Sivut

maanantai 30. elokuuta 2010

Itsetuhoinen kissa ja muita arkipäivän iloja

Perjantaina Enne kävi muistelemassa, miten vanhempien urosten seurassa käyttäydytäänkään. Hetki siinä meni, mutta lopulta E tajusi, ettei isommille kannata ryppyillä ja alkoi leikkiä Isojen kanssa. Kerrankin oli kotona väsynyt koira, kun pääsi kunnon lenkille koiraseurassa ja sen jälkeen vielä riekkumaan, ihanaa!

Sunnuntaina aloitimme aamun kickbike-lenkillä, joka sujui mainiosti! Alkumatkasta koin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun edellämme kävellyt kissa ei lainkaan hahmottanut, miten kovaa laukkaava husky oikeastaan liikkuu. Vasta viime metreillä tajusi, että kohta Eps ottaa hännästä kiinni ja lähti karkuun. Enne tietysti oli tässä vaiheessa täysillä lähdössä perään, mutta käskettämällä palasi ruotuun ja jatkoi nätisti matkaa. Kokonaisuudessaan kikkailtiin kolmisen kilometriä, ja lenkki oli ehdottomasti paras tämän syksyn treeneistä! Täytyisi vielä saada kickbike siirrettyä Lahteen, tykkään itsekin huomattavasti enemmän ajella sillä kuin pyörällä...

Sunnuntai oli Enteelle luksuspäivä, sillä myöhemmin se pääsi vielä useamman tunnin metsäretkelle vanhempieni kanssa - itse kun opiskelin viikonlopun ensiapua metsäpainotteisesti. Illalla Lahteen päätyikin kaksi väsynyttä, mutta viikonloppuun erittäin tyytyväistä persoonaa.

torstai 26. elokuuta 2010

Retki Repovedelle 21.8.2010

Koska kesän reppuretket jäivät ohjelmasta harjoittelun, muuton, töiden ja muiden kiireiden vuoksi, päätin viedä pojat (Tommi ja Enne) päiväretkelle Repovedelle. Toisena kohdevaihtoehtona oli Isojärvi, mutta se putosi vaihtoehtolistalta kartan puutteen vuoksi. Molemmat kansallispuistot olivat minulle vieraita, ja osittain siksi kiinnostavia - onhan tavoitteenani kiertää kaikki Suomen kansallispuistot ;)

Repovesi oli maastoltaan paikoitellen melko vaativaa, kallioisia nousuja ja laskuja oli paljon, mutta myös maisemat olivat upeita. Lähdimme matkaan Lapinsalmelta, patikoimme Kuutinkanavan kautta Mustalamminvuoren näkötornille ja takaisin, joskin eri reittiä.


Siitä se lähti...


Tarkoituksena oli saada hieno kuva Entsusta ja minusta nätillä "kallioniemellä", mutta valitettavasti zoom ei oikein riittänyt... Kyllä me tuolla kivellä kuitenkin ollaan!




Vaikka ilma ei helteinen ollutkaan, Enne viilensi itsensä tehokkaasti aina, kun vettä oli riittävän lähellä. Vauhti yleensä tuplaantui tällaisen viilennyksen jälkeen ;)












Ruokatauko Mustalamminvuoren juurella






Tommin kiivetessä näkötorniin odottelimme Enteen kanssa maantasolla




Kyllä, tämä todella tapahtui joka kerta, kun Enteen vain päästi veteen...


Kiivettävää puistossa riitti, karvamoottorista oli melkoisesti apua etenemisessä ;)






Heti retken alussa oli edessä ensimmäinen haaste: Lapinsalmen riippusilta. Enne ei ollut koskaan ennen ylittänyt riippusiltaa enkä tiennyt, miten se reagoi ylitykseen. Ensimmäinen ylitys jännitti, ja puolessavälissä siltaa täytyi pitää mietintätauko siitä, onko ylittäminen todella turvallista. Mietintä tapahtui maaten sillalla häntä koipien välissä, mutta kuitenkin ilman paniikkia ja sekopäistä "äkkiä takaisin maalle" -ryntäilyä. Hetkisen Enne makasi ja miettiä tilanteen vakavuutta, sitten jatkoi matkaa ihan nätisti käskystä. Paluumatkalla ylitys meni jo rennommin: häntä pysyi ylhäällä, vaikka vähän jännitti edelleen...


