Sivut

tiistai 30. marraskuuta 2010

Mr. Idiootti vauhdissa

Perjantaina käväistiin koirapuistossa Karon ja Soran kanssa. Alkuun koirat leikkivät nätisti, mutta jotenkin siinä vartin jälkeen touhu muuttui (taas) ja molemmat alkoivat lähinnä ärhennellä toisilleen. Näemmä eivät yksinkertaisesti löydä pidemmän päälle yhteistä säveltä leikkeihin... Lopuksi puistoon tuli aiemminkin tapaamamme huskytyttö, jonka kanssa Enne otti muutaman hepulirallin, eikä vastaavia leikkiongelmia ilmennyt missään vaiheessa. Enteen sisäinen roturasisti nostelee ilmeisesti taas päätään ;)

Lauantaina oli treenipäivä, mutta kiireistä johtuen kävimme tällä kertaa ajamssa vain kutosen lenkin. Hyvin sujui (muistaakseni :D), todennäköisesti alun pärinöiden jälkeen... Ja täyttä laukkaa Eps pyrki tietysti eteenpäin.

Tällä kertaa emme päässeet sunnuntaina treenailemaan, vaan seuraava vetolenkki oli maanantaina. 11 km ja käsittämätöntä käytöstä. Enne kurmuutti vieressään juossutta Navajoa oikein urakalla, tällä kertaa myös kesken matkan! Seuraavalla kerralla kyllä alenee tuo piski ja rajusti, en todellakaan siedä tuollaista käytöstä. Alussa tuon vielä ymmärrän (en siedä, mutta käsitän sentään syyn), mutta kesken matkan... Ihme touhua. Tänään kun venyttelin Ennettä, tuntuu selässä jälleen pientä jumin poikasta. Liekö johtuisi siitä tuokin ongelma... Tai sitten E on yksinkertaisesti huomannut, ettei se saa kunnon palautetta käytöksestään keneltään (tokihan se kuulee kieltohuudot, mutta eihän se tuota käytöstä estä...). Vetämispuoli sujuu hyvin, siinä ei ole ongelmia, laukalla vedettiin jälleen.

Tänään kävimme moikkaamassa Petraa ja Ainoa koirapuistossa, ja Ennekin pääsi purkamaan paineitaan juoksuleikkeihin. Samalla se sai puistoon tulleelta dobberinartulta muistutuksen siitä, ettei tungettelevuus aina ole hyvästä - hammasta tuli ja kunnolla, kun Enne yritti haistella nartun takapuolta. Muuten ihan hyvä, mutta en usko Enteen tajunneen miksi narttu hermostui (Enne ei sillä hetkellä haistellut ko. koiraa lainkaan) - ja tokihan kotona huomasin Enteellä reiän silmän vieressä. Puistossa koitin tarkistaa sen jo, mutta eihän sitä pimeässä nähnyt... Onneksi on vaan pintanaarmu, ei mitään vakavaa.

Enne on muutamana päivänä ollut todella levoton iltaisin, koettelee rajojaan ja hölmöilee tosissaan. Sunnuntai-iltana Tommi oli meinannut menettää hermonsa, kun koiran käytöksessä ei ollut mitään tolkkua. Katsellaan, josko huomenna olisi ihan vaan vapaapäivä, lyhyt lenkki on totta kai pakko tehdä, mutta muuten Enne saa lepäillä - jos siis niikseen tulee.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Sotkujen siivittämää treeniä

Eilen kävimme jälleen treenailemassa. Reitille oli tullut mukavasti lisää lunta, joten enää ei ihan jokainen kivikään kolissut reen pohjaan. Ajoimme tällä kertaa kaksi kahdeksan koiran valjakkoa (Lasse ajoi ja itse olin kyydissä), molemmille reissuille tuli mittaa 11 km.

Enne juoksi ensimmäisessä porukassa, joka olisi voinut toimia paremminkin - useamman kerran koirat olivat sotkussa ja juoksin niitä selvittelemässä Enne toimi lenkin aikana hyvin, joskin se alun pärinä on palannut taas. En ymmärrä, mikään treeneissä ei mielestäni ole muuttunut, mutta yhtäkkiä tämä "viehättävä" tapa on tullut takaisin. Eihän sitä toki ilmene kuin alkumatkasta, mutta eipä tarvisi silloinkaan! Muuten motivaatio oli kohdillaan ja Enne pyrki normaaliin tapaansa pitämään laukkaa yllä koko ajan. Nätisti poika juoksi uudenkin parin vieressä, kun kesken matkan jouduttiin muuttelemaan koirien paikkoja. Jostain syystä Enne paikoitellen tarkisteli taakse päin, lähinnä odottaen käskyjä minulta. Tiedä sitten mistä tuo johtui, mutta matka jatkui hyvin aina kehoituksen jälkeen.

