Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Rankka ilta

Eilen lähdimme ensimmäistä kertaa pieneen, kavereiden keskiseen illanviettoon yhdessä Enteen kanssa. Lähdimme reissuun vasta yhdeksän jälkeen, joten illan ohjelma oli melko normaalista poikkeava - yleensä kun Enne on yhdeksän aikaan jo yöunilla. Kävimme pienellä lenkillä purkamassa suurimmat energiat ennen vierailua. Pihassa Enne otti rapsutuksia vastaan, leikki Annin antamalla puruluulla ja omenoilla, jahtasi perhosia... Malttoi se hetkiseksi rauhoittuakin, mutta lopulta väsymys alkoi viedä voiton ja epämääräinen riehuminen lisääntyä. Koko ajan Enne kuitenkin käyttäytyi nätisti, ei piipannut eikä säätänyt mitään turhia. Täytyy sanoa, että tuo hiljaisuus on yksi sen parhaita piirteitä, Enne ei todellakaan piippaa turhan takia, vaikka koko ajan ei niin kauheasti tapahtuisikaan. Se ei myöskään stressannut tai jännittänyt uutta, erilaista tilannetta, vaan leikki ihan samaan tapaan kuin kotonakin. Taas sain olla ylpeä pienestä! Aamulla kyllä sitten olikin väsymystä havaittavissa, Enne heräsi vasta kymmenen jälkeen kun itse raahauduin ylös sängystä!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Päivävaellus Evolla

Väsynyt, mutta onnellinen - tämä ilmaisu kuvaa Enteen tilaa tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Tämän tilan saavuttamiseen tarvittiin vain päivävaellus Evolla hyvässä seurassa. Lähdimme matkaan Suvin ja Vilin kanssa tarkoituksenamme kulkea Pitkäniemenjärveltä Sorsakolulle, vaan kuinkas kävikään...

Alkuun matka sujui mainiosti teitä ja polkuja pitkin, kunnes huomasimme puissa olleiden opasteiden loppuneen. Jatkoimme kuitenkin matkaa, sillä "emme olleet voineet poiketa reitiltä". Tullessamme risteykseen, jossa edelleenkään ei näkynyt merkkiäkään opasteista, kaivoimme kartan esiin ja aloitimme paikannuksen. Eihän siitä mitään tullut, kun vastakulkemamme matka oli varsin mitäänsanomaton vailla erityisiä maamerkkejä. Eteenpäin siis, ainahan sitä takaisin pääsee! Suvilla oli tunne, että meidän tulee jatkaa oikealle, ja koska itse en ollut kartalla edes ajatuksen vertaa, suuntasimme oikeaan. Hetkisen kuluttua tulimme uuteen risteykseen, jossa Suvi huomasi kantarelleja vailla kerääjää. Niinpä jatkoin kartan tutkimista Suvin kerätessä sieniä - lopputuloksena pussillinen syötävää Suville ja meidän sijaintimme! Johan alkoi matka luistaa, kun tiesimme mihin kulkea! (tosin, olimme kulkeneet Sorsakolulta pois päin jo pidemmän aikaa, joten edelleen on hämärän peitossa, missä menimme vikaan)

Jatkoimme matkaa metsässä ja teillä päämääränämme Syrjänalusen laavu ja nuotiopaikka. Melko nopeasti pääsimmekin perille, juotimme (ja uitimme, vahingossa tosin) koirat (sekä Suvin) ja aloitimme makkaroiden grillauksen. Koirat saivat siankorvat syödessämme, lopputuloksena kaksi ihmistä mahat täynnä ja kaksi energialatauksen saanutta koiraa. Syrjänalusesta emme kauaa kulkeneet takaisin Pitkäniemenjärvelle, josta palasimme takaisin kotiin.

