Sivut

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kisakausi lähenee!

Tänään lähti ensimmäinen ilmoittautuminen kauden kisoihin. Kausi startataan Toivakan Robur Sprintissä heti 8.-9.1.2011. Sen jälkeen kisakauden osallistumiset ovat vielä vähän avoinna, mutta näillä näkymin kausi jatkuisi osaltamme Ruuhirodin Ruuhikierroksella 19.−20.2., Äkryn Ähellyksellä (kilpailukoe & käyttökoe?) 26.−27.2. ja Ohkolan talvikisoilla 5.−6.3. Kauden tavoitteena on saavuttaa REK2-tulos.

Todellisuus osallistumisten suhteen voi toki olla taas aivan jotain muuta... ;)

Viimeisin treenimerkintäkin on jäänyt kirjaamatta, eli maanantaina kävimme ajamassa 12 km lenkin. Enne juoksi johdossa vaihtelevalla menestyksellä - väsyttyään sitä alkaa kiinnostaa turhan paljon ympäröivä maailma, joten toistaiseksi poika saa siirtyä puurtamaan pyöräpariin. Nätisti ipana kuitenkin johti porukkaa umpihangessakin, joten missään tapauksessa ei treeni mennyt hukkaan kuitenkaan.

(ps. Pahoittelen kirjotusvirheitä tekstissä, kirjoitan vieraalla koneella, jonka näppiksen kanssa en tule näemmä kovin hyvin toimeen...)

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulu on täällä!



Toivotamme kaikille lukijoille Riemukasta Joulunaikaa ja Upeaa Uutta Vuotta!

Normaalisti jaksan, ehdin ja haluan panostaa kunnon jouluntoivotuskuviin. Tänä vuonna joulunalusaika on kuitenkin ollut niin hektistä (ja tokihan sain vielä joulun kunniaksi kunnon flunssan tyyppiä "keuhkot pihalle"), ettei kuvaamisesta yksinkertaisesti ole tullut mitään. Parhaimmillaan kamera on ollut jo käsillä, mutta joko ulkona on ollut jo liian pimeää tai vaihtoehtoisesti kameran akku on ollut loppu.

Normaalielämästämme tässä samalla sen verran, että Enne on viimeisen viikon aikana päässyt tutustumaan niihin pikkukoiriin, hevosiin kuin kissoihinkin. Kaikki tapaamiset sujuivat mallikkaasti, ja erityisesti Mustis-kissa olisi oma-alotteisesti halunnut olla lähempikin kaveri Enteen kanssa. Kovasti kiehnäsi ja puski ipanaa, mutta sen läheisimmiksi en uskaltanut poikia päästää kuitenkaan ;)

Tiistaina kävimme ajamassa vajaan 30 km lenkin, joka Enteen osalta sujui kohtuullisen hyvin. Aluksi laitoin Epsun johtoon, josta se vaihtoi pyörään jo ehkä ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Jostain syystä epävarmuus juosta vanhemman uroksen edellä on kasvanut ylitsepääsemättömäksi. Lopussa toinen johtajista alkoi väsyä siihen malliin, että laitoin Enteen pitämään vauhtia yllä, ja se sujuikin taas oikein mukavasti. Kyllä siitä vielä johtaja tulee, kärsivällisesti vain lisätreeniä ;) Ainiin, ja samaisella lenkillä Enne teki myös ensimmäistä kertaa tarpeensa vauhdissa, jee!

Nyt flunssa ja kylmät kelit yhdistettyinä rajoittavat ajopuuhia, mutta huomenna katson vielä lämpötilaa ja teen päätöksen joulutreeneistä. Jos on liian kylmä, siirrymme viettämään (toivottavasti) rentouttavaa joulua - toivottavasti myös te muut teette samoin!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

2 x 20 km ja ohitustreeniä

Viikonloppu on ajamisen puolesta kulunut varsin mukavissa merkeissä. Enne on päässyt juoksemaan sekä eilen että tänään 20 km lenkin. Yllätyksekseni ipana jaksoi tämänkin päivän lenkin mainiosti, vaikka ajattelin eilisen verottavan vauhtia.

Eilen Enne aloitti lenkin johtajana. Alkumatkasta se paineistui valtavasti takanaan juosseesta vanhemmasta uroksesta ja ensimmäisen kilometrin ajan vilkuili taakse. Sen jälkeen löytyi oikea tahti ja matka sujui mukavasti. Loppumatkasta Enne väsyi ja alkoi pelleillä johdossa ihan tosissaan, hyvä ettei kompastunut omaan, löysänä roikkuvaan vetoliinaansa! Eipä siinä muuta kuin Eps pyöräkoiraksi, ja johan muuttui ääni kellossa. Viimeiset n. 5 km Enne siis juoksi takana, ja siellä homma sujui ongelmitta hyvällä asenteella.

Tänään osana treenejä oli ohitusharjoitukset. Onneksi päädyin laittamaan Enteen pyörään! E sai arvokasta harjoitusta ohitustilanteista, eikä vastaava oppi olisi varmasti mennyt perille johtajan paikalla. Erityisen vaikeaa Enteelle on edelleen irtoaminen, mutta eiköhän sekin harjoittelun myötä ala sujua. Ainakin tänään Enne nosti jo muutaman kerran jälkeen hyvin laukkaa ja kiristi vauhtia, vaikka takana olikin valjakko. Tosin vauhti hiipui melko nopeasti, mikä luonnollisesti johti siihen, että taakse jäänyt valjakko pääsi jälleen kintereille. Mutta sehän tarkoitti vain lisää harjoitusta, joten mikäs sen oivallisempaa!

torstai 16. joulukuuta 2010

Vetotreenit piiitkästä aikaa

Johan on aika kulunut taas siivillä! Viimeksi käytiin vetolenkillä lauantaina, sen jälkeen ei eri ihmisten kiireistä johtuen ole ollut aikaa ja mahdollisuutta treenata. Tänään asia onneksi korjaantui, kun kävin ajamassa 8 km lenkin kolmosella. Pikku-Eps oli johdossa, ja pääsääntöisesti toimikin siellä oikein hyvin. Muutama näppiminen tuli taas alkuun, mutta touhu loppui nopeasti ja E keskittyi olennaiseen. Suunnat sujuivat hyvin, joskin Enteellä ei ole varmuutta kääntää vanhempaa koiraa oikeaan suuntaan. Muutaman kerran saatiinkin hetki tahkota sitä oikeaa kääntymissuuntaa, mutta päästiinpähän lopulta aina oikealle reitille ;) Koirien ohituksia täytyy selvästi treenailla enemmän, irtoaminen on näemmä edelleen Enteelle ongelmallista - erityisesti johtajana ollessaan. Lisätreeniä siis...

Nyt olemme jälleen Erjan ja Micken talonvahteina ja eläintenhoitajina joulupäivään saakka, joten Enne saakin nauttia oikein urakalla koiramaisesta seurasta ja raikkaasta ulkoilmasta. Tänään Enne 2v. ja Outa lähemmäs 14v. leikkivät parin tunnin ajan kovin innoissaan - harmi, ettei ollut kameraa käsillä (...ja että hämärtyvä ilta olisi pilannut kuvat, vaikka kamera olisikin ollut...)!

Näyttelyviikonloppu Helsingissä

Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Helsingin messukeskuksessa Voittaja-näyttelyissä. Tänä vuonnahan lauantaina oli Helsinki Winner -10 ja sunnuntaina perinteinen Voittaja 2010 -näyttely. Olin molempina päivinä esittelemässä valjakkourheilua ja siperianhuskeja VUL:n kojulla, mutta tokihan päiville jäi kiertelyaikaakin.

Messuilla oli jälleen hurrrja määrä myyntikojuja mitä erikoisimmin tuottein. Omat ostohaluni sain suurimmaksi osaksi (onneksi!) hillittyä, ja mukaan lähti "vain" 15 kg ruokaa, ruoka-astia (luonnollisesti eri merkkiä kuin ruoka, joten astiakin täytyi ostaa), shampoo ja hoitoaine Enteelle (pahimpiin pakkasen aiheuttamiin kutinoihin, pakkasella kun ongelma tuntuu kuivan ilman myötä pahenevan), tassuside sekä pääliinan jousto vetotreeneihin (nykyinen kun on astetta löysempi, ja tuntuu turhankin löysältä nelosen valjakolle). Lisäksi muutama tilattava juttu on vielä korvan takana, josko nekin saisi tässä lähiaikona hankittua...

Shoppailun ja kojulla olon lisäksi katselin toki esillä olleita koiria, joskin se puoli jäi tänä vuonna vähemmälle. Taas kerran ryhmäkehissä pärjäsi epäpuhtaasti liikkuva koira (kuten viime vuonnakin, tosin eri rotuinen koira kyseessä) ja käytäville kävelleet koirat eivät tuntuneet pääsevän eteenpäin lainkaan, mikä mielestäni kertoo näyttelyn tasosta jotakin... Edelleen tykkään koiranäyttelyistä, mutta monta asiaa niissä voisi kyllä muuttaa, tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä. Vaan enpä ole näistä asioista päättämässä ;)

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli - aikaisista aamuherätyksistä huolimatta - antoisa, ensi vuoden Voittajaa odotellessa...

maanantai 13. joulukuuta 2010

Treeniä kolmessa kokoonpanossa

Päivitykset laahaavat taas perässä... Saapi nähdä, mitä noista viime viikon treeneistä on vielä muistissa!

Torstaina oltiin tavalliseen tapaan liikkeellä Lassen ja Päivin kanssa. Ajoimme kaksi kasia, Enne juoksi ensimmäisessä porukassa. Laitoimme ipanan jälleen Kossin viereen muistelemaan käytöstapoja, vaikka edellisissä treeneissä ei ongelmia ollutkaan. Matkana oli 12 km, joka sujui mukavasti. Alussa Enne vähän ihmetteli Kossia, joka innoissaan pörisi juostessaan - ja tokihan varoiksi täytyi nostaa niskakarvatkin pystyyn. Näppiminen kuitenkin oli tiessään, eli josko ne käytöstavatkin oikeasti alkaisivat pikkuhiljaa olla automaattisesti osa treenejä...

Perjantaina tarkoitukseni oli ajaa kaksikolla Enna & Bea, mutta koska Erja oli kipeänä, päädyin ajamaan kaksi kolmosta kuitenkin. Enne pääsi jälleen ensimmäiseen porukkaan, jossa se juoksi yksin pyöräkoirana. Johtajina toimivat Dacabe-tytöt Zaigga ja Ezzy. Tehtiin 7 km lenkki, joka sujui hyvin hieman liukkaista teistä huolimatta.

Lauantaina tarkoituksemme oli Suvin kanssa treenata kisoja varten, ja poikkeuksellisesti lainasin koiria Suvilta ja Katilta. Matkana oli 5 km pyrähdys. Lähdin liikenteeseen nelikolla Tullatuulen Rina & Enne johdossa ja Tullatuulen Wilma & Kaskensavun Dooris pyöräkoirina. Suvi lähti perään kutosella, ja tarkoituksena oli siis saada kisanomainen lähtötilanne ja melko alkumatkaan ohitusharjoitus. Treeni ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, mutta oma valjakkoni toimi hienosti ja olin erityisen tyytyväinen Enteen johtajana toimimiseen. Pärinät pysyivät poissa ja Eps kuunteli hienosti käskyjä. Taakse vilkuilukaan ei näemmä enää ole ongelma, hienoa! Harmittavasti ohitukset jäivät tällä kertaa testaamatta, mutta ehkäpä me Suvin kanssa keksimme jotakin tähän liittyen... Vaikka emme varsinaisesti yhdessä treenaakaan, on Enne sen verran hyvässä kunnossa, että satunnaiset lyhemmät lenkit eivät ole samanlainen ongelma kuin esimerkiksi viime talvena - silloin Enteen kunto ja juostut kilometrit eivät olisi riittäneet yhteisiin treenikertoihin ollenkaan.

Vetotreenien lisäksi olen - vihdoin! - aktivoitunut tokorintamalla. Olemma muutamana päivänä ottaneet pikkuisia treenejä sisätiloissa, pääsääntöisesti istu-maahan -litaniaa sekä sivulla oloja ja asennon vaihtoja (ts. jälleen sitä tuttua, että itse vaihdan askeleen verran paikkaa, ja Enne tulee uudelleen sivulle). Hyvin toimii, ja olenkin vaatinut Ennettä tekemään useamman liikkeen yhdellä palkkauksella. Esimerkiksi tänään toimi oikein hyvin istu-maahan-istu-maahan-istu-palkka. Ihmeen kärsivällisesti tuo tekee, vaikka yleensä keskittyy vain tasan siihen kädessä olevaan namiin. Lisäksi paikkamakuut ovat nykyään entistä arkipäiväisempiä: esimerkiksi ennen luun syöntiä Enteen tulee maata paikallaan sen aikaa, että saan levitettyä suoja-alustan, asetettua luun sille ja annan luvan ruokailuun. Tällaiset lyhyet makuut onnistuvat myös, vaikka itse kävisin toisessa huoneessa. Eli vielä en heitä kirvestä kaivoon, joskin näin talviaikaan vetotreenit verottavat tehokkaasti tokon treeni-intoa...

tiistai 7. joulukuuta 2010

Terve ipana!

Enteellä oli tänään silmien ja polvien terveystarkastukset.
Polvet ovat priimatavaraa 0/0 ja silmätkin terveet.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Sporttikoiraseminaari 4.12.2010

Vietin lauantaipäivän Sporttikoiraseminaarissa kuuntelemassa luentoja koiran ravitsemuksesta ja treenauksesta. Luennoitsijana oli Riitta Kempe, jolla on kokemusta erityisesti rekikoirien ruokinnasta ja valmennuksesta.

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja antoisa - joskin myös kovin, kovin tietopainotteinen (luonnollisesti). Itselle tuotti lähinnä ongelmia sisäistää kaikki esille tuleet asiat ja erityisesti miettiä niiden toimivuutta ja toteutusta Enteen kohdalla.

Sen enempää en seminaarin sisältöön pureudu, mutta voinen todeta, että vastaaviin tapahtumiin kannattaa kiinnostuneiden ehdottomasti ottaa osaa! Jahka aikataulut sallivat, menee Enteen ruokinta ainakin uusiksi, tällä hetkellä kun tuntuu olevan aivan tuulesta temmattua (vaikka miten kuvittelinkin ruokkivani sitä oikein...).

Räyhääjästä rekikoiraksi

Kuten aiemmista treenikertomuksista on käynyt ilmi, on Enne oppinut "hurmaavan" tavan näppiä vieruskaveriaan erityisesti treenien alussa. Torstaita varten olin kehittänyt sotasuunnitelman, joka sopi Lassellekin: mikäli Enne kiusaa Navajoa jatkuvasti, heitetään se pyörään Kossin oppiin. Kossi on vahva johtajaluonne, jolle urokset harvoin isottelevat.

