Sivut

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kun epäonnistuminen on onnistuminen

"Voi harmi, miten teillä meni noin!"
"No höh, vitsi kun ette päässy maastoihin!"
"Joko oot toipunut pettymyksestä?"

Nämä ja muut vastaavat kommentit ovat tullee tutuiksi viime lauantaina suorittamamme palveluskoirien kansallisten lajien SM-tottiksen jälkeen. Pisteitä näistä karkeloista saimme tänä vuonna 82,5, joka ei odotetusti maastoon riittänyt. Mikäkö näissä kommenteissa sitten pistää hymyilyttämään? No, päällimmäisenä se, että pettymyksen tunteita ei missään vaiheessa ole tullut, en ollut suoritukseen tyytymätön eikä maastoista karsiutuminen harmittanut. Miksikö näin?

Tiesin jo SM-kisoihin lähtiessämme, että Lystille rakennettu uusi tunnetila ei tule koesuoritusta kestämään. Tein jo etukäteen päätöksen, jonka mukaisesti pyrin säilyttämään mahdollisimman oikean tunnetilan tarvittaessa vaikka lisäkäskyin. Ensisijaisesti tämä ei tietenkään ollut suunnitelmana, mutta toisaalta tiesin, että jos en huonoon tilaan siirtymiseen millään tavalla reagoi, pahennan ongelmaa tulevaisuuteen. Ajatus menee samaan kategoriaan kuin tokokokeisiin keskeyttämään meno - sitä ei kaikki ymmärrä, mutta itselle se on äärimmäisen loogista ;)

Ilmoittutumiseen ja paikallaoloon mennessä Lysti tuntui hyvältä. Paikkikseen mennessä oli vähän vallaton ja jouduin vähän kovemmin muistuttamaan lähellä pysymisestä (sellaisella normaalilla koiran käskyäänellä siis...), maahan meni vähän hitaasti, mutta paikkiksessa oli rento ja rauhallinen. Itse koitin suorituksen ajan kovasti kuikkia Fisun ja Emman upeaa suoritusta, harmillisesti ihan koko kaaviota ei piiloon nähnyt :D Paikkiksesta en muista saatiinko erinomainen vai erittäin hyvä, maahanmenon nopeudesta huomauttivat.

Suorituksissa Lysti oli lähtöpisteellä hyvä, mutta kiristyi liikkeelle lähdettäessä. Tuttu haukku alkoi ampumisista (joihin koira ei edelleenkään reagoinut millään tavalla ennen kentälle tuloa, saati paikalla ollessa oman tai viereisen kentän ampumisiin... Ja itse asiassa voin todeta, että viereisen - siis aivan vieressä olleen - kentän toisen koiran ampumisista ei ole edes minkäänlaista havaintoa, vaikka niiden aikaan oltiinkin kentällä), jolloin tein riskiratkaisun ja pysähdyin. Lysti tuli perusasentoon ja rentoutui samantien, jolloin jatkoimme matkaa. Juoksuosuudella ääni tuli taas, mutta sakaraan lähdettäessä tuntui hyvältä! Henkilöryhmässä jäi kiinni yhden henkilön takinliepeeseen, josta otin lisäkäskyllä mukaan. Seuraaminen ansaitusti puutteellinen, mutta selvästi parempaan suuntaan menossa kuin kevään kokeissa! Jes!

Jäävissä liikkeissä tuli kaikissa hieman ääntä, ja asennot olisivat voineet olla selvästi nopeammat. Liikkeestä seisomisessa niiasi ja ehdin jo miettiä, että *&#% kun taaskaan ei kuunnellut ja iskeytyi maahan, mutta kääntyessä Lysti napotti nätisti seisomassa. Kaikista jäävistä tyydyttävät äänen ja "olisi voinut olla nopeampi"-kommenttien vuoksi.

Tasamaanoudossa kapula lipesi otteestani ja keskityin lähinnä rukoilemaan, että se kierisi vähän kauemmas. Kierihän se, mutta silti oli varmaan lyhyin tasamaamme ikinä :D Vauhti takaisin tullessa selvästi hitaampi kuin mennessä, ja olisikohan ollut vino perusasento - tästä hyvä tai erittäin hyvä.

Estenoudot molemmat hienot ja varmat, muistaakseni näissä ei ollut huomauttamista. Erinomainen molemmista.