Keskiviikkona Enne pääsi pikaleikkimään Soran kanssa koirapuistoon. Leikkihetki kesti ehkä vartin verran (eli aivan liian vähän aikaa Enteen mielestä), mutta pääsipä ipana ainakin vähän purkamaan energiaansa juoksemalla - muutenkin kuin valjaassa. Selvästi Enne tarvisi itselleen kaverin, jonka kanssa pääsisi purkamaan energiaansa yllinkyllin... ;)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Rekikauden korkkaus

Aloitetaanpa taas aikajärjestyksessä:

Torstaina oli Enteen hieronta-aika. Kuten aavistelinkin, jumejahan sieltä löytyi - sekä alaselkä-lantio -alueelta että ylempää selästä. Pahin jumi oli alaselässä oikealla puolella, mutta se (kuten muutkin kohdat) aukesi hyvin jo hieronnan aikana. Enne tosin ei olisi välittänyt hieronnasta niin kauheasti, mutta saatiin se nyt suunnilleen oikeaoppisesti hoidettua pois alta. Hieronnan jälkeen hieroja näytti vielä muutaman venytyksen, jotka kannattaa tehdä treenien jälkeen vastaavien jumien välttämiseksi.

Lauantaina pääsimme aloittamaan rekikauden, jipii! Enne juoksi nelosen kärjessä n. 10,5 km vaihdellen takimmaisessa ja etummaisessa valjakossa (ajoimme siis kaksi tiimiä kerralla ja kuljimme peräkkäin). Hyvin tuo ipana menee kärjessä, vielä vähän treeniä edelläjuoksemiseen niin johan kelpaa :) tyytyväinen olin, Enne jopa käänsi valjakon ensimmäistä kertaa täyskäännökseen.

Tänään jatkettiin rekitreenejä ja pidennettiin vähän matkaakin. 20 km lenkki ja Enne jälleen nelosen johdossa. Tällä kertaa uralla oli yhtäaikaa kolme valjakkoa (kaksi kutosta ja tuo nelonen), joten jälleen ajelimme muiden perässä... Loppumatka saatiin kyllä ajella ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme, kun johtajat tekivät pari kertaa mukavat solmut, joita sain käydä setvimässä... Kokonaisuutena ok lenkki kuntotasoon nähden (ensimmäinen pidempi lenkki tälle kaudelle), ja Enne piti hienosti vauhtia yllä kärjessä. Tänään täyskäännös oli kyllä totaalisen hakusessa, joten ehkäpä tuo johtajana oleminen vaatii vielä ihan kokonaisuudessaan lisätreeniä ;D

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Jäykkää treeniä

Kävimme eilen treenaamassa Lassen ja Päivin kanssa. Koska treenit ajoittuivat pimeään, ajoimme vain kutosen lenkin - viimeksi tiet olivat paikoitellen hyvinkin liukkaat, eikä pimeys varsinaisesti helpota astetta massiivisemman valjakon hallitsemista liukkailla.

Heti alkajaisiksi Enne aloitti taas saman vieruskaverin kurmuuttamisen kuin ennenkin. Nyt kuitenkin jo useampi treeni on sujunut ilman tuota älytöntä pärinää, ja aloin toivoa Enteen jo unohtaneen ko. tavan. Kerrottuani Enteen olevan jumissa, Lasse fiksuna miehenä päätteli, että pärinä saattaa olla sidoksissa jumeihin: kun Enne ei koe juoksevansa riittävän lujaa, se ärsyyntyy ja purkaa ärsytyksen vieruskaveriin. Tiedä sitten pitääkö paikkana, mutta omaan korvaan kuulosti loogiselta :D Kokonaisuudessaan lenkki ei muutenkaan ollut Enteen parhaimmistoa... Nyt odotellaan ilmoitusta siitä, saatiinko hieronta-aika huomiselle, josko se vaikka helpottaisi Epsun oloa. Lassen paikansi jumin alaselän/lantion alueelle, joten erityisesti tuo alue ilmeisesti kaipaisi hierontaa.
Täytyy siis toivoa, että saadaan hieronta-aika ja ehkä vähän selvyyttäkin noihin jumeihin!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Viime aikojen kuulumisia

