Sivut

perjantai 30. lokakuuta 2009

Vierähtänyt viikko

Lyhykäisyydessään tämän viikon tähänastinen anti:

Maanantaina teimme kaupunkilenkin Lahdessa, Enne ohitteli ihmiset hienosti, ei säikkynyt tai muuta. Normaalisti käyttäytyi siis.

Tiistaina oli viikon ensimmäinen treenipäivä, pyöräillä reilu 6 km. Hyvä asenne, laukalla erittäin suuri osa matkasta, pari kertaa laski raville, mutta nosti laukan lähes heti uudelleen. Mäet sujuivat hyvin, kun autoin ja vauhti pysyi (liina kireällä tietysti). Matkalla vastaan tuli irtokoira, jonka omistajalla kesti saada koira kiinni. Siinä sitten odoteltiin... Tällä kertaa koira onneksi pysyi kaukana, eikä tupannut Enteen luokse. Lopulta ohitus juosten (pyörää taluttaen), E veti ja ohitti hienosti laukalla (en vielä luota ohituksiin pyöräillessä niin, että olisin uskaltanut ohittaa kunnolla). Pyörän edessä vilkaisi kerran laukassa taakse, mutta jatkoi upeasti. Kokonaisuudessaan mutainen, mutta mahtava lenkki. Illalla leikkihetki alakerran Hile-huskyn kanssa - Enne oli huumassa, kun pääsi pitkästä aikaa riehumaan Hilen kanssa!

Keskiviikkona oli toinen treenipäivä, jälleen pyöräily, mutta matkana n. 4 km. Tiistain jäljiltä Enteen lihakset olivat ilmeisesti jumissa, heti alussa laski raville, lopussa veti paremmin laukalla. Ok asenne, pyrki tavanomaiselle reitille, jatkoi kuitenkin käskystä muualle. Sisällä temppuja ("peukku", "palvo", "kuole", "ympäri", "tassu + toinen", "läppää") ja muutama sivulletulo, keskittyminen hyvä, into kova.

Torstaina palasimme Hämeenlinnaan ja vietimme vapaapäivää treenistä kävelyn merkeissä.

Tänään (perjantaina) aloitimme aamun 2,5 km Kickbike-lenkillä. Upea pakkasaamu! Ihmisten ohitukset sujuivat hyvin (sekä vastaantulevat että samaansuuntaan menevät). Enne lenkkiä ja lenkin jälkeen riehumista pihalla. Illalla olisi tarkoitus mennä vielä Suvin kanssa lenkille ja treenaamaan tokoa, huomenna suuntana Ohkola ja valjakkotapahtuma :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ihmisiä, koiria, ohituksia

Eilen (lauantaina) heräsimme aamuvarhaisella ja lähdimme Suvin kanssa kohti Riihimäkeä ja canicrossin SM-kisoja. Suvi oli kisoissa varustetarkastajana ja me Enteen kanssa haistelemassa kisailmaa ja totuttelemassa ympäristöön.

Päivä sujui palellessa (Entsulla ei ollut ongelmia, minulla kyllä!), mutta muuten oikein mukavissa merkeissä. Alun sähläilyn jälkeen Ennekkin tottui vilkkaaseen ympäristöön ja muisti korviensa olemassaolon. Jossain vaiheessa saimme treenattua jopa muutaman sivulletulon. Kokonaisuudessaan Enne käyttäytyi oman mittapuuni mukaan kohtuullisen nätisti, vaikka vähän kitisikin radalle lähtevien juoksijoiden perään.

Kisojen jälkeen lähdimme ohitusharjoituslenkille. Alkuun Suvi otti rollaattorin eteen Dooriksen ja Enteen, itse tulin kickbikella Kuisman kanssa perässä. Muutama ohitus näin, hyvin sujui. Ohitusten onnistuessa hyvin vaihdoimme Kuisman ja Enteen paikkaa niin, että Enne sai harjoitella ohituksia yksin. Hienosti meni! Itse ohitukset sujuivat nätisti, samoin irtoaminen! Enpä olisi uskonut... Harjoituksista jäi tällä kertaa puuttumaan kohtaamisohitus, tätä täytynee harjoitella joskus toiste. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä, Enne teki töitä hyvällä asenteella myös ohituksen jälkeen eikä juuri vilkuillut taaksepäin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi viitisen kilometriä.

