Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jälkileiritunnelmissa

Meillä oli tänä viikonloppuna jälkileiri Jämillä. Sen kunniaksi kävimme torstaina hakemassa vikalistaa jäljeltä, joskin suunnitelma ei "ihan" toteutunut... Lystille oli tallattu huippukivan näköinen siksaksekoitusjälki (näin kaavion jäljen jälkeen), ja oltiin hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan. Janapaikalla mallatessa huomasin irtokoiran metsässä, ja siitähän se ilo alkoi. Koira oli lenkkeilemässä omistajansa kanssa eikä sinänsä olisi ollut ongelma, jollei samainen koira omistajineen olisi lenkkeillyt juuri jälkemme päällä risteille, myös janan ylittäen. Janalta siis väärälle jäljelle, ja sitten alkoi säätäminen. Pari kertaa Lysti löysi oikean jäljen (melkoisen vaikea tehdä vaihtoa, kun koira on jo janalta lukinnut väärän jäljen, ja tämän saan tietää vasta myöhemmin), mutta otti takajäljen. Kääntäessäni sen ympäri joutui taas keskelle jälkisekasotkua, jossa bonuksena vielä omat jälkeni. Ei saanut millään jäljestä kiinni, vaikka yritti kuinka. Lopulta siirryimme paikkaan, josta mukana (onneksi!) kulkenut jäljentekijä tiesi varmasti kulkeneensa. Tästä Ly saikin jäljen, nappasi sen varmasti ja pian nousikin ensimmäinen keppi. Loppujälki sujui mallikkaasti ja kaikki kepit nousivat varmasti. Vikalistaa ei siis saatu kasaan lainkaan, ja melkoiseksi säätämiseksi meni koko touhu. Suuren plussan saa Lysti, joka haasteista huolimatta jäljen saatuaan työskenteli todella varmasti ja epäröimättä.

Leirille suunnattiin siis vähän tunnelmissa, joissa ei ollut mitään selkeää ajatusta leiriviikonlopun sisällöstä. Jotenkin olisin kovasti halunnut edes vähän miettiä etukäteen, mihin treenimme voisivat keskittyä, mutta tällä kertaa kävi toisin.


Perjantaina aloitettiin leiri esineruudulla. Jämin maastot ovat huippuhyviä erilaiseen treeniin - siellä on hassuja poteroita ja suppia, jolloin koira joutuu ruudussa käymään suppien pohjalla ja nousemaan taas ylös toiselle puolelle käydäkseen läpi koko ruudun. Lysti sai ruutuun pienen pehmonorsun, nahkaisen pussukan, kovamuovisen perunaharjan tms. ja jonkin nahkaisen pikkujutun. Ensimmäisenä nousi oikean takakulman pussukka varmasti, sen jälkeen joutui hetken etsimään etualalla (vasen supan pohjalla) norsua ja nahkajuttua. Molemmat kuitenkin löytyi, vaikka töitä joutuikin tekemään. Vasemman takakulman perunaharja oli huippuvaikea, eikä Lysti löytänyt sitä, vaikka kävi aivan sen vieressä kääntymässä. Ei noussut ei, joten ruudun jälkeen otin pikkutreenin pelkällä harjalla. Pudotetun tapaan tiputin sen taakseni ja lähetin Lystin. Kaksi kertaa juoksi harjan yli saamatta hajua. Lopulta tarkkuusetsintätyyppisellä treenillä löysi, joskin silloinkin joutui tekemään todella kovasti töitä. Täytyykin koittaa haalia vastaavaa materiaalia olevia esineitä treeniin - oli aika yllätys itselleni!

Lauantaina suunnattiin jälkimetsään. Tänä vuonna vaihdoimme kouluttajia päikseen, ja pääsimme siis Lystin kanssa Toivasen Hannan ryhmään. Hanna tallasi Lystille jäljen, 800 metriä neljällä kepillä ja muutamalla kommervenkillä. Ja niinhän tässä treenissä heti selvisi viikonlopun teemamme - jana! Kolmannella vai neljännellä lähetyksellä sain Lystin loppuun saakka, siihen asti juoksi liinan mitan päähän ja tuli vauhdilla takaisin luokseni. Sitä saa mitä vahvistaa, mutta mitähän olen tehnyt saadakseni tämän aikaan?! Itse jäljelle lähti hyvin sinne asti päästyään ja jäljesti Lystimäiseen tapaan. Tylpän kulman suoritti todella hyvin, samoin puunrungolla kävelyt selvitti hienosti (joskin luulin sen etsivän keppiä oksien lomasta, kun Hanna oli tallatessaan ottanut tukea oksista päästäkseen rungolle). Piikit ja kulmat hyviä. Toinen keppi jäi matkalla, eikä Lysti millään tavalla merkannut keppiä - tuuli varmaan kuljetti siis hajua niin, että joko emme olleet aivan jäljen päällä tai kepin haju kiersi muualle. Jälki loppui tien viertä kulkien, tiellä oli välissä kulkenut meidän porukkaa koirien kanssa sekä ainakin yksi koiranulkoiluttaja. Ilmeisesti hajuja oli melko tavalla, ja sen seurauksena viimeinen keppi löydettiin vasta riisuttuani valjaat ja ohjattuani Lystin etsimään vapaana. Itse jäljestä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja treenisuunnitelma janojen suhteen tehtiin iltapäivää ajatellen.