Ja olisihan se pitänyt arvata, että Eps pitää kiinni tavoistaan. Muutaman sadan metrin jälkeen touhu meni mahdottomuuksiin, minkä seurauksena Enne pääsi maistamaan pyöräkoiran elämää. Ennen matkan jatkumista E murisi ja pärisi Kossin kertoessa heti, että sen nenille ei hypitä. Molemmat lähtivät liikkeelle niskakarvat pystyäkin pystymmässä, mutta niin vain ei pärinää kuulunut Enteen suunnasta! Täysin oikea toimintatapa siis. Ajoimme 12 km lenkin, eikä koko matkan aikana ollut ongelmanpoikastakaan. Kokonaisuutena meni muutenkin hyvin, joten ehkäpä tuo kadonnut valjakkokäytöskin vielä löytyy :)

Perjantaina poikkesin Erjan ja Micken huomaan ja kävin ajamassa Entsun ja Bean kanssa n. 9 km lenkin. Enne meni mukavasti, kaksi kertaa vanhat huonot rähjäystavat nostivat päätään, mutta touhu loppui käskystä. Suunnat menivät pääsääntöisesti hyvin, vaikka muutamaan otteeseen nuoret eivät malttaneet ajajaa kuunnella...

Sunnuntaina kävimme Erjan kanssa ajamassa kahdeksan koiran valjakolla 7 km lenkin. Enne meni hyvin, ei pärinän poikastakaan.

Tänään oli jälleen treenipäivä, tällä kertaa 14 koiran valjakossa himppasen yli 17 km lenkki. Hyvin meni, joskin loppumatkasta alkoi väsymys näkyä... Kokonaisuutena kuitenkin hyvä suoritus, ja nyt muutaman lepopäivän aikana ehtii Enne palautuakin rauhassa. Ja tosiaan, jälleen oli hiljainen lenkki pärinöiden suhteen - ilmeisesti tuo Kossin vieressä juoksu todella palautti Enteen maan pinnalle!

torstai 2. joulukuuta 2010

Hei, meillä aktivoidaan!

En muista mainitsinko muutaman viikon takaisesta ostoksesta täällä, mutta ainakaan en ole kertonu käyttökokemuksia ennen tätä postausta. Ostin Enteelle siis Mustista & Mirristä tällaisen.



Kyseessä on niin Nina Ottossonin Dog Pyramid, aktivointilelu koirille. Käytännössä pyramid toimii niin, että sinne sisään laitetaan nameja, ja koiran tavoitteena on heiluttaa ja kaataa pyramid niin, että namit tulevat ulos sen yläosassa olevasta reiästä.

Olemme testanneet pyramidia nyt muutamaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla Enne ei heti hahmottanut lelun ideaa, mutta päästyään hyvälle sen toiminnasta, innostui ipana tosissaan.



Edelleenkään Enne ei jaksa keskittyä pyramidiin kovin pitkään kerrallaan, mutta ymmärtää nyt idean ja tietää, miten namit saa ulos. Suurin ongelma taitaa olla se, että Enne pyrkii puremaan pyramidia, mikä ei auta namien saamisessa kyllä yhtään - ja on toisaalta myös kielletty ko. lelun kanssa.

Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että Enne saa vähän erilaista tekemistä normaalien tokohetkien ja riekkuleikkien lisäksi. Siitä selvästi huomaa, että se ei ole joutunut paljoakaan käyttämään päätään, sillä sen kärsivällisyys on melko olematonta ja se kuvittelee ratkaisevansa kaikki ongelmat raa'alla voimalla - Kongia Enne käyttää niin, että se paiskaa sen täysillä seinään niin monta kertaa, että ruoka lopulta putoaa ulos. Tapahan se on sekin, mutta jatkamme harjoituksia kämppäystävällisemmän käyttötekniikan löytämiseksi ;)



___________________


Hetken se kesti, mutta ymmärsin myös vihdoin, mistä tuo Enteen yletön kuumuminen tilanteessa kuin tilanteessa johtui. Ei suinkaan liiasta rasituksesta, vaan ah-niin-ihanasta juoksunartusta naapurissamme. Enne ei aiemmin ole reagoinut tärppipäivillä oleviin narttuihinkaan noin voimakkaasti, joten tiedä mistä tämä sähellys johtui... Uros on kuitenkin aina uros, tällä kertaa omistaja vain ei tyhmänä tajunnut tätä tosiasiaa ;) nyt alkaa onneksi helpottaa, eilinen meni jo aivan mukavasti normaalin lenkin, pikaisen pyramidi-hetken (josta kuvatkin ovat) ja leijonaleikin kanssa. Ilmeisesti oli siis "kriittisimmät" hetket käynnissä, ja jostain syystä se tällä kertaa vaikutti Enteeseen erityisen vahvasti.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Mr. Idiootti vauhdissa

Perjantaina käväistiin koirapuistossa Karon ja Soran kanssa. Alkuun koirat leikkivät nätisti, mutta jotenkin siinä vartin jälkeen touhu muuttui (taas) ja molemmat alkoivat lähinnä ärhennellä toisilleen. Näemmä eivät yksinkertaisesti löydä pidemmän päälle yhteistä säveltä leikkeihin... Lopuksi puistoon tuli aiemminkin tapaamamme huskytyttö, jonka kanssa Enne otti muutaman hepulirallin, eikä vastaavia leikkiongelmia ilmennyt missään vaiheessa. Enteen sisäinen roturasisti nostelee ilmeisesti taas päätään ;)

Lauantaina oli treenipäivä, mutta kiireistä johtuen kävimme tällä kertaa ajamssa vain kutosen lenkin. Hyvin sujui (muistaakseni :D), todennäköisesti alun pärinöiden jälkeen... Ja täyttä laukkaa Eps pyrki tietysti eteenpäin.

Tällä kertaa emme päässeet sunnuntaina treenailemaan, vaan seuraava vetolenkki oli maanantaina. 11 km ja käsittämätöntä käytöstä. Enne kurmuutti vieressään juossutta Navajoa oikein urakalla, tällä kertaa myös kesken matkan! Seuraavalla kerralla kyllä alenee tuo piski ja rajusti, en todellakaan siedä tuollaista käytöstä. Alussa tuon vielä ymmärrän (en siedä, mutta käsitän sentään syyn), mutta kesken matkan... Ihme touhua. Tänään kun venyttelin Ennettä, tuntuu selässä jälleen pientä jumin poikasta. Liekö johtuisi siitä tuokin ongelma... Tai sitten E on yksinkertaisesti huomannut, ettei se saa kunnon palautetta käytöksestään keneltään (tokihan se kuulee kieltohuudot, mutta eihän se tuota käytöstä estä...). Vetämispuoli sujuu hyvin, siinä ei ole ongelmia, laukalla vedettiin jälleen.

Tänään kävimme moikkaamassa Petraa ja Ainoa koirapuistossa, ja Ennekin pääsi purkamaan paineitaan juoksuleikkeihin. Samalla se sai puistoon tulleelta dobberinartulta muistutuksen siitä, ettei tungettelevuus aina ole hyvästä - hammasta tuli ja kunnolla, kun Enne yritti haistella nartun takapuolta. Muuten ihan hyvä, mutta en usko Enteen tajunneen miksi narttu hermostui (Enne ei sillä hetkellä haistellut ko. koiraa lainkaan) - ja tokihan kotona huomasin Enteellä reiän silmän vieressä. Puistossa koitin tarkistaa sen jo, mutta eihän sitä pimeässä nähnyt... Onneksi on vaan pintanaarmu, ei mitään vakavaa.

Enne on muutamana päivänä ollut todella levoton iltaisin, koettelee rajojaan ja hölmöilee tosissaan. Sunnuntai-iltana Tommi oli meinannut menettää hermonsa, kun koiran käytöksessä ei ollut mitään tolkkua. Katsellaan, josko huomenna olisi ihan vaan vapaapäivä, lyhyt lenkki on totta kai pakko tehdä, mutta muuten Enne saa lepäillä - jos siis niikseen tulee.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Sotkujen siivittämää treeniä

Eilen kävimme jälleen treenailemassa. Reitille oli tullut mukavasti lisää lunta, joten enää ei ihan jokainen kivikään kolissut reen pohjaan. Ajoimme tällä kertaa kaksi kahdeksan koiran valjakkoa (Lasse ajoi ja itse olin kyydissä), molemmille reissuille tuli mittaa 11 km.

Enne juoksi ensimmäisessä porukassa, joka olisi voinut toimia paremminkin - useamman kerran koirat olivat sotkussa ja juoksin niitä selvittelemässä Enne toimi lenkin aikana hyvin, joskin se alun pärinä on palannut taas. En ymmärrä, mikään treeneissä ei mielestäni ole muuttunut, mutta yhtäkkiä tämä "viehättävä" tapa on tullut takaisin. Eihän sitä toki ilmene kuin alkumatkasta, mutta eipä tarvisi silloinkaan! Muuten motivaatio oli kohdillaan ja Enne pyrki normaaliin tapaansa pitämään laukkaa yllä koko ajan. Nätisti poika juoksi uudenkin parin vieressä, kun kesken matkan jouduttiin muuttelemaan koirien paikkoja. Jostain syystä Enne paikoitellen tarkisteli taakse päin, lähinnä odottaen käskyjä minulta. Tiedä sitten mistä tuo johtui, mutta matka jatkui hyvin aina kehoituksen jälkeen.

Keskiviikkona Enne pääsi pikaleikkimään Soran kanssa koirapuistoon. Leikkihetki kesti ehkä vartin verran (eli aivan liian vähän aikaa Enteen mielestä), mutta pääsipä ipana ainakin vähän purkamaan energiaansa juoksemalla - muutenkin kuin valjaassa. Selvästi Enne tarvisi itselleen kaverin, jonka kanssa pääsisi purkamaan energiaansa yllinkyllin... ;)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Rekikauden korkkaus

Aloitetaanpa taas aikajärjestyksessä:

Torstaina oli Enteen hieronta-aika. Kuten aavistelinkin, jumejahan sieltä löytyi - sekä alaselkä-lantio -alueelta että ylempää selästä. Pahin jumi oli alaselässä oikealla puolella, mutta se (kuten muutkin kohdat) aukesi hyvin jo hieronnan aikana. Enne tosin ei olisi välittänyt hieronnasta niin kauheasti, mutta saatiin se nyt suunnilleen oikeaoppisesti hoidettua pois alta. Hieronnan jälkeen hieroja näytti vielä muutaman venytyksen, jotka kannattaa tehdä treenien jälkeen vastaavien jumien välttämiseksi.

Lauantaina pääsimme aloittamaan rekikauden, jipii! Enne juoksi nelosen kärjessä n. 10,5 km vaihdellen takimmaisessa ja etummaisessa valjakossa (ajoimme siis kaksi tiimiä kerralla ja kuljimme peräkkäin). Hyvin tuo ipana menee kärjessä, vielä vähän treeniä edelläjuoksemiseen niin johan kelpaa :) tyytyväinen olin, Enne jopa käänsi valjakon ensimmäistä kertaa täyskäännökseen.

Tänään jatkettiin rekitreenejä ja pidennettiin vähän matkaakin. 20 km lenkki ja Enne jälleen nelosen johdossa. Tällä kertaa uralla oli yhtäaikaa kolme valjakkoa (kaksi kutosta ja tuo nelonen), joten jälleen ajelimme muiden perässä... Loppumatka saatiin kyllä ajella ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme, kun johtajat tekivät pari kertaa mukavat solmut, joita sain käydä setvimässä... Kokonaisuutena ok lenkki kuntotasoon nähden (ensimmäinen pidempi lenkki tälle kaudelle), ja Enne piti hienosti vauhtia yllä kärjessä. Tänään täyskäännös oli kyllä totaalisen hakusessa, joten ehkäpä tuo johtajana oleminen vaatii vielä ihan kokonaisuudessaan lisätreeniä ;D

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Jäykkää treeniä

Kävimme eilen treenaamassa Lassen ja Päivin kanssa. Koska treenit ajoittuivat pimeään, ajoimme vain kutosen lenkin - viimeksi tiet olivat paikoitellen hyvinkin liukkaat, eikä pimeys varsinaisesti helpota astetta massiivisemman valjakon hallitsemista liukkailla.

Heti alkajaisiksi Enne aloitti taas saman vieruskaverin kurmuuttamisen kuin ennenkin. Nyt kuitenkin jo useampi treeni on sujunut ilman tuota älytöntä pärinää, ja aloin toivoa Enteen jo unohtaneen ko. tavan. Kerrottuani Enteen olevan jumissa, Lasse fiksuna miehenä päätteli, että pärinä saattaa olla sidoksissa jumeihin: kun Enne ei koe juoksevansa riittävän lujaa, se ärsyyntyy ja purkaa ärsytyksen vieruskaveriin. Tiedä sitten pitääkö paikkana, mutta omaan korvaan kuulosti loogiselta :D Kokonaisuudessaan lenkki ei muutenkaan ollut Enteen parhaimmistoa... Nyt odotellaan ilmoitusta siitä, saatiinko hieronta-aika huomiselle, josko se vaikka helpottaisi Epsun oloa. Lassen paikansi jumin alaselän/lantion alueelle, joten erityisesti tuo alue ilmeisesti kaipaisi hierontaa.
Täytyy siis toivoa, että saadaan hieronta-aika ja ehkä vähän selvyyttäkin noihin jumeihin!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Viime aikojen kuulumisia

Jopas onkin tekemisten kirjailu tänne jäänyt vähiin... Lähes joka päivä on tapahtunut jotakin, ja blogista ei käy ilmi tasan mitään. Tässä siis pikakelauksella viime viikko (tiistain treenin jälkeen):

Torstaina tarkoituksena oli treenailla, mutta ah-niin-ihana jääloskakeli sotki suunnitelmat. Yritys pyöräilylle oli kova, mutta matka jäi lopulta pariin kilometriin liukkauden ja sohjon vuoksi. Enne veti hyvin kohdissa, joissa se oli mahdollista. Liukkailla varoi selvästi, eikä edes yrittänyt vetää. Yksi maailman turhimmista treeneistä siis, huoh.

Perjantaina kävimme koirapuistoilemassa. Tarkoituksena oli treenata tokoa Petran ja Ainon kanssa, vaan toisin kävi... Pari tuntia kului koirien leikkiessä enemmän ja vähemmän onnistuneesti - nämä epäonnisimmat yritykset urosvihaisen ettuterrierin kanssa. Jos nyt hieman saan aiheesta paasata: ko. koirapuistossa on kaksi aitausta, molemmat isoja ja tarkoitukseensa sopivia. Mikä ihmeen tarve ihmisillä silti on tunkea sinne aitaukseen, jossa on jo koiria - pyynnöistä huolimatta?! Ennehän ei ole tappelija, se ei todellakaan käy toisen koiran päälle suoraa - mutta ei se myöskään pätkänvertaa katso sitä, kun joku alkaa sille rähjätä. Jo kettuterrieri ollessa aidan toisella puolella, sanoin että Eps ei tule toimeen (helpompi ihan vaan suoraa todeta, että ei tule toimeen lainkaan) ja otin sen pannasta kiinni. No, eikös tämä toisen koiran omistaja päättänyt, että "kyllä ne koirat välinsä ratkaisee itse". Kyllä, olen täsmälleen samaa mieltä normaalioloissa, mutta en silloin, kun tuo toinen koira kyselemättä syöksyy suoraa oman koiran kaulaan kiinni, mielessään vain ja ainoastaan tappelu. Ennehän tietysti tulistui ja antoi takaisin ihan tosissaan. Koita siinä sitten selittää, etten halua koirani tappelevan muiden kanssa ihan vaan koska toinen osapuoli ei selvästikään tule toimeen toisten urosten kanssa. Omistaja sitten otti koiransa kiinni ja jäi koira kytkettynä samaan aitaukseen. Enne oli todella nätisti, ei kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, ei pullistellut eikä edes nostanut niskakarvoja! Tämä vakuutti entisestään minut siitä, että Enne ei todellakaan tappele tappelemisen ilosta, se haluaa ainoastaan selvittää arvojärjestyksen ja that's it.
No, jotta tilanne ei olisi ratkennut näin helpolla, puistoon tuli neljäskin koiranomistaja kahden nartun (joista toinen vielä pentu) kanssa. Ja siitähän se soppa alkoi... Näiden neljän koiran juostessa nätisti ja kettuterrieri katsoessa hihnasta, sen omistaja ilmeisesti päätti koiransa kuitenkin tulevan toimeen muiden kanssa, ja päästi sen vapaaksi. Ja mikä oli lopputulos? Kettuterrieri pennun selässä, pentu paniikissa - ja terrieriomistaja toteaa "anna koiran itse sanoa takaisin". Tätä kun oli jatkunut aivan liian monta kertaa, poltin käämini ja totesin ko. koiran omistajalle, ettei pentu uskalla sanoa takaisin, sehän on totaalisen paniikissa ja luonnollisesti ei ala ryppyillä vanhemmalle koiralle. Jopa Enne huomasi pennun tilan, ja lopulta se menikin aina väliin terrierin yrittäessä lähennellä pentua. Ei rähinää, ei fyysistä kontaktia - Enne ainoastaan käveli koirien väliin ja jäi siihen. Käsittämätöntä! Itse en erityisemmin pidä siitä, että Enne kuvittelee voivansa puolustaa haluamiaan koiria, mutta tässä tilanteessa sallin tämän vapauden sille. Jopa muutkin omistajat (terrierityyppiä lukuunottamatta tietysti) ihmettelivät Enteen kärsivällisyyttä ja sitä, miten tyynesti se suhtautui tilanteeseen. Lopulta - todellakin lopulta, välissä kului aikaa tunnin verran) terrieri omistajineen ymmärsi poistua, ja loput koirat saivat vielä leikkiä keskenään. Tulipahan taas selväksi, miksi en normaalisti koirapuistoissa käy...

