Sivut

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulunaika

Olemme viettäneet joulunaikaa rauhallisesti lumikenkäillen ja kävellen. Tänään Enne pääsi pitkästi aikaa valjaaseen, kun kävimme treenaamassa Annin kanssa. E juoksi kohtuullisen hyvin, mutta ei aivan normaalilla asenteellaan. Jalka oli ok, ei haitannut juoksemista lainkaan. En tiedä, mistä motivaation lasku johtui - kenties eilisestä lumikenkäretkestämme, joka oli Enteelle melko raskas (kuljimme järven jäällä kinoksisessa lumessa niin, että Enne sai välillä hyppiä kunnolla päästäkseen eteenpäin). Matkaa vetolenkillä oli arviolta n. 3 km.

Huomenna menemme yhteislenkille Suvin kanssa, täytyy varmuuden vuoksi tarkkailla Enteen jalkaa vielä lenkillä ja sen jälkeenkin. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole ollut enää viime aikoina.

torstai 17. joulukuuta 2009

Nelijalka!

Viime perjantaina Enteen tassua väännettiin, käännettin ja tutkittiin. Ja lopputulos: ei mitään havaittavaa vikaa! Joko kyseessä oli siis lihasrevähdys tai kasvukivut, joille ei voi mitään. Nyt tassu kuitenkin on kunnossa, usean viikon loman jälkeen.

Melko rauhallista eloa on siis vietetty viime ajat. Koulutuksellisestikin on ollu hiljaista - tämän viikon maanantaina otettiin kaksi seuraamista ja tänään temppuilua, muuten ei arkielämään tarvittavien käskyjen lisäksi olla harjoiteltu mitään. Eilen kävimme talven ensimmäisellä rekiretkellä, joka sekään ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan (liian vähän lunta, reki ei luistanut). On todella hankala keli yhden koiran treenaamisen kannalta! Reelle lunta on liian vähän, mutta toisaalta kickbikella ajosta on turha edes haaveilla liukkauden takia. Täytynee kehitellä jotain...

Tässä muutamia edes hieman talvisia kuvia tältä päivältä:









torstai 10. joulukuuta 2009

Tokoa koko koira

Eilen treenattiin pitkästä aikaa kunnolla tokoa.

Seuraaminen

Toimii nyt todella hyvin, paikka on hyvä, samoin kontakti. Lyhyttä matkaa otamme edelleen, kuitenkin nyt jo useampi metri. Hakee nätisti oikean paikan. Olen tyytyväinen, erittäin hyvä lähtökohta jatkoa ajatellen!

Maahanmeno

Päätin aloittaa harjoittelun maahanmenoon. Enne osaa mennä maahan, mutta istuu aina ensin, ja laskeutuu vasta sitten makuulle. Nyt ajatuksena olikin siis saada ipana laskeutumaan suoraa maahan, ilman istumisvaihetta. Hienosti oivalsi, mistä oli kyse. Tätä treenasimme vasta namin kanssa houkutellen, muutama kerta näin ja sitten katsotaan, onko oppi mennyt perille.

Kaukokäskyt

...jos niitä nyt voi varsinaisiksi KAUKOkäskyiksi sanoa ;)
Otimme siis istu-maahan -sarjaa noin puolen metrin päästä. Toimi ekoista käskyistä, ei edennyt. Käskyjen lisäksi otettiin heti mukaan käsimerkit.


Lisäksi treenattiin kontaktia niin, että katseesta palkittiin suusta tippuvalla namilla. Tämän E tajusi todella pian, ja kontakti oli hieno pidemmänkin aikaa. Kokonaisuudessaan treeni oli melko pitkä, mutta Enne jaksoi hienosti, vaikka välillä sähläilin itsekin (esim. heitin patukan aidan yli, kun tarkoitus oli antaa Entsun juosta sen kanssa...). Hienoahienoa!


Enteen jalan suhteen en ole yhtä tyytyväinen. Nyt muutamana päivänä E on ontunut taas levon jälkeen selvästi. Liikunta siis minimiin, katsotaan miten se auttaa (ja saan tähän pian asiantuntijan mielipiteenkin, ettei vallan omiin mietintöihin perustu hoito!).

maanantai 7. joulukuuta 2009

Tarhailijaelämää

Aika menee niin kovin nopeasti, tännekään en ole ehtinyt juuri kuulumisia kirjoitella...

Viime viikko sujui rauhallisissa merkeissä, Enne asui päivät tarhassa ja yöt sisällä. Tiistainan oli vapaapäivä liikunnasta, keskiviikkona E sai juosta vapaana juoksutarhassa. Torstaina Enne pääsi pitkästä aikaa hihnalenkille, kun isäni lähti ipanan kanssa kulkemaan. E ei ontunut, mutta oli purrut tassua muutamaan otteeseen kesken lenkin. Ilta kului taas tarhassa... Perjantaina ontumista tai muitakaan oireita ei ollut, ja tarkoituksena olikin tehdä pieni vetolenkki. Tiet kuitenkin olivat niin liukkaat, että treeni jäi suosiolla väliin.

Lauantaina Enne pääsi hoitoon vanhemmilleni. Kovin oli poika ollut väsynyt ja rauhallinen, tarhakoiran elämä on niin kovin rankkaa! Sunnuntai meni edelleen hoidossa, ja E pääsi pitkälle metsälenkille äipän ja iskän kanssa. Ei ontunut. Kotona kuitenkin kulki kolmella jalalla muutamaan otteeseen herättyään. Loma vetopuuhista jatkuu siis edelleen, ja muutenkin liikunta lasketaan minimiin. Tänään (maanantaina) tutkin ongelmatassun, ja ilmeisesti vaivan aiheuttaa yksi kynsistä. Nyt seurataan tilannetta jonkun aikaa, jos ei vaiva mene ohi, lähdetään lääkäriin.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kolmijalka

Lauantaina oli jälleen treenipäivä, tehtiin pitkä lenkki. Enne meni hyvin, joskin väsyi lopussa. Joi n. 3-4 dl ennen treeniä, matkalla useita taukoja.

Sunnuntaina otimme kevyen, palauttavan treenin (n. 5 km) + kävelylenkin. Treeni sujui hyvin, asenne kohdallaan ja ohitukset ok. Kävelyllä E alkoi jostain syystä ontua (ei näkyvää syytä), mahtoiko olla anturat hellinä? Nyt on todella huono treenikeli, tassut joutuvat turhankin koville.

Olemme nyt Enteen kanssa Hauholla, olen koiravahtina ja Enne tietysti mukana. E onkin saanut maistaa tarhakoiran elämää, ja kovasti poika tuntuu siitä väsyvän. Nätisti kuitenkin on tarhassa, vaikkei varmasti maltakaan nukkua...

Tänään maanantaina Enne juoksi hetkellisesti irti juoksutarhassa, ja eikös ontuminen alkanut juoksun jälkeen. Kävellessä ei onnu. Juoksee vaivattomasti, mutta sen jälkeen kolmijalkainen. Nyt saa lepäillä muutaman päivän, huomenna ei juosta lainkaan ja keskiviikkona testataan vapaana juoksua. Treeniä aikaisintaan torstaina, jos silloinkaan. Tänään E mukanani koululla käymässä, ipana odotti autossakun hoidin asioita. Hienosti käyttäytyi, vaikka tätä ollaan tehty melko vähän. Hauholla Enne oli taas tarhassa, ja sisällä se meni heti nukkumaan. Rankkaa tuo ulkokoiran elämä...

perjantai 27. marraskuuta 2009

Temppuideoita

Nettisurffailun seurauksena löysin mainion temppusivuston: http://silvia.trkman.net/
Kyseisellä sivustolla on hienoja videoita temppuilevista koirista, sain jo nyt mainioita ideoita uusiin temppuihin. Ensin kuitenkin hiotaan nuo uusimmat temput kuntoon, sitten mietitään uusia.

Tällä hetkellähän Enne osaa (toiset paremmin, toiset vähän heikommin)...
- antaa tassun + toisen
- läpätä kättä (gimme five)
- hypätä ilmaan
- pujotella jalkojen välistä
- tehdä ympyrän
- kuolla
- ryömiä
- venytellä
- (peruuttaa - tätä emme ole aikoihin koittaneet, oppi tempun "vahingossa")

Lisäksi työn alla on...
- kieriminen
- heiluttaminen
- peukun näyttäminen (tämä saa toistaikseksi jäädä, tällä hetkellä on turhan monta käteen liittyvää temppua, E ei erota tätä muista)

Voipi olla, että listalta puuttuu jotakin, mutta suunnilleen nämä on hallussa jollain tapaa - ainakin ajatuksen tasolla. Lisäksi erikseen on tietysti arkielämän käskyt sekä varsinaiset tokoliikkeet.

Pyöräilyä ja tokoa.

Ja niin vain pyöräilykausi jatkuu edelleen...

Maanantaina Enteellä oli vapaapäivä vetohommista, sen sijaan se pääsi leikkimään Hilen kanssa. E oli ihan intona, pitkästä aikaa koirakontakti! Ja vihdoin iltakin meni rauhallisesti, selvästi juuri toisten koirien kanssa juokseminen on sitä, millä Enne väsyy.

Tiistaina pyöräilimme normaalin treenilenkkimme, noin 7 km. Tällä kertaa Enne jopa joi hieman ennen lenkkiä - loistavaa! Alkuinto oli kova ja Enne juoksi hyvin. Tarjosin vettä noin kilometrin jälkeen, hieman upposi. Alkuinnon hiivuttua Enne laski hetkellisesti raville, pian innostui kuitenkin laukkaamaan uudelleen. Ylämäet poljin tällä kertaa Enteen apuna, toimi hyvin ja E veti liina kireällä koko ajan. Loppumatkasta tuli vielä koiran ohitus, itse ohitus meni hyvin, mutta Enne ei enää irronnut. Lisää harjoitusta tähän. Kokonaisuudessaan hyvä lenkki.

Keskiviikkona tokoilimme ja harjoittelimme temppuja sisällä. Sivulletulo jälleen hyvä, harjoittelimme tuloa suoraa sivulle kauempaakin. Onnistui hienosti. Väärän asennon korjasi hienosti käskystä ja kropan liikkeestän. Seuraaminen alkaa sujua, E otti jo hieman kontaktia liikkeessä. Paikallamakuu hyvä. Opettelimme lisäksi muutaman uuden tempun: kierimisen ja vilkuttamisen. Enne teki taas hienosti ja oivalsi temputkin muutaman toiston jälkeen melko hyvin. Ipana oli aivan huumassa tekemässä, häntä heilui ja olisi jaksanut pidempäänkin.

Torstaina pyöräilimme saman lenkin kuin tiistaina, loistava lenkki! Asenne oli kohdallaan, lähes koko matka mentiin laukalla. Lämpimän sään takia pidin useita juomataukoja matkan varrella, nämä tekivät selvästi hyvää. Hienoa hienoa!

Perjantaina tokoilimme lyhyesti. Seuraaminen sujui hyvällä kontaktilla, useampi askel ja E piti koko ajan kontaktia. Tästä on hyvä jatkaa! Aloitin myös ehdollistamisen naksuttimelle, uskon sen sopivan Entsun kouluttamiseen mitä mainioimmin. Toteutuksen näkemiseen tosin menee vielä jonkun aikaa...

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kikkailua

Kävimme tänäänkin kickbike-lenkillä, tällä kertaa matkaa kertyi ehkä kolmisen kilometriä. Ohituksia (lähinnä kohtaamisia) tuli muutama, sujuivat hyvin. Ainoa ongelmia aiheuttanut oli koiran ohitus, Enteellä kun on tapana lähes kiilata "vastustajat" tieltä. Ei se nytkään koiran luo pyrkinyt, vaan heti sen eteen. Lisää treeniä tähän siis.
Suunnat olivat jostain syystä tänään vähän hakusessa, Enne kaipasi aina toisen (tai jopa kolmannen käskyn), ennen kuin kääntyi. Mahtaako tämä epävarmuus johtua iästä, kyllä tuo suuntakäskyt osaa... Katsotaan, miten tilanne edistyy. Oikeassa reunassa juokseminen oli välillä ilmeisesti täysin tuntematon käsite. Toisaalta tiellä Enne osasi hienosti käskystä vaihdella tien reunoja, kun pujottelimme ihmisten ja autojen ohi - taisi siis olla vain pientä temppuilua ilmassa. Pääsääntöisesti olen hyvin tyytyväinen lenkkiin, asenne oli hyvä. Nyt sain myös varmistuksen siitä, miksi Enne on viime lenkeillä väsynyt kovin nopeasti: kävimme tänään hieman puolen välin jälkeen juomassa järven rannassa, ja matka sujui huomattavasti paremmin! Mutta kun juotto ei kelpaa ennen lenkkiä, minkäs siinä teet... Täytyy miettiä tähänkin jotakin ratkaisua.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Synttärit!

Enne täyttää tänään vuoden! :) Onnittelut myös sisaruksille, mikäli omistajansa sattuvat blogia lukemaan!

