Sivut

maanantai 31. tammikuuta 2011

Kutina vol. 2

Päivitystä kutinatilanteeseen: paukamat mahan alueelta ovat kadonneet ja kutina selvästi rauhoittunut. Edelleen tulee hetkiä, jolloin Enne käy suorastaan maanisesti itsensä kimppuun, mutta nämä hetket harvenevat koko ajan. Yksinollessaankaan ei näytä syöneen itseään rikki. Ehkäpä se tästä helpottaa ilman lääkekuureja...

Perjantai-iltana homma karkasi käsistä totaalisesti, eikä kutinasta tullut loppua millään. Onneksi kaapissa oli kauluri, joka antoi Enteelle nukkumisrauhan - se kun ymmärtää, että kauluri kaulassa on turha edes yrittää kutitella. Yksi ilta kauluri kaulassa onneksi riitti, ja sen jälkeen kutina helpotti niin, että pärjättiin ilman.

Ruokinnassa ollaan jätetty kuivaruoka hetkellisesti kokonaan pois, ja ruokavalio koostuu tällä hetkellä lihoista, rasvasta ja luista. Vitamiinit ja mineraalit otetaan purkista. Myös sinkki otettiin taas käyttöön, josko se helpottaisi iho-oireita. Samoin ruokaan on mennyt hippunen valkosipuli, eipä siitäkään varmasti haittaa ole. Näillä mennään nyt toistaiseksi, muutaman viikon kuluttua voisi palautella kuivaruokaa mukaan kuppiin ja katsoa, miltä tilanne sitten näyttää.

Loistavaa lukemista

Tänään sain vihdoin ostettua sen, jota olen jo pidemmän aikaa mietiskellyt:





Suuri Retkeilykirja on kattava teos retkeilyn maailmaan. Muutaman selailukerran jälkeen vaikuttaa opukselta, joka on täynnä täyttä asiaa. Tähän on tutustuttava paremmin, ja mikäs sen oivallisempi keino kuin ostaa kirja omaksi. Infon alennusmyynneissä hintaakin jäi vaivaiset 12,90€ - suosittelen!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tarpomista

Tänään oli tosiaan vuorossa se parikymppinen. Raine kävi eilen lanaamassa treeniurat (treenaillaan samoissa maastoissa), ja pitihän ne tänään käydä testaamassa. Harmi vaan, että viime yönä Lahti-Vierumäki -akselilla (ja varmaan muuallakin) riehui melkoinen myräkkä... Alkumatka meni hyvin, ura oli hyvässä kunnossa, vaikka lunta olikin tupruttanut. Vaan toista se oli puolivälin tienoilla. Koko uraa ei näkynyt missään, ja niin sitten tarvottiin umpisessa Lasse kympillä edellä ja minä vitosella perässä. Enne jaksoi hyvin, mutta vauhti olikin rauhallinen. Eps juoksi tällä kertaa yksin, takanaan Kessu ja Kossi. Ihme kyllä isojen poikien kanssa ei ollut ongelmaa, ajattelin Enteen vilkuilevan taaksepäin, vaan mitä vielä! Nätisti juoksi. Ainoaksi ongelmaksi nousi se, että yksin juostessaan Enne pääsi vaihtamaan puolta halunsa mukaan (eli juoksi puolet umpisesta vähintään yksi jalka eri puolella pääliinaa kuin muut koivet). Loppumatkasta vaihdettiin niin, että ajoin edellä ja Lasse perässä. Vähän Enne vilkuili, ei pahasti kuitenkaan. Valitettavasti vaan johtajatytöt olivat sitä mieltä, että lenkkeily olisi jo riittänyt, minkä seurauksena jouduin himmailemaan - pojat kun olisivat jyränneet yli ja eteen. Tässä Enne vähän vilkuili K&K:ta, kun pääsivät melkein iholle, ellen ollut kärppänä jarrulla. Samoin alkoi taas jalan nostelut ja muut, kun ei kukaan pitänyt vauhtia yllä enkä voinut antaa poikienkaan paahtaa omaa tahtiaan...

