Sivut

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tokoa, treeniä ja treeniä

Perjantaina yritimme taas treenailla tokoa Petran ja Ainon kanssa koirapuistossa. Ensialkuun kakarat päästettiin leikkimään, ja sen jälkeen yritettiin vähän tokoilla. Enteen kohdalla tokohomma jäikin melko pitkälti yritykseksi, kun viereiseen aitaukseen tuli venakko ja irlanninsetteri. Ennehän ei tietenkään kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin aidalle juoksemiseen, kun parivaljakko toisella puolella leikki juoksuleikkejä.

Saatiinhan me sentään jotain tehtyä. Seuraamista otettiin muutama pidempi pätkä, toimivat vaihtelevasti. Osittain Enne seurasi vallan mainiosti, mutta välissä oli pätkiä, jolloin kontakti oli kateissa ja paikkakin hakusessa.
Liikkeestä seisominen ihan ok, huomattavasti parempiakin suorituksia on nähty. Ensimmäisellä kerralla tarjosi maahanmenoa (joka sekin jäi puolitiehen märän maan takia), sen jälkeen jäi seisomaan. Täytyy hetkeksi jättää tuo maahanmenon harjoittelu ja tehdä vain seisomista, josko Enne sitten oppisi vaikka kuuntelemaan käskyjäkin...

Loppuaika menikin lähinnä kontaktiharjoituksiin ja yleisesti siihen, että kutsuin Ennettä toisten koirien perästä takaisin. Saalisvietti oli taas erityisen pinnassa, ja Eps säntäsi aidalle välittömästi koirien juostessa pois päin. Aino häiriönä toimii jo niin, että Enne pystyy keskittymään ja sen kanssa voi treenata vapaanakin, mutta tämä juoksujuttu oli nähtävästi liikaa. Toisinaan kesti turhan kauan kyllä luoksetulo aidalta...

Treenin jälkeen Enne ja Aino vielä leikkivät keskenään, joten kotona Enne oli ihan puhki. Kävipä puistossa samaan aika huskytyttönenkin piipahtamassa, ja siitäkös Enne riemastui ;) hetkeksi jäi Aino ihan syrjään, kun roturasisti-Enne keskittyi vain uuden tulokkaan leikittämiseen...


Eilen ja tänään olikin vuorossa valjakkotreenit. Molempina päivinä matkana oli 8,5 km. Ihan parasta itseään Enne ei tuonut esiin, liekö lämpimämpi sää vai mikä syynä? Lauantaina Enne tosin joutui olemaan pitkään häkissä autossa, joten saattoi poika olla hieman jumissa. Muutenkin viikonloppu on perjantaista lähtien ollut melkoista säätöä, joten väsymys taitaa painaa päälle Enteelläkin.
Molemmilla lenkeillä Enne yhtäkkiä alkoi katsoa taakse ja nosti kaikki karvat pystyyn, ihan kuin yhtäkkiä olisi pelännyt jonkun hyökkäävän takaa. Vielä hieman vieras lauma ja vaihtelevassa järjestyksessä juoksevat koirat varmasti osaltaan vaikuttavat tähän, mutta joka tapauksessa puutun käytökseen saman tien.

Nyt onkin huominen lepoa, tiistaina käydään Entsun kanssa kahdestaan pyöräilemässä, samoin torstaina. Viikonloppuna sitten taas valjakkoon.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Viileää valjakkoajoa

Tänään oli jälleen treenipäivä valjakkoajon muodossa. Enne juoksi jälleen Navajon vieressä sunnuntainakin ajetun 6,5 km lenkin.

Alkumatkasta Enne kuumeni, mikä näkyin vieruskaverin näykkimisenä. Muutaman kerran sähelsi, sitten pystyi keskittymään juoksemiseen. Viimeksihän tätä ongelmaa ei ollut lainkaan - johtuneeko siis siitä, että tällä kertaa Enne valjastettiin vasta juuri ennen lähtöä, kun viimeksi se riekkui valjaassa ennen liikkeellelähtöä?
Enne juoksi taaempana kuin viimeksi, ja tällä kertaa se vilkaisi kerran takana tulevia koiria, mutta tällöinkin jatkoi juoksemista keskittyneesti. Harjoitusta vaan lisää, eiköhän se pian juokse korkeammallakin välittämättä takana tulevista ;)

Kokonaisuutena hyvä lenkki hyvällä asenteella. Ainoa ehdoton miinus oli, että edellä menneiden urosten nostettua jalkaa ylämäessä olevaan kuusentaimeen, Enteen täytyi isona poikana seurata perässä... "Ilo" loppui kuitenkin lyhyeen, kun Eps sai minulta sanallista palautetta samantien. Muutoin oikein hyvä lenkki - ja vauhdikas kuin mikä! Nyt pidetään muutama päivä lomaa vetohommista, lauantaina sitten taas tositoimiin.