Kotiin päästyämme Enne oli aivan puhki ja meni nukkumaan samantien. Tänään pidämmekin lepopäivän, jotta ipana saa rauhassa palautua.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Väsynyttä harjoittelua

Ihanaa päästä päivittämään blogia heti, kun jotain on tehty, eikä aina laittaa massiivipäivityksiä!

Tänään oli viikon toisen kickbikelenkin vuoro. Matka oli himpun verran alle neljä kilometriä ja paikkana tällä kertaa Ilamo - mukavaa vaihtelua!

Tie oli kova, eikä siinä ollut liiemmin kiviä. Loistava pohja suunnittelemaani vauhtitreeniin! Lähdössä jouduimme odottelemaan muutamaa autoa (en viitsinyt lähteä niiden eteen hidastamaan ajoa), jolloin Enne ilmaisi mielipiteensä kitisemällä! Ensimmäistä kertaa ollessaan yksin valjaassa lähti koirasta ääntä! No, innostahan tuo vain kertoi, ja oli niin hillityissä mitoissa, etten nähnyt tarpeelliseksi kieltää.

Matka meni kohtuullisesti, muutaman pihalla olevan koiran ohitus meni hyvin, erityisesti jälkimmäinen: talo ja koira sattuivat olemaan ylämäessä, minkä vuoksi päätin itse auttaa vauhdin ylläpitoa potkimalla. Ja sehän toimi! Enne juoksi laukalla ohi, välillä vilkaisi pihalle, mutta piti suurena tehtävänä ohittaa vauhdilla.

Jossain vaiheessa matkaa Enne laski raville ja vauhti muuttui todella rauhalliseksi. Loppumatkan veti taas laukalla, mutta välissä oli melko pitkä pätkä rauhallisempaa etenemistä. Hyvähän sekin on, että oppii kulkemaan ravillakin, tällä kertaa vain oli koira todella väsynyt. Hienosti veti silti loppuun saakka, mutta ilmeisesti keskiviikon vaellus painoi vielä jaloissa.

Huomenna lähdemme heti aamusta Riihimäelle katsomaan canicrossin SM-kisoja ja sen jälkeen treenaamme ohituksia Suvin ja veteraanien (Dooris ja Kuisma) kanssa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Fanikerho :)

Tänään kulkiessamme lenkillä ala-asteen ohi, juoksi pihasta peräämme lauma pikkutyttöjä, jotka halusivat silittää Entsua. Ensin kerroin tytöille, miten vierasta koiraa kuuluu lähestyä (ei juosten, silitetään vasta kun lupa on annettu ym.) ja sen jälkeen rapsuttelivat ipanaa onnessaan. Yksi jopa totesi, että "tää on husky, eiks vaan?". Harmitti, ettei ollut kameraa mukana, oli loistava näky katsoa tyytyväistä Ennettä istumassa pikkutyttöjen keskellä rapsutettavana :D (ja taas sain olla ylpeä pienestä, käyttäytyi hienosti, vaikka tytöt olivat pieniä, ei hyppinyt tai säheltänyt muuten)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Treeniä, tokoa, retkeilyä

Sunnuntaina pidimme välipäivän treenistä ja suuntasimme sen sijaan kävelylle Aulangon Heikkilään. Tavoitteenamme oli tutkin mahdollisia kickbike-reittejä, mutta karu totuus teiden kunnosta iski tajuntaan melko nopeasti - kickbiken kanssa liikkemisesta oli turha edes haaveilla niillä nurkilla.

