Sivut

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tokoa ja tarhaelämää

Netittömyydestäni (ja laiskuudestani) johtuen on viime aikojen tokotreenit jääneet kirjaamatta. Pääkohtina voidaan kuitenkin mainita paikkamakuu, liikkeestä maahanmeno ja luoksetuloa.

Paikkamakuu sujuu mukavasti, asento on hyvä ja pääsääntöisesti kontakti ok (joskin ajan pidentyminen on suoraa verrannollinen kontaktin heikkenemiseen). Toistaiseksi ollaa treenattu varmuutta paikallapysymiseen kotipihassa, ilman suuria häiriötekijöitä.

Luoksetuloa ollaan treenattu suoraa sivulle. Noin kymmenen metrin matkalla onnistuu mainiosti (pihalla ei valitettavasti ole mahdollisuutta treenata pidemmällä matkalla). Muutama toisto takana, eli lisäharjoitusta kaipaa ja runsaasti - lähtökohta kuitenkin mitä mainioin :)

Ja viimeisenä, liikkeestä maahanmeno. Niinhän siinä kävi, että palaset loksahtivat paikalleen, ja liike sujuu! Aivan käsittämätöntä, huvikseni ajattelin testata missä mennään - lopputuloksena makaava koira, kun itse jatkan matkaa. Toki asennossa on korjaamista ym. MUTTA SILTI!! Ja mitä tähän vaadittiin? Käteen supersuosikkilelu, ja johan alkoi homma toimia. Enpä olisi uskonut, että husky voi kehittää leluun syvemmän rakkaussuhteen kuin mihinkään herkkuun...


Nyt elelläänkin taas poikkeuksellisia (ja varsin tokovajanaisia) aikoja. Olen Entsun kanssa Erjan ja Micken luona koira-/kissa-/hevosvaihtina. Enne onkin päässyt viettämään todellista tarhakoiran elämää ollen aamuvarhaisesta iltamyöhään tarhassa muutaman muun huskyn kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä on sujunut tähän saakka, mutta ainakaan koira ei ole karannut tai saanut itseään osiin...

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Huh, hellettä!

Viime aikojen ulkolämpötilat ovat olleet vähemmän mukavia niin koiralle kuin omistajallekin. Lenkkeily on jo pidempään ollut minimissä, koiralla alkaa olla virtaa vasta yön tunteina - mikä taas omistajansa työssäkäynnin kannalta on huonompi juttu... Vapaa-aikaa ollaan kulutettu uimalla, metsässä juoksentelemalla ja mahdollisuuksien mukaan lenkkeilemällä (aamut ja illat pyritty hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla).

Enne on onnistunut hellepäivien aikana keräämään virtaa turhankin paljon, ja lenkkeily on viileämpinä hetkinä melkoista showta. Ikävä vetopuuhiin alkaa olla kova, ja Enne pyrkii parhaansa mukaan toteuttamaan vetoviettiään myös hihnalenkeillä. Ja kyllä, noin pieneksi koiraksi siitä löytyy yllättävän paljon voimaa ja tarmoa, kun yritys on saada omistaja kumoon. Syksyä odotellessa, siis... ;D

Kamerassa odottelee kuvia Entsun ja Leimun leikkihetkestä sekä eräästä uimaretkestä, mutta niiden julkaisu venyy siihen saakka, että löydän siirtopiuhan jostakin...

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Sehän ui!

Kävimme tänään pitkästä aikaa uimassa Enteen kanssa. Nyt ei voi olla kuin tyytyväinen: edelleen kannoin koiran veteen, mutta uidessa se jäi leikkimään kanssani, haki lelua ja muutenkin uiskenteli ympäriinsä ennen rantaan menoa! Mahtavaa, tätä on odotettu! Vielä kun Enne oppisi itse tuon uimaan lähtemisen, eikä tarvisi aina kantaa sitä veteen...

Muuten viime ajat ovat menneet uusia lenkkimaastoja tutkiessa ja uuteen kotiin totutellessa. Hyvin on sujunut, Enne kotiutui todella nopeasti, vaikkei tällä hetkellä pääsekään vahtimaan pihaa. Koirapuistossa ollaan käyty muutaman kerran, lähinnä purkamassa juoksuenergiaa. Aina on onneksi ollut rauhallista, en halua viedä Entsua ns. koirakaaokseen, kun puisto on täynnä koiria. Nyt kun ilmat vielä viilenisivät siedettäviin mittoihin, voisi lenkkeilykin alkaa normaaliin malliin. Syksyn treenikelejä odotellessa...

