreenillä tämä korjaantuu varmasti, siis en ole lainkaan huolissani.

Kontaktit pyrin ottamaan varman päälle, ts. vauhdin hiljennys ja koira "käteen". Hyvin tuo näytti ymmärtävän, tai ainakin seuraavan kädessäni ollutta kanaa :D Mutkaputki oli alkuun hurja ja kamala, mutta niin vaan sekin alkoi sujua - kunhan vaan sohin koiran juurikin putkeen sisään, enkä hyppäämään siitä yli tai muuta vastaavaa. Pujottelukin alkoi sujua jo muutaman kerran jälkeen mukavasti. Ja tosiaan, kyllä se radan pätkäkin sujui! Ihmetystä aiheutti myös Enteen käännökset: "täällä" käsky todella käänsi koiran niin, että paikoitellen se kynti lattiaa kääntyessään täydestä vauhdista. Mahtavaa!

Tokossa otettiin suurimmaksi osin paikkamakuuta ja seuraamista. Myös yksi liikkeestä maahanmeno (sivulta) ja yksi seisominen (edestä). Paljon kontaktinottoja käskystä, samoin sivulla pysymistä.

Paikkamakuu oli totaalinen yllätys. Sehän makasi, ja sehän pysyi! Siinä vaiheessa iski kriisi, kun jätin Enteen makaamaan ja menin auttamaan Petraa agilityradalle. Nousi ja liikkui, mutta ei lähtenyt huitelemaan. Kun lähdin kohti, palasi makuukohtaan. Uusi yritys, pysyi nätisti. Muutenkin pysyi kivasti, vaikka itse kävelin, seisoin vieressä, edessä, Petra treenasi Ainon kanssa radalla... Pysyi.

Seuraaminen nättiä. Paikka oikea ja asento sopivan tiivis, ei kuitenkaan hinkannut jalassa kiinni. Silmät tosin kohdistuivat lähinnä kanakäteen, mutta sai siltä nätin kontaktinkin esiin.

Liikkeestä maahanmeno toimi, mutta vasta toisesta käskystä. Testimielessä sen otinkin, en uskonut kerrasta menevän.

Seisomisessa otti muutaman askeleen, toisesta käskystä pysähtyi. Jälleen testailua.

Kontaktit nättejä ja koira todella täynnä yhdessä tekemisen halua! Näitä päiviä kun saisi lisää! Ja ihan oikeasti, en kaipaa enää pätkääkään palveluskoiraa, jos meillä alkaa tekeminen toimia näin mahtavasti. Ei tätä tunnetta voi edes kuvailla, uskomattoman hyvä fiilis jäi näiden treenien jälkeen! Loppuun otettiin vielä muutama agijuttu leijonan kanssa. Kerrankin voi kehua itseään: loistava päätös, koira syttyi lelusta ja sai parhaan mahdollisen lopetuksen treeneille :)

Koottuna siis: kaikki oli upeaa ja mahtavaa ja Enne on maailman paras koira ikinä <3

Huomenna suuntaamme Petran ja Ainon kanssa lumikenkäretkelle, ja illalla minä itse menen kuuntelemaan parin tunnin luennon koiran luonnollisesta ruokinnasta :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Siitä ruokinnasta...

Sattuipa silmiini linkki, jonka haluan jakaa kanssanne. Toisille ehkä peruskauraa, toisille täysin uutta, ehkäpä jopa jotakin pohdiskeltavaksi.

Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan Juha Kareksen blogista tekstin "Haasta pennut ruualla ja ruoki ne luonnollisella tavalla".
Facebook-termistöä käyttäen - tykkään!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Huippuherkullista tokoa

Tänään otin projektiksi treenata tokoa. Hain kaupasta maustamattomia kanafileita, paistoin ja leikkelin niitä nameiksi - täytyyhän treeneissä olla kunnon herkut! (todellisuudessa en koskaan aiemmin ole ostanut vastaavia nameja koiralle, mutta pysyäkseni heppa-kana -ruokavaliossa en muutakaan keksinyt)

