Sivut

perjantai 25. syyskuuta 2009

Seitseminen ja Helvetinjärvi

Kuten aiemmista teksteistä käy ilmi, lähdin tiistaina koululuokkani kanssa vaellusretkelle Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin. Molemmat puistot olivat uusia tuttavuuksia (netistä selvinnyttä teoriatietoa lukuunottamatta ;D).

Ensimmäinen ilta ja yö menivät kosteissa merkeissä sadealueen ylittäessä Seitsemisen. Tämä osaltaan vaikutti tunnelmaan, mutta ite olin kerrankin pakannut sadevarusteet ja loistavan makuupussin mukaan oikealla hetkellä, enkä märästä juuri kärsinyt. Keskiviikko oli mukavan aurinkoinen, mutta illan aikana lämpötila laski turhankin alas. Makuupussi pelasti onneksi jälleen yön pimeinä tunteina.

Kokonaismatka Seitsemisessä oli noin kymmenen kilometriä (ennemminkin siis retki kuin vaellus), ehkä hieman reilu. Pidempäänkin olisin kävellyt mieluusti... Erityisesti toinen telttapaikkamme (Liesijärven ranta) oli upea näky aamu-usvassa. Toki puisto muutenkin oli hienoa nähtävää, mutta monilta osin se vaikutti olevan perisuomalaista metsää - ei siis siinä mielessä mitään Suurta ja Mahtavaa (lue: erikoista) nähtävää.

Torstaian siirryimme autolla Seitsemisestä Helvetinjärvelle, jossa kävelimme noin neljän kilometrin lenkin Helvetinkolulle. Tänne täytyy ehdottomasti palata! Upeat, vaikuttavat maisemat! Valitettavasti Helvetinjärven kansallispuisto on pieni, joten pidempää reissua siellä on vaikea tehdä.

Kokonaisuudessaan hieno reissu, jolla opin taas uutta (vaatteita EI tarvi raahata kovin montaa vaatekerrallista noin lyhyelle reissulle). Seuraava yöpymisen sisältävä retki on edessä toivottavasti jo syyslomalla!


Ja lopuksi Enteen kuulumisia: Enne vietti tämän viikon vanhemmillani hoidossa, koska sen ottaminen vaellukselle olisi ollut turhan monimutkaista. Kaikki oli sujunut hyvin eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Taukoa vetotreeneistä tuo aika tietysti tiesi, mutta tänään päästään taas kickbikeilemaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Erikoisnäyttelystä ERI!

Pikapäivitys viime viikonlopun erikoisnäyttelyyn liittyen:

Enne osallistui näyttelyn junioriluokkaan. Enne sai laatumaininnan "erinomainen", tuomarina luokassa toimi Barbara Stanier Iso-Britanniasta. Enne oli lisäksi Nordysak-kennelin kasvattajaryhmässä, joka sijoittui kolmanneksi saaden KP:n.

Tässä Enteen arvostelu, sikäli kun saan siitä selvää:

"Grey sable and white boy. Excellent head with typical mischievous expression. Lovely ear set. Good front. Good, level topline. Good tuck-up. Moved well."

Ja omistaja on ylpeä! :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Vetotreenejä, leikkihetkiä, kotiutumista

Viime viikkoon verrattuna tämä viikko on sujunut oikein mallikkaasti. Enne sai uuden häkin, jossa viettää yksinoloaikansa - ja näyttää tykkäävän tästä versiosta! Kyseessä on siis suurin myynnissä oleva näyttelyhäkki (ei se perusiso, vaan jättimalli), jossa tilaa on pikkuiselle yllinkyllin. Tämän viikon aikana ei ole tuhonnut mitään, ainoastaan vähän petaillut. Enne on myös jäänyt häkkiin nätisti, mennyt makaamaan ja uskoakseni nukkunut rauhassa päivänsä. Olen antanut sille "leikkiluita" (sellaisia puristejuttuja siis), joilla on saanut leikkiä halutessaan. Enne ei ymmärrä näiden olevan syötävää, ja juuri siksi ne toimivat meillä leluina mitä mainioimmin - syöminen kun ei haittaa!

Olemme käyneet muutaman kerran pyöräilemässä, Enne tietysti valjaissa. Hyvin on mennyt, toisella kertaa menimme jo reilun kolmen kilometrin lenkin. Tuolloin matkantekoa hieman haittasi lämmin aurinko (lähtiessämme näytti sateiselta, vaan tokihan kesken matkan lämpö nousee ja nousee...). Enne kuitenkin meni kokonaisuudessaan hyvin, mutta lenkin jälkeen sen lihakset olivat selvästi jumissa. Vetämisen jälkeen juoksutin sitä vapaana ja lisäksi teimme useamman kevyen kävelylenkin illan aikana. Lihakset vertyivätkin hyvin, ja seuraavana päivänä olivat jo ok.