Juhlistimme päivää kickbikeilulla, jälleen noin 5 km lenkki. Hienosti meni, joskin välissä tien ulkopuolella oli jotain erittäin kiinnostavaa, minkä vuoksi äänijänteeni saivat tehokasta treeniä nekin. Ohituksia tuli huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, johtuen mitä todennäköisimmin sateisesta säästä. Treeni ajoi kuitenkin asiansa, ja se oli pääasia.

torstai 19. marraskuuta 2009

Tokotreenit

Tänään päätin pitkästä aikaa treenata Enteen kanssa tokoa ihan kunnolla.

Sivulletulot olivat hyviä, Enne on alkanut koulutustilanteessa tarjota sivulletuloa automaattisesti. Hienoa editystä, kun vielä suhteellisen vähän aikaa sitten ipanalla ei ollut aavistustakaan, mitä "sivulle" tarkoittaa! Nyt täytyy kuitenkin alkaa vaatia oikean käskyn toteuttamista HETI, esimerkiksi tänään Enne järjestäen maahan-käskyn jälkeen tuli ensin sivulle istumaan, ja laskeutui vasta siitä maahan. Tokihan tuo sivulletulo on tokon perusta, muttamutta...

Harjoittelimme ahkerasti myös seuraamista. Enne alkaa nyt oikeasti ymmärtää, mitä koko liikkeessä on kyse. Harjoittelen seuraamista alusta alkaen vapaana - tiedä sitten onko tuo paras mahdollinen tapa. Haluan kuitenkin, ettei Enne opi turvaamaan hihnaan (ja toisaalta, etten itse vahingossa ohjaa sitä jatkuvasti hihnalla oikeaan paikkaan). Muutamia askelia vasta edettiin, mutta pikkuhiljaa alkoi seuraamiseen tulla tolkkua. Palkkana juustoa, joka tippui suustani lähes heti, kun Enne asettui oikeaan paikkaan sivulleni. Tästä on hyvä jatkaa!

Paikallamakuuta treenattiin yhden makuun verran. Palkkasin useamman kerran maahan, pysyi hyvin. Välillä katseli maisemia, mutta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Otti myös kontaktia itsenäisesti. Lisätreeniä tähän toki kaivataan, ja mahdollisimman pian olisi hyvä saada koirahäiriötä ympärille. Yksin treenatessa kun on se huono puoli, että koira käyttäytyy aivan erilailla, kun läsnä on muita nelijalkaisia...

Varsinaisen tokon lisäksi treenasimme vanteen läpi menoa, jalkojen pujottelua ja täällä-käskyä. Hyvin sujuivat.

Lopuksi vielä muutama kuva viime viikon lauantain aamulenkiltä (pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kylmä ilma kävi sormiin pahemman kerran!):


Viikon kuulumiset

Ajattelin nyt muuttaa blogia sen verran, että tästä eteenpäin kirjoittelen tänne lähinnä treeneistä, en niinkään normaaleista lenkeistä tai muista. Saa nähdä, miten kauan onnistuu... ;)

Viime perjantaina Enne siis pääsi valjakkoon juoksemaan Annin koirien kanssa. Matka oli noin 6 km, ja Enne juoksi sen Annin ja Suvin mukaan hyvin. Itse tulin perässä Suvin eläkeläisillä (samalla saimme ohitusharjoituksia), joten en nähnyt Enteen valjakkotyöskentelyä koko aikaa. Laukalla poika kuitenkin oli mennyt - täytyy jotenkin yrittää treenailla myös tuota ravipuolta ihan jo lihasten kehittymisen kannalta...

Sunnuntaina testasin ensimmäistä kertaa Enne ja Stiga -yhdistelmää. Sujui yllättävänä hyvin, pysyimme tiellä ja matka meni muutenkin hyvin. Taakan raskauden kyllä huomasi, Enne joutui paikoitellen tekemään tosissaan töitä pitääkseen Stigan liikkeellä. Kelinä oli melko raskas suoja yhdistettynä paikoitellen hiekkaiseen tiehen. Matka oli vain muutaman kilometrin, mikä oli oikein riittävä tälle treenille.

Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa kickbike-lenkille - ihanaa! Matka oli arviolta noin 5 km ja siihen sisältyi runsaasti ihmisten ohituksia. Vauhti oli hyvä, Enne pyrki laukalle lähes koko ajan. Ohitukset sujuivat mallikkaasti ja irtoaminen onnistui hyvin. Orava ja linnut kiinnostivat Ennettä turhankin paljon, mutta se lopetti jahtaamisen käskystä. Tästä tavasta täytyy kuitenkin päästä eroon, joku kerta omat reaktiot eivät välttämättä olekaan riittävän nopeita koiraan verrattuna...

perjantai 13. marraskuuta 2009

Pyöräilykauden päätös

Koska Asikkalan lumitilanne oli erittäin heikko maanantaina, ajattelin ottaa lyhyen, palauttavan pyörätreenin tiistaina. Tutkimme maanantaina reitin valmiiksi (halusin testata uutta reittiä). Reittitutkimuksen lisäksi juoksutin Ennettä hetken maneesissa, jossa treenasimme luoksetuloja. Enne on päättänyt kuulonsa olevan kovinkin valikoiva nykyään, eivätkä käskyt alkuun tuottaneet kovinkaan nopeaa tulosta. Muutaman kerran jälkeen koko luoksetulon merkitys palasi mieleen, tulot olivat reippaita. Sisällä Enne rauhoittui nopeasti nukkumaan, viikonlopun rasitus painoi päälle.

Tiistaiaamu valkeni lumisateisena. Vaan se ei menoa haitannut, ajattelin pyörälenkin onnistuvan silti, matkaa oli vain muutama kilometri. Vaikka tie maanantaina oli hyvässä kunnossa, tiistaina se oli todella liukas ajaa. Enne juoksi laukalla alkumatkan, mutta vauhti oli melko hidas. Lihakset olivat selvästi jumissa edelleen, ja lenkin taso vaihteli. Välissä oli hyviä pätkiä, loppumatka oli myös hyvä. Sähläystä matkalle mahtui paljon, Enne pysähteli ym., mitä se ei ole ennen tehnyt samalla tavalla. Ensi valjakkotreenissä täytyy kiinnittää huomiota tähän (ei ylimääräisiä pysähdyksiä, tasainen, reipas vauhti). Osaltaan sähläys varmasti johtui ongelmista pyöräilyssä. Liian monien läheltä piti -tilanteiden sekä yhden oikean tilanteen jälkeen päätin, että pyöräilymme on pyöräilty tältä syksyltä.
Sisällä otin tokotreeniä koiranmakkaralla, E teki innoissaan kaiken. Treenasimme jälleen seuraamista, vihdoin Enne alkoi ymmärtää idean! Sivulletulot olivat hyviä ja nopeita.

Keskiviikkona Enne lähti mukaan Evolle, johon teimme päivän mittaisen suunnistusretken luokkamme kanssa. Päivä sisälsi runsaasti kävelemistä umpimetsässä, lumihangessa rämpimistä, nuotiolla oloa sekä teillä kävelyä. Päivän päätteeksi Enne oli väsynyt, mutta nautti olostaan. Malttoipa se viimeisten tuntien aikana käydä nukkumaankin! Kävellessä metsässä sain tehtyä hyviä suuntaharjoituksia, "avoimen kentän" treeniä.

Eilen, torstaina, Enne sai vapaapäivän lenkkeilystä. Spesiaalia päivässä oli lyhyt hetki aamupäivälle, kun Enne tuli mukaani oppitunnille. Asuntolassamme tehtiin erinäisiä mittauksia, eikä lemmikkien pito huoneissa ollut sallittua niiden aikana. Niinpä Enne tuli viihdyttämään luokkalaisiani projektitöiden keskelle (ja Enne nautti täysin siemauksin - ei tarvinut kuin siirtyä muutama askel, ja taas joku rapsutti!).

Tänään Enne pääsee jälleen valjakkoon juoksemaan, menemme treenaamaan yhdessä Annin ja Suvin kanssa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Valjakkoviikonloppu

Tällä kertaa viikonloppumme oli melko poikkeuksellinen: Enne pääsi sekä eilen että tänään juoksemaan valjakkoon!

Eilen, lauantaina, ajoimme yhdessä Dacabe-Erjan kanssa n. 6 km:n lenkin. Enne meni hyvin, vaikka valjakon vauhti oli sille tavallista lujempi. Entsu pysyi kuitenkin mukana vauhdissa ja veti hyvin. Lenkin jälkeen E juoksi vielä vapaana koirien kanssa tarhassa. Kotona poika oli kovin väsynyt. Testasimme myös uutta ruokaa (Muschin Energia-kuivaruokaa), joka maistui huomattavasti paremmin kuin vanha ruoka. Ehkäpä tällä ruualla Enne saa vähän lihaa ympärilleen, ipana kun on kovin hoikassa kunnossa, vaikka ruokaa annetaan niin paljon kuin jaksaa syödä...

Tänään treenivaljakkona oli Annin (Lumion kennel) tiimi ja matka oli reilut 5 km. Alkumatkan ajoimme mönkkärillä ilman moottoria, jotta koirat saivat vähän voimatreeniä. Puolessä välissä koirat saivat avukseen moottorin. Enne veti hienosti koko matkan, mutta pysähdyksissä se pelleili (kiljui, kiskoi ja muuta vastaavaa). En oikein osannut tulkita, johtuiko tämä väsymykestä vai energiasta... Nyt tiedossa on kuitenkin muutama lepopäivä, joina korkeintaan kävellään ja Enne saa juosta vapaana. Valjaat pysyvät siis piilossa loppuviikkoon saakka. Muutenkin ensi viikon treenisuunnitelma meni uusiksi, koska lähdemme Evolle koko keskiviikkopäiväksi. Tämä on normaalisti treenipäivämme, mutta tällä viikolla täytyy vetoaikataulu suunnitella uudelleen...

perjantai 6. marraskuuta 2009

Luntaluntalunta!

Kyllä, vihdoin lumi on saavuttanut myös ne paikat, joissa me Enteen kanssa olemme. Tähän asti välttely on onnistunut kaikista toiveistani huolimatta, vaan toisin kävin tällä viikolla...

Maanantaina liikuimme kävellen. Lisäksi pidimme lyhyet tokotreenit koulun maneesissa. Otimme jälleen muutaman askeleen seuraamista, edelleen E:llä ei havaintoa, mitä haen. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa käskyn merkitys kirkastuu - samoin kuin kävi sivulletulon kanssa. Tällä kertaa treenatut sivulletulot olivat hyviä, vaikka paikka olikin välillä hakusessa. Enne kuitenkin korjasi itse asennon. Luoksetulot vaihtelevia, maneesissa oli selvästi liikaa mielenkiintoisia hajuja. Lopulta tuli kuitenkin, toisinaan nopeasti, toisinaan vähemmän nopeasti. Palkkana käytin makkaraa ja patukkaa, joista patukka oli selkeästi parempi. Vielä kun Enne toisi sen käskystä takaisin...

Tiistaina päätin uhmata vallitsevaa säätä ja pitää treenipäivän. Treenivälineenä oli pyörä ja matkana n. 4 km pyrähdys. Tien reunoilla oli hieman lunta, ja siitähän Enne huumaantui - aina lumipaikoissa innostui laukkamaan niin kovaa kuin jaloista lähti. Muutamaa sataa metriä lukuunottamatta Enne meni koko lenkin laukalla ja hyvällä asenteella. Käännökset toimivat hienosti, samoin autojen ohitukset. Ainoa ongelma oli jäinen tie, ja välillä sainkin tosissani luistella pysyäkseni pystyssä pyörällä. Lenkin jälkeen juotto 2dl purkkiruualla. Upposi hyvin, samoin ruoka. Illalla vuorossa oli vielä leikkihetki Hilen kanssa, mikä kruunasi Enteen päivän.

Keskiviikkona oli viikon toinen treenipäivä, tällä kertaa matkana 4,5 km ja välineenä edelleen pyörä (selitys tämän viikon lyhyisiin matkoihin löytyy säästä: en uskalla lähteä taituroimaan normaalireiteillemme pyörällä, ja muualla hyviä reittejä on kovin vähäisesti). Alkumatka oli kunnon sähläystä, Enne ei malttanut kuunnella lainkaan. Nopeasti aivot kuitenkin palasivat toimintaan, ja käskyt sujuivat hyvin. Vauhti kokonaisuudessaan ok, mutta välillä meno oli todella väsynyttä. Tämä näkyi liikkeissä ja toiminnassa (näykki lunta, koitti pysähdellä jne.). Kokonaisuudessaan hyvä suoritus silti, suurin osa matkasta mentiin laukalla. Autojen ja pyöräilijän ohitukset ok, ohittaneita autoja koitti saada kovasti kiinni. Lenkin jälkeen juoksutin hetken maneesissa vapaana.

Torstaina vaihdoimme maisemaa Lahteen, ja päivän liikunta koostui kävelystä. Myös tämä päivä (perjantai) sisälsi vain kävelyä, vaikka alunperin tarkoitukseni oli pitää treenipäivä. Lumisade kuitenkin muutti suunnitelmat, ja treenin sijaan teimme kunnon lenkin Enteen huumaillessa lumesta. Rentouttava ulkoilu oli kaukana siitä menosta, Enne pyrki koko ajan laukkaamaan - riippumatta siitä, mitä vauhtia kävelin hihnan toisessa päässä. Lisäksi se sai hepuleita paikasta riippumatta, myös keskellä katua. Ihanaa, kun ipana on aivan innoissaan!

