Sivut

torstai 29. joulukuuta 2011

Sano M, sano U, sano T, sano A, sano MUTA!

Käväistiin sitten tänään pyörälenkillä... Pitkästä aikaa oli sellaiset kelit, että uskaltauduin edes yrittämään pyörän selkään - kummasti nuo metsätiet vaan on jäässä, vaikka mittari näyttäisi plus-asteita kaksi viikkoa putkeen! No, tänään löydettiin sula vitosen lenkki ja käytiin vähän pitämässä hauskaa :) Enne juoksi tosi kivasti, vaikka paikoitellen tiet olivat niin mudassa, ettei pyörä meinannut liikkua mihinkään. Tyytyväinen olin kuitenkin, ei turhia pysähdyksiä, maiseman ihailuja tai muita hölmöilyjä. Käskyjä kuunteli tosi hyvin, ja kivaa oli molemmilla.

Lenkin päätyttyä oltiin molemmat äärimmäisen hehkeinä. Valitettavasti kamera ei tullu itse lenkille mukaan, mutta kotona oli pakko koittaa saada muutama havainnollistava kuva:







Mainitsinko jo, että oli hieman mutainen tuo keli?!


Ps. Viimeinen kuva havainnollistaa hienosti, miten Haltin housut kestävät mulla käytössä... Harmittaa, tykkään noista kovasti, mutta molemmat polvet samanlailla rikki rymyämisteni jälkeen. Normaalikäytössä varmasti toimisivat koirankin kanssa mainiosti, mutta mun käyttö ei ihan lukeudu tuohon "normaaliin"... :D

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pikatokot

Käväisimme tänään jälleen lenkillä Suvin ja Vilin kanssa. Lenkin jälkeen pojat saivat riehua pihassa ja otettiin pienet tokoilutkin samaan syssyyn.

Ihan kamalasti ei Enteen kanssa jaksettu panostaa, kunhan puuhasteltiin :D Seuraaminen oli kamalaa, liikkeestä seisominen hidas ja perusasennot edessä tai vinossa. Putkeen meni siis, hah! Mutta liikkeestä maahanmenot oli kivoja. Luoksetulossa Enne katseli maisemia (no kun lintuja lensi juuri) eikä tullut ensimmäisestä käskystä. Toisesta sitten ok.

Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että kyllä tuo ipana pysyy näpeissä, vaikka pienessä tilassa olisi läsnä toinenkin koira (ja vielä tuttu leikkikaveri). Nyt vaan otan itseäni niskasta kiinni selvittelen, josko saataisiin agility- ja/tai tokoryhmäpaikka jostakin, pääsisi sitten kunnolla treenailemaan :)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulutervehdys



Rentouttavaa joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 2012!

torstai 22. joulukuuta 2011

Meidän vuosi 2011 - miten siinä oikeasti lopulta kävikään?

Tammikuun alkupuolella tein vakaat suunnitelmat siitä, miten tänä vuonna edetään harrastusrintamalla. Lievästi jännityksen vallassa ajattelin nyt purkaa vuoden saavutukset ja "saavutukset", josko sitten välipäivinä ehtisi jo suunnitella tulevankin vuoden kuvioita :) Näin oli siis tarkoitus toimia:

- kisat niin lumella kuin sulalla maallakin


Lumella kisattiin muutamaan otteeseen, mutta sulanmaan kisat jäivät ohjelmasta kokonaan pois. Selitys tähän on kyllä varsin luonnollinen: palatessamme keväällä Kuusamon reissulta, oli etelän lämpötilat sillä mallilla, että Enne ei nähnyt valjaita kuin kaksi kertaa paluumme jälkeen. Syksy taas meni omalta osaltani sairaslomalla, joten se niistä kisoista...

- REK2-tulos kilpailukokeesta


KYLLÄ, ja vielä kahteen kertaan! :)

- YLE1-tulos käyttökokeesta?


Juu ei. Ei lähimainkaan. Katsotaan, josko vielä joskus... Vaan kyllä sitä melkein pitäisi oma valjakko saada kasaan ennen käyttistä, Enne kun saisi mielestäni lähteä hakemaan JOH-tulosta, eikä se Enteen tuntien ole kovin simppeli homma vieraan kuskin valjakossa...

- aktiivisempi tokoilu


Vaikka treenaaminen on ollut vaihtelevaa, voin hyvällä omatunnolla sanoa aktiivisuuden lisääntyneen ja edistymisen olleen huimaa! Tästä on hyvä jatkaa :)

- TOKO-kisauran avaus

KYLLÄ! Vaikka se virallinen kisa ei "ihan" putkeen mennytkään, on terävin kärki jännitykseltä murrettu ja toisaalta itsellä selkeämpi kuva siitä, miten jatkossa toimitaan. Ei kaduta, harmita eikä hävetä - ja miksi pitäisikään?!

- muutama näyttely

Näyttelyt jäivät tänä vuonna yhteen ainoaan. Alunperin suunnitelmissa ollut erkkari jäi väliin eikä sopivia tuomareita tuntunut lähimaastoista löytyvän. Espanjalaisille minimalamuuttien kannattajille en yllättäen huskya halua viedä :)

- kesäharrastus

Kesäharrastuksena toimi melko pitkälti uinti, josta tulikin Enteen mielestä huippulaji! Hassua muistella, miten sitä aiemmin sai houkutella kastelemaan mahakarvansa ja kesällä tilanne oli jo täysin päinvastainen. Hyvää treeniä ja kamalilla helteillä oikeastaan ainoaa toimivaa liikuntaa.

Lisäksi ollaan ageiltu hyvin pienessä mittakaavassa, harjoiteltu temppuja ja koppailtu frisbeetä. Vallan mukava vuosi takana siis, toivottavasti ensi vuonna päästään vastaaviin tuloksiin!



Loppukevennykseksi olin laittanut siskoni kuvaamaan videolla Enteen tölkinhakutempun. Valitettavasti video on kuitenkin kuvattu pystysuunnassa, mutta se näkyy vaakasuunnassa, joten joutunen kuvaamaan uuden pätkän paremmalla onnella. Pää kallellaan videon seuraaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ole kamalan kivaa... Videota korvaa siis tällä kertaa yllä oleva Enteen näyte siitä, miten pieni huskylapsi nukkuu mieluiten :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kaikenmoista treenailua

Vitsit, kun jaksaisi vähän useammin päivitellä, ei tulisi tällaisia kilometripostauksia... Koitan kirjoittaa lyhyesti! Valitettavasti kuvamateriaalia ei (taaskaan) ole, koska treenataan näemmä vain pimeällä (ja sen kerran kun ollaan hallissa ja kamerakin olisi mukana, unohdan koko kuvausasian - tietty).

Mutta siis, alotetaanpa vaikka vetojutuista. Enne on päässyt taas muutaman kerran valjakkoon juoksemaan. Menee ihan ok, joskin muut urokset aiheuttavat Enteelle pään vaivaa - kyllähän niihin nyt täytyy loppumatkasta keskittyä enemmän kuin itse vetämiseen. Huoh. Eilinen lenkki sen sijaan meni ihan mukavasti (mikäli pimeässä näin oikein) eikä vilkuiluja näkynyt. Taitaa taas olla vaan kokemattomuutta ja uuden tilanteen ihmettelyä yhdistettynä tuohon macholuonteeseen...

Tokoiltukin ollaan! Joskus viime viikolla pidettiin yhteistreenit Anskun ja Nemin kanssa, mutta ympäristö ei ollut ihan otollisin mahdollinen: treenasimme parkkipaikalla, joka oli jäätynyt niin, että esimerkiksi seurauttaminen oli mahdotonta epätasaisen maaston kanssa (kyllä, alusta oli KAMALA, eikä niin koira kuin omistajakaan pystynyt liikkumaan normaalisti). Treenailtiin sitten kapula suussa istumista (haastavaa edelleen, joskin sain palkattua pari hyvää) ja ihan uutta juttua, luoksetulosta maahanmenoa. Alkuun Enne juoksi eteeni ja meni siihen makaamaan, mutta pikkuhiljaa alkoi homman juoni hahmottua ja makuulle mentiin vauhdista ja kesken matkankin. Palkka heittäen koiran luo. (Oikeasti en muista mitään muuta, mitä treeneissä tapahtui, joten raportointi päättyköön tähän.)

Tänään tokoiltiin taas Anskun ja Nemin kanssa, tällä kertaa kera takapirun! Suunnitelmana oli siis, että treenataan paikkamakuuta, ja takapiru palauttaa Enteen maihin nousemisen jälkeen. Hyvä suunnitelma, vaan eihän se sitten tänään noussut :D Kovin oli levoton, hääräsi, haisteli, vaihtoi asentoa ja tarkkaili maisemia, vaan ei noussut. Eipä tuosta pisteitä olisi tullut kuin ehkä se 5, mutta kaipa tuokin jotain edistystä on? Muutenkin Enne oli vallan mainio otus. Seuraamisessa edisti alkuun kamalasti, mutta yksi ympyräseuruutus vasemmalle korjasi asennon (siis myös suoriin pätkiin!). Liikkeestä maahanmeno ok, joskin vähän hidas. Seisomisessa pysähtyy kyllä, mutta astelee ensin pari askelta. Pitäisi saada tuohon nyt jotain tolkkua taas. Luoksetulo jees, ei törmännyt! Yksi luoksetulosta maahanmeno, sekin hyvä. Kauhean nopeasti Enne ei vielä reagoi käskyyn, mutta enpä sitä toisella treenikerralla odottanutkaan. Vähän tuosta paistaa läpi se, että samoja liikkeitä tahkotaan jatkuvasti, mutta minkäs teet, kun alokasluokka on niin t-y-l-s-ä :( Mutta hirmuisesti ipana tarjosi seuraamista tänään, erityisplussa siitä - varsinkin, kun oli niin nätti kontakti koko ajan!

Lisäksi maanantaina käytiin ageilemassa. Koko treenit oli melkoinen hasardi ja puolet ajasta meni yli-innokasta koiraa pysäytellessä - Enteen mielestä kun hepuliralli olisi ollut paaaljon kivempaa. Huoh. Oppi näppärästi juoksemaan toisen koiran luokin, ärpele!! Tähän asti on aina voinut luottaa siihen, ettei Eps lähde muiden luo vaikka hepuloisikin, vaan toisinhan oli nyt (kerran livahti tänäänkin muuten, mutta tuli kyllä pikaisesti takaisin kun vähän huutelin). Alkuun Enne teki innolla ja hyvällä sykkeellä, mutta jostain syystä tahti hidastui jo ennen puolta väliä. Ehkä agility vaan on oikeasti sille henkisesti niin rankkaa ja vaatii vielä niin paljon aivotyötä, että treeniajat on liian pitkiä? Tai no, aivan taatusti asia onkin juuri näin, mutta eihän sitä treenihetkellä taas ajattele...! Mutta saatiin siis ihan ok rataakin tehtyä, pitäisi vaan itse panostaa siihen ohjaamiseen enemmän. Kontakteja harjoiteltiin myös (tällä kertaa ihan vaan käskyllä "rauhassa" ja käsiohjauksella, tuntui toimivan parhaiten tähän mennessä). Jännittävästi Enne tarjosi ylösnoustessa 2on2offia ja alastullessa istumista/maahanmenoa. Sopiihan se näinkin :D Keppejä muisteltiin myös, niihin ei ole ihan vielä löytynyt oikeaa rytmiä. Muuten taisikin sitten olla hyppyjä ja putkia lähinnä...