Vaan selvittiinhän sieltä ehjinä, mutta rankkaa oli niin koirille kuin itsellekin (se, joka väittää, ettei valjakkourheilu ole urheilua, voi ihan itse mennä testaamaan nuo nousut (=potkimiset) ja kahlailut!).

lauantai 29. tammikuuta 2011

Valjakointia ja tokoilun tynkää

Tänään käytiin tekemässä 12 km treenilenkki nelosella. Enne juoksi hyvin, joskin oli lenkin jälkeen sitä mieltä, että koska ei juostu täysillä, ei koko lenkkiä tehtykään. Uudestaan olisi pitänyt päästä. Ei tyhmäilyjä niin minkäänlaisia, nätisti meni ja asenne oli kohdillaan. Huomenna olisi tarkoitus katsoa, miten kauan viivytään 20 km lenkillä viiden koiran porukalla ;)

Joku päivä tuossa treenailtiin pienesti tokoa. Sivulletuloja pyöriteltiin, hyvin toimivat. Tätä ollaan kyllä jauhettu jo niin kauan, että olisikohan aika keksiä jotain muuta hinkattavaa... Asento kuitenkin on kunnossa ja Eps tulee oikeaan paikkaan nätisti ja tuntuu jopa tykkäävän liikkeestä, voisi olla hyvä idea antaa olla koko jutun hetken aikaa, ennen kuin tapan innon ;)
Otettiin istu-maahan -litaniaa, ensimmäistä kertaa yhdistettiin seisominenkin mukaan (muistutuksena itselleni: käskynä toimi "ylös", kun kuitenkin tämän unohdan ennen seuraavia treenejä). Hyvin toimi, seisomista haki ensin, mutta muutaman kerran jälkeen teki nätisti. Vähän liikkuu eteenpäin, mutta eipä olla tuossa sitä paikallapysymistä hiottukaan. Välissä palkkasin useamman kerran samasta liikkeestä, ettei ala edistää. Toimi.
Välissä otettiin vielä kasin pujottelua, vauhdilla sujui taas. Käsiapuja vaatii vahvasti, tavoitteena päästä niistä eroon.

torstai 27. tammikuuta 2011

Kutinaa, kutinaa...

Niinhän siinä kävi, että vihollisemme kutina on palannut jälleen. Miksi, sitä en tiedä. Taustatietona, että Enteellähän todettiin allergiatesteissä vajaa vuosi sitten allergia pöly-, jauho- ja varastopunkille. Alkuun Eps söi antibioottikuurin allergisten paukamien poistamiseksi ja käytössä oli tällöin kauluri. Enteen ruokavalio vaihtui raakaruokaan. Kortisonilääkitys aloitettiin kutinan helpottamiseksi. Eläinlääkärin suositus oli syöttää koiralle kortisonia koko sen loppuelämä, jotta kutina ei vaivaisi. Itse olin asiasta "hieman" eri mieltä, ja pudotin kortisonin mahdollisimman nopeasti minimiin ja sen jälkeen jätin sen kokonaan pois. Löysimme sopivan kuivaruuan, josta ei tullut oireita. Kutina ei vaivannut kuin satunnaisesti, useimmiten liittyen muutamana peräkkäisenä päivänä saatuun väärään ruokaan. Muuten ongelmia ei ollut.

Nyt kutina kuitenkin jostain syystä palasi. Muutaman viime päivän aikana Enne on raapinut ja purrut itseään kokonaisvaltaisesti joka puolelta, sen mahanahka alkaa punoittaa ja muutama tuolloinkin ilmennyt paukama on ilmestynyt mahaan. Tilanne ei kuitenkaan ole kovin huolestuttava, Enne nukkuu sisällä rauhallisesti, ulkona ei rapsuttele lainkaan ja sisälläkin pääsääntöisesti lopettaa käskystä - viimeistään pienen taistelun jälkeen.

Ensimmäisenä vastaiskuna ruokavalion muutos ainakin toistaiseksi. Kuivaruoka jätetään pois, ja tilalla annetaan ainoastaan raakaa. Tänään harjaan Enteen, jotta karvanlähdön aiheuttama kutina saadaan minimoitua. Peitot ja pedit täytyy pestä tai tuulettaa ulkona (missä ne 20°C pakkaset nyt ovat??) ja kämppä kokonaisuudessaan siivota.