Huomenna Enne pääsee valjakkoon juoksemaan (onneksi, saan vielä muutaman päivän miettiä seuraavaa treenivälinettä!). Sunnuntaina tarkoituksemme oli ottaa ohitustreenejä, mutta taitaapi suunnitelmat muuttua senkin suhteen...

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kavereita

Perjantai-iltana lähdimme lenkille yhdessä Suvin, Dooriksen ja Kuisman kanssa. Enne oli innoissaan koiraseurasta, ja sen energiavarastot olivat täyttyneet erittäin tehokkaasti aamun kickbikeilun jälkeen. Lenkin jälkeen pidimme pienimuotoisen tokotreenin, joka tosin jäi erittäin lyhyeksi paikasta ja ajankohdasta johtuen. Ehkäpä joskus valoisampaan aikaan voimme testailla tokojuttuja uudelleen.

Lauantaina Ohkolassa järjestettiin valjakkotapahtuma. Suvi oli kutsunut tapahtumaan kasvattejaan, ja tokihan mekin suuntasimme kisahumuun ja sisaruksia katsomaan. Alkuun Enne sähläsi ja vouhkasi joka suuntaan, mutta rauhoittui kuitenkin. Ketjupaikkojen puutteesta johtuen pidin Ennettä joko mukanani hihnassa tai vaihtoehtoisesti autossa, jossa se nukkuin pääsääntöisesti nätisti. Enteen lisäksi paikalla olivat B-pentueesta Banni-Birbana, Barooni-Basma ja Beto-Baddington (sekä tietysti Suville jääneet kolme pentua). Enne vaihtoi kuulumiset veljiensä kanssa, mutta ehdoton suosikkikaveri oli pikkukoira-Morris :D Kyseessä olikin ensimmäinen pieni koira, jonka kanssa Enne näin vanhempana tekee tuttavuutta, mutta ilmeisesti ei viimeinen - ainakaan, mikäli Entsulta kysytään.

Kisakierrosten välissä Suvi kävi ajamassa koiria, ja Ennekin pääsi mukaan juoksemaan. Innolla poika lähti matkaan, ja Suvin mukaan oli juossut hyvin koko reitin (4,1 km). Myös ihmisten ohitukset olivat sujuneet hyvin.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Vierähtänyt viikko

Lyhykäisyydessään tämän viikon tähänastinen anti:

Maanantaina teimme kaupunkilenkin Lahdessa, Enne ohitteli ihmiset hienosti, ei säikkynyt tai muuta. Normaalisti käyttäytyi siis.

Tiistaina oli viikon ensimmäinen treenipäivä, pyöräillä reilu 6 km. Hyvä asenne, laukalla erittäin suuri osa matkasta, pari kertaa laski raville, mutta nosti laukan lähes heti uudelleen. Mäet sujuivat hyvin, kun autoin ja vauhti pysyi (liina kireällä tietysti). Matkalla vastaan tuli irtokoira, jonka omistajalla kesti saada koira kiinni. Siinä sitten odoteltiin... Tällä kertaa koira onneksi pysyi kaukana, eikä tupannut Enteen luokse. Lopulta ohitus juosten (pyörää taluttaen), E veti ja ohitti hienosti laukalla (en vielä luota ohituksiin pyöräillessä niin, että olisin uskaltanut ohittaa kunnolla). Pyörän edessä vilkaisi kerran laukassa taakse, mutta jatkoi upeasti. Kokonaisuudessaan mutainen, mutta mahtava lenkki. Illalla leikkihetki alakerran Hile-huskyn kanssa - Enne oli huumassa, kun pääsi pitkästä aikaa riehumaan Hilen kanssa!

Keskiviikkona oli toinen treenipäivä, jälleen pyöräily, mutta matkana n. 4 km. Tiistain jäljiltä Enteen lihakset olivat ilmeisesti jumissa, heti alussa laski raville, lopussa veti paremmin laukalla. Ok asenne, pyrki tavanomaiselle reitille, jatkoi kuitenkin käskystä muualle. Sisällä temppuja ("peukku", "palvo", "kuole", "ympäri", "tassu + toinen", "läppää") ja muutama sivulletulo, keskittyminen hyvä, into kova.

Torstaina palasimme Hämeenlinnaan ja vietimme vapaapäivää treenistä kävelyn merkeissä.

Tänään (perjantaina) aloitimme aamun 2,5 km Kickbike-lenkillä. Upea pakkasaamu! Ihmisten ohitukset sujuivat hyvin (sekä vastaantulevat että samaansuuntaan menevät). Enne lenkkiä ja lenkin jälkeen riehumista pihalla. Illalla olisi tarkoitus mennä vielä Suvin kanssa lenkille ja treenaamaan tokoa, huomenna suuntana Ohkola ja valjakkotapahtuma :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ihmisiä, koiria, ohituksia

Eilen (lauantaina) heräsimme aamuvarhaisella ja lähdimme Suvin kanssa kohti Riihimäkeä ja canicrossin SM-kisoja. Suvi oli kisoissa varustetarkastajana ja me Enteen kanssa haistelemassa kisailmaa ja totuttelemassa ympäristöön.

Päivä sujui palellessa (Entsulla ei ollut ongelmia, minulla kyllä!), mutta muuten oikein mukavissa merkeissä. Alun sähläilyn jälkeen Ennekkin tottui vilkkaaseen ympäristöön ja muisti korviensa olemassaolon. Jossain vaiheessa saimme treenattua jopa muutaman sivulletulon. Kokonaisuudessaan Enne käyttäytyi oman mittapuuni mukaan kohtuullisen nätisti, vaikka vähän kitisikin radalle lähtevien juoksijoiden perään.

Kisojen jälkeen lähdimme ohitusharjoituslenkille. Alkuun Suvi otti rollaattorin eteen Dooriksen ja Enteen, itse tulin kickbikella Kuisman kanssa perässä. Muutama ohitus näin, hyvin sujui. Ohitusten onnistuessa hyvin vaihdoimme Kuisman ja Enteen paikkaa niin, että Enne sai harjoitella ohituksia yksin. Hienosti meni! Itse ohitukset sujuivat nätisti, samoin irtoaminen! Enpä olisi uskonut... Harjoituksista jäi tällä kertaa puuttumaan kohtaamisohitus, tätä täytynee harjoitella joskus toiste. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä, Enne teki töitä hyvällä asenteella myös ohituksen jälkeen eikä juuri vilkuillut taaksepäin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi viitisen kilometriä.

Kotiin päästyämme Enne oli aivan puhki ja meni nukkumaan samantien. Tänään pidämmekin lepopäivän, jotta ipana saa rauhassa palautua.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Väsynyttä harjoittelua

Ihanaa päästä päivittämään blogia heti, kun jotain on tehty, eikä aina laittaa massiivipäivityksiä!

Tänään oli viikon toisen kickbikelenkin vuoro. Matka oli himpun verran alle neljä kilometriä ja paikkana tällä kertaa Ilamo - mukavaa vaihtelua!

Tie oli kova, eikä siinä ollut liiemmin kiviä. Loistava pohja suunnittelemaani vauhtitreeniin! Lähdössä jouduimme odottelemaan muutamaa autoa (en viitsinyt lähteä niiden eteen hidastamaan ajoa), jolloin Enne ilmaisi mielipiteensä kitisemällä! Ensimmäistä kertaa ollessaan yksin valjaassa lähti koirasta ääntä! No, innostahan tuo vain kertoi, ja oli niin hillityissä mitoissa, etten nähnyt tarpeelliseksi kieltää.

Matka meni kohtuullisesti, muutaman pihalla olevan koiran ohitus meni hyvin, erityisesti jälkimmäinen: talo ja koira sattuivat olemaan ylämäessä, minkä vuoksi päätin itse auttaa vauhdin ylläpitoa potkimalla. Ja sehän toimi! Enne juoksi laukalla ohi, välillä vilkaisi pihalle, mutta piti suurena tehtävänä ohittaa vauhdilla.

Jossain vaiheessa matkaa Enne laski raville ja vauhti muuttui todella rauhalliseksi. Loppumatkan veti taas laukalla, mutta välissä oli melko pitkä pätkä rauhallisempaa etenemistä. Hyvähän sekin on, että oppii kulkemaan ravillakin, tällä kertaa vain oli koira todella väsynyt. Hienosti veti silti loppuun saakka, mutta ilmeisesti keskiviikon vaellus painoi vielä jaloissa.

Huomenna lähdemme heti aamusta Riihimäelle katsomaan canicrossin SM-kisoja ja sen jälkeen treenaamme ohituksia Suvin ja veteraanien (Dooris ja Kuisma) kanssa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Fanikerho :)

Tänään kulkiessamme lenkillä ala-asteen ohi, juoksi pihasta peräämme lauma pikkutyttöjä, jotka halusivat silittää Entsua. Ensin kerroin tytöille, miten vierasta koiraa kuuluu lähestyä (ei juosten, silitetään vasta kun lupa on annettu ym.) ja sen jälkeen rapsuttelivat ipanaa onnessaan. Yksi jopa totesi, että "tää on husky, eiks vaan?". Harmitti, ettei ollut kameraa mukana, oli loistava näky katsoa tyytyväistä Ennettä istumassa pikkutyttöjen keskellä rapsutettavana :D (ja taas sain olla ylpeä pienestä, käyttäytyi hienosti, vaikka tytöt olivat pieniä, ei hyppinyt tai säheltänyt muuten)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Treeniä, tokoa, retkeilyä

Sunnuntaina pidimme välipäivän treenistä ja suuntasimme sen sijaan kävelylle Aulangon Heikkilään. Tavoitteenamme oli tutkin mahdollisia kickbike-reittejä, mutta karu totuus teiden kunnosta iski tajuntaan melko nopeasti - kickbiken kanssa liikkemisesta oli turha edes haaveilla niillä nurkilla.

Maanantaina vuorossa oli kickbikeilu. Uusien reittien puutteessa käytimme jo tutuksi tulleita maastoja, matkana 5 km. Jälleen alkumatkasta oli talojen pihalla olevien koirien ohitus, mistä ei tullut sitten mitään tällä kertaa. Nyt täytyy alkaa treenata noita ohituksia ihan tosissaan... Lisähaastetta lenkkiin toi vastaantullut irtokoira (jonka omistaja kyllä oli mukana), joka väkisin oli tunkemassa Enteen luokse. Kiva siinä sitten seistä kickbike ojassa ja pitää toisella kädellä omaa koiraa selän takana ja toisella vierasta mahdollisimman etäällä. Tiedä sitten pilasinko metsästysharjoitukset tai muuta, mutta ainakin omista korvista nousi savu tuollaisen jälkeen (ja huom! pyysin jo kaukaa, että ko. herra ei päästäisi koiraansa luoksemme, vaan mitäpä tehoa sillä olisi ollut). Pääsimme sitten useamman minuutin jälkeen jatkamaan matkaa, mutta kyllä kiukutti! Hyvää mieltä toi kuitenkin Enteen hyvä työskentely. Myös vastaantulevan auton ohitus sujui mallikkaasti!

Tiistaina pidimme suunnitelmista poiketen vapaapäivän vetotouhuista. Treenasimme tokoa pihassa - ja kas, vihdoin alkavat palaset loksahdella kohdalleen! Sivulletulo sujui vauhdilla ja Enne osasi myös korjata asennon, jos jäi vinoon tai liian taakse. Lisäksi harjoittelimme paikallamakuuta ja muutaman askeleen seuraamista. Makuu sujui yllättävän hyvin, nousi ainoastaan palkatessa, ja silloinkin vain kerran. Seuraaminen on vasta aivan alkutekijöissään, joten siinä ei ollut mitään tolkkua :D palkkasin Entsun nameilla ja patukalla, joista patukka vei selvästi voiton! Nyt täytyy vaan itse alkaa opiskella tuota patukalla palkkausta - koskaan kun ei ole itsellä ollut koiraa, jolla se olisi oikeasti toiminut. Enne taas epätyypillisenä huskyna syttyi patukkaan täysillä ja teki silmät patukan kuvia vilisten kaiken. Hieno poika!

Tänään teimme päivävaelluksen Evolle. Matkaa kertyi noin 20 km, mahdollisesti hieman enemmänkin. Pikku duracell-ipana jaksoi reissun erittäin hyvin, eikä olisi halunnut palata kotiin. Matkalla iski kuitenkin väsy, ja Enne nukkuin lähes koko matkan. Nytkin ipana makaa reporankana unessa. Huomenna katsotaan Enteen mukaan pidetäänkö vapaapäivä vai tehdäänkö normaali kävelylenkki. Seuraavat vetotreenit otetaan joka tapauksessa vasta perjantaina.

Tässä vielä yksi kuva retkeltä:

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Huono treeni, huonompi mieli...

Eilinen rengastreeni meni aivan penkin alle, taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä :/ Ja ihan itseäni saan kyllä syyttää...

Olin suunnitellut treenin hyvin, eikä itse suunnitelmassa ollut mitään vikaa. Tarkoituksenamme oli juosta suurta mäkeä (pohja normaali pururatapohja) renkaan kanssa kaksi tai kolme kertaa, ja sen jälkeen käydä muutaman kilometrin palauttelulenkki rauhassa juosten (ei vetäen). Juotto oli tällä kertaa purkkiruokaa, ja sillä upposi kolme desiä (enempää en kuppiin laittanut) - näemmä ongelma oli siis tonnikala! Jatkossa sen tietysti sitten näkee kunnolla, toimiiko juotto muulla kuin tonniksella kunnolla.