Eteenmenossa lähti ja eteni hyvin, mutta bongasi kentän takareunalta vesiletkun. Jäi vähän siihen jumiin (treenilistalle!!) kun ei tajunnut mikä on, joten maahanmeno selvästi tavallista hitaampi. Tästä erittäin hyvä hitauden vuoksi.

Yksi puutteellinen ja kolme tyydyttävää - voisi luulla, että harmittaa? No, eipä harmita! Omalla listallani on nimittäin näiden sijaan
- Lysti palasi hyvään tilaan, vaikka lähti menemään huonoon suuntaan
- Lysti teki kaikki jäävien asennot oikein, eli kuunteli käskyt
- Lysti palautti kaikki kapulat eteen varmasti, harkitsematta suoraa sivulle tuloa
- Lysti jaksoi ongelmitta suorituksen hyvällä temmolla loppuun asti, vaikka satuimme kentälle luonnollisesti juuri siihen hetkeen, kun aurinko räkitti pilvettömältä taivaalta ja ohjaajallakin valui hikinorot ihan kunnolla

Jo etukäteen oli tiedossa, ettei tunnetila tule koesuoritusta kestämään - meille olisi SM:t vasta parin viikon päästä olleet huomattavasti parempi ratkaisu. Näin ei kuitenkaan ollut, joten me teimme parhaamme. Ja sellainen fiilis jäi - me todella teimme parhaamme ja olimme kentällä yhdessä! Paljon on treenattavaa, mutta en näe yhtään syytä, miksi pitäisi olla pettynyt tai harmissaan!

Kaikki postauksen kuvat Sporttirakki - suuri kiitos!!



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Jälkileirillä Kimmo Sairasen opissa

Elän tällä hetkellä jonkinlaista leirihuumaa - lähes päivittäin etsin kuumeisesti mielenkiintoisia leirejä, joille voisin mennä edes päiväksi treenaamaan, tai vaihtoehtoisesti kiinnostavia, yksäreitä tarjoavia kouluttajia. Viikonloppuna sain hieman helpotusta leiri-intoon kerhomme jälkileirillä. Kouluttajan leirillä oli talven kovan alustan leiriltä tuttu Kimmo Sairanen.

Aloitimme leirin lauantaina teoriaosuudella. Läpi käytiin aika paljon samoja asioita kuin talvellakin, mutta osio oli hyvää mielenvirkistystä, ja myös uusia ajatuksia heräsi. Ja koska puhuttiin enemmän metsäjäljestä, tuli sitä kautta myös ihan uusia juttuja esiin. Kimmon ajatusmaailma koiran opettamisesta jäljelle poikkeaa itselleni tutuista metodeista, hän ei käytä jäljillä ruokaa eikä esineitä, alussa on vain loppupalkka. Pelastus- ja työkoirapuolella varsin ymmärrettävä metodi, kisakoiraa rakennettaessa vähän vieraampi. Mutta ajatuksena mielenkiintoinen, ja onkin hauska sitten joskus nähdä, miten oma ajatusmaailma on kehittynyt ja millaisella metodilla seuraavaa koiraa lähtee pennusta opettamaan jäljelle. Mutta siihen hetkeen on vielä tovi :D (Ei, pentua ei ole kiikarissa!)

Viikonloppu oli todella lämmin, ja koiranviilennyskeinoja saikin testailla ihan urakalla. Lysti pärjäsi matkassa yllättävänkin hyvin, odotin sen olevan väsyneempi kuumuudesta. Toki itse treenasin todella varovasti, normaalisti en edes tuollaisilla keleillä edes harkitse treeneihin lähtöä.

Lysti ajoi lauantaina aika perusjäljen. Lyhyen, muutamalla piikillä ja kulmalla. Ajatuksena oli näyttää sen työskentelyä metsässä, ja tulevista SM:stä johtuen Kimmo ei halunnut mitään kikkailuja kokeilla. Itse olisin ollut vähän avoimempi haasteiden suhteen, mutta todellisuudessa tämä oli varmasti oikein passeli treeni. Kakkoskeppi jäi jonnekin ja viimeisellä (nelonen) Lystillä oli haasteita - jäljen loppu kulki tien vartta, ja keppi oli aivan tien vieressä. Suurin osa leiriläisistä oli lähtenyt ennen meidän jäljen ajoa takaisin tukikohtaamme ja ajaneet jäljen lopun ja kepin ohi. Tämä oli ilmeisesti heittänyt hajut sekaisin, sillä Lysti joutui tekemään todella kauan töitä ennen kuin paikansi kepin. Kimmo totesi, että hän ei enää Lystin kanssa tekisi maastoja lainkaan, vaan jättäisi sen tauolle SM:iin asti. Tämä oli omakin suunnitelmani, ja totesinkin, että leiri ei meidän kannaltamme ollut kovin otolliseen ajankohtaan... Toisena treeninä katsoimme tarkkuusetsintää, josta halusin vain mielenkiinnosta kuulla Kimmon mielipiteen. Ruutu oli aikalailla koeruudun kokoinen, esine 10 sentin kolikko. Lysti jäi kiinni tyhjiin kädenjälkiin (tuttu haaste, tätä on treenattu aivan liian vähän). Lysti etsi vapaasti omaan tapaansa, ja tästä johtuen Kimmo ehdotti treeneissä pienempiä ruutuja (ensin 30x30cm, sitten 50x50cm jne, jotta Ly oppisi tutkimaan ruudun järjestelmällisesti). Tämä menee testiin!