Tavoitteena on, että kortisonia ei tarvisi ottaa uudelleen käyttöön. Montaa päivää tällaista ei kuitenkaan voi katsella, joten saapi nähdä miten taistelussa käy...


Harmitusta asiasta lisää se, että olin juuri löytänyt sopivan ruokintasysteemin Enteelle. Aiemminhan se sai ruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä (tavoitteena lihominen). Nyt puolisentoista viikkoa sitten päätin muuttaa systeemiä niin, että joka päivä tarjotaan tietyn kokoinen annos, eikä lisää tipu. Tavoitteena oli löytää ruokamäärä, jonka Enne syö hyvällä halulla, ja joka jättää "olisin voinut ottaa vielä vähän lisää..."-tyyppisen tunteen. Aiemmin Enne saattoi huoleti paastota päivän ja syödä toisen huonosti, kun ruokaa tuli sen jälkeen niin paljon kuin mahaan mahtui. Uuden systeemin aikana Enne söi yhtenä päivänä huonosti, mutta muuten ruoka on uponnut paremmin kuin aikoihin. Nyt täytynee jatkaa samoilla linjoilla, mutta aloittaa alusta sopivan ruokamäärän määrittäminen... Vaikka toisaalta, Enteen hyvinvointihan se on tärkeintä, vaikka siitä itselle tulisikin vähän lisähommaa.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Umpihangessa

Eilen Enne pääsi pitkästä aikaa leikkimään, kun teimme treffit Petran ja Ainon kanssa koirapuistoon. Aluksi paikalla oli myös sekarotuinen narttu, ja Ennehän oli riemuissaan kahdesta tytöstä. Tunnin verran viivyimme reissussa, ja kotona oli sen jälkeen tyytyväisesti iltansa nukkunut koira ;)

Tänään päätin aikaisen kotiintulon seurauksena lähteä lumikenkäilemään Lahden maastoihin ensimmäistä kertaa. Alkumatkasta pysähdyimme lähistön pellolle, jossa Eps sai pitkästä aikaa juosta hetken vapaana. Lunta oli sen verran runsaasti, että Enne ei edes yrittänyt lähteä tutkimusmatkoille, ja itse yritin ulkoiluttaa kameraa pitkästä aikaa. Tietenkään juuri kyseiselle pellolle ei aurinko enää lenkkimme aikaan paistanut, mutta joitakin otoksia (...ei niin hyviä kylläkään...) sain kyllä napattua.

















Irti juoksemisen jälkeen suuntasimme metsään, jossa (kuljettuamme ensin hetken polkua pitkin) otimme umpihangen haltuumme. Lunta oli p-a-l-j-o-n, ja kulkeminen oli rankkaa niin Enteelle kuin itsellenikin. Aikamme kuljettuamme alkoi Eps väsyä niin, että ensimmäistä kertaa koskaan sain todella käskeä sen edelleni kulkemaan! Jos Enteellä olisi tietokonepeleistä tuttu energiavarastoa ilmoittava merkkivalo, olisi se ollut punaisen puolella pidemmän aikaa tämän päivän lenkillä - kerrankin ;)

Kotiin päästyämme Enne söi hyvällä halulla ja nukkuu nyt rauhallisesti omalla pedillään. Ihanaa, kun kerrankin saa oikeasti koiran väsytettyä itse, ilman vetovaljaita tai koirakavereita ;D

maanantai 24. tammikuuta 2011

Takaisin treenien pariin

Viime viikko meni Enteen osalta melko energisissä merkeissä. Vetotreenit peruuntuivat kolmeen kertaan, joten ipana ehti kerätä juoksuenergiavarastoonsa melkoisen määrän virtaa. Aktivoinnit ja piheleikit eivät juuri asiassa auttaneet, valjaaseen olisi pitänyt päästä!