Yleisesti Evosta: reittejä on suurimmaksi osaksi miellyttävä kulkea myös koiran kanssa, ainoastaan kapeille, kivisille ja jyrkillä poluilla kovasti vetävä koira voi hankaloittaa matkantekoa. Osa teistä oli huonossa kunnossa, eikä niille näytetä tekevän mitään (samat tiet olleet samassa kunnossa jo vuosia). Ja ne opasteet... niitähän ei ole (vertailukohteena minulla Oulanka ja Suvilla Ruunaa).

Mukava reissu joka tapauksessa, tällaisia päivän tai kahden vaelluksia lähimaastoon voisi tehdä useamminkin! Seuraavaa retkeä jo suunniteltiinkin, suuntana näillä näkymin Torronsuon kansallispuisto Tammelassa. Ja mukaan lähtevät tietysti myös koirat!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Agilityn ensiaskeleet

Tänään Enne pääsi ensikertaa testaamaan taitojaan agilityradalla, kun pidimme Annin kanssa omat pienet huskytreenit. Otin Enteen kanssa ensin yksittäisiä esteitä (putki, A, hypyt, keinu, rengas) ja kaikki sujui hienosti.
Putkea olimme testanneet jo aiemmin pienemmällä putkella pihassa. Ei ongelmaa. Nyt Enne oppi menemään putkeen ohjauksesta eikä vaatinut ketään pidättelemään sitä putken päässä. Harjoittelimme vain suoraa putkea, ensi kerralla voisi ottaa jo vähän kaartakin.
Keinua otimme helpotetusti, ts. Anni kannatteli keinun päätä ja laski sen hitaasti alas. Enne tosin keskittyi lihapulliin niin, ettei tainnut huomata koko toisen pään laskeutumista. En ottanut erityisiä pysähtymisiä kontakteille, vauhti oli rauhallinen muutenkin.
Myös A meni hienosti, ensitestien jälkeen laitoin näyttävästi namin ylösnousun kontaktille vauhdin hidastamiseksi, alastulossa palkkasin useasti.
Hypyissä täytyy heti alkaa opetella ohjaustekniikkaa, joka sopii Enteelle. Hyppää kyllä hienosti, kunhan päätyy siihen esteen luo. Lopulta otettiin kahtakin estettä putkeen, hyvin sujui. Paljon on kuitenkin harjoittelemista vielä...
Rengasta otin matalalla, houkutellen Enteen namilla sen läpi. Ei epäröinyt eikä yrittänyt mennä vääristä raoista. Hyvähyvä!

Mietittävää itselle: kontaktit menevät hyvin yksittäisinä esteinä. Niiden kanssa tulee kuitenkin melko varmasti ongelmia, jahka vauhtia alkaa kertyä enemmän. Myöskään tuo namien viljely esteille ei pidemmän päälle ole mielestäni toimiva ratkaisu, ettei koira ala aina etsiä ruokaa. Annin treenailua seuratessa mietin, josko sitä pitäisi itsekin opettaa koira makaamaan kontakteille. Muutama harjoituskerta varmasti valaisee ajatuksia huomattavasti, vaikka tietenkään asian kouluttamista ei kannattaisi venyttää pitkälle eteenpäin. Lisäksi ohjausta täytyy miettiä muutenkin, tällä hetkellä Enne seuraa enimmäkseen namia eikä niinkään ohjaustani. Suunnitelmissa onkin testata, toimisiko patukkaleikki tuon otuksen kohdalla palkkana. Yllättävän hyvin kyllä irtosi nameista, joten ehkä ajan kanssa oppisi katsomaan ohjausta herkuista huolimatta. Katsotaan, katsotaan...