Eilen Enne pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana, kun vein sen suojaisaan rantaan riekkumaan. Hyvä veto näytti olleen, Eps juoksi ja riehui pehmessä hiekassa sydämensä kyllyydestä. Kotimatkalla tapasimme vielä ihanan Gisse-gordoninsetterin, jonka kanssa Enne pääsi leikkimään. Pojat juoksuttivat toisiaan erittäin tehokkaasti, ja E jäi tyytyväisenä kotiin nukkumaan, kun itse lähdin työharjoitteluun.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ensio Hölmöläinen ja luminen pyörälenkki

Enteen aikataulut ovat tällä viikolla melko normaalista poikkeavat. Tavallisestihan Eps on tottunut olemana yksin päiväsaikaan, ja ilta ollaan sitten purettu päivän aikana kerääntynyttä energiaa. Esimerkiksi tänään Enteen on kuitenkin tarkoitus olla yksin iltapäivästä myöhäiseen iltaan, mikä osaltaan luo haasteita väsyttämisoperaation suhteen - lähinnä pelkään tuota ilta-aikaa, jolloin Enne normaalisti saa ruokaa ja pääsee ulkoilemaan. Tänään kääntyy ruokailurytmikin päinvastoin, kun ruoka tulee jo ennen puoltapäivää (vaikka täytynee antaa toinen satsi vielä iltamyöhään, normaalistihan Enne saa pienen aamupalan ja kunnon ruuan sitten illalla). Saa nähdä, miten käy! Kunhan ipana malttaisi olla pitämättä suuria konsertteja naapureiden iloksi, ei ole mitään hätää...

Tänään aloitimme aamun pyörälenkillä. Ruohoalueet olivat lumihuurun peitossa, ja sekös pientä koiraa riemastutti. Vaikka lunta ei ollut juuri nimeksikään (ja lämpötilakin plussan puolella), piti sitä yrittää syödä - erityisesti vauhdista lumen näykkimistä piti taas harjoitella.
Juoksuhepulikohtaus iski siis jo ennen varsinaisen treenin alkua. Pyörän otettuani tahti kiihtyi entisestään ja virtaa oli selvästi vaikka pienen kylän lämmittämiseen. Lenkkinä toimi tuttu lähialueen nelonen, jonka toivon olevan vapaa koiranulkoiluttajista.
Lenkki lähti käyntiin hyvin, Enne juoksi hyvällä asenteella ja vauhti oli reipas. Paikoitellen tiellä oli ohut lumikerros, joka aiheutti kiihdytyshepulin - onhan se sentään lunta! Suuntakäskyt toimivat hyvin. Kahdessa kohdassa Enne pysähtyi merkkaamaan, molemmissa vauhdin hiljettyä liikaa (ts. en itse jaksanut polkea j-y-r-k-k-i-ä mäkiä riittävän reippaasti ylös, niissä kun Enteen vetäminen ei yksin riitä huipun saavuttamiseen). Sanallinen käsky riitti muistuttamaan, mitä mieltä olen merkkailusta. Lopussa vastaan oli tulossa koira omistajansa kera, mutta nähtyään meidät pysähtyivät, ja näin pääsimme kääntymään omalle reitillemme juuri ennen koiran ohitusta. Enne tietysti näki koiran, mutta sopivasti ajamamme tie oli lumen peitossa ja koira unohtui kiihdytyshepulin myötä ;)

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä lenkki, molemmilla oli hauskaa ja saatiin lenkistä irti se, mitä halusinkin: ylimääräistä virtaa pois juoksemalla, varsinaista treeniarvoahan tuon mittaisella lenkillä ei enää tässä vaiheessa ole... Nuo kahden keskiset lenkit ovat kuitenkin ns. laatuaikaa meillä kahdelle, ja siksikin halusin tehdä lenkin tänään. Lopullista treenimäärää täytyy miettiä tässä aikataulujen tasaantuessa, viime kaudellahan Enne juoksi pääsääntöisesti 3 krt/vko, koska kaiken silloisen lisäksi neljä kertaa tuntui liian paljolta. Katsellaan ja kuulostellaan, miltä nyt alkaa vaikuttaa...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Mitä tänään syötäisiin?

Aiemmin olenkin kirjoitellut Enteen ruokavaliosta ja "ruokatesteistä". Viimeisin teksti on kuitenkin jo melkoisen vanha, joten päivittelenpä tilannetta hieman.

Kuivaruokaa Enne ei siis ole pääsääntöisesti syönyt viime kevään jälkeen. Tuolloin epämääräisten kutinoiden ja rapsuttelujen syyksi saatiin varasto-, jauho- ja pölypunkkiallergia. Siirsin Enteen sovelletulle raakaruokinnalle ja kesällä tein kasvissosetta lihojen oheen.

Treenien alettua syksyllä vitamiinien tarve kasvoi huomattavasti. Koska oma luottoni kasvissoseiden todellisiin vitamiinipitoisuuksiin ei ole kovin huima, tilasin ämpärilliset Sled Dog Vitaa ja Sled Dog Mineralia ravintoa täydentämään. Enne tietysti miehekkääseen tapaan vastustaa tällaisia lisiä, eikä sille oikein uppoa vitamiineilla höystetty ruoka. Vaan pakkohan se on syödä, kun ei muutakaan tarjota...

Kisoja ja muita reissuja ajatellen raakaruokinta on kuitenkin melko hankala ruokintamuoto. Riskillä päätinkin testata Belcandon kuivaruokaa. Kuulemani mukaan ko. ruoka sopii monille varasto- ja jauhopunkkiallergikoille, koska allergiaoireiden aiheuttajana voivat olla myös lisä- ja säilöntäaineet (testituloksista huolimatta), joita tässä ruoassa ei ole. Ja kuinkas kävikään? Ruokahan sopii Enteelle paremmin kuin hyvin! Maistuu mainosti eikä aiheuta oireita. Jätökset on koostumukseltaan hyviä, joskin niiden määrä moninkertaistui kertaheitolla raakaruokinta-aikoihin verrattuna. Toki tähän vaikuttaa myös se, että Enne syö tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin, mutta selvästi kuivaruoka lisää läjien määrää muutoinkin.