Eilen olikin pitkästä aikaa treenipäivä, ja voi sitä ilon määrää! Ajoin nelosella 12 km lenkin, ja Enne teki hyvin töitä koko matkan. Luonnollisesti se pyrki pitämään laukkaa yllä koko ajan, mutta nätisti veti väleissä myös ravilla. Käytös oli täydellistä, kun vieressä juoksi Kessu-poika, jolle Eps ei uskaltanut mitään sanoa ;) Enne lähtöä pojat vähän mittailivat katseilla toisiaan, mutta hampaat pysyivät molemmilla piilossa ja matkaan lähdettyämme molemmat keskittyivät täysillä vain työntekoon. Hyvähyvä! Nyt loppukauden taktiikaksi otankin, että Enne mahdollisuuksien mukaan juoksee aina joko yksin tai vaihtoehtoisesti riittävän vahvaluontoisen koiran vieressä. Tällä pyrin minimoimaan mahdollisuudet älyttömään käytökseen, josko ensi kauden tullessa olisi järkikin jo löytynyt päähän ja Enne tajuaisi, että vetämään pääsee ihan ilman kiehumisiakin. Saa sitten nähdä...

Ajelimme kolmella porukalla siten, että ensimmäisenä ajoin minä, perässäni Lasse ja viimeisenä Kirsi. Puolivälissä täytyi jälleen tehdä täyskäännös, jonka jälkeen järjestys vaihtui päinvastaiseksi. Enne juoksi hyvin, vaikka perässä tulikin valjakko - muutaman kerran vilkuili taakse, mutta käskystä lähti laukalla eteenpäin. Loistavaa!

Vielä kun saisi oman tiimin kasaan ja kaikki koirat toimimaan samalla tavalla - tällä hetkellä kun olen Enteeseen enemmän kuin tyytyväinen :)

torstai 20. tammikuuta 2011

Aivojumppaa ja inhottava ilta

Viime päivinä Enne on päässyt useampaan otteeseen jumppaamaan aivojaan. Pyramidi on ollut ahkerassa käytössä ja täytyy sanoa, että Enteen keskittymiskyky on jo nyt kasvanut huimasti siitä, mitä se oli lelun hankinnan aikaan! Nyt ipana jaksaa vääntää ja kääntää lelun kanssa jo mukavan mittaisia hetkiä, ja näyttää tykkäävän siitä koko ajan enemmän ja enemmän.

Lisäksi treenailimme tokoa pitkästä aikaa. Sivulletulot hyviä, seuraaminen sujui paremmin kuin aikoihin ja liikkeestä maahanmenot ja seisomiset olivat hyviä. Sivulletuloissa Enne muutamaan kertaan tarjosi makuuta edessä (?!), kun ei malttanut kuunnella käskyjä ja koitti vaan toimia mahdollisimman nopeasti. Hyvin korjasi suoraa oikeaan paikkaan. Seuraamisessa kontakti oli todella hyvä ja paikka oikea. Käännökset hyvät. Maahanmenoa ja seisomista treenattiin lähinnä edestä käskyttäen, maahanmenoa myös pari kertaa sivulta. Sivulla olessa liikkeessä hakemista, mutta edestä maahanmeno sujuva. Sekä seisoen että maaten pysyin hyvin vapautukseen asti.

Kun nyt kerrankin innostuin kunnolla koulutuspuolesta, ajattelin samalla treenata myös temppuja. Ongelmaksi kuitenkin muodostui lähes kaikkien temppujen "tokomaisuus". Enhän toki hyvien treenien jälkeen halua muistuttaa koiraa esimerkiksi siitä, että maassa olessa voi myös alkaa ryömiä, kieriä tai heittäytyä selälleen? Niinpä treenasimme vain kasin pujottelua jalkojen ympäri. Ja Ennehän oli tohkeissaan! Alkuun koko temppu oli ihan hakusessa, mutta lopulta pystyin jo sanomaan "kiireesti, kiireesti" ja Enteen tahti kiihtyi... Ja mitään "kiireesti"-käskyähän se ei tunne ;D Hauskaa oli molemmilla, näitä hetkiä pitäisi olla useamminkin!

Eilisilta oli Enteen kannalta kamalaakin kamalampi.