Jopas onkin tekemisten kirjailu tänne jäänyt vähiin... Lähes joka päivä on tapahtunut jotakin, ja blogista ei käy ilmi tasan mitään. Tässä siis pikakelauksella viime viikko (tiistain treenin jälkeen):

Torstaina tarkoituksena oli treenailla, mutta ah-niin-ihana jääloskakeli sotki suunnitelmat. Yritys pyöräilylle oli kova, mutta matka jäi lopulta pariin kilometriin liukkauden ja sohjon vuoksi. Enne veti hyvin kohdissa, joissa se oli mahdollista. Liukkailla varoi selvästi, eikä edes yrittänyt vetää. Yksi maailman turhimmista treeneistä siis, huoh.

Perjantaina kävimme koirapuistoilemassa. Tarkoituksena oli treenata tokoa Petran ja Ainon kanssa, vaan toisin kävi... Pari tuntia kului koirien leikkiessä enemmän ja vähemmän onnistuneesti - nämä epäonnisimmat yritykset urosvihaisen ettuterrierin kanssa. Jos nyt hieman saan aiheesta paasata: ko. koirapuistossa on kaksi aitausta, molemmat isoja ja tarkoitukseensa sopivia. Mikä ihmeen tarve ihmisillä silti on tunkea sinne aitaukseen, jossa on jo koiria - pyynnöistä huolimatta?! Ennehän ei ole tappelija, se ei todellakaan käy toisen koiran päälle suoraa - mutta ei se myöskään pätkänvertaa katso sitä, kun joku alkaa sille rähjätä. Jo kettuterrieri ollessa aidan toisella puolella, sanoin että Eps ei tule toimeen (helpompi ihan vaan suoraa todeta, että ei tule toimeen lainkaan) ja otin sen pannasta kiinni. No, eikös tämä toisen koiran omistaja päättänyt, että "kyllä ne koirat välinsä ratkaisee itse". Kyllä, olen täsmälleen samaa mieltä normaalioloissa, mutta en silloin, kun tuo toinen koira kyselemättä syöksyy suoraa oman koiran kaulaan kiinni, mielessään vain ja ainoastaan tappelu. Ennehän tietysti tulistui ja antoi takaisin ihan tosissaan. Koita siinä sitten selittää, etten halua koirani tappelevan muiden kanssa ihan vaan koska toinen osapuoli ei selvästikään tule toimeen toisten urosten kanssa. Omistaja sitten otti koiransa kiinni ja jäi koira kytkettynä samaan aitaukseen. Enne oli todella nätisti, ei kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, ei pullistellut eikä edes nostanut niskakarvoja! Tämä vakuutti entisestään minut siitä, että Enne ei todellakaan tappele tappelemisen ilosta, se haluaa ainoastaan selvittää arvojärjestyksen ja that's it.
No, jotta tilanne ei olisi ratkennut näin helpolla, puistoon tuli neljäskin koiranomistaja kahden nartun (joista toinen vielä pentu) kanssa. Ja siitähän se soppa alkoi... Näiden neljän koiran juostessa nätisti ja kettuterrieri katsoessa hihnasta, sen omistaja ilmeisesti päätti koiransa kuitenkin tulevan toimeen muiden kanssa, ja päästi sen vapaaksi. Ja mikä oli lopputulos? Kettuterrieri pennun selässä, pentu paniikissa - ja terrieriomistaja toteaa "anna koiran itse sanoa takaisin". Tätä kun oli jatkunut aivan liian monta kertaa, poltin käämini ja totesin ko. koiran omistajalle, ettei pentu uskalla sanoa takaisin, sehän on totaalisen paniikissa ja luonnollisesti ei ala ryppyillä vanhemmalle koiralle. Jopa Enne huomasi pennun tilan, ja lopulta se menikin aina väliin terrierin yrittäessä lähennellä pentua. Ei rähinää, ei fyysistä kontaktia - Enne ainoastaan käveli koirien väliin ja jäi siihen. Käsittämätöntä! Itse en erityisemmin pidä siitä, että Enne kuvittelee voivansa puolustaa haluamiaan koiria, mutta tässä tilanteessa sallin tämän vapauden sille. Jopa muutkin omistajat (terrierityyppiä lukuunottamatta tietysti) ihmettelivät Enteen kärsivällisyyttä ja sitä, miten tyynesti se suhtautui tilanteeseen. Lopulta - todellakin lopulta, välissä kului aikaa tunnin verran) terrieri omistajineen ymmärsi poistua, ja loput koirat saivat vielä leikkiä keskenään. Tulipahan taas selväksi, miksi en normaalisti koirapuistoissa käy...