Lauantaina olikin taas treenipäivä. 11 km lenkki valjakossa, tällä kertaa Enne pyöräparin edessä. Paikka toimi hyvin, eikä Enne kertaakaan vilkaissut taaksepäin. Muutenkin lenkki sujui mukavasti, joskin lämmin ilma ja luminen maa saivat aikaan pienimuotoista lumen haukkomista Enteen osalta. Muuten ei valittamista, mutta lenkin jälkeen Enne oli jostain syystä jäykkä.

Lauantai-ilta olikin spesiaali-ilta Entsulle. Meille tuli vieraita, ja Enne (alkuperäisistä suunnitelmista poiketen) oli mukana hulinassa. Ipana käyttäytyi upeasti - nukkui rauhassa, ei riehunut missään vaiheessa, eli hyppinyt tai kiipeillyt ihmisten päälle jne. Luotin Epsun käyttäytymiseen kyllä, mutta silti tämän tasoinen toiminta ylitti kaikki odotukseni!

Eilen käväistiin isänpäivän kunniaksi Hämeenlinnassa, ja tänään palattuamme Lahteen oli vuorossa taas treeniä. Tällä kertaa pyöräilimme noin 6,5 km lenkin, tavoitteena lähinnä saada Enteen lihakset avautumaan. Ipana on jostain syystä edelleen jumissa, tiedä sitten liukastuiko se jääkeleillä vai onko treenien jälkeiset palauttelut olleet liian huolimattomia (vastaus tähän: ovat todellakin olleet! Vastedes kiinnitän tähän huomattavasti enemmän huomiota!). Tarkoituksena on viedä Enne hierojalle heti, kun omat aikatauluni sen sallivat.

Enteelle on nyt myös varattu aika silmä- ja polvitarkastuksiin. 7.12. mennään katsomaan, onko pojulla kaikki kunnossa :)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pyöräilyä pakkasessa

Tänään treenailimme jälleen pyörällä. Lämpötila oli pakkasen puolella, mutta maa onneksi kuiva - pyörälläkin oli mahdollista pysyä pystyssä kyntämättä ojanpohjia.

Matkana oli viime viikollakin käyty 8 km. Tällä kertaa myös muut koiranulkoiluttajat olivat päättäneet hyödyntää reittiä, ja ensin vastaamme tuli vapaana snautseri. Koira oli täydellisesti omistajansa hanskassa, hän kytki koiran ja tulivat ohi. Itse hyppäsin pyörän päältä ja juoksutin Enteen koiran ohi (pysähdys oli pakko tehdä, jotta omistaja ehti kytkeä koiransa, mutkaan takaa kun tulimme). Ohitus meni loistavasti, Eps kiskoi täysillä ohi ja jatkoi matkaa kunnon kiihdytyksen kera. Loistavaa!

Toinen ohitustilanne tuli loppumatkasta, kun nainen kolmen koiran kanssa (joista kaksi irti) tuli vastaan. Omistaja ehti "paeta" metsän puolelle, mutta itse jouduin pysäyttämään Enteen ja odottamaan hetken, että hän sai laumansa kasaan. Ja kaksi juoksevaa pikkukoiraa kiinnittivät tietysti Enteen huomion niin, että itse ohitus oli vähemmän mallikas. Matkaan lähtö oli kuitenkin samanlainen kuin aiemmin, täysillä eteenpäin eikä taakse vilkuilua. Näyttää vihdoin menneen siis perille se, miten ohitustilanteiden jälkeen käyttäydytään!

Yksi läheltä piti -tilannekin ehdittiin kokea, kun omistajan tyhmästä päästä meinasi kirjaimellisesti kärsiä koko ruumis. Annoin Enteen lämmitellä ennen lenkkiä flexissä, mutten varsinaisesti vienyt sitä lenkille. Enne ei tee tarpeitaan vauhdissa, mutta varoittaa kun tarve alkaa olla. Niinhän se teki tälläkin kertaa, sokeana vain luulin sen haluavan merkkailla, ja komensin eteenpäin. Nätisti jatkoi matkaa, kunnes lopulta täydestä vauhdista hyppäsi pusikkoon tekemään tarpeensa. Onneksi olin hereillä ja silmät koirassa juuri silloin, muuten olisin varmasti löytänyt itsenikin ko. puskasta...

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä lenkki, Eps teki hyvin töitä ja ylimääräiset pysähdykset eivät häirinneet matkantekoa.

Torstaina olisi ohjelmassa seuraava lenkki, vielä toistaiseksi olen vähän kahden vaiheille, mennäänkö normaalisti pyörän kanssa vai laitanko Entsulle renkaan perään ja itse ajelen pyörällä mukana. Tai vaihtoehtoisesti voin torstaina huomata maan olevan peilijäässä ja todeta, etten todellakaan aio katkoa luitani pyörälenkillä ;D

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Enne nauttii, omistajansa jäätyy...

Viikonloppu on tavalliseen tapaan mennyt treenien merkeissä: kävimme ajamassa valjakolla sekä eilen että tänään 11 km lenkit. Oikein mukavasti sujui molemmat reissut Enteen osalta, kunto kasvaa mukavaa tahtia ja motivaatio työntekoon on hyvä. Ainahan toki on parannettavaa, mutta valittamisen sanaa ei todellakaan ole.

Tänään mukana oli kamerakin, joskin kärryssä pysyminen ja kuoppaisessa maastossa kuvaaminen osoittautuivat melkoiseksi haasteeksi :D Muutaman videonkin kuvasin kyydistä, mutta niiden laatu on sen verran tärisevää mallia, etteivät taida olla kovin julkaisukelpoisia...



15 koiran letka matkassa. Tuo muuten mukavasti haastetta täyskäännöksiin tuollainen määrä!



Tauolla - joka tosin koirien mielestä kesti liian kauan (menihän siinä varmaan se minuutti tai kaksi)...



Pikku rapanaama lenkin jälkeen.

Nyt viikolla treenaillaan taas aikatauluongelmien vuoksi itsenäisesti, ja valjakkoon Enne pääsee taas viikonloppuna. Kyllä taas huomaa, miten opiskelu haittaa harrastusta... ;)

torstai 4. marraskuuta 2010

Maailman Paras Pyörälenkki ja muita treenihetkiä

Pikapäivitys: kyllä me treenataan edelleen!

Tiistaina käytiin "renkailemassa". Ensin muutaman kerran sorakuopan seinämää ylös, sitten pätkän verran tiellä ravaten, pari kertaa seinämää ylös ja taas tiellä. Enteellä oli hauskaa, ja puski rinnetta ylös tosissaan. Valitettavasti paikka ei ollut paras mahdollinen tähän treeniin (rinteessä isoja kiviä, joihin rengas jäi jumiin), joten treeni jäi lopulta vähän lyhyeksi (tavoitteena oli saada koira totaalisen puhki ;D). Loppuun vielä hetki rallia vapaana kera leijonapallon.

Lenkin jälkeen otettiin muutama noutokapulaharjoitus. Koko asia oli unohtunut, joten alkeista lähdettiin liikkeelle. Nyt kun vielä muistaisi/jaksaisi/saisi itsestään irti treenailla tuotakin vähän useammin, niin hyvä tulisi.

Keskiviikkona Enne ja Tommi olivat käyneet juoksulenkillä harjoittelussa ollessani. Mistään canicrossaamisesta ei siis ollut kyse, vaan ihan perusjuoksusta - vaikka tokihan Enne oli alkumatkan vetänyt täyttä hyöryä ;) illalla kotona odottikin tyytyväinen koira.

Tänään tehtiin sitten Se Maailman Paras Pyörälenkki. Uusi maasto (taino, uusi ja uusi, sama kuin tiistaina), mahtava motivaatio, reipas vauhti. Hyvä mieli oli ja on edelleen molemmilla. Matkaa kertyi 8 km, joka sujui kyllä mahtavalla asenteella! Hieno Enne!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tokoa, treeniä ja treeniä

Perjantaina yritimme taas treenailla tokoa Petran ja Ainon kanssa koirapuistossa. Ensialkuun kakarat päästettiin leikkimään, ja sen jälkeen yritettiin vähän tokoilla. Enteen kohdalla tokohomma jäikin melko pitkälti yritykseksi, kun viereiseen aitaukseen tuli venakko ja irlanninsetteri. Ennehän ei tietenkään kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin aidalle juoksemiseen, kun parivaljakko toisella puolella leikki juoksuleikkejä.

Saatiinhan me sentään jotain tehtyä. Seuraamista otettiin muutama pidempi pätkä, toimivat vaihtelevasti. Osittain Enne seurasi vallan mainiosti, mutta välissä oli pätkiä, jolloin kontakti oli kateissa ja paikkakin hakusessa.
Liikkeestä seisominen ihan ok, huomattavasti parempiakin suorituksia on nähty. Ensimmäisellä kerralla tarjosi maahanmenoa (joka sekin jäi puolitiehen märän maan takia), sen jälkeen jäi seisomaan. Täytyy hetkeksi jättää tuo maahanmenon harjoittelu ja tehdä vain seisomista, josko Enne sitten oppisi vaikka kuuntelemaan käskyjäkin...

Loppuaika menikin lähinnä kontaktiharjoituksiin ja yleisesti siihen, että kutsuin Ennettä toisten koirien perästä takaisin. Saalisvietti oli taas erityisen pinnassa, ja Eps säntäsi aidalle välittömästi koirien juostessa pois päin. Aino häiriönä toimii jo niin, että Enne pystyy keskittymään ja sen kanssa voi treenata vapaanakin, mutta tämä juoksujuttu oli nähtävästi liikaa. Toisinaan kesti turhan kauan kyllä luoksetulo aidalta...

Treenin jälkeen Enne ja Aino vielä leikkivät keskenään, joten kotona Enne oli ihan puhki. Kävipä puistossa samaan aika huskytyttönenkin piipahtamassa, ja siitäkös Enne riemastui ;) hetkeksi jäi Aino ihan syrjään, kun roturasisti-Enne keskittyi vain uuden tulokkaan leikittämiseen...


Eilen ja tänään olikin vuorossa valjakkotreenit. Molempina päivinä matkana oli 8,5 km. Ihan parasta itseään Enne ei tuonut esiin, liekö lämpimämpi sää vai mikä syynä? Lauantaina Enne tosin joutui olemaan pitkään häkissä autossa, joten saattoi poika olla hieman jumissa. Muutenkin viikonloppu on perjantaista lähtien ollut melkoista säätöä, joten väsymys taitaa painaa päälle Enteelläkin.
Molemmilla lenkeillä Enne yhtäkkiä alkoi katsoa taakse ja nosti kaikki karvat pystyyn, ihan kuin yhtäkkiä olisi pelännyt jonkun hyökkäävän takaa. Vielä hieman vieras lauma ja vaihtelevassa järjestyksessä juoksevat koirat varmasti osaltaan vaikuttavat tähän, mutta joka tapauksessa puutun käytökseen saman tien.

Nyt onkin huominen lepoa, tiistaina käydään Entsun kanssa kahdestaan pyöräilemässä, samoin torstaina. Viikonloppuna sitten taas valjakkoon.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Viileää valjakkoajoa

Tänään oli jälleen treenipäivä valjakkoajon muodossa. Enne juoksi jälleen Navajon vieressä sunnuntainakin ajetun 6,5 km lenkin.

Alkumatkasta Enne kuumeni, mikä näkyin vieruskaverin näykkimisenä. Muutaman kerran sähelsi, sitten pystyi keskittymään juoksemiseen. Viimeksihän tätä ongelmaa ei ollut lainkaan - johtuneeko siis siitä, että tällä kertaa Enne valjastettiin vasta juuri ennen lähtöä, kun viimeksi se riekkui valjaassa ennen liikkeellelähtöä?
Enne juoksi taaempana kuin viimeksi, ja tällä kertaa se vilkaisi kerran takana tulevia koiria, mutta tällöinkin jatkoi juoksemista keskittyneesti. Harjoitusta vaan lisää, eiköhän se pian juokse korkeammallakin välittämättä takana tulevista ;)

Kokonaisuutena hyvä lenkki hyvällä asenteella. Ainoa ehdoton miinus oli, että edellä menneiden urosten nostettua jalkaa ylämäessä olevaan kuusentaimeen, Enteen täytyi isona poikana seurata perässä... "Ilo" loppui kuitenkin lyhyeen, kun Eps sai minulta sanallista palautetta samantien. Muutoin oikein hyvä lenkki - ja vauhdikas kuin mikä! Nyt pidetään muutama päivä lomaa vetohommista, lauantaina sitten taas tositoimiin.


Eilen Enne pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana, kun vein sen suojaisaan rantaan riekkumaan. Hyvä veto näytti olleen, Eps juoksi ja riehui pehmessä hiekassa sydämensä kyllyydestä. Kotimatkalla tapasimme vielä ihanan Gisse-gordoninsetterin, jonka kanssa Enne pääsi leikkimään. Pojat juoksuttivat toisiaan erittäin tehokkaasti, ja E jäi tyytyväisenä kotiin nukkumaan, kun itse lähdin työharjoitteluun.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ensio Hölmöläinen ja luminen pyörälenkki

Enteen aikataulut ovat tällä viikolla melko normaalista poikkeavat. Tavallisestihan Eps on tottunut olemana yksin päiväsaikaan, ja ilta ollaan sitten purettu päivän aikana kerääntynyttä energiaa. Esimerkiksi tänään Enteen on kuitenkin tarkoitus olla yksin iltapäivästä myöhäiseen iltaan, mikä osaltaan luo haasteita väsyttämisoperaation suhteen - lähinnä pelkään tuota ilta-aikaa, jolloin Enne normaalisti saa ruokaa ja pääsee ulkoilemaan. Tänään kääntyy ruokailurytmikin päinvastoin, kun ruoka tulee jo ennen puoltapäivää (vaikka täytynee antaa toinen satsi vielä iltamyöhään, normaalistihan Enne saa pienen aamupalan ja kunnon ruuan sitten illalla). Saa nähdä, miten käy! Kunhan ipana malttaisi olla pitämättä suuria konsertteja naapureiden iloksi, ei ole mitään hätää...