Ja lopuksi se kansallispuistotilanteen päivitys...
Alkutekijöissään ollaan vasta, tähän mennessä olen ollut retkeilemässä
Helvetinjärvellä
Kolilla
Nuuksiossa
Oulangassa
Päijänteellä
Repovedellä ja
Seitsemisessä

Treeniä, treeniä...

Olemme hyödyntäneet viileät aamut heräämällä klo 5.30 pyörälenkille. Tiistaina teimme n. 3 km vetolenkin, samoin tänäaamuna. Enne tietysti tykkäilee, erityisesti tänään matka sujui oikein mallikkaasti. Ihana huomata, että E malttaa kuunnella käskytkin, eikä vaan säntäile joka suuntaan. Hetkellisesti pienellä tosin meni pasmat sekaisin, kun tulimme isolle aukealle, jolla käskytin sen kulkemaan suuntien mukaan. Vaan hetken äimistelyn jälkeen sujui todella hienosti, "eteenpäin" sai koiran kulkemaan viivasuoraa aukean poikki, ja suuntakäskyillä poimi hienosti tien päät. Hieno ipana :) vielä kun ilmat alkaisivat viiletä päiväaikaankin, pääsisi treeneilemaan ihmisten aikoihin...

Helteiden päätyttyä ja lämpötilojen lasketua alle 20°c alkaa Enne normalisoitua. En enää edes muistanut, miten mahdotonta sen väsyttäminen oikeasti on! Eilisilta on hyvä esimerkki: tulin koulusta, kävimme reilun tunnin reippaalla lenkillä, jonka päätteeksi hetki hepulijuoksemista. Sisällä Enne nukkui ehkä vartin, sen jälkeen leikki tunnin kantaen eri leluja syliini vetoleikkeihin. Lopetettuani leikkimisen E alkoi jutella. Ja juttua riittikin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen rauhoittui hetkeksi. Tässä vaiheessa luovutin ja lähdin ulos kera lelun. Irroteltiin leikkimällä (juoksuhepulit) ja käytiin uudelleen lenkillä. Palattuamme kello olikin jo kahdeksan, ja tämä viiden tunnin väsytyssessio sai Entsun nukkumaan edes vähäksi aikaa... Joten viileitä päiväkelejä, kiitos - saa valjaat päälle päiväsaikaan ja koiran ehkä siten väsymään!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kesä kuvin

Kuvien julkaisu on vähän jäänyt, joten tässä Enteen kesäkuulumiset kuvien muodossa:

Enne ja Leimu agiliitelyn jälkeen 2.7.2010. Parhaita vauhtitilanteita en valitettavasti saanut ikuistettua...





Mökillä 13.7.2010: uimista ja oleilua













Iltalenkki Aulangon auringossa 12.8.2010
















Paikkoin tulossa kuvallinen kertomus eilisestä Repoveden reissusta, jahka saan valittua ja latailtua parhaat kuvat nettiin...

perjantai 20. elokuuta 2010

Kauden ensimmäiset treenit!

Vihdoin läkähdyttävän kesän jälkeen ilma alkaa viiletä. Koska viime yöksi oli luvattu hyvinkin viileää keliä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja heräsimme Enteen kanssa jo puoli kuudelta vetolenkille.

Koska kuljetusongelmista johtuen kickbikeni on edelleen Hämeenlinnassa, lähdimme liikenteeseen pyörällä. Lenkki sujui hyvin, joskin melkoista sekasotkua se oli toisinaan - lähinnä omista aivoituksistani johtuen. Jo melko alkulenkistä vastaamme tuli rähjäävä koira, jota en uskaltanut ohittaa vetäen. Ja siitä se sitten lähti... Tarkkailin ympäristö turhankin tarkasti hätkähtäen jokaista rasahdusta, ja sehän tietysti peilasi Enteeseen... Lisäksi reitti oli paikoitellen melko "eksoottinen", kun myrskytuhojen jäljet olivat edelleen konkreettisesti tiellä: puunoksia ja sähkölinjoja makasi maassa, ja luonnollisesti ne vaikuttivat etenemiseen. Kokonaisuutena kuitenkin ihan mukava treeni, mutta nuo ohitukset täytyy saada 100% varmoiksi, jottei minun itseni tarvi stressata jatkuvasti ja siten siirtää tunnetilaa Enteeseen.