Eilen Enne tapasi uuden, ihanan koiratytön, Sora-akitan. Koirat juoksivat vapaana omistajien syödessä pitsaa - mikäs sen oivallisempaa lenkkeilyä ;D Siirryimme lenkin jälkeen bussilla Lahteen, ja täältä lähdemme pikapuoliin kohti Oulua ja erikoisnäyttelyä. Seuraavan päivityksen yritän ehtiä tehdä heti näyttelyn jälkeen, mutta huonolla tuurilla päivitystä tulee vasta viikon päästä. Lähden ensi viikolla vaellukselle Seitsemiseen ja Helvetinjärvelle, Enne menee Hämeenlinnaan hoitoon.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Stressiviikko takana

Enne muutti kanssani Asikkalaan viime sunnuntaina, joten tämä viikko oli melkoista häslinkiä meille. Enne stressasikin muutosta, mikä osaltaan aiheutti hankaluuksia arkeen.

Koska Enteellä on viehättävä tapa tuhota ja syödä kaikki mahdollinen yksinollessaan, rakensin sille heti alkuu karsinan, jossa se on kun en itse ole paikalla. Heti maanantaina ipanan päivä oli kuitenkin kulunut karkureissu suunnitellessa, ja olihan tuo päässytkin aitauksesta (ilmeisesti hyppäämällä yli). Tuloksena yksi tuhottu patja, kaikki omat namit mahassa, epämääräisiä tavaroita kuljetettuna epämääräisiin paikkoihin jne... Tämän seurauksena rakensin aitaukseen katon (koiran oman turvallisuuden vuoksi, se todella SYÖ mm. muovia. Katollisesta aitauksesta Enne ei sitten enää karannut, mutta stressasi silti yksinoloa.

Stressiä lievittääkseni treenasimme muutaman kerran vetämistä renkaalla. Lisäksi Enne sai uuden ystävän, Hile-huskyn. Hiskit pääsivätkin yhdessä juoksemaan koira-aitaukseen, ja kovasti tykkäsivät! Osaltaan nämä keinot rauhoittivat Ennettä, sillä torstaina hakiessani sitä mukaan patikointiretkellä (lähdimme siis luokkamme kanssa päivävaellukselle Aurinkovuorelle, aamun aluksi valmistelimme reissua ja välineitä, sen jälkeen hain Entsun mukaan), se nukkui kerällä häkissä! Eiköhän se pikkuhiljaa totu uuteen ympäristöön, ajan kanssa...

Hyvin onnistuneen vaeltelun jälkeen lähdimme kotia kohti, jälleen bussilla. Lahden linja-autoaseman henkilöstö oli aivan ihanaa, suhtautuivat koiraan todella positiivisesti. Entisenä junafanina alkaa vaaka koiran kanssa matkustettaessa kallistua vakaasti bussien puolelle!

Perjantaina pidimme lepopäivän rankan viikon päätteeksi. Enne vaikutti oikein tyytyväiseltä muutaman korttelin pikkupissatuksiin, pihallakin se vain makasi riehumisen sijaan. Ensimmäistä kertaa koko viikkoon se myös söi kunnolla, Asikkalassa on tuntunut syövän vain sen, mitä on aivan pakko (lukuunottamatta maanantaina hervotonta namisatsia).

Tänään aloitimme aamun kickbikeilemalla. Enne meni todella hienosti, veti laukalla koko matkan ja kuunteli käskyjä. Puolessa välissä pidimme lyhyen tauon, jonka aikana huomasin, että pikkuisen maha on aivan sekaisin. Hienosti kuitenkin teki töitä, nyt katsotaan oliko maha vain hetkellisesti sekaisin, vai vaatiiko pidempää lepojaksoa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Kickbike + Match Show

Eilen illalla kävimme Entsun kanssa kickbikeilemassa. Matka oli muutama hassu kilometri (emme ole juuri vetoharrastusta päässeet aloittamaan, joten matkat pidetään tässä vaiheessa lyhyinä). Noin tunti ennen lähtöä juotin Enteen (tonnikalaa ja puoli litraa vettä), hyvin upposi. Itse lenkki meni mukavasti, Enne tosin ei ihan hahmota eri askellajien ja vetämisen yhdistämistä. Toisin sanoen se juoksuu laukalla kunnes väsyy, ja sen jälkeen ei oikein osaa edetä ravilla oikein. Laukalle nostaessa jatkaa vetämistä taas innoissaan. Mutta eipä tuo ole ollutkaan kuin kolme kertaa valjaassa, joten tämä sallittakoon vielä ;) Kokonaisuutena lenkki meni hyvin, mutta pimeys hieman häiritsi keskittymistä - me kun emme ole aiemmin edes lenkkeilleet kunnon pimeässä, ja Enne tätä hieman hämmästeli. Tyytyväinen olen kuitenkin pienen suoritukseen!