Mäkijuoksut sujuivat hyvin, oma orastava tuleeko-vai-eikö-tule -flunssani vaan vaivasi. Enne kuitenkin kiskoi rengasta hienosti, välillä pysähdellen, mutta lähti kuitenkin hyvällä asenteella liikkeelle uudelleen. Otimme mäkitreenin kaksi kertaa, sen jälkeen tuntui turhalta jauhaa samaa mäkeä edelleen erittäin energisen koiran kanssa. Valitettavasti en ollut tajunnut ottaa vetävyötä mukaan, kun tarkoituksenani oli pitää koira flexissä hölkkäillessämme. Suunnitelma sitten muuttui, ja päätin lähteä juoksulenkille niin, että Enne edelleen kiskoo rengasta. Ja siitä ne ongelmat sitten alkoivat...

Juoksureittimme oli melko mäkistä ja mutkaista. Enne ei jostain syystä millään suostunut juoksemaan käskemässäni reunassa, vaan painosti koko ajan väärään reunaan. Tämä taas aiheutti sen, että rengas valui koko ajan tien sivuun ja juuttui kantoihin ja juurakoihin. Matkan alku menikin melko pitkälti niin, että pysähtelimme vähän välillä, jossa sain nostettua renkaan takaisin tielle. Lopulta sain säädetty kiinnitykset renkaaseen niin, että sain estettyä renkaan valumise ajoissa. Seuraava ongelma kuitenkin oli, että tällä tavalla koira oli koko ajan vähintään kolme metriä edelläni, pahimmillaan jopa kahdeksan metriä! Liikkeellä kun kuitenkin oli muitakin ihmisiä, ei systeemi oikein ollut paras mahdollinen. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille, Enne teki töitä olosuhteisiin nähden hyvin, mutta eipä tuosta kovin hyvä mieli jäänyt. Nyt pidämme muutaman välipäivän vetohommista ja sen jälkjeen jatkamme treenailua kickbikella (tai vaihtoehtoisesti canicrossaamme, jos pysyn terveenä), kunnes keksin patenttiratkaisun tuohon rengasongelmaan... Mäkitreeni voisi näinkin onnistua hieman muunneltuna...

lauantai 17. lokakuuta 2009

Vetoja

Tällä kertaa tuleekin urakkapäivitys, en ole ehtinyt kirjoitella vielä edes viime viikonlopun treeneistä. Tässäpä tulee...

Lauantaina teimme "maisemaretken" kickbikella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että reittimme kulki Aulangon rantareitillä (osa Hämeenlinnan kaupunkipuisto-reittiä), matkaba väli Rautasilta-Retkeilymaja (=useampi kilometri, tarkkaa määrää en valitettavasti osaa arvioida). Heti alkumatkasta tuli eteen ensimmäinen ohitus, samaan suuntaan menevä kävelijäpariskunta. Seuraavaksi vastaan tuli pyöräilijä, tiellä oli lintuja ja lopuksi vielä juoksija. Ohitukset sujuivat kohtuullisesti, ihmiset ohitettiin nätisti, linnut tuottivat enemmän ongelmia. Käskyllä meni kuitenkin ohi, vaikka järvi olikin niin kovin houkutteleva lintujen lennettyä sinne turvaan... Ylämäissä testasin uutta taktiikkaa. Enne kun on viime aikoina takunnut ylämäissä ja odottanut apuja minulta. Nyt kuitenkin tyynesti annoin sen pysähtyä, seisotin jonkun aikaa paikallaan ja hetkisen kuluttua käskin jatkamaan matkaa. Toimi! Lisätreeniä mäet toki kaipaa, mutta edetään pikkuhiljaa.

Sunnuntaina tapahtui kauan odotettu valjakkokokeilu, kun Enne juoksi 8 km 12 koiran valjakossa. Valjaassa Enne meni hyvin, ei ihmetellyt mönkijää ja keskittyi työntekoon, ei pelleillyt tai häiriintynyt muista koirista. Lopussa Enne väsyi, mutta meni hyvin loppuun saakka. Lenkin jälkeen se oli väsynyt, mutta ei silti täysin piipussa - oli siis ihan sopiva lenkki, vaikka olikin huomattavasti pidempi kuin treenilenkkimme normaalisti. Myös ylämäet Enne veti laukalla, joten selvästi ongelma on vauhdin laskeminen yksin vetäessä. Intoa kuitenkin on, joten jatkamme samalla taktiikalla kuin lauantaina. Myös vetolenkkien pituutta nostan, kun kunto kerran riittää näin hyvin.

Muutama kuva sunnuntailta (otettu tosin vasta lenkin jälkeen):

Enne lenkin jälkeen


Rentoutumista


Koko joukko


Enne ja Putte-veli


Altti ja Benny


Jojo ja Acke


Maanantaine teimme irrottelulenkki kävellen: tarvoimme teitä, polkuja ja umpimetsää n. tunnin verran. Entsu nautti, samoin omistaja.

Tiistaina oli taas treenipäivä ja pyöräilyn aika. Treenimatkaksi valitsin 6 km "lenkin" (ts. tie, jonka päässä kääntöympyrä). Ennen lenkkiä Enne joi n. desin (tonnikala), tähän täytyy keksiä jotakin! Aiemmin loistavasti juonut koira ei enää juo käytännössä lainkaan - missä vika?! Täytyy koittaa purkkiruualla seuraavan kerran, josko tuo ei vaan välitä tonnikalasta... Alkumatka meni hyvin, mutta sitten alkoivat ongelmat. Alakerrassamme asuvalla huskylla on juoksu pahimmillaan. Lähtiessämme lenkille näin tämän koirakon palaavan pyöräretkeltä, ja pian huomasin hyvinkin selvästi, että he olivat edenneet samaa reittiä kuin me. Nartun hajut kiinnostivat Ennettä välissä huomattavasti enemmän kuin vetäminen ja se pysähteli haistelemaan ojia. Käskystä jatkoi kuitenkin matkaa, mutta oli vähän muissa maailmoissa. Lenkin loppupätkä taas hyvin. Ylämäet sujuivat kohtuullisesti kun autoin (liina tiukalla koko ajan silti, mutta vauhti pysyi näin paremmin yllä). Pyörällä pysähtyminen on mielestäni hankalaa, joten koin tämä taktiikan paremmaksi tällä kertaa. Kickbikella sitten taas vanhalla tekniikalla.

Keskiviikkona kävimme piiiitkästä canicrossaamassa n. 3 km lenkin. En juottanut Ennettä lainkaan, koska se ei viime aikoina ole onnistunut toivotulla tavalla. Heti alkumatkasta jouduimme ohittamaan samaan suuntaan menneen pikkukoiran, ohitus ok. Kokonaisuutena lenkki meni hyvin.
Sisällä harjoittelimme temppuja, Enne oli aivan innoissaan! Täytyy alkaa nyt tosissaan treenata tottelevaisuutta, temppuja ja muuta "päätä rasittavaa", se puoli kun on viime aikoina jäänyt huningolle. Enne teki kaiken häntä heiluen, olisi varmasti jaksanut kauemminkin. Lopetin kuitenkin ajoissa, että molemmille jäi hyvä mieli.

Torstai oli poikkeuksellinen päivä. Hetken mielijohteesta päätin lähteä Enteen kanssa Tommin luo Lahteen viettämään iltaa. Teimme kävelylenki Lahdessa, jossa oli tullut hieman lunta (koulumme ympäristö jäi tyystin ilman lunta!). Torstaina jäljellä oli pienet lumiläntit siellä täällä, mutta Enne oli niistäkin aivan innoissaan, nappaili lunta suuhunsa ja koitti kaivaa sitä. Illan mittaan suunnitelmani palata Asikkalaan muuttui, ja jäimme yöksi Tommille. Enteestä huomaa selvästi, että paikka on jo tuttu - ainoastaan illalla annetun luun palaset viivästyttivät nukkumaanmenoa, muutoin nukkui yönsä nätisti.

Perjantaina (eilen) pääsimme taas lenkille kickbikella. Matka oli tällä kertaa noin 5 km ja Enteen asenne loistava! Menimme treenipaikalle autolla ja sovimme, että kuskina toiminut isäni lähtee lenkin loppupäähän meidän jälkeemme - näin saamme lenkille myös auton ohituksen. Ohitus sujui ok, Enne tosin kääntyi katsomaan takaa tulevaa autoa ja samalla siirtyi keskemmälle tietä. Ajoitukseltaan ohitus sattui mitä loistavimpaan paikkaan, edessä kun oli ylämäki. Enne kiskoi laukalla koko mäen saadakseen auton kiinni - jälleen edistystä ylämäkitreeniin! Kokonaismatkasta Enne meni laukalla reilut 3 km, sen jälkeen vaihtelevasti ravia ja laukkaa. Olen todella tyytyväinen! Lenkin jälkeen riehutin Ennettä vielä vapaana ulkona, teki selvästi hyvää päästää koira juoksemaan irti pitkästä aikaa! Asikkalassa koira-aitaus on edelleen rikki ja koulupäiväni ovat olleet niin pitkiä, että lenkkimme ovat ajoittuneet alkavan hämärän aikaan (enkä tällä hetkellä muutenkaan ole innoissani päästämässä Ennettä vapaaksi metsässä, se kun on erittäin kiinnostunut linnuista ja muista elävistä).

Tänään tarkoituksena olisi mennä treenaamaan ylämäkiä renkaan kanssa, sen jälkeen palauttava juoksulenkki. Suunnitelma voi toki vielä muuttua...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Kuvia keskiviikon rantalenkiltä

Tässä vielä näin jälkikäteen muutama kuva keskiviikkoiselta rantalenkiltä. Tähtimalleina siis Enne ja akita Sora. (valitettavasti kuvista tuli kovinkovin pieniä, mahdollisesti muistaessani vaihdan kuvat suurempiin...) *edit: 17.10. kuvat vaihdettu suurempiin versioihin*












perjantai 9. lokakuuta 2009

Rankka viikko

Tämä viikko oli Enteelle rankka. Aloitimme viikon yhteislenkillä Sora-akitan ja Niilon-schapendoesin kanssa (kaikista puheistani huolimatta Enne vapaana). Erityisen rankan lenkistä teki se, että Enteelle oli ihan uusi kokemus leikkiä pitkäkorvaisen (karvat mm. silmien edessä) ja luppakorvaisen - ylipäänsä täysin huskysta poikkeavan näköisen - koiran kanssa. Hyvin koirat kuitenkin tulivat toimeen ja saivat juoksennella keskenään.

Tiistaina oli treenipäivä, kävimme pyöräilemässä. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta lenkki meni mukavasti, vaikka Enne kovasti vastustikin kääntymistä takaisin ja palaamista samaa reittiä pitkin...

Keskiviikkona oli viikon toinen treenipäivä, tällä kertaa renkaan kanssa. Matkaa oli noin 3 kilmometriä, ja se sujui hienosti! Tarkoituksenani oli pitää Enne mahdollisimman paljon ravilla, mutta annoin sen nostaa laukalle muutaman kerran, kun intoa näytti riittävän. Lenkin jälkeen lähdimme vielä palauttelemaan lihaksia yhdessä Karon ja Soran kanssa, tällä kertaa i-h-a-n-a-l-l-e hiekkarannalle, jossa Enne sai juosta pehmeällä hiekalla, vedessä, kaivaa hiekkaa, syödä keppejä jne. Ja kyllä oli koira onnessaan! Illalla Karo ja Sora tulivat vielä kyläilemään meille, mutta siinä vaiheessa Enne alkoi jo olla väsynyt ja halusi lähinnä nukkua. Tämä näkyi mm. epätavallisena kärttyisyytenä, mutta toisaalta Enne käyttäytyi pääsääntöisesti oikein hienosti, kun huomioidaan raskas päivä.

Torstain pyhitin kahdenkeskiselle lenkille, josta Enne näytti erityisesti nauttivan. Koirat ohitettiin ennennäkemättömän hienosti ja muutenkin pojan häntä heilui ihan vaan elämänilosta :) Kiersimmekin kunnon lenkin - 15 kilometriä - läheisessä metsässä, ja molemmat olivat paluun aikaan väsyneitä mutta onnellisia.

Tänään (perjantaina) onkin sitten ollut lepopäivä, raskaan viikon jälkeen on mielestäni hyvä antaa koiran ihan vaan olla välillä. Illalla matkaamme vielä Hämeenlinnaan, jossa Enne saa riekkua pihalla ja tappaa luumupuun oksia ennen nukkumaanmenoa.

Viikonlopun ohjelmassa on ainakin näillä näkymin kickbikeilu lauantaina ja Enteen ensimmäinen valjakkokokeilu sunnuntaina! Alkuperäinen suunnitelma lähteä Jämille muuttui, ja vietämmekin viikonlopun kotimaisemissa.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Treeniä

Sekä eilen että tänään kävin Enteen kanssa treenaamassa kickbikella. Tarkoituksenani oli tehdä toinen treeni ylämäkitreeninä renkaan kanssa, mutta oman polveni kunto ei sitä tällä hetkellä salli. Niinpä tyydyimme kickbike-harjoitteluun.