Mitä muuta Enne sitten syö?

Kuivaruokahan on kaukana ainoasta meillä syötettävästä ruoasta - omaa tarinaansa kertoo jo arkkupakastin, jonne ei enää koiranruuilta mahdu muuta tavaraa ;)
Tällä hetkellä pakkasesta löytyy possujauhelihaa, heppajauhelihaa, possun kurkkutorvia, maksaa, naudan mahaa, lampaan ja possun luita, läskiä, läski-kala -seosta (uunissa tehtyä, kalana kuha) sekä hevi-NEUta. Mahdollisimman monipuolisella ruokavaliolla mennään siis, eikä kuivaruoka suinkaan ole se ainoa ruokalaji meillä - oikeastaan sitä ei tarjota edes päivittäin.

Tämän hetken suosikkina kuiviksen ohessa on heppajauheliha (uppoaa jopa vitamiinien kanssa) sekä lampaan luut. Mahaa en ole ruokana syöttänyt vähään aikaan, lähinnä olen käyttänyt sitä koulutusnameina (ja kärsinyt sen jälkeen muutaman päivän käsien suloisesta tuoksusta). Jahka seuraavan kerran lähden koiranruokaostoksille, voisi mahaakin ostaa ihan ruokintakäyttöön.
Possujauheliha ja kurkkutorvet ovat viime aikoina maistuneet melko huonosti, joten ne on tarjottu pääasiassa jäisinä palasina tai Kongin sisällä. Kummasti menevät alas heti paremmin ;)
Läski ja läski-kala maistuvat melko hyvin, mutta jatkuvasti Enne ei niitä syö (pyrkimyksenä antaa läski-kala seosta kerran viikossa, läskiä tarjotaan aina vetolenkin jälkisnäksiksi). Maksa on viime aikoina "unohtunut" pakkaseen, eikä Eps ole sitä vähään aikaan saanut.

Hevi-NEU on kätevyytensä takia lunastanut paikkansa meidän pakastimessa. Vaikka aiemmin lempiruokaa ollut seos on menettänyt uutuuden viehätyksensä, maistuu se kohtuullisesti edelleen. NEU on hyvä ruoka, sillä siinä on jo kaikki tarvittava - vitamiini- ja muita lisiä ei tarvita. Suurin haaste on siis muistaa nostaa pötkö ajoissa sulamaan :D


Tällä hetkellä Entsun ruokinta koostuu siis kuivaruoasta sekä erilaisista lihoista ja luista. Herkkupaloina "ruokalistalle" saattaa tulla muitakin juttuja, mutta pääsääntöisesti mennään näillä. Eri ruokia sitten yhdistellään mielen mukaan, esimerkiksi lampaan luut ovat sen verran pieniä, että niiden jälkeen tarjotaan kuivaruokaa lisukkeeksi. Vitamiineja lisään liha-aterioihin, mikäli lihat annetaan sulana. Erityisen tarkkaan en ole laskenut Enteen vitamiinintarvetta ja -saantia, mutta uskon maalaisjärjen pelastavan (tämänkin) tilanteen.

Lisäksi ateriaan lisätään aina öljyä. Useimmiten käytössä on Pellava-Musti, toisinaan lohiöljy ja rypsiöljy.

Ilmeisesti ollaan ainakin suunnilleen oikeilla raiteilla, kun koira on energinen ja iloinen, turkki on hyvässä kunnossa ja kiiltää ja jätökset ovat hyviä. Muutoksia tehdään sitten, kun siltä tuntuu :)

Uudessa treeniporukassa

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa treenaamassa Lasse ja Päivi Papinahon (kennel Kettuahon) kanssa. Eps pääsi siis jälleen valjakkoon, hyvin maittoi touhu! Kärryn eteen 16 siperialaista remuajaa (ah-niin-hiljainen Enne huutamassa täyttä kurkkua) ja matkaan.

Lenkki oli 6,5 km, Enne juoksi 4. parissa edestä (ts. 2. tiimiparissa) vieruskaverinaan Navajo-uros. Alkumatka meni loistavasti, E teki töitä täysillä ja oli selvästi huumassa valjakoinnista. Vähän ennen puolta väliä se tajusi takana tulevien koirien määrän, ja hetken se kurkki taakse. Käskyllä kuitenkin ajatukset palasivat vetohommiin, ja hienosti lenkki menikin loppuun saakka. Ylämäissä (jotka olivat melkoisen suuria) töitä tehtiin täysin voimin ja muulloin sitten täyttä vauhtia ;) mitään turhia pärinöitäkään ei tullut, lähdössä Enne oli hetken suurta poikaa, mutta palautettuani sen maan pinnalle loppui turhat pörinät. Reissun jälkeen piti vähän taas yritellä, mutta pääsääntöisesti Eps oli ihan nätisti, vaikka vieressä olikin toinen poika. Eihän Enne tapella muutenkaan halua, sille vaan on erittäin tärkeää olla selvillä arvojärjestyksestä (jossa se kuvittelee aina olevansa korkeimmalla).