Edessä oli nimittäin Voittaja-näyttelystä ostetun shampoon ja hoitoaineen testaus käytännössä. Kyseessä on siis Isle of Dogs Coaturen shampoo nro 12 ja hoitoaine nro 50. Erityisesti hoitoaine oli jännittävä kokemus, koskaan ennen en ole sellaista koiralle käyttänyt. Ohjeista poiketen en antanut kummankaan aineen vaikuttaa kovin kauaa (Enne pyrkii pestessä nuolemaan itsensä kuivaksi, ts. lipoo myös aineet turkista suuhunsa), vaan huuhtelin ne melko rivakasti pois. Mitään sen syvällisempää kommenttia en tuotteista osaa antaa, itse tykkäsin kyllä. Enne haisee taas normaalille (ei-koiralle) ja viime aikoina päätään nostanut kutinakin näyttää vähentyneen.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Seikkailumielellä

Vietin viikonlopun antoisissa merkeissä Lieksassa, VUL:n järjestämällä valjakkovaelluksella, jossa toimin viime vuoden tapaan ohjaajana ja Suvin oikeana kätenä. Takana on siis mukava ja antoisa viikoloppu, josta luvassa muutama kuva myöhemmin (lue: jahka siskoni siirtää kuvat lainassani olleesta kamerastaan koneelleen, omani kun oli Lahdessa). Enne ei valitettavasti päässyt osallikseksi viikonlopun tunnelmista, vaan oli sen sijaan ikävöinyt minua vanhempieni luona. Ipana oli vallannut lattialle jääneet talvivaatteeni pedikseen, kun olin sen niin julmasti hylännyt...

Treenailut jäivät siis viikonlopun osalta väliin, mutta sen kunniaksi kävimme tänään vierailulla Hauholla. Lähdin seikkailulenkille kolmosella: Dacabe-tytöt Zaigga ja Ezzy kärjessä ja Enne yksin pyörässä. Matka sujui mukavasti, joskin kehitin täysin uuden reitin ohitettuani suunnitlemissa olleen risteyksen ja tajuttuani asian vasta kotvasen kuluttua. Ajelimme sitten minne mieli teki, ja saimme ihan mukavan lenkin tehtyä - suunniteltu 8 km tosin vaihtui 12 km... Enne teki mukavasti töitä, joskin lämmin ilma johti lumen näykkimiseen. Normaalisti se ei juuri tahtia hidasta, mutta suojakelillä kovaa lunta on käytännössä mahdoton saada tienpenkalta (ainakin reittimme penkalta) suuhun vauhdissa. Muutaman tauon pidinkin, kun koirien kielet alkoivat uhkaavasti lähestyä maata, mutta loppuun saakka päästiin kunnialla. Enne oli tosin sitä mieltä, että on erehdyksessä joutunut väärälle paikalle ja katsoessani taakse (mahdollisia autoja tähyillen) päätti Eps yrittää ohittaa johtajia. Siinä sitten hetken juoksivat lähes rinnakkain, kunnes pääsin tilanteen tasalle ja sain ryhmän (tai no, Enteen lähinnä) ruotuun. Muuten oikein mukava lenkki, ihana ajaa pikkuporukalla tietäen, ettei harha-ajo johda ongelmiin - tässäkin tapauksessa jouduimme tekemään täyskäännöksen puolivälissä.

torstai 13. tammikuuta 2011

Hra Johtaja

Eilen kävimma Hauholla ajamassa vitosen lenkin neljän koiran valjakolla. Enne juoksi pyörässä nartun vieressä, ja käytöstavat olivat taas totaalisen hukassa... Pärinää ja murrausta innoissaan, mutta todella kaukana innostavasta toiminnasta toisen koiran kannalta! Puolivälissä jouduin vielä pyörtämään kaikki periaatteeni ja vaihtamaan Enteen johtoon, kun alkuperäiset johtajat pelleilivät enemmän kuin laki sallii. Onneksi sentään Eps oli käyttäytynyt nätisti ennen vaihtoa, joten ei jäänyt itselle sellainen olo, että tuin huonoja tapoja päästämällä mörräilijän kärkeen. Johtajaparille piti tietysti taas muutama kerta sanoa, mutta näistä pyrin rankaisemaan kunnolla (umpihangessa sai sentään ankkurinkin heittämällä kiinni). Loppumatka meni sitten ihan nätisti.