Eilisen lenkki oli hieman vajaat kolme kilometriä reittiongelmien vuoksi. Ensimmäiset kaksi kilometriä meni hienosti laukalla, mutta sitten päättyi ajokelpoinen tie. Käännyimme ympäri tarkoituksenani ajaa vielä kilometrin verran, mutta ihan niin pitkää matkaa emme lopulta tainnut mennä... Paluumatkan alussa oli ylämäkiä, jotka kaipaavat kipeästi lisäharjoitusta. Entsun vauhti hiljenee mäissä, ja lopulta se ei enää jaksa vetää ylös saakka. Lisää harjoitusta, siis. Lisäksi ongelmaa tuotti takana tuleva auto (kyytimme), joka saavutti meidät mäissä ja jota Enne sitten jäi ihmettelemään.

Tänään lenkki oli kolme kilometriä ja meni pääsääntöisesti hyvin. Heti alkumatkasta meidän piti ohittaa haukkuva pikkukoiralauma (pihalla), joka oli kovin mielenkiintoinen. Seuraava risteyskin meinasi mennä harakoille, kun Enne haaveili edelleen tuosta laumasta. Käskystä lähti kyllä oikeaan suuntaan, joten vahinkoa ei tapahtunut. Myös metsäneläimet olivat kovin kiinnostavia, ja Enne meinasi hypätä kesken matkan pusikkoon ties minkä elukan perässä. Jälleen riitti käsky palauttamaan koiran maan pinnalle. Loppumatka meni hienosti, ja pääosa matkasta mentiin laukalla (lähinnä ylämäet jälleen se ongelmakohta). Ja tietysti kuvaamassa ollutta siskoani olisi pitänyt päästä moikkaamaan...

Seuraavana treeniohjelmassa onkin siis mäkien ja ohitusten harjoittelu, ja hyvä tulee!

torstai 1. lokakuuta 2009

Suuri Metsästäjä

Eilen se sitten tapahtui.

Olimme metsälenkillä Karon ja Soran kanssa, koirat juoksivat yhdessä vapaana. Kävelimme ensin pururataa, mutta siirryimme siitä hakkuuaukealla tarkoituksenamme kiivetä aukean rinnettä ylös. Matkan varrella suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos: noin metri Enteen kuonosta lähti rinnettä ylös jänis, Enne perässään. Sora ei ilmeisesti ehtinyt nähdä koko otusta, vaan lähti Enteen perään ja tuli nätisti kutsusta takaisin. Yhtä hienosti ei käynyt Enteen kanssa, vaan se painoi täyttä päätä jäniksen perässä - ja katosi lopulta näkyvistä. Noin vartin verran sitä ehdimme etsiä, mutta onneksi poika palasi omatoimisesti ehjänä lähtöpaikalleen.

Sinänsä en ihmettele tätä käännöstä vapaanapidossa, husky ei tunnetusti ole kovin vapaana pidettävä rotu, ainakaan metsässä. Vielä kun tähän lisätään Enteen uhmaikä, ei yhtälö ollut kovinkaan yllättävä. Harmittaa silti, nyt en ainakaan hetkeen uskalla laskea koiraa vapaaksi (hirvestyksen alettua täytyisi muutenkin olla entistä tarkempi, joten parempi kulkea hihnassa ainakin toistaikseksi). Tähän kun lisätään vielä oma polvivammani, kuulostaa lenkkeily oikein kivalta!



Muuten kuluva viikko on mennyt oikein mukavasti. Maanantaina kävimme canicrossaamassa Enteen kanssa, hyvin sujui. Tiistaina oli vuorossa pyöräily, jossa Enne meni paremmin kuin koskaan ennen! Uskomaton asenne, laukkaa koko matka, työinto taivaissa. Hieno poika, tästä on hyvä jatkaa! Seuraava treeni on edessä huomenna, silloin pääsemme pitkästä aikaa taas liikkeelle kickbiken kanssa.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Seitseminen ja Helvetinjärvi

Kuten aiemmista teksteistä käy ilmi, lähdin tiistaina koululuokkani kanssa vaellusretkelle Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin. Molemmat puistot olivat uusia tuttavuuksia (netistä selvinnyttä teoriatietoa lukuunottamatta ;D).

Ensimmäinen ilta ja yö menivät kosteissa merkeissä sadealueen ylittäessä Seitsemisen. Tämä osaltaan vaikutti tunnelmaan, mutta ite olin kerrankin pakannut sadevarusteet ja loistavan makuupussin mukaan oikealla hetkellä, enkä märästä juuri kärsinyt. Keskiviikko oli mukavan aurinkoinen, mutta illan aikana lämpötila laski turhankin alas. Makuupussi pelasti onneksi jälleen yön pimeinä tunteina.

Kokonaismatka Seitsemisessä oli noin kymmenen kilometriä (ennemminkin siis retki kuin vaellus), ehkä hieman reilu. Pidempäänkin olisin kävellyt mieluusti... Erityisesti toinen telttapaikkamme (Liesijärven ranta) oli upea näky aamu-usvassa. Toki puisto muutenkin oli hienoa nähtävää, mutta monilta osin se vaikutti olevan perisuomalaista metsää - ei siis siinä mielessä mitään Suurta ja Mahtavaa (lue: erikoista) nähtävää.

Torstaian siirryimme autolla Seitsemisestä Helvetinjärvelle, jossa kävelimme noin neljän kilometrin lenkin Helvetinkolulle. Tänne täytyy ehdottomasti palata! Upeat, vaikuttavat maisemat! Valitettavasti Helvetinjärven kansallispuisto on pieni, joten pidempää reissua siellä on vaikea tehdä.

Kokonaisuudessaan hieno reissu, jolla opin taas uutta (vaatteita EI tarvi raahata kovin montaa vaatekerrallista noin lyhyelle reissulle). Seuraava yöpymisen sisältävä retki on edessä toivottavasti jo syyslomalla!


Ja lopuksi Enteen kuulumisia: Enne vietti tämän viikon vanhemmillani hoidossa, koska sen ottaminen vaellukselle olisi ollut turhan monimutkaista. Kaikki oli sujunut hyvin eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Taukoa vetotreeneistä tuo aika tietysti tiesi, mutta tänään päästään taas kickbikeilemaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Erikoisnäyttelystä ERI!

Pikapäivitys viime viikonlopun erikoisnäyttelyyn liittyen:

Enne osallistui näyttelyn junioriluokkaan. Enne sai laatumaininnan "erinomainen", tuomarina luokassa toimi Barbara Stanier Iso-Britanniasta. Enne oli lisäksi Nordysak-kennelin kasvattajaryhmässä, joka sijoittui kolmanneksi saaden KP:n.

Tässä Enteen arvostelu, sikäli kun saan siitä selvää:

"Grey sable and white boy. Excellent head with typical mischievous expression. Lovely ear set. Good front. Good, level topline. Good tuck-up. Moved well."

Ja omistaja on ylpeä! :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Vetotreenejä, leikkihetkiä, kotiutumista

Viime viikkoon verrattuna tämä viikko on sujunut oikein mallikkaasti. Enne sai uuden häkin, jossa viettää yksinoloaikansa - ja näyttää tykkäävän tästä versiosta! Kyseessä on siis suurin myynnissä oleva näyttelyhäkki (ei se perusiso, vaan jättimalli), jossa tilaa on pikkuiselle yllinkyllin. Tämän viikon aikana ei ole tuhonnut mitään, ainoastaan vähän petaillut. Enne on myös jäänyt häkkiin nätisti, mennyt makaamaan ja uskoakseni nukkunut rauhassa päivänsä. Olen antanut sille "leikkiluita" (sellaisia puristejuttuja siis), joilla on saanut leikkiä halutessaan. Enne ei ymmärrä näiden olevan syötävää, ja juuri siksi ne toimivat meillä leluina mitä mainioimmin - syöminen kun ei haittaa!

Olemme käyneet muutaman kerran pyöräilemässä, Enne tietysti valjaissa. Hyvin on mennyt, toisella kertaa menimme jo reilun kolmen kilometrin lenkin. Tuolloin matkantekoa hieman haittasi lämmin aurinko (lähtiessämme näytti sateiselta, vaan tokihan kesken matkan lämpö nousee ja nousee...). Enne kuitenkin meni kokonaisuudessaan hyvin, mutta lenkin jälkeen sen lihakset olivat selvästi jumissa. Vetämisen jälkeen juoksutin sitä vapaana ja lisäksi teimme useamman kevyen kävelylenkin illan aikana. Lihakset vertyivätkin hyvin, ja seuraavana päivänä olivat jo ok.

Eilen Enne tapasi uuden, ihanan koiratytön, Sora-akitan. Koirat juoksivat vapaana omistajien syödessä pitsaa - mikäs sen oivallisempaa lenkkeilyä ;D Siirryimme lenkin jälkeen bussilla Lahteen, ja täältä lähdemme pikapuoliin kohti Oulua ja erikoisnäyttelyä. Seuraavan päivityksen yritän ehtiä tehdä heti näyttelyn jälkeen, mutta huonolla tuurilla päivitystä tulee vasta viikon päästä. Lähden ensi viikolla vaellukselle Seitsemiseen ja Helvetinjärvelle, Enne menee Hämeenlinnaan hoitoon.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Stressiviikko takana

Enne muutti kanssani Asikkalaan viime sunnuntaina, joten tämä viikko oli melkoista häslinkiä meille. Enne stressasikin muutosta, mikä osaltaan aiheutti hankaluuksia arkeen.

Koska Enteellä on viehättävä tapa tuhota ja syödä kaikki mahdollinen yksinollessaan, rakensin sille heti alkuu karsinan, jossa se on kun en itse ole paikalla. Heti maanantaina ipanan päivä oli kuitenkin kulunut karkureissu suunnitellessa, ja olihan tuo päässytkin aitauksesta (ilmeisesti hyppäämällä yli). Tuloksena yksi tuhottu patja, kaikki omat namit mahassa, epämääräisiä tavaroita kuljetettuna epämääräisiin paikkoihin jne... Tämän seurauksena rakensin aitaukseen katon (koiran oman turvallisuuden vuoksi, se todella SYÖ mm. muovia. Katollisesta aitauksesta Enne ei sitten enää karannut, mutta stressasi silti yksinoloa.

Stressiä lievittääkseni treenasimme muutaman kerran vetämistä renkaalla. Lisäksi Enne sai uuden ystävän, Hile-huskyn. Hiskit pääsivätkin yhdessä juoksemaan koira-aitaukseen, ja kovasti tykkäsivät! Osaltaan nämä keinot rauhoittivat Ennettä, sillä torstaina hakiessani sitä mukaan patikointiretkellä (lähdimme siis luokkamme kanssa päivävaellukselle Aurinkovuorelle, aamun aluksi valmistelimme reissua ja välineitä, sen jälkeen hain Entsun mukaan), se nukkui kerällä häkissä! Eiköhän se pikkuhiljaa totu uuteen ympäristöön, ajan kanssa...

Hyvin onnistuneen vaeltelun jälkeen lähdimme kotia kohti, jälleen bussilla. Lahden linja-autoaseman henkilöstö oli aivan ihanaa, suhtautuivat koiraan todella positiivisesti. Entisenä junafanina alkaa vaaka koiran kanssa matkustettaessa kallistua vakaasti bussien puolelle!

Perjantaina pidimme lepopäivän rankan viikon päätteeksi. Enne vaikutti oikein tyytyväiseltä muutaman korttelin pikkupissatuksiin, pihallakin se vain makasi riehumisen sijaan. Ensimmäistä kertaa koko viikkoon se myös söi kunnolla, Asikkalassa on tuntunut syövän vain sen, mitä on aivan pakko (lukuunottamatta maanantaina hervotonta namisatsia).

Tänään aloitimme aamun kickbikeilemalla. Enne meni todella hienosti, veti laukalla koko matkan ja kuunteli käskyjä. Puolessa välissä pidimme lyhyen tauon, jonka aikana huomasin, että pikkuisen maha on aivan sekaisin. Hienosti kuitenkin teki töitä, nyt katsotaan oliko maha vain hetkellisesti sekaisin, vai vaatiiko pidempää lepojaksoa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Kickbike + Match Show

Eilen illalla kävimme Entsun kanssa kickbikeilemassa. Matka oli muutama hassu kilometri (emme ole juuri vetoharrastusta päässeet aloittamaan, joten matkat pidetään tässä vaiheessa lyhyinä). Noin tunti ennen lähtöä juotin Enteen (tonnikalaa ja puoli litraa vettä), hyvin upposi. Itse lenkki meni mukavasti, Enne tosin ei ihan hahmota eri askellajien ja vetämisen yhdistämistä. Toisin sanoen se juoksuu laukalla kunnes väsyy, ja sen jälkeen ei oikein osaa edetä ravilla oikein. Laukalle nostaessa jatkaa vetämistä taas innoissaan. Mutta eipä tuo ole ollutkaan kuin kolme kertaa valjaassa, joten tämä sallittakoon vielä ;) Kokonaisuutena lenkki meni hyvin, mutta pimeys hieman häiritsi keskittymistä - me kun emme ole aiemmin edes lenkkeilleet kunnon pimeässä, ja Enne tätä hieman hämmästeli. Tyytyväinen olen kuitenkin pienen suoritukseen!