Jo paloittelun aikana alkoi ensimmäinen harjoitus: Enne makaamaan, ja paikkamakuu alkakoon! Pysyi hyvin ilman palkkaa ehkä pari minuuttia. Sen jälkeen kana oli paloina ja Tommi the häiriötekijä sai astua kehiin. Itse seisoin ja varmistin käskyä, kehuin ja seurasin vierestä, kun Tommi hyppi, potki lelua, juoksi huoneesta... Hyvin pysyi, ei edes yrittänyt nousta. Palkkasin muistaakseni muutaman kerran välissä. Sitten tein itse kyykkyyn-ylös -hyppyjä. Ei ongelmaa. Vaan sitten löytyi se nostava tekijä! Kehuin Ennettä erityisen innokkaasti, ja johan nousi kyynärät! Käskystä takaisin maihin ja riemuhuudot ja kehukiljunnat käskyn ollessa päällä. Ei noussut enää, hyvin meni siis. Nyt alkaa tuntua, ettei tuo paikkamakuukaan NIIN mahdoton ajatus ole. Lähinnä pelottaa kisoja ajatellen se, että joku toinen lähtee juoksemaan. Siinä tilanteessa ei Eps enää taatusti pysy aloillaan... Pitäisi saada treeniä itse asiassa tähänkin, ihan järkättyjä tilanteita siis.

Sivulletulot olivat normaalin napakoita, kerran tarjosi eteen maahanmenoa, mutta pieni kropan liike riitti korjaamaan. Uskomatonta, miten hyvin tuo ipana lukee minimaalisiakin liikkeitäni! Seuraamista saatiin tooosi lyhyt pätkä, sisällä sitä on käytännössä mahdoton harjoitella. Tuo pieni meni hyvin kuitenkin, saipahan otettua kunnon kontaktitreeniä ;)

Istu-maahan -litania sujuu, mutta siihen yhdistetty seisominen kohtasi uuden ongelman. Käsimerkkinä liikkeessä on ollut kämmenten nosto kämmenpuoli ylöspäin, mutta tänään Enne kuvitteli sen tarkoittavan tassun antoa. Käteni tietysti ovat liian korkealla kyseiseen temppuun, mutta Enne näppäränä päätti antaa tassua hypäten samalla minua vasten... Jotenkin tuntuu, että lisätreeni olisi paikallaan tässäkin :D kuitenkin muutaman käskyn jälkeen palasi kaivattukin liike muistiin, ja hyvinhän tuo pysyi seisomassakin.

Yksi liikkeestä maahanmeno ja yksi seisominen (edestä kumpikin), molemmat hyvät ja varmat.

Loppuun otettiin vielä ihka uusi liike Enteelle: luoksepäästävyys. Tätähän ei olla testattu sitten missään määrin aiemmin, joten Eps sivulle, kanaa käteen ja Tommi räpeltämään kuono-osastoa. Tassua annettiin kiitettävästi ja alkuun Enteellä oli vaikeuksia pysyä paikallaan, mutta lopulta alkoi sujua jo ihan mukavasti. Suurin ongelma taisi olla se, ettei Enne saanut pidettyä kontaktia tutkimisen aikana! Käsittämätöntä, missä vaiheessa tuo on kontaktin merkityksen oppinut?!


Treeneistä jäi hyvä mieli, vielä kun pääsisi testaamaan oppeja häiriössä ja muualla kuin kotona... No, torstaina vuorossa on pitkään odotettu agilitykokeilu, joten ehkäpä siellä palataan maan pinnalle koiran osaamisen ja malttamisen suhteen ;D

maanantai 7. helmikuuta 2011

12 km

Eilen käytiin Lassen kanssa ajelemassa, alkumatkan Lasse kutosella edellä ja minä nelosella perässä, puolessävälissä vaihto.

Enne juoksi takana Kessun kanssa. Valjastettaessa meinasin tulla pieni yhteenotto, kun Enne ja Kessu tapansa mukaan tutkailivat toisiaan, ja samaan aikaan Sinni-johtaja kääntyi ympäri ja kuritti Ennettä. Eps tietysti oli heti valmiina antamaan takaisin, joskin taisi luulla Kessun napanneen. Karjaisu ja hanskalla huitaisu lopettivat tilanteen, ja sen jälkeen ei pärinöitä tai muita turhuuksia ilmennyt.