Maanantaina vuorossa oli kickbikeilu. Uusien reittien puutteessa käytimme jo tutuksi tulleita maastoja, matkana 5 km. Jälleen alkumatkasta oli talojen pihalla olevien koirien ohitus, mistä ei tullut sitten mitään tällä kertaa. Nyt täytyy alkaa treenata noita ohituksia ihan tosissaan... Lisähaastetta lenkkiin toi vastaantullut irtokoira (jonka omistaja kyllä oli mukana), joka väkisin oli tunkemassa Enteen luokse. Kiva siinä sitten seistä kickbike ojassa ja pitää toisella kädellä omaa koiraa selän takana ja toisella vierasta mahdollisimman etäällä. Tiedä sitten pilasinko metsästysharjoitukset tai muuta, mutta ainakin omista korvista nousi savu tuollaisen jälkeen (ja huom! pyysin jo kaukaa, että ko. herra ei päästäisi koiraansa luoksemme, vaan mitäpä tehoa sillä olisi ollut). Pääsimme sitten useamman minuutin jälkeen jatkamaan matkaa, mutta kyllä kiukutti! Hyvää mieltä toi kuitenkin Enteen hyvä työskentely. Myös vastaantulevan auton ohitus sujui mallikkaasti!

Tiistaina pidimme suunnitelmista poiketen vapaapäivän vetotouhuista. Treenasimme tokoa pihassa - ja kas, vihdoin alkavat palaset loksahdella kohdalleen! Sivulletulo sujui vauhdilla ja Enne osasi myös korjata asennon, jos jäi vinoon tai liian taakse. Lisäksi harjoittelimme paikallamakuuta ja muutaman askeleen seuraamista. Makuu sujui yllättävän hyvin, nousi ainoastaan palkatessa, ja silloinkin vain kerran. Seuraaminen on vasta aivan alkutekijöissään, joten siinä ei ollut mitään tolkkua :D palkkasin Entsun nameilla ja patukalla, joista patukka vei selvästi voiton! Nyt täytyy vaan itse alkaa opiskella tuota patukalla palkkausta - koskaan kun ei ole itsellä ollut koiraa, jolla se olisi oikeasti toiminut. Enne taas epätyypillisenä huskyna syttyi patukkaan täysillä ja teki silmät patukan kuvia vilisten kaiken. Hieno poika!

Tänään teimme päivävaelluksen Evolle. Matkaa kertyi noin 20 km, mahdollisesti hieman enemmänkin. Pikku duracell-ipana jaksoi reissun erittäin hyvin, eikä olisi halunnut palata kotiin. Matkalla iski kuitenkin väsy, ja Enne nukkuin lähes koko matkan. Nytkin ipana makaa reporankana unessa. Huomenna katsotaan Enteen mukaan pidetäänkö vapaapäivä vai tehdäänkö normaali kävelylenkki. Seuraavat vetotreenit otetaan joka tapauksessa vasta perjantaina.

Tässä vielä yksi kuva retkeltä:

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Huono treeni, huonompi mieli...

Eilinen rengastreeni meni aivan penkin alle, taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä :/ Ja ihan itseäni saan kyllä syyttää...

Olin suunnitellut treenin hyvin, eikä itse suunnitelmassa ollut mitään vikaa. Tarkoituksenamme oli juosta suurta mäkeä (pohja normaali pururatapohja) renkaan kanssa kaksi tai kolme kertaa, ja sen jälkeen käydä muutaman kilometrin palauttelulenkki rauhassa juosten (ei vetäen). Juotto oli tällä kertaa purkkiruokaa, ja sillä upposi kolme desiä (enempää en kuppiin laittanut) - näemmä ongelma oli siis tonnikala! Jatkossa sen tietysti sitten näkee kunnolla, toimiiko juotto muulla kuin tonniksella kunnolla.

Mäkijuoksut sujuivat hyvin, oma orastava tuleeko-vai-eikö-tule -flunssani vaan vaivasi. Enne kuitenkin kiskoi rengasta hienosti, välillä pysähdellen, mutta lähti kuitenkin hyvällä asenteella liikkeelle uudelleen. Otimme mäkitreenin kaksi kertaa, sen jälkeen tuntui turhalta jauhaa samaa mäkeä edelleen erittäin energisen koiran kanssa. Valitettavasti en ollut tajunnut ottaa vetävyötä mukaan, kun tarkoituksenani oli pitää koira flexissä hölkkäillessämme. Suunnitelma sitten muuttui, ja päätin lähteä juoksulenkille niin, että Enne edelleen kiskoo rengasta. Ja siitä ne ongelmat sitten alkoivat...