Puolet touhuista varmaan puuttuu vielä, vaan jatketaan niistä toisen kerran (lue: kunhan muistan, mitä oikein ollaan puuhattu).

perjantai 9. joulukuuta 2011

Myrskytokoa

Hirmuisen kiva keli tänään! Tuntuu, että joko lähtee tuulen mukana lentoon tai vaihtoehtoisesti ei pääse vastatuulessa eteenpäin. Siis näin niinkuin kaksijalkaisena. Pieni nelijalka sen sijaan on elementissään: mitä kovempi tuuli, sitä kivempaa on! Sinänsä meillä ei pieniä erimielisyyksiä asiasta, kuten myös siitä, miten hauskaa koiran todellisuudessa on kiihdyttää vetäen laukkaan joka kerta, kun ihminen meinaa kaatua. Ei varmaan tarvi arvailla, kumpi edustaa kumpaa mielipidettä...!

Tänään käytiin kuitenkin pitkästä aikaa tokoilemassa Anskun ja Nemin kanssa. Enne oli ihan vaan hiukkasen turhan energinen, joten aloitettiin antamalla koirien juosta rallia ja purkaa pahimmat paineet ennen treenien aloitusta. Hyvin toimi, Enne oli pätevä kuin mikäkin ♥

Alkuun otettiin sivulletuloa, jotka olivat nopeita ja tehokkaita (joskin perusasento hiukan turhan edessä, kuten aina). Seuraaminen oli mahtavaa, kamalaa edistämistä, mutta kontakti ja käännökset huippuja! (Hahahaa, "mahtava" määritellään näemmä nykyään niin, että puolet liikkeestä on ihan muuta kuin mitä pitäisi, mutta koko hommasta tulee mahtavaa kun molemmilla vaan on hauskaa :D) Kerran Enne huijaantui, kun hidastin tahtia ennen täyskäännöstä. Söpöläinen luuli liikkeen pysähtyvän, ja jäi perusasentoon minun kääntyessäni :D Myös seuraamista juosten testattiin, ei paha! Edistää varmaan puoli metriä, mutta pitää kontaktin ja pysyy oikeassa paikassa (lue: ei häviä siitä suunnilleen vasemmalta sivulta mihinkään kovin kauas).

Liikkeestä maahanmeno oli mahtis! Ja meni jopa loskaiseen maahan, kun ei kamalan märkää ollut. Hyvähyvä :) Kyllä tuo kai joskus on nopeampikin ollut, mutta ei Enne nytkään mitään turhia pohtimaan jää.

Liikkeestä seisominen on taas hakusessa, Enne askelsi ja pysähtyi vasta jalan polkaisusta. (Kiva, tämähän nyt kannattaakin opettaa sille!) Palatessa korjasi takajalat. Lisää treeniä tähän siis.

Luoksetulo oli osittain hyvä: pysyi nätisti, tuli LUJAA ja istui nopeasti. Välissä Enne vaan ehti taklata oikein kunnolla, juoksi nimittäin tassut edellä maahaani... :D Täytynee alkaa keskittyä tähänkin.

Paikkamakuu olikin sitten se treenien murheenkryyni. Ensin nousi Nemin perään, sitten nousi omalle hepulikierrokselleen, sitten nousi haistelemaan (tässä sentään laskeutui kaukokäskystä suorilta jaloilta). Että ei taideta sitten ihan lähiaikoina lähteä kisaamaan kuitenkaan :( Pakkohan tuohon olisi sitä ryhmätreeniä saada (ja lisäksi se takapiru kertomaan, että nouseminen ei mitenkään päin ole sallittua). Nyt Enne nousee ihan vaan tylsyyttään, ja palkkaa itsensä juoksemalla. Joku liina nyt vähintään pitäisi ottaa käyttöön, en edes ajatellut tilanteen olevan ihan näin paha... Ääh, mietin tätä kun jaksan :D

Lopuksi vielä koirat juoksemaan keskenään, josko nyt sitten hetkisen olisi rauhallista täälläkin.


Ainiin, ja vetolenkeistä vielä: käytiin viime perjantaina pyöräilemässä vitosen lenkki. Olosuhteet olivat aika mielenkiintoiset (mm. reilu kymmenen senttiä pehmeää hiekkaa tiellä, jolloin pyörä ei polkemallakaan meinannut liikkua mihinkään), mutta ihan kohtuullisesti lenkki sujui. Vaan sen jälkeenhän tulikin sitten lumet, eikä olla päästy enää treenailemaan... Aiemmin niin rauhallinen koira on lumen tulon myötä sitä mieltä, että vetolenkkien takia vähintään kuolee tylsyyteen,ja virtaa onkin sitten vaikka muille jakaa. Reellä kun tuon yhden kanssa on ihan turha lähteä junnamaan (eikä tuota lunta nyt tosiaan vielä jalasten alle asti ole!)...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Enteen frisbeekoulu

Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa jo pitkään lupailemani frisbee-postauksen. Kuvamateriaali on vähintäänkin kyseenalaista, mutta onpahan ainakin jotain piristystä tekstin sekaan :)



Ensimmäisenä askeleena opetin Enteelle, että frisbee ylipäätään on iiiihana ja sen kantaminen vähintäänkin maailman mahtavin homma. Alkuun palkkasin kiinnostuksesta, sitten kosketuksesta, lopulta kunnolla suuhun ottamisesta. En välittänyt, vaikka Enne olisi halunnut vain leikkiä vetoleikkejä kanssani frisbeellä - se oli joka tapauksessa kiinnostunut frisbeestä, joten kehuja ja palkkaa sateli runsain määrin. Pikkuhiljaa vaadin enemmän ja enemmän, ts. palkka tuli vasta, kun Enne haki frisbeen, frisbee oli palautunut käteeni jne.

Enne innostui frisbeestä kovasti ja oppikin nopeasti nappailemaan (tai ainakin yrittämään) kiekkoa ilmasta. Suosikkijuttuna oli heitto, jossa Enne seisoo edessäni naama minuun päin, heitän frisbeen lähinnä ylöspäin ja ipana saa hypätä korrrrkealle napatakseen kiekon.



Jo alusta lähtien suurin haaste oli saada Enne ymmärtämään, että frisbeen voi kopata kiinni myös matalasta, pitkästä heitosta. Enne pyrki aina seisomaan edessä kasvokkain kanssani, jolloin se ei yksinkertaisesti ehtinyt kääntyä ja juosta frisbeetä kiinni ennen kuin se jo putosi maahan (heittopaikkana meillä on tällä hetkellä aidattu takapiha, jossa oikeasti pitkiä heittoja on mahdoton treenata - frisbee ei siis koko pihan mittaisessakaan heitossa ole ilmassa kovin kauaa). Tätä lähdimmekin treenaamaan järjestelmällisesti alkeista alkaen: vielä tälläkin hetkellä pidän itse Ennettä sivullani naama oikeaan suuntaan. Samaan aikaan kun heitän frisbeen, irrotan myös otteeni pannasta, jolloin Enteellä on jo lähtökohtana oikea asento ja menosuunta. Kuulostaa kovinkin yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta meillä tämä tosiaan on ollut suurin ongelma koko heittelyn ajan ;)



Pikkuhiljaa sitten pääsee pidentämään matkaa, vaikeuttamaan heittoja, ehkä ottamaan toisenkin frisbeen mukaan... Itse ostin Kuusamon reissultani jo toisenkin kiekon, josko joskus saataisi tätä meidänkin puuhastelu kehitettyä enemmän sen oikean dog frisbeen suuntaan :) Vielä ollaan ihan alkutekijöissä, mutta hitaasti hyvä tulee!

Meillä käytössä on siis Dodgebee, koska itse en tykkäisi heitellä kovaa muovikiekkoa Enteelle. Niin paljon on nähty vaivaa siinä, että ipana ottaa erilaisia tavaroita suuhunsa ja suostuu kantamaan niitä, etten halua riskeerata tätä kaikkea aiheuttamalla pientäkään kipua (tai edes epämielyttävää tunnetta) suuhun. Malliltaan tuo meidän DB on 235 Hero Disc, mutta ainakin pikaisen googletuksen jälkeen uskoisin myös muiden mallien toimivan ihan yhtälailla. Omani olen ostanut tosiaan eräästä ohjelmapalveluyrityksestä, mutta netistähän noita näyttää saavan tilaustavarana, jos ei muualla satu tulemaan vastaan :)




Jostain syystä Enne vältteli tänään näyttäviä, korkeita hyppyjä, joista se yleensä tykkää kovasti. Nyt siis suunnataan hierojalle ja tutkitaan, ettei selkään ole päässyt tulemaan jumeja, jotka vaikuttavat tuohon liikkumiseen ja tekemiseen tällä hetkellä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Maailman onnellisimmat hetket

Miten pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi? Miten pienestä asiasta tulee sellainen olo, että elämällä on jotakin merkitystä? Miten pienestä tulee sellainen olo, että joku välittää ja odottaa?


Enteen toinen päivä luonani - tästä se kaikki lähti liikkeelle!

Tänään tulin kotiin Voittaja-näyttelystä väsyneenä ja takki tyhjänä. Siskoni tuli rautatieasemalle vastaan Enteen kanssa. Enteen, joka minut nähtyään vispasi häntäänsä kuin viimeistä päivää, vikisi ja ulisi onnesta, juoksi täysillä ympyrää ja hyppäsi vauhdista syliini.

Niin pienestä ihminen voi tulla onnelliseksi, tajuta elämän merkityksen ja huomata, miten suuressa roolissa pieni koira elämässä on.

Enne ♥

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Suihkiva sähikäinen, veltto vetokoira ja muita tarinoita

Hei mekin ollaan hengissä!

Viime ajat ovat olleet sellaista härdelliä, että päivittämiseen ei ole ollut aikaa ja/tai jaksamista. Työt pitävät kiireisinä, ja kun keikkahommia tekee useammassa paikassa, alkaa välillä itsekin mennä sekaisin seuraavasta paikasta ja ajasta olla töissä. Toivottavasti tilanteeseen tulee muutos, tällainen rytmi (ja samalla tämä oman kodin puute) väsyttävät ja aiheuttavat huimasti ylimääräistä stressiä. Toki asialla on hyväkin puolensa: Enne on ollut todella näppärä, on nätisti kotona yksin ja iltaisinkin ollaan löydetty yhteinen sävel tekemiseen ja käyttäytymiseen :) Voisinkin nyt kertoilla viime aikojen tekemisistä vähän eritellymmin (pahoittelen jo etukäteen piiiiitkää tekstiä!).

Otetaan ensin käsittelyyn vetojutut.



Enne on päässyt edellisen postauksen jälkeen kerran juoksemaan Erjan ja Micken koirien kanssa valjakkoon. Matkana jälleen 13 km, josta alkumatka sujui varsin mukavasti vetämisen puolesta. Muuten käytös sitten olikin... no, ala-arvoista, ei sitä muuten voi kuvailla. Rähjäämistä, ja tällä kertaa kuumeneminen muuttui jo älyttömäksi alistamishaluksi. Onneksi tätä ei sentään jatkunut koko matkaa, vaan Enne keskittyi alkutohinoiden jälkeen vetämiseen.



Jostain syystä loppumatkasta Enne alkoi vähän lintsailla eikä tehnyt töitä täysillä. Epäilin alkuun ongelmaksi rauhallista vauhtia (Ennehän rrrakastaa vauhtia ja etenisi aina valjakossa ollessaan laukalla, jos itse saisi valita). Vaan sitten, kun alkoivat omatkin treenit mennä penkin alle, alkoi huoli jostakin muusta kasvaa... Valjakkoajolenkin jälkeen yksi pyörälenkki meni aivan mahtavasti, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat.