Sunnuntaina aloitimme Lystin kanssa hiekkakentällä olevalla jäljellä. Jäljen alku oli nurmella, jatkui hiekalle suorana ja lopussa oli serpentiiniä. Serpentiinin alkaessa Lysti joutui keskittymään selvästi enemmän, ja itse en enää tiennyt missä jälki kulkee. "Kyllä sen näkee koirasta" oli Kimmon toteamus :D Lysti suoriutui jäljestä hyvin, ja saimmekin ohjeeksi alkaa vanhentaa jälkiä kolmen jäljen seteissä. Tämä jälki vanheni 5 minuuttia, joten seuraavassa treenissä olisi luvassa 5-10-15 minuutin jäljet. Treeniä vaikeutetaan niin kauan, kunnes tulee rajapiste josta koira ei enää selviä, ja tämän jälkeen pudotetaan pykälä taakse ja lähdetään uudelleen jatkamaan.

Sunnuntain toisena jälkenä tein Kimmon vaimon Jennin ehdotuksesta Lystille oletusten rikkomikseksi jälki, joka tulee metsästä, tekee serpentiiniä tiellä ja palaa samalle puolelle metsään. Koska serpentiini oli tiellä, ajoin myös alun metsäpätkän lyhyellä liinalla - olipa muuten vai-ke-aa, itselle siis! Janalle lähetystä en tämän vuoksi voinut tehdä, mutta Lysti sai jäljestä kiinni tarkistettuaan takajäljen ja metsäosuus sujui hyvin. Tielle päästyämme Lysti oletusarvoisesti tarjosi tien ylitystä ennen kuin malttoi tarkentaa jäljen. Myös toisessa tien reunassa oletti jäljen jatkuvan metsään, tämän jälkeen sauhuavissa aivoissa naksahti ja lähti hienosti seuraamaan jälkeä. Lopun metsäpätkä taas hyvin, annoin enemmän liinaa ja keppi nousi varmasti. Todella hyvä treeni niin itselle kuin koiralle, ja Lystistä näki, miten se joutui pähkäilemään jälkeä ymmärtääkseen sen. Juuri tällaisia haasteita lähdin hakemaan kokeneelle koiralle, ja oma työkalupakki saikin leiriltä ihan uusia välineitä omaan tekemiseen!

Vaikka leiri olikin ensiapua valtavaan koulutusintoiluun, nosti se samalla myös halua päästä seuraavaan koulutussessioon melko tavalla! Ensimmäistä uutta leiriä bongailin sunnuntai-iltana kotiin päästyäni ;)

Kuvissa Lysti viilentymässä sunnuntain treenien jälkeen.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Mielentilatreeniä tottikseen

Kauden kaksi ensimmäistä jälkikoetta menivät tottiksen osalta melko pitkälti penkin alle. Lystin tunnetila oli pielessä, ääntä ja keskittymisen puutetta oli heti seuraamisen alusta alkaen jatkuen jäävien loppuun. Noudoissa normaali Lysti löysi paikalle, ja pistesaalis olikin käytännössä noutojen, eteenmenon ja paikallaolon ansiota. Jokusia pisteitä saatiin kerättyä ennen näitäkin, mutta suoritus oli todella kaukana siitä, mitä haluan sen olevan.