Juoksureittimme oli melko mäkistä ja mutkaista. Enne ei jostain syystä millään suostunut juoksemaan käskemässäni reunassa, vaan painosti koko ajan väärään reunaan. Tämä taas aiheutti sen, että rengas valui koko ajan tien sivuun ja juuttui kantoihin ja juurakoihin. Matkan alku menikin melko pitkälti niin, että pysähtelimme vähän välillä, jossa sain nostettua renkaan takaisin tielle. Lopulta sain säädetty kiinnitykset renkaaseen niin, että sain estettyä renkaan valumise ajoissa. Seuraava ongelma kuitenkin oli, että tällä tavalla koira oli koko ajan vähintään kolme metriä edelläni, pahimmillaan jopa kahdeksan metriä! Liikkeellä kun kuitenkin oli muitakin ihmisiä, ei systeemi oikein ollut paras mahdollinen. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille, Enne teki töitä olosuhteisiin nähden hyvin, mutta eipä tuosta kovin hyvä mieli jäänyt. Nyt pidämme muutaman välipäivän vetohommista ja sen jälkjeen jatkamme treenailua kickbikella (tai vaihtoehtoisesti canicrossaamme, jos pysyn terveenä), kunnes keksin patenttiratkaisun tuohon rengasongelmaan... Mäkitreeni voisi näinkin onnistua hieman muunneltuna...

lauantai 17. lokakuuta 2009

Vetoja

Tällä kertaa tuleekin urakkapäivitys, en ole ehtinyt kirjoitella vielä edes viime viikonlopun treeneistä. Tässäpä tulee...

Lauantaina teimme "maisemaretken" kickbikella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että reittimme kulki Aulangon rantareitillä (osa Hämeenlinnan kaupunkipuisto-reittiä), matkaba väli Rautasilta-Retkeilymaja (=useampi kilometri, tarkkaa määrää en valitettavasti osaa arvioida). Heti alkumatkasta tuli eteen ensimmäinen ohitus, samaan suuntaan menevä kävelijäpariskunta. Seuraavaksi vastaan tuli pyöräilijä, tiellä oli lintuja ja lopuksi vielä juoksija. Ohitukset sujuivat kohtuullisesti, ihmiset ohitettiin nätisti, linnut tuottivat enemmän ongelmia. Käskyllä meni kuitenkin ohi, vaikka järvi olikin niin kovin houkutteleva lintujen lennettyä sinne turvaan... Ylämäissä testasin uutta taktiikkaa. Enne kun on viime aikoina takunnut ylämäissä ja odottanut apuja minulta. Nyt kuitenkin tyynesti annoin sen pysähtyä, seisotin jonkun aikaa paikallaan ja hetkisen kuluttua käskin jatkamaan matkaa. Toimi! Lisätreeniä mäet toki kaipaa, mutta edetään pikkuhiljaa.

Sunnuntaina tapahtui kauan odotettu valjakkokokeilu, kun Enne juoksi 8 km 12 koiran valjakossa. Valjaassa Enne meni hyvin, ei ihmetellyt mönkijää ja keskittyi työntekoon, ei pelleillyt tai häiriintynyt muista koirista. Lopussa Enne väsyi, mutta meni hyvin loppuun saakka. Lenkin jälkeen se oli väsynyt, mutta ei silti täysin piipussa - oli siis ihan sopiva lenkki, vaikka olikin huomattavasti pidempi kuin treenilenkkimme normaalisti. Myös ylämäet Enne veti laukalla, joten selvästi ongelma on vauhdin laskeminen yksin vetäessä. Intoa kuitenkin on, joten jatkamme samalla taktiikalla kuin lauantaina. Myös vetolenkkien pituutta nostan, kun kunto kerran riittää näin hyvin.

Muutama kuva sunnuntailta (otettu tosin vasta lenkin jälkeen):

Enne lenkin jälkeen


Rentoutumista


Koko joukko


Enne ja Putte-veli


Altti ja Benny


Jojo ja Acke


Maanantaine teimme irrottelulenkki kävellen: tarvoimme teitä, polkuja ja umpimetsää n. tunnin verran. Entsu nautti, samoin omistaja.