Enne kyllä lähti vetolenkeille innolla, mutta into katosi matkan varrella täysin. Kipua Enne ei näytä, antaa käännellä ja väännellä eikä oireile millään tavalla. Aiemmin lihasten kasvusta jumiutunut selkäkään ei ole aiheuttanut ongelmia tänä syksynä. Mitään järjellistä fyysistä syytä ei siis ole löytynyt. Toisena vaihtoehtona pidin reittejä ja niiden jatkuvaa toistoa. Lähtöpaikka vetolenkeille on aina sama, lenkkejä sitten muutama vaihtoehtoinen (kaikissa kääntösilmukka tai täyskäännös päässä). Aiemmin tämä ei ole tuottanut ongelmia, mutta mahtaako se olla nyt syynä? Vai onko tämän hetken elämäntilanne niin stressaava Enteellekin, että sillä ei riitä paukut enää täysillä työskentelemiseen? Onko sen lihakset niin tukossa, että työskentely ei yksinkertaisesti onnistu? Onko ruokinnassa jotakin pielessä?



Koska vaihtoehtoja on monia eikä mikään asia viittaa selvästi johonkin tiettyyn vaihtoehtoon, päätin yksinkertaisesti laittaa Enteen lomalle vetopuuhista. Nyt se on ollut viikon juoksematta, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa, miltä pieni lenkki maistuu. Yllättävää kyllä, viikko on sujunut varsin rauhallisesti (toki ohjelmaan on sisältynyt pihalla vapaana juoksemista sekä aivotyöskentelyä) eikä suurempia hermoromahduksia ole tullut puolin eikä toisin. Ehkäpä huominen antaa siis jonkinlaisia vastauksia asiaan...

Sitten seuraavaan aiheeseen, joka voisi olla temput, tokoilu ja frisbee - kaikki yhdistettynä samaan pakettiin :D
Viime aikoina ollaan treenailtu pääasiassa temppuja. Tölkin noutamisessa ollaan edistytty hyvin, tällä hetkellä Enne osaa olohuoneesta lähetettynä hakea keittiön lattialle jätetyn täyden (ison) juomatölkin ja tuoda sen käteeni. Samalla tölkillä ollaan treenattu jo moooonta kertaa, eikä yksikään hammas ole vielä lävistänyt tölkkiä ;) Hyvää treeniä myös tokokenttiä ajatellen, nätisti ipana on oppinut kantamaan tavaroita pureskelematta! Lisäksi erilaiset materiaalit suussa eivät ole enää niin kamala juttu, yksi päivä Enne kantoi toi täyden Enkelipatukkapussin ulkoa sisälle. Haastavaksi homman teki TÄYSI pussi (patukoiden lisäksi se oli siis täynnä ilmaa = todella pullea) ja liukas pinta. Hienosti ipana jaksoi yrittää - ja onnistuikin kalkkunaleikkeleen arvoisesti lopulta :)

Muista tempuista Enteen suosikkeja ovat nykyään peruuttaminen (onnistuu jo pelkällä käsimerkillä ilman omaa liikkumista, vaikkakin vasta muutaman askeleen verran) ja itsensä ympäri pyöriminen (joka alkaa sujua jo kumpaankin suuntaan niin kauan, kun Enne malttaa keskittyä). Peukun Enne osaa myös näyttää, joskin jännittävällä tavalla: ottamalla sen suuhunsa :D

Tokoilusta ollaan tarkoituksella pidetty vähän taukoa. Pyrin välttämään itsenäisiä kunnon treenihetkiä, ja niiden sijaan otan ennemmin liikkeitä normaalin arjen keskellä. Tällä hetkellä ajatuksena siis on, että paikkamakuun ollessa varma (ja siihenhän menee "hetki"!) lähdetään samantien kisaamaan. Virheitä on ja tulee olemaan, mutta selvästi jatkuva samojen asioiden jauhaminen vie motivaation sekä koiralta että ohjaajalta. Meillä ykköstavoitteena on siis pitää hauskaa, vaikka se muutaman pisteen söisikin :) Perusta liikkeisiin kuitenkin on olemassa ja Enne osaa alo-luokan läpikotaisin niin halutessaan. En siis jaksa ottaa turhaa stressiä asiasta :)

Frisbeen koppailukin on jäänyt vähemmälle, kun illat ovat pimentyneet ja piha on viehättävän mutainen. Eilen iltapäivästä ole vähän pakkasta, ja päästiinkin verestämään taitoja mukavissa oloissa. Vähän laiskasti Enne teki, mutta periaatteessa muistaa kuitenkin, mistä on kyse. Tuo haluttomuus kuitenkin laittoi miettimään, olisiko veto-ongelmienkin taustalla lihasten tukkoisuus tai jumitus. Täytyy varata aika hierojalle ja katsoa, mikä on tuomio asian suhteen. Päästiin kuitenkin treeneissä sen verran eteenpäinkin, että Enne sai kerran eteenpäin lentävän frisbeen nätisti ilmasta kiinni! Eteen suosikki (ja samalla bravuuri) on nimenomaan hypätä korkealle ilmaan ikään kuin frisbeetä vastaan, ei niinkään juosta sitä kiinni. Vaan vielä me siinäkin onnistutaan!

Ja lopuksi vielä aktivoinnista sekätarvikkeista ja välineistä :D

Nykyään meillä on lähes päivittäisenä rutiinina jonkunlainen aivojumppa. Teema vaihtelee tempuista erilaisiin aktivointijuttuihin. Koska olen hukannut* sekä kongin että "oravalelun" (sen Dog Pyramidin siis), on viime aikoina omatkin aivot saaneet rasitusta sopivia aivojumppia miettiessä. "Puuhapullo" (ts. muovipullo, jossa sisällä nameja) on ollut käytössä paljon. Pakasterasioiden alle piilottelin nameja myös, mutta luovuin siitä rasioiden lenneltyä ja väännyttyä miten sattuu - liian helppoa Enteelle ;) Pitkästä aikaa olen myös piilottanut nameja niin sisään kuin uloskin. Tästä Enne selvästi tykkää ja on innoissaan etsimässä herkkupaloja. Etsintä myös väsyttää Enteen todella nopeasti, ipanalla kun on tuo nenän käyttö tällaisissa tilanteissa vielä vähän hakusessa...

Jonkinlainen aktivointilelu oli kuitenkin saatava, joten ostin Mustista ja Mirristä tällaisen.



Kuva Googlen kuvahausta

Kovasti tykätty lelu on, joskaan en ihan allekirjoita tuota äänetöntä leikkiä Enteen kohdalla ;) Kivaa kuitenkin on, ja lelun ideakin valkeni nopeasti. Mukavaa vaihtelua tuohon pelkkään namien etsimiseen tämäkin.

Samalla ostosreissulla mukaan tarttui myös tällainen. Koska olen hukannut* myös Enteen heijastimelliset talutusvaljaat enkä ole löytänyt uusia sopivia, halusin jonkinlaisen turvaa tuovan systeemin ensisijaisesti vetolenkkejä mutta myös kävelyjä varten. Vihaan vilkkuvia valoja, mutta tämän saa kätevästi joko vilkkumaan tai loistamaan tasaisesti, joten tutun myyjän runsaiden kehujen jälkeen nappasin valon mukaani. Tänään testattiin kävellessä valo ensimmäistä kertaa, ja vaikuttaa kyllä hyvältä. Tuo kestää vettä eikä ilmeisesti hajoakaan juuri millään (myyjän sanoin "vielä ei olla ehditty ajaa traktorilla yli, mutta muuten ei olla saatu rikki millään!") ja takuukin on kolme vuotta. Värejä löytyi ainakin tuosta lähiM&M:stä viisi erilaista, eli suuremmallekin porukalle saa tarvittaessa kaikille eri väriset valot. Itse valitsin ihan vaan tuon kirkkaan version, kun en noista värillisistä niin perusta. Toisena vaihtoehtona oli keltainen, mutta kirkas vei lopulta voiton.



Kuva Googlen kuvahausta

Mutta sellaisia meille tällä kertaa... Josko tästä kiireet helpottaisivat, voisin saada kiinni normaalista päivitysrytmistä ja kirjoitella vähän inhimillisemmän mittaisia postauksiakin ;) (...ja ehkä vihdoin saada aikaseksi sen erillisen frisbee-jutunkin)


*Näissä tapauksissa hukkaaminen oletettavasti tarkoittaa sitä, että tavarat ovat "hyvässä tallessa" muuttokuormani keskellä, mutta tällä hetkellä niiden löytyminen vain on sula mahdottomuus...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Vetoviikonloppu

Tämä viikonloppu on vietetty vetoharrastuksen parissa: eilen käväistiin piiiitkästä aikaa Erjan ja Micken luona treenimielessä. Enne pääsi juoksemaan noin 13 km lenkin 10 koiran valjakossa, pyöräparissa. Alkumatkalla tunteet kuumeni yli käsiteltävissä olevan rajan, ja sehän ilmeni rähjäämisenä. Onneksi tämä oli ennakoitu ja pariksi valittu koira, jota ei pienet asiat hetkauta. Muutaman sadan metrin jälkeen homma alkoikin näyttää siltä, miltä kuuluu, ja turhuudet jäivät käytöksestä pois. Näppärästi Enne pinkoi koko matkan, joskin ilman taukoja olisi voinut tehdä tiukkaa - iso valjakko kuitenkin juoksee ihan mukavaa tahtia, eivätkä meidän treenilenkitkään ole noin pitkiä vielä olleet. Vaan eipä ollut ongelmaa (kuten ajattelinkin), vaan mukavasti sujui tuo lenkki.

Tänään käytiin pyöräilemässä rauhallisella tahdilla palautumislenkki, ehkä n. 7 km. Vauhti oli rauhallista ravia maustettuna muutamilla laukkapätkillä, mutta kyllä eilinen vaati veronsa (varsinkin, kun kupissa oli eilen hyi-yäk-ällö-maksaa, jota Enne nyppi vain sen, mitä tarvitsi pahimman nälän tyydyttämiseksi. Jotenkin tuntuu, että ennen niin rautamahaisen Enteen vatsa ei näin treenikaudella kestä ollenkaan samanlailla erilaisia ruokia kuin esimerkiksi kesällä kesti. Tiedä sitten, johtuuko juuri rasituksesta vai jostain muusta...

Tällä hetkellähän Enne syö Belcandon kuivaruokaa höystettynä erilaisilla lihoilla ja vastaavilla tuotteilla. Pääasiassa ostan lihat ja muut Kennelrehulta, kalat saan isältäni. Sopivat luut ovat tällä hetkellä vähän hakusessa, mutta toistaiseksi pärjätään lähinnä siipien voimin (nekin siis hampaiden hyvinvointia ajatellen, ei niinkään ravintona). Harmittaa, että hirven kylkiluita on niin kamalan vaikea saada, ne kun maistuivat hyvin Entsulle... Ajatuksena kuitenkin on, että löytyisi sopiva ruokamäärä ja ylipäänsä ruuat, jotka maistuvat - ei sitten tulisi tällaisia energiakadon hetkiä kesken treenikauden. Tällä hetkellä nauta-sikajauheliha, naudan maha ja lihaisa rasva maistuvat mukavasti, samoin kuin paistettu kuha. Näillä mentänee siis eteenpäin ainakin jonkun aikaa. Vaikka raakaruokinta toimi Enteellä hyvin, en juuri nyt jaksa stressata vitamiinien ja muiden saannista, siksi pääasiallisena ruokana on kuivaruoka. Lisäksi nuo vitamiinit, joita ruokaan jossain vaiheessa lisäilin, heikensivät ruuan maistuvuutta merkittävästi (jos siis joku kaipailee vitamiineja ja mineraaleja, mulla olisi täällä pari kiloa ylimääräistä ;D). Helpompi näin, ja kun kerran ruoka maistuu, niin tällä mennään :)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Tärykalvot halkaisevaa tokoilua

Juuri kun pääsin sanomasta, että tiistain agitreenien jälkeen tokoilut saa jäädä taka-alalle, niin tokihan keskiviikkona mentiin treenailemaan yhdessä Anskun ja Nemin kanssa :) Olin ollut pitkän päivän töissä ja Enne pitkän päivän yksin kotona, joten molemmilla oli havaittavissa pientä keskittymisen puutetta. Niinpä päätin panostaa treenien hauskuuteen ja unohtaa turhat nipottamiset ja toistot.