(Aiemmasta päivityksestä taisi unohtua, että kävimme ajamassa Suvin, Kuisman ja Dooriksen kanssa. Dooris ja Enne vetivät rollaattoria ja Kuisma kickbikea. Myös tällöin Enne osoitti taipumusta rekikoiraksi ja kiskoi hyvällä asenteella koko matkan.)

Tänään olimme elämämme ensimmäisessä match showssa. Enne oli kuin sähikäinen ja sen keskittymiskyky oli olematon: ympärillähän oli koiria ja koko ajan tapahtui jotain! Pikkuhiljaa otus kuitenkin rauhoittui, ja kehään päästessämme seisominen onnistui jo kohtuullisesti (juostessa piti tietysti edelleen yrittää edetä mahdollisimman nopeasti). Hampaiden katsominen onnistui jotenkuten, mutta muun tutkimisen ajan Enne ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan. Tuloksena sininen nauha ja kommentti "se on niin kuikelo urokseksi, vaikka tietysti kehittyy vielä" (tämähän on täysin totta). Sinisten kehässä Enne ryhtyi showkoiraksi, seisoi häntä heiluen ja juoksukin alkoi muistuttaa ravia eikä ramman kengurun yritystä päästä eteenpäin. Lopputulos sinisten neljäs, hyvä Enne!

Kahden viikon päästä on erikoisnäyttely, jonne ipana on ilmoitettu. Tämä mätsi toimi harjoituksena sitä varten, ja lisäksi antoi monia ideoita ja toimintaohjeita itselleni. Enne selvästi täytyy saada rauhoittumaan ennen kehää (kunnon aamulenkille siis!) ja ottaa kehän laidalle heti aamusta - Enne on junioriluokassa, joten pääsee esiintymään melko aikaisin. Josko nämä vähän rauhoittaisivat ja ne korvat löytyisivät heti kehään mentäessä...

perjantai 4. syyskuuta 2009

Reilun viikon tapahtumat pähkinänkuoressa

Omasta nettipimennostani johtuen en ole päässyt päivittämään blogiin kaikkia uusimpia tapahtumia. Tässä siis lyhykäisyydessään joitakin paloja menneeltä viikolta (tai reilulta).

Viime viikonlopun vietimme Enteen kanssa Lahdessa Tommin luona. Matkasimme kaupunkiin bussilla (Entsun ensimmäinen kerta bussissa, ainakin minun kanssani). Alkumatka meni ihmetellessä, mutta jo vartin jälkeen ipana rauhottui nukkumaan. Vartti ennen Lahtea makasi kyljellään umpiunessa - hieno poika! Myös sopeutuminen uuteen yöpaikkaan sujui mainiosti, ja ensimmäinen yö meni rauhallisissa merkeissä. Mukana oli näyttelyhäkki Enteelle, mutta lopulta en sitä sinne laittanutkaan, kun pieni rauhoittui niin nätisti pienelle matolle.

Viikonloppu meni enimmäkseen kaupungilla kierrellessä ja maisemia katsellessa. Enne sopeutui nätisti kulkemaan keskustassakin, testattiin myös eläintarvikeliikkeissä ja parkkihallissa käynti. Molemmat sujuivat hyvin. Valitettavasti lauantaina Enne kuitenkin astui lasiin ja sai siten haavan etutassunsa polkuanturaan. Varmuuden vuoksi kävimme tarkastuttamassa koiven päivystävällä eläinlääkärillä, mutta onneksi lasia ei ollut mennyt anturan sisään ja pystyimme jatkamaan lenkkeilyä samaan tapaan jo heti lääkäriltä vapauduttuamme (tähän väliin sanottakoon, että Enne itse ei näyttänyt juuri välittävän koko lasinsirusta, siksi uskalsin jatkaa matkaa - tietysti tarkkailen koiran käytöstä koko ajan).

Kotimatkan kulkuvälineemme oli juna, jossa haastetta toi eläinvaunun muut koirat. Onhan se varmasti kivaa koiralle, jos sen kanssa leikitään näyttävästi vaunussa, mutta kanssamatkustajille ei niinkään... Samassa vaunussa siis erän tyttö päätti aloittaa leikin oman koiransa kanssa, ja siitähän Enne vasta innostuikin.


Nyt maanantaista torstaihin Enne oli hoidossa vanhemmillani, sillä aloitin itse opiskelut toisella paikkakunnalla. Ensi viikoksi Ennekin pääsee jo mukaan uuteen paikkaan. Saa nähdä, miten sopeutuminen sujuu!


Olemme edellisen blogitekstin jälkeen lenkkeilleet muutaman kerran vapaana, edelleen sujuu mitä loistavimmin. Enne ei ole lähtenyt hevosten jalkoihin eikä epämääräisten rytinöiden perään metsään, joten saan yhä olla ylpeä pikkuisesta!

Huomenissa voisin koittaa saada kuvia Lahden reissusta tännekin.

tiistai 25. elokuuta 2009

Ihana Enne!

Kävimme tänään metsälenkillä Entsun kanssa. Lähdin matkaan tarkoituksenani antaa mukulan juosta vapaana - ensimmäistä kertaa yksin. Aiemmin olen antanut Enteen juosta irti vain Suvin ja hänen koiriensa seurassa, sillä Enne tarkkailee muuta koiralaumaa tarkasti eikä ole osoittanut minkäänlaista halua jäättää laumaa. Koska yhteislenkkien sopiminen ei aina ole helppoa ja toisaalta halusin nähdä, miten Enne toimii ollessaan kahdestaan minun kanssani irti.

Lenkiksi valitsin meille melko tavallisen metsälenkin, jossa ei juurikaan kulje muita ihmisiä. Alkumatkan (metsäautotietä) kuljetin Ennettä hihnassa, sillä viereisellä golf-kentällä oli pelaajia, enkä halunnut Enteen ainakaan sinne säntäävän. Polulla päästin sitten poitsun irti, ja tokihan se nautiskeli vapauden hurmasta - mutta tarkkaili hienosti koko ajan, missä minä menen ja palasi tarkistamaan, että olen mukana.

Sama jatkui koko matkan, muutaman kerran Enne lähti selvästi kauemmas, mutta palasi kuitenkin kohtuu pian takaisin. Kerran se lähti turhan pitkälle, ja pelästyneenä yksinäisyydestään juoksi ohitseni (odotin metsän puolella), sain todella käyttää ääntä että koira tajusi, missä olin. Sen jälkeen tarkkaili vielä tarkemmin, että menemme yhtä matkaa. Vastaan tuli myös joukko armeijalaisia, jotka Enne näki huomattavasti ennen minua. Sattuivat tulemaan juuri sopivasti vastaan ylämäen ja mutkan jälkeen, joten en nähnyt eteen lainkaan. Päästyäni näköetäisyydelle Enne kuitenkin odotti nätisti usean kymmenen metrin päässä ihmisistä ja odotti ohjeita toimintaan. Kutsuin luokse, Enne tuli hienosti, ja hihnassa menimme ohi (lähinnä siksi, ettei vahinkoja pääse sattumaan - Enne kyllä osaa ohittaa ihmiset ilman ongelmia). Hetken aikaa pidin Ennettä kiinni muiden vastaantulijoiden mahdollisuuden vuoksi, mutta lopulta annoin sen taas juosta vapaana.

Varsin turha blogiteksti, mutta olen niin kovin ylpeä pienestä, toivottavasti jatko menee yhtä mallikkaasti! Tässä vielä muutama kuva lenkiltä:











Ja kuvissa päällä heijastinliivi, jonka laitoin varmuuden vuoksi, jos kaikki ei olisikaan mennyt ihan putkeen...

maanantai 17. elokuuta 2009

Leiriviikonloppu ja peltoleikkiä

Viikonloppuna oli VUL:n nuorten leiri, jossa olin itse järjestäjänä ja ohjaana. Enne tietysti lähti mukaan testaamaan leirielämää ensimmäistä kertaa. Koska viikonloppu oli tapahtumarikas, palaan tässä tekstissä vain Enteen kannalta merkittävimpiin seikkoihin.

- ketju: Koska leirimökkiimme ei saa tuoda koiria, ovat koirat ketjuissa ulkona. Ennekin joutuin ensimmäistä kertaa kytketyksi vaijeriin. Suvin kanssa pohdimme parasta kiinnitystapaa mukulalle ja tulimme siihen tulokseen, että yksittäinen vaijeri Suvin lauman lähellä on paras vaihtoehto. Aika ketjussa meni vaihtelevasti, Enne osasi olla rauhallisesti ja nätisti, mutta toisaalta oma kulkemiseni ketjupaikan lähistöllä aiheutti välittömästi huutokonsertin.

- autossa nukkuminen: Öitä en halunnut pitää Ennettä ketjussa, vaan siirsin sen näyttelyhäkkiin autoon. Myös Suvin veteraanit nukkuivat kopeissa autossa, joten yksin Enne ei joutunut nukkumaan. Yöt sujuivat nätisti, häkissä olleet peitot olivat ehjiä (eli tuhoja ei tullut) ja Enne oppi nopeasti, että häkissä on tarkoitus nukkua.

- stressi: Alkuun Enne stressasi leiripaikkaa ja sen monia koiria kovasti. Pikkuhiljaa stressi kuitenkin laantui ja Enne alkoi olla normaali oma itsensä. Stressi ilmeni lähinnä älyttömänä sähläämisenä, kontaktivaikeuksina ja päättömänä säntäilynä.

- Kickbike: Testasimme ensimmäistä kertaa Enteen kanssa Kickbiken. Käytössä olivat samat valjaat, joita käytämme juostessa, eli en odottanut jatkuvaa vetoa vaan lähinnä halusin purkaa Enteen energiaa ennen yötä. Pieni kuitenkin oivalsi heti, että tarkoitus on mennä kovaa! Niinpä menimme koko (lyhyen) matkan laukalla ja liina kireällä. Omistaja oli ylpeä, taas kerran :)

- huskyvaljaat: Upeasti menneen Kickbike-reissun jälkeen päätin ottaa riskin ja testata juoksua Enteen janssa huskyvaljaissa. Mukulahan ei ole ennen ollut huskyvaljaissa, joten en tiennyt miten vetäminen luonnistuisi oikeasti. Ensin lähetimme matkaan kaksi valjakkoa, sen jälkeen lähdin matkaan perässäni toinen husky Kickbikella. Koska valjakot olivat jo ehtineet sen verran kauas, ettemme enää nähneet niitä, epäilin Enteen vilkuilevan takana tulevaa koirakkoa. Vaan toisin kävi - Enne kohdisti kaiken tarmonsa vetämiseen (joka tosin ensin suuntautui enemmänkin ylös- kuin eteenpäin, mutta nopeasti tuo tajusi oikean tekniikankin). Lopetimme parhaalla hetkellä, Enteen vielä vetäessä innolla. Seuraavan kerran huskyvaljaat testataankin valjakossa...

- koulutus ja uudet asiat: Muutaman kerran harjoitin Enteellä ihan perusasioita (sivulle tuloa, maahanmenoa, "täällä"-käskyä), koska näiden tekeminen muiden koirien läsnäollessa on ollut ongelmallista. Ylipäänsä Enne ei malta ottaa kontaktia, vaan säntäilee joka suuntaan. Nyt se ilmeisesti ehti tottua leiriympäristöön, sillä - Suvin sanoja mukaillen - se oli kuin labradori toteuttamassa käskyjäni häntä heiluen. Pääsimme testaamaan myös verijälkeä sekä treenaamaan näyttelyihin. Verijäljellä Enne oli turhan kärsimätön eikä malttanut alkuun millään keskittyä tekemiseen kunnolla. Loppujälki meni kuitenkin nätisti ja pääsimme loppupisteeseen syömään makkaranpalat. Näyttelykoulutuksessa Enne vihdoin ymmärsi, mitä "seiso" tarkoittaa. Edelleen täytyy treenata ja paljon, hampaiden katsominen on aivan hakusessa, samoin juokseminen on melko mielenkiintoista aika-ajoin...


Tänään kävimme Suvin kanssa parin tunnin lenkillä, johon sisältyi myös pelto-osuus. Olin päättänyt jo etukäteen, että autiolla pellolla päästän Enteen juoksemaan vapaaksi. Normaalioloissa en ole uskaltanut koittaa vapaanaoloa, mutta koiralauman ollessa mukana halusin koittaa, miltä vapaus maistuu. Mieluustihan tuo juoksi, osan aikaa yksin ja osan aikaa Kuisman kanssa. Nätisti tarkkaili meidän muiden liikkeitä ja kävi välillä kädellä asti tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Hienoa!

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Juoksulenkki ja ampiainen

Tänään oli vihdoin hieman viileämpi ilma, joten päätin lähteä juoksulenkille Enteen kanssa. Kotoa lähtiessämme pieni tihkusade viilensi ilmaa mukavasti, mutta juoksupaikalle päästyämme alkoi aurinko paistaa! Enne kuitenkin oli täynnä virtaa, joten lyhensin lenkkiä ja lähdimme matkaan lämmöstä huolimatta. Hyvin mukula meni, vain lopussa alkoi vauhti hyytyä. Ainoaksi ongelmaksi muodostuivat linnut, joita Enne mieluusti olisi jahdannut enemmänkin. Muutaman kerran jälkeen alkoi kuitenkin uskoa sanallista kieltoa - ja mitä loistavinta treeniä tuo oli. Hevosesta huolimatta selvisimme kunnialla takaisin oikeaan paikkaan.