Iltapäivällä tehtiin ensin esineruutu. Vieraat esineet hieman sateisessa kelissä. Kolme lähetystä, kolme esinettä, vaikkei vauhti ollutkaan parasta Lystiä. Hyvä fiilis suorituksesta jäi kuitenkin. Jälkien sijaan Lysti sai kaksi janaa, joilla ajatuksena oli olla täysin passiivinen, mikäli koira palaisi luokse. Ei siis lähetystä uudelleen, vaan Lysti saisi itse ratkaista tilanteen. Kummankin janan jälkeen oli keppi ja varakeppi, jos ensimmäinen keppi ei syystä tai toisesta nousisi suunnitelman mukaan. Ensimmäisellä janalla Lysti palasi takaisin, jolloin seisoin ja odotin ratkaisua. Hetken Ly pyöri ja haki jälkeä vähän sivusuunnista, mutta pikkuhiljaa päästiin jäljelle saakka (liikuin itse eteenpäin Lystinkin edetessä, mutta sen kääntyessä pysähdyin). Itse jäljen hoiti kivasti, vaikka sääolosuhteet olivat "mielenkiintoiset" - koettiin muutamassa tunnissa suunnilleen kaikki mahdolliset Suomen säävariaatiot, minkä seurauksena jäljillä oli kiva kerros puoliksi sulaneita rakeita... Ilmeisesti tämä peite esti hajun nousemisen maasta melko tehokkaasti, sen verran suuria haasteita ryhmämme koirilla oli. Ei ollut helppoa Lykälläkään, mutta selvittiin ekalle kepille, joka nousi vahvasti. Toisella janalla Lysti palasi taas lähetyksen jälkeen, mutta tällä kertaa jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Jälleen jälki hyvä ja keppi nousi varmasti.


Sunnuntaina tein aamulla janojen vanhenemista odotellessa kaksi tarkkuusetsintään samaan ruutuun. Lysti oli huipputaitava! Ensin isohko mutteri kaarnanpalan ja oksien alla, löytyi samantien ja toi hienosti. Toisella pieni mutteri kannon päällä, tällä kertaa joutui etsimään vähän enemmän, mutta paikallisti hyvin ja toi kivasti, vaikka selvästi pienen mutterin kantaminen olikin oma haasteensa :D

Ensimmäisellä janalla Lysti palasi taas kuin bumerangi liinan loppuessa. Jäin odottamaan etenemistä, mutta Lysti tuli viereeni seisomaan ja pyöri siinä. Suunnatessaan vähänkin janaa eteenpäin, otin askeleen eteen, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunut mitään, ehdotin josko ottaisin valjaat pois ja laittaisin koiran hetkeksi sivuun "jäähylle" ja koittaisin sen jälkeen uudelleen. Muutama minuutti odoteltiin, ja uudella lähetyksellä liinan päässä olikin ihan uusi koira. Lähdin liikkeelle ennen liinan loppumista, hienosti päästiin kertalaakista jäljelle asti, vaikkei vauhti ollutkaan huima. Jäljelle lähti hyvin ja keppi nousi varmasti. Toisella janalla tavattiinkin sitten tuttu Lysti - eteni hyvin ja sain itsekin juosta sen perässä, nappasi jäljen varmasti ja nosti molemmat muutaman sadan metrin jäljellä olleet kepit. Lysti sai kovasti kehuja jäljestämisestään, ja nyt suunnitelmissa onkin tehdä muutama tällainen treeni ja katsoa, miltä janat alkavat näyttää. Tavoitteena tietysti, että toukokuussa olisi kokeissa paletti kasassa ;)

Iltapäivällä tein vielä omatoimisesti kolme pudotettua esinettä. Ensimmäinen hyvä, joskin liikkumiessä havaittavissa pientä keulimista: Lysti ei seuraa varsinaisella seuruukäskyllä, ja tämä vapaamuotoisempi seuruu on näemmä vallan hyvin suoritettavissa yhdellä etujalalla pomppien. Tällaiseen en jaksa puuttua, varsinkaan, kun takana on rankka treeniviikonloppu ja olin lähinnä todella ilahtunut huomatessani, että Lysti oli edelleen todella innoissaan hommissa. Ensimmäinen toisto (25 + 50 askelta) hyvä, vaikka juuri ennen esinettä kaarsi hieman sivuun kulku-uralta. Toisella (30 + 75) juoksi railakkaasti ohi esineestä juostessaan hieman varsinaisen kulku-uran sivussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin meni hieman ohi, sai hajun ja nappasi varmasti. Kolmannella varmaan 10 + 50 askelta pururadalla, juoksi nopeasti, nappasi varmasti ja palautti kovaa vauhtia. Kiva pieni lisätreeni, tuntuu että ek-erikoislajit ovat viime aikoina jääneet vähän syrjään. (Ollaan muuten tehty myös hakuilmaisujuttuja muutama kerta, en vaan ole ehtinyt niitä tänne kirjailla.)

Keppien määrästä jäljellä puhuttiin paljon. Meidän treeneissä on pääasiassa paljon keppejä, Lystin perusjäljellä (n. 600-800 metriä) yleensä 8-10 keppiä. Hanna treenaa käytännössä päinvastoin, ja käyttää treenijäljillä vain muutamaa keppiä per jälki. Tällöin koira todella ilahtuu kepeistä ja niiden arvo kasvaa. Tässäkin siis miettimisen aihetta - onko keppejä jo niin paljon, että "ei haittaa", jos ei ihan jokaista bongaakaan?