Tänään ajoin 9 km lenkin kolmella koiralla. Kyseessä oli jonkin asteen testilenkki, ja pikku-Enne pääsi yksin kärkeen. Vaihtoehdot olivat juoksuttaa Ennettä kärjessä parin kanssa tai pyörässä parin kanssa, mutta halusin sen juoksevan tällä kertaa yksin. Ja koska pyörään sitä ei olisi yksin saanut, pääsi ipana todella näyttämään johtajan taitonsa. Ja sehän meni hienosti! Muutaman kerran takaparin tytöt aiheuttivat epävarmuutta Enteelle, ja sen seurauksena muutamassa risteyksessä kävin kääntämässä koirat oikeaan suuntaan - jonne Enne oli jo kääntynyt, mutta sekunnissa ottanut jo uuden suunnan :D Yhdessä kohtaa Enne bongasi metsästä jotain t-o-d-e-l-l-a mielenkiintoista ja meinasi lähteä umpimetsään, mutta käskystä pysyi tiellä kuitenkin. Kokonaisuutena oikein mainio treeni, odotin huomattavasti enemmän sähläystä, säätämistä ja suoranaisia ongelmia. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin! Toistaiseksi täytyy katsoa, josko Ennettä saisi juoksutettua lähinnä yksin tai vahvaluontoisen uroksen vieressä - se kun toimii selkeästi paremmin. (loppuun vielä pakko sanoa, että alkoi kyllä lenkillä naurattaa: sain blogin kautta hyvän neuvon tuon pärinän poistamiseksi - koira yksin pyöräpariin, kunnes alkaa käytöstavat löytyä. Ja mitä itse olen tehnyt? Juoksuttanut koiraa entistä enemmän johdossa! Kiitos Milla vinkistä kuitenkin, kyllä se muistissa on edelleen, ja mahdollisuuksien mukaan sitä aion toteuttaakin!)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Se on siinä :)

Viikonloppu Robur Sprintissä on ohi ja eilen kotimatkaa taittoi erittäin väsynyt, mutta samalla tyytyväinen kaksikko.

Starttasin Roburiin neljän koiran luokkaan tiimillä Enne-Bea-Ally-DJ, matkana oli 6 km per päivä. Rata oli (ajajien kokouksen pelotteluista huolimatta) todella mukava ajaa.
Ensimmäisenä päivänä laitoin suunnitelman mukaisesti Bean ja DJn johtoon ja Entsun ja Allyn pyöräkoiriksi. Ura oli hieman pehmeä, mutta vauhti pysyi silti mukavissa lukemissa ja reki (ah-niin-ihana-Danler) luisti hyvin. Yksi ohitus tuli matkan varrella, siitä suoriuduttiin lähes kunnialla. Valitettavasti valjakossani sattui pieni sotku ohitustilanteessa, eivätkä koirat itse saaneet jalaksilta antamastani avusta huolimatta itseään selviksi. Eipä auttanut kuin laittaa ankkuri maahan ja juosta selvittämään tilanne. Sen jälkeen matka jatkui taas mukavasti ja tiimi irtosi todella hyvin ohitetusta porukasta. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme tuloslistalla sijalla 9 (valjakkoja yhteensä 23 kpl).