Seuraamisesta saatiin kivoja pätkiä, kontakti alkaa taas lyhyellä matkalla olla hyvä. Käännöksetkin sujuu, vaikka lisätreeniä toki tarvitaan vielä :) Ei kuitenkaan iskenyt epätoivo, ja saatiin onnistunutta siksak-pätkääkin tehtyä (vitsit, tuo vasempaan käännös on kohta ihan mahtava!).

Liikkeestä maahanmenoja otettiin kaksi tai kolme, kaikki hyviä. Laskeutuu nätisti, nopeasti ja suorasti ja pysyy ilman ongelmia.

Liikkeestä seisomisessa vaati tuplakäskyn pysähtymiseen, mutta idea ilmeisesti on päässä kuitenkin. Pysyy hyvin, kun palaan takaisin. Jos askeleet alkaa tuottaa suuria ongelmia, voisi miettiä jotain takapalkkaviritelmää tähän, ehkä... Täytyy katsoa ja miettiä.

Paikkamakuuta otettiin hyvinkin epävirallisesti, ts. käskin Enteen jalkoihini makaamaan, kun juteltiin Anskun kanssa. Aiemminkin ilmennyt ongelma nosti taas päätään: tylsyyden iskiessä Eps nousee toooosi herkästi. Käskystä menee kyllä takaisin maahan, mutta se kun ei riitä.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo. Pysyi hyvin, tuli lujaa eikä edes törmännyt! Ihan mahtava päätös treeniosuudelle siis. Itse treenailun jälkeen riekuttiin vielä lelun kanssa ja Enne sai luvan kanssa juosta rinkiä. Pitäisi varmaan opettaa tähänkin joku "käsky", jotta tietää milloin saa painaa menemään ja milloin pitää olla ruodussa...

Palkkana kanafileen paloja, (erittäin äänekkäitä) kehuja ja sekalaista riepottelua. Näppärästi kaikui koko parkkipaikka, kun kerroin miten pätevä Enne on... :D

Mutta kokonaisuutena siis varsin kivaa tekemistä. Pitää jatkossakin keskittyä lyhyisiin, mukaviin treeneihin ja jättää jokaisen liikkeen hiominen kokonaan pois. Maksimissaan yhtä liikettä korjataan kerrallaan, jos sitäkään. Perusteet on hallussa, joten turha lähteä viemään pohjaa kivalta tekemiseltä. Sekin kun on tässä jo nähty... Hassua vaan ajatella, että olen oikeasti käynyt kisaamassa näin puolivalmiin koiran kanssa, tällä hetkellä kun kisaaminen ei mitenkään päin ole kovin päälimmäisenä mielessä :D

---

Vetolenkilläkin käytiin eilen. Tällä kertaa kombinaatiolla minä + pyörä ja Enne + rengas. Hyvä tapa muistutella mieleen niitä kuuluisia käytöstapoja, kun koiran himmaillessa voi tyynesti itse ajella eteenpäin (Ennehän ei tasan jää jälkeen!). Tämä muistutus toimii myös huomattavasti paremmin kuin äänijänteitä rasittavat keinot. Harmi, että tuo renkaanvetäminen vaatii reitiltä aika paljon, ihan missä tahansa ei uskalla koiraa edes renkaan kanssa pitää vapaana. Tällä hetkellä en oikeastaan tiedä kuin tuon yhden kelvollisen lenkin, eikä sekään ole kuin 4 kilometriä. Vähän pidempi olisi hyvä olemassa...

tiistai 8. marraskuuta 2011

"Hei, mä lennän korkeemmalla ja kovempaa kuin kukaan muu!"

Tänään käytin pitkästä, pitkästä aikaa agiliitämässä. Enne oli ihan intona ja riemua täynnä, näemmä jo maton tuntu tassujen alla riitti kertomaan, mitä tuleman pitää ;) Ja sehän piti sisällään vauhtia, lisää vauhti, vaarallisia tilanteita, vauhtia, ohjeiden kuuntelua ja upeita suorituksia aiemmin ongelmia tuottaneissa paikoissa - niin, ja vielä vähän lisää vauhtia :D

Ensinnäkin, uusin Facebook-statukseni kertoo jo tärkeimmän:

"Pieni siperiannuoli oli pätevä agikentällä! Vastaavaa iloa ja tekemisen riemua ei ole vähään aikaan näkynyt ipanan naamalla - tätä lisää! Vielä kun ohjaaja suoriutuisi mahdottomasta tehtävästä kohottaa kuntonsa sille tasolle, että pysyisi ohjattavan perässä..!"

Ja oma kommenttini tähän perään:

"Ja ihan tosi, miten se VOI tehdä loistosuoritusta radalla, kun viimeksi ollaan treenattu keväällä?? Ei ne tokojutut vaan samanlailla jää päähän ;) Vaan onhan se totuus, että kun yhdistetään vauhti ja vaaralliset tilanteet (plus Enteen kohdalla ohjeiden mukaan toimiminen, mistä se vaan lisäpotkua tekemiseen), niin johan huskykin toimii ja nauttii!"


Ensinnäkin, Enteen vauhti on jotain ihan utopistista. Se kiihdyttää itsensä kahdessa sekunnissa nollasta miljoonaan ja pitää vauhdin sellaisena loppusuorituksen. Tämän vielä ymmärrän, mutta en sitä, miten puhdasta suoritusta se pystyy tällä vauhdilla tekemään! Ennehän pudottaa rimoja tosi harvoin, vaikka tulisi haastavistakin kulmista esteelle. Tänään ainoa "pudotus" olikin astetta tyylikkäämpi törmäys muuriin (en oikeastaan tiedä mitä tässä tapahtui - näin vaan sinkoilevat muurin palat ja koiran, joka kannattelee etujalkaansa). Onneksi tämä onnettomuus näytti pahemmalta kuin todellisuudessa oli, ja pian Eps oli taas radalla kiitämässä. Täytynee opettaa koira toimimaan niin, että itse seison keskellä kenttää ohjaamassa, muuten ei kyllä ole mitään toivoa pysyä tahdissa mukana...

Hämärän peitossa on myös se, koska Enne on oppinut pussin ja renkaan. Tai no, tiedä sitten oppiko pussin juurikin tänään, kun ensin muutaman kerran harjoiteltiin, mutta niin vaan syöksyi sen jälkeen suvereenisti läpi siitäkin... Rengas pidettiin matalana ja koitin sitä lähinnä testin vuoksi, hyvin toimi. Kontakteja treenattiin A-esteellä, ja saatiinkin ihan järkevää touhua aikaiseksi. Toki, kun vauhti tulee enemmän, on Enteen mielestä ihan yliarvostettua hidastaa tahtia niin, että olisin tyytyväinen, mutta ehkä tähänkin päästään vielä joskus ;)

Omassa ohjauksessa on paljonkin parantamisen varaa, ja olen vakaasti siinä uskossa, että muutamat harhaohjautumiset johtuivat juurikin omista puuhistani. Kameran unohdin valitettavasti kotiin, joten kuva- tai videomateriaalia ei tällä kertaa ole.

Ja extraplussa siitä, että ainoastaan kerran Enteellä keitti yli niin pahasti, että oli pakko juosta ylimääräinen hepulipurkaus! Tokihan pariin kertaan Eps kävi suorittamassa käskyn jälkeen vielä edessään olevan esteen, sillä eihän rataa voi kesken lopettaa ;) Kokonaisuutena siis vallan mainiot treenit, lisää näitä!

---

Vetotreenejä ollaan jatkettu säännöllisesti, 3-4 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti ajellaan pyörällä, muutaman kerran ollaan käyty lenkillä kickbikella. Matkat ovat tällä hetkellä vaihtelevasti noin 5-9 kilometriä. Lyhemmät lenkit ovat lähinnä piristysruiskeita treenien keskellä ja matkaa toki pyritään pidentämään koko ajan. Valitettavasti kelvolliset reitit ovat kuitenkin melko vähissä... Tälläkään hetkellä emme pääse ajamaan ympyrälenkkejä, vaan matkaan sisältyy joko täyskäännös tai kääntöympyrästä paluu. Ja sehän toki näkyy jossain määrin motivaatiossakin, kun palataan samaa reittiä... Isommassa porukassa ei varmasti olisi samanlainen ongelma, mutta yksin ollessaan Enne reagoi tällaiseen "tylsyyteen" herkemmin. Lisäksi fiksu omistaja huomasi vasta viime viikolla, että Enteen uudet valjaat eivät ole parhaalla tavalla istuvat Epelille. Niinpä käytössä on nyt vanhat valjaat ja uusia metsästetään kovasti. Harmi, sillä muutoin nuo uudemmat versiot ovat kyllä upeat!

---

Tokotreenit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle yksinkertaisesti motivaation puutteen vuoksi, mutta sen sijaan olemme panostaneet uusiin temppuihin! Tai no, temppuun... Ennehän ei koskaan ole ollut kamalan innokas kantamaan tavaroita eikä se esimerkiksi lenkillä ota mukaansa keppejä. Leikkiessäänkin se ennemmin heittelee tavaroita ja huitoo niitä tassuillaan kuin pitäisi niitä suussa. Kapulatreenin myötä tavaroiden käskystä suussa pitämisestä on kuitenkin tullut Enteen mielestä jopa hauskaa, ja niinpä päätin toteuttaa Tommin ah-niin-ihanan toteamuksen ("Sit kun Enne osaa tuoda mulle kaljatölkin, oot osannu kouluttaa sen" - noin suunnilleen).



No, treenit alkoivat vähän simppelimmillä jutuilla, kuten lelun nostamisella käskystä. Hyvinkin pian päästiin kuitenkin siirtymään haasteellisempiin juttuihin. Suurin ongelmakohtahan koko jutussa on se, ettei Enne ole kovin innoissaan ottamassa suuhunsa mitään vähänkään ihmeellisempää materiaalia olevia esineitä. Treenit aloitettiin siis leluilla, sitten siirryttiin pahvisiin laatikoihin ym. (kyllä, tuhoamisvimma nosti päätään, mutta käskystä sekin jäi) ja lopulta niihin tölkkeihin, tosin tyhjiin.



Ajattelin ongelmaksi nousevan tölkin materiaalin - sehän on melko pehmeää ja joustavaa, ja epäilin Enteen kovakouraisuuden tekevän herkästi jälkensä tölkkiin sitä nostettaessa. No, Enne itse asiassa on todella hellä suustaan, mutta jälleen kerran tassut ovat pahemmat tuhoajat ;) Ihme kyllä turhat esineillä "luistelut" ja niiden runnomiset ovat jääneet ihan mukavasti pois, kunhan olen ehtinyt ajoissa kertoa mielipiteeni kyseiseen toimintaan liittyen.



Koska aiemmat esineet ovat tuntuneet helpoilta kuin heinänteko, otin lisäksi nostettavaksi myös puolen litran muovipullon, joka on täynnä. Lähinnä ajattelin painon olevan ongelma, vaan mitä vielä! Kerrasta nousi pullokin ilman ongelmia tai epäröintiä :) Tästä on hyvä jatkaa.