(Aiemmasta päivityksestä taisi unohtua, että kävimme ajamassa Suvin, Kuisman ja Dooriksen kanssa. Dooris ja Enne vetivät rollaattoria ja Kuisma kickbikea. Myös tällöin Enne osoitti taipumusta rekikoiraksi ja kiskoi hyvällä asenteella koko matkan.)

Tänään olimme elämämme ensimmäisessä match showssa. Enne oli kuin sähikäinen ja sen keskittymiskyky oli olematon: ympärillähän oli koiria ja koko ajan tapahtui jotain! Pikkuhiljaa otus kuitenkin rauhoittui, ja kehään päästessämme seisominen onnistui jo kohtuullisesti (juostessa piti tietysti edelleen yrittää edetä mahdollisimman nopeasti). Hampaiden katsominen onnistui jotenkuten, mutta muun tutkimisen ajan Enne ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan. Tuloksena sininen nauha ja kommentti "se on niin kuikelo urokseksi, vaikka tietysti kehittyy vielä" (tämähän on täysin totta). Sinisten kehässä Enne ryhtyi showkoiraksi, seisoi häntä heiluen ja juoksukin alkoi muistuttaa ravia eikä ramman kengurun yritystä päästä eteenpäin. Lopputulos sinisten neljäs, hyvä Enne!

Kahden viikon päästä on erikoisnäyttely, jonne ipana on ilmoitettu. Tämä mätsi toimi harjoituksena sitä varten, ja lisäksi antoi monia ideoita ja toimintaohjeita itselleni. Enne selvästi täytyy saada rauhoittumaan ennen kehää (kunnon aamulenkille siis!) ja ottaa kehän laidalle heti aamusta - Enne on junioriluokassa, joten pääsee esiintymään melko aikaisin. Josko nämä vähän rauhoittaisivat ja ne korvat löytyisivät heti kehään mentäessä...

perjantai 4. syyskuuta 2009

Reilun viikon tapahtumat pähkinänkuoressa

Omasta nettipimennostani johtuen en ole päässyt päivittämään blogiin kaikkia uusimpia tapahtumia. Tässä siis lyhykäisyydessään joitakin paloja menneeltä viikolta (tai reilulta).

Viime viikonlopun vietimme Enteen kanssa Lahdessa Tommin luona. Matkasimme kaupunkiin bussilla (Entsun ensimmäinen kerta bussissa, ainakin minun kanssani). Alkumatka meni ihmetellessä, mutta jo vartin jälkeen ipana rauhottui nukkumaan. Vartti ennen Lahtea makasi kyljellään umpiunessa - hieno poika! Myös sopeutuminen uuteen yöpaikkaan sujui mainiosti, ja ensimmäinen yö meni rauhallisissa merkeissä. Mukana oli näyttelyhäkki Enteelle, mutta lopulta en sitä sinne laittanutkaan, kun pieni rauhoittui niin nätisti pienelle matolle.

Viikonloppu meni enimmäkseen kaupungilla kierrellessä ja maisemia katsellessa. Enne sopeutui nätisti kulkemaan keskustassakin, testattiin myös eläintarvikeliikkeissä ja parkkihallissa käynti. Molemmat sujuivat hyvin. Valitettavasti lauantaina Enne kuitenkin astui lasiin ja sai siten haavan etutassunsa polkuanturaan. Varmuuden vuoksi kävimme tarkastuttamassa koiven päivystävällä eläinlääkärillä, mutta onneksi lasia ei ollut mennyt anturan sisään ja pystyimme jatkamaan lenkkeilyä samaan tapaan jo heti lääkäriltä vapauduttuamme (tähän väliin sanottakoon, että Enne itse ei näyttänyt juuri välittävän koko lasinsirusta, siksi uskalsin jatkaa matkaa - tietysti tarkkailen koiran käytöstä koko ajan).

Kotimatkan kulkuvälineemme oli juna, jossa haastetta toi eläinvaunun muut koirat. Onhan se varmasti kivaa koiralle, jos sen kanssa leikitään näyttävästi vaunussa, mutta kanssamatkustajille ei niinkään... Samassa vaunussa siis erän tyttö päätti aloittaa leikin oman koiransa kanssa, ja siitähän Enne vasta innostuikin.


Nyt maanantaista torstaihin Enne oli hoidossa vanhemmillani, sillä aloitin itse opiskelut toisella paikkakunnalla. Ensi viikoksi Ennekin pääsee jo mukaan uuteen paikkaan. Saa nähdä, miten sopeutuminen sujuu!


Olemme edellisen blogitekstin jälkeen lenkkeilleet muutaman kerran vapaana, edelleen sujuu mitä loistavimmin. Enne ei ole lähtenyt hevosten jalkoihin eikä epämääräisten rytinöiden perään metsään, joten saan yhä olla ylpeä pikkuisesta!

Huomenissa voisin koittaa saada kuvia Lahden reissusta tännekin.