Tänään aloitimme aamun pyörälenkillä. Ruohoalueet olivat lumihuurun peitossa, ja sekös pientä koiraa riemastutti. Vaikka lunta ei ollut juuri nimeksikään (ja lämpötilakin plussan puolella), piti sitä yrittää syödä - erityisesti vauhdista lumen näykkimistä piti taas harjoitella.
Juoksuhepulikohtaus iski siis jo ennen varsinaisen treenin alkua. Pyörän otettuani tahti kiihtyi entisestään ja virtaa oli selvästi vaikka pienen kylän lämmittämiseen. Lenkkinä toimi tuttu lähialueen nelonen, jonka toivon olevan vapaa koiranulkoiluttajista.
Lenkki lähti käyntiin hyvin, Enne juoksi hyvällä asenteella ja vauhti oli reipas. Paikoitellen tiellä oli ohut lumikerros, joka aiheutti kiihdytyshepulin - onhan se sentään lunta! Suuntakäskyt toimivat hyvin. Kahdessa kohdassa Enne pysähtyi merkkaamaan, molemmissa vauhdin hiljettyä liikaa (ts. en itse jaksanut polkea j-y-r-k-k-i-ä mäkiä riittävän reippaasti ylös, niissä kun Enteen vetäminen ei yksin riitä huipun saavuttamiseen). Sanallinen käsky riitti muistuttamaan, mitä mieltä olen merkkailusta. Lopussa vastaan oli tulossa koira omistajansa kera, mutta nähtyään meidät pysähtyivät, ja näin pääsimme kääntymään omalle reitillemme juuri ennen koiran ohitusta. Enne tietysti näki koiran, mutta sopivasti ajamamme tie oli lumen peitossa ja koira unohtui kiihdytyshepulin myötä ;)

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä lenkki, molemmilla oli hauskaa ja saatiin lenkistä irti se, mitä halusinkin: ylimääräistä virtaa pois juoksemalla, varsinaista treeniarvoahan tuon mittaisella lenkillä ei enää tässä vaiheessa ole... Nuo kahden keskiset lenkit ovat kuitenkin ns. laatuaikaa meillä kahdelle, ja siksikin halusin tehdä lenkin tänään. Lopullista treenimäärää täytyy miettiä tässä aikataulujen tasaantuessa, viime kaudellahan Enne juoksi pääsääntöisesti 3 krt/vko, koska kaiken silloisen lisäksi neljä kertaa tuntui liian paljolta. Katsellaan ja kuulostellaan, miltä nyt alkaa vaikuttaa...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Mitä tänään syötäisiin?

Aiemmin olenkin kirjoitellut Enteen ruokavaliosta ja "ruokatesteistä". Viimeisin teksti on kuitenkin jo melkoisen vanha, joten päivittelenpä tilannetta hieman.

Kuivaruokaa Enne ei siis ole pääsääntöisesti syönyt viime kevään jälkeen. Tuolloin epämääräisten kutinoiden ja rapsuttelujen syyksi saatiin varasto-, jauho- ja pölypunkkiallergia. Siirsin Enteen sovelletulle raakaruokinnalle ja kesällä tein kasvissosetta lihojen oheen.

Treenien alettua syksyllä vitamiinien tarve kasvoi huomattavasti. Koska oma luottoni kasvissoseiden todellisiin vitamiinipitoisuuksiin ei ole kovin huima, tilasin ämpärilliset Sled Dog Vitaa ja Sled Dog Mineralia ravintoa täydentämään. Enne tietysti miehekkääseen tapaan vastustaa tällaisia lisiä, eikä sille oikein uppoa vitamiineilla höystetty ruoka. Vaan pakkohan se on syödä, kun ei muutakaan tarjota...

Kisoja ja muita reissuja ajatellen raakaruokinta on kuitenkin melko hankala ruokintamuoto. Riskillä päätinkin testata Belcandon kuivaruokaa. Kuulemani mukaan ko. ruoka sopii monille varasto- ja jauhopunkkiallergikoille, koska allergiaoireiden aiheuttajana voivat olla myös lisä- ja säilöntäaineet (testituloksista huolimatta), joita tässä ruoassa ei ole. Ja kuinkas kävikään? Ruokahan sopii Enteelle paremmin kuin hyvin! Maistuu mainosti eikä aiheuta oireita. Jätökset on koostumukseltaan hyviä, joskin niiden määrä moninkertaistui kertaheitolla raakaruokinta-aikoihin verrattuna. Toki tähän vaikuttaa myös se, että Enne syö tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin, mutta selvästi kuivaruoka lisää läjien määrää muutoinkin.

Mitä muuta Enne sitten syö?

Kuivaruokahan on kaukana ainoasta meillä syötettävästä ruoasta - omaa tarinaansa kertoo jo arkkupakastin, jonne ei enää koiranruuilta mahdu muuta tavaraa ;)
Tällä hetkellä pakkasesta löytyy possujauhelihaa, heppajauhelihaa, possun kurkkutorvia, maksaa, naudan mahaa, lampaan ja possun luita, läskiä, läski-kala -seosta (uunissa tehtyä, kalana kuha) sekä hevi-NEUta. Mahdollisimman monipuolisella ruokavaliolla mennään siis, eikä kuivaruoka suinkaan ole se ainoa ruokalaji meillä - oikeastaan sitä ei tarjota edes päivittäin.

Tämän hetken suosikkina kuiviksen ohessa on heppajauheliha (uppoaa jopa vitamiinien kanssa) sekä lampaan luut. Mahaa en ole ruokana syöttänyt vähään aikaan, lähinnä olen käyttänyt sitä koulutusnameina (ja kärsinyt sen jälkeen muutaman päivän käsien suloisesta tuoksusta). Jahka seuraavan kerran lähden koiranruokaostoksille, voisi mahaakin ostaa ihan ruokintakäyttöön.
Possujauheliha ja kurkkutorvet ovat viime aikoina maistuneet melko huonosti, joten ne on tarjottu pääasiassa jäisinä palasina tai Kongin sisällä. Kummasti menevät alas heti paremmin ;)
Läski ja läski-kala maistuvat melko hyvin, mutta jatkuvasti Enne ei niitä syö (pyrkimyksenä antaa läski-kala seosta kerran viikossa, läskiä tarjotaan aina vetolenkin jälkisnäksiksi). Maksa on viime aikoina "unohtunut" pakkaseen, eikä Eps ole sitä vähään aikaan saanut.

Hevi-NEU on kätevyytensä takia lunastanut paikkansa meidän pakastimessa. Vaikka aiemmin lempiruokaa ollut seos on menettänyt uutuuden viehätyksensä, maistuu se kohtuullisesti edelleen. NEU on hyvä ruoka, sillä siinä on jo kaikki tarvittava - vitamiini- ja muita lisiä ei tarvita. Suurin haaste on siis muistaa nostaa pötkö ajoissa sulamaan :D


Tällä hetkellä Entsun ruokinta koostuu siis kuivaruoasta sekä erilaisista lihoista ja luista. Herkkupaloina "ruokalistalle" saattaa tulla muitakin juttuja, mutta pääsääntöisesti mennään näillä. Eri ruokia sitten yhdistellään mielen mukaan, esimerkiksi lampaan luut ovat sen verran pieniä, että niiden jälkeen tarjotaan kuivaruokaa lisukkeeksi. Vitamiineja lisään liha-aterioihin, mikäli lihat annetaan sulana. Erityisen tarkkaan en ole laskenut Enteen vitamiinintarvetta ja -saantia, mutta uskon maalaisjärjen pelastavan (tämänkin) tilanteen.

Lisäksi ateriaan lisätään aina öljyä. Useimmiten käytössä on Pellava-Musti, toisinaan lohiöljy ja rypsiöljy.

Ilmeisesti ollaan ainakin suunnilleen oikeilla raiteilla, kun koira on energinen ja iloinen, turkki on hyvässä kunnossa ja kiiltää ja jätökset ovat hyviä. Muutoksia tehdään sitten, kun siltä tuntuu :)

Uudessa treeniporukassa

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa treenaamassa Lasse ja Päivi Papinahon (kennel Kettuahon) kanssa. Eps pääsi siis jälleen valjakkoon, hyvin maittoi touhu! Kärryn eteen 16 siperialaista remuajaa (ah-niin-hiljainen Enne huutamassa täyttä kurkkua) ja matkaan.

Lenkki oli 6,5 km, Enne juoksi 4. parissa edestä (ts. 2. tiimiparissa) vieruskaverinaan Navajo-uros. Alkumatka meni loistavasti, E teki töitä täysillä ja oli selvästi huumassa valjakoinnista. Vähän ennen puolta väliä se tajusi takana tulevien koirien määrän, ja hetken se kurkki taakse. Käskyllä kuitenkin ajatukset palasivat vetohommiin, ja hienosti lenkki menikin loppuun saakka. Ylämäissä (jotka olivat melkoisen suuria) töitä tehtiin täysin voimin ja muulloin sitten täyttä vauhtia ;) mitään turhia pärinöitäkään ei tullut, lähdössä Enne oli hetken suurta poikaa, mutta palautettuani sen maan pinnalle loppui turhat pörinät. Reissun jälkeen piti vähän taas yritellä, mutta pääsääntöisesti Eps oli ihan nätisti, vaikka vieressä olikin toinen poika. Eihän Enne tapella muutenkaan halua, sille vaan on erittäin tärkeää olla selvillä arvojärjestyksestä (jossa se kuvittelee aina olevansa korkeimmalla).

Kokonaisuutena siis loistava treeni, harjoittelullahan tuo turha taakse vilkuilukin saadaan pois. Hienoa olisi nyt treenailla kohtuullisen säännöllisesti tässäkin porukassa, jos vaan aikataulut sen sallivat. Suurensuuret kiitokset Papinahoille tästä mahdollisuudesta :)


Eilen otettiin pikaiset hepulitokotreenit, kun Enne tuntui olevan niin hyvässä vireessä. Ja olihan se! Sivulletulot nopeita ja suoria, pyörimiset ok, luoksetuloissa myäs hyvät. Paikkamakuuta treenaillaan nykyään lyhyissä pätkissä usein (esim. jätän Enteen toiseen huoneeseen makaamaan, kun piilotan nameja etsittäväksi toiseen huoneeseen). Nätisti pysyy. Liikkeestä maahanmeno alkaa olla varma hepulinkin keskellä (linjaus edelleen hakusessa), seisominen sujuu hyvin kunhan annan käskyt selvästi (ts. en liian painokkaasti, silloin Eps sekoittaa maahanmenoon). Hienosti sujui, vaikka virtaa olikin enemmän kuin laki sallii!

lauantai 23. lokakuuta 2010

RRR: rengas & ravi -reenit

Eilen päätin rääkätä sekä omiani että Enteen lihaksia oikein urakalla. Suunnitelmissa oli mäkitreenit hiekkakuopalla - autonrenkaan kanssa tietenkin. Vaan mikäpä meillä menisi suunnitelmien mukaan... :D

Katsoin etukäteen kartalta sopivan hiekkakuopan, pakkasin autoon koiran ja renkaan ja suuntasin kohteeseen päin. Ensimmäisenä tajusin unohtaneeni ajo-ohjeen kotiin. Ohje kuitenkin oli erittäin simppeli (sisälsi vain muutaman tien nimen, joiden perusteella oli tarkoitus suunnistaa), ja uskoin muistavani sen ainakin suunnilleen ulkoa. Muistinkin, ja saimme auton parkkiin pienelle levennykselle isohkon tien varrelle. Kaukana näin jo vaalean rinteen, joten Enne ja rengas ulos ja suunta kohti kuoppaa. Vaan seuraava ongelma oli huomattavissa melko pian: ei ollut mitään kuoppaa. Näkemäni vaalea hohde tuli kyllä rinteesta, joka kuitenkin koostui hiekan sijaan maan pinnalle pudonneista lehdistä (olisiko aika hankkia silmälasit?!) ja olis täynnä kantoja ja kiviä.

Koska rinteestä ei yksinkertaisesti löytynyt treenikelpoisuuden täyttävää paikkaa, päätin käyttää luovuutta ja testata, miten onnistuu haasteellisissa olosuhteissa renkaanveto ravaten. Enteen ongelmana valjaassa on ollut jo viime kaudellakin se, että ipana ei osaa vetää täysillä ravaten. Sillä on ikään kuin kaksi vaihdetta: laukataan täysillä tai mennään hiljaksiin vetäen, mutta ei pidetä vauhtia kunnolla yllä. Puhdasta harjoituksen puutetta, nuori koira tietysti haluaa laukata aina kun mahdollista, ja itse olen sen sallinut... Ravi kuitenkin kehittää lihaksia eri tavalla kuin laukka, ja siksi toivoisinkin Enteen oppivan vetämisen jalon taidon myös ravaten.

Päätin siis testata, miten lievästi umpeen kasvaneella, mäkisellä metsäautotiellä pystyy harjoittamaan renkaan vetoa. Enne oli alkuun hieman ulapalla ja pyrki laukalle, mutta ymmärrettyään vaaditun asian lähti treeni sujumaan oikein mukavasti. Vauhti oli välillä todella hiljainen, mutta pääasia että Enne ymmärsi ajatuksen - vetäen voi liikkua muutenkin kuin laukalla. Ja kyllä oli hauskaa! Jopa Enteestä näki, että treenit olivat sen mieleen, vaikkei täysillä saanutkaan juosta (lukuunottamatta muutamaa spurttia, joihin annoin luvan). Toisinaan Enne kyllä olisi halunnut yhdistää vetämiseen myös leikkimisen, matkanvarrella kun oli niiiin herkullisia keppejä. Näemmä vauhdin hidastumisella on myös haittapuolensa... Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen treeniin, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin suunnitelmissani. Katsotaan, josko tästä saisi kehitettyä toimivamman variaation jatkokäyttöönkin...
(ja matkasta en jälleen osaa sanoa mitään, vaihteleva maasto vaikeutti arviointia huomattavasti...)

torstai 21. lokakuuta 2010

Treenimaastoja etsimässä

Eilen sain kuningasidean: oli treenipäivä, mutta nämä tavalliset treenimaastot alkavat tympiä (liikaa ihmisiä, liikaa koiria, joita ei hallita, ylipäänsä tylsää ajella samoja reittejä koko ajan). Niinpä pakkasin autoon koiran ja pyörän ja lähdin kohti Enirosta katsomaani mahdollista treenipaikkaa. Tai tämä oli tarkoitukseni, vaan eihän se ihan putkeen mennyt... Ensinnäkään, en löytänyt ko. paikkaa. Ajelin sitten missä sattuu, löytämättä yhtään hiekkatietä! Käsittämätöntä. Lopulta bongasin sopivan tien pään, pysäköin auton jonkin matkan päähän ja lähdin kävellen (kera koiran ja pyörän) kohti katsomaani paikkaa. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei se niin yksinkertaista ole... Ko. tienpätkä tietysti loppui heti ensimmäisen mutkan jälkeen (ONNEKSI päätin kävellä pienen matkaa, enkä valjastanut Ennettä heti pyörän eteen). Jatkoimme isompaa tietä kävellen, koska "pakkohan täällä joku metsäautotie on kulkea". Vaan kun ei kulkenut. Useamman tienpätkän kävimme tutkimassa, kaikki joko pihateitä tai samantien päättyviä teitä. Hienoa. Lopulta luovutin ja pakkasin Epsun ja pyörän takaisin autoon ja lähdin kotia kohti. Matkalla päätin, että mitään menetettävää ei enää ole, vaikka kiertäisin vielä pikkulenkin ajoreitin toivossa. Ja sieltä se löytyi! Mäkinen hiekkatie, jolla joutui koetukselle niin koiran kunto kuin omakin, mutta saatiinpa treeni tehtyä!