Kotona annoin Enteen oleskella pihalla ja syödä muutaman palan läskiä. Hetkeksi käänsin katseeni, ja johan alkoi tapahtua: seuraavaksi näen maassa ampiaisen ja Enteen, joka tuijottaa turhan kiinteästi kyseistä otusta - kolmella jalalla seisten. Kutsusta tuli luokse neljällä jalalla, joten ajattelin kyseessä olleen väärä hälytys. Sisällä tarkempi tutkimus kuitenkin paljasti turvonneen "patin" etujalassa, toisin sanoen ampiainen olikin ehtinyt pistää Ennettä. Ilta sitten tarkkailtiin poikaa, mutta eipä tuo vaikuttanut mitenkään normaalista poikkeavalta. Kävin kävelemässä vielä pienen lenkin Enteen kanssa, eikä tuolloinkaan ilmennyt mitään ongelmia. Hieman tavallista löysemmin koira mielestäni käveli, jotenkin tehottoman näköisesti, mutta se johtunee juoksulenkistä ja sen tuomasta rasituksesta. Tietysti vielä yön yli seurailen Enteen vointia, ettei muutoksia tapahdu (pistosta tosin on jo useampi tunti, joten eiköhän oireet olisi tulleet jo).

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Koiranomistajan onnen hetkiä

Sain aamulla kutsun lähteä Tommin ja parin hänen kaverinsa kanssa mökkeilemään päiväksi. Koska myös Enne kutsuttiin mukaan, ei asiaa tarvinut kovin kauaa miettiä - matkaan lähdettiin puolenpäivän aikaan suuntana Torvoila. Ohjelmassa oli kalastusta (omalla kohdallani vastineena lenkkeilyä Enteen kanssa), grillausta, saunomista, uimista ja oleskelua. Tässä hyvin epäjohdonmukainen ja mutkikas kertomus reissusta:

Ennen lähtöä olin vähän huolissani, sillä Enne ei kovin helposti rauhoitu vieraaseen paikkaan, vaan riekkuu yliväsyneenäkin niin pitkään kuin energiaa suinkin riittää. Useamman tunnin mittaisilla reissuilla tämä on melko rasittava piirre, vaikkei Enne varsinaisesti ketään häiritsekään. Kuitenkin leikkiessään ja tutkiessaan ympäristöä sitä täytyy pitää silmällä - käytännössä siis oma rentoutuminen on hyvin vähäistä.

Mökille päästyämme lähdimme lähes saman tien lenkille muiden suunnatessa kalaan. Kuljimme alkuun tietä pitkin, mutta koska tiesin, että kyseisessä paikassa ei ole mahdollista kulkea ympyrää (ts. takaisin täytyy siis tulla samaa reittiä), jätimme tien melko pian ja siirryimme metsän puolelle. Ajattelin, että metsässä kulkiessa Enne saa haistella ja tutkia ympäristöä eri tavalla kuin tiellä ja samalla väsyy huomattavasti tehokkaammin. Kuljimme metsässä jonkun matkaa melko haastavassa maastossa, sen jälkeen jatkoimme matkaa tietä pitkin. Pian siirryimme takaisin metsään, tällä kertaa pääsimme alkumatkan metsäautotietä, sen jälkeen jatkoimme vanhoissa traktorin jäljissä ja lopulta rämmimme umpimetsässä. Maasto oli vaihtelevee, metsästä niittyjen kautta kivikkoisiin hakkuuaukeisiin. Pidin vauhdin kohtuullisen rauhallisena, ettei Enne juostessaan satuta jalkojaan. Pieni suoriutui hienosti vaikeistakin kohdista ja kuunteli upeasti, olisi ollut kiva nähdä sen toimintaa myös vapaana. Kaikenkaikkiaan melko rankka lenkki, vaikka Enne kevensikin tunnelmaa metsästämällä sammakoita ja muita öttiäisiä häntä heiluen.

Ilma oli melkoisen lämmin, joten palattuamme mökille valtasimme uimarannan ja kahlailimme yhdessä vedessä. Enne huvitti itseään nostelemalla kiviä järven pohjasta. Ilmeisesti kivet eivät kuitenkaan olleet kovin mukavia suussa, sillä pian aktiviteetti vaihtui uuteen: painetaan kuono pinnan alle, puhalletaan, palataan pintaan ja pyydystetään syntyneitä kuplia. Silmät eivät saaneet kastua, muuten kuonoa saattoi pitää pinnan alla yllättävän pitkiäkin aikoja! Tämäkään huvi ei innostanut kauaa, joten seuraavana vuorossa oli aaltojen jahtaus: juostaan pitkin rantavettä suu auki ja koitetaan ehtiä saada aalto suuhun ennen sen iskemistä rantaan. Lopuksi kiskotaan kaisloja rantavesistä, kaivetaan hiekkaan kuoppa ja vihoviimeiseksi mennään kuoppaan nukkumaan. Kyllä oli onnellinen koira sen jälkeen!

Metsälenkin ja kalaretken jälkeen alkoi nälkä vaivata ihmisväkeä. Enne lepäili rauhassa grillauksen ajan, aloittaessamme syömisen annoin sille luun. Nätisti poika pysyi luunsa kanssa eikä tullut tapojensa mukaan kerjäämään. Grillailun jälkeen Enne malttoi jopa nukkua hetken, hienoa edistystä! Lopulta pääsin jopa käväisemään saunassa muiden vahtiessa pientä, eikä mökki ollut vaurioitunut palattuani ;)

Saunan jälkeen kävin järvessä uimassa - Enteen otin tietysti mukaan. Rohkeasti poika kahlasi kaulaan saakka, mutta ei oikein osannut lähteä uimaan pidemmälle. Kannoin sen muutaman askeleen päähän ja laskin veteen. Ensin Enne oli hämillään ja kiipesi takaisin syliin, mutta lopulta ui rantaa kohti. Kun jalat osuivat pohjaan, se kahlasi takaisin niin syvälle kun pystyi. Tämän jälkeen se kääntyi ympäri niin, että ui muutaman vedon. Kaksi kertaa sama toistui, ja kyllä oli iloinen ja hepuloiva koira hihnassa sen jälkeen! Mökin kuistillakin veti vähän rallia, hetken kuluttua rauhoittui kuitenkin makaamaan ja lepäämään.

Automatkan kotiin Enne nukkui. Oli kyllä rauhallinen koira kotona illalla...

Kaikenkaikkiaan loistava päivä. Olen todella ylpeä Enteestä, tuo vieraassa paikassa rauhoittuminen muuttui kerta heitolla täydellisesti. Nyt vaan lisää treeniä...

maanantai 3. elokuuta 2009

Citylenkki ja agilitya

Nyt tullaan päivä myöhässä, tässä siis eilisen tapahtumia.

Koska suunnitelmissamme on lähteä syyskuussa pidettävään SHS:n erikoisnäyttelyyn, harjoittelu on hyvä aloittaa riittävän ajoissa. Tällä hetkellä kun käyttäytyminen näyttelyhihnassa on yhtä rodeohyppelyä, korahtelua ja kiljahtelua. Tästä johtuen päätimme Suvin kanssa pitää yhteisharjoitukset, jotta saamme heti alkuunsa tuntua oikeasta kehätoiminnasta (juupajuu). Puolenpäivän aikaan Suvi sitten saapuikin mukanaan Pimu. Neljän koplana lähdimme ensin kävelemään keskustaan, jotta koirat pääsisivät kulkemaan vilkkaammilla reiteillä ja näkemään ihmisiä. Enne kulki ilman ongelmia, sen kanssa tosin ollaankin kuljettu vaikka ja missä, eikä ongelmia ole ennenkään ollut. Piipahdimme myös koirapuistossa, mutta koska koirat eivät innostuneet leikkimään, lähdimme kävelemään takaisin päin.

Lenkki väsytti koirat sopivasti - mikäs sen oivallisempaa ennen näyttelyharjoituksia. Kerrankin jopa Enne jaksoi juosta nätisti (ainakin nätimmin kuin yleensä) eikä pomppinut kuin päätön jänis. Pientä teatteria se kyllä jaksoi pitää yllä - kuristuspannan kiristyessä se kiljui kuin syötävä, selvästi panta yritti kuristaa sen täysin. Myös seisominen alkoi vähitellen onnistua, tässä vaiheessa en vielä tuijottanut jalkojen paikkoja tms. vaan keskityin siihen, että Enne seisoi neljällä jalalla (istuminen on huomattavasti tehokkaampi keino saada herkkuja). Olimme Suvin kanssa tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka treenattavaa vielä jäikin.

Illalla oli vuorossa agilityhetki kahden kaatosateen välissä. Tällä kertaa harjoituksen kohteina olivat putki, A, kepit, muuri, hyppy, keinu ja rengas. Näistä muurin otimme vain kerran, joten sitä ei voi edes sanoa varsinaiseksi harjoitukseksi. Rengasta harjoittelimme samalla tavalla kuin viimeksi, hyvin sujui. A ei myöskään tuottanut mitään ongelmia, nyt pitäisi vaan pikaisesti päättää kontaktien opetustapa, ennen kuin vauhti alkaa kiihtyä liikaa ja opetus on myöhäistä...

Keppejä harjoittelimme ensimmäistä kertaa. Ilmeisesti niiden tarkoitus ei täysin valjennut Enteelle, kovasti se heilutti häntää ja yritti saada namia kädestä, mutta itse pujottelu jäi vähemmälle huomiolle. Ajan kanssa varmasti aukeaa sekin.

Keinua otimme jälleen Annin avustuksella. Ensimmäisellä kerralla otimma rauhallisen laskun samalla, kun syötän herkkuja. Tuntui kuitenkin, ettei Enne edes huomannut keinun liikettä nameilta, joten toisella kerralla annoin herkun kontaktilla, sitten johdatin Enteen keinun puoliväliin ja siitä hitaasti muutaman askeleen eteenpäin. Anni hidasti laskua. Palkkaus jälleen alakontaktilla. Edelleen jäi kuitenkin tunne, ettei Enne ihan tainnut ymmärtää, mistä oikeastaan oli kyse. Täytyy tätäkin miettiä seuraavaa kertaa varten.

Hyppytreeni menikin sitten kunnon säätämiseksi. Syystä x Enne päätti alittaa rimat, ja siinä kaiken säädön keskellä se ilmeisesti kalautti tassunsa esteeseen. Hetkellisesti hyppäsi sydän kurkkuun, kun koira kannattelee toista etujalkaansa eikä laske painoa lainkaan sen varaan. Kauhukuvat kiisivät silmissäni, mutta jollain ihmeen keinolla järki vei voiton. Tutkin tassun: ei arista, ei turvotusta, ei mitään. Istutin koiran ja palkkasin. Ja kas, yhtäkkiä sillä onkin taas neljä jalkaa! Ei ontumista tai muutakaan outoa - ja mikä parasta, ei pelkoa estettä kohtaan! Otimme vielä yhden hypyn, tällä kertaa to-del-la matalan (25 cm muistaakseni), jonka hyppäsi hienosti. Hyppytreeni loppui tähän onnistuneeseen suoritukseen.

Putki oli todella positiivinen yllätys! Viimeksi Enne meni sen pelottomasti, mutta tällä kertaa meni sisään ohjauksesta ja juoksi vauhdilla läpi. Ensimmäisen kerran jälkeen otettiin niin, etten itse juossut putken päähän saakka, vaan koiran tullessa ulos kutsuin sen sivulle. Vauhdin ja innon ylläpitämiseksi juoksin karkuun, Enne seurasi hienosti. Muutama toisto eri tavoilla, joka kerta meni hienosti vauhdilla. Tästä olen ylpeä!

Lopuksi päästettiin Enne ja Huuru vielä juoksemaan keskenään. Enne nautti, kun joku oikeasti juoksi sen kanssa. Tämä lysti tosin loppui lyhyeen, ukkosella kun ei kovin mielellään seiso avoimella kentällä, jonka keskellä menee sähkölinja ;)

lauantai 1. elokuuta 2009

Kotitreenejä

Pitkästä aikaa päätin treenailla näyttelykäyttäytymistä Enteen kanssa. Tuo kun ei yhtään tykkää näyttelyhihnasta ja sen mukanaan tuomasta sivistyneestä käytöksestä - tai lähinnä siitä, että vaadin ko. käytöstä. Ipana kuitenkin osoitti jälleen kerran, ettei ole aivan toivoton tapaus, muutama ihan nätti seisonta saatiin aikaan, ja lopulta juokseminenkin sujui lyhyen matkaa hyvin. Treeniä vaan, kyllä siitä vielä esiintyjä tulee!