Nyt vaan odotellaan ilmojen viilenemistä, toivottavasti ei kovin kauaa tarvi aamuisin herätä kukonlaulun aikaan!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Match Show 18.8. - esiintyjä-Enne vauhdissa

Kävimme tänään erkkaria silmälläpitäen treenaamassa Launeella pidetyssä match show:ssa. Enne oli täynnä virtaa ja epäilin sen keskittymiskyvyn kestämistä kehässä. Enne kuitenkin otti kehään mentäessä hyvin kontaktia ja seisoi nätisti. Vaan eihän se tietenkään ihan putkeen mennyt :D parimme ihmisosapuoli oli ilmeisesti toisessa kehässä, joten Enteen "viritys" meni hukkaan, ja se ehti kerätä sopivasti uutta virtaa ennen kehään menoamme. Jo kehään meno oli varsinainen show: Enne hyppi innoissaan ympäriinsä, ja olisi mieluusti juossut muutaman hepuliringin. Todella nopeasti E kuitenkin rauhoittui kun pysähdyimme, seisoi todella nätisti häntä heiluen ja antoi katsoa hampaat seisten kuin patsas (!!). Juostessa piti taas vähän näyttää, miten iiiiihanaa elämä on, mutta kyllä se ravikin esiin tuli. Iloinen esiintyminen toi kuitenkin punaisen nauhan, vaikkei esiintyminen kaikista mallikelpoisinta ollutkaan...

Punaisten isojen kehässä Enne esiintyi uskomattoman hyvin! Seisoi paikallaan (häntä heilui tietysti) ja juoksi pitkällä askeleella kaunista ravia. Molempien hyvä fiilis paistoi esiintymisestä läpi, ja se palkittiin toisella sijalla! Nyt on kaapin päällä uusi pokaali ja iso ruusuke, sohvalla tyytyväinen omistaja ja lattialla väsynyt koira :)

maanantai 16. elokuuta 2010

Makkarajälkeä ja saalistusta

Perjantaina testasimme Enteen kanssa ensimmäistä kertaa makkarajälkeä (tosin makkaran sijaan käytössä oli palvisuikaleet). Tein kaksi arviolta neljän metrin jälkeä, jotka Enne meni oikein hyvin. Se tosin jäi epäselväksi, tajusiko ipana yhtään, että tarkoitus on jäljestää, vai metsästikö vain suikaleet mahdollisimman nopeasti. Järjestelmällisesti eteni kuitenkin, joten olen tyytyväinen. Mejä toimisi varmasti Entsulle paremmin, mutta näissä asumisolosuhteissa sen tekeminen on valitettavasti turhan hankalaa... Mielessä ja ajatuksissa on kuitenkin, joten ehkä tulevaisuudessa pääsemme testaamaan sitäkin.

Eilen kävimme lenkillä Karon ja Soran kanssa. Koirat olivat irti aidatulla alueella ja juoksivat keskenään vapaudesta nauttien. Vaan niinhän se on, että Enne vapaana on liian hyvää ollakseen totta. Tähän asti ollaan vältytty haavereilta ja karkailuilta, vaan toisin kävi eilen. Edelleenkään en tiedä, minkä perään Enne lähti, mutta täysillä se meni. Ei korvia, ei kontaktia, ei mitään tehtävissä. Ensimmäinen ajatukseni oli "onneksi alue on aidattu", mutta sehän ei Ennettä pidättele. Lähtiessäni hakemaan koiraa, näin sen pyörivän aidan toisella puolella. Autotiellä. Kyllä oli riemukas olo siinä vaiheessa. Hetken säätämisen jälkeen sain Enteen takaisin oikealle puolelle aitaa ja otettua sen hihnaan. Edelleen ei kunnon kontaktia, liikkui kyllä minne käskin, mutta saalistutka oli päällä koko ajan. Harmittaa, Enne on pysynyt niin nätisti irti viime aikoina! Mutta koko ajanhan olen sen tiennyt, että kun saalistus iskee päälle, on turha huudella perään. Sain lopuksi otettua vielä muutaman ok luoksetulon Enteen ollessa irti, mutta kyllä se vaan koko ajan etsi katseellaan jahdattavaa. Onneksi ilmat viilenevät ja päästään aloittamaan vetotreenit, pääsee koira juoksemaan edes siinä yhteydessä sielunsa kyllyydestä. Vielä kun uskaltaisi luottaa, että se ei lähde kesken treenin esimerkiksi jäniksen perään...