Kyseisen tien pohja oli paikoitellen voimakkaasti sateen uomittama, joten pyörän kanssa sai olla varovainen - varsinkin kun Eps oli elementissään, ja kiskoi täyttä laukkaa vauhdin hurmassa. Ylämäetkin mentiin hyvää vauhtia, kunhan itse jaksoin polkemalla avustaa. Kesken matkan näimme irtokoira, pysähdyimme ja odotimme koiran omistajia. Hehän innoissaan kyselivät jos sun mitä, ja meni hetki ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Kun lähdön hetki koitti, Enne oli taas vakuuttava: lähti reipasta tahtia eteenpäin, kerran vilkaisi taakse jäävää koiraa, muuten tyylipuhdas suoritus. Jes!

Kokonaismatkasta treenin osalta ei ole pienintäkään aavistusta, enkä osaa matkaa edes arvata... Korkeuserot vaikeuttavat arviointia niin, etten viitsi edes yrittää :D Aikaa meni ehkä vartin verran, eli sen pohjalta voisin varovasti heittää ilmaan viitisen kilometrin ehdotuksen. Kokonaisuutena hyvä lenkki, joskin loppumatkasta Enne ei enää jaksanut pitää samanlaista tahtia yllä kuin muun lenkin. Vaan onko ihmekään, kun koko ajan saa nousta yhä ylemmäs ja ylemmäs?!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kärry-SM Jämi 16.-17.10.

Nyt on syksyn viimeinenkin kisa takana. Tunnelma on paitsi väsynyt, myös vähän haikea: miten ne kisat nyt jo loppuivat?!

Lauantaina suuntasin auton nokan kohti Jämiä ja kärryluokkien SM-kisoja. Olin ilmottautunut Enteen kanssa DS1-luokkaan, joten pääsimme jälleen liikkeelle kickbikella (joka saatiin sopivasti ajokuntoon perjantai-iltana).

DS1-luokka starttasi viimeisenä uralle, joten odottelua paikan päällä oli useampi tunti. Enne kiehui ja oli sitä mieltä, että jokainen ohiajanut valjakko oli unohtanut ottaa sen mukaan. Näinpä ei ollut kovin suuri yllätys, kun Eps ei riekkumiseltaan malttanut juoda juuri mitään.

Starttiviivalla totesin meidän lähtevän luokan toisen siperialaisen perään - tavoitteena tietysti päästä ohi ;) Luokan lähtöjärjestys oli fiksusti laadittu: matkaan lähtivät ensin seisojat ja dobberi, sitten luokan ainoa risteytyskoira, siperialaiset ja lopuksi malamuutit. Itse tykkään, kun selvästi nopeimmat koirakot laitetaan lähtöjärjestyksessä ensimmäisiksi, säästytään turhilta ohituksilta ja säätämisiltä kesken matkan.
Matkaan lähdettyämme ei mennyt kauaakaan, kun edellä menevä siperialainen tuli jo näkyviin. Ohituksessa toinen koira kääntyi Enteen eteen, mutta Eps kiersi koiran ja jatkoi matkaa eteenpäin. Uskomatonta, ja tämän koiran kanssa on ollut ohitusongelmia! Enne todella on luonteeltaan kisakoira, normaalisti treeneissä ongelmana olevat asiat eivät näy mitenkään päin kisaympäristössä! Matka jatkui mukavasti, mutta valitettavasti ura alkoi pehmetä rajustikin. Paikoitellen tuntui, että kickbike liikkunut mihinkään, vaikka Enne kiskoi täysillä ja itse potkin parhaani mukaan. Pehmeimpien kohtien jälkeen Enne oli väsynyt ja vauhdin ylläpitäminen ei selvästikään ollut helppoa. Näissä kohdissa Eps vilkuili taakse, josko sieltä olisi seuraava koirakko tulossa. Ura koveni loppua kohti, ja silloin saatiin mukava vauhtikin päälle. Kokonaisuutena lauantai sujui ok, vaikka aika ei päätähuimaava ollutkaan (13.05). Pehmeä ura veroitti selvästi...

Sunnuntaina starttimme oli jälleen viimeisenä luokkana, mutta tällä kertaa kuitenkin aiemmin kuin lauantaina. Lauantain jälkeen olimme tuloksissa 8. edellämme juurikin ne ensimmäisinä lähteneet seisojat ja dobberi. Tavoitteena oli pitää sama sijoitus lopputuloksissakin, vaikka vain 20 sekunnin päässä takana oleva risteytys mietityttikin.

Matka lähti käyntiin mukavasti, ura oli alussa mukavan kova ja vauhti hyvä. Selvästi Enne kuitenkin oli hieman jumissa lauantaista, mikä osaltaan vaikutti suoritukseen... Paikoitellen ura oli t-o-d-e-l-l-a pehmeä, ja varsinkin ylämäissä sai tehdä tosissaan töitä vauhdin ylläpitämiseksi. Kokonaisuudessaan ura oli mielestäni kovempi kuin lauantaina, mutta toisaalta pehmeät kohdat olivat huomattavasti pehmeämpiä kuin lauantaina. Maaliin tullessa oli puhki niin koira kuin omistajakin, taisi molemmat olla melkoisen jumissa jo sunnuntai-iltana :D

Sunnuntain ajaksi saimme 12.37 ja kokonaistuloksissa pidimme 8. sijan. Suoritukseen olen tyytyväinen, mutta olisi ollut mielenkiintoisempaa nähdä, miten koira olisi toiminut kovalla uralla. Me kun emme pehmeällä ole treenailleet...


Maanantaina tarkoituksenamme oli palauttavana treeninä mennä koirapuistoon Suvin, Vilin ja Dooriksen kanssa. Mukana oli pallokin, jotta saisimme koirat juoksemaan ja leikkimään. Vaan eipä porukka oikein innostunut toivomallamme tavalla. Enne lähinnä ärsyyntyi Vilistä ja muutenkin koirat mieluummin tutkiskelivat hajuja kuin juoksivat keskenään. Ilmeisesti oli ainakin meidän suunnassa edelleen väsymystä ilmassa...

Tänään tarkoituksena on ottaa rennosti, käydä normaalilla kävelylenkillä ja mietiskellä vetojuttuja uudemman kerran huomenna.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Leirielämää ja kisaherkistelyä

Rankka mutta mukava viikonloppu takana! Olimme Enteen kanssa koko viikonlopun VUL:n nuorten leirillä. Sen tarkemmin en leiristä kerro, mutta keskityn Enteen treenailuihin leirin aikana.

Heti perjantai-iltana Eps pääsi valjakkoon, n. 4 km lenkille. Mukavasti sujui.

Lauantaina treenailimme muutaman tokojutun, kun suurin osa leiriläisistä oli lenkkeilemässä. Seuraamisia, sivulletuloja, maahanmenoja. Sujui ok. Lisäksi treenattiin toisen koiran läheisyydessä toimimista, onnistui alkukangertelun jälkeen yllättävänkin hyvin! Lisäksi lauantaina oli treenilenkki, n. 8km. Alkulenkki oli sujunut hyvin, mutta kun matkan varrella Enteen pariksi muuttui puoliveli-Jojo, oli Enteen pitänyt taas olla niiiin isoa poikaa. Käskystä oli jatkanut matkaa, mutta hetken kuluttua pörhistely oli vienyt voiton. Kilometrin verran oli jatkunut tätä, sitten sujunut taas ihan hyvin.



Kuvissa Enne valjaassa veljensä Puten ("kiljukaula") vieressä

Sunnuntaina Enne pääsi juoksemaan vielä kutosen lenkin, tällä kertaa koko matkan Jojon vieressä. Sujui hyvin eikä lauantaisia ongelmia ilmennyt, liekö sitten ollut väsymystä ilmassa tai muuta vastaavaa...

Yöt Enne nukkui autossa. Pelonsekaisista tunteistani huolimatta ipana selvisi öistä oikein hyvin, ja iltaisin hyppäsikin oikein mielellään häkkiin yöunille. Päivät olivat varmasti rankkoja (varsinkin kun kotona niin ihanan hiljainen koira löysi oman äänensä ihanuuden ketjussa ollessaan...).


Tänään oli vuorossa ensimmäinen vetolenkki leirin jälkeen, ja viimeinen ennen viikonlopun kisoja. Tehtiin vajaa neljän kilometrin herkistelylenkki, jonka tarkoituksena oli paitsi hauskanpito, myös lihasten avaaminen. Alkumatkasta huomasi selvästi, että Eps oli edelleen jäykkä viikonlopun jäljiltä, mutta loppulenkkiä kohti alkoi koira aueta hyvin. Kokonaisuudessaan lenkki meni mukavasti, ja kerrankin saatiin otettua kunnon loppukirikin! Viikonloppuna auton nokka kohti Jämiä ja kärryluokkien SM-kisoja!

torstai 7. lokakuuta 2010

Kimppatreenit ja koirapuistoilua

Tänään pääsimme pikästä aikaa treenailemaan häiriön kera, kun sovimme treenitreffit Petran ja Aino-rottiksen kanssa. Treenipaikkana toimi koirapuisto, joten lisätreeniä aiheuttivat viereisessä aitauksessa juosseet koirat. Ennen treenejä annoimme koirien juosta pahimmat energiat pois (ainakin Enteen kohdalla paransi kontaktia kummasti!).

Aloitimme Enteen kanssa treenit sivulletulolla. Tällä hain lähinnä kontaktia ja tarkoituksena oli muistutella, että muiden koirien läsnäollessakin kuuluu kuunnella eikä vain säheltää omiaan. Muistuttelu oli tosin turhaa, sillä pätevänä tokoilijana Enne toimi juuri kuten toivoinkin, ilman muistutuksen tynkääkään.

Seuraamista otimme useammassa eri "muodossa". Ensin suoraa eteenpäin, sitten käännösten kera ja lisäksi vielä liikkeen loppua. Lopulta saatiin jo yhdistettyäkin vähän noita eri elementtejä, ja toimi hyvin sekin. Toisinaan Enne "jäätyi" eikä ollut ihan varma, mitä hain käskyillä takaa. Selvästi huomasi myös, että joissakin tilanteissa se treeniseuran vuoksi joutui rauhoittelemaan itseään, mikä luonnollisesti näkyi suorituksessakin. Mutta kokonaisuutena seuraaminen sujui hyvin, kontaktikin oli Enteeksi oikein hyvä ;)

Liikkeestä maahanmenoa treensimme taas peruutellen, mutta tämä tuntuikin olevan päivän kovin pähkinä. Enteen mielestä muhkurainen ja pehmeä maa oli ällöttävä, eikä siihen voinut mennä makaamaan - tai ainakaan maata normaalisti! Tasaisemmilla kohdilla sujui hyvin, mutta pehmeämmällä hiekalla ei sitten millään... Runsaasti lisätreeniä siis, ja mahdollisimman erilaisilla alustoilla!

Liikkeestä seisomista otin myös peruutustekniikalla, yhden muistutuksen jälkeen sujui hyvin. Palkan heitin alkuun joka kerta, mutta pian huomasin, että jo pienikin käden liike sai Enteen kyyristymään kiinniottoa varten (valmistautui hyppyyn siis, ja sen vuoksi ikään kuin kyyristyi alemmas). Muutama käsipalkkaus korjasi tilanteen. Kokonaisuutena ok, kaipaa kuitenkin lisää varmuutta.

Paikkamakuuta treenattiin ensimmäistä kertaa (ikinä/todella pitkään aikaan - en muista enää itsekään!) toisen koiran kanssa. Ensimmäisenä haasteena oli tietysti se itse maahanmeno. Kääntyilyn ja vääntyilyn jälkeen Enne lopulta suostui menemään maahan, mutta makasi todella kummallisesti. Pysyi kuitenkin alhaalla, kunnes Aino nousi enkä itse ehtinyt sekunnin sadasosassa palkkaamaan Ennettä. Tämän jälkeen maahanmeno oli taas sellaista takkuamista, että lopulta päätin vaihtaa paikkaa kovemmalla hiekalle, jossa E pysyikin hyvin. Häiriötä otti selvästi sekä Ainosta että viereisessä aitauksessa olleista koirista, mutta siihen nähden pysyi nätisti, vaikka välillä kääntyikin kyljeltä toiselle. Palkkasin runsaasti, lopputuloksena taisi olla 1,5 min onnistunut makuu. Hyvähyvä.

Treenailun jälkeen annettiin koirien vielä leikkiä keskenään, ja nyt tuolin alla makaakin väsynyt ja tyytyväinen karvaotus.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

"Rauhallinen" pyörätreeni

Tänään oli taas vetolenkin aika pitkästä aikaa - tai ainakin tuntui, että viime kerrasta oli kamalan kauan! Ajankohdaksi valitsin myöhäisen aamun, sillä ajattelin silloin olevan mahdollisimman hiljaista. Tämänhetkiset treenireittimme ovat kaukana ihanteellisista, ja pyrin välttämään koirallisten ihmisten näkemistä ohitusvaikeuksien vuoksi (syinä lähinnä teiden kapeus ja koirien huono käytös). Kuinka väärässä olinkaan tuon rauhallisuuden suhteen... Kohtasimme matkalla arviolta kaikki lähiseudun koirat, ja ohitustaidot olivat taas melkoisen hukassa...

Jo valjaiden pukemisen aikana bongasimme kolme koiranulkoiluttajaa. Ensimmäinen näistä tuli vastaan heti alkumetreillä autotiellä, ohitus ok (joskin omistaja nosti koiransa syliin, mikä tietysti lisäsi Enteen mielenkiintoa). Toinen kääntyi edellemme niin, että ohitimme koirakon pururadalla, Enne pyrki koiran luo mutta meni huudosta ohi. Irtoaminen vaikeaa. Kauemmaksi päästyämme matka jatkui hyvin, asenne oli kohdillaan ja vauhti hyvä. Ylämäessä vauhti hiipui omasta polkemisestani huolimatta niin, että E pysähtyi merkkaamaan. Sen jälkeen jatkoi taas hyvin. Selvittiin jopa "tappoalamäki", jota en koskaan aiemmin ole uskaltanut laskea :D
Edessä oli kuitenkin lisää ohituksia: ensin kaksi koiraa ulkoiluttajineen juoksi puskaan karkuun, nämä Enne oli ohittamassa hyvin, kunnes toinen koira yritti iholle. Karjaisusta E jatkoi kyllä, mutta taas se irtoaminen nousi ongelmaksi... Ja jotta varmasti tavattiin kaikki mahdolliset ulkoiluttajat, oli edessä vielä yksi. Tällä kertaa otin käyttöön aiemmin huonoksi havaitun taktiikan ja huusin ulkoiluttajalle, että läppää Ennettä jos se yrittää tulla koirien luo. Itse en ollut ohitukseen tyytyväinen, äänijänteitä sai taas käyttää turhan voimakkaasti, mutta huutaessani anteeksipyynnöt, tuli vastaukseksi "ihan hyvinhän se meni". Ehkä emme aiheutakaan traumoja ympäri pururatoja, jos useampikin ihminen on samaa mieltä... Mutta kuten sanottu, lisätreeniä kaivataan ja paljon, kisoissa tänään nähdyt esitykset eivät toimisi pätkääkään. Täytyy alkaa etsiä vapaaehtoisia avutajia kulkemaan koirien kanssa ihan vaan ohitettaviksi!