Toisena päivänä keli oli plussan puolella. Edelleni lähti Suvi, jota en uskonut saavani kiinni. Pieni toivonkipinä Suvin näkemisestä kuitenkin oli, joten päätin ottaa riskin laittaa Enteen kärkeen - se kun on luonteeltaan todellinen kisakoira, ja kirittää valjakon mahdollisimman kovaan vauhtiin saadakseen edellä menevät kiinni. DJ siirtyi pyörään, ja nuoriso-osasto kärjessä strattasin matkaan. Ensimmäinen vilahdus Suvista näkyi jo kilometrin kohdalla, ja odotusten mukaisesti pikku ipana kiristi tahtia välittömästi. Jonkin aikaa metsästettiin Suvia ja lopulta saavutettiinkin porukka. Valitettavastu ohitustilanne ei sujunut ihan toivotulla tavalla, sillä se Bea että DJ jostain syystä eivät suostuneet ohittamaan vierasta valjakkoa. Enne (tietysti) lähti mukaan hölmöilyyn, kun ei enää tiennyt koko ohituksen tarkoitusta - kun ei kerran parikaan mene ohi, miksi sitten Enteen pitäisi? Paljon kivempaa jäädä moikkaamaan toisen valjakon koiria. Tahkottiin sitten Suvin kanssa yhdessä matkaa, kunnes ns. vahingossa sain koirani muutaman kilometrin yhteismatkan jälkeen ohittamaan. Loppumatka ajettiin peräkanaa niin, että Suvi peesaili omalla porukallaan ja itse koitin saada omiani irtoamaan (huonolla menestyksellä)... Maaliin kuitenkin päästiin, vaikka välillä alkoi omista jaloista loppua voima :D

Lopputuloksissa porukkani oli 8. ja juosseet koirat saivat REK2-tuloksen! Kuin ihmeen kaupalla Enne saavutti siis talven kisakaudelle asettamani tulostavoitteen jo heti ensimmäisessä kisassaan! Eipä siis voi olla kuin tyytyväinen :)

Vielä tarkempi analyysi Enteen suorituksesta:

- pärinää ei näkynyt kertaakaan. Enne on luonteeltaan todellinen kisakoira, kun samalle uralle lähtee useampi porukka, ainoa asia Entsun mielessä on toisten saavuttaminen ja voittaminen.

- Enne söi hyvin, mutta juomisessa olisi jälleen ollut parantamisen varaa. Juotto pitäisi saada rutiiniksi, mutta sisäkoiran kanssa homma ei ole kovin simppeliä... Tästä lähtien täytyy alkaa lisätä ruokaan enemmän vettä (kuten tällä kertaa teinkin muutaman päivän ennen kisoja), jotta nesteytys pysyisi kohdillaan. Tällä kertaa vähäinen juominen kostautui sunnuntaina, jolloin lämpötila oli korkea.

- Enne toimii kisatilanteessa myös johdossa, mutta tarvisi parikseen tutun koiran, joka kuuntelisi käskyjäni yhtä tarkasti kuin Enne. Sunnuntaina Enne yritti ohituksen jälkeen kiristää tahtia kehoituksestani, mutta valitettavasti Bea ei ymmärtänyt käskyjäni samalla tavalla... Ei siis auta kuin hankkia itselle muutama koira lisää ;D

Mutta kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen viikonlopun antiin, kisa oli hyvin järjestetty ja ura kiva ajaa. Erityiskiitokset kuitenkin Mickelle ja Erjalle, jotka jaksavat lainailla koiriaan niin treeneihin kuin kisoihinkin! Kuvamateriaalia kisasta tulossa toivottavasti piakkoin...

torstai 6. tammikuuta 2011

Viimeiset kisaherkistelyt

Tänään oli kisavaljakon viimeinen treeni ennen viikonlopun kisoja. Tällä kertaa käytössä oli mönkijä ja matkana viiden kilometrin lenkki. Valjaissa oli kisavaljakon lisäksi kaksi vierailevaa tähteä. Enne juoksi reilun puolet lenkistä yksin, sen jälkeen laitoin sen kisaparinsa Allyn viereen. Muutama pärinäyritys tyrehtyi käskystä, joiten eiköhän kisoista selvitä kunnialla läpi - yleensä Enne kisahuumassa keskittyy vain edelle lähteneiden tavoittamiseen.

Kokonaisuutena lenkki sujui mallikkaasti, vauhti oli pahaimmillaan 30km/h ja pysyi koko ajan reilussa 20km/h. Tästä voi hyvillä mielin startata kisaan :)

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Meidän vuosi 2011

Kun nyt kaikki muutkin, niin kyllä mekin... ;D Tältä siis näyttää (suunnitelmissa ja toiveissa) vuosi 2011 meidän osaltamme:

- kisat niin lumella kuin sulalla maallakin

Talvella kisaan SP4-luokassa, lumien sulettua DS1-luokassa. Kisoihin mennään aikataulujen, välimatkojen ja talvella lainakoirien ehdoilla.