Leirin kokonaiskeppisaldo siis viideltä jäljeltä (lasken janatkin nyt jäljiksi) 7/9.

 
Ruokailupuitteet olivat aika askeettiset :D

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Retkikoirat: Teijon kansallispuisto

Eilen suuntasimme Annen ja koirien kanssa kohti Teijon kansallispuistoa päiväretken merkeissä. Alunperin suunnitelmissa oli lähteä tutkimaan Pukalan virkistysmetsää, mutta koska kevätsäät ovat olleet kovin vaihtelevia, päädyimme viime tipassa muuttamaan kohteen eteläisemmäksi Teijoksi. Itselleni Teijo oli uusi tuttavuus, joten samalla kasvoi myös kansallispuistopistesaldo yhdellä :)

Matkaan lähdimme aamulla, ajomatkaan sai varata reilun pari tuntia per suunta. Karttamestari Anne oli suunnitellut reitin valmiiksi ja hoitanut ruokaostokset, joten omaksi tehtäväkseni jäi selvitä paikalle Trangian kannen ja psylliumin kanssa :D Matkaan lähdimme Teijon luontokeskukselta suunnaten ensin kohti Kalasunttia. Reitti kulki vaihtelevasti polkuja, pitkospuita sekä leveämpiä metsäautotiemäisiä pätkiä. Koirilla oli vähän haasteita pitkospuilla - pitkokset olivat kapeat, eikä reppuja kantaneen Enteen viereen mahtunut toista koiraa (tuskin olisivat ilman reppujakaan kovin sujuvasti vierekkäin mahtuneet). Lystin kulkiessa edellä Enne kävi pari kertaa tiputtamassa (!!) Lystin tyynesti pitkoksilta päästäkseen itse johtamaan porukkaa. Lystikään ei erityisemmin tykännyt kulkea taaemmaisena, muttei sentään pudottanut Ennettä suohon... Kamalasti ei voinut itsekään samaan aikaan kuvailla tai muuten säätää, jottei astunut ohi pitkoksilta.

Matka Kalasuntille meni varsin joutuisasti, vaikkakin vähäisissä määrin maisemia katsellen - ajatuksena oli pääasiassa ruoka (se retkeilymme tärkein elementti...). Ennen Kalasunttia poikkesimme vielä läheiselle näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Aurinkoiset kalliot houkuttelivat lounastauolle, mutta tällä kertaa oli maltettava jatkaa matkaa tulipaikalle saakka. Kalasuntti sijaitsee saaressa, jonne pääsee jäiden sulettua käsilossilla. Meillä kävi hyvä tuuri - vastaan tulleet retkeilijät osasivat kertoa, että vielä pari päivää aiemmin järvi oli ollut jäässä! Lossi tällaisena oli uusi tuttavuus niin itselle kuin koirillekin. Lysti hyppäsi lossiin kuin merikapteeni ja pääasiassa katseli maisemia häntä heiluen, Enne vähän jännitti, mutta tyynesti matkusti, vaihteli vähän paikkaa ja katseli maisemia. Häntäkin vapautui koipien välistä melko nopeasti. Omat käsivoimat pääsivät kyllä hommiin lossia hinatessa... Onneksemme vastarannalla sattui olemaan joku odottamassa lossia, ja kyseinen retkeilijä auttoikin meitä valtavasti hinaamalla meitä kohti rantaa omien vetojemme lisäksi. Kiitos siitä!

Kalasuntilla oli sopivasti tulet valmiina, joten pääsimme ruokien suhteen tositoimiin samantien. Tällä kertaa ruokalistallamme oli nuotiopitsaa sekä -korvapuusteja - molemmat taikinasta alkaen metsässä valmistettuna, tietysti. Koska nuotiolla oli muitankin, jätimme koirat suosiolla vähän kauemmaksi. Tästähän omani eivät erityisemmin piitanneet, vaan Enne meinasi vallan pistää ranttaliksi riehuen, ja Lysti kovasti vahti tilannetta ja ilmoitti kaikki muut liikkujat. Positiivisena Lystistä kuitenkin mainittakoot, että eräs retkeilijä pariskunta ehti huomaamattani siirtyä polulta (useamman metrin päässä koirista) kulkemaan aivan koirieni vieritse (kovasti katselivat kiinnostuneina ja juttelivat koirille mukavia), ja Lysti vain katseli tilannetta kommentoimatta tai hölmöilemättä mitään. Enteellä oli oma shownsa meneillään... Evästauko lohkaisi melko suuren osan retkeilyajastamme, sillä "tavallaan" nuotioruokien tekeminen alusta loppuun ei ole ihan hirvittävän nopeaa. Lopputulemana kuitenkin saatiin äärimmäisen herkulliset pitsat ja makoisat korvapuustit, joten jälleen kerran tavoite saavutettu! Paluumatkalla (kuljimme samaa reittiä kuin tullessa) mietimmekin, miten hyvä tuuri ruokien suhteen on käynyt: kaikki katastrofin ainekset on annettu käsiin, ja jollain ihmeellä kaikki kokeilumme ovat onnistuneet maastossa, vaikkemme ole niitä aiemmin esimerkiksi kotiolosuhteissa testanneet.