Kesäkuun lopussa marssimmekin Jari Kantoluodon eteen ihan Oikean Ongelman kanssa, ja pitkän juttutuokion jälkeen aloimme naksutella Lystille rentoa mielentilaa. Ly vastasi treeniin yllättävän nopeasti, ja jo ensimmäisessä treenissä saimme hyviä onnistumisia. Jatkoin samaa seuraavana päivänä kotipihalla, ja Lysti nappasi nopeasti jutun juonesta kiinni. Samalla totesin naksutelleeni sille näppärästi aiemmin juuri vaihetta, jossa se siirtyy rennosta patoamiseen - jota en siis sille halua. Hienoa työtä, ihan teki mieli taputtaa itseä olalle! Onneksi Lysti oppii nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin, ja se on hyvin treeneissä oppinut hakemaan oikeaa tunnetilaa.

Olin ilmoittanut Lystin tokokokeeseen 1.7. ja arvoin pitkään, osallistunko ollenkaan tunnetilatreenin ollessa aivan vaiheessa. Päätin kuitenkin lähteä matkaan ja pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa suorituksen keskeytyksestä, mikäli homma lähtee aivan lapasesta. Koepaikalla näin suoritusjärjestyksen, ja tein suunnitelman muutoksen lennossa - jos selviämme hyvällä fiiliksellä tunnariin asti, keskeytän ennen seuraamista. Kenttä oli nurmikenttä, jolla oli voimakkaita hajuja, ja Lysti olisi mieluusti kuluttanut aikaa haistellen - varsinkin, kun oma jännitykseni saa sen herkästi haistelemaan sijaistoimintona.

Paikkaistuminen 9,5 - oli kuulemma meinannut haistella maata jätettäessä
Paikkamakuu 8 - ei mitään muistikuvaa, mistä pistemenetys... Olikohan vähän hidas ja perusasento vino?

Zeta 8 - hyvät asennot, yhdesä kulmassa kiersi kartion eri puolelta kuin minä (??), oli vähän hitaanpuoleinen
Ohjattu 7 - arvoin oikean, lähti odotetusti keskikapulalle, yhdellä korjauksella oikealle. Palautti vinoon.
Ruutu 0 - täydellinen merkitön merkki!! Ruutuun lähetyksessä harhautui kehänauhan ulkopuolelle, uudella lähetyksellä hienosti ruutuun ja loppuliike ok.
Kiertohässäkkä 0 - meidän bravuuri, mutta tänään ei tötsää ollut Lystin näköpiirissä. Note to self: treenaa keltaisilla kartioilla!!
Tunnari 9 - haastavassa maastossa hieno tunnari (kapulat eivät näkyneet koiralle lainkaan lähetyksessä), palautus hieman vino.


Kehään menossa sain Lystin rentona kehään peruutellen itse ja antaen Lystin kulkea vapaasti mukana. Zetan alussa tunnelma hetkellisesti laski, mutta ohjattuun suunnattiin taas hyvällä fiiliksellä. Virheistä huolimatta pidettiin huoleton tunnelma, ja vain kerran tuli ääni (kiertohässäkässä, selvä palaute epäselvään ohjaukseen). Tunnariin oli hyvä lopettaa, ja molemmilla oli hyvä fiilis. Meidät pyydettiin vielä voittajaluokan paikallaoloon nollakoiraksi, ja myös sinne sain Lystin vietyä hyvällä fiiliksellä ja rentona. Mainio fiilis!

Saman tyyppisiä treenejä ollaan jatkettu nyt kokeen jälkeen, ja tiistaina pääsimme vähän suuremmassa mittakaavassa kokeilemaan mielentilan kestävyyttä. Meillä oli PKSM:iin valmistelevat treenit, joissa kentällä oli samaan aikaan useampia koirakoita ja ihmisiäkin varsin mukavasti. Naksuttelin Lystin ennen kentälle menoa hyvään tilaan, ilmoittautumiseen mennessä se vähän yritti haistella, mutta seuraamiseen lähtiessä palasi kivaan tilaan. Naksuttelin taas, vastasi hyvin treeniin. Ampumisissa meinasi lähteä vanhaan moodiin, mutta palasi itse rennoksi ja sain naksutettu vaihdoksen. Jes! Tehtiin pitkää seuraamista, fiilis pysyi hyvänä ja myös henkilöryhmä ok. Vähän siinä meinasi mennä huonoksi, mutta palasi kivasti rentoon tilaan jatkettaessa. Tein myös jäävät niin, että vapautin käteen palkalle kun rentoutui asennossa. Kokonaisuudessaan hirveän hyvä treeni, olin itsekin ihan omassa flowssa, ja se näkyi myös yhteisessä tekemisessä. Tästä jatketaan! Todennäköisesti tila ei tule kantamaan vielä koetilanteeseen asti, mutta ainakin on kaikki mahdollinen tehty :)