Matkan pituudesta ei ole minkäänlaista aavistusta, mutta villinä veikkauksena voisin heittää viitisen kilometriä. Ohituksia lukuunotmmtamatta sujui hyvin, vaikka kyllä se kickbike on meille sopivampi treeniväline!

Huomenna suunnitelmissa on treenailla tokoa ja koirapuistoilla yhdessä Petran ja Aino-rottiksen kanssa, perjantaista sunnuntaihin olemmekin Enteen kanssa leirielämän pyörteissä :)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ohkolan syysajot 2.10.2010 ja treeniä

Lauantaina starttasimme kauden toiseen kärrykisaan, Ohkolan syysajoihin. Olimme Enteen kanssa jälleen yhden koiran kärryluokassa kickbiken kera, tällä kertaa kisamatkana 4 km reitti. Samassa luokassa kanssamme oli suomalaisia huippunimiä, joten menestystä en odottanut - tärkeimpänä halusin mukavan kisakokemuksen sekä itselleni että koiralle.

Olin enemmän kuin tyytyväinen lähtölistan nähdessäni: kaksi peräämme lähtenyttä koirakkoa olivat selviä kärkisijoista kisaajia, eli tulisivat varmasti ohi. Hyvinä puolinahan tässä oli paitsi ohitusharjoitukset, myös loistava mahdollisuus peesailla näitä ohittajia ;D

Enne kävi kisapaikalla todella kuumana ja näytti riehuvan itsensä läkähdyksiin ketjussa odotellessaan. Onneksi kisapaikalla oli lampi, johon Enne sujuvasti pulahti ennen starttia viilentymään. Itse kisa meni mainiosti, E lähti todella hyvin, piti vauhtia hienosti yllä eikä yrittänyt ihmetemppuja. Ehdimme yli puolenvälin ennen kuin ensimmäinen ohittaja tuli takaa. Peesiapua saimme hyvin - vielä kun itse uskaltaisin ajaa täysillä kurvit, olisi pysytty ihan kannoilla koko ajan ;) Toinen ohittaja tuli ohi ylämäessä, emmekä saaneet toivomallani tavalla peesiä. Hyvin Enne kuitenkin jaksoi sinnitellä edellämenijöitä kiinni, vaikka loppumatkasta pääsivätkin karkuun.

Kokonaisuutena aivan loistava suoritus, Enne piti hyvää vauhtia yllä koko matkan eikä kertaakaan laskenut vauhtia raville - saati että olisi löystänyt liinansa. Ohitukset menivät odotetulla tavalla, vaikka harmittavasti emme itse päässeet ohittamaan ketään... Lähinnä harjoituksen kannalta sekin olisi ollut hyvä.

Sijoituksena kisassa 7/9 ajalla 10.34, keskinopeutena reilut 23 km/h. Uskomaton parannus Pekolaan nähden, siellä keskinopeus 2,2 km matkalla oli reilut 18 km/h!


Sunnuntaina oli kisasta huolimatta treenipäivä, ja kävimme ajelemassa kickbikella 6 km lenkin. Upeaa työskentelyä, hyvä vauhti ja intoa vaikka kuinka. Hieno Enne :) (tältä lenkiltä on olemassa muutama kuvakin, mutta juuri nyt en saa niitä lisättyä tekstiin - toivottavasti myöhemmin tulee kuitenkin muutama otos tähän oheen! - ja jälkikäteen lisättynä muutama kuva treenailusta)




sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Usva-aamu

Perjantaina teimme Enteen kanssa tavallista pidemmän aamulenkin, koska halusin kerrankin kuvata kaunista usva-aamua. Vaan tietenkään aina työaamuina kauniisti esiintynyt aurinko ei tällä kertaa tullut esille lainkaan, joten kuvista tuli toivomaani synkempiä... Erityisesti kun olisi kaivannut sitä usvan ja valon leikkiä.











Vielä kun jaksaisi/muistaisi ottaa kunnon kamerankin mukaan Lahdesta lähdettäessä, tuolla pokkarilla kun kuvat on vähän mitä on toisinaan... Vaikka eipä se kunnon kamerakaan niitä hyviä kuvia takaa, varsinkin jos on näin laiska opettelamaan ko. laitteen käyttöä ;)

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Ohitustreenit ennen Ohkolaa

Kävimme tänään treenailemssa Hauholla Erjan ja Micken luona. Normaalista poiketen Enne ei päässytkään valjakkoon, vaan lähdimme lenkille kokoonpanolla minä+Enne+kickbike ja Micke+Bea+Darling+pawtrekker. Lähdin Enteen kanssa edelle, ja jonkin matkaa ajettuamme Micke ja tytöt ohittivat meidät. Enne ei huomannut takana tulevia ennen ohitusta, jolloin se pysähtyi, päästi ohi ja lähti raivolla perään. Totaalisen uusi ja ihmeellinen tapa, mutta eipä siinä aikaakaan menetetty, kun kiihdytys perään oli niin nopea. Risteyksessä irrotin Enteen hyvästä peesistä vasemmalle (kääntöympyrä, jonka takaa matka jatkuu seuraavaan ympyrään, ts. sekä vasemmalta että oikealta pääsee jatkamaan matkaa, ja tässä tapauksessa Micke meni siis oikean kautta), nätisti kääntyi ja pian päästiinkin takaisin peesiin (pointtina tässä oli siis se, että haluan Enteen oppivan kuuntelemaan käskyjä, vaikka edellä menisi norsulauma). Toisesta kääntöympyrästä paluumatkalle, ja pian ohitimme Micken ja tytöt. Itse ohitus sujui hyvin, mutta irtoaminen on vaikeaa, niin vaikeaa... Jonkin matkaa ajeltiin näin päin, ja sitten Micke ja tytöt siirtyivät taas edelle. Ohitustilanteessa Enne toimi samanlailla kuin ensimmäisellä kertaa. Lopuksi saatiin vielä kunnon kilpakiri tiellä, Enne pani parastaan ja saavutettiinkin edellämenijät hyvin - vaikka omistaja vähän laiskottelikin, ja antoi koiran hoitaa homman kotiin :)

Loistava, onnistunut treeni näin kisan alla - tuhannet kiitokset Mickelle!!
Ja kyllä taas huomasi, että Enne on luonteeltaan kisakoira, siitä ei pääse mihinkään...

tiistai 28. syyskuuta 2010

Kickbikeilua, tokoilua ja hermoromahduksia...

Eilen teimme ehkä nelisen kilometriä pitkän kickbikelenkin. Osittain lenkki meni mainiosti, osittain taas E oli aivan toisessa maailmassa. Edelleenkään en tiedä, mikä sen huomion toisinaan kiinnitti, mutta selvästi jokin juoksemista mielenkiintoisempi. Muutenkin sunnuntain väsymys näkyi melko selvästi, mutta juuri siksi halusinkin treenilenkin tehdä - periaatteessa Enne oli aivan normaali energinen oma itsensä, joten halusin nähdä sen toiminnan valjaissa. Kohtuullisen hyvä lenkki kyseessä kuitenkin oli.

Treenailimme eilen myös tokoa, joka sujui hyvin. Tarkemmin en kyllä enää muista liikkeitä, mutta perus maahanmenoja ja seisomisia otettiin ainakin. Hyvin tuo nykyään osaa, enempää en nyt osaa sanoa :D

Tänään Enteellä on ilmeisesti ollut kunnon murkkuilupäivä. Päivän aikana se oli murtautunut ulos aitauksestaan (tätä se ei ole edes yrittänyt aikoihin). Mitään merkittäviä tuhoja en kuitenkaan ole vielä paikantanut, eli en sitten tiedä mitä se on täällä päivän aikana puuhastellut. Muutenkin meininki on ollut melkoisen levotonta... Näemmä Enne ei enää pysy housuissaan normaalilenkin avulla, vaan lisäksi on pakkopakkopakko päästä juoksemaan täysillä. Saa nyt nähdä, miten elämä jatkuu ensi viikolla, kun edessä on paluu Lahteen ja kerrostaloympäristöön. Lähinnä omat hermot tässä alkaa olla koetuksella - tahdon oman pihan, kiitos!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Pekolan Pakolliset 26.9.2010

Eilen oli siis ensimmäinen starttimme sulanmaan kisoissa (joskin epävirallisissa sellaisissa). Kisasimme luokassa DS1-2 kickbikella. Samassa luokassa starttasivat siis sekä yhden että kahden koiran kanssa kilpailevat pyörä- ja kärryluokkien osallistujat. Matkana oli 2,2 km rata ihanalla pururadalla. Radan pohja oli mukavan pehmeä koiran tassuja ajatellen, eikä kuitenkaan liian pehmeä ajamisen kannalta.

Koska luokassamme oli 20 osallistujaa ja radan alku ja loppu olivat sama tie, oli joukkio jaettua useisiin pienempiin ryhmiin. Me Enteen kanssa strattasimme viimeisen viiden hengen ryhmän kolmansina. Muut kanssamme startanneet olivat kahden koiran kanssa liikkeellä, joten uskoin ohituksia tulevan vähintään yksi ellei kaksikin (ja siis nimenomaan niin päin, että meidät ohitetaan).

Oma käsittämättömän suuri jännityspaniikkini alkoi jo lauantai-iltana ja jatkui enemmän tai vähemmän massiivisena aina starttiin saakka. Onneksi tunnetila ei heijastunut koiraan, vaan se lähti matkaan oikein mukavasti. Rata oli kiva ajaa, eikä se ennakkovaroitteluista huolimatta ollut mielestäni erityisen vaativa. Tokihan se kiemurteli puiden välistä ja sisälsi nousuja ja laskuja, mutta juuri nehän auttavat pitämään koiran mielenkiintoa yllä ;) suurimmat ongelmat aiheutti puiden välistä paistanut aurinko, joka paikoitellen heikensi näkyvyyttä liiankin tehokkaasti. Onneksi pahemmilta haavereilta vältyttiin, vaikka muutaman kerran osuinkin sopivasti kickbiken renkaan reunalla kiven reunaan - näitä kun ei paisteessa nähnyt yhtään.

Enne meni koko matkan paremmin kuin uskalsin odottaa. Piti hyvin vauhtia yllä, kuunteli hyvin suuntakäskyt eikä pysähdellyt turhia. Eikä tullut kakkosetkaan ohitse! Lopputuloksissa olimme kuudensia 20:stä osallistujasta - ei lainkaan huonosti ensikertalaisiksi! Kaikenkaikkiaan olin oikein tyytyväinen.

Kisan jälkeen Enne lepäili jonkun aikaa, kunnes Suvi otti sen vielä juoksemaan kisalenkin uudelleen omaan valjakkoonsa - kisan ulkopuolella siis. Enne pääsi kokeilemaan johtajan taitojaan isommassa porukassa, mutta oli jäänyt pelleilyvaihde päälle... Suvin sanojen mukaan Enne oli paikoitellen juossut mukavasti, mutta välillä lähinnä vilkuillut takanaan tulevia koiria eikä keskittynyt juoksemiseen toivotulla tavalla. Ärsyttävä piirre, johon täytyy nyt ihan tosissaan alkaa kiinnittää huomiota! Eipä siihen varmasti auta kuin treeni...


Innostuksissani ilmottautuduin eilen mukaan Ohkolan kisoihin, DS1-luokkaan (yhden koiran kärryluokka). Saapa nähdä miten kisoissa käy: reitti on 4 km, emmekä ole juuri niin pitkää ehtineet treenaamaan. Varmasti Enne jaksaa juosta matkan, mutta vauhti alkaa varmasti hiipua jossain vaiheessa. Nyt vaan kunnon kuntokuuri omistajalle, jotta jaksan parhaani mukaan auttaa potkimalla!

(Kuvia kisastamme koitan saada mukaan myöhemmin.)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Tokoilua hyvillä mielin

Pidettiin treenihetki tokon parissa - ja kyllä tuli hyvä mieli!

Liikkeestä maahanmeno toimii. Enne seurasi vapaasti sivulla (ts. kulkee ilman käskyä vasemmalla puolellani, ei kuitenkaan seuraa sanan varsinaisessa merkityksessä) ja käskystä laskeutui heti maahan. Ei hidastuksia, pysähdyksiä, käsimerkkejä, mitään! Upeaa! Vielä vähän kun treenaillaan tuota vapaamuotoisesta kulkemisesta laskeutumista, voidaan siirtyä jo kunnon seuraamiseen.

Liikkeestä seisominen oli päivän yllätys: päätin riskillä testata seisomista samalla tekniikalla kuin maahanmenoa - ja kas! Enne jää seisomaan, ei edes yritä liikkua eteenpäin! Runsaasti lisätreeniä varmistumiseksi, ja siitä se lähtee! Seisomista tosin aion treenailla edelleen myös peruuttamalla koiran edessä, jotta liikkeestä tulee mahdollisimman varma.

Luoksetulo oli sähläystä. Tällä kertaa vauhtia piisasi, mutta Enne tarjosi kyllä jos sun mitä liikkeitä :D Juoksi täysillä eteen istumaan (?!), meni eteeni makaamaan, istui taakseni jne. Mutta tämän halusinkin nähdä. Yleensä siis annan apukäskyn vielä siinä vaiheessa, kun Enne alkaa suunnata sivulleni. Tällä kertaa huusin sen luo käskyllä "sivulle" (kuten yleensäkin), mutta sen jälkeen annoin sen itse miettiä, mitä haluan sen tekevän. Toisella toistolla meni jo paremmin, joskin sivulletulo oli vino. Palkka kuitenkin tästä, oikeaa paikkaa ehditään treenata jatkossa.

Seuraamisesta harjoiteltiin lähinnä loppuistumisia. Tähän E kaipaa edelleen vahvistusta, mutta istuu kyllä lopulta. Lisätreeniä vaan... Muuten seuraaminen oli ok.

Lisäksi otettiin muutamia maahanmenoja vauhdista, hyvin toimi hepulissakin. Jee!

perjantai 24. syyskuuta 2010

Taistelu mahatautia vastaan - ja voitto kotiin!

Kuten viime postauksessa mainitsinkin, Enteelle iski jonkin asteinen mahatauti. Tautia tuntuu olevan tällä hetkellä liikkeellä varsin paljon - monet ovat joutuneet viemään koiransa lääkäriin veriripulin ja jatkuvan juomattimuuden vuoksi. Onneksi meillä ei jouduttu näin pitkälle, vaan selvittii muutaman päivän paastolla.
Ilmeisesti tauto tarttui mukaamme viikonlopun erkkarista. Eikä taidettu olla ainoita... Vaikka eihän sille mitään voi, mahatauteja on tähän aikaan liikkeellä aina ja paljon, eikä kukaan varmasti tahallaan muiden koiria tartuttanut. Toivottavasti muut sairastavat selvisivät yhtä vähällä eikä nelijalkoja tarvinut kiikuttaa eläinlääkärille asti!

Maanantaina käytiin siis treenailemassa, Enne meni hyvin ollen kuitenkin hieman löysän oloinen. Illalla söi hyvin läskiä.