Kalasuntilta palattuamme kiersimme päälle vielä Matildajärven kierroksen sekä Jeturkastin kierroksen. Itse sekosin jo laskuissa matkan pituuden suhteen, mutta reipas parikymmentä kilometriä taidettiin saada kasaan (olisiko ehkä ollut 22?). Matildajärven kierroksella oli muutama kosteampi paikka, muutoin matkan pärjäsi lenkkareilla oikein mainiosti. Matildajärven tulipaikalla pidimme korvapuustitauon. Tuntui hassulta, että koko päivän vietettyään metsässä näkyi vastarannalla useampia taloja hyvin lähellä taukopaikkaamme. Jeturkastin kierroksella poikkesimme tutustumaan pirunpeltoon (muinaisranta, jonka mukaan reittikin on nimetty) ja jatkoimme takaisin luontokeskukselle.

Paikkana Teijo vaikutti mukavalta retkikohteelta, jossa varmasti olisi nähtävää vielä tulevaisuudessakin. Muutamia ihmisiä tuli vastaan (omalla mittapuullani turhan monia, mutta oikeasti ei nyt kuitenkin hirvittävän monia), useammalla koirat mukana. Omat koirat saivat kovasti ihailuja ja rapsutuksia, jotka molemmat ottivat häntä heiluen vastaan. Maastollisesti Teijo oli melko helppoa kuljettavaa, ja vauhti meillä olikin reippaampi kuin olisi ollut haastavammissa maastoissa.

Kuvina muutama räpsy eiliseltä - loput kuvat eivät vielä suostuneet siirtymään kamerasta koneelle, joten ne toivottavasti kuvituksena myöhemmissä postauksissa.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Testitreeni


Hukkajäljen jälkeen tein Lystille pienen testijäljen: kolmesivuinen laatikko, jossa kepit kulmissa (kummassakin n. 6 metriä ennen kulmaa ja kulman jälkeen) sekä lopussa kaksi keppiä noin viiden metrin välein. Jälki vanheni aika kauan, sillä tallasin sen metsään, ajoin Enteen agilitytreeneihin ja kotimatkalla kävin ajamassa jäljen. Välissä ehti jo sataa ainakin vettä ja räntää, muista sääoloista ei ole tietoa :D Jana oli kiva, nappasin hyvin oikean suunnan. Sade ja jäljen vanheneminen yhdessä näyttivät tuovan pientä lisähaastetta - Lysti jäljesti todella intensiivisesti ja innolla, mutta muutamaan otteeseen tarkisteli jäljen suuntaa. Nenä oli siis auki, hyvä! Eka keppi (ennen ekaa kulmaa siis) nousi hyvin. Toisesta (ekan kulman jälkeen) paineli ohi, ja suunnitelman mukaan nappasin sen itse ja aloitin bileet kepillä. Lysti tuli miljoonaa katsomaan homman nimen ja oli vähän pöllämistyneen näköinen :D Jatkettiin matkaa, ja loput kepit nousivat varmasti ja vauhdilla. Heräsipä ajatus, mahtaako pikkujätkällä olla takki vähän auki taas jäljestellessä, katsotaan vaikuttiko tämä treeni miten jatkoa ajatellen. Torstaille olin tehnyt jäljestä kaavionkin, mutta tähdet eivät olleet suotuisassa asennossa, ja jouduimme perumaan treenimme Sannan kanssa. Toisen kerran paremmalla onnella!

Tottisjuttuja ollaan tehty muutamaan kertaan. Kaksikiloisen noutoon ja seuraamiseen ollaan panostettu erityisesti, lisäksi ollaan tehty jääviä ja luoksarin loppuasentoa. Kaksikiloisesta on muodostunut aikas kiva juttu, ja tällä viikolla vapauttaessani Lyn seuruusta, se juoksi hakemaan kapulan palkaksi... Toivottavasti ei ole kohta uutta ongelmaa edessä! Seuruu on kulkenut vaihtelevasti, intoa ja draivia on välillä melkolailla, ja se aiheuttaa tuttua edistämistä. Seuraamiskeppiä olen käyttänyt, ja samalla vähän käsikosketusta ja kai jonkinlaista imutuksen esiastettakin. Näppärästi siis sotkenut eri metodeja taas... Tänään saatiin kuitenkin kivaa edistystä ilman keppiä ja hirvittävän suuria apuja olkkarissa, pitäisi vaan ehtiä aktiivisemmin treenaamaan muuallekin kuin kotipihaan tai tuohon olkkarin matolle.


Enne oli tämän viikon agilitytreeneissä hirvittävän kuuliainen. Ostin sille selkäkuvausreissulta roadkillin, ja Epes taistelee siitä vallan innoissaan! Aksahepulikin saatiin kyseisen nahan avulla kuriin! Hienoja ratoja, lukee ohjauksia hirvittävän hyvin myös takana ollessani ja on innolla tekemässä töitä. Vauhti alkoi tällä viikolla loppuvaiheessa vähän kadota, ja erityisesti kepit olivat kovin hitaat. Täytyy katsoa, miltä vauhti näyttää jatkossa. Ensi viikolle Epelle on varattu hieronta, vaikken uskokaan sillä erityisiä jumeja olevan. Laserhoitojen päätyttyä kuitenkin kiva tehdä kokonaistsekkaus. Kesäksi päädyin kuitenkin ilmoittautumaan agilityryhmään - en kouluta tokoa kesällä (tänään iski jo pieni haikeus asiasta, viime aikoina on saatu niin hienoja onnistumisia ryhmäläisten kanssa, että olishan se ollut kiva jatkaa pidemmällekin) jälkijuttujen takia (vähän alkaa jo jännittää eka oma ryhmä, vaikka ainakin puolet ryhmäläisistä onkin kokeneita ja varmasti osaavat enemmänkin kuin minä), joten säännöllisiä treenejä ei ole kuin kerran viikossa. Sehän aiheuttaisi varmaan jonkin sortin vierotusoireita, joten aksaryhmä tulkoot paikkailemaan tätä :D Lisäksi treenikentät ovat onneksi kivojen maastojen lähettyvillä, joten samalla hoituu Lystin maastotreenitkin ;)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kauden ensimmäinen hukka