Niin, ja loppuselvennys: tarkoituksena EI ole tehdä Enteestä mitään kaljannoutajaa, lähinnä opetan koko temppua sen huvittavuuden vuoksi. Ja onhan siitä hyötyäkin, että erilaisia materiaaleja olevat esineet nousevat ja palautuvat minulle ilman ongelmia ihan jo arkielämänkin kannalta. Ja koska en kuitenkaan aio opettaa Ennettä käymään jääkaapilla/pyydystämään tölkkejä pöydältä, jäänee varsinaiset noutotehtävät edelleen kaksijalkaisille itselleen ;)

---

Ja maraton-postauksen loppuun vielä uusi hankintani: lompakko Enteen kuvalla! Vastaavaahan olen ehtinyt miettiä vasta lähes vuoden, kun viime vuoden Voittaja-näyttelyssä törmäsin kojuun, jossa oli esillä oman koiran kuvasta tehtyjä lompakkoja. Hukkasin kuitenkin kyseisen yrityksen yhteystiedot, enkä parhaalla googletustaidollanikaan niihin törmännyt. Sattumalta vastaan tuli kuitenkin toinen yritys, joka tarjosi vastaavaa mahdollisuutta, joskin kankaisena versiona. Messarin kukkaro olisi siis ollut nahkainen, mutta oikeastaan tämä kestävä ja konepestävä kangasversio taitaa sopia elämääni huomattavasti paremmin ;)



Kuvat eivät tee oikeutta tälle hankinnalle, mutta tykkäilen todella kovasti :) Hintaa kyseisellä tuotteella oli postikuluineen noin 25€, jonka maksoin enemmän kuin mieluusti. Ja Milou on siis tämän takana, suosittelen lämpimästi!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kapulointia

Koska viime aikainen tokoilu on ollut ihan ala-arvoista, on treenit jätetty vähemmälle ja keskitytty muihin asioihin. Suurimmassa osassa on viime päivinä ollut puinen noutokapula ja noutoliikkeen harjoittelu. Enne rrrrrakastaa kapulaa ja innostumishepuli iskee päälle heti kapulan tultua esiin. Tällä hetkellä kapula nousee hyvin (ja harvoin ilmenevä väärä ote korjaantuu heti moitteesta!) ja palautuu hyvin takaisin (en ole vielä heittänyt, koska en katso sitä tarpeelliseksi tässä vaiheessa treeniä - joko olen itse vienyt kapulan tai antanut sen jonkun toisen vietäväksi ja sen jälkeen lähettänyt Enteen perusasennosta hakemaan). Palautukseen toki sisältyy ennemmäisiä hassutteluasioita, joita tokokisoissa ei varmaankaan arvosteta - mutta Enteen mielestä on kamalan hauskaa juosta kapulan luo, iskeä tassut sen päälle ja liukua sen avulla ensin metrin verran ja vasta sen jälkeen ottaa kapula suuhun ja tuoda se takaisin. En kuitenkaan jaksa stressata tästä, koska oletettavasti ongelma poistuu, kunhan siirrymme ulos (jossa liukuminen ei ole mahdollista). Kapula pysyy suussa melkoisen hyvin, joskin hepulikiemurtelu tuntuu olevan Enteestä kovin hankalaa kapula suussa (normaalistihan ei voi seistä kapulan ollessa kidassa :D ). Haasteellisin osuus noutoharjoittelussa on istuminen kapula suussa. Jostain syystä ko. liike on Enteen mielestä ääääärimmäisen vastenmielinen, jopa makaaminen kapulan kanssa on parempi vaihtoehto. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen, että kapula pysyy suussa ja takapuoli maassa - ja muutaman sekunnin jopa molemmat tapahtuvat yhtä aikaa! Pikkuhiljaa tavoitteena on pidentää aikaa ensin ihan vaan istuen, ja lopulta siirtyä vaiheeseen, jossa Enteen pitäisi kyetä muuttamaan asentonsa seisomisesta istumiseksi kapula suussa. Hiljaa hyvä tulee, mutta ainakin molemmilla on treenatessa kivaa!

Ps. Enne on myös tosi pätevä peruuttaja nykyään - osaa askeltaa taitavasti jo pari askelta, vaikka itse pysyn paikallani. Tämäkin taitaa lukeutua suosikkitemppuihin, ainakin hännän vispauksen määrästä päätellen... :)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Turhautumisväsymys

Käytiin keskiviikkona treenailemassa Lahdessa, eipä kyllä ole paljon sanottavaa niistä treeneistä. Kun ei homma toimi niin ei toimi. Kaikki muu ympärillä kiinnostaa noin miljoona kertaa enemmän kuin tekeminen ja häiriöherkkyys on noussut noin potenssiin 80 verrattuna normaaliin. En ymmärrä.

Sama homma vetojuttujenkin kanssa, periaatteessa Enne toimii ihan ok, mutta pystyisi parempaankin. Siinä vaiheessa, kun on aikaa katsella sorsia ja säätää ties mitä, ei töitä tehdä riittävän intensiivisesti. Turhauttaa, tylsistyttää ja väsyttää tämä tahkoaminen.

Ainoa, mikä tällä hetkellä tuntuu oikeasti sytyttävän Enteen, on frisbeen koppailu ja erilaiset hölmöilytemput. Täytynee jatkaa niitä, koittaa kehittää vetotreeneihin jotain kivaa ja miettiä, mitä tuon tokon kanssa nyt tehdään. Voi, kun pääsisi agilityradalle, niin saisi Ennekin pitkästä aikaa yhdistää maailman ihanimman asian (=juokseminen) ja tottelemisen samaan pakettiin... No, josko tässä kohta olisi jo muutto edessä, peukut pystyyn sen puolesta ;)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Rentokoilua

Jeps, me ollaan aloitettu uusi laji, tai ainakin laji uudella asenteella: tokoilua rennosti! Lähitulevaisuudessa ei olla kisoihin menossa (aiemmista suunnitelmistani huolimatta), kiitos epävarman paikkamakuun ja sen, että olen onnistuneesti sössinyt kaikki muut liikkeet - nyt siis otetaan rennosti ja pidetään hauskaa :) Kaikki vanhat älyttömyydet, kuten "teen vaan aloluokan kokonaiset liikkeet ja sen on siinä" ja "kyllä tän voi kai vielä kerran ottaa" joutavat romukoppaan uusien, fiksujen ideoiden tieltä (odottakaa vaan sitä seuraavaa päivitystä, eiköhän se jo kerro ideoiden "fiksuudesta" käytännössä!).

Tänään käytiin siis treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Paikka oli uusi, kostea nurmikenttä lenkkeilyreitin varressa. Ihmisiä liikkui melko vähän, mutta jotakin ympärillä kuitenkin tapahtui koko ajan - ja sen huomasi! Alkuun otettiin helppoja perusjuttuja. Koira käskystä sivulle, palkkaus oma-alotteisesta kontaktista. Melkoisen kauan sai ekoilla kerroilla odotella, mutta kyllähän se katse sielä nousi :)

Sen jälkeen sivulletuloja muutaman askeleen liikkumisella, hyvää, nättiä ja ennen kaikkea kontaktillista tekemistä! Sen jälkeen peruuttaen maahanmenoa ja pysähtymistä, molemmat ok. Herkästi Enne liikkuu ensin minuun kiinni ja toteuttaa käskyn sitten (vaikka itse tämän jälkeen liikkuisin). Täytynee alkaa kiinnittää huomiota siihen, että käskyä tulee noudattaa heti. Nämä muuten hyviä, ei arastellut kosteaa alustaa makuissakaan ja ennen kaikkea kuunteli käskyt eikä säätänyt omiaan.

Alkuun ajattelin, etten ota seuraamista ollenkaan, mutta kontaktin ollessa mainio ja vireenkin ok, päätin kokeilla. Muutamaa metriä maksimissaan, palkka ja mahtikehut kontaktista. Toimi! Nyt täytyy siis pitäytyä hetki näissä lyhyissä pätkissä eikä lähteä ahnehtimaan liikoja.

Loppuun vielä "luoksetuloja", ts. koiran riehutus kolmimetrisessä gripissä ja kutsu kesken iloitsemisen. Hämmentävää kyllä, toimi vallan hyvin. Vikoissa toistoissa tuli ravilla, mutta pääasia oli, että tuli oikeaan paikkaan ja ekasta käskystä.

Treenien jälkeen vielä pallo kehiin, hetkisen Eps sai leikkiä ja riekkua pitkästä aikaa tennispallon kanssa. Hihnassa toki, mutta ehkäpä tuokin lisää hallittavuutta - ihmeen vähän hihna nimittäin kiristyi!

Jatkossa siis vastaavia treenejä ja annetaan niiden kisamaisten suoritusten olla siihen saakka, että saadaan paketti taas kasaan ja oma motivaatio kohdilleen. Kyllä tästä vielä noustaan :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Haastavaa!

Koitanpa vihdoin ryhdistäytyä bloginkin suhteen, ja alkupamauksena uuteen nousuun saa tällä kertaa toimia muutama haaste (...ja jotta tämä uusi alku ei nyt ihan vallan ylittäisi odotuksia, niin teen haasteet yhdistettynä, jolloin toinen jäänee hieman puoliteholle ;D). Ja välikommenttina vielä: jännä, miten parin viikon tauko kirjottelusta saa oikeasti aikaan tunteen, että tätä hiljaisuutte olisi jatkunut kovinkin pitkään...

Mutta siis, ensin Viivi heitti haasteen, jossa oli tarkoituksena kertoa kahdeksan asiaa omaan koiraharrastukseen ja -puuhailuun liittyen. Tämän jälkeen Johanna kertoi antamastaan tunnustuksesta, johon liittyy lisäksi haaste kiittää tunnustuksen antajaa (KIITOS!), jatkaa tunnustuksen levittämistä (pahoittelen, jätän tämän väliin: lähes kaikissa lukemissani blogeissa on jo pyörinyt ainakin jompi kumpi haasteista!) ja kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska molemmissa haasteissa kaivataan kahdeksaa asiaa, yhdistettäköön ne tällä kertaa samaan postaukseen. Tässä siis, kahdeksan enemmän tai vähemmän järkevää asiaa koirailuihini liittyen:

1. Koiraharrastukseni juuret juontavat kauas menneisyyteen. Käytännössä heti opittuani lukemaan alkoi koirakirjojen hamstraus kirjastosta ja ala-asteiässä perheemme hupia oli kysellä minulta ohi kulkevien koirien rotuja. Uskomatonta kyllä, tunnistin käytännössä rodun kuin rodun!

2. Olen oppinut valtavasti jo pelkästään omilta koiriltamme. Kun ensimmäinen yksilö on terävä, kovapäinen ja erittäin vahtiviettinen laumanvartija, toinen välillä paniikkimaisen arka ja valitettavasti mystisesti sairas laumanvartija ja kolmas kovapäinen husky, joka ei kunnioita ketään tai mitään, on oppia tullut jo näiltä koirilta p-a-l-j-o-n!

3. Enne muistuttaa omistajaansa monessakin asiassa hälyttävän paljon. Esimerkkeinä mainittakoon ääretön kiukkuisuus väsyneenä sekä sekopäinen energia innostuessa. Eps on elämäni koira, käytännössä täydellinen yksilö minulle.