Tiistaina vetolenkillä E ei saanut itsestään oikein mitään irti, vaikka yritystä olikin. Ruuaksi tarjottu luukaan ei illalla oikein maistunut. Lisäksi E oli selvästi ripulilla.

Keskiviikkona maha oli "normaali" (Huom! luut kovettavat aina Enteen mahan, tällä kertaa niin ei käynyt. Oma tulkintani siis on, että ripulilla olisi ollut edelleen, mutta luu kovetti sen verran, että vaikutti ns. normaalilta). Ruoka ei maistunut, kävelylenkki tehtiin normaalisti, mutta muuten oli normaalia rauhallisempi.

Torstaina nukkuin edelleen runsaasti, illalla kuitenkin ruoka maistui jo hieman. Maha oli syömättömyyden vuoksi niin tyhjä, että sen löysyydestä en osaa sanoa mitään.

Tänään tauti olikin sitten päihitetty. Heti aamusta Enne oli täynnä virtaa, eikä malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan. Tehtiin parin kilometrin vetolenkki, sujui hyvin. Pidemmälle en halunnut lähteä, kun ruoka on uponnut niin huonosti. Lenkin jälkeinen snacksi meni alas sekunnissa, oletettavasti myös varsinainen ruoka uppoaa kitaan pikkuhetkessä. Lenkillä ihmisten ja autojen ohitukset sujuivat hyvin, ja Suuri Johtaja oli elementissään. Hyvähyvä! Nyt vaan matkoja pidentämään, alkavat tuntua todella lyhyiltä nämä pyrähdykset...

Näillä näkymin päästään kuin päästäänkin kisaamaan sunnuntaina Pekolassa, kunhan vain säät suosivat ja keli pysyy riittävän viileänä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Treenejä, treenejä...

Maanantaina poikkesimme Enteen kanssa Erjan ja Micken luona treenimielessä. Ajoimme reilun kolmen kilometrin lenkin vitosen valjakolla: Enne pääsi neljän tytön kaveriksi juoksemaan. Lisäksi saatiin hyvää treeniä kisoja varten, kun Micke ajeli kahden koiran kanssa kickbikella perässämme. Enne meni alkumatkan todella hyvin, puolenvälin jälkeen se alkoi hieman vilkuilla taakse (selvästi alkuinnon jälkeen edelleen häiriintyy takana tulevista koirista). Veti se kuitenkin hyvin, sen puolesta ei ole moittimista. Tuota edessämenoa pitäisi kuitenkin saada treenattua ihan jo ohitusten ja irtoamistenkin takia, nyt E häirintyy aivan liikaa...

Tiistaina kävimme kickbikeilemassa sadesäässä. Enne oli hieman veltto ja pakoitellen tuntui, että vaikka E kiskoi täysillä, ei silti päästy oikein mihinkään. Nelisen kilometriä oli matka, ja tokihan siihen mahtui myös oikein hienoja hetkiä. Saattaa kuitenkin olla, että rankka viikonloppu vaati veronsa, ja siksi koira oli niin löysä. Lisäksi Enteen maha on näemmä hieman sekaisin, mikä sekin varmasti osaltaan vaikuttaa asiaan. Nyt pidetään muutama lepopäivä vetotreeneistä ja katsotaan, miltä tilanne sen jälkeen näyttää.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Erkkarikuulumiset

Erikoisnäyttely on jälleen ohi. Iltojen rauhallisuudesta päätellen oli melkoisen rankka kokemus niin koiralle kuin omistajallekin, vaikkei mitään kovin ihmeellistä tehtykään...

Enne oli kehässä lauantaina, nuorten luokassa. Tuomarina toimi Gunilla Sandberg Ruotsista (joskin osan luokista tuomaroi Anna Törnlov niin ikään Ruotsista). Nuorten luokkaan oli ilmoitettu 16 koiraa, joista paikalla oli muistaakseni 14. Näistä ainoastaan kaksi sai ERI:n. Enne sai tällä kertaa H:n kera hyvän arvostelun. Erikseen vielä tulivat sanomaan, että tuomari tykkäsi koirasta, mutta keskeneräisyyden vuoksi arvosanana oli vain H. Itse olen kuitenkin tyytyväinen - arvosanaa tärkeämpänä pidän koiran saamaa arvostelua, ja se tosiaan oli Enteellä hyvä:

"ung hane av mkt trevlig model. bra huvud. korrekt bett. ännu övervecklad i kroppen. rör sig därför ostabilt fram och bakifrån. tillräckliga vinklar runt om. rör sig trevligt från sidan. inte i helt bästa pälskondition. behöver utvecklas mer för att få bättre pris."

Ennehän on vielä totaalisen kesken kehityksessään, ja ero muihin saman ikäisiin oli selvästi huomattavissa. Ja kun kyseessä on muutenkin kevyt koira, ei karvan puuttuminen ainakaan saa sitä näyttämään yhtään kehittyneemmältä :D

Enteen veljet pärjäsivät oikein mukavasti, sekä Putte (Bolar-Butte) että Hohto (Batu-Buskajussi) saivat EH:n ja Hohto sijoittui vielä nuorten luokan neljänneksi. Hienoa!


Nyt keskitymme Enteen kanssa vetopuuhiin, joista ensimmäisenä koitoksena on sunnuntain Pekolan Pakolliset. Muutoin syksyn kisasuunnitelmat ovat vielä auki, treenejä toki jatketaan normaaliin tahtiin.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Tästä se lähtee!

Jälleen päästiin treenailemaan valoisalla, ehkä se syksy todella saapuu tännekin!

Matkana oli nelisen kilometrin lenkki pururadalla. Stressasin jo etukäteen mahdollisia vastaantulevia irtokoiria ja lenkin lopussa olevaa j-y-r-k-k-ä-ä alamäkeä. Irtokoiria (tai koiria muutenkaan) ei kuitenkaan näkynyt, ja mäkikin päästiin alas kunnialla - kun vaan käskin Enteen edetä rauhallisesti. Välillä tuntuu, että olen 70 v. noiden mäkiongelmieni ja -uskalluksen kanssa!

Lenkki kokonaisuudessaan meni kohtuullisen hyvin. Muutama merkkauspysähdys kyllä tuli, näistä olen edelleen vähän hämilläni. Pääsääntöisesti Enne kuitenkin meni mukavasti, käskyt toimi ja muutenkin mieliala oli hyvä. Kun vaan olisi pidempiä reittejä, treenimatkaa olisi jo korkea aika nostaa!

Eilen Enne oli mukanani koulussa. Ohjelmassa oli retkipäivä Aurinkovuorella, joten Enne sai mukavasti liikuntaa - teillä ja poluilla kulkemisen lisäksi rämmimme metsässä. Ruokatauolla Enne viihdytti kanssavaeltajia kaivautumalla sammaleeseen, repimällä puuntaimia ja - kuinkas muutenkaan - saamalla juoksuhepuleita, joiden aikana painettiin miljoonaa mihin tahansa suuntaan. Kyllä E kuitenkin osasi nätistikin olla, vaikkei se käytös aina kauaa kestänytkään...

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pyörätreeniä

Tänään pääsimme kerrankin treenaamaan ns. ihmisten aikoihin, vaikkakin ilma oli hieman turhan lämmin treenailuun. Alle kymmenen asteen kelejä odotellessa!

Lenkki oli tällä kertaa neljä kilometriä ja sujui kokonaisuutena mallikkaasti. Alkuun ajoimme tutun edestakaisen pätkän tietä. Menomatka meni loistavasti, mutta paluumatkalla Enne kulutti aikaa pelleilemällä (miksi sitä muka pitäisi samaa tietä takaisin juosta?). Lopuksi käännyttiin vielä uudelle reittipätkällä - ja kas, kun vauhtia yhtäkkiä taas piisasi! Loppuun saatiin muutama ohitustkin: ensimmäisen kohdalla Enne suuntasi päättäväisesti kohti koiraa, mutta käskystä vaihtoi suuntaa ja jatkoi ohi. Toinen meni jo mallikkaammin, Enne ei edes yrittänyt koiran luo. Irtoaminen saisi olla huomattavasti parempaa, ja sen treenaamiseen täytyisi alkaa panostaa enemmän... Mutta kuten sanottu, kokonaisuutena hieno suoritus, tyytyväinen sai taas olla.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Aamutreenit

Vihdoin lämpötila laski sen verran alas, että pääsimme jälleen kickbikeilemaan! Nytkin tosin jouduin joustamaan asteluvun suhteen - normaalisti pidän rajana +12°c, mutta tällä kertaa odotin lämpötilan laskevan alle +15°c. Koska mittari näytti reilut +14°c, päätin tehdä hieman lyhemmän lenkin.

Miksikö tällainen vainoharhaisuus? Tiedän monien huskyharrastajien pitävän tuota +15°C rajana vetopuuhille. Omasta mielestäni se on kuitenkin turhan paljon, varsinkin kun koiran juottaminen on käytännössä mahdotonta puuhaa. Enteen pitäisi saada juoma pari tuntia ennen lenkkiä, mutta kun starttaamme klo 5.30 matkaan, ei koiraa eikä omistajaa kumpaakaan kiinnosta herätä muutamaa tuntia aiemmin juomaan. Jahka ilmat viilenevät siedettäviin lukemiin päiväsaikaankin, saa Enne toki juomansa ennen lenkkiä.

Mutta itse lenkkiin:

Eipä tuo matka loppujen lopuksi paljon aiemmin ajettua lyhempi ollut, ehkä hitusen alle 3 km. Enne meni oikein hyvin ja oli täynnä intoa. Heti alkumatkasta näki jotakin kiinnostavaa, mutta juoksi niin kovaa eteenpäin, ettei ehtinyt tarkemmin jäädä katsomaan. Tämä kuitenkin johti siihen, että Enne tarkkaili tiiviisti ympäristöään juostessa, mutta nätisti juoksi silti vauhdilla eteenpäin. Suunnat otti hienosti, vaikka joutuikin kääntymään eri suuntaan kuin yleensä (tämähän on siis lähtökohta, että ne suunnat on otettava käskyn mukaan, mutta ei olla juuri päästy harjoittelemaan tämän syksyn aikana). Loppukiri saatiin mukavasti junan rinnalla. Kokonaisuutena oikein kiva lenkki, josta ei sen kummempaa kerrottavaa ole...

Tänään jatkamme vielä yhdessä Enteen kanssa Evon kautta Lahteen. Evolla hoidan muutaman pienen harjoitteluasiani, ja Enne saa tulla mukaan tutkimaan uusia maastoja.
Torstaina on koulussa retkipäivä, jonne Enne pääsee myös mukaan. Ja viikonloppuna onkin jo erkkari!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Pitäähän elämässä olla extremeä...

Tänään sitä saatiinkin sitten oikein aimo annos. Lähdimme ennen kuutta kickbikeilemaan Enteen kanssa. Alku meni hyvin, E veti huumassa niin kovaa kuin jaloista lähti reilun puolet matkasta, sitten malttoi laskea raville. Olimme jo loppusuoralla, kun edessä odotti yllätys. Kutakuinkin näin se meni: edessä 90° mutka, nään jonkun juoksevan tien yli poikittain, huomaan makaavani maassa. Kettuhan se siinä, keskellä kaupunkia ja keskellä ajoreittiämme. Huomattuaan meidät kettu lähti karkuun, ja Enne tietysti sen enempiä miettimättä liikkuvan eläimen perään. Mutkassa kun oltiin, Enne tietysti näki ketun ennen minua, ja koska kettu juoksi sisäkurvin puolelle, vinossa ollut kickbike kaatui. Mysteeriksi jää, miten ihmeessä kickbiken etutanko kääntyi kierroksen ympäri. Kymmenisen minuuttia sen kanssa taistelin, sitten vehje oli taas ajokunnossa. Vaan koko tämän ajan E seisoi nätisti ja odotti, vaikka kettu kovasti olisikin kiinnostanut. Malttoi kuitenkin kuunnella!

Kaksi ohitustakin lenkillä tuli, kohtuullisesti menivät, vaikka Enne painostaakin ohitettavaa kohti rankasti. Ohi meni kuitenkin, ja matkakin jatkui pienistä vilkuiluista huolimatta.

Iltapäivästä treenasimme vähän tokoa, ja Enne oli taas oikein pätevä. Seuraaminen palautui taas mieleen, liikkeestä maahanmenot toimivat pääsääntöisesti oikein hyvin, liikkeestä seisominen oli hieno, luoksetulot toimivat. Tarkennettuna vielä:
- seuraamisessa paikka oli välillä hakusessa, mutta Enne korjasi hienosti oikeaan paikkaan
- liikkeestä maahanmenoa treenattiin sekä sivulla kulkien (vapaana) ja siten, että itse olin edessä. Molemmat sujuivat hienosti, vaikka liiallisessa tohinassa yksi käsky jäikin kuulematta...
- liikkeestä seisomista otettiin vain siten, että kuljin itse edessä takaperin. Enne on tajunnut idean oikein hyvin, pysähtyi nätisti eikä yrittänytkään siirtyä eteenpäin
- luoksetuloja (suoraa sivulle istumista siis) harjoiteltiin sekä käskyn alla istuen että vapaasta liikkeestä. Ilmeisesti Enteen päässä piuhat ovat hieman pitkät, sillä käskyn noudattamiseen meni aina hetki - selvästi E oikein odotti käskyä, mutta silti lähteminen kesti :D asento hieman haki, mutta senkin E korjasi nätisti pelkällä liikevihjeellä.

Lisäksi treenasimme istu-maahan -litaniaa, koska eräänä päivänä huomasin, ettei Enne osaa nousta makuulta istumaan siirtämättä takapuoltaan. Yhden onnistuneeksi saadun toiston jälkeen tämäkin toimi pariin kertaan, saa sitten nähdä muistuuko mieleen vielä ensi kerralla ;)

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Treeniä ja tokoilua

Pikapäivitys kiireessä:

Tiistaiaamu alkoi jälleen vetolenkillä, normaali n. 3 km. Rauhallista oli ja sujuikin oikein kivasti. Valitettavasti säät lämpenivät niin, että taitaa olla treenitauko edessä...

Maanantaina ja tiistaina treenailimme pitkästä aikaa tokoa. Enne teki innoissaan, liikkeestä maahanmeno ja seisominen alkavat näyttää hyviltä. Seisomista otan siis edelleen peruuttaen itse koiran edessä, maahanmeno otetaan jo "vapaasta" kävelystä. Kunhan Enne malttaa, sujuu maahanmenokin nätisti. Tiistaina treenaattiin paikkamakuuta, joka sekin toimi hyvin! Ensin 2,5 minuuttia (tarkoitus oli ottaa kolme, mutta liian innokas kehuminen sai E:n nousemaan ennen aikojaan) ja sitten minuutti, sujui hyvin. Seuraaminen oli turhankin lennokasta, eikä oikea paikka oikein ollut hanskassa - kun oli niiiin kivaa :) namitkin heitin ilmaan, jotta Enne sai koppailla (ja saada hepuleita sen johdosta).