Viime viikon jälkitreenien jälkeen otettiin korjaussarjaa. Tiistaina käytiin Enteen aksatreenien (hepulirallia, ei kerrottavaa jälkipolville) tekemässä janatreeniä. Tein kaksi lyhyttä, kolmen kepin jälkeä janatreeninä. Annoin vanheta hetkisen, ja käytiin sillä aikaa pienellä kävelyllä. Päädyttiin ihanaan sammalmetsään, ja tein pikaruudun - arviolta 10 metriä leveä ja reilu 50 metriä syvä. Esineiksi laitoin omat hanskani takakulmiin, koska varsinaisia esineitähän en ollut autolta napannut mukaan. Pikkuaussie sinkosi ruutuun miljoonaa, suoraa oikeaan takakulmaan, esineelle ja samaa tahtia takaisin hanskan kanssa. Toisella lähetyksellä suoraa takarajalle, hetkinen meni että esine paikantui, mutta löydettyään palautti vauhdilla. Ei siis ongelmaa irtoamisessa :D

Janoilla sama tahti jatkui, eteneminen nopeaa ja varmaa, nappasi hienosti oikeat suunnat. Ekalla jäljellä nousi kaksi keppiä, viimeisestä ei ilmeisesti saanut hajua lainkaan ja siitä meni ohi. Toinen jana myös hieno, kepit nousivat kaikki varmasti ja vauhdilla. Irtoamis- ja etenemisongelmaa ei siis näissä treeneissä ollut.


Lauantaina suunnattiin treenaamaan Tiian kanssa. Käytiin tutkailemassa vähän uusia maastoja, ja tehtiin molempien koirille jäljet. Lysti sai 700 metrisen jäljen seitsemällä kepillä. Jana oli hyvä, joskin otti takajäljen vasemmalle. Annoin jäljestää takaisin tielle ja otettiin lähetys uudelleen. Eteni hyvin, joskin tällä kertaa oikaisi vähän oikealle päästäkseen varmasti jäljelle ;) Jäljesti hyvin suunnilleen saman matkan kuin takajälkeä tielle, sen jälkeen juoksi täysillä luokseni. Olin vähän monttu auki (luulin Lyn tuovan keppiä), hetken siinä katselin ja ehdotin matkan jatkumista, jolloin Lysti sinkosi täysillä jälkeä eteenpäin. Ei mitään tietoa, mistä tässä oli kyse :D Ekan kepin ohitti reagoimatta, ei ilmeisesti saanut hajua lainkaan. Toinen, kolmas ja neljäs keppi nousivat hyvin. Vitosesta mentiin ohi, ja peuranpapanoita katsellessani mietin, ollaanko Tiian jäljellä lainkaan... Vaan niin sieltä nousi kutonen ja sen jälkeen seiska (vaikka ohjaaja olikin siinä vaiheessa jumissa kuusikossa irroittelemassa pipoaan ja Lysti vapaana jatkamassa jälkeä). Kivaa jäljestämistä! Kaksi keppiä tosiaan jäi, mutta kumpaankaan ei reagoinut millään tavalla, ja vitosta en itsekään nähnyt lainkaan.

Tänään suunnattiin treenaamaan Ramin kanssa. Jälleen vähän uusia maastoja, Lysti sai n. 800 metrisen jäljen. Ensin tehtiin ruutu, jossa seitsemän esinettä. Ekat viisi nousi vauhdilla ja hyvin, kaksi viimeistä oli vaikeampia. Oikeassa etukulmassa esine oli ripustettu oksaan niin, että se oli koiran pään korkeudella. Hetken kesti, että haju päätyi Lystin nenään :) Toinen oli oikeassa takanurkassa (ruutu oli puolisuunnikkaan mallinen, ja oikea takakulma arviolta 70 metrissä). Lysti lähti kyllä hyvin takarajalla, mutta kaarsi järjestelmällisesti vasemmalle ennen takakulmaa (vasen takakulma oli noin 20 metrissä ja hakeutui takarajalle viistosti). Lopulta vasemmasta etukulmasta lähetettynä päätyi kulmaan asti, esine nousi varmasti ja palautui vauhdilla. Hieno Ly!

Olkkaritreeneissä pojille meinasi tulla kiistaa siitä, kumpi saa kaksikiloisen - ihmeiden aika ei ole ohi!
 