Lauantaina olikin taas treenipäivä. 11 km lenkki valjakossa, tällä kertaa Enne pyöräparin edessä. Paikka toimi hyvin, eikä Enne kertaakaan vilkaissut taaksepäin. Muutenkin lenkki sujui mukavasti, joskin lämmin ilma ja luminen maa saivat aikaan pienimuotoista lumen haukkomista Enteen osalta. Muuten ei valittamista, mutta lenkin jälkeen Enne oli jostain syystä jäykkä.

Lauantai-ilta olikin spesiaali-ilta Entsulle. Meille tuli vieraita, ja Enne (alkuperäisistä suunnitelmista poiketen) oli mukana hulinassa. Ipana käyttäytyi upeasti - nukkui rauhassa, ei riehunut missään vaiheessa, eli hyppinyt tai kiipeillyt ihmisten päälle jne. Luotin Epsun käyttäytymiseen kyllä, mutta silti tämän tasoinen toiminta ylitti kaikki odotukseni!

Eilen käväistiin isänpäivän kunniaksi Hämeenlinnassa, ja tänään palattuamme Lahteen oli vuorossa taas treeniä. Tällä kertaa pyöräilimme noin 6,5 km lenkin, tavoitteena lähinnä saada Enteen lihakset avautumaan. Ipana on jostain syystä edelleen jumissa, tiedä sitten liukastuiko se jääkeleillä vai onko treenien jälkeiset palauttelut olleet liian huolimattomia (vastaus tähän: ovat todellakin olleet! Vastedes kiinnitän tähän huomattavasti enemmän huomiota!). Tarkoituksena on viedä Enne hierojalle heti, kun omat aikatauluni sen sallivat.

Enteelle on nyt myös varattu aika silmä- ja polvitarkastuksiin. 7.12. mennään katsomaan, onko pojulla kaikki kunnossa :)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pyöräilyä pakkasessa

Tänään treenailimme jälleen pyörällä. Lämpötila oli pakkasen puolella, mutta maa onneksi kuiva - pyörälläkin oli mahdollista pysyä pystyssä kyntämättä ojanpohjia.

Matkana oli viime viikollakin käyty 8 km. Tällä kertaa myös muut koiranulkoiluttajat olivat päättäneet hyödyntää reittiä, ja ensin vastaamme tuli vapaana snautseri. Koira oli täydellisesti omistajansa hanskassa, hän kytki koiran ja tulivat ohi. Itse hyppäsin pyörän päältä ja juoksutin Enteen koiran ohi (pysähdys oli pakko tehdä, jotta omistaja ehti kytkeä koiransa, mutkaan takaa kun tulimme). Ohitus meni loistavasti, Eps kiskoi täysillä ohi ja jatkoi matkaa kunnon kiihdytyksen kera. Loistavaa!

Toinen ohitustilanne tuli loppumatkasta, kun nainen kolmen koiran kanssa (joista kaksi irti) tuli vastaan. Omistaja ehti "paeta" metsän puolelle, mutta itse jouduin pysäyttämään Enteen ja odottamaan hetken, että hän sai laumansa kasaan. Ja kaksi juoksevaa pikkukoiraa kiinnittivät tietysti Enteen huomion niin, että itse ohitus oli vähemmän mallikas. Matkaan lähtö oli kuitenkin samanlainen kuin aiemmin, täysillä eteenpäin eikä taakse vilkuilua. Näyttää vihdoin menneen siis perille se, miten ohitustilanteiden jälkeen käyttäydytään!