Menomatka sujui (luonnollisesti) hyvällä asenteella. Paluu olikin vähän haastavampi, kun takana tuli toinen porukka. Enne osaa hienosti nostaa laukalle ja olla vilkuilematta taakse, mutta valitettavasti tämä taito on olemassa vain niin kauan, kun muukin porukka tekee samoin. Jos vauhti ei ole riittävän nopea, alkaa vilkuilu. Ja sitä onkin sitten paljon. Lisätreeniä tähän siis, olisi ollut jännä nähdä olisiko Enne saanut koko porukan laukalle, jos olisi ollut kärjessä... Ehkä sitäkin voi testata joskus :)

Keli oli lämmin, koirat haukkoivat lunta ja musher itse oli hiestä märkä takaisin tultuaan. Melkoisia mäkiä pikkuvaljakolle tuolla reitillä...

Kutina vol. 3

Päivitystä kutinatilanteeseen:

Paukamat Enteen mahasta katosivat, mutta kutina jatkui edelleen. Lisäksi Enne on saanut oikeaan takajalkaansa pienen nirhaman, jota luonnollisesti pitää hoitaa. Myös etutassut anturoiden välistä punoittavat, ja ovat aivan eri väriset kuin takatassut.
Lähdin siis avunhankintakierrokselle, jonka seurauksena meiltä löytyy nyt Bacibact-voidetta, Biotiini Forte -kapseleita sekä Relaxant Animalin hoitavaa pesunestettä ja hoitoseerumia.

BF-kapseleiden annon aloitin heti lauantaina, samoin kuin nirhaman hoidon Bacibactilla. Pesunesteellä pesin Enteen tassut ja mahan/nivuset eilen, ja sen jälkeen laitoin tassuihin hoitoseerumia.

Kaulurin laitoin Enteelle yöksi, jotta sain takajalkaan kunnon voidekerroksen.

Nyt aamulla Enne on vaihtelevasti nuollut ja purrut itseään, ehkei kuitenkaan yhtä paljon kuin aiemmin. Vai näkeekö mieli vain sitä, mitä haluaa? Mahan punoitus ainakin näyttäisi laskeneen. Suurin ongelma Enteen omissa hoidoissa on juurikin tuo nirhauma, jota se haluaisi hoitaa koko ajan.

Ruokapuolella teen vääräoppista eliminaatiota, joten Enne syö tällä hetkellä heppaa ja kanaa. Lähinnä haluan siis nähdä, voiko nauta olla osasyy oireille, tulevatko oireet kuivamuonasta (josta avasin siis uuden säkin hieman ennen tilanteen repeämistä käsiin) vai mistä ihmeestä on kyse. Jotain kasvislisukkeita täytynee kuitenkin tuohon ruokaan lisäillä, jotta mahan toiminta pysyy kuosissa. Vitamiinit tulevat edelleen purkista, joten niistä ei tarvi huolehtia.

Katsotaan, miten tässä käy...

perjantai 4. helmikuuta 2011

Suojakelin treenit

Alkaakohan näitä uusia postauksia tulla vähän turhan tiheään tahtiin? :D No, te, jotka blogia luette, voinette itse valikoida ne mielenkiintoiset ja jättää loput huomiotta... ;)

Eilen ja tänään treenailtiin siis taas. Molempina päivinä käytiin sama n. 8 km lenkki kolmella koiralla. Eilen Enne oli yksin pyörässä ja juoksi oikein hyvällä asenteella ilman ongelmia. Lämpimän ilman takia haukkoi lunta, mutta se ei pahemmin häirinnyt juoksua.

Tänään Eps pääsi piiitkästä aikaa kärkeen, ja yksin ipana johdatti valjakon lenkin läpi. Hienosti sujui, käskyjä totteli kerrasta ja keskittyi johtajana toimimiseen. Ainoaksi ongelmaksi nousi jälleen vauhdin hiipumsta seurannut kuvitelma, että merkkailu on ihan sallittua. Noo, kerran ehti sen tehdä, sen jälkeen alkoi oppi mennä perille ;) Pihoilla olleiden koirien ja hevosten ohitukset sujuivat mallikkaasti, ilman mitään odottamaani shown poikasta.

Molempien päivien treeniin olen siis tyytyväinen. Mitä ilmeisimmin on myös Enne - pääsihän se sekä juoksemaan valjakkoon että riekkumaan pikku-Nortonin kanssa :)