Jäljen jana taas metsässä, ja olipa vaikea taas lähteä matkaan! Eteni liinan mitan, sen jälkeen alkoi pyöriä ja etsiä jälkeä. Uudella lähetyksellä lähdin itse perään pari metriä Lystin jälkeen, tällöin eteni perille asti. Jatkossa täytyy miettiä virittely uudelleen: pitäisikö Lysti viedä janalle ilman maan haistelua? Pitäisikö virittely tehdä kauempana ja sen jälkeen seurauttaa koira lähetyspaikalle, jottei se jäisi kiinni seuraamaansa jälkeen? Täytyy miettiä ja seurata tilannetta! Joka tapauksessa, jäljelle lähti kivasti ja oikeaan suuntaan, mutta alle 10 metriä edettyään jäi kiihkeästi haistelemaan ja paikantamaan jotakin maasta. Olin pyytänyt Ramin mukaan jäljelle katsomaan keppitilannettamme, ja olikin pakko kysyä, onko keppi oikeasti noin lähellä janaa. Ei ollut, mutta Rami epäili kaivaneensa kepin taskustaan Lystin paikantamassa kohdassa ja kepistä pudonneen kuorenpalan sopivasti jäljelle. Tarkasti oli nenä auki ja kauan Lysti kohtaa tutki ennenkuin jatkoi matkaa. Neljä keppiä nousi kivasti ja Lysti seurasi jälkeä tarkasti. Lystin tuodessa nelosta Rami huomasi peuran hieman edessämme nousemassa rinnettä. Eli juuri sinne, minne jälki oli menossa... Vitoskeppi nousi hyvin, sen jälkeen alkoi Lystin nenä nousta ilmaan. Hienosti tsemppasi ja jäljesti, kutoskepin merkkasi vahvasti, mutta peuran haju vei nenän mennessään ja jäi pyörimään etsien seurattavaa hajua kepin unohtaen. Tässä vaiheessa vaihtoi tuoreelle peuran jäljelle päänsisäisen tahtojen taistelunsa jälkeen. Koitin lähettää Lystiä uudelleen, mutta selvästi tuore riistan haju oli liian vahva ja yrityksistään huolimatta oikeaa jälkeä ei löytynyt. Lysti olisi kovasti halunnut tehdä yhdessä, pyöri ympärilläni ja otti kontaktia ja lopulta alkoi tuoda käpyjä... Kysyin jo Ramiltakin, ettei hän vaan ollut korvannut keppiä kävyllä - ei ollut :D Koitin kävellä ja antaa Lystille mahdollisuuden nostaa jäljen, mutta ilmeisesti pyörimme sopivasti peuran jäljen päällä, sillä Lysti ennemmin pysyi lähelläni kuin nappasi väärän jäljen uudelleen. Lopulta päädyimme tielle, jossa riisuin valjaat kokonaan. Siirryimme kuitenkin metsän puolelle kulkemaan, ja sieltähän Lysti nostikin jäljen! Lähti seuraamaan sitä vapaana, välillä ihmetellen mihin jäin ja palaten takaisin (note to self: tätä ei kannata kovin montaa kertaa Lystille tehdä, ettei ala jäljelläkin kääntyillä ja odotella minua). Jäljesti loppuun saakka, joskaan viimeisestä kepistä ei saanut hajua sen ollessa kiven takana. Mutta siinäpä se siis tuli - kauden ensimmäinen hukka! Harmillisesti juuri silloin, kun ajatuksena oli Ramin kanssa katsoa keppitilannetta, jota ei nyt tällä jäljellä lopulta nähty... No, ehkäpä seuraavalla kerralla sitten!

Hashtag kevättreenit

Vähän tuo keppien jääminen kuitenkin mietityttää. Ennen tämän päivän hukkaa Lystin keppiprosentti oli 83% (omat+vieraat yhteensä), mikä on alhaisempi kuin aiemmin. Onko syynä lumella tehdyt treenit, viekö maan haju nyt mennessään? Kyllähän lumellakin keppejä jäi, joten tuntuu kaukaa haetulta. Vaikuttiko talven nenäpunkki koiran hajuaistiin jollain tavalla? Pitäisikö varmuuden vuoksi hankkia uusi lääkekuuri? Tuntuu sekin aika erikoiselta, että keppien jääminen johtuisi tästä, kun jälki kuitenkin pääasiassa sujuu ja keppejä nousee... Vai onko vaan käynyt tuuri, että joka jäljelle on sattunut keppejä, joista ei syystä tai toisesta nouse haju koiran nenään? Varsinkin Ramin tekemät jäljet eivät ole helppoja, ja meillä treenataankin paljon tilanteita ja kuvioita, joita ei kokeissa koskaan tule vastaan. Lystin motivaatio on kuitenkin korkealla, joten en usko ongelman olevan liian haastavat treenitkään - varsinkin, kun itse tallaamani ja Tiian tekemä jälki ovat olleet ihan peruskauraa (nojuu, omalla jäljelläni oli keppi piikissä, mutta noin muuten). Ehkäpä täytyy nyt vaan katsella ja seurata tilannetta - on vaan todella vierasta itselle, etten muista koska Lysti olisi nostanut kaikki kepit jäljellä!