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Leikkimielistä lenkkeilyä ja kavereita kylässä

Eilen kävimme jälleen juoksulenkillä Enteen kanssa. Ilma oli mukavan viileähkö sateen jäljiltä, ja lenkki meni mainiosti. Testissä oli myös Suvilta lainatut valjaat, vanhat olivat onnettomat juoksulenkeillä. Nämä testikappaleet toimivat huomattavasti vanhoja paremmin, vaikka eivät ihan täydelliset olleetkaan. Koska emme harrasta varsinaista canicrossia, valjaat kuitenkin toimivat hyvin, kunnes poika tuosta vähän saa massaa. (Meillä juokseminen tarkoittaa käytännössä reipasta ravia liina kireällä, vetää ei kuitenkaan varsinaisesti tarvi. Toisinaan Enne intoutuu laukkaamaan ja vetämään, mikä on sekin ok. Tällä hetkellä etenemme siis melko pitkälti Enteen halun ja jaksamisen mukaan - toimii mainiosti!) Ihmisten ohitukset menivät hyvin, samoin pyöräilijöiden. Lopussa testasin huvikseni "kiri" käskyä, ja pieni osasi senkin mallikkaasti!

Tänään olimme taas yhteislenkillä Suvin kanssa, tällä kertaa mukana olivat koirista Enne, Kuisma, Dooris ja Vili. Alkuun kävely oli melkoista kilpajuoksua, mutta melko pian koirat rauhoittuivat kulkemaan nätisti. Lenkin jälkeen olimme hetken aikaa pihassa, jossa koirat saivat olla irti. Nuoriso-osasto leikki vanhusten katsoessa vieressä - tosin kyllä nekin hetkittäin innostuivat osallistumaan ilakointiin. Alla muutamia kuvia leikkihetkestä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lenkkiä ja leikkejä

Suuntasimme aamuvarhaiselle Enteen kanssa kohti Hirsimäkeä ja aamulenkkimaastoja. Seuraksemme saimme Kuisma-"papan" ja Dooris-äidin sekä tietysti kasvattaja-Suvin. Eilisen koirapuistoilun jälkeen odotin mielenkiinnolla Enteen suhtautumista koiriin, mutta pikkuinen oli nätisti eikä (fiksu kun on) edes yrittänyt isotella vanhemmilleen. Kiersimme n. 10 km lenkin metsäisissä maisemissa ihmisiä ja koiria ohitellen. Koska Enne on viime aikoina käyttäytynyt varsin vaihtelevasti koirien ohitustilanteissa, teimme ohitukset Dooriksen kävellessä Enteen ja vieraan koiran välissä mallia näyttäen. Toimi - Enne marssi ohi kiinnittämättä huomiota muihin nelijalkaisiin. Toivottavasti sama tahti jatkuu kotonakin! (tosin viime aikojen onnettomat ohitusesityksemme ovat lähes poikkeuksetta johtuneet vastapuolesta, ihmiset kun päättävät laskea koiransa leikkimään puhumatta asiasta sen enempää - mitä sillä nyt on väliä, että Enne ei saa leikkiä vastaantulijoiden kanssa...)

Lenkin jälkeen pieni olikin ihan puhki - kerrankin! Syömään jaksoi sentään nousta, mutta jatkoi ruokailun jälkeen tyytyväisenä uniaan.


Retkipuolta: muutaman viikon takaisen Oulanka-retken jälkeen kuume jatkaa retkeilyä nostelee päätään entistä innokkaammin. Josko sitä tänä kesänä pääsisi vielä vähintään Evolle, mahdollisesti myös Repovedelle vaeltelemaan... Myös ruskavaellus kiinnostaisi kovasti, mutta siihen eivät rahkeet taida tällä hetkellä riittää. Katsotaan, katsotaan...

Taustaa tarinoista

Blogi tarinoita tähdittävät Enne-siperialaisen temput ja toilailut sekä omistajansa (ja mahdollisesti koirankin) retket ja reissut lähinnä Suomen metsissä ja maastoissa. Tekstejä ja kuvia pyritään lisäilemään säännöllisen epäsäännöllisesti aina merkittävien ja vähemmän merkittävin sattumusten ja tapahtumien jälkimainingeissa. Lisätietoja halutessanne sähköpostit ovat aina tervetulleita!