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Lystille piirinmestaruushopeaa jäljeltä

Sunnuntaina kisailtiin Etelä-Hämeen Kennelpiirin pk-jäljen piirinmestaruudesta. Piirinmestikset järjesti tänä vuonna oma kerhomme. Onneksi niin, koska tämän liian haipakan kevään jälkeen alkaa paukut olla vähän vähissä, ja puoli kahdeksaksi sunnuntaiaamuna kovin kauas selviäminen olisi ollut turhan suuren työn takana :D Koe oli anottu 14 (tai 16, en enää muista...) koiran maastoilla, ja onnekkaasti karsintaa ei tarvittu. Tämän seurauksena kokeessa hoidettiin ensimmäisenä jäljet, sen jälkeen tottis ja viimeisenä esineet.

Arvoin meille kutosjäljen, joka sattumalta oli samassa paikassa kuin kaksi aiempaa oman kerhon kokeen jälkeä. Ekalla kertaa hukattiin jälki ekan kepin jälkeen, toisella nousi kaikki kepit, mutta ylimääräisen lenkin kera. Riistaa alueella on paljon, joten oletus oli, että haasteita sen suhteen tulee.

Edellisen kokeen jälkeen emme käyneet jäljellä kertaakaan. Tiistaina muistin, että jana oli kokeessa huono, joten torstaina käytiin tekemässä pikajanatreenit. Kaksi janaa, molemmilla kaksi keppiä, molemmilla koira seilasi jäljen alun niin, että ensimmäinen keppi jäi. Ekalla takajälki, annoin jäljetää tielle ja heitin hetkeksi autoon. Uudelleen lähetys oli vaikea, koska en päässyt yhtään sivuun lähettämään, ja Lystin oli vaikea käsittää, että tarkoitus oli edetä samaa uraa, vaikka oli päätynyt autoon. Tahkoamisen jälkeen jälki nousi hyvin ja toinen keppi nousi varmasti. Toisella janalla lähti reippaasti, otti jäljen oikeaan suuntaan ja toinen keppi nousi hyvin. En usko, että kummallakaan kerralla sai hajua ekasta kepistä, koska ei reagoinut mitenkään.

Perjantaina tehtiin pikatottikset - vähän seuraamista ampumisella. Näissä vähän hässäkkää, mutta loppujen lopuksi fiilis oli hyvä.

Mutta siihen jälkikokeeseen siis. Sain odotella hyvän tovin jäljelle pääsyä. Janalle sain rauhoitettua Lystin hyvin, vaikka ennen sitä oli turhan fiiliksissä tulevasta. Lähti reippaasti, vähän ihmettelin kun meni vain ravilla, mutta itse kyllä sain jousta täysillä perässä. Tämä siis itse asiassa oikein sopiva vauhti meille! Otti jäljen varmasti eikä tarkistanutkaan takajälkeä. Eka keppi nousi nopeasti ja varmasti. Siitä matka jatkui, oli ojan ylitystä, polkujen ylityksiä, runsaasti papanoita ja riistan jälkiä. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin, ja neloskepillä totesinkin kepposen olevan edessä. Ja kylläpä tuntuikin nelosen ja vitosen väli pitkältä. Väliin mahtui myös piikki, jossa lintu lähti Lystin nenän edestä lentoon. Sen verran lähelle Ly pääsi, että epäilen maassa olleen linnunpesä, johon Lysti törmäsi mentyään hieman yli piikistä. Lysti onneksi jatkoi aktiivisesti työn tekoa, lintu meni menojaan ja mahdollinen pesä jäi rauhaan. Tässä kohtaa Lystillä oli hieman haasteita löytää jälki, mutta lopulta matka jatkui varmasti. Vitoskeppi oli koko jäljen hienoin - Lysti meni ohi eri puolelta puuta, palasi takaisin hajun saatuaan ja tarkensi varmasti löytäen kepin. Lopputulemana kaikki kepit ja janalta täydet pisteet, jäljen jälkeen kasassa oli siis 170 pistettä.