4. Minut muistetaan peruskouluajoiltani taatusti tyttönä, joka ei ajatellut muuta kuin koiria, puhunut muusta kuin koirista, harrastanut muuta kuin koiria... Peruskysymys luokkakavereiltani esimerkiksi lomien jälkeen oli aina jotakin koiriin liittyvää - enhän olisi voinut tehdä muutakaan :)

5. Harrastin valjakkourheilua vuosia ennen oman koiran hankkimista. Mieleni huskyn hankkimisen suhteen muuttui noin kahden viikon välein, kunnes varasin siperialaispennun (joka ei koskaan syntynyt).

6. Olen ehtinyt testata koiraharrastuslajeja laidasta laitaan: toko, agility, valjakkourheilu, näyttelyt ja junior handler ovat tulleet tutuiksi omina harrastuksina. Lisäksi olen palloillut hakumetsässä ja tehnyt jälkiä. Edelleenkään en osaa päättää, mitä kaikkea tahtoisin itse koiran kanssa harrastaa.

7. Olen vainoharhaisen tarkka siitä, miten paljon Enne joutuu olemaan yksin. Työpäivän ja työmatkojen jälkeen en suostu jättämään ipanaa enää yksin kuin poikkeustapauksissa - edellyttäen, että työpäivän jälkeinen ohjelma on käsittänyt liikuntaa, aivotyötä ja koirakavereita. Pahimmillaan otan Enteen kauppareissulle ennemmin mukaan autoon kuin jätän yksin kotiin.

8. Erilaiset koiratapahtumat, kisat ja muut vastaavat ovat elämäni eliksiiri! Tämän syksyn osalta onkin tullut ihan hassu olo, kun en saikun takia ole päässyt käytännössä mihinkään tapahtumaan. (Sailalle terkut - mihinkäs lähdettäis?! :D ) Valitettavan usein näihin tapahtumiin kuluu myös merkittävät summat rahaa matkojen, osallistumisten ja hei-tätä-me-todellakin-tarvitaan -ostosten muodossa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Päivityslaiskuus

On jäänyt blogin päivitys vähemmälle viime aikoina, vaikka kovasti ollaankin yritetty tehdä kaikenlaista. Jotenkin ei vaan ole ollut intoa ja jaksamista istua näpyttelemään tänne niitä tekemisiä. Nyt alkaa kuitenkin olla pakko, ennen kuin unohdan kaiken itsekin :D

Tokoiltu ollaan niin kotona kuin muuallakin. Kotona homma toimii kuin unelma niin sisällä kuin pihallakin, mutta tilaa kamalan pitkiin suorituksiin ei ole. Aika perussettejä ollaan treenailtu, alo-liikkeitä tempuilla höystettynä. Osasto "muualla" käsittää lähinnä kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Niissä Enne ei ole varsinaisesti esittänyt ihan parasta osaamistaan, vaan tekeminen on ollut vähän sinne päin. Vaan eipähän tuo oma innostuskaan ole ihan kohdillaan ollut, joten se vaikuttaa varmasti koiraankin. Perjantaina saatiin pitkästä aikaa hyvä treeni, vaikka alku olikin kaikkea muuta kuin suunniteltu: seurassa oli Anskun ja Nemin lisäks porokoirauros, joka pääsi karkuun ennen tokoilun aloittamista. Syöksyi suoraa Enteen luo ja pojat ottivatkin näppärästi yhteen - tosin esillä taisi olla enemmän hampaita ja tappamisääniä kuin varsinaista tappelua :D Nopeasti saatiin pojat irti toisistaan, ja Enne palautui nopeasti eikä jäänyt kyttäilemään ja säpsymään. Eihän tuollainen alku mitenkään päin toivottava ole, mutta näkipä taas, että ipanalla on palikat kohdallaan päässä, kun homma toimii tuollaisenkin jälkeen.

Mutta niihin varsinaisiin liikkeisiin: seuraaminen osittain hyvää, osittain kontakti ihan kateissa. Periaatteessa osaa kyllä nostaa katseen, mutta usein putoaa nopeasti uudelleen. Saatiin kuitenkin toooosi mainiota pätkääkin väliin.

Liikkeestä seisominen ihan kamala. Askelsi vaikka miten, jos edes yritti toteuttaa käskyä.

Liikkeestä maahanmeno hidas tai vajaa. Joko ei laskeutunut ekasta käskystä tai vaihtoehtoisesti jätti kyynärät ilmaan (nii-in, on tainnu namit lennellä vähän turhan aikaisin!).

Luoksetulo otettiin hihnan kanssa. Pysyin hyvin (kunhan tajusi, että tarkoitus on jäädä istumaan - tässä äänensävyllä on HUIMA merkitys, näemmä!), tuli vauhdilla eikä kovin pahasti törmännytkään ;) Ja ennen kaikkea ei harkinnut taakse lähtemistä, vaikka muut siellä tekivätkin. Kerran palkkasin istumisesta, kun Nemi sopivasti otti luoksetulon Enteen takana ja Eps istui kuin tatti.

Paikkamakuu on levotonta, mutta pysyy silti. Tylsistyy herkästi, joten pitäisi pian päästä koittamaan tätä avustajan kanssa. Koska Enne taatusti nousee tylsyyttään nopeastikin, pitää saada avustaja (kyllä Suvi, tarkoittaa juuri sua!) koiran taakse hallinnoimaan ja palauttamaan sen kera rumien sanojen takaisin makuutilaan. Sen jälkeen oma käskyni.

Kokonaisuudessaan perjantain treeneissä oli kuitenkin havaittavissa sitä Enteelle ominaista tekemisen intoa, joka toisinaan on ollut kateissa. Nyt vaan jatketaan rennolla otteella, niin eiköhän siitä hyvä tule.



Vetopuolen treeneistä muutama sana: tällä hetkellä tehdään noin 8 km pyörälenkkejä. Toisinaan Enne saa peräänsä renkaan, mutta silloin matka lyhenee reippaanlaisesti. Reittien löytyminen on edelleen kiven alla, mutta onneksi nyt on tuo sopiva kasi löytynyt. Tylsäähän se kuitenkin on jankata samaa reittiä jatkuvasti - varsinkin kun takaisin on tultava samaa tietä :/ Mutta pääasia että ipanan saa valjaaseen, muuten olisi kyllä omistajan pinna kireällä ja ikkunalasit helisemässä hepulihetkien seurauksena...


Ainiin, ja lopuksi vielä: Enteen frisbeekoulusta tulee juttua heti, kun saan valokuvaajan ottamaan muutaman sopivan otoksen tekstin oheen.

Ja muutama blogihaastekin on minulle heitetty, koitan ryhdistäytyä ja tehdä jotain niidenkin eteen ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Mainiota menoa

Tuo eilinen päivitys kuvasti pääasiallisia viime aikoina vallinneita tunteita, vaan pakkohan nyt on kirjoittaa, kun kaverina on tänään ollut maailman mainioin huskylainen (lukuunottamatta sitä, että Enteen maha on TAAS sekaisin! Mitä sillä rautamahalle tapahtui, aiemmin ei maha tykkänyt huonoa oikein mistään...).

Kävästiin pyörälenkillä. Facebook-statukseni kertonee olosuhteista riittävästi: "Joskus sitä miettii, mitä järkeä tässä valjakkourheiluharrastuksessa on. Erityisen vahvoina nämä mietteet nousevat pintaan, kun ulkona sataa kaatamalla, tuulee ja on kylmä. Tiet on ravassa ja on käytännössä sama, minkä väriset vaatteet päällensä pukee - ruskeita ne kuitenkin ovat mutakuorutuksen saatuaan. Sormet jäätyvät niin, etteivät ne liiku kunnolla. Koiran saa pestä kotiin päästyään, ellei halua samaa rapakerrosta koko taloon. Ja SILTI sitä aina vaan pakkaa uudelleen autoon pyörän, koiran ja valjaat. Ihme juttu!"

Eli, olosuhteet olivat kurrrrjat. Vaan ipana ei niistä piitannut, vaan pinkoi miljoonaa ja kääntyi juuri kuten käskin. Alunperin suunniteltu kasin lenkki kutistui kutoseksi, koska olin niin märkä ja jäässä, ettei paljon naurattanut. Mutta Enne oli pätevä, vaikka välillä pelleilikin (kuvitteli ilmeisesti olevansa hirvimetsällä tai muuta yhtä fiksua). Yllätti jopa äärimmäisen positiivisesti ylämäessä, jossa väkisin väänsi vauhdin laukalle kesken mäen. Mainio ipanaattori :) Eli lopputulos: olen huumassa enkä osaa sanoa mitään järkevää. (Paitsi sen, että tuo pyöräily olisi huomattavasti turvallisempaa, jos koira olisi pyörässä kiinni tai jos pyörässä olisi edes joku systeemi, joka estäisi liinan menemisen renkaan alle, jos se löystyy äkkinäisesti.)

Lenkin jälkeen levättiin (=omistaja lämmitteli) hetki, sen jälkeen vähän kouluttauduttiin. Enne oli NIIN vireessä, ettei paremmasta väliä! Jopa metallikapula nousi viisi kertaa ilman mitään ongelmia, jes! Lisäksi otettiin stoppeja, peruuttamista, yhdet jäävät (molemmat hyvät), ympäri pyörimisiä, kasia jalkojen välistä ja semmosta jalan alitus - ylihyppy -temppua. Enne oli intona, ihan sama mitä tehtiin :) Pientä hepulia oli havaittavissa (hyvästi, parketti!), mutta hyvin tuo keräsi itsensä ja jatkoi - intona edelleen. Lopuksi sai vielä aktivointipullon, mutta siitä ei näemmä enää ole haastetta pätkääkään - Enne nappaa sen suuhunsa ja kallistaa niin, että namit tippuvat. Tahallista vai ei, en tiedä. Ei siinä kuitenkaan minuuttia kauempaa mennyt, että pullo oli tyhjä ;)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ylienergiaa

Blogi on jäänyt näppärästi taka-alalle viime aikoina, mutta se ei suinkaan tarkoita, että meillä olisi eletty hiljaiseloa - päinvastoin. Sen sijaan talossa on ollut säpinää yli omien tarpeiden useampanakin päivänä viimeisen viikon aikana. Jos siis hakusessa on ylitsepursuavaa huskyenergiaa, täältä saa noutaa sopivan annoksen (Enteeltä ei kysytä mielipidettä asiaan). Näemmä päällä on tällä hetkellä kun mikään ei riitä -moodi, jonka seurauksena saamme "riemulle" seurata huikeaa virtapiikkiä aina ruuan jälkimainingeissa. Kyseinen virtapiikki ei todellakaan ole mitään kivaa pikku telmimistä, vaan mitä ilmeisimmin Enteen tavoitteena on saada talon seinät romahtamaan keinolla millä hyvänsä. Ihmisasukkaat tykkäävät hyvää... Huoh. Esimerkiksi tämän päivän kombinaatio normaali kunnon lenkki - riehuminen ulkona - frisbeen koppailu ei vähentänyt tuon sekopäisen riekkumisen määrää lainkaan. Jes. On ihanaa omistaa husky!

Muttamutta, nyt on luvassa maailman rönsyilevin teksti viime aikojen tekemisistä, koittakaa pysyä mukana! (ja tämän jälkeen voisin vihdoin koittaa ehtiä lukea muidenkin kuulumisia) Koska en heti ole laittanut ylös meidän viime aikaisia tekemisiä, tässäpä tulee puuhastelujuttuja lähinnä pääpiirteittäin, yksityiskohdat kun ovat jo jääneet unholaan.