Kokonaisuutena siis loistava treeni, harjoittelullahan tuo turha taakse vilkuilukin saadaan pois. Hienoa olisi nyt treenailla kohtuullisen säännöllisesti tässäkin porukassa, jos vaan aikataulut sen sallivat. Suurensuuret kiitokset Papinahoille tästä mahdollisuudesta :)


Eilen otettiin pikaiset hepulitokotreenit, kun Enne tuntui olevan niin hyvässä vireessä. Ja olihan se! Sivulletulot nopeita ja suoria, pyörimiset ok, luoksetuloissa myäs hyvät. Paikkamakuuta treenaillaan nykyään lyhyissä pätkissä usein (esim. jätän Enteen toiseen huoneeseen makaamaan, kun piilotan nameja etsittäväksi toiseen huoneeseen). Nätisti pysyy. Liikkeestä maahanmeno alkaa olla varma hepulinkin keskellä (linjaus edelleen hakusessa), seisominen sujuu hyvin kunhan annan käskyt selvästi (ts. en liian painokkaasti, silloin Eps sekoittaa maahanmenoon). Hienosti sujui, vaikka virtaa olikin enemmän kuin laki sallii!

lauantai 23. lokakuuta 2010

RRR: rengas & ravi -reenit

Eilen päätin rääkätä sekä omiani että Enteen lihaksia oikein urakalla. Suunnitelmissa oli mäkitreenit hiekkakuopalla - autonrenkaan kanssa tietenkin. Vaan mikäpä meillä menisi suunnitelmien mukaan... :D

Katsoin etukäteen kartalta sopivan hiekkakuopan, pakkasin autoon koiran ja renkaan ja suuntasin kohteeseen päin. Ensimmäisenä tajusin unohtaneeni ajo-ohjeen kotiin. Ohje kuitenkin oli erittäin simppeli (sisälsi vain muutaman tien nimen, joiden perusteella oli tarkoitus suunnistaa), ja uskoin muistavani sen ainakin suunnilleen ulkoa. Muistinkin, ja saimme auton parkkiin pienelle levennykselle isohkon tien varrelle. Kaukana näin jo vaalean rinteen, joten Enne ja rengas ulos ja suunta kohti kuoppaa. Vaan seuraava ongelma oli huomattavissa melko pian: ei ollut mitään kuoppaa. Näkemäni vaalea hohde tuli kyllä rinteesta, joka kuitenkin koostui hiekan sijaan maan pinnalle pudonneista lehdistä (olisiko aika hankkia silmälasit?!) ja olis täynnä kantoja ja kiviä.

Koska rinteestä ei yksinkertaisesti löytynyt treenikelpoisuuden täyttävää paikkaa, päätin käyttää luovuutta ja testata, miten onnistuu haasteellisissa olosuhteissa renkaanveto ravaten. Enteen ongelmana valjaassa on ollut jo viime kaudellakin se, että ipana ei osaa vetää täysillä ravaten. Sillä on ikään kuin kaksi vaihdetta: laukataan täysillä tai mennään hiljaksiin vetäen, mutta ei pidetä vauhtia kunnolla yllä. Puhdasta harjoituksen puutetta, nuori koira tietysti haluaa laukata aina kun mahdollista, ja itse olen sen sallinut... Ravi kuitenkin kehittää lihaksia eri tavalla kuin laukka, ja siksi toivoisinkin Enteen oppivan vetämisen jalon taidon myös ravaten.

Päätin siis testata, miten lievästi umpeen kasvaneella, mäkisellä metsäautotiellä pystyy harjoittamaan renkaan vetoa. Enne oli alkuun hieman ulapalla ja pyrki laukalle, mutta ymmärrettyään vaaditun asian lähti treeni sujumaan oikein mukavasti. Vauhti oli välillä todella hiljainen, mutta pääasia että Enne ymmärsi ajatuksen - vetäen voi liikkua muutenkin kuin laukalla. Ja kyllä oli hauskaa! Jopa Enteestä näki, että treenit olivat sen mieleen, vaikkei täysillä saanutkaan juosta (lukuunottamatta muutamaa spurttia, joihin annoin luvan). Toisinaan Enne kyllä olisi halunnut yhdistää vetämiseen myös leikkimisen, matkanvarrella kun oli niiiin herkullisia keppejä. Näemmä vauhdin hidastumisella on myös haittapuolensa... Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen treeniin, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin suunnitelmissani. Katsotaan, josko tästä saisi kehitettyä toimivamman variaation jatkokäyttöönkin...
(ja matkasta en jälleen osaa sanoa mitään, vaihteleva maasto vaikeutti arviointia huomattavasti...)