perjantai 13. elokuuta 2010

Treeniä ja vauvakaveri

Keskiviikkona treenasimme yhdessä Paulan, Rommin ja Kolan kanssa. Omalta osaltamme treeni oli vähän mitä sattuu, en ehtinyt etukäteen suunnitella tekemisiä saati miettimään, mitämissämilloin olemma aiemmin treenanneet. Näillä mentiin kuitenkin...

Liikkeestä maahanmeno sujui ihan ok, joskis maassa olevat risut häiritsivät makuuta pahasti - ne tuntuivat kovin ilkeiltä mahaa vasten. Myös vitkuttelua oli havaittavissa, jos erehdyimme liian lähelle Rommia tai Kolaa. Ei mitenkään epätoivoista touhua kuitenkaan.

Liikkeestä seisominen toimi hyvin. Edelleen annan edestä odota-käskyn, otan muutaman askeleen taakse ja palaan palkkaamaan. Pysyy, mutta vaatii varmuutta ennen sivulta käskyttämistä.

Seuraaminen
oli melko vaihtelevaa, välillä tuli todella hyviä pätkiä, välillä vähemmän hyviä... Selvästi esim. kahden koiran välistä seuraamista täytyy harjoitella lisää.

Sivulletulot hyviä, niissä ei mitään ihmeempiä.

Paikkamakuuta pienellä etäisyydellä ja lyhyellä ajalla, toimi hyvin - joskin kontakti ei koko aikaa pysy. E kuitenkin pysyy maassa, se on tässä vaiheessa tärkeintä ;)

*melkein unohtui* Tajusin myös, että en missään vaiheessa ole opettanut Enteelle seuraamisen päättymistä. Normaalista treenaamme siis vain itse seuraamisosuutta, ei niinkään liikkeelle lähtöä saati pysähtymistä. Nyt otettiin ensimmäistä kertaa muutaman askeleen seuraaminen, jonka jälkeen istuminen. E hahmotti homman hyvin, mutta tottahan tätäkin pitää vielä runsaasti harjoitella. Nätisti kuitenkin istui, eikä lähtenyt palloilemaan holtittomasti ympäriinsä.


Tokoilun jälkeen otettiin pikaiset näyttelytreenit, Paula kopeloi Enteen läpi kohtuullisella menestyksellä. Enne tosin on sitä mieltä, että tutkimisen voisi hyvin suorittaa sen maatessa sylissä...

Lopuksi mentiin vielä leikittämään Enne ja Kola pihalle ja Entsun ja Rommin kanssa lenkille. Erityisesti leikkihetki oli iiiiiihanaa, taisi olla ensimmäinen luppakorvainen koira, josta E todella tykkää ja jonka kanssa haluaa leikkiä koko ajan. Normaalisti Enne ei oikein ymmärrä luppakorvia, ja siksi ennemmin väistää sivuun.

maanantai 9. elokuuta 2010

Tottelevaisuus on taitolaji...

...ja Enne on uskomattoman taitava!

Pidettiin taas pikatreeni, joka meni samaa kaavaa viime treenien kanssa: mitä loistavimmin!

Liikkeestä maahanmeno sujuu myös juoksuvauhdista, E oikein iskeytyy maahan, eikä tee elettäkään noustakseen. Pian voisi koittaa, josko toimisi myös seuraamisen yhteydessä. Haluan kuitenkin pääsääntöisesti tehdä ensin sekä seuraamisesta että maahanmenosta varmat, ja vasta lopuksi satunnaisesti yhdistää ne toisiinsa.