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kickbikeilua ja muuta mukavaa

Viime päivien kuulumiset:

Torstaina Enne oli jälleen yksin valtoimenaan. Tuhoja oli kertynyt kahden muovinenän iroittamisen verran (E oli löytänyt ihanat pehmosukkani, joissa on karhunpäät. Päissä on pehmolelumaiset muoviset nenät, jotka E päätti irrottaa tylsyyksissään - jostain syystä Enne haluaa aina irroittaa juuri nenät pehmoleluiltakin!), mutta sen sijaan esiin putkahti aivan uusi ongelma. Kotiin tullessani löysin nimittäin koiran SÄNGYSTÄ! Enne ei todellakaan saa tulla sänkyyn, eikä koskaan ole sinne yrittänytkään. Vaan kyllähän sen tietää, että kun kerran on noinkin mukavan paikan löytänyt, ei sieltä hevillä pysy poissa... Täytyy nyt miettiä, miten toimia asian suhteen.
Torstai-illan vietimme Karon ja Soran kanssa, ja Enne pääsi leikkimään Soran kanssa pidemmän kaavan mukaan. Kivaa näytti olevan, ja kerrankin Enne malttoi jopa nukkua illalla ;) - vaikka varmasti olisi lähtenyt lenkille samantien, jos olisin erehtynyt hihnakaapin suuntaan.

Perjantaina kävimme kickbikeilemassa. Matkana reilut kolme kilometriä maustettuna yhdellä koiran ohituksella. Meni nätisti, vähän kurkki taakse, mutta matka jatkui laukalla koko ajan. Tyytyväinen sai taas olla ipanaan.

Lauantaina oli myös treenipäivä, matka kolme kilometriä ja matkan varrella aivan liian monta ohitusongelmaa :(
Heti alkumatkasta tuli ensimmäinen ongelma, kun kadulla kuljeskeli irtokoira (jonka omakohtaisesta kokemuksesta tiedän olevan vihainen muille koirille). Jouduin pysähtymään ja odottamaan, että ko. koira suvaitsi palata pihalle aidan taakse.
Seuraavana ohitusvuorossa oli villakoira vanhemman naishenkilön kanssa. Nainen ei ollut erityisen tarkkaavainen ympäristön suhteen, ja tajusi meidät huudoistani huolimatta vasta, kun olin joutunut hidastamaan vauhdin kävelyvauhtiin. Ko. henkilö kelasi koiransa luokseen, mutta tässä vaiheessa Enne oli tietysti vakuuttunut, että koirassa TÄYTYY olla jotain outoa. Meni kyllä ohi, mutta kyttäsi ja koitti päästä luokse, minkä seurauksena ihminen päättää lähteä juoksemaan päinvastaiseen suuntaan. Se siitä ohituksesta sitten, viimeistään tuo älynväläys pilasi kaiken.
Eikä tietysti kahta ilman kolmatta... Juuri, kun olimme päässeet hyvään vauhtiin, on mutkan takana beagle. Tällä kertaa soitin kelloa jo kaukaa tavoitteena onnistunut ohitus, vaan... Mitä vielä! Beaglehan oli flexissä, ja JÄLLEEN hidastimme kävelyvauhtiin omistajan juostessa koiran perässä yrittäen saada sitä lyhyeen hihnaan. Lopputulos sama kuin villakoiran kanssa, tällä kertaa sain tosin karjaista, että Enne jatkoi matkaa - kuono oli vain muutaman kymmenen sentin päässä koirasta. Kyllä ketutti.

Olen kuitenkin melko varma, että nämä ohitukset eivät olisi olleet läheskään näin suurta showta, jos emme olisi joutuneet hidastamaan tahtia. Enne on erittäin kilpailuviettinen, eikä todellakaan käsittänyt, miksi käsken sen hidastaa tahtia, kun edellä menee toinen koira. Eihän se kenenkään vika varsinaisesti ole, mutta itseä kyllä harmittaa, kun näin kisakauden alla olisi tärkeää saada niitä onnistuneita ohituksia...

Lenkin jälkeen samainen beagle sai meidät kiinni jäähdyttelyn aikana, ja otin ohituksen ihan vaan kävellen. Ei ongelmaa, Enne ei edes vilkaise koiraa kohti. Sama juttu kävellessämme kotiin - ohituskäskyn kuultuaan Enne kääntää katseensa pois koirasta ja kiihdyttää tahtia! Käsittämätöntä, miten vaikeaa tämä upea käytös on siirtää valjaaseen!

Kokonaisuutena lenkki meni hyvin, kun ohitustilanteita ei oteta huomioon. Treenilenkkien väli ei ollut kovin pitkä (perjantai-ilta ja lauantaiaamu), mutta olen tyytyväinen Enteen työskentelyyn. Ja toki sen täytyy heti alkukaudesta tottua, että valjaat saattaa ilmestyä päällä vaikka useamman kerran saman päivän aikana - toki matkojen ollessa suhteutettuja sen kuntoon.

Tänään Enne oli taas metsäretkellä vanhempieni kanssa, kun itse paiskin töitä. Nyt jaloissa makaa tyytyväinen koira, joka ainakin näyttelee väsynyttä ;)

Ja lopuksi yleisesti: tiedän ja ymmärrän, ettei pyörällä/kickbikella kulkeva koirakko ole välttämättä ensimmäisenä mielessä kohdattavia kulkijoita mietittäessä. Mutta todella, miten koiran saaminen hanskaan VOI olla niin hankalaa? Tiedän, että itselläkin Enne kulkee usein flexin mitan päässä ja palloilee kävelytien reunasta toiseen, mutta käskystä se kyllä hyppää vaikka pusikkoon pois tieltä! Lisäksi se pysyy reunassa kun niin käsken, mikä sinänsä ei ole kovin haasteellinen käsky opetettavaksi.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Pätevä Enne!

Historian lehtien havinaa:
Minulle tullessaan Enne oli noin 7 kuukautta ja muuttanut takaisin kasvattajalleen (=hyvälle ystävälleni) pitovaikeuksien vuoksi. Ongelmaksi olivat käsittääkseni muodostuneet muun muassa ruuan varasteleminen, tuhoaminen, sisäsiisteysongelmat ja muut vastaavat seikat. Tiedostin asian Ennettä ottaessani ja tiesin, että tehdessäni päätöksen Enteen muutosta saatoin saada joko maailman ihanimman koiran, käsittämättömän mahdottoman hirviön tai mitä tahansa näiden väliltä.

Ennen Enteen tuloa rakensin sille aitauksen kompostiverkosta estääkseni tuhoamisen. Muutaman kerran Enne onnistui karkaamaan aitauksestaan tehden tuhoja sen, minkä ehti. Aitausta korjattiin ja lopulta siitä saatiin Enteenkestävä. Koko tämän reilun vuoden Enne on yksin ollessaan asunut vastaavassa karsinassa (reilun kokoinen, E mahtuu liikkumaan, makaamaan ketarat ojossa ja halutessaan vaikka seisomaan takajaloillaan siellä) pieniä hetkiä lukuunottamatta. Toisinaan olen uskaltanut jättää sen yksin esimerkiksi roskien viennin tai muun vastaavan ajaksi.

Kunnes tänään koitti SE päivä. Jostain syystä taloyhtiömme on ilmeisesti päättänyt, että ulkoilmat ovat viilenneet vähintään -30°C, ja patterit tulee säätää täysille erityisesti makuuhuoneessa. Valiettavasti vain emme itse pysty pienentämään lämpötilaa, ja aamulla kouluun lähtiessämme makuuhuone oli tuskaisen kuuma (ehkä lievää liioittelua, mutta koiralle lämpötila oli selvästi liian korkea). Koska Entsun karsina on makkarissa, en tietenkään voinut sitä sinne jättää. Niinpä ennen lähtöäni siirsin kaiken vaarallisen/arvokkaan olohuoneeseen, telkesin sen oven ja jätin koiran valtoimenaan makuuhuone-keittiö-eteinen -akselille.

Ja mitä olikaan vastassa, kun palasin koulusta? Enne, joka heräsi. Yksi sukkapari, jonka Enne oli kaivanut laukustani (jätin tarkoituksella yhden avoimen kassin lattialle siinä toivossa, että tuhoamisvimmainen koira kulttaisi energiansa ennemmin kassissa oleviin tavaroihin kuin esimerkiksi ovenkarmeihin tai sängynjalkoihin). Ja siinä ne. Ei tuhoja, ei tavaroita väärissä paikoissa, ei kadonneita ruokia. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä iloa, joka vyöryi lävitseni - pikkutuholainen ei enää ole tuholainen!

Nyt täytyy toivoa, että tilanne pysyy samana myös jatkossa (hehkutuksen jälkeen kun asioilla on tapana muuttua juuri siihen pahempaan suuntaan)...!

Osaahan se ohittaa!

Sekä eilen että tänään aloitimme päivämme treenilenkillä. Molempien päivien matkana oli se samainen kolmisen kilometriä, joskin reitit olivat erilaiset. Eilen ajelimme edestakaisin tietä. Puoleen väliin meni mitä mainioimmin, autokin pääsi ohi vaivatta (Enteellä on aiemmin ollut paha tapa kääntyä katsomaan takaa tulevaa autoa, ja samalla se on tietysti huomaamattaan siirtynyt keskellä tietä - auton eteen siis). Vaan käännöksen jälkeen motivaatio laski. Enne ei selvästikään tykkää juosta samaa tietä takaisin - vastahan me tultiin sinne päin, mikä pointti muka on mennä samaa reittiä takaisin? Valjakossa tämä ei aiheuta ongelmia, mutta yksin juostessaan motivaatio ei ole niin hyvä kuin voisi olla. Hetken jolkottelun jälkeen veto kuitenkin alkoi taas sujua totuttuun malliin, ja perille päästiin mukavasti.

Tänään alkumatka meni loistavasti. Heti muutaman sadan metrin jälkeen edessämme oli ohitustilanne. Kaksi bokseria lenkillä omistajansa kanssa, urana kapea pururatapohja. En luota Enteeseen ohituksissa, se pyrkii usein kiilaamaan aivan vieraan koiran vierestä ja tällöin pysähtyminen on varteenotettava riski. Jälleen Enne tähtäsi läheltä (bokserit istuivat reunassa), käskystä siirtyi kuitenkin lähemmäs omaa reunaansa, ja MENI OHI! Ei vilkaissutkaan koiria kohti, niskakarvat nousivat hieman, mutta ohi meni! E ei myöskään jäänyt vilkuilemaan taakse, mikä on ollut aiemmin ongelmana. Kerran vilkaisi, mutta jatkoi sitten nätisti matkaa. Hienoa! Täytyy siis vaan luottaa enemmän tuohon otukseen, selvästi se kuitenkin tietää, mitä on tarkoitus tehdä :)

Eilen iltalenkillä kohtasimme erään vastoinkäymisen, jota ampiaiseksikin kutsutaan. Itse en koko ötökkää huomannut, ennen kuin Enne alkoi kaapia päätään hullun lailla, vinkaisi kerran ja jatkoi kaapimista. Rauhoittelun jälkeen näin ampiaisen, joka oli oikein porautunut E:n silmän yläpuolelle. Saatiin ötökkä irti ja matka jatkui - kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Illan aikana silmäkulma turposi minimaalisesti, mutta suuremmilta ongelmita vältyttiin. Enteen energiatasoon kyseinen tapahtuma ei vaikuttanut millään tavalla, eli säikähdyksellä selvittiin...

maanantai 30. elokuuta 2010

Itsetuhoinen kissa ja muita arkipäivän iloja

Perjantaina Enne kävi muistelemassa, miten vanhempien urosten seurassa käyttäydytäänkään. Hetki siinä meni, mutta lopulta E tajusi, ettei isommille kannata ryppyillä ja alkoi leikkiä Isojen kanssa. Kerrankin oli kotona väsynyt koira, kun pääsi kunnon lenkille koiraseurassa ja sen jälkeen vielä riekkumaan, ihanaa!

Sunnuntaina aloitimme aamun kickbike-lenkillä, joka sujui mainiosti! Alkumatkasta koin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun edellämme kävellyt kissa ei lainkaan hahmottanut, miten kovaa laukkaava husky oikeastaan liikkuu. Vasta viime metreillä tajusi, että kohta Eps ottaa hännästä kiinni ja lähti karkuun. Enne tietysti oli tässä vaiheessa täysillä lähdössä perään, mutta käskettämällä palasi ruotuun ja jatkoi nätisti matkaa. Kokonaisuudessaan kikkailtiin kolmisen kilometriä, ja lenkki oli ehdottomasti paras tämän syksyn treeneistä! Täytyisi vielä saada kickbike siirrettyä Lahteen, tykkään itsekin huomattavasti enemmän ajella sillä kuin pyörällä...

Sunnuntai oli Enteelle luksuspäivä, sillä myöhemmin se pääsi vielä useamman tunnin metsäretkelle vanhempieni kanssa - itse kun opiskelin viikonlopun ensiapua metsäpainotteisesti. Illalla Lahteen päätyikin kaksi väsynyttä, mutta viikonloppuun erittäin tyytyväistä persoonaa.

torstai 26. elokuuta 2010

Retki Repovedelle 21.8.2010

Koska kesän reppuretket jäivät ohjelmasta harjoittelun, muuton, töiden ja muiden kiireiden vuoksi, päätin viedä pojat (Tommi ja Enne) päiväretkelle Repovedelle. Toisena kohdevaihtoehtona oli Isojärvi, mutta se putosi vaihtoehtolistalta kartan puutteen vuoksi. Molemmat kansallispuistot olivat minulle vieraita, ja osittain siksi kiinnostavia - onhan tavoitteenani kiertää kaikki Suomen kansallispuistot ;)

Repovesi oli maastoltaan paikoitellen melko vaativaa, kallioisia nousuja ja laskuja oli paljon, mutta myös maisemat olivat upeita. Lähdimme matkaan Lapinsalmelta, patikoimme Kuutinkanavan kautta Mustalamminvuoren näkötornille ja takaisin, joskin eri reittiä.


Siitä se lähti...


Tarkoituksena oli saada hieno kuva Entsusta ja minusta nätillä "kallioniemellä", mutta valitettavasti zoom ei oikein riittänyt... Kyllä me tuolla kivellä kuitenkin ollaan!




Vaikka ilma ei helteinen ollutkaan, Enne viilensi itsensä tehokkaasti aina, kun vettä oli riittävän lähellä. Vauhti yleensä tuplaantui tällaisen viilennyksen jälkeen ;)












Ruokatauko Mustalamminvuoren juurella






Tommin kiivetessä näkötorniin odottelimme Enteen kanssa maantasolla




Kyllä, tämä todella tapahtui joka kerta, kun Enteen vain päästi veteen...


Kiivettävää puistossa riitti, karvamoottorista oli melkoisesti apua etenemisessä ;)






Heti retken alussa oli edessä ensimmäinen haaste: Lapinsalmen riippusilta. Enne ei ollut koskaan ennen ylittänyt riippusiltaa enkä tiennyt, miten se reagoi ylitykseen. Ensimmäinen ylitys jännitti, ja puolessavälissä siltaa täytyi pitää mietintätauko siitä, onko ylittäminen todella turvallista. Mietintä tapahtui maaten sillalla häntä koipien välissä, mutta kuitenkin ilman paniikkia ja sekopäistä "äkkiä takaisin maalle" -ryntäilyä. Hetkisen Enne makasi ja miettiä tilanteen vakavuutta, sitten jatkoi matkaa ihan nätisti käskystä. Paluumatkalla ylitys meni jo rennommin: häntä pysyi ylhäällä, vaikka vähän jännitti edelleen...


Ja lopuksi se kansallispuistotilanteen päivitys...
Alkutekijöissään ollaan vasta, tähän mennessä olen ollut retkeilemässä
Helvetinjärvellä
Kolilla
Nuuksiossa
Oulangassa
Päijänteellä
Repovedellä ja
Seitsemisessä