Sivut

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Umpihangessa

Eilen Enne pääsi pitkästä aikaa leikkimään, kun teimme treffit Petran ja Ainon kanssa koirapuistoon. Aluksi paikalla oli myös sekarotuinen narttu, ja Ennehän oli riemuissaan kahdesta tytöstä. Tunnin verran viivyimme reissussa, ja kotona oli sen jälkeen tyytyväisesti iltansa nukkunut koira ;)

Tänään päätin aikaisen kotiintulon seurauksena lähteä lumikenkäilemään Lahden maastoihin ensimmäistä kertaa. Alkumatkasta pysähdyimme lähistön pellolle, jossa Eps sai pitkästä aikaa juosta hetken vapaana. Lunta oli sen verran runsaasti, että Enne ei edes yrittänyt lähteä tutkimusmatkoille, ja itse yritin ulkoiluttaa kameraa pitkästä aikaa. Tietenkään juuri kyseiselle pellolle ei aurinko enää lenkkimme aikaan paistanut, mutta joitakin otoksia (...ei niin hyviä kylläkään...) sain kyllä napattua.

















Irti juoksemisen jälkeen suuntasimme metsään, jossa (kuljettuamme ensin hetken polkua pitkin) otimme umpihangen haltuumme. Lunta oli p-a-l-j-o-n, ja kulkeminen oli rankkaa niin Enteelle kuin itsellenikin. Aikamme kuljettuamme alkoi Eps väsyä niin, että ensimmäistä kertaa koskaan sain todella käskeä sen edelleni kulkemaan! Jos Enteellä olisi tietokonepeleistä tuttu energiavarastoa ilmoittava merkkivalo, olisi se ollut punaisen puolella pidemmän aikaa tämän päivän lenkillä - kerrankin ;)

Kotiin päästyämme Enne söi hyvällä halulla ja nukkuu nyt rauhallisesti omalla pedillään. Ihanaa, kun kerrankin saa oikeasti koiran väsytettyä itse, ilman vetovaljaita tai koirakavereita ;D

6 kommenttia:

  1. teillähän siellä etelässä on ihan kivasti lunta, ei yhtään sen vähempää kuin täällä pohjoisessa. Lumikenkäily on meän koiristaki hauskaa.

    VastaaPoista
  2. Mainioita kuvia! Ihanan vekkulin näköinen ilme :-)

    VastaaPoista
  3. Milla: lunta on kyllä oikein kivasti täälläkin! Välillä tuli metsässä kahlatessa jo sellainen olo, että vähän vähempikin voisi riittää... Mutta eipä tarvi ainakaan murehtia jalasten puolesta treenaillessa :)

    Viivi: kiitos :) Enne on kyllä ihan itsensä näköinen noissa kuvissa, erityisesti tuossa kolmannessa otoksessa on sen ominainen kieroiluilme :D

    VastaaPoista
  4. Hauskoja kuvia!

    Mun onkin pitänyt kysyä, voitko pitää Ennettä irti. Ilmeisesti siis pienellä varauksella ja riittävän kaukana teistä ja ihmisistä? Tuisku ei ole pitkään aikaan juossut muualla kuin koirapuistossa, olen kyllä nyt harkinnut lumikenkäilyä ajatuksella, että ei se kai kovin kauas tuossa lumimäärässä häivy. Mutta mitäs sitten jos häipyykin, jaksaako tulla enää takaisin autolle? Haluaisin pitää koiraa vapaana, mutta kun T on niin kovin itsenäinen, että sitä ei paljon kiinnosta pysyä lähellä. Ja sitten kun täällä on kaikissa metsissä vielä hirviä, joiden perään on kiva lähteä. Huoh. Seuraava koirani on varmastikin jokin paimenkoira, josko sellainen pysyisi vapaanakin hallinnassa. :)

    VastaaPoista
  5. Enne ei oikeasti ole irtipidettävää sorttia. Pentuaikoina pysyi hyvin, mutta aikuistuminen toi mukanaan vahvan saalis- ja riistaviestin. Toisin sanoen nykyään pysyy ihan ongelmitta, kunnes näkee jotain liikkuvaa. Silloin lähtee perään, eikä kuule eikä nää mitään muuta. Kyse ei siis varsinaisesti ole tottelemattomuudesta, vaan yksinkertaisesti niin vahvasta vietistä, ettei Enteellä enää ole korvia tai silmiä millekään muulle. Lisäksi en voi olla varma, tuleeko tuo esim. peuran jäljiltä takaisin käskystä, vai viekö saalistusvietti voiton silloinkin. Jänisten ym. jäljiltä saa vielä käskettyä pois.

    Ollaan edistytty paljon tuon saalisvietin hillitsemisessä, mutten usko että on ylipäätään mahdollista saada viettiä niin hyvin hallintaan, että Enteestä tulisi varmasti irtipidettävä.

    Muutenhan Enne ei lähde läheltäni, käy tarkistamassa että olen mukana ja seuraa liikkeitäni ja kulkusuuntiani tarkasti. Sinänsä harmi, että tuo riistavietti on niin vahva, muutoin Enne olisi tosi kiva lenkkikaveri vapaana. Tuo vietti onkin ainoa asia, jonka toivoisin Enteessä olevan toisin, muuten se on täydellisempi kuin uskoin yhdenkään koiran minulle olevan.

    Nykyisin Enne lenkkeilee satunnaisesti irti lähinnä pelloilla tai talviaikaan jäällä, jolloin itsellä on hyvä näkyvyys ja karkuun lähtevien eläinten määrä minimoitu.

    VastaaPoista
  6. Ah, kuulostaa kovin kovin tutulta. Tuiskukin pysyi tosi hienosti lähellä pentuna, mutta ei pysy enää. Se lisäksi lähtee pelkän hajun perään ja musta tuntuu että ilman erityistä syytäkin. Sillä ei ole siis mitään tarvetta pysyä lähelläni tai huolestua jos joutuu liian kauas. Mutta toivon, että jos kärsivällisesti pidän hihnassa ja keskeytän kaikki eläinten jälkien haistelut (talvella helppoa, kesällä mahdotonta), niin ehkä sitä joskus kymmenen vuoden päästä voi pitää irti. ;)

    VastaaPoista