Tottista ennen tein pätkän seuraamista ja muutaman perusasennon. Lysti tuntui kivalta ja rennolta. Vaan kuinkas kävikään, kun suunnattiin kentälle? Ilmoittautuminen meni vielä kohtuudella, mutta suorituspaikalle siirryttäessä alkoi homma rakoilla. Ja niinpä niin, Lysti on kivasti keksinyt, että jos ammutaan, ollaan kokeessa. Ja kokeessa on luvassa liikkeet tietyssä järjestyksessä tyhmimmästä alkaen. Ekasta laukauksesta alkoi siis varsinainen show: seuraamista tapahtui ehkä puolet kaaviosta, lisäkäskyjä sai viljellä ihan urakalla, kerran Lysti jopa päätti poistua asenteella "tää olikin varmaan tässä". Haukkua runsaasti pitkin kaaviota. Ansaitusti lopputulemana puutteellinen.

Jäävissä istuminen ihan ok, muistaakseni erittäin hyvä. Maahanmenossa olis voinut pysähtyä nopeammin ja tulla vähän vauhdikkaammin luokse. Varmaan oli haukkuakin. Muistaakseni tyydyttävä. Seisomisessa meni TAAS maahan. Puutteellinen. Noudot sitten taas parempaa Lysti, ehkäpä kaksi erittäin hyvää ja yksi erinomainen. Eteenmenossa olis voinut reagoida maahanmenokäskyyn vähän nopeammin, mutta taisi olla vielä erinomainen. Paikallaolossa ei mitään ihmeellistä, erinomainen. Kokonaisuudessaan 79 pistettä ja kaikki vähennykset todella aiheellisia. Tottis oli ihan kamala, oikeasti. Jopa treenikaverit sanoivat, että oli kuin olisin ollut jonkun ihan toisen koiran kanssa kentällä.

Esineillä Lysti oli ihan todella outo. Se eteni Lystiksi hitaasti ja palautukset olivat sille vaikeita (??). Siis Lystille, joka rakastaa tuoda kaiken. En tiedä, jäikö sille tottiksesta väärä mielentila, kun olin itse aikasta pinna kireällä kentällä, oliko se liian kuumissaan, oliko sen maha täynnä vettä (jäljellä upposi taas reilu puoli litraa kuitenkin) vai mikä oli homman nimi. Kolme esinettä nousi, neljännestä ei saanut hajua. Työskentely hyvää (varmaan ensimmäinen kerta koskaan, kun työskentelystä tulee esineillä näin huono arvosana), pisteitä yhteensä 24.

Koko kokeesta siis 273 pistettä, JK3 1-tuloksella ja piirinmestaruushopeaa. Jäljellä ja esineillä tuomarina Jani Heinilä ja tottiksessa Kari Santikko.

Mitkäkö fiilikset? No voihan rähmä tuota tottista! Suoritus oli kamala, siis yksinkertaisesti kamala. Ei mitään yhteistä fiilistä, oltiin ihan eri kartoilla ja fiilis jo kentällä huono. Huomaan, että mulla kiristyy pinna heti, kun Lystiltä tulee ääni, ja sen jälkeen koko loppuseuraaminen olikin pelkkää taistelua. Nyt siis tunnetila treeniin - uskon, että se on tässä ongelman ydin. Teknisesti Lysti osaa kyllä, mutta koko paletti on nyt ihan vinksallaan.

Tänään kävimme treenaamassa Ninan kanssa Kirstulassa, ja sattumalta paikalla oli myös Janne, jolla oli ase. Saatiinkin siis kunnon testitreeni käyntiin heti: ilmoittautumisen kautta kentälle, odotus ja seuraaminen. Ja kas vain, kylläpäs olikin vaikeaa! Jo pelkkään kentälle menoon tarvittiin kolme yritystä, samoin seuraamiseen itseensä. Haukusta ja holtittomuudesta käskin Lystin pois, mutten oikein tiedä, oliko se hyvä ratkaisu. Yhtäkkiä homma loksahti kohdilleen, ja saatiin superhieno pätkä. Siitä mitä tapahtui, ei ole oikeastaan mitään aavistusta. Tämän jälkeen saatiin hommaa vähän paremmin kasaan, vaikka välillä väärä mielentila yrittikin ottaa valtaa. Palkkasin lopputreenin sosiaalisella palkalla, seuraamisessa naksuttelin pari kertaa ja näistä palkkasin ruualla. Palkkaustakin täytyy miettiä - osittain tuntuu, että Lystin palkan odotus ja oletus on noussut liian korkeaksi ja samalla sosiaalisen palkan merkitys laskenut. Täytyy tätäkin nyt pyörittää ja miettiä. Ja tehdä oikea suunnitelma ennen kuin lähtee hosumaan treenajä eteenpäin. Tällä hetkellä fiilis on se, että ilmo SM:iin saa odottaa vielä hetken. Tällaisella tekemisellä on vähän yhtä tyhjän kanssa lähteä tottiskentälle pyörimään.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Jälkikoekauden avaus