- REK2-tulos kilpailukokeesta

Kisoihin on tarkoitus suunnata useampaankin otteeseen, toivottavasti se tänä vuonna tuottaa tulosta ja Enne saa kauden tavoitteena olevan REK2-tuloksen. Jos ei kakkoseen asti ylletä, niin edes se kolmonen... Vaikka kyllä tuo ipana kakkosenkin ansaitsee. Ykkösestä taitaa olla turha vielä haaveillakaan ;)

- YLE1-tulos käyttökokeesta?

Käyttökoe oli vielä syksyn aikana aktiivisesti suunnitelmissa. Tällä hetkellä ajatuksen tasolla olisi mahdollinen, mutta käytännön toteutus saattaa kuitenkin siirtyä tulevaisuuteen... Alkuperäisessä suunnitelmassa halusin ilmoittaa Enteen suoraa johtajaluokkaan, mutta tämän hetkinen valjakkokäytös hävitti tehokkaasti sen suunnitelman...

- aktiivisempi tokoilu

Kun kerran koiralla riittää intoa yhdessä tekemiseen, voisi omistajakin koittaa ryhdistäytyä. Tavoitteena olisi löytää sopiva treeniporukka (vaikka seurojen ulkopuolelta), jotta saataisiin kunnolla treenattua häiriössä.

- TOKO-kisauran avaus

Mikäli edellinen kohta toteutuu ja treenit sujuvat toivottuun tapaan, tarkoituksena olisi päästä korkkaamaan TOKO-ura kisoissakin. Edes mölleissä, jos ei virallisiin uskaltauduta.

- muutama näyttely

Jos Enne on karvassa ja näyttää koiralta, käytänee muutama näyttelykin kiertämässä. Jos taas ipana on edelliskesän tapaan karvaton, lihakseton ja laiha, taitaa näyttelyt suosiolla jäädä muiden heiniksi :)

- kesäharrastus

Viime kesänä aloitimme uintiharjoitukset, lisäksi kesäisin on harrastettu silloin tällöin vapaamuotoista agilitya. Lisäksi mielessä on ollut jäljestys, joka osaltaan voisi parantaa Enteen keskittymiskykyä... Oli miten oli, jotakin tehdään joka tapauksessa!

Siinäpä taisivat olla suurimmat. Normaalia arkikäytöstä treenataan koko ajan, samoin valjakkokäyttäytymistä. Katsotaan, mitä vuosi sitten todellisuudessa tuo tullessaan...

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kisavaljakon testailua

Tämän viikonlopun ajelut poikkesivat alkuperäisistä suunnitelmista jonkun verran. Kävin lopulta sekä lauantaina että sunnuntaina ajamassa ensi viikonlopun kisaporukkani, johon kuuluvat siis johtajat Coastrunner´s Deejay ja Good Mushing Bea Bep-An-Then ja pyöräkoirat Sainen Always Together ja Enne. Lauantaina ajoin tällä porukalla vitosen lenkin, josta n. puolet pehmeää uraa. Hyvin juoksivat, joskin vauhti ei urasta johtuen päätä huimannut. Yhdessä mutkassa oli pieniä kääntymisongelmia, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta - jos ei huomioida sitä, että itse kaaduin komeasti yhdessä mutkassa säädettyäni ties mitä...

Tämän päivän lenkki oli n. 10 km. Jälleen keskustelimme muutamassa käännöksessä oikeasta suunnasta, mutta muuten matka sujui oikein mukavasti ja hyvällä tahdilla. Enne kuumui taas alkumatkasta pahasti, mikä kostautui pärinänä. Alkaa mennä pahasti yli ymmärryksen tuo käytös - toisinaan ongelmaa ei ole ollenkaan, ja sitten tilanne räjähtää taas käsiin. Pitäisi saada Eps juoksemaan vain vanhempien, kovien koirien viereen, niiden kanssa kun ei ongelmaa ole.