Tiistaina oli taas treenipäivä ja pyöräilyn aika. Treenimatkaksi valitsin 6 km "lenkin" (ts. tie, jonka päässä kääntöympyrä). Ennen lenkkiä Enne joi n. desin (tonnikala), tähän täytyy keksiä jotakin! Aiemmin loistavasti juonut koira ei enää juo käytännössä lainkaan - missä vika?! Täytyy koittaa purkkiruualla seuraavan kerran, josko tuo ei vaan välitä tonnikalasta... Alkumatka meni hyvin, mutta sitten alkoivat ongelmat. Alakerrassamme asuvalla huskylla on juoksu pahimmillaan. Lähtiessämme lenkille näin tämän koirakon palaavan pyöräretkeltä, ja pian huomasin hyvinkin selvästi, että he olivat edenneet samaa reittiä kuin me. Nartun hajut kiinnostivat Ennettä välissä huomattavasti enemmän kuin vetäminen ja se pysähteli haistelemaan ojia. Käskystä jatkoi kuitenkin matkaa, mutta oli vähän muissa maailmoissa. Lenkin loppupätkä taas hyvin. Ylämäet sujuivat kohtuullisesti kun autoin (liina tiukalla koko ajan silti, mutta vauhti pysyi näin paremmin yllä). Pyörällä pysähtyminen on mielestäni hankalaa, joten koin tämä taktiikan paremmaksi tällä kertaa. Kickbikella sitten taas vanhalla tekniikalla.

Keskiviikkona kävimme piiiitkästä canicrossaamassa n. 3 km lenkin. En juottanut Ennettä lainkaan, koska se ei viime aikoina ole onnistunut toivotulla tavalla. Heti alkumatkasta jouduimme ohittamaan samaan suuntaan menneen pikkukoiran, ohitus ok. Kokonaisuutena lenkki meni hyvin.
Sisällä harjoittelimme temppuja, Enne oli aivan innoissaan! Täytyy alkaa nyt tosissaan treenata tottelevaisuutta, temppuja ja muuta "päätä rasittavaa", se puoli kun on viime aikoina jäänyt huningolle. Enne teki kaiken häntä heiluen, olisi varmasti jaksanut kauemminkin. Lopetin kuitenkin ajoissa, että molemmille jäi hyvä mieli.

Torstai oli poikkeuksellinen päivä. Hetken mielijohteesta päätin lähteä Enteen kanssa Tommin luo Lahteen viettämään iltaa. Teimme kävelylenki Lahdessa, jossa oli tullut hieman lunta (koulumme ympäristö jäi tyystin ilman lunta!). Torstaina jäljellä oli pienet lumiläntit siellä täällä, mutta Enne oli niistäkin aivan innoissaan, nappaili lunta suuhunsa ja koitti kaivaa sitä. Illan mittaan suunnitelmani palata Asikkalaan muuttui, ja jäimme yöksi Tommille. Enteestä huomaa selvästi, että paikka on jo tuttu - ainoastaan illalla annetun luun palaset viivästyttivät nukkumaanmenoa, muutoin nukkui yönsä nätisti.

Perjantaina (eilen) pääsimme taas lenkille kickbikella. Matka oli tällä kertaa noin 5 km ja Enteen asenne loistava! Menimme treenipaikalle autolla ja sovimme, että kuskina toiminut isäni lähtee lenkin loppupäähän meidän jälkeemme - näin saamme lenkille myös auton ohituksen. Ohitus sujui ok, Enne tosin kääntyi katsomaan takaa tulevaa autoa ja samalla siirtyi keskemmälle tietä. Ajoitukseltaan ohitus sattui mitä loistavimpaan paikkaan, edessä kun oli ylämäki. Enne kiskoi laukalla koko mäen saadakseen auton kiinni - jälleen edistystä ylämäkitreeniin! Kokonaismatkasta Enne meni laukalla reilut 3 km, sen jälkeen vaihtelevasti ravia ja laukkaa. Olen todella tyytyväinen! Lenkin jälkeen riehutin Ennettä vielä vapaana ulkona, teki selvästi hyvää päästää koira juoksemaan irti pitkästä aikaa! Asikkalassa koira-aitaus on edelleen rikki ja koulupäiväni ovat olleet niin pitkiä, että lenkkimme ovat ajoittuneet alkavan hämärän aikaan (enkä tällä hetkellä muutenkaan ole innoissani päästämässä Ennettä vapaaksi metsässä, se kun on erittäin kiinnostunut linnuista ja muista elävistä).