Tänään suuntasimme kauden ensimmäiseen jälkikokeeseen Hämeenkyröön. Kyseessä oli 10 tottiksen perusteella maastoon -koe, eikä odotukset lähtökohtaisesti olleet kovin korkealla. Mietin pääni puhki lähdenkö ylipäätään ajamaan kokeeseen, sillä jälleen oli luvattu hellelukemia mittariin. Päädyin kuitenkin lähtemään, olihan tottisten alku jo heti aamuyhdeksältä.  Tuomarina kokeessa oli Mika Mattila, joka olikin aivan uusi tuttavuus itselleni. Tottiksia tuomaroi toisella kentällä toinenkin tuomari, mutta koska meille sattui Mattila, joka tuomaroi myös janat ja esineet, ei tämä nimi jäänyt mieleen... joku Antti ehkä? Mahdollisesti Konttaniemi? :D

Arvoin meille tottikseen numeron kaksi - heti alkajaisiksi kentälle siis, ja onneksi ensin makuuseen. Kerrankin muistin seurauttaa Lystin paikkikseenkin, mutta koska aiemmin kulkeminen on ollut vapaata ja nyt käskytin sen heti takaisin sivulle, jos yhtään harhautui kauemmas vanhasta tottumuksesta, tuntui Ly jotenkin vähän oudolta. Makuussa oli haistellut pari kertaa jätön jälkeen, mutta sen jälkeen oli ihan super! Piilon raosta näin Lystin, ja katsoinkin mielenkiinnosta ensimmäisen luoksetulon aikaisen paikkiksen - ei hairahtanut katse kertaakaan suorittavaan koiraan! Jälkikäteen kuulin, että oli maannut käytännössä koko ajan kuin sfinksi piiloa tuijottaen, jee! Toki piti kuitenkin loppuun ottaa pikkumoka ja nousta perusasentoon vasta toisella käskyllä ;)

Paikkiksesta piilolle siirsin myös seuraten, ja tämä oli ehkä koko kokeen paras seuruuosuutemme. Suorittamaan lähtiessä Ly oli ihan katastrofaalinen. Seuruu tuntui ihan kamalalta, ja ääntähän riitti. Kielsin ja annoin lisäkäskyn. Koko seuruun aikana Lysti ei tuntunut hyvältä, vaikka kuulemma oli näyttänyt ihan ok:lta. Ja se äänen määrä, aargh! Ja jälleen siis nimenomaan haukkumista, ei mitään vinkumisia (ja toki haukutkin yksittäisiä haukahduksia, ei mitään jatkuvaa, mutta kyllä huomasi taas oman jännityksen vaikutuksen!). Sopivasti laukausten kohdalla Lysti oikein villiintyi ja odotetusti tuomari sanoikin sen reagoivan ääniin. No, niin no, ei se kyllä niihin ääniin reagoinut (kuten ei koko päivänä koepaikalla muutenkaan - tai ylipäätään koskaan), mutta sai jonkun vääntämiskohtauksen kohdistettuna jäykistelevään ohjaajaan... Seuraaminen kuitenkin vielä tyydyttävä, vaikka taatusti puutteellisen reunalla keikuttiinkin.

Liikkeestä istuminen ok, taas joku lähtöhaukku ja kuulemma annan itse pienen vartaloavun EDELLEEN. Voi terve. Apu on kuulemma melko huomaamaton, mutta silti olemassa. Tämä ehkä erittäin hyvä? Liikeestä maahanmenossa seuruu taas samaa kaavaa, maahan meni muutaman askeleen jälkeen pysähtymisen kautta. Luoksetulo ja perusasento ok, ehkä hyvä? Liikkeestä seisomisen seuruu tuntui jo inasen paremmalta, mutta Lysti meni maahan seisomisen. Lysti hei oikeesti, koska elämässä aiemmin oot näin tehnyt? Pitäiskö kuunnella?

Noudoissa tuomarinkin mukaan koira olikin sitten ihan eri tyyppi, missään ei mitään sen suurempaa huomautettavaa. Yksi erittäin hyvä ja kaksi erinomaista, mutten enää edes muista miten päin nämä menivät. Eteenmeno takuuvarmaa Lystiä, siinä ei huomautettavaa ja erinomainen.