torstai 21. lokakuuta 2010

Treenimaastoja etsimässä

Eilen sain kuningasidean: oli treenipäivä, mutta nämä tavalliset treenimaastot alkavat tympiä (liikaa ihmisiä, liikaa koiria, joita ei hallita, ylipäänsä tylsää ajella samoja reittejä koko ajan). Niinpä pakkasin autoon koiran ja pyörän ja lähdin kohti Enirosta katsomaani mahdollista treenipaikkaa. Tai tämä oli tarkoitukseni, vaan eihän se ihan putkeen mennyt... Ensinnäkään, en löytänyt ko. paikkaa. Ajelin sitten missä sattuu, löytämättä yhtään hiekkatietä! Käsittämätöntä. Lopulta bongasin sopivan tien pään, pysäköin auton jonkin matkan päähän ja lähdin kävellen (kera koiran ja pyörän) kohti katsomaani paikkaa. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei se niin yksinkertaista ole... Ko. tienpätkä tietysti loppui heti ensimmäisen mutkan jälkeen (ONNEKSI päätin kävellä pienen matkaa, enkä valjastanut Ennettä heti pyörän eteen). Jatkoimme isompaa tietä kävellen, koska "pakkohan täällä joku metsäautotie on kulkea". Vaan kun ei kulkenut. Useamman tienpätkän kävimme tutkimassa, kaikki joko pihateitä tai samantien päättyviä teitä. Hienoa. Lopulta luovutin ja pakkasin Epsun ja pyörän takaisin autoon ja lähdin kotia kohti. Matkalla päätin, että mitään menetettävää ei enää ole, vaikka kiertäisin vielä pikkulenkin ajoreitin toivossa. Ja sieltä se löytyi! Mäkinen hiekkatie, jolla joutui koetukselle niin koiran kunto kuin omakin, mutta saatiinpa treeni tehtyä!

Kyseisen tien pohja oli paikoitellen voimakkaasti sateen uomittama, joten pyörän kanssa sai olla varovainen - varsinkin kun Eps oli elementissään, ja kiskoi täyttä laukkaa vauhdin hurmassa. Ylämäetkin mentiin hyvää vauhtia, kunhan itse jaksoin polkemalla avustaa. Kesken matkan näimme irtokoira, pysähdyimme ja odotimme koiran omistajia. Hehän innoissaan kyselivät jos sun mitä, ja meni hetki ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Kun lähdön hetki koitti, Enne oli taas vakuuttava: lähti reipasta tahtia eteenpäin, kerran vilkaisi taakse jäävää koiraa, muuten tyylipuhdas suoritus. Jes!

Kokonaismatkasta treenin osalta ei ole pienintäkään aavistusta, enkä osaa matkaa edes arvata... Korkeuserot vaikeuttavat arviointia niin, etten viitsi edes yrittää :D Aikaa meni ehkä vartin verran, eli sen pohjalta voisin varovasti heittää ilmaan viitisen kilometrin ehdotuksen. Kokonaisuutena hyvä lenkki, joskin loppumatkasta Enne ei enää jaksanut pitää samanlaista tahtia yllä kuin muun lenkin. Vaan onko ihmekään, kun koko ajan saa nousta yhä ylemmäs ja ylemmäs?!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kärry-SM Jämi 16.-17.10.

Nyt on syksyn viimeinenkin kisa takana. Tunnelma on paitsi väsynyt, myös vähän haikea: miten ne kisat nyt jo loppuivat?!

Lauantaina suuntasin auton nokan kohti Jämiä ja kärryluokkien SM-kisoja. Olin ilmottautunut Enteen kanssa DS1-luokkaan, joten pääsimme jälleen liikkeelle kickbikella (joka saatiin sopivasti ajokuntoon perjantai-iltana).

DS1-luokka starttasi viimeisenä uralle, joten odottelua paikan päällä oli useampi tunti. Enne kiehui ja oli sitä mieltä, että jokainen ohiajanut valjakko oli unohtanut ottaa sen mukaan. Näinpä ei ollut kovin suuri yllätys, kun Eps ei riekkumiseltaan malttanut juoda juuri mitään.

Starttiviivalla totesin meidän lähtevän luokan toisen siperialaisen perään - tavoitteena tietysti päästä ohi ;) Luokan lähtöjärjestys oli fiksusti laadittu: matkaan lähtivät ensin seisojat ja dobberi, sitten luokan ainoa risteytyskoira, siperialaiset ja lopuksi malamuutit. Itse tykkään, kun selvästi nopeimmat koirakot laitetaan lähtöjärjestyksessä ensimmäisiksi, säästytään turhilta ohituksilta ja säätämisiltä kesken matkan.
Matkaan lähdettyämme ei mennyt kauaakaan, kun edellä menevä siperialainen tuli jo näkyviin. Ohituksessa toinen koira kääntyi Enteen eteen, mutta Eps kiersi koiran ja jatkoi matkaa eteenpäin. Uskomatonta, ja tämän koiran kanssa on ollut ohitusongelmia! Enne todella on luonteeltaan kisakoira, normaalisti treeneissä ongelmana olevat asiat eivät näy mitenkään päin kisaympäristössä! Matka jatkui mukavasti, mutta valitettavasti ura alkoi pehmetä rajustikin. Paikoitellen tuntui, että kickbike liikkunut mihinkään, vaikka Enne kiskoi täysillä ja itse potkin parhaani mukaan. Pehmeimpien kohtien jälkeen Enne oli väsynyt ja vauhdin ylläpitäminen ei selvästikään ollut helppoa. Näissä kohdissa Eps vilkuili taakse, josko sieltä olisi seuraava koirakko tulossa. Ura koveni loppua kohti, ja silloin saatiin mukava vauhtikin päälle. Kokonaisuutena lauantai sujui ok, vaikka aika ei päätähuimaava ollutkaan (13.05). Pehmeä ura veroitti selvästi...