Tänään tarkoituksena olisi mennä treenaamaan ylämäkiä renkaan kanssa, sen jälkeen palauttava juoksulenkki. Suunnitelma voi toki vielä muuttua...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Kuvia keskiviikon rantalenkiltä

Tässä vielä näin jälkikäteen muutama kuva keskiviikkoiselta rantalenkiltä. Tähtimalleina siis Enne ja akita Sora. (valitettavasti kuvista tuli kovinkovin pieniä, mahdollisesti muistaessani vaihdan kuvat suurempiin...) *edit: 17.10. kuvat vaihdettu suurempiin versioihin*












perjantai 9. lokakuuta 2009

Rankka viikko

Tämä viikko oli Enteelle rankka. Aloitimme viikon yhteislenkillä Sora-akitan ja Niilon-schapendoesin kanssa (kaikista puheistani huolimatta Enne vapaana). Erityisen rankan lenkistä teki se, että Enteelle oli ihan uusi kokemus leikkiä pitkäkorvaisen (karvat mm. silmien edessä) ja luppakorvaisen - ylipäänsä täysin huskysta poikkeavan näköisen - koiran kanssa. Hyvin koirat kuitenkin tulivat toimeen ja saivat juoksennella keskenään.

Tiistaina oli treenipäivä, kävimme pyöräilemässä. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta lenkki meni mukavasti, vaikka Enne kovasti vastustikin kääntymistä takaisin ja palaamista samaa reittiä pitkin...

Keskiviikkona oli viikon toinen treenipäivä, tällä kertaa renkaan kanssa. Matkaa oli noin 3 kilmometriä, ja se sujui hienosti! Tarkoituksenani oli pitää Enne mahdollisimman paljon ravilla, mutta annoin sen nostaa laukalle muutaman kerran, kun intoa näytti riittävän. Lenkin jälkeen lähdimme vielä palauttelemaan lihaksia yhdessä Karon ja Soran kanssa, tällä kertaa i-h-a-n-a-l-l-e hiekkarannalle, jossa Enne sai juosta pehmeällä hiekalla, vedessä, kaivaa hiekkaa, syödä keppejä jne. Ja kyllä oli koira onnessaan! Illalla Karo ja Sora tulivat vielä kyläilemään meille, mutta siinä vaiheessa Enne alkoi jo olla väsynyt ja halusi lähinnä nukkua. Tämä näkyi mm. epätavallisena kärttyisyytenä, mutta toisaalta Enne käyttäytyi pääsääntöisesti oikein hienosti, kun huomioidaan raskas päivä.

Torstain pyhitin kahdenkeskiselle lenkille, josta Enne näytti erityisesti nauttivan. Koirat ohitettiin ennennäkemättömän hienosti ja muutenkin pojan häntä heilui ihan vaan elämänilosta :) Kiersimmekin kunnon lenkin - 15 kilometriä - läheisessä metsässä, ja molemmat olivat paluun aikaan väsyneitä mutta onnellisia.

Tänään (perjantaina) onkin sitten ollut lepopäivä, raskaan viikon jälkeen on mielestäni hyvä antaa koiran ihan vaan olla välillä. Illalla matkaamme vielä Hämeenlinnaan, jossa Enne saa riekkua pihalla ja tappaa luumupuun oksia ennen nukkumaanmenoa.

Viikonlopun ohjelmassa on ainakin näillä näkymin kickbikeilu lauantaina ja Enteen ensimmäinen valjakkokokeilu sunnuntaina! Alkuperäinen suunnitelma lähteä Jämille muuttui, ja vietämmekin viikonlopun kotimaisemissa.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Treeniä

Sekä eilen että tänään kävin Enteen kanssa treenaamassa kickbikella. Tarkoituksenani oli tehdä toinen treeni ylämäkitreeninä renkaan kanssa, mutta oman polveni kunto ei sitä tällä hetkellä salli. Niinpä tyydyimme kickbike-harjoitteluun.