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Voi, kun omistaja osaisi ajatella...

Kävimme tänään treenailemassa agilitya Annin ja Leimun kanssa. Alku meni loistavasti, intoa riitti ja kontakti oli mahtava! Enne kuunteli paremmin kuin aikoihin!

Vaan tokihan omistajan oli pakko kämmätä treenit... Voi, kun siinä onnistumisen huumassa aina muistaisi lopettaa tekemisen silloin, kun menee hyvin. Vaan ei, täytyyhän sitä kuuta tavoitella taivaalta. Tämän päivän saldo oli siis liian pitkäkestoinen harjoitus, liikaa uusia asioita, mielenkiinnon lopahtaminen, muista asioista kiinnostuminen jne. jne.... Harjoitus sitten lopetettiin heti onnistumiseen (koiran ensin seilattua mihin sattuu, jahdattua autoja, tehtyä kaikkea mahdollista ei-toivottua). Lopuksi otettiin vielä yksi putki - aita ja treeni loppui siihen.

Päälimmäinen fiilis on huono, harmittaa todella paljon tämä oma typeryys. Vastaisuudessa pitäisi oikeasti muistaa, että treenataan vaan yksi-kaksi juttua, koira autoon ja tauon jälkeen taas lyhyt harjoite. Onneksi Enne ei pienistä välitä, todennäköisesti ensi kerralla menee jo samalla innolla kuin tänään aloitti. Mutta kyllä tekisi mieli hakata päätä seinään!

Varsinaisista treeneistä sitten:
- A-este sujuu hienosti, kontaktit otetaan nätisti, mutta tuo hidastaminen niille on lähinnä namien ansiota - hyvä alku kuitenkin
- putki menee sujuvasti, vauhdilla ja epäröimättä. Tänään putki oli kaarella, mutta eipä tuottanut ongelmia sekään
- hypyt hyvät, kunhan vaan seuraa ohjausta (ja osaan ohjata) oikein ja osuu oikeaan kohtaan :D
- keinu pääsi pelästyttämään, tästä jäi vähän huono maku, vaikka onnistunut suoritus saatiinkin loppuun
- pussi meni nätisti kaksi kertaa, sitten iski idioottiomistaja ja lopulta Enne ei maanitteluista huolimatta enää pussiin mennyt... Huoh.

Ohjaus alkaa toimia, Enne hahmottaa jo hieman mihin sitä sohin ja millainen käytös ja tekeminen on toivottavaa. Eiköhän tämä tästä taas... Ainakin Enteelle jäi hyvä mielikuva paikasta, kun treenien jälkeen pääsivät Leimun kanssa vähän irrottelemaan.


Muutenkin meillä on ollut mielenkiintoisia hetkiä viime aikoina. Keskiviikkona pääsin näkemään, miten Enne kulkee pelastuskoirien raunioradalla. Rohkeastihan se meni, välillä turhankin huolettomasti (nimim. sydän kurkussa katsoo vierestä). Mutta tokihan haastetta piti olla, olihan kyseessä sentään Suuri Seikkailurata, josta Enteen oli selvittävä mahdollisimman nopeasti ja ehjänä. Ja niinhän tuo teki, vaikka välillä muulta näytti. Tasapainoilun ja pelleilyn jälkeen Enne pääsi pitkästä aikaa leikkimään Soran kanssa, ja hauskaa näytti junnuilla olevan.

Torstai ja perjantai menivät muuttopuuhissa, ja Ennekin pääsi tutustumaan uuteen kotiimme. Tavoitteeseen päästiin, eli lopulta Enne malttoi sekä syödä että nukkua uudessa paikassa rauhassa, tästä on hyvä jatkaa. Huomasi kyllä silti, että E vahti jokaista liikettäni haukan lailla, ja oli välittömästi vieressä, jos suuntasin vähänkään ovelle päin.

Ja lopuksi vielä ruokinnan uusia tuulia: tänään testiruokana oli hevosjauheliha, ja hyvin näytti maistuvan. Soseiden suhteen riemuitsin turhan aikaisin, nyt E on vähän nyrpistellyt pakastetun soseen ilmestyessä lihan sekaan, mutta hepan kanssa upposi jo kohtuullisen hyvin.