Sunnuntaina starttimme oli jälleen viimeisenä luokkana, mutta tällä kertaa kuitenkin aiemmin kuin lauantaina. Lauantain jälkeen olimme tuloksissa 8. edellämme juurikin ne ensimmäisinä lähteneet seisojat ja dobberi. Tavoitteena oli pitää sama sijoitus lopputuloksissakin, vaikka vain 20 sekunnin päässä takana oleva risteytys mietityttikin.

Matka lähti käyntiin mukavasti, ura oli alussa mukavan kova ja vauhti hyvä. Selvästi Enne kuitenkin oli hieman jumissa lauantaista, mikä osaltaan vaikutti suoritukseen... Paikoitellen ura oli t-o-d-e-l-l-a pehmeä, ja varsinkin ylämäissä sai tehdä tosissaan töitä vauhdin ylläpitämiseksi. Kokonaisuudessaan ura oli mielestäni kovempi kuin lauantaina, mutta toisaalta pehmeät kohdat olivat huomattavasti pehmeämpiä kuin lauantaina. Maaliin tullessa oli puhki niin koira kuin omistajakin, taisi molemmat olla melkoisen jumissa jo sunnuntai-iltana :D

Sunnuntain ajaksi saimme 12.37 ja kokonaistuloksissa pidimme 8. sijan. Suoritukseen olen tyytyväinen, mutta olisi ollut mielenkiintoisempaa nähdä, miten koira olisi toiminut kovalla uralla. Me kun emme pehmeällä ole treenailleet...


Maanantaina tarkoituksenamme oli palauttavana treeninä mennä koirapuistoon Suvin, Vilin ja Dooriksen kanssa. Mukana oli pallokin, jotta saisimme koirat juoksemaan ja leikkimään. Vaan eipä porukka oikein innostunut toivomallamme tavalla. Enne lähinnä ärsyyntyi Vilistä ja muutenkin koirat mieluummin tutkiskelivat hajuja kuin juoksivat keskenään. Ilmeisesti oli ainakin meidän suunnassa edelleen väsymystä ilmassa...

Tänään tarkoituksena on ottaa rennosti, käydä normaalilla kävelylenkillä ja mietiskellä vetojuttuja uudemman kerran huomenna.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Leirielämää ja kisaherkistelyä

Rankka mutta mukava viikonloppu takana! Olimme Enteen kanssa koko viikonlopun VUL:n nuorten leirillä. Sen tarkemmin en leiristä kerro, mutta keskityn Enteen treenailuihin leirin aikana.

Heti perjantai-iltana Eps pääsi valjakkoon, n. 4 km lenkille. Mukavasti sujui.

Lauantaina treenailimme muutaman tokojutun, kun suurin osa leiriläisistä oli lenkkeilemässä. Seuraamisia, sivulletuloja, maahanmenoja. Sujui ok. Lisäksi treenattiin toisen koiran läheisyydessä toimimista, onnistui alkukangertelun jälkeen yllättävänkin hyvin! Lisäksi lauantaina oli treenilenkki, n. 8km. Alkulenkki oli sujunut hyvin, mutta kun matkan varrella Enteen pariksi muuttui puoliveli-Jojo, oli Enteen pitänyt taas olla niiiin isoa poikaa. Käskystä oli jatkanut matkaa, mutta hetken kuluttua pörhistely oli vienyt voiton. Kilometrin verran oli jatkunut tätä, sitten sujunut taas ihan hyvin.



Kuvissa Enne valjaassa veljensä Puten ("kiljukaula") vieressä

Sunnuntaina Enne pääsi juoksemaan vielä kutosen lenkin, tällä kertaa koko matkan Jojon vieressä. Sujui hyvin eikä lauantaisia ongelmia ilmennyt, liekö sitten ollut väsymystä ilmassa tai muuta vastaavaa...

Yöt Enne nukkui autossa. Pelonsekaisista tunteistani huolimatta ipana selvisi öistä oikein hyvin, ja iltaisin hyppäsikin oikein mielellään häkkiin yöunille. Päivät olivat varmasti rankkoja (varsinkin kun kotona niin ihanan hiljainen koira löysi oman äänensä ihanuuden ketjussa ollessaan...).


Tänään oli vuorossa ensimmäinen vetolenkki leirin jälkeen, ja viimeinen ennen viikonlopun kisoja. Tehtiin vajaa neljän kilometrin herkistelylenkki, jonka tarkoituksena oli paitsi hauskanpito, myös lihasten avaaminen. Alkumatkasta huomasi selvästi, että Eps oli edelleen jäykkä viikonlopun jäljiltä, mutta loppulenkkiä kohti alkoi koira aueta hyvin. Kokonaisuudessaan lenkki meni mukavasti, ja kerrankin saatiin otettua kunnon loppukirikin! Viikonloppuna auton nokka kohti Jämiä ja kärryluokkien SM-kisoja!

torstai 7. lokakuuta 2010

Kimppatreenit ja koirapuistoilua

Tänään pääsimme pikästä aikaa treenailemaan häiriön kera, kun sovimme treenitreffit Petran ja Aino-rottiksen kanssa. Treenipaikkana toimi koirapuisto, joten lisätreeniä aiheuttivat viereisessä aitauksessa juosseet koirat. Ennen treenejä annoimme koirien juosta pahimmat energiat pois (ainakin Enteen kohdalla paransi kontaktia kummasti!).