Vetolenkit ollaan päästy aloittamaan taas. Viime viikonlopusta lähtien ollaan käyty pyörälenkillä neljä kertaa matkojen vaihdellessa neljästä kilometristä reiluun kuuteen. Matkaa voisi hyvinkin lisätä jo reippaasti, kun vaan olisi sopivia reittejä! Täällä päin kun teiden valtiaiden mielestä on äärimmäisen fiksua vetää jättimäistä sepeliä kaikille hiekkateille -> tosi kiva juttu tassuja ajatellen. Tai vaihtoehtoisesti hyvät hiekkatiet sijaitsevat puolustusvoimien alueella, jonne ei varsinaisesti ulkopuolisilla ole asiaa... (Missä ihmeessä ollaan aiemmin tehty täällä pidempiä lenkkejä?! Mielestäni ollaan oltu aina noissa samoissa maastoissa, mutta eihän siellä saa kilometrimäärää kasvatettua sitten millään...) No mutta, alkuun ollaan kuitenkin pääty varsin mukavasti. Harmaita hiuksia tuottavat lähinnä isot ylämäet - itse kun en pysty täysipainoisesti niitä polkemaan polveni takia eikä Enne yksin jaksa pitää hyvää vauhti yllä mäen ollessa kovin jyrkkä tai pitkä. Perinteisiä "miten ylämäessäkin kuuluu vetää"-harjoitteita ei myöskään pystytä tekemään juurikin tuon polveni takia... No, katsellaan. Muuten sujuu ihan mukavasti, joskin pari kertaa Enteen aivoissa on ilmeisesti ollut joku ajatuskatkos sen päättäessä, että pn ihan jees sännätä metsään pyydystämään lentäviä lintuja tiellä juoksemisen sijaan. Tai sitten se vaan ajattelee, että ainakin äänijänteeni tarvitsevat treeniä, jos muuten Enne hoitaa kaiken rasittavan ;)

Tokoiltu ollaan myös, sekä kotona että ekaa kertaa muutenkin, kun perjantaina pidettiin kimppatreenit Anskun ja Nemin kanssa. Perjantaina tekeminen oli keskinkertaista, osittain ihan mainiota tekemistä, toisinaan lähinnä tähyilyyn ja haisteluun keskittyvää säätämistä. Oma mielialakaan ei ollut parhaimmillaan, joten siitä löytynee heti osasyy tason vaihteluun. Liikkeissä tuntuu tulevan takapakkia, seuraaminen on ok, mutta kontakti putoaa tooooosi herkästi. Jäävät on jotain ihan kamalaa, maahan ei meinaa laskeutua millään ja seisomisessa ottaa askelia. Näitä treenasin kotipihalla niin, että käskyn jälkeen oikeasta toiminnasta heitin namin jatkaessani itse matkaa, tuntui toimivan. Perjantaina oli kuitenkin koko ajatus taas kateissa, joten täytyy nyt miettiä tuota toteutusta. Maahanmenot on tosi nopeita edessä ja vaikka kesken hepulinkin, mutta jostain syystä tuosta sivulta ei meinaa toimia taaskaan. Taitaa olla eniten tahkottu liike tämä, parhaimmillaan näyttävä ja ehdottomasti kympin arvoinen, muuten sitten ihan mitä sattuu :D
Noutotreeneissä ollaan nyt jätetty hetkeksi metalli pois ja keskitytään oikeaan tekemiseen puisella. Jostain syystä kapulan pitäminen istuen on Enteelle mahdoton käsite, mutta perjantaina saatiin muutama sekunnin mittainen onnistuminen. Ehkä sekin siitä vielä joskus... Kantaa kapulaa hyvin ja tuo käteen, irrottaa käskystä. Lähtökohtana ihan hyvä kuitenkin, luovutus vaan on se haastava osuus.
Ruutua piti ottaa perjantaina lyhyellä matkalla niin, että lähetän palkkapurkille, käsken seistä ja palkkaan uudelleen. No, unohdin koko purkin kotiin, joten se siitä sitten :D Ilman purkkia en tässä kohtaa halua ruutua tehdä, koska Enne herkästi jää metsästämään nameja keskittyen vaan nenähommiin kuuntelun sijaan. Purkki on selkeä, nami on purkissa ja sen syötyä enempää ei ole.

Frisbeestä pidettiin vähän taukoa, tänään kaivettiin se pitkästä aikaa esiin ja vähän leikittiin. Ja kas, ipanahan oli liekeissä! Jo frisbeen esiin ottaminen sai aikaan sellaisen hepulin, että ennen heittelyä suunniteltu harjaus oli melko turha toivo... Pitkään tuo jaksoikin koppailla, ja nättejä koppeja ottikin toooosi korkealta! Jee :) Sen sijaan matalien pitkien heittojen koppaus on ihan hakusessa, Enteellä ei taida olla mitään aavistusta, että koko kiekon koppaaminen sellaisestakin heitosta olisi mahdollista. Helpoissa, ihan megalyhyissä ja hitaissa heitoissa pysyy mukana, joten niistä jatketaan eteenpäin. Kivaa tuolla joka tapauksessa on, enkä kovin usein ole nähnyt Enteen keskittyvän yhteen asiaan noin pitkään ja intensiivisesti putkeen. Juuri meille sopiva laji siis :) Kiekon palauttaminenkin on iskostunut päähän ihan loistavasti, joka kerta frisbee palautetaan vähintään jalkoihini, jos ei käteen saakka.

Että sellaista meille! Nyt koitetaan viritellä tuota tokoa taas kuntoon, päästä pidentämään noita vetolenkkejä ja huvitellaan frisbeen kanssa :) Ja tuon ylimääräisen sekoilun kun saisi pois, niin kiva olisi... Osasyynä taitaa tosin olla se, että nykyään Enteen yksinoloajat ovat kaukana siitä, mihin se on tottunut. Aiemmat 8-9h yksinolot ovat kutistuneet pariin tuntiin, joten ehkäpä kyseessä on myös jonkin asteinen stressireaktio? No, ehkä me kohta jo päästäisiin taas muuttamaan omiin oloihimme....

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kopittelua

Eilen sain kuningasajatuksen ja päätin ottaa Enteen frisbeekoppailusta kuvia. Helpommin sanottu kuin tehty, kun yrittää itse heittää frisbeen, ottaa kuvan, ottaa frisbeen ja palkata koiran - ja kaikkeen tähän on käytössä kaksi kättä. Lienee siis parasta, että odotan viikonloppuun ja siskon tuloon, josko sitten saisi kunnon todistusaineistoa aiheesta ;) Tässä kuitenkin muutama "onnistunut" otos.



Eilen treenailtiin frisbeen jahtaamista, Enne kun ei sitä oikein hahmota. Tai hahmottaa kyllä, mutta ottaa frisbeen vasta sen laskeuduttua. Lähdimme liikkeelle ihan perusteista, pidin frisbeetä kädessäni ja kuljetin sitä Enteestä pois päin. Näppärästi ipana liikkui perässä ja nappasi kiekon suuhunsa. Muutama minimaalinen heittokin saatiin otettua, ja nätisti E otti kiinni. Pidemmällä matkalla ei edelleenkään toimi, mutta toisaalta tuo Dodgebee ei myöskään lennä ihan tavallisen frisbeen veroisesti... Liekö siinäkin osa ongelmaa?



Enteen seistessä edessä kopit sujuvat hyvin ja ipana laittaa itsensä likoon tosissaan. Jotenkin pitäisi vaan saada iskostettua sen päähän myös karu fakta siitä, että väärin laskeutuessa sattuu... Yksi pahan näköinen putoaminen tapahtui jo eilen, mutta eipä tuo siitä itseensä ottanut. Helpoilla heitoilla jatketaan siis, haastetta lisätään pikkuhiljaa. Lisäksi paikan vaihto voisi olla tarpeen, tuossa kotipihalla ei loppujen lopuksi ihan hirveästi mahdu heittelemään kuitenkaan.



Frisbee palautui edelleen nätisti käteeni, vain muutaman kerran Enne hetken harkitsi omia hepulirinkejään kiekon kanssa. Kertaakaan ei sitten ajatuksiaan toteuttanut, vaan kauniisti toi frisbeen takaisin ja jäi odottamaan uutta heittoa. Liekö aurinkoinen ilma verottanut koiran jaksamista, sillä jo muutaman heiton jälkeen alkoi melkoinen läähätys... Olisi saanut nyt vaan tulla ne syyskelit ja asteluku laskea alle kymmenen :/

maanantai 26. syyskuuta 2011

Sekalaista sähellystä

Perjantaina treenailtiin taas tokoa. Tällä kertaa päästiin jopa neljän seinän ja vielä oman kotipihankin ulkopuolelle, kun passitin siskoni koiratolpaksi/valokuvaajaksi. (Pääsin perjantaina eroon polveni tikeistä ja koko jalan mittaisesta kääreestä, joten hieman huteralta tuntuvan polven pariksi sopi erittäin hyvin toinen ihminen, joka tarvittaessa hallinnoi hepuli-Epulia.)



Löysin vihdoin ruudun kulmamerkeiksi kelpaavat muovitötteröt, joten nehän oli ostettava (ja testattava välittömästi). Päätin opettaa ruudun siten, että vien ensin kulmat Enteen nähden ja sen jälkeen asetan ruutuun namin, edelleen Enteen nähden. Sen jälkeen kiersin vielä naputtelemassa ruudun kulmat - josko se vaikka tajuaisi, että niillä tötteröilläkin on joku virka.

Katos, tonne sun pitäis kohta juosta. (Huomatkaa tarkkaavainen nelijalka)


Sen jälkeen koiralle suunnan näyttö, käsky ja luja toive siitä, että Enne tajusi edes jotakin.

Vauhtia ei ainakaan puuttunut...




Eikä osaamistakaan! Tai no, tyhmä koirahan se saisi olla, jos ei ruualle juoksisi - yhdistyyhän siinä sentään kaksi lempipalkkaa... Toistoja muutama, kerran testasin lähetystä ilman namia, mutta eihän se keskittynyt muuhun kuin namin metsästykseen. Tietenkään. :D

Lisäksi tehtiin kaukokäskyjä (maahan-istu). Pääsääntöisesti olivat oikein hyviä. Välimatka kolme metriä.





Koitettiin ottaa muutamia nostoja metallisella, mutta ei se taas sillä kertaa ollut Enteen juttu... Tuo on kyllä mystistä, välillä metallisellakin sujuu ilman mitään ongelmia, välillä ei taas nouse millään. Tai oikeastaan, välillä ei edes koske pidellesääkään, saati että nostaisi! Vaikka toisaalta, ymmärtäähän sen, ei tuo varmasti kiva nosteltava ja kannettava ole. Lisää treeniä ja kärsivällisyyttä siis...