Eilisen lenkki oli hieman vajaat kolme kilometriä reittiongelmien vuoksi. Ensimmäiset kaksi kilometriä meni hienosti laukalla, mutta sitten päättyi ajokelpoinen tie. Käännyimme ympäri tarkoituksenani ajaa vielä kilometrin verran, mutta ihan niin pitkää matkaa emme lopulta tainnut mennä... Paluumatkan alussa oli ylämäkiä, jotka kaipaavat kipeästi lisäharjoitusta. Entsun vauhti hiljenee mäissä, ja lopulta se ei enää jaksa vetää ylös saakka. Lisää harjoitusta, siis. Lisäksi ongelmaa tuotti takana tuleva auto (kyytimme), joka saavutti meidät mäissä ja jota Enne sitten jäi ihmettelemään.

Tänään lenkki oli kolme kilometriä ja meni pääsääntöisesti hyvin. Heti alkumatkasta meidän piti ohittaa haukkuva pikkukoiralauma (pihalla), joka oli kovin mielenkiintoinen. Seuraava risteyskin meinasi mennä harakoille, kun Enne haaveili edelleen tuosta laumasta. Käskystä lähti kyllä oikeaan suuntaan, joten vahinkoa ei tapahtunut. Myös metsäneläimet olivat kovin kiinnostavia, ja Enne meinasi hypätä kesken matkan pusikkoon ties minkä elukan perässä. Jälleen riitti käsky palauttamaan koiran maan pinnalle. Loppumatka meni hienosti, ja pääosa matkasta mentiin laukalla (lähinnä ylämäet jälleen se ongelmakohta). Ja tietysti kuvaamassa ollutta siskoani olisi pitänyt päästä moikkaamaan...

Seuraavana treeniohjelmassa onkin siis mäkien ja ohitusten harjoittelu, ja hyvä tulee!

torstai 1. lokakuuta 2009

Suuri Metsästäjä

Eilen se sitten tapahtui.

Olimme metsälenkillä Karon ja Soran kanssa, koirat juoksivat yhdessä vapaana. Kävelimme ensin pururataa, mutta siirryimme siitä hakkuuaukealla tarkoituksenamme kiivetä aukean rinnettä ylös. Matkan varrella suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos: noin metri Enteen kuonosta lähti rinnettä ylös jänis, Enne perässään. Sora ei ilmeisesti ehtinyt nähdä koko otusta, vaan lähti Enteen perään ja tuli nätisti kutsusta takaisin. Yhtä hienosti ei käynyt Enteen kanssa, vaan se painoi täyttä päätä jäniksen perässä - ja katosi lopulta näkyvistä. Noin vartin verran sitä ehdimme etsiä, mutta onneksi poika palasi omatoimisesti ehjänä lähtöpaikalleen.

Sinänsä en ihmettele tätä käännöstä vapaanapidossa, husky ei tunnetusti ole kovin vapaana pidettävä rotu, ainakaan metsässä. Vielä kun tähän lisätään Enteen uhmaikä, ei yhtälö ollut kovinkaan yllättävä. Harmittaa silti, nyt en ainakaan hetkeen uskalla laskea koiraa vapaaksi (hirvestyksen alettua täytyisi muutenkin olla entistä tarkempi, joten parempi kulkea hihnassa ainakin toistaikseksi). Tähän kun lisätään vielä oma polvivammani, kuulostaa lenkkeily oikein kivalta!



Muuten kuluva viikko on mennyt oikein mukavasti. Maanantaina kävimme canicrossaamassa Enteen kanssa, hyvin sujui. Tiistaina oli vuorossa pyöräily, jossa Enne meni paremmin kuin koskaan ennen! Uskomaton asenne, laukkaa koko matka, työinto taivaissa. Hieno poika, tästä on hyvä jatkaa! Seuraava treeni on edessä huomenna, silloin pääsemme pitkästä aikaa taas liikkeelle kickbiken kanssa.