No mutta, jos mietittävää on jälkijutuissa, on sitä ollut myös Entsun terveydessä. Kerroinkin aiemmin, että kävin kuvauttamassa Epen selän ja huuhtouttamassa sen anaalit. Samalla reissulla eläinlääkäri heitti ilmoille mahdollisen kastraatiohaavan arpeutumisen, ja tämän arpikudoksen mahdollisen kinnauksen tietyissä tilanteissa. Viime viikolla kävimme hierojalla pikatsekissä ja ensimmäisessä laserhoidossa, jonka jälkeen vuokrasin laitteen tällä viikolla meille kotiin. Nyt on kolme hoitoa takana - jännittävää nähdä, onko tällä minkä verran vaikutusta ja millaista vaikutusta (vai onko mitään). Ajattelin oman hoitojakson jälkeen varata Epelle vielä ajan samaiselle hierojalle, joka saa käydä koiran kauttaaltaan läpi sekä tutkia arpikudoksen uudelleen ja kertoa mielipiteensä hoidon vaikutuksista.

Enne on toistaiseksi ollut melko vaivaton hoidettava, alkuhoidon se yleensä makaa aloillaan, jossain kohtaa vähän vääntelehtii, kunnes rauhoittuu taas makaamaan.
Toivottavasti toimintamalli on sama myös jatkossa!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ei ne maastotkaan aina niin helppoja ole...

Meillä on tosiaan käyty jäljellä jo useampaan kertaan, ja esineitäkin ollaan tehty nyt kaksi kertaa. Tällä viikolla käytiin perjantaina tekemässä jälki ja esineet, ja tänään tallasin itse kauden ekan jäljen. Poikkeuksellisesti aiemmat jäljet on olleet kaikki vieraita, mikä on varsin positiivinen poikkeus aiempiin vuosiin! Tokikin kaikki jäljet ovat kyllä saman ihmisen tallaamia, mutta eivät omia kuitenkaan.

Perjantaille sovittu treenipäivä alkoi kivasti, kun herätessäni taivaalta tulee lunta. No, ei ne sääolot aiemminkaan ole pelästyttäneet, joten metsään suunnattiin. Optimistini laitoin jalkaan lenkkarit ja pakkasin mukaan vaelluskengät - paikan päällä totesin, että onni kuitenkin on autoon unohtuneet Icebugit. Tie metsään oli niin jäässä, että ryömittämälläkin meinasi livetä auto ojaan, ja itse uskalsin nousta tasan autosta ulos ja siirtyä takaovelle vaihtamaan pitoa jalkojen alle - muuten olisi olleet polvet ympäri ja pää auki samantien.


Koska viime kertainen jälki sisälsi hukan, viedyn kepin ja ylipäätään oli kokonaisuutena melkoista säätöä, pyysin Lystille helpon laatikkojäljen, jossa kepit saisivat olla haastavia. Jälkien vanhetessa tallattiin ruutu tosi kivalle hakkuuaukealle, jossa risukkoa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Esineet takakulmiin (ruutu oli kyllä kaukana neliöstä, mutta takakulmiin kuitenkin), oikeaan etukulmaan vasemmalle ehkä 1/4 ruudun etureunasta kuoppaan sekä melkolailla samalle etäisyydelle, mutta hieman kuopasta keskemmälle ruutuun. Lysti lähti toisena, ja siinä vaiheessa oli jo tiedossa, ettei ruutu ole ihan hirvittävän helppo... Lysti juoksi vasemman reunan ja keskellä olevaan esineen läheltä ja olin jo hieman pinna kireällä, kun ei tehnyt elettäkään tarkentaakseen. Ilmeisesti ei kuitenkaan oikeasti saanut hajua, vaikka keskiesineestäkin juoksi melkein yli - hajun saatuaan jäi nimittäin tarkasti paikantamaan hajua eikä luovuttanut ennen esineen löytymistä keskiesineellä. Kuopalla jätti kerran, sillä siirryttyään vähän sivummalle paikantamaan, haju selvästi katosi nenästä kokonaan, eikä enää paikantanut sitä uudelleen, vaan ajautui kauemmas. Keskiesine nousi ensimmäisenä, sen jälkeen kuoppaesine. Pysyin koko ajan paikallani aikalailla vasemmasta reunasta arviolta muutama metri keskemmälle päin, joten oikea etukulma oli melko kaukana. Sieltä esine nousi kolmanneksi. Ruudun hassu muoto taisi hämätä Lystiä, sillä lähtiessään mun luota se törmäsi vinoon oikeaan sivurajaan ja kääntyi pois kuten olisi tullut takarajalle. Ei siis päätynyt missään vaiheessa takarajalle asti niin, että olisi ollut edes teoriassa mahdollista löytää takaesineet. Ja tästähän saikin taas miettimisen aihetta... Tänään teki mieli tehdä ruutu uudelleen, mutta ajatuksissani kävelin jälkien vanhetessa ruutupaikaksi suunnittelemani alueen läpi, joten turhahan siihen oli mitään alkaa tallata. Ehkäpä huomenna voisi ruutuilla lenkin yhteydessä...