Liikkeestä seisomista harjoiteltiin pitkästä aikaa, tällä kertaa ihan suunnitelman kera ;) Enne osaa ennestään odota-käskyn, joka meillä tarkoittaa esimerkiksi lenkillä pysähtymistä paikalleen ja matkan jatkamista vasta luvan saannin jälkeen. Normaalioloissa lupa jatkaa matkaa tulee kuitenkin takaa, ts. en missään vaiheessa siirry koiran edelle. Tästä johtuen Enne on ollut hämillään, kun olen yrittänyt opettaa sitä pysähtymään ja sitten siirtynyt sen edelle. Nyt otinkin taktiikaksi sen, että olen jo valmiiksi koiran edessä, kun käsky tulee. Jälleen kerran siis peruuttelin, annoin käskyn ja palkkasin oikeasta teosta. Alkuun Enne tarjosi maahanmenoa muutamaan otteeseen (en ihmettele, ollaan treenattu sitä viime aikoina paljon), mutta pian korvatkin alkoivat toimia ja oikea asento löytyi. Ensimmäisellä kerralla seisomisesta palkka ihan edestä. Toisella kertaa uskalsin ottaa muutaman askeleen pois päin, kolmannella vielä vähän useamman. Ja hyvin pysyi paikallaan! Kerrankin osasin myös lopettaa liikkeen treenaamisen ajoissa, enkä jauhanut sen kauempaa.

Luoksetuloa otettiin taas, hakee hyvin sivulle, joskin pahimmissa hepulihöyryissä asentoa joutuu korjaamaan. Ajatus kuitenkin hallussa, eli loppuviilaamiset vain puuttuu ;)

Palkkana jälleen ne ah-niin-ihanat kinkkukuutiot.

lauantai 7. elokuuta 2010

Innokas iltatreenaaja

Tänään päätin ottaa Enteen kanssa lyhyen iltatreenin ilman viilettyä. E kävi todella kuumana ja treenit sisälsivät runsaasti hepulijuoksua, vaan kuinkas kävi? Todella hyvin!

Seuraaminen oli hienoa, kontakti hyvä ja paikka pääsääntöisesti oikea. Välillä itse seuraaminen oli turhan löysää ja paikka katosi, mutta käskystä korjasi itse (koska E tämän on oppinut?!). Täyskäännös toimii mainiosti varoittavilla askelilla ja varmistuskäskyllä.

Liikkeestä maahanmeno toimi taas. Ensin muutama käsky edestä, nopeat laskeutumiset ja hyvät pysymiset. Sen jälkeen sekalaisista asetelmista (seuraamisesta, itsenäisestä ravailusta jne.) käskyt, toimii! Kertaakaan ei kyseenalaistanut, käskyn tultua laskeutui heti. Pysyi hyvin, vaikka jatkoin itse matkaa. Loistavaa!

Luoksetulo sujuu mainiosti. Sivulletulo on iskostunut Enteelle niin syvälle, että jopa kesken juoksuhepulin sain sen sivulle.

Kokonaisuutena siis mitä mainioin treeni! Mahtavaa, Eps on vaan niin upea :)
Palkkana tällä kertaa kinkkukuutiot - tosin muutama sormi meinasi mennä näiden herkkujen mukana...

torstai 5. elokuuta 2010

Tokotreeniä

Tänään päästiin pitkästä aikaa treenailemaan kunnolla ihan seuran kanssa. Tapasimme ensimmäistä kertaa Petran ja Aino-rottiksen, joiden kanssa harjoiteltiin yhdessä. Tai no, kumpikin koirakko teki omia juttujaan, mutta häiriötähän siitä silti tuli toisellekin.

Enteen treenit sujuivat yllättävänkin hyvin. Alkuun E oli niin tohkeissaan uudesta tytöstä, ettei kontaktia meinannut saada millään, mutta todella nopeasti rauhoittui ja keskittyi tekemiseen. Palkkana oli tällä kertaa alkuun vaihdellen mahalaukkua ja narupalloa, lopuksi sitten muutaman kerran leijona.