Yksi läheltä piti -tilannekin ehdittiin kokea, kun omistajan tyhmästä päästä meinasi kirjaimellisesti kärsiä koko ruumis. Annoin Enteen lämmitellä ennen lenkkiä flexissä, mutten varsinaisesti vienyt sitä lenkille. Enne ei tee tarpeitaan vauhdissa, mutta varoittaa kun tarve alkaa olla. Niinhän se teki tälläkin kertaa, sokeana vain luulin sen haluavan merkkailla, ja komensin eteenpäin. Nätisti jatkoi matkaa, kunnes lopulta täydestä vauhdista hyppäsi pusikkoon tekemään tarpeensa. Onneksi olin hereillä ja silmät koirassa juuri silloin, muuten olisin varmasti löytänyt itsenikin ko. puskasta...

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä lenkki, Eps teki hyvin töitä ja ylimääräiset pysähdykset eivät häirinneet matkantekoa.

Torstaina olisi ohjelmassa seuraava lenkki, vielä toistaiseksi olen vähän kahden vaiheille, mennäänkö normaalisti pyörän kanssa vai laitanko Entsulle renkaan perään ja itse ajelen pyörällä mukana. Tai vaihtoehtoisesti voin torstaina huomata maan olevan peilijäässä ja todeta, etten todellakaan aio katkoa luitani pyörälenkillä ;D

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Enne nauttii, omistajansa jäätyy...

Viikonloppu on tavalliseen tapaan mennyt treenien merkeissä: kävimme ajamassa valjakolla sekä eilen että tänään 11 km lenkit. Oikein mukavasti sujui molemmat reissut Enteen osalta, kunto kasvaa mukavaa tahtia ja motivaatio työntekoon on hyvä. Ainahan toki on parannettavaa, mutta valittamisen sanaa ei todellakaan ole.

Tänään mukana oli kamerakin, joskin kärryssä pysyminen ja kuoppaisessa maastossa kuvaaminen osoittautuivat melkoiseksi haasteeksi :D Muutaman videonkin kuvasin kyydistä, mutta niiden laatu on sen verran tärisevää mallia, etteivät taida olla kovin julkaisukelpoisia...



15 koiran letka matkassa. Tuo muuten mukavasti haastetta täyskäännöksiin tuollainen määrä!



Tauolla - joka tosin koirien mielestä kesti liian kauan (menihän siinä varmaan se minuutti tai kaksi)...



Pikku rapanaama lenkin jälkeen.

Nyt viikolla treenaillaan taas aikatauluongelmien vuoksi itsenäisesti, ja valjakkoon Enne pääsee taas viikonloppuna. Kyllä taas huomaa, miten opiskelu haittaa harrastusta... ;)

torstai 4. marraskuuta 2010

Maailman Paras Pyörälenkki ja muita treenihetkiä

Pikapäivitys: kyllä me treenataan edelleen!

Tiistaina käytiin "renkailemassa". Ensin muutaman kerran sorakuopan seinämää ylös, sitten pätkän verran tiellä ravaten, pari kertaa seinämää ylös ja taas tiellä. Enteellä oli hauskaa, ja puski rinnetta ylös tosissaan. Valitettavasti paikka ei ollut paras mahdollinen tähän treeniin (rinteessä isoja kiviä, joihin rengas jäi jumiin), joten treeni jäi lopulta vähän lyhyeksi (tavoitteena oli saada koira totaalisen puhki ;D). Loppuun vielä hetki rallia vapaana kera leijonapallon.

Lenkin jälkeen otettiin muutama noutokapulaharjoitus. Koko asia oli unohtunut, joten alkeista lähdettiin liikkeelle. Nyt kun vielä muistaisi/jaksaisi/saisi itsestään irti treenailla tuotakin vähän useammin, niin hyvä tulisi.

Keskiviikkona Enne ja Tommi olivat käyneet juoksulenkillä harjoittelussa ollessani. Mistään canicrossaamisesta ei siis ollut kyse, vaan ihan perusjuoksusta - vaikka tokihan Enne oli alkumatkan vetänyt täyttä hyöryä ;) illalla kotona odottikin tyytyväinen koira.

Tänään tehtiin sitten Se Maailman Paras Pyörälenkki. Uusi maasto (taino, uusi ja uusi, sama kuin tiistaina), mahtava motivaatio, reipas vauhti. Hyvä mieli oli ja on edelleen molemmilla. Matkaa kertyi 8 km, joka sujui kyllä mahtavalla asenteella! Hieno Enne!