Aloitimme Enteen kanssa treenit sivulletulolla. Tällä hain lähinnä kontaktia ja tarkoituksena oli muistutella, että muiden koirien läsnäollessakin kuuluu kuunnella eikä vain säheltää omiaan. Muistuttelu oli tosin turhaa, sillä pätevänä tokoilijana Enne toimi juuri kuten toivoinkin, ilman muistutuksen tynkääkään.

Seuraamista otimme useammassa eri "muodossa". Ensin suoraa eteenpäin, sitten käännösten kera ja lisäksi vielä liikkeen loppua. Lopulta saatiin jo yhdistettyäkin vähän noita eri elementtejä, ja toimi hyvin sekin. Toisinaan Enne "jäätyi" eikä ollut ihan varma, mitä hain käskyillä takaa. Selvästi huomasi myös, että joissakin tilanteissa se treeniseuran vuoksi joutui rauhoittelemaan itseään, mikä luonnollisesti näkyi suorituksessakin. Mutta kokonaisuutena seuraaminen sujui hyvin, kontaktikin oli Enteeksi oikein hyvä ;)

Liikkeestä maahanmenoa treensimme taas peruutellen, mutta tämä tuntuikin olevan päivän kovin pähkinä. Enteen mielestä muhkurainen ja pehmeä maa oli ällöttävä, eikä siihen voinut mennä makaamaan - tai ainakaan maata normaalisti! Tasaisemmilla kohdilla sujui hyvin, mutta pehmeämmällä hiekalla ei sitten millään... Runsaasti lisätreeniä siis, ja mahdollisimman erilaisilla alustoilla!

Liikkeestä seisomista otin myös peruutustekniikalla, yhden muistutuksen jälkeen sujui hyvin. Palkan heitin alkuun joka kerta, mutta pian huomasin, että jo pienikin käden liike sai Enteen kyyristymään kiinniottoa varten (valmistautui hyppyyn siis, ja sen vuoksi ikään kuin kyyristyi alemmas). Muutama käsipalkkaus korjasi tilanteen. Kokonaisuutena ok, kaipaa kuitenkin lisää varmuutta.

Paikkamakuuta treenattiin ensimmäistä kertaa (ikinä/todella pitkään aikaan - en muista enää itsekään!) toisen koiran kanssa. Ensimmäisenä haasteena oli tietysti se itse maahanmeno. Kääntyilyn ja vääntyilyn jälkeen Enne lopulta suostui menemään maahan, mutta makasi todella kummallisesti. Pysyi kuitenkin alhaalla, kunnes Aino nousi enkä itse ehtinyt sekunnin sadasosassa palkkaamaan Ennettä. Tämän jälkeen maahanmeno oli taas sellaista takkuamista, että lopulta päätin vaihtaa paikkaa kovemmalla hiekalle, jossa E pysyikin hyvin. Häiriötä otti selvästi sekä Ainosta että viereisessä aitauksessa olleista koirista, mutta siihen nähden pysyi nätisti, vaikka välillä kääntyikin kyljeltä toiselle. Palkkasin runsaasti, lopputuloksena taisi olla 1,5 min onnistunut makuu. Hyvähyvä.

Treenailun jälkeen annettiin koirien vielä leikkiä keskenään, ja nyt tuolin alla makaakin väsynyt ja tyytyväinen karvaotus.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

"Rauhallinen" pyörätreeni

Tänään oli taas vetolenkin aika pitkästä aikaa - tai ainakin tuntui, että viime kerrasta oli kamalan kauan! Ajankohdaksi valitsin myöhäisen aamun, sillä ajattelin silloin olevan mahdollisimman hiljaista. Tämänhetkiset treenireittimme ovat kaukana ihanteellisista, ja pyrin välttämään koirallisten ihmisten näkemistä ohitusvaikeuksien vuoksi (syinä lähinnä teiden kapeus ja koirien huono käytös). Kuinka väärässä olinkaan tuon rauhallisuuden suhteen... Kohtasimme matkalla arviolta kaikki lähiseudun koirat, ja ohitustaidot olivat taas melkoisen hukassa...