Lisäksi otimme muutamia sivulletuloja ja paikallamakuita pihalla. "Sivulle" alkaa vihdoin käskynä valjeta, oikea paikka on edelleen hakusessa, mutta nyt Enne tietää jo, että vasemmalle puolelle pitäisi tulla istumaan. Valmiiseen asentoon joudun edelleen ohjaamaan, mutta eipä tuota olla harjoiteltukaan kuin muutamia yksittäisiä kertoja. Paikallamakuu oli sitten ihan uusi juttu, jonka toimimisesta ei ollut mitään takeita. Enne kuitenkin malttoi kuunnella ja toimia käskyjen mukaan - tuloksena kolme hienoa makuuta! Ensimmäisessä peräännyin muutaman askeleen katsoen koko ajan koiraan. Kun Enne ei edes yrittänyt karata ylös tai sählännyt muuten, otin kaksi makuuta kävelemällä normaalisti koirasta pois päin, kääntymällä ja pysymällä paikallani hetken. Hienosti odotti! Matka ja ajat tietysti olivat lyhyitä, mutta tältä pohjalta niitä on hyvä lähteä pidentämään.

Lopuksi testasin vielä uutta palkkausta. Tähän asti palkkana on aina ollut herkku, mutta koska Enne rrrrakastaa hampaiden käyttöä, ajattelin patukan repimisen toimivan mahdollisesti senkin. Ensin riehutin Ennettä muutaman kerran patukan kanssa - syttyi todella! Sen jälkeen otimme muutaman simppelin liikkeen, maahanmenoa ja istumista, palkkana repimisleikki. Vaikutti toimivan. Sivulletulossa taas keskittyminen meni harakoille, kun ei koko ajan nähnyt patukkaa, jonka tiesi olevan kädessäni. Ohjauksella sekin onnistui. Seuraavalla kerralla täytyy koittaa saada patukka jotenkin salamyhkäisesti mukaan, ettei tuo koko ajan vahtaa käsiä ja odota lelua. Voisi koittaa vaikka sekaisin palkkausta patukalla ja herkuilla, josko sitten näkisi selvemmin kumpi toimii.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Rankka ilta

Eilen lähdimme ensimmäistä kertaa pieneen, kavereiden keskiseen illanviettoon yhdessä Enteen kanssa. Lähdimme reissuun vasta yhdeksän jälkeen, joten illan ohjelma oli melko normaalista poikkeava - yleensä kun Enne on yhdeksän aikaan jo yöunilla. Kävimme pienellä lenkillä purkamassa suurimmat energiat ennen vierailua. Pihassa Enne otti rapsutuksia vastaan, leikki Annin antamalla puruluulla ja omenoilla, jahtasi perhosia... Malttoi se hetkiseksi rauhoittuakin, mutta lopulta väsymys alkoi viedä voiton ja epämääräinen riehuminen lisääntyä. Koko ajan Enne kuitenkin käyttäytyi nätisti, ei piipannut eikä säätänyt mitään turhia. Täytyy sanoa, että tuo hiljaisuus on yksi sen parhaita piirteitä, Enne ei todellakaan piippaa turhan takia, vaikka koko ajan ei niin kauheasti tapahtuisikaan. Se ei myöskään stressannut tai jännittänyt uutta, erilaista tilannetta, vaan leikki ihan samaan tapaan kuin kotonakin. Taas sain olla ylpeä pienestä! Aamulla kyllä sitten olikin väsymystä havaittavissa, Enne heräsi vasta kymmenen jälkeen kun itse raahauduin ylös sängystä!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Päivävaellus Evolla

Väsynyt, mutta onnellinen - tämä ilmaisu kuvaa Enteen tilaa tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Tämän tilan saavuttamiseen tarvittiin vain päivävaellus Evolla hyvässä seurassa. Lähdimme matkaan Suvin ja Vilin kanssa tarkoituksenamme kulkea Pitkäniemenjärveltä Sorsakolulle, vaan kuinkas kävikään...

Alkuun matka sujui mainiosti teitä ja polkuja pitkin, kunnes huomasimme puissa olleiden opasteiden loppuneen. Jatkoimme kuitenkin matkaa, sillä "emme olleet voineet poiketa reitiltä". Tullessamme risteykseen, jossa edelleenkään ei näkynyt merkkiäkään opasteista, kaivoimme kartan esiin ja aloitimme paikannuksen. Eihän siitä mitään tullut, kun vastakulkemamme matka oli varsin mitäänsanomaton vailla erityisiä maamerkkejä. Eteenpäin siis, ainahan sitä takaisin pääsee! Suvilla oli tunne, että meidän tulee jatkaa oikealle, ja koska itse en ollut kartalla edes ajatuksen vertaa, suuntasimme oikeaan. Hetkisen kuluttua tulimme uuteen risteykseen, jossa Suvi huomasi kantarelleja vailla kerääjää. Niinpä jatkoin kartan tutkimista Suvin kerätessä sieniä - lopputuloksena pussillinen syötävää Suville ja meidän sijaintimme! Johan alkoi matka luistaa, kun tiesimme mihin kulkea! (tosin, olimme kulkeneet Sorsakolulta pois päin jo pidemmän aikaa, joten edelleen on hämärän peitossa, missä menimme vikaan)

Jatkoimme matkaa metsässä ja teillä päämääränämme Syrjänalusen laavu ja nuotiopaikka. Melko nopeasti pääsimmekin perille, juotimme (ja uitimme, vahingossa tosin) koirat (sekä Suvin) ja aloitimme makkaroiden grillauksen. Koirat saivat siankorvat syödessämme, lopputuloksena kaksi ihmistä mahat täynnä ja kaksi energialatauksen saanutta koiraa. Syrjänalusesta emme kauaa kulkeneet takaisin Pitkäniemenjärvelle, josta palasimme takaisin kotiin.

Yleisesti Evosta: reittejä on suurimmaksi osaksi miellyttävä kulkea myös koiran kanssa, ainoastaan kapeille, kivisille ja jyrkillä poluilla kovasti vetävä koira voi hankaloittaa matkantekoa. Osa teistä oli huonossa kunnossa, eikä niille näytetä tekevän mitään (samat tiet olleet samassa kunnossa jo vuosia). Ja ne opasteet... niitähän ei ole (vertailukohteena minulla Oulanka ja Suvilla Ruunaa).

Mukava reissu joka tapauksessa, tällaisia päivän tai kahden vaelluksia lähimaastoon voisi tehdä useamminkin! Seuraavaa retkeä jo suunniteltiinkin, suuntana näillä näkymin Torronsuon kansallispuisto Tammelassa. Ja mukaan lähtevät tietysti myös koirat!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Agilityn ensiaskeleet

Tänään Enne pääsi ensikertaa testaamaan taitojaan agilityradalla, kun pidimme Annin kanssa omat pienet huskytreenit. Otin Enteen kanssa ensin yksittäisiä esteitä (putki, A, hypyt, keinu, rengas) ja kaikki sujui hienosti.
Putkea olimme testanneet jo aiemmin pienemmällä putkella pihassa. Ei ongelmaa. Nyt Enne oppi menemään putkeen ohjauksesta eikä vaatinut ketään pidättelemään sitä putken päässä. Harjoittelimme vain suoraa putkea, ensi kerralla voisi ottaa jo vähän kaartakin.
Keinua otimme helpotetusti, ts. Anni kannatteli keinun päätä ja laski sen hitaasti alas. Enne tosin keskittyi lihapulliin niin, ettei tainnut huomata koko toisen pään laskeutumista. En ottanut erityisiä pysähtymisiä kontakteille, vauhti oli rauhallinen muutenkin.
Myös A meni hienosti, ensitestien jälkeen laitoin näyttävästi namin ylösnousun kontaktille vauhdin hidastamiseksi, alastulossa palkkasin useasti.
Hypyissä täytyy heti alkaa opetella ohjaustekniikkaa, joka sopii Enteelle. Hyppää kyllä hienosti, kunhan päätyy siihen esteen luo. Lopulta otettiin kahtakin estettä putkeen, hyvin sujui. Paljon on kuitenkin harjoittelemista vielä...
Rengasta otin matalalla, houkutellen Enteen namilla sen läpi. Ei epäröinyt eikä yrittänyt mennä vääristä raoista. Hyvähyvä!

Mietittävää itselle: kontaktit menevät hyvin yksittäisinä esteinä. Niiden kanssa tulee kuitenkin melko varmasti ongelmia, jahka vauhtia alkaa kertyä enemmän. Myöskään tuo namien viljely esteille ei pidemmän päälle ole mielestäni toimiva ratkaisu, ettei koira ala aina etsiä ruokaa. Annin treenailua seuratessa mietin, josko sitä pitäisi itsekin opettaa koira makaamaan kontakteille. Muutama harjoituskerta varmasti valaisee ajatuksia huomattavasti, vaikka tietenkään asian kouluttamista ei kannattaisi venyttää pitkälle eteenpäin. Lisäksi ohjausta täytyy miettiä muutenkin, tällä hetkellä Enne seuraa enimmäkseen namia eikä niinkään ohjaustani. Suunnitelmissa onkin testata, toimisiko patukkaleikki tuon otuksen kohdalla palkkana. Yllättävän hyvin kyllä irtosi nameista, joten ehkä ajan kanssa oppisi katsomaan ohjausta herkuista huolimatta. Katsotaan, katsotaan...

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Leikkimielistä lenkkeilyä ja kavereita kylässä

Eilen kävimme jälleen juoksulenkillä Enteen kanssa. Ilma oli mukavan viileähkö sateen jäljiltä, ja lenkki meni mainiosti. Testissä oli myös Suvilta lainatut valjaat, vanhat olivat onnettomat juoksulenkeillä. Nämä testikappaleet toimivat huomattavasti vanhoja paremmin, vaikka eivät ihan täydelliset olleetkaan. Koska emme harrasta varsinaista canicrossia, valjaat kuitenkin toimivat hyvin, kunnes poika tuosta vähän saa massaa. (Meillä juokseminen tarkoittaa käytännössä reipasta ravia liina kireällä, vetää ei kuitenkaan varsinaisesti tarvi. Toisinaan Enne intoutuu laukkaamaan ja vetämään, mikä on sekin ok. Tällä hetkellä etenemme siis melko pitkälti Enteen halun ja jaksamisen mukaan - toimii mainiosti!) Ihmisten ohitukset menivät hyvin, samoin pyöräilijöiden. Lopussa testasin huvikseni "kiri" käskyä, ja pieni osasi senkin mallikkaasti!

Tänään olimme taas yhteislenkillä Suvin kanssa, tällä kertaa mukana olivat koirista Enne, Kuisma, Dooris ja Vili. Alkuun kävely oli melkoista kilpajuoksua, mutta melko pian koirat rauhoittuivat kulkemaan nätisti. Lenkin jälkeen olimme hetken aikaa pihassa, jossa koirat saivat olla irti. Nuoriso-osasto leikki vanhusten katsoessa vieressä - tosin kyllä nekin hetkittäin innostuivat osallistumaan ilakointiin. Alla muutamia kuvia leikkihetkestä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lenkkiä ja leikkejä

Suuntasimme aamuvarhaiselle Enteen kanssa kohti Hirsimäkeä ja aamulenkkimaastoja. Seuraksemme saimme Kuisma-"papan" ja Dooris-äidin sekä tietysti kasvattaja-Suvin. Eilisen koirapuistoilun jälkeen odotin mielenkiinnolla Enteen suhtautumista koiriin, mutta pikkuinen oli nätisti eikä (fiksu kun on) edes yrittänyt isotella vanhemmilleen. Kiersimme n. 10 km lenkin metsäisissä maisemissa ihmisiä ja koiria ohitellen. Koska Enne on viime aikoina käyttäytynyt varsin vaihtelevasti koirien ohitustilanteissa, teimme ohitukset Dooriksen kävellessä Enteen ja vieraan koiran välissä mallia näyttäen. Toimi - Enne marssi ohi kiinnittämättä huomiota muihin nelijalkaisiin. Toivottavasti sama tahti jatkuu kotonakin! (tosin viime aikojen onnettomat ohitusesityksemme ovat lähes poikkeuksetta johtuneet vastapuolesta, ihmiset kun päättävät laskea koiransa leikkimään puhumatta asiasta sen enempää - mitä sillä nyt on väliä, että Enne ei saa leikkiä vastaantulijoiden kanssa...)

Lenkin jälkeen pieni olikin ihan puhki - kerrankin! Syömään jaksoi sentään nousta, mutta jatkoi ruokailun jälkeen tyytyväisenä uniaan.


Retkipuolta: muutaman viikon takaisen Oulanka-retken jälkeen kuume jatkaa retkeilyä nostelee päätään entistä innokkaammin. Josko sitä tänä kesänä pääsisi vielä vähintään Evolle, mahdollisesti myös Repovedelle vaeltelemaan... Myös ruskavaellus kiinnostaisi kovasti, mutta siihen eivät rahkeet taida tällä hetkellä riittää. Katsotaan, katsotaan...

Taustaa tarinoista

Blogi tarinoita tähdittävät Enne-siperialaisen temput ja toilailut sekä omistajansa (ja mahdollisesti koirankin) retket ja reissut lähinnä Suomen metsissä ja maastoissa. Tekstejä ja kuvia pyritään lisäilemään säännöllisen epäsäännöllisesti aina merkittävien ja vähemmän merkittävin sattumusten ja tapahtumien jälkimainingeissa. Lisätietoja halutessanne sähköpostit ovat aina tervetulleita!