Jälki oli... no, itse jälki oli hyvä. Jana oli aivan kamala, Rami oli tehnyt janan metsään, ja Lysti nappasi kulkujäljen ja jäi siihen jumiin. Tykkään ja haluan, että Ly avaa nenää jo ennen metsään menoa, joten se treeneissä ja kokeissa jäljestelee pientareita kävellessämme janalle. Nyt, kun tämä jälki johti metsän puolelle, jäi Lysti vahvasti kiinni siihen, ja lähetettäessä olisi kovasti halunnut singota suoraa vasemmalle (jonne jäljestämänsä jälki olisi suorana jatkunut, jollei se olisi päättynyt lähetysmerkille...). Uudelleen lähetettäessä lähti, mutta liinan kiristyessä kääntyi ja juoksi takaisin. Uudelleen sama juttu, kolmannella lähetyksellä päästiin jäljelle saakka. Jäljestys kivaa, muutamassa kohdassa kulki hieman sivussa (tuuli painoi hajua selvästi metrin-pari sivuun), ja yksi keppi jäikin tällaisessa kohdassa puun toiselle puolelle. Toinen keppi jäi syystä x, Lysti ei silloinkaan kulkenut aivan jäljellä, ja ilmeisesti kepin haju ei noussut nenään. Tässä kohtaa ehdin itse nähdä kepin ja sivusilmällä ja pysähtyessäni katsomaan tarkemmin päästin koiran irti. Hienosti pysähtyi vähän matkan päähän odottamaan käskystä ja jatkoi kivasti luvalla. Viimeinen keppi jäi myös, siinäkin Lysti kulki pienen kuusen eri puolelta, eikä haju oksien alta noussut sen nenään. Saldona siis 7/10, joskin yhteispelillä 10/10 :D (vikaa keppiä en kyllä olisi ilman loppumerkkiä bongannut)

Tänään halusin tehdä jäljen itse ilman sen suurempia ajatuksia sen sisällöstä. Janapaikka oli vähän huono, ja Lysti lähti tosi huonosti (olin katsonut janapaikan eri kohtaan, mutta jälkeä tallatessani huomasin janan olevan aivan jäässä. Lähetin siis koiran matkaan eri kohdasta kuin oli suunnitelma, mutta paikka ei ollutkaan koiralle ihan niin selkeä kuin kuvittelin...). Toiselle lähetykselle vaihdoin alkuperäiseen paikkaan, mutta tämä taisi vain sekoittaa Lystiä entisestään - huoh. Ei millään meinannut irrota eteenpäin ja näytti siltä, ettei tiennyt yhtään, mitä ollaan tekemässä. Lopulta sain sen lyhyemmällä liinalla jäljelle asti, jolloin nappasi takajäljen. Tällä kertaa käänsin vaan ympäri, sillä koko jana oli mennyt niin pieleen, että ajattelin etten saa Lystiä uudelleen lähtemään enää lainkaan... Eka keppi nousi varmasti heti alusta, samoin toinen ja kolmas. Neljäs oli piikissä, jonka oikaisi, eli se jäi metsään. Ennen tätä olin vähän mutkitellut jälkeä, ja se yhdistettynä runsaisiin peuranpapanakasoihin toi selvästi vähän lisähaastetta. Hienosti Lysti selvitti kuitenkaan, ja maltillisesti tarkensi pientenkin keppien paikat! Vitos- ja kutoskepit olivat vain noin viiden metrin päässä toisistaan, hienosti nousivat molemmat, samoin seiska. Janaa lukuunottamatta kivaa työskentelyä, vaikkei selvästi ollutkaan helpoin mahdollinen jälki. Valjaille mun täytyy keksiä nyt kyllä joku lisäosa selkään, sillä Lystiä selvästi ärsyttää, kun jouduin aina kepeillä korjaamaan sen jalat oikeisiin paikkoihin. Seuraavana treeninä voisi olla kaksi lyhyttä, helppoa jälkeä, joilla keskitytään enemmän janaan (selkeät janapaikat, joissa eteenpäin eteneminen on helppoa).


Myös Enne on jäljestänyt molempina päivinä. Ekana päivänä lyhyt kolmen kepin jälki ärsyttävässä maastossa - pettävä hankikanto matalassa kuusikossa, joten oman hermojenmenetyksen seurauksena pituutta jäljellä oli muutama kymmenen metriä :D Eka keppi nousi hyvin, toinen oli pudonnut melkein pystyyn pieneen kuoppaan, ja jäi. Nappasin sen itse mukaani, mutta Enne ehti hukata jäljen ja alkoi etsiä sitä uudelleen. Hötäkässä päätyi keppipaikalle, ja selvästi haistoi paikassa olleen kepin, joka siinä kohtaa jo poltteli taskussani - voi höh! Ohjasin Enteen jatkamaan, mutta sekoittuneet jäljet olivat sille suuri haaste ja vaati aika paljon tukea, kunnes sai jäljestä kiinni ja nosti viimeisen kepin hyvin. Tänään Enteelle ihanassa maastossa vajaa 100 metrin jälki neljällä kepillä. Alkuun Entsun oli kovin vaikea löytää jäljen alkua, mutta saadessaan hajusta kiinni, nosti kivasti ekan ja tokan kepin. Vähän jälki meinasi kadota, mutta palasi hienosti itse takaisin (vähän jouduin muistuttelemaan hommista, kun viereisen pellon muuttolinnut olivat "vähän" turhan kiinnostavia). Kolmoskeppi jäi, mielestäni kiersi vähän eri puolelta pientä kuusta kuin olin itse kävellyt, eli todennäköisesti ei saanut hajua lainkaan. Nelonen nousi varmasti, ja Enne olisi kovasti halunnut jatkaa vielä hommia :) Entsun kanssa jäljestys on jotenkin äärettömän siistiä, sillä mulle tullessaan sen nenänkäyttötaito oli aivan nolla - se ei siis lenkilläkään osannut jäljestää mitään mielenkiintoista, vaikka riistanhajut kiinnostivatkin. Hieno Epes!