Jo valjaiden pukemisen aikana bongasimme kolme koiranulkoiluttajaa. Ensimmäinen näistä tuli vastaan heti alkumetreillä autotiellä, ohitus ok (joskin omistaja nosti koiransa syliin, mikä tietysti lisäsi Enteen mielenkiintoa). Toinen kääntyi edellemme niin, että ohitimme koirakon pururadalla, Enne pyrki koiran luo mutta meni huudosta ohi. Irtoaminen vaikeaa. Kauemmaksi päästyämme matka jatkui hyvin, asenne oli kohdillaan ja vauhti hyvä. Ylämäessä vauhti hiipui omasta polkemisestani huolimatta niin, että E pysähtyi merkkaamaan. Sen jälkeen jatkoi taas hyvin. Selvittiin jopa "tappoalamäki", jota en koskaan aiemmin ole uskaltanut laskea :D
Edessä oli kuitenkin lisää ohituksia: ensin kaksi koiraa ulkoiluttajineen juoksi puskaan karkuun, nämä Enne oli ohittamassa hyvin, kunnes toinen koira yritti iholle. Karjaisusta E jatkoi kyllä, mutta taas se irtoaminen nousi ongelmaksi... Ja jotta varmasti tavattiin kaikki mahdolliset ulkoiluttajat, oli edessä vielä yksi. Tällä kertaa otin käyttöön aiemmin huonoksi havaitun taktiikan ja huusin ulkoiluttajalle, että läppää Ennettä jos se yrittää tulla koirien luo. Itse en ollut ohitukseen tyytyväinen, äänijänteitä sai taas käyttää turhan voimakkaasti, mutta huutaessani anteeksipyynnöt, tuli vastaukseksi "ihan hyvinhän se meni". Ehkä emme aiheutakaan traumoja ympäri pururatoja, jos useampikin ihminen on samaa mieltä... Mutta kuten sanottu, lisätreeniä kaivataan ja paljon, kisoissa tänään nähdyt esitykset eivät toimisi pätkääkään. Täytyy alkaa etsiä vapaaehtoisia avutajia kulkemaan koirien kanssa ihan vaan ohitettaviksi!

Matkan pituudesta ei ole minkäänlaista aavistusta, mutta villinä veikkauksena voisin heittää viitisen kilometriä. Ohituksia lukuunotmmtamatta sujui hyvin, vaikka kyllä se kickbike on meille sopivampi treeniväline!

Huomenna suunnitelmissa on treenailla tokoa ja koirapuistoilla yhdessä Petran ja Aino-rottiksen kanssa, perjantaista sunnuntaihin olemmekin Enteen kanssa leirielämän pyörteissä :)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ohkolan syysajot 2.10.2010 ja treeniä

Lauantaina starttasimme kauden toiseen kärrykisaan, Ohkolan syysajoihin. Olimme Enteen kanssa jälleen yhden koiran kärryluokassa kickbiken kera, tällä kertaa kisamatkana 4 km reitti. Samassa luokassa kanssamme oli suomalaisia huippunimiä, joten menestystä en odottanut - tärkeimpänä halusin mukavan kisakokemuksen sekä itselleni että koiralle.

Olin enemmän kuin tyytyväinen lähtölistan nähdessäni: kaksi peräämme lähtenyttä koirakkoa olivat selviä kärkisijoista kisaajia, eli tulisivat varmasti ohi. Hyvinä puolinahan tässä oli paitsi ohitusharjoitukset, myös loistava mahdollisuus peesailla näitä ohittajia ;D

Enne kävi kisapaikalla todella kuumana ja näytti riehuvan itsensä läkähdyksiin ketjussa odotellessaan. Onneksi kisapaikalla oli lampi, johon Enne sujuvasti pulahti ennen starttia viilentymään. Itse kisa meni mainiosti, E lähti todella hyvin, piti vauhtia hienosti yllä eikä yrittänyt ihmetemppuja. Ehdimme yli puolenvälin ennen kuin ensimmäinen ohittaja tuli takaa. Peesiapua saimme hyvin - vielä kun itse uskaltaisin ajaa täysillä kurvit, olisi pysytty ihan kannoilla koko ajan ;) Toinen ohittaja tuli ohi ylämäessä, emmekä saaneet toivomallani tavalla peesiä. Hyvin Enne kuitenkin jaksoi sinnitellä edellämenijöitä kiinni, vaikka loppumatkasta pääsivätkin karkuun.

Kokonaisuutena aivan loistava suoritus, Enne piti hyvää vauhtia yllä koko matkan eikä kertaakaan laskenut vauhtia raville - saati että olisi löystänyt liinansa. Ohitukset menivät odotetulla tavalla, vaikka harmittavasti emme itse päässeet ohittamaan ketään... Lähinnä harjoituksen kannalta sekin olisi ollut hyvä.

Sijoituksena kisassa 7/9 ajalla 10.34, keskinopeutena reilut 23 km/h. Uskomaton parannus Pekolaan nähden, siellä keskinopeus 2,2 km matkalla oli reilut 18 km/h!


Sunnuntaina oli kisasta huolimatta treenipäivä, ja kävimme ajelemassa kickbikella 6 km lenkin. Upeaa työskentelyä, hyvä vauhti ja intoa vaikka kuinka. Hieno Enne :) (tältä lenkiltä on olemassa muutama kuvakin, mutta juuri nyt en saa niitä lisättyä tekstiin - toivottavasti myöhemmin tulee kuitenkin muutama otos tähän oheen! - ja jälkikäteen lisättynä muutama kuva treenailusta)




sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Usva-aamu

Perjantaina teimme Enteen kanssa tavallista pidemmän aamulenkin, koska halusin kerrankin kuvata kaunista usva-aamua. Vaan tietenkään aina työaamuina kauniisti esiintynyt aurinko ei tällä kertaa tullut esille lainkaan, joten kuvista tuli toivomaani synkempiä... Erityisesti kun olisi kaivannut sitä usvan ja valon leikkiä.











Vielä kun jaksaisi/muistaisi ottaa kunnon kamerankin mukaan Lahdesta lähdettäessä, tuolla pokkarilla kun kuvat on vähän mitä on toisinaan... Vaikka eipä se kunnon kamerakaan niitä hyviä kuvia takaa, varsinkin jos on näin laiska opettelamaan ko. laitteen käyttöä ;)