Kokonaisuudessaan saatiin kasaan enemmän ja vähemmän ansaitusti 89 pistettä ja paikka maastoon. Koepaikalla oli tosi lämmin ja sanoinkin jo, etten tiedä olisiko parempi saada maastopaikka vai jäädä ilman paikkaa. Koska tulospainetta ei kuitenkaan ollut (esim. valioitumisen kannalta/SM-tuloksien kasaan saamiseksi), päätin lähteä maastoon ja tarvittaessa jättää jäljen kesken, jos lämpö sitä vaatii. Arvonnassa sain jäljen numero kahdeksan, eli odottelua metsässä oli luvassa... Ensimmäistä kertaa päädyinkin istumaan suljetussa, käynnissä olevassa autossa pitääkseni koiran viileänä ilmastoinnin avulla. Metsässä kun tietysti oli vielä lämpimämpää kuin kentällä. Puuh, ei ole meikäläisen hommaa nämä hellekokeet! Lysti lähti janalle tavallista rauhallisemmin (pitäisi treenailla erilaisia tilanteita - itsellä meni pasmat ihan sekaisin, kun tuomari halusi ilmoittautumisen myös jäljelle ja sitä myöten en esimerkiksi kysynyt tai katsonut jäljellelähtöaikaani), otti jäljen oikeaan suuntaan, jolloin itse astuin kuoppaan ja jalkani jäi jumiin niin, että liinaan tuli selvä kiristyminen. Noh, Lystihän tämän seurauksena kääntyi ympäri ja lähti takajäljelle. Käskystä kääntyi ja lähti kivasti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi todella pian, samoin kakkoskeppi. Sen jälkeen hetki saatiinkin jäljestellä ennen seuraavan löytymistä hien puskiessa pintaan. Hämeenkyrön maastot ovat sikäli haastavat, että siellä risteilee metsäautoteitä melkolailla, ja kaikki tiet näyttävät samalta. Tänään kolmannen ylityksen kohdalla olin ulapalla, oliko kyseessä samainen tie, jolla automme on vai kenties joku aivan muu tie... Lysti onneksi selvitti ylityksetkin hyvin, vähän saattoi tarkistella tietä molempiin suuntiin ennen kuin nappasi jäljen toiselta puolelta, mutta näinhän meillä on treenattukin :) Lopulta kaiken hien ja kuumuuden jälkeen pääsimme kutoskepille, ja kasassa oli kaikki asiaankuuluvat kepit. Ehdittiin ajallaan palauttamaan kepit (vaikka kyllähän se, että melkein saatiin koko aika kulumaan hommassa, kertoo omaa kieltään vallinneista kelioloista: vastaavassa maastossa ollaan ajettu voittajajälki 20 minuuttiin kerran...), joten jäljeltä pisteitä 166.

Esineruutua varten olisin toivonut voivani antaa koiran hengitellä vähän pidempään (kuten kaikki muutkin kisaajat), mutta Lysti ei ilmeisesti läähätyksestään huolimatta kaivannut taukoa sen enempää. Ensimmäisen lähetyksen tein sattumalta melkeinpä suoraa etuesineen kohdalta, ja Lysti kääntyi melkein ilmassa hajun saadessaan. Jotain hyvää siis väsymyksessäkin - oli ainakin nenä auki heti ruutuun mennessä! Loputkin kolme esinettä nousivat nopeasti, kerrankin osasin tehdä suunnitelman ruutua varten ja jopa noudatin sitä! Ensimmäinen lähetys oikeasta etukulmasta, ja siitä lähdin rauhassa kulkemaan kohti vasenta kulmaa. Kulmaan asti en koskaan päässyt, sillä esineet nousivat ennen tätä. Lähetin koiran aina esineen luovutuspaikasta, ja tämä tuntui toimivan tänään superhyvin Lystille. Pisteitä siis täydet 30.

Kokonaisuutena siis 285 pistettä, 1-tulos ja päivän paras tulos. Pätevä Lynks! Erityisesti tuo tsemppi ja toiminta esineruudussa oli mahtava nähdä raskaan päivän jälkeen. Nyt vielä kun saisi tuon tottiksen kuosiin kokeisiinkin - nyt ollaan sikäli ikävässä tilanteessa, että haasteet eivät näy treeneissä eikä niihin pääse puuttumaan. Mietintämyssy päähän siis... Päivän tuloksen kunniaksi korkkasin Lystin KVA-kuoharin, joten ehkäpä ideat alkavat nyt lentää toden teolla!