Viikonloppuna puuhasteltiin pikkujuttuja, enkä oikeastaan edes muista niitä sen tarkemmin. Heti, kun treenit eivät ole suunniteltuja ja "tosissaan" tehtyjä, jää asiat näemmä kirjaamatta ja katoavat mielestä välittömästi :D

Tänään jatkettiin ruututreeniä samalla periaatteella. Kulmat kasaan, palkka keskelle, lähetys. Ja lujaahan se sinne menee. Ja tulee pois. Ja nopeasti. Tästä voinemme päätellä, että Enteelle pitäisi heti piakkoin saada päähän myös se ajatus, että ruutuun pitäis jäädä, eikä vain käydä hakemassa nami sieltä. Yritinpä sitäkin, että lähetin koiran tyhjälle alustalle ja palkkasin kädestä, mutta namin etsiminen vei kaiken mielenkiinnon. Ja sitten kun tajusi, että nami on minulla, ei olisi millään irronnut sinne ruutuun. Jatkossa siis tehdään niin, että nami ruutuun -> lähetys -> pysäytys -> palkka -> vapautus. Katsotaan, miten käy... :) Onneksi tuota ruutua ei ihan vielä tarvi osata, voidaan rauhassa säätää ja katsoa, miten se olisi kannattanut opettaa :D

Lisäksi tänään koppailtiin pitkästä aikaa frisbeetä (jälkihuomautus: näemmä en olekaan aiemmin aiheesta kirjoittanut, vaikka eipä olla kuin kerran ehditty frisbeellä treenaamaankaan...). Ihan mahtavaa, Enne oli huumassa ja itse olin huumassa. Edelleen heitot on helppoja, mutta idea on selvästi jo Enteen päässä. Lisäksi ohi menneistä heitoista Enne otti frisbeen maasta ja toi sen joka tapauksessa minulle. Siis toi. Käteen. Eipä siinä, käy oikein hyvin! Hyvin näytti koirakin väsyneen puuhassa, joten taidetaan alkaa harrastaa tätä useamminkin... Alunperin innostus koko frisbeehommaan lähti siis tästä ja ajatuksesta, miten paljon Enne voisi puuhasta nauttia. Katsotaan, päästäänkö koskaan tuota koppailua pidemmälle, mutta kivaa se on sekin! (meillä tosin käytössä on Dodgebee noiden muovisten frisbeiden sijaan)

Loppuun vielä pari kuvaa yhdeltä sairaslomaani edeltäneeltä vetolenkiltä. Yhdistelmänä oli siis Enne + rengas ja minä + pyörä. Kuvien laatu on vähän mitä on, kun tihkusateessa yritin kuvailla. Luonnollisesti kamerasta loppui akkukin heti neljän kuvan jälkeen, joten se siitä kuvailusta sitten...



torstai 22. syyskuuta 2011

Pätevä Enne!

Ollaan treenailtu lähes päivittäin jotain pientä - kapulan nosto, pitoa, kantoa; kaukokäskyjä; perusasentoa...

Pääsääntöisesti ollaan saatu hyviä treenejä aikaan, vaikka välissä metallikapula olikin yäkkk. Tänään otettiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen yhtään mitään järkevää, pidemmällä kaavalla ja suunnitellusti toteutettua tokoa.

Aloitettiin kapulalla. Koska puinen nousee ja kulkee vaivatta (Enne rrrrakastaa sitä!), koitan saada saman siirrettyä nyt metalliseenkin. Hyvältä näyttää, kannoin kapulaa huoneestani kohti keittiötä (josta olin vasta menossa hakemaan nameja), kun Enne jo pariin kertaan tarjosi kapulan ottoa. Hirmuiset kehut, en päästänyt irti vahinkopudotusten välttämiseksi. Ja tuohan innostui! Jääkaapista kananrintaa käteen, ja Epis on valmis mihin vaan. Ensin kolme nostoa, mahtavia. Ei korjaa kapulaa, pitää huonossakin asennossa jos tarve vaatii. Kestoa tarvitaan toki huimasti lisää, mutta tällä innolla on kiva jatkaa treeniä :) Kaksi tuontia niin, että lähetän Enteen kapulalle (valmiina maassa) ja kävelen itse pois. Näppärästi toi perässä. Loppuun vielä kerran lähetys maassa olevalle kapulalle, hyvin ymmärsi homman juonen ja palautti kapulan. Vahvistusta tarvii toki vielä paljon ja käskyjä tulee vähintään tuplana, helposti triplanakin, mutta idea on hallussa ja Enne selvästi tykkää, kun saa itse ratkaista annetun "ongelman" (=ymmärtää käskyn).

Ilon ollessa ylimmillään laitettiin kapula piiloon ja keskityttiin kaukoihin. Metrin etäisyydeltä Enne tekee avo-kaukot nätisti, tänään saatiin jo pidennettyä matka kolmeen metriin! Kerran laski makuussa lonkalle, muuten mahtavia. Kana tekee ihmeitä!

Koska tänään on satanut vähän väliä ja nurmi sen seurauksena märkään, päätin laittaa kanan tulikokeeseen ja johdatin Enteen ulos. Hepuleiden keskeltä huutelin "maahan"-käskyjä, ja sehän meni! Eikä edes miettinyt kahta kertaa! L-o-i-s-t-a-v-a-a! Otettiin vielä erä kaukoja märällä, korjasi herkästi istumaan noustessa asennon, mutta so what! Se istui ja makasi märällä nurmella suosiolla, ennenkuulumatonta ;D

Sisällä otettiin vielä kerran jäävät, maahanmeno mahtava, nopea ja suora. Seisomisessa korjasi etujalat samalle linjalle, muuten mahti sekin. Kaikenkaikkiaan siis pätevä koira ja onnellinen ohjaaja :)


Tässä sairastaessa olen todennut, että tokon treenikamavalikoimani on surkea. En omista tunnarikapuloita, en ruutumerkkejä, en hyppyä. Kaikki nuo olisi ollut mahtavaa opettaa nyt, kun seuraamisia koitan välttää. Onneksi on edes sekä puinen että metallinen kapula! Ohjattuakin tietty voisi alkaa opettaa, mutta noudon olisi mielestäni hyvä olla oikeasti kuosissa siinä vaiheessa. Kyllä mä oikeasti taidan marssia hakemaan ne ruutumerkit ja alotella sitä seuraavaksi!

(Huomenna saan tikit ja paketin pois jalasta, toivottavasti sitten pääsee treenailemaan ihan oikeasti kunnolla ja pian!)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Lomaillaan

Nti Ohjaaja makaa lähes liikuntakyvyttömänä, mutta äärimmäisen tylsistyneenä sohvan pohjalla. Polvi (tai oikeammin tällä hetkellä koko jalka) on paketissa, joten tokoilut, vetopuuhat, lenkkeilyt ja kaikki muu hauska ovat tauolla toistaiseksi. Palaamme linjoille, jahka on jotain kerrottavaa. (ts. kun saan esimerkiksi kuvat taannoiselta vetolenkiltä koneelle saakka)

Nyt kaikki muut kirjailemaan treenikuulumisia ja muita juttuja ahkeraakin ahkerammin, jotta saan edes jotain tekemistä! ;)

torstai 15. syyskuuta 2011

Viimeiset tokot ennen taukoa

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ihan kivasti. Maanantaina treenailtiin kotioloissa kapulajuttuja ja sekalaisia temppuja. Kapulointi alkaa sujua, nostaa näppärästi sekä puisen että metallisen ja jotain tuonnin suuntaistakin alkaa jo hahmottua. Ote on lähes poikkeuksetta oikea, vääristä en enää palkkaa. Metallinen on vähän ällö, mutta nousee silti kivasti. Jee!

Tiistaina käytiin treenailemassa Anskun ja Nemin kanssa. Otettiin aika pitkälti alokkaan jutut, ja muistaakseni menikin ihan mukavasti. Luoksetulossa Eps teki nätin kunniakierroksen, joten se uusittiin ensin lyhemmällä matkalla (hyvä) ja sen jälkeen pidemmällä (hyvä sekin). Seuraaminen oli jees, käännökset vasemmalle ihan huippuja Enteen tekemiksi! Juoksussa koitti taas riistäytyä, mutta palautin ruotuun ja saatiin nätti juoksu aikaan. Liikkeestä maahanmeno oli taas maailman hankalin eikä meinannut onnistua tasan millään. En kyllä tajua, miten se joskus on ihan mahtava, ja toisinaan ei koko liikkeestä tule mitään... Liikkeestä seisominen ok. Lopuksi vielä puukapulan kanssa säätämistä, tosi hyvää sekin. Hyvä mieli jäi :)

Eilen ajeltiin vesisateessa kimppatreeneihin Lahteen. Enne kävi kovilla kierroksilla syystä x, mikä vähän koetteli ohjaajan hermoja... Seuraaminen oli tosi hyvää - silloin kun malttoi keskittyä. Kontakti jees ja asenne kohdillaan, hyvähyvä. Enne on oppinut aika hyvin, että sss-suhina tarkoittaa kateissa olevaa kontaktia tai sitä, että kontakti on kohdillaan. Käytännössä suhina siis saa joko Enteen ottamaan kontaktin tai toimii kehuna jo olemassa olevasta kontaktista. Vasemmalle käännökset taas ihan mahtavia, mistähän se nuo on yhtäkkiä oppinut?! Kapulointia otettiin tällä kertaa metallisella, ja siitähän ei tullut mitään :/ Pitkällisen maanittelun tuloksena sain Enteen koskemaan hampaillaan kapulaa kaksi kertaa, ja se oli siinä. Olisi pitänyt vaan jatkaa vielä puisella tällaisissa oloissa, mutta kun puisessa ei tunnu olevan haastetta ja metallinen sujuu mainiosti kotona, ajattelin testata. No, eipä toimi vielä, joten lisätreeniä vaan. (täytyykin tänään vähän harjoitella metallisella, ettei tuo eilinen pelleily jää päälle!) Paikkamakuu oli ihan kamalaa, piippasi ja nousi "koska oli tylsää". Eikä edes osallistuttu varsinaiseen kimppamkuuseen, vaan makuutin Ennettä sivummassa yksin. Harmi, että paikalla oli treeniporukkamme lisäksi muita ihmisiä vaikka kuinka, enkä viitsinyt kamalan kovakouraisesti Ennettä komentaa takaisin makuulle... Sitä se selvästi nyt kaipaisi, kun nouseminen tapahtuu pitkälti ilman mitään syytä. Maahanmenoja otettiin edestä, samoin pysähtymistä. Alunperin liikkeestä seisomista varten aloittamani stop-käsky sai nyt uuden elämän, kun päätin opettaa sen luoksetulon pysähdyksiä varten. Pitkästä aikaa varmisteltiin sitä siis, edestä käsin lyhyellä matkalla. Molemmat hyviä. Lisäksi treenien teemana oli juoksuhepuleiden minimoiminen - poikkesin matkalla hakemaan kolmen metrin grippiliinan, joka osoittautuikin verrattomaksi apuvälineeksi kyseiseen koulutukseen. Muutaman kerran Enne koitti lähteä omalle ringille, mutta aika nopeasti ymmärsi "riittää"-sanan merkityksen ja sen, että on kivempi lopettaa juokseminen itse kuin tulla hinatuksi remmistä ohjaajan viereen. Ylipäänsä kontakti ja tekeminen oli ihan ok, mutta korkeat kierrokset verottivat tekemistä. Lisäksi tuo kapulataistelu taisi jäädä kaivelemaan molempien mieliä...

Tänään treenaillaan vielä kaksin pikkujuttuja, ja sitten ainakin seuraamiset ja sitä sisältävät liikkeet jäävät tauolle. Ene halua treenata niitä ontuvana, joten polven parantumista odotellessa... Onneksi on muita juttuja, joita voi hyvillä mielin treenata :) (nimim. selkeesti tarvitaan ne ruutumerkit jo!)

tiistai 13. syyskuuta 2011

"Ruskaretki"

Eilen käytiin Enteen ja siskoni kanssa "ruskaretkellä". Heittomerkit siksi, että varsinaista ruskaa ei juurikaan nähty ja kyseinen retkikin suuntautui lähes omalle takapihalle...


Aulanko! Voi, kun aina saisikin asua näin lähellä näin mahtavia retkeily- ja lenkkeilymaastoja!


Lähtökuopissa


Ne harvat ruskan merkit, joihin törmättiin...






Myrskytuhoja menneiltä vuosilta






Pikkuapina kiipesi puuhun





Tyytyväinen tuholaiseläin evästauolla





Söpöstelijä



Psst! Huomatkaa myös tokokisapostaukseen lisätty video taidonnäytteestämme ;)