Perusasento hyvä, kuten (lähes) aina. Paikalla pyöriminen ja perusasennon otto sujui nätisti, tarvittaessa korjasi käskystä.

Seuraaminen oli upeaa! Koska Enne on oppinut tuollaisen kontaktin, vaikka nami on kädessä?? Siis aivan loistavaa, myös juosten. Käännöksetkin sujuvat, kunhan muistan varoittaa askelrytmillä juuri ennen kääntymistä.

Liikkeestä maahanmeno on hieman hakusessa. Ilmeisesti se yksi onnistunut suoritus oli vahinko, koska tällä hetkellä E ei näytä ymmärtävän pätkän vertaa, mitä oikein haen takaa :D otettiin siis ihan perusjuttuja, maahanmenoa peruuttaessa, sujui hyvin. Pysyi maassa nätisti.

Paikkamakuu
onnistui yllättävänkin hyvin, vaikka näköpiirissä oli ihmisiä ja koiran haukkua kuultavissa. Ja tietysti treenikaverit vieressä tekemässä omiaan. Pikkuhiljaa varmuutta vaan lisää.

Luoksetuloa
treenattiin kerran. Lyhyt matka, tuli vauhdilla ja nätisti sivulle. Lisää treeniä kaipaa kyllä, mutta perusteet näyttävät hyviltä.


Lopuksi hyödynnettiin häiriö vielä näyttelytreenien yhteydessä (erkkari lähesty...), ei mitään valittamista! Enne seisoi kuin patsas ja ravasi t-o-s-i hienosti. Käsittämätöntä, toivottavasti näyttää samaa osaamista kehässäkin!

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Väsymystä ja treeniyritystä

Kotiin paluu on sujunut rauhallisissa merkeissä. Enne nukkuu suurimman osan ajasta, näemmä tarhaviikko oli pienelle niin kovin rankka...

Eilen koitettiin vähän tokoilla, joskin palkkaus oli hakusessa. Otin ensin muutaman jutun vinkuleijonan kanssa. E kävi kuumana, ei kuunnellut pätkän vertaa kun koitti vaan saada lelun. Lopulta otin käyttöön namit, miten käy? E ei tee MITÄÄN, koska leijona haisee taskussa ja se täytyy saada palkaksi. Namit on ihan turhia. Lopuksi sitten vielä muutama juttu leijonalla, sentään onnistui jotenkin.

Huomenna olisi tarkoitus mennä tokoilemaan uuden treenikaverin kanssa. Saa nähdä, miten käy. Toivottavasti tekemisen taso on edes vähän parempaa kuin tänään...

maanantai 2. elokuuta 2010

Unikaveri

Enne on tarhaviikkonsa aikana oppinut huomattavan määrän uusia asioita ja tapoja. Se on viihtynyt tarhassa erittäin hyvin, mutta öiksi olen ottanut sen sisään minimoidakseni ulvonta- ja itkukonsertit. Muutoin Enne on elänyt päivät kuten kaikki muutkin huskyt täällä.

Aluksi tarhassa olo oli Enteen mielestä kivaa, mutta epäilyttävää. Toki E viihtyy muiden koirien seurassa loistavasti, mutta ei luottanut kanssa-asujiinsa niin, että olisi malttanut esimerkiksi nukkua kunnolla. Alun tempauksiin kuului myös ulvontakonserttien aloittaminen ja verkkoaidan repiminen hampain. Nämä jäivät onneksi muutaman päivän jälkeen pois kuvioista, ja nykyään Enne käyttäytyy tarhassa varsin mallikkaasti. Tänään ne jopa nukkuivat yhdessä pikku-Speedyn kanssa rinnatusten, päillään toisiinsa nojaten.

Nyt onkin sitten edessä seuraava episodi, kun Enteen pitäisi palautua normaaliin arkeen ainoana koirana... Saa nähdä, miten se sujuu. Oma veikkaukseni on, että Enne yhtäaikaa nauttii saamastaan kokonaisvaltaisesta huomiosta, mutta toisaalta ikävöi koirakavereitaan.