Sivut

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

SM-zen on täällä! (Kahden Jarin koulutukset)

Viime päivien huipputreenit ovat vieneet huiman harppauksen kohti orastanutta SM-zeniä. En olisi uskonut, että 2,5 viikkoa ennen koetusta voi tunnelma olla näin rento, odottava ja yksinkertaisesti hyvä! Ollaan tehty hirveän hyviä ja tilanteeseen sopivia treenejä, saatu onnistumisia ja sopivasti haasteita. Kaikki edellytykset parhaaseen mahdolliseen suoritukseen on siis olemassa, mutta toisaalta myös mahdollisuus suorituksen päättymiseen tottiksen jälkeen on hyvin tiedossa. Sekään ei kuitenkaan harmita, sillä tiedän jo nyt, että kaikki mahdollinen on tehty - enempään emme tänä vuonna olisi pystyneet, kävi miten kävi! Tämän tiedostamisen jälkeen oma fiilis lähteä SM:iin on entistä korkeammalla, ja toivon kovasti saman tunnelman kantavan tottiskentälle asti!

Viime viikon torstaina pääsimme pitkästä aikaa metsään Ramin tallaamalle jäljelle. Kyllä olikin taas sellainen jälki, ettei tarvinut yrittää pysyä kartalla, mistä on tullut ja mihin menossa :D Hienosti Lysti jäljen selvitti ja nosti varmasti kaikki kepit. Ennen kolmoskeppiä kuului autolta koiran haukahdus, Lysti nosti pään, mutta jatkoi hyvin. Kepillä laitoinkin koiraa palkatessa viestin, että voisivatko odottajat vähän metelöidä tiellä. Hyvä muuten, mutta tämän seurauksena he ilmeisesti luulivat mun eksyneen metsään... :D Hups! Mutta koita nyt siinä koiraan keskittyessä pystyä kirjoittamaan kaikki olennainen ylös... No, hirveän hyvä fiilis jäljestä jäi joka tapauksessa! (Jana oli vähän huono, täytyy tehdä nyt ihan erillisiä janatreenejä muutama ennen kisoja!)

Lauantaina kävimme päiväkäynnille holskuleirillä jälkiryhmässä. Kouluttajana oli itselleni uusi tuttavuus, päivätyökseen koirien kanssa Puolustusvoimilla töitä tekevä Jari Ikonen. Koska en tiennyt kouluttajasta mitään, en osannut oikein odottaa mitään. Olin myös päättänyt, että mikäli ajatukset kouluttajan kanssa eivät kohtaa, tallon vaikka itse jäljet Lystille ja jätän koulutuksellisen annin parempaan hetkeen - näin lähellä SM:iä en kaipaa yhtään ylimääräisiä epäonnistumisia ;) Onneksi ei tarvinut asiasta huolehtia! Heti aamulla jutellessamme totesin pitäväni kouluttajasta ja hänen näkemyksistään. Aamulla Jari tallasi Lystille Z:n mallisen jäljen vastatehdyillä kepeillä. Janalle Ly lähti miljoonaa (ja se todella lähti niin, että muut leiriläiset olivat todenneet, etteivät jaksa juosta perässä sellaista vauhtia - en tajunnut sanoa, että kyllä me itse jäljellä sitten kävellään :D) ja otti jäljen varmasti. Jäljesti tarkasti ja varmasti. Ekan kepin merkkasi ja nosti, mutta jätti. Tuoreet kepit oli selvästi vaikeat, eikä Lysti ollut ihan varma, pitikö ne ilmaista vai ei. Leikitin kepillä ja jatkettiin matkaa. Tien ylitykset hienoa ja jäljestys ylipäätään hirvittävän hienoa. Toinen (ja samalla viimeinen keppi) nousi hyvin. Jari totesi Lystin olevan taitava ja lahjakas ja sen työskentelyä olevan ilo seurata. Myös oma ohjaukseni oli kiinnittänyt huomiota positiivisessa mielessä, jes!

Iltapäivän jäljelle pyysin alustan vaihtoja, niitä kun ei hetkeen ole tehty. Jari kävi taas itse tallaamassa jäljen meille, uudet kepit tälläkin kertaa. Jana ei yhtä hyvä - janalla oli tien ylitys, ja Lysti poikkesi sen kohdalla suorasta linjasta ja jouduin korjaamaan. Tarkisti hetken aikaa jäljen suuntaa, valitsikohan takajäljen? Jäljelle lähti hyvin, eka keppi nousi varmasti. Tien ylitykset ja metsästä soratielle vaihto sujuivat hyvin, toinen keppi jäi, koska Lysti ylitti tien hieman ennen keppiä (ei siis saanut hajua kepistä lainkaan). Asfaltille päästessämme Lysti selvisi asfaltista hyvin, mutta sen jälkeen metsäisellä pohjalla alkoi haasteet, ja melkoinen tovi sompailtiin jälkeä etsien. Annoin Lystin etsiä jälkeä irti, ja pian selvisikin todellinen haaste - kyseisessä paikassa olivat ilmeisesti tottisryhmäläiset pissattaneet koiriaan, ja pienen poikasen pää meinasi mennä hajuista sekaisin. Etsi ja etsi todella hyvin, ja kouluttajakin hiippaili jo taakseni kertomaan koiran tekevän aivan oikein. Jossain välissä pissa vei mennessään ja jouduin komentamaan. Sen jälkeen jälki kuitenkin nousi heti! Sen verran kauan oltiin jouduttu tahkoamaan, että Lystillä alkoi olla todella kuuma ja loppujäljen se oli todella väsynyt. Viimeinen keppi oli tien ylityksen jälkeen - ylitys hyvä, nosti kepin, mutta jätti taas. Laitoin etsimään uudelleen, häntä heiluen etsi ja nosti hyvin, siitä superpalkka. Tosi hyvä fiilis jäi päivän treeneistä ja itse sain hyviä vinkkejä jäljen kadotessa: koiran irtipäästäminen sai positiivista palautetta, mutta oma paikallaan nököttämiseni aiheuttaa turhaa painetta koiralle. Parempi olisi, jos esimerkiksi kääntäisin rintamasuuntaani pikkuhiljaa ympyrää tehden, jolloin koirankin olisi helpompi etsiä jälkeä joka suunnasta. Tämä muistiin!

Sunnuntaina lähdimme koirien kanssa automatkalle kohti Kannusta ja Shepmates-leiriä. Alunperin tarkoitus oli mennä paikalle ihan vaan katselemaan ja kuulostelemaan, mutta sattumalta Jari Kantoluodon koulutuksesta vapautui koirakkopaikka, ja pääsimmekin Lystin kanssa katsomaan taas tottisjuttuja. Pieni stressikriisi kuitenkin iski maanantaiaamuna, kun heräsin paniikkisen aussien kiivetessä sänkyyn vinkuen. Hetki meni tilanteessa kartalle pääsemiseen - kipureaktio oli selvä, mutta kivun löytämisessä meni hetki. Lähdin kävelyttämään koiria ulos, ja Lysti vain käveli peitsaten. Raville en saanut sitä millään, se vaan läähätti kipuillen. Koskiessa vaikutti aristavan selkää. Palasimme sisälle ja nostin Lystin takaisin sänkyyn rauhoittumaan, samalla silitellen sen selkää. Jonkin ajan päästä lähdimme uudelleen kävelemään, ja samalla törmäsimme yhteen leiriläiseen, joka oli samaa mieltä selän osuudesta asiaan. Samalla kuulin, että eräs leiriläinen on eläinlääkäri ja päätin kysyä hänen mielipidettään (lähinnä siihen, varaanko ajan lääkärille vai suuntaammeko akupunktioon, fyssarille, hierojalle vai minne). Ajatus alkoi pikkuhiljaa kulkea, ja epäilin kyseessä olevan lihaskramppi, jonka lattian kylmä veto oli aiheuttanut (Ennekin löytyi aamulla nukkumasta huoneen toisesta sängystä - ja mun koirathan eivät sängyssä nuku...). Kävellessä tilanne oli edelleen sama. Laitoin koirat hetkeksi autoon ja koitin hengitellä syvään. Olin kävellessä kuvannut Lystiä videolle ja kaveri videoanalyysien perusteella olisi samaa mieltä selän aristamisesta. Eläinlääkärin pikatsekkauksessa löytyi lämpöero kyljistä, mutta muuten ei mitään. Liikkeitä näyttäessä Lysti ravasi ja tarkastuksen päätteeksi teki Lystiloikan noin 1,5 metrin korkeuteen. Todettiin sitten yhteen ääneen, että se on tainnut parantua :D Päivän aikana kävelyttelin koiria useampaan kertaan ja ensimmäistä kertaa taisin olla vilpittömästi onnellinen autosta löytyneestä flexistä - saipa näppärästi liikutettua Lystin tehokkaammin kuin perushihnassa. Koulutusvuoro meillä oli vasta tiistaina, joten päätin katsoa tilannetta aamulla ja päättää silloin, osallistunko Lystin kanssa vai nappaanko autosta hupikortti-Enteen.

Onneksi koko maanantain Lysti oli normaali, yöksi jätin koirat varoiksi autoon ja tiistaina vastassa oli vallan normaali pikkuinen. Uskalsin siis osallistua koulutukseen, vaikka koko ajan kovasti tarkkailinkin Lystin tilaa. Paneuduimme tällä kertaa juoksuseuraamiseen, joka on viime aikoina niin sanotusti levinnyt käsiin. Lisäksi löytyi pikkuongelmana Lystin edistäminen seuraamiskäskyn kuullessaan - se ei odota liikkeellelähtöä, vaan nousee heti käskyn saatuaan seisomaan. Muutamalla toistolla saatiin muistuteltua homman nimeä. Juoksuosuuteen tehtiin pysähdyksiä kesken liikkeen ja palkattiin vain hyvistä pysähdyksistä. Selvästi muistutti vähän ajattelemaan asioita ja saatiinkin hyviä toistoja. Varsinainen ongelma (ilon kuplinta - lue: ääni) jäi piiloon, mutta ehkäpä näillä päästään askel eteenpäin tämänkin suhteen!

Toisella kierroksella katsottiin noutoa, joka Jarin mielestä oli parantunut viime kerrasta - jes! Kiloisella kapulalla toistot olivat ihan jees ja luovutukset kivoja, mutta kaksikikoisella jäi vähän kauas. Tehtiin pelkkää pitoa, nostosta eteentuloa ja muutama kokonainen nouto. Peruuttamalla tiivisti kivasti myös isolla kapulalla, joten täytyy muistaa tehdä näitäkin! Tänään katson, jos saisin kaverilta lainaan kapeamman kapulan, oma on niin kovin leveä, että sitä on vaikea tasapainottaa. Nyt siis panostusta pelkkään pitoon, nostoon ja peruuttelutreeniä. Lisäksi pitäisi miettiä niskalihasten vahvistamiskeinoja tukemaan noutoa. Kivat vinkit siis loppuvalmisteluihin, tästä on hyvä jatkaa kohti elokuuta!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

SM sitä, SM tätä, SM:iä varten sitä, SM:iä varten tätä...

Viime aikoina olen ihmetellyt, että mulla on enää ystäviä jäljellä (niin, siis olemassa. Ei jäljellä niinkuin jälkimetsässä :D). Kesäloma tuo tullessaan kivasti vapaa-aikaa, mutta näemmä treeneihin ja treenipohdintoihin on mahdollista hukata tunteja ja tunteja aikaa - eikä välttämättä silti saavuttaa mitään suurta ja mahtavaa, saada ahaa-elämyksiä tai edistää omaa tai koiran osaamista. Ihan parastahan se on, mutta siinä kohtaa kun lähettää kaveriporukalle viestin sisällöllä "En pääsekään keskiviikkona, Lystillä on fysioterapia. Hauskaa terdeilyä!" alkaa itsekin miettiä, miten hyvä kaveri sitä viime aikoina on ollut :D milloin on pitänyt olla metsässä, milloin kentällä, milloin juostu festareilla etsimässä järkkäreitä ja koitettu saada tietoa alueen purusta (juu, tämä oli ihan toissapäivänä. Kamalan ystävälliset järkkärit, vaikka vähän ihmettelivät kysymyksiä!) ja ties mitä muuta. Onni on ystävät, jotka siitä huolimatta kyselee, miten treenit meni ja mistä koko lajissa ylipäätään on kyse. Kiitos teille kaikille! Ja myös teille, jotka olette olleet mukana treeneissä!

Mutta niin, niihin treeneihin. Pysyttelimme melko kauan poissa metsästä ja keskityimme tukitreeneihin muulla tavoin. Viime viikolla suunnattiin kuitenkin pitkästä aikaa metsään, ja suoraa harhajälkitreeniin. Meitä oli kolmen poppoo, joten saatiin hyvin tehtyä niin, että yksi kiersi harhat kahdelle jäljelle, ja me sitten päikseen tallasimme jäljet toisillemme. Jälki itsessään oli simppeli, piikki ja ehkä kaksi kulmaa, harhajälki ylitti jäljen neljä kertaa. Keppejä meidän jäljellä oli kahdeksan, joista neljäs piikissä. Jana lyhyt, ehkä 15 metriä.

Lysti lähti hyvin, mutta nappasi takajäljen. Käänsin poikkeuksellisesti käskyllä, koska treenin pointti oli harhat. Janatreeniä sitten toisen kerran ;) Ekaan harhaan ei reagoinut lainkaan, toisella tarkasti paru metriä vasemmalle, palasi itse oikealle jäljelle ja jatkoi varmasti. Kolme ekaa keppiä nousi varmasti, ja aloin jännätä nelosta. Eteni huippuhyvin piikkiin, keppi nousi varmasti. Jatkoi eteenpäin, ylitti askeleella piikin ja kääntyi superhienosti jäljen suuntaan. Lystillä on aika hienoja piikkejä, mutta tämä oli jotenkin vielä tavallistakin upeampi! Kolmanteen harhaan ei reagoinut, neljättä en edes nähnyt itse (harha siis merkattu) :D Keppejä jäi matkaan seitsemän, puuttuvan sijainnista ei ole tietoa, eikä Ly siihen mitenkään reagoinut - jäänyt siis jonnekin saatujen hajujen ulkopuolelle. Mahtava treeni, olin todella tyytyväinen!

Torstaina pääsin mukaan  naapuriseuran "maastontutkimuksiin", kun heidän tulevassa kokeessa ratamestarina toimiva kaveri kysyi halukkuutta lähteä treenaamaan uusiin maastoihin. Pyysin Lystille voittajajäljen, jossa janalle ei ole merkitty jäljen paikkaa. Jana oli pitkä kuin nälkävuosi (kuten oli tarkoitus), ja taisin lähettää koiran vähän vinoon tai se itse lähetyksestäni huolimatta lähti vinosti. Eteni kuitenkin hyvin, vaikka itse jäin kaksi kertaa jumiin ja liinan stopatessa pysähtyi koirakin. Jatkoi hyvin eteenpäin sotkujen jälkeen eikä tehnyt tämän kesän bumerangipaluita. Jäljellä tarkasti takajälkeä metrin verran ja lähti varmasti oikeaan suuntaan. Jäljellä oli runsaasti riistan hajuja, neljä ojan ylitystä, ihanaa ja vähemmän ihanaa maastoa. Lysti ajoi kivasti, vaikka olikin aika kuumissaan. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Perässämme kulki loppuseurueen kaksi jäsentä, ja yllätyksekseni tajusin jossain vaiheessa kuuntelevani todella tarkkaan, tulevatko vielä perässä - eli käytännössä olemmeko vielä oikealla jäljellä. Voi aargh! Neloskepin jälkeen äänet loppuivat, ja niin vaan iski epävarmuus itselle - varsinkin, kun juuri ennen äänten häviämistä oli Lysti joutunut tarkistelemaan moneen kertaan riistajälkien vuoksi oikeaa suuntaa. Arvoin mitä tehdä, kunnes järki voitti ja sanoi, että eipä tuo takapirujen häviäminen hukkaa tarkoita, hehän ovat vallan hyvin voineet palata tielle odottamaan. Jatkoimme siis matkaa, ja onneksi pian (tuntui metsässä kyllä ikuisuudelta!) nousi vitoskeppi. Jes! Matka jatkui, Lysti teki hienosti töitä ja nosti kutosen. Kutoselle myös muu seurue löysi tiensä, ja puhelinta katsoessani totesin siellä odottavan viestin "hukattiin sut :D". Taas opetus itselle, miten koiraan täytyy vaan luottaa ;) Kaikki kepit ja jälki hieno kokonaisuus - tätä onnistumista kaivattiinkin!


Tänään oli luvassa hieman erilainen treeni. Lauantaina metsästin niitä festarijärkkäreitä alueelta ihan tarkoituksella, ja tänään suunnattiin viikonlopun juhla-alueelle jäljelle. Tein lyhyen jäljen viidellä esineellä (kyllä! Kaksi pikkukeppiä, korkkarin korkolappu, pieni kangaspala ja kahden purkan paketti), yksi kulma ja yksi piikki (aavistuksen leveämpi kuin metsässä). Suoraa tallauksen jälkeen jäljelle, sillä aurinko alkoi houkutella ihmisiä puistoon, enkä halunnut ottaa riskiä auringonottajista jäljen päällä (jälkiviisaana on hyvä todeta, että koska jälki kulki kuljetusta odottavien Bajamajojen luona, auringonottajat oletettavasti olisivat valinneet jonkun muun paikan...). Lysti lähti jäljestämään kivasti jo ennen jäljen alkua (aloitus ekalta kepiltä, ei mitään janayrityksiä), nostatutin ekan esineen enkä antanut mennä muiden hajujen mukana ohi. Nousi hyvin, eka suora ja kulma hyvät. Toisena esineenä ollut korkolappu jäi, enkä löytänyt sitä enää itsekään... Varmaan tuuli painoi hajun sopivasti sivuun ja esine oli uponnut ruohon sekaan piiloon. Kävelytien ylitys ok, tarkisteli vähän (heti jäljen tehtyäni tietä kulki mies ja koira). Kolmas esine (kangaspala) nousi varmasti. Piikki oli aivan Bajamajarivistössä kiinni, ja selvästi vahvat hajut sekoittivat nenää. Hienosti Lysti yritti ja tarkisti, lopulta saatiin jäljestä kiinni ja päästiin jatkamaan. Nelosesine ohitettiin tuulen kuljettamina sivusta, purkkapussi oli kuopassa (en halunnut Lystin näkevän sitä) eikä haju noussut sieltä sivuun. Hyvin jäljesti kuitenkin! Toinen tien ylitys oli haastava, selvästi tiellä oli paljon hajuja, ja Lysti palasi kertaalleen luoksenikin jäljen ollessa kateissa. Selvitti kuitenkin itse, ja päästiin jatkamaan matkaa. Viimeinen keppi oli tien reunassa, ja taas kerran hajut sekoittuivat todella tehokkaasti. Pyörimisen ja yhden uuden käskyn jälkeen keppi löytyi (itselläni ei taas ollut havaintoa koko kepistä...). Hirveän vaikea treeni, ja jälkiviisaana olisi ollut hyvä antaa jäljen vanheta ja ehkä myös talloa se asfalttijäljen tapaan metsäjäljen sijaan... Mutta hirveän hyvä fiilis jäi, Lysti yritti täysillä ja kamalasti hajujen sekamelskasta huolimatta keskittyi, yritti ja onnistui.

Jäljen jälkeen tein vielä muutaman puolikkaan tulitikun haun tarkkuusruudun tapaan, ja olihan tuo alusta hirveän haastava. Hienosti malttoi keskittyä ja tikut löytyi, Ly on niin taitava!

Nyt pohdintaan ennen SM:iä tehtävät treenit, aika alkaa hiipua vähiin ennen kuin loppuu - ennen kisoja haluan pitää viimeisen viikon maastotreenivapaana ja kasvattaa intoa. Toivottavasti sitä tarvitaan ja pääsemme maastoihin asti! Myös tottista on treenattu ihan urakalla viime aikoina, mutta näitä treenejä voisin kirjailla ihan omana tekstinään myöhemmin.



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Well, hello there, tottisinto!

Poissaolollaan loistanut tottisinto nostelee päätään. Kirjaamatta on jääneet niin toiset Kantoluodon Jarin kuin Pekka Korrinkin treenit. Näiden lisäksi meillä oli paikka Kivimäen Riitan koulutukseen huhtikuulle, mutta sen myin pois - liikaa kouluttajia liian lyhyessä ajassa ei kannata, sen olen jo oppinut. Lisäksi kyseessä oli nimenomaan tokokoulutus, joten totesin ettei se ehkä ole oikea paikka ratkoa meidän tottishaasteita.

Toukokuussa järkkäsin kerhollemme tosiaan kaksi Kantoluodon koulutusta, joissa toisessa olin kuuntelemassa ja toisessa koiran kanssa. Tykkään Jarista ihan tosi paljon, ja seuraava paikka hänelle onkin puolentoista viikon päästä. Katsottiin vähän seuraamista, jossa ongelmakohdaksi nousi palkkauksen suunnan aiheuttama poikittaminen, edistäminen ja muut ongelmat. Lystihän saa vapautuksesta tulla eteeni hyppimään, ja kyllähän kun loogisesti asiaa ajattelee, olen tämän(kin) ongelman ihan itse aiheuttanut. Ly vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, ja odotusarvo tuolle eteenloikkaamiselle onkin aika korkea. Koitettiin ensin vähän pyöräyttää palkkaussuuntaa, mutta tapa oli jotenkin hankala hahmottaa mulle itselle (en enää muista, miten päin siinä oikein piti pyörähtää, muistaakseni tehtiin ensin vähän käännöstä vasemmalle ja siitä siirryin itse koiran eteen ja vapautin. Ehkä.), ja Lystihän ei taipunut "väärään" suuntaan yhtään. Tämä siis mietintämyssyyn ja treenin alle. Lisäksi katsottiin liikkeestä istumista, jossa annan jonkun typerän vartaloavun tajuamatta asiaa. Muutaman toiston jälkeen Jari totesi, että koira istuu nopeammin ja varmemmin ilman apujani, joten eipä muuta kuin taas itseä niskasta kiinni ja tähän treeniä. Helpotti huomattavasti, kun Jari naksutteli oikeita suorituksia ja itse sain keskittyä liikuttamaan molempia käsiä (kyllä, loogistahan on että koiran seuratessa vasen käsi liikkuu ja oikea on paikallaan - whaaat?! :D), pitämään katseen eteen ja olemaan kumartelematta, kyykistelemättä ja mitä näitä nyt on...

Treenien jälkeen ollaan harjoiteltu molempia juttuja, istuminen sujuu oikein kivasti ja kuvittelen jättäneeni avut pois. Palkkaussuunnan päädyin lopulta muuttamaan niin, että vapautuksesta Lysti kieppaa takaani oikealle puolelle ja saa sen jälkeen hypätä ilmaan. Jotenkin en vaan osannut kieppua toista kautta, ja Lysti kääntyi oikean kautta melkein väkisin, vaikka esimerkiksi heitin sille lelun vasemman kautta taakse. Tämä selvästi sopi meille, ja jo ekassa treenissä homma alkoi hahmottua (tarvittiin tähänkin kuitenkin tokosm:t, joista ajatuksen nappasin).


Viime viikolla käytiin Korrin Pekan opissa. Yllättäen katsottiin ihan vähän seuruuta, johon Pekka kehoitti ottamaan namit vasempaan käteen ja tekemään luopumisen kautta. Kylläpä muuten oli vaikeaa pikkuaussielle, jolla luopuminen on kuitenkin ihan peruskauraa! Joutui pieni ihan vallan ajattelemaan... Lisäksi haettiin vähän sähäkkyyttä liikkeestä maahanmenoon. Esimerkkisuorituksen jälkeen Pekka totesi, että "niin, toihan kyllä riittäis suurimmalle osalle ihmisistä noin, mutta kyllä sieltä vähän lisää saa kaivettua". Ja sittenhän kaivettiin, koska mitään puolivillaistahan me ei tahdota ;) Lystihän on "aika" nopea liikkeissään arjessakin, joten kunhan vaan saan sille ajatuksen nopeasta maahanmenosta, se varmasti tulee siltä hyvinkin luontevasti. Treenailtiin peruuttaen niin, että koira kulkee mun oikealla puolella. Koska paikka olis Lystille vieras, otin namit käteen ja pidin sen niiden avulla oikeassa kohdassa. Saatiin muutama ihan huipputoista ja muutama hyvä, mutta ei niin hyvä. Treeninä vaikutti kuitenkin oikein toimivalta!

Koulutusten jälkeen ollaan treenailtu omatoimisesti varmaan enemmän kuin edellisinä kolmena kuukautena yhteensä :D Seuraamista ollaan tehty kivalla sillisalaattipaletilla namilla, käsikosketuksella ja lelullakin välissä, tärkeimpänä koittaa muistaa vapautus aina takakautta. Ihan huippupätkiä on jo ollut nähtävissä, joten eiköhän tämä tästä! 19. päivä olisi sitten tarkoitus esitellä Jarille mitä ollaan saatu aikaan, joten treenimotivaattori ainakin on kohdillaan... (Niin, mehän siis tehtiin seuraamista jo siellä helmikuisessa koulutuksessa, enkä kyllä kehtaa mennä paikalle enää semmoisella "no ei me nyt oikein olla treenattu" -asenteella - tiedän jo nyt, että mitä vaan haluan tehdä, tsekataan se seuruu kuitenkin.) Jääviä ollaan tehty kaikkia nyt peruuttamalla, ja kateissa ollut nopeus on alkanut löytyä kivasti. Eilen käytiin treenaamassa ihanassa sadekelissä Epen aksatreenien jälkeen (Enne oli oikein pätevä!), ja totesin että orastavaa paluuta yrittävä ääniongelma ei ollut läsnä, kun en anna koiralle seuraamiskäskyä lainkaan. Se alkaa siis varmaan olla jo yhdistänyt käskyn tuohon mielentilaan, joten katsotaan, onko tässäkin joku muutoksen paikka... Ei se pahasti ääntele, mutta edelleen vähän kuplii ilosta ;)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Koeraportit - kaksi keskeytystä

Tämän jälkikoekauden korkkaus oli kaukana suunnitellusta. Tai no, kokeet itsessään kyllä suunniteltuja, mutta tulokset vallan muuta kuin ajatuksissa oli. Käyttövalioituminen heti kevään ekoissa kokeissa oli lähinnä kaukainen haave, mutta kaksi keskeytystä kyllä veti mielen melkolailla maihin.

Ensimmäinen koe oli oman kerhomme koe 21.5. Koe alkoi maastoilla, arvonnassa nappasin vitosjäljen (osallistujia kuusi), joten hetken saimme odotella. Kävin kurkkaamassa janapaikan - ihan mahtava jana, lähetys käytännössä polkua pitkin. Fiilis oli hyvä. Tuomarin ja tuomariharjoittelijan saapuessa suuntasin Lykän kanssa janaa kohti. Lysti oli hyvällä sykkeellä lähdössä töihin, muutama intoääni pääsi, mutta janalla keskittyi hyvin. Lähti loistavalla vauhdilla, nappasi jäljen varmasti. Muutaman metrin jäljestettyään tarkasti pienen matkan taakse, jonka jälkeen jatkoi varmasti eteenpäin. Melko läheltä löytyi ykköskeppi, matka jatkui. Jossain vaiheessa huomasin, että Lystin jäljestys oli vähän tarkistelevaa ja samalla näin muutaman kymmenen metrin päässä talon. Annoin koiran etsiä jälkeä, tuloksetta. Kun ei mitään löytynyt, palasimme hieman matkaa taaksepäin ja annoin Lystin jatkaa etsimistä. Ei mitään. Meinasin vähän alkaa hermostua, ja vähän tiukkasanaisesti käskinkin etsimään jäljen. Ei edelleenkään mitään. Lähdin suuntaamaan kohti keppipaikkaa kehoittaen välillä etsimään jälkeä. Välillä näytti jo hyvältä, kunnes orastava jälki katosi tai Lysti muuten palasi takaisin. Koitin kannustaa etsimään, turhaa. Palasimme janalle, josta lähetin koiran uudelleen. Lähti vähän epävarmasti - tässä kohtaa ohjaaja olisi voinut jo ymmärtää prässänneensä koiraa aivan liikaa. Jatkoimme matkaa, kuonon noustessa ja koiran pysähtyessä kehoitin etsimään jäljen. Niin liian monta kertaa. Lopulta Lysti, pieni Lysti joka harvoin ottaa itseensä palautteestani, oli jo niin puhki painostettu, ettei se tehnyt enää muuta kuin seisoi vieressäni eteenpäin tuijottaen. Meinasin alkaa itkeä metsässä tajuttuani, miten tappiin asti olin sen pakottanut, miten kovasti se oli yrittänyt ja yrittänyt, ja miten kovasti olin samalla sitä prässännyt jatkamaan. Päästin Lystin irti ja koukkasimme kauemmas tiestä katsomaan, josko sattuisimme jäljelle. Melko varmasti lopussa jäljellä olimme, sen verran tiiviisti Lysti laski nenän maahan ja jäljesti tielle saakka. Kiitos ohjaajan toikkaroinnin, keppejä ei kuitenkaan noussut. Fiilis autolle kävellessä oli kamala. Sellainen sanoinkuvaamaton tyhjyys kun tajuaa, miten itse on töpännyt todella pahasti. Päätin mennä esineruutuun ainoana toiveenani edes yksi esine, jotta saan koiran palkattua ja keskeytettyä ruudun jälkeen.

Ruutuun päästiin samantien, koitin keräillä ajatukseni kasaan ja olla iloinen. Lysti lähti mukaan innoissaan. Matkalla ruutuun vielä mietin ääneen Ramille, jätänkö leikin kesken ensimmäisen esineen jälkeen, johon Rami tyynesti totesi "kato nyt miltä se vaikuttaa ensin". Ensimmäinen esine nousi 18 sekunnin kohdalla, toinen sujuvasti perään. Kolmas esine oli kädessäni 2.04 ja tuomarin sanoin "joutui se sentään vähän etsimään kolmatta". Täydet 30 pistettä, tuomarilta kehut koiran työskentelystä ja omat maagiset sanat "kiitos, ohjaaja luopuu".

Olin jo asennoitunut vain seuraamaan tottiksia, kun toinen voittajaluokan ohjaaja kysyi voisinko olla nollakoirana heidän parinaan. Tähän suostuin, kun tuomari antoi luvan tehdä liikkeet vähän sinne päin ja soveltaen. Lopulta päädyimme tekemään vain seuruun, tasamaanoudon pienellä kapulalla sekä eteenmenon  (jossa Ly ei ilmeisesti kuullut maahanmeno käskyä, sillä sain sen lopulta pysähtymään kentän laidalla olevan mäen harjanteelle :D). Tottis kaipaa vielä paljon treeniä SM:iä ajatellen...

Toinen koe oli Hämeenkyrössä 27.5. Kokeeseen oli ilmoittautunut 24 koirakkoa, joista karsittiin 10 tottiksen perusteella maastoon. Arvoin meille viimeisen parin pienemmän numeron - ihan meni siis putkeen, kun toivoin olevamme alkupäässä ja ensin paikkamakuussa... Pienen ylimääräisen hässäkän ja muutamien ekstrasydämentykytysten jälkeen lopputulemana jouduimmekin suorittamaan tottiksen kolmen ryppäänä, jolloin onni kääntyi - Ly oli ensin makuussa, sitten tauolla ja lopuksi suorittamassa.

Paikkamakuu oli hyvä, makasi rauhassa ja katseli pääasiassa piilolle. Erinomainen. Seuruussa edisti, poikitti ja tuomarin sanoin "pirskahteli ilosta, joka ilmeni äänenä". Ei mitään pahaa huutoa, mutta pientä kuitenkin. Arvasanasta ei tietoa, ehkä tyydyttävä? Jäävissä seuruu samanlaista, asennot ok ja luoksarit + sivulletulot hyvät. Veikkaisin arvosanaksi ehkä hyvää kaikista? Oliskohan joku ollut erittäin hyvä? (Muistaako kaikki muut kisaajat oikeasti nämä arvosanat helposti?!) Tasamaanoudossa lähti mahtavalla asenteella ja palautti lujempaa kuin ikinä kokeessa. Palautus tosin tapahtui hyvin varmasti suoraa sivulle - hetkinen hei Lysti! :D Tuomari kehui muuten noutoa, ainoastaan palautuksessa on huomautettavaa. Hyvä. Hyppynoudossa heitin vähän vinoon, hyppäsi ja otti hyvin, mutta kiersi takaisin! Ja palautti vielä kaiken kukkuraksi sivulle! Vinoja on kyllä treenattu, mutta lisää toistoja siis... tämä puutteellinen. Estenouto superhieno, erinomainen. Eteenlähetys nopea, erinomainen. Yhteensä 86 pistettä ja maastoon.

Tällä kertaa arvoin meille ykkösjäljen. Jana lähti suoraa asfalttitieltä, ja vähän ahdisti jättää auto ja Enne tiensivuun jäljen ajaksi. Jana oli jostain syystä mulle kovin vaikea hahmottaa, mielestäni se oli ihan banaani ja lähetyspaikkakin oli hankala hahmottaa. Ehdin katsoa janapaikan ja ottaa koiran autosta, kun tuomari jo saapui ja kehoitti janalle. Valmistelut jäivät siis vähän puolitiehen, ehdin sentään käskeä Lystin pissalle.

Lysti lähti vähän epävarmasti, varmaan omasta epävarmuudestani johtuen. Puolenvälin jälkeen otti väärän jäljen, joten takaisin janalle. Lähetin eteenpäin, Lysti eteni janan loppuun ja olisi jatkanut matkaa eteenpäin. Oltiin siis ylitetty jälki ensimmäistä kertaa ikinä! Lähetin takaisin janan alkua kohti, eteni melkein lähtöpaikalle saakka kunnes siirtyi jäljelle. Takajälki. Olin itse lähinnä hämilläni siitä, miten lähellä lähetyspaikkaa jälki kulki! Päästiin kuitenkin matkaan, vaikkakin vähän epävarmasti. Lysti jäljesti, pari kertaa tarkisti mutta jatkoi matkaa. Jossain vaiheessa tajusin meidän olevan todella lähellä janaa ja ehdin miettiä koiran kääntämistä ympäri, kun se nosti kepin. Ykköskeppi (kyllä, kepit oli numeroitu!), ja matka jatkui. Kakkoselle päästiin muutaman varmistelun kautta, mutta kepiltä lähdettäessä jälki katosi. Lysti ei yksinkertaisesti saanut siitä enää kiinni. Hetken etsittyään lähti jatkamaan epävarmasti, mutta jäljestäen. Pehmeässä sammaleessa näkyi askelten jäljet, mutta epävarmasta jäljestyksestä johtuen en ollut aivan vakuuttunut, ollaanko todella oikealla jäljellä. Vähän väliä Lysti tarkasteli ja etsi jälkeä, ja samalla oma epävarmuus kasvoi. Metsässä näkyi lenkkeilijöitä umpimetsässä ja aavistin, että hukassa ollaan. Tällä kertaa pidin pään kylmänä ja pyrin viimeiseen asti olemaan rento ja reilu. Palattiin kakkoskepin paikalle, mutta jälkeä ei löytynyt. Päätin olevan turhaa yrittää jankata, jälkiä oli omaan silmäänkin todella paljon ja koira selvästi edellisen kokeen jäljiltä epävarma. Siispä valjaat pois ja autolle. Harmitus oli suuri, mutta enemmän ahdisti epäonnistuminen edellisen kokeen jälkeen. Päätin olla menemättä ruutuun, oma fiilis oli niin maassa. Sen sijaan suunnattiin Hannan kanssa takaisin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Janalta saatiin pisteitä 31, kepit taisin palauttaa myöhässä.

Kokeiden jälkeen on tulevat treenit olleet paljon mielessä. Kotimatkalla Pirjo sai kuunnella lähes tunnin vuodatusta ja käytiin hyvää keskustelua jatkosta. Ramia  kävi jo melkein sääliksi puhuessamme, kun linjan toisessa päässä oli kiukkusurullinen nainen, joka ei juuri sanojaan säästellyt :D vaan tärkeinhän se sieltä tuli kommentiksi - "muista, rakasta koiraasi". Ja niinhän teen! Maanantaina tein itse jäljen Lystille, se sujui kivasti. Kuivuus toi oman haasteensa, ja todennäköisesti on ollut osasyy kokeissakin. Keskiviikkona tehtiin esineruutu, siihen en ollut oikein tyytyväinen. Eilen keppiruutu ihan tuohon naapuripellolle, ekat kolme keppiä nousi hyvin, sen jälkeen iski epävarmuus, joka kuitenkin selätettiin ja haettiin loput kaksi keppiä. Tänään käytiin asfalttijäljellä, jossa Lysti oli todella pätevä! Nyt ylipäätään treenaillaan hetki muualla kuin metsässä, katsotaan sinne paluuta sitten vaikka parin viikon päästä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jälkileiritunnelmissa

Meillä oli tänä viikonloppuna jälkileiri Jämillä. Sen kunniaksi kävimme torstaina hakemassa vikalistaa jäljeltä, joskin suunnitelma ei "ihan" toteutunut... Lystille oli tallattu huippukivan näköinen siksaksekoitusjälki (näin kaavion jäljen jälkeen), ja oltiin hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan. Janapaikalla mallatessa huomasin irtokoiran metsässä, ja siitähän se ilo alkoi. Koira oli lenkkeilemässä omistajansa kanssa eikä sinänsä olisi ollut ongelma, jollei samainen koira omistajineen olisi lenkkeillyt juuri jälkemme päällä risteille, myös janan ylittäen. Janalta siis väärälle jäljelle, ja sitten alkoi säätäminen. Pari kertaa Lysti löysi oikean jäljen (melkoisen vaikea tehdä vaihtoa, kun koira on jo janalta lukinnut väärän jäljen, ja tämän saan tietää vasta myöhemmin), mutta otti takajäljen. Kääntäessäni sen ympäri joutui taas keskelle jälkisekasotkua, jossa bonuksena vielä omat jälkeni. Ei saanut millään jäljestä kiinni, vaikka yritti kuinka. Lopulta siirryimme paikkaan, josta mukana (onneksi!) kulkenut jäljentekijä tiesi varmasti kulkeneensa. Tästä Ly saikin jäljen, nappasi sen varmasti ja pian nousikin ensimmäinen keppi. Loppujälki sujui mallikkaasti ja kaikki kepit nousivat varmasti. Vikalistaa ei siis saatu kasaan lainkaan, ja melkoiseksi säätämiseksi meni koko touhu. Suuren plussan saa Lysti, joka haasteista huolimatta jäljen saatuaan työskenteli todella varmasti ja epäröimättä.

Leirille suunnattiin siis vähän tunnelmissa, joissa ei ollut mitään selkeää ajatusta leiriviikonlopun sisällöstä. Jotenkin olisin kovasti halunnut edes vähän miettiä etukäteen, mihin treenimme voisivat keskittyä, mutta tällä kertaa kävi toisin.


Perjantaina aloitettiin leiri esineruudulla. Jämin maastot ovat huippuhyviä erilaiseen treeniin - siellä on hassuja poteroita ja suppia, jolloin koira joutuu ruudussa käymään suppien pohjalla ja nousemaan taas ylös toiselle puolelle käydäkseen läpi koko ruudun. Lysti sai ruutuun pienen pehmonorsun, nahkaisen pussukan, kovamuovisen perunaharjan tms. ja jonkin nahkaisen pikkujutun. Ensimmäisenä nousi oikean takakulman pussukka varmasti, sen jälkeen joutui hetken etsimään etualalla (vasen supan pohjalla) norsua ja nahkajuttua. Molemmat kuitenkin löytyi, vaikka töitä joutuikin tekemään. Vasemman takakulman perunaharja oli huippuvaikea, eikä Lysti löytänyt sitä, vaikka kävi aivan sen vieressä kääntymässä. Ei noussut ei, joten ruudun jälkeen otin pikkutreenin pelkällä harjalla. Pudotetun tapaan tiputin sen taakseni ja lähetin Lystin. Kaksi kertaa juoksi harjan yli saamatta hajua. Lopulta tarkkuusetsintätyyppisellä treenillä löysi, joskin silloinkin joutui tekemään todella kovasti töitä. Täytyykin koittaa haalia vastaavaa materiaalia olevia esineitä treeniin - oli aika yllätys itselleni!

Lauantaina suunnattiin jälkimetsään. Tänä vuonna vaihdoimme kouluttajia päikseen, ja pääsimme siis Lystin kanssa Toivasen Hannan ryhmään. Hanna tallasi Lystille jäljen, 800 metriä neljällä kepillä ja muutamalla kommervenkillä. Ja niinhän tässä treenissä heti selvisi viikonlopun teemamme - jana! Kolmannella vai neljännellä lähetyksellä sain Lystin loppuun saakka, siihen asti juoksi liinan mitan päähän ja tuli vauhdilla takaisin luokseni. Sitä saa mitä vahvistaa, mutta mitähän olen tehnyt saadakseni tämän aikaan?! Itse jäljelle lähti hyvin sinne asti päästyään ja jäljesti Lystimäiseen tapaan. Tylpän kulman suoritti todella hyvin, samoin puunrungolla kävelyt selvitti hienosti (joskin luulin sen etsivän keppiä oksien lomasta, kun Hanna oli tallatessaan ottanut tukea oksista päästäkseen rungolle). Piikit ja kulmat hyviä. Toinen keppi jäi matkalla, eikä Lysti millään tavalla merkannut keppiä - tuuli varmaan kuljetti siis hajua niin, että joko emme olleet aivan jäljen päällä tai kepin haju kiersi muualle. Jälki loppui tien viertä kulkien, tiellä oli välissä kulkenut meidän porukkaa koirien kanssa sekä ainakin yksi koiranulkoiluttaja. Ilmeisesti hajuja oli melko tavalla, ja sen seurauksena viimeinen keppi löydettiin vasta riisuttuani valjaat ja ohjattuani Lystin etsimään vapaana. Itse jäljestä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja treenisuunnitelma janojen suhteen tehtiin iltapäivää ajatellen.

Iltapäivällä tehtiin ensin esineruutu. Vieraat esineet hieman sateisessa kelissä. Kolme lähetystä, kolme esinettä, vaikkei vauhti ollutkaan parasta Lystiä. Hyvä fiilis suorituksesta jäi kuitenkin. Jälkien sijaan Lysti sai kaksi janaa, joilla ajatuksena oli olla täysin passiivinen, mikäli koira palaisi luokse. Ei siis lähetystä uudelleen, vaan Lysti saisi itse ratkaista tilanteen. Kummankin janan jälkeen oli keppi ja varakeppi, jos ensimmäinen keppi ei syystä tai toisesta nousisi suunnitelman mukaan. Ensimmäisellä janalla Lysti palasi takaisin, jolloin seisoin ja odotin ratkaisua. Hetken Ly pyöri ja haki jälkeä vähän sivusuunnista, mutta pikkuhiljaa päästiin jäljelle saakka (liikuin itse eteenpäin Lystinkin edetessä, mutta sen kääntyessä pysähdyin). Itse jäljen hoiti kivasti, vaikka sääolosuhteet olivat "mielenkiintoiset" - koettiin muutamassa tunnissa suunnilleen kaikki mahdolliset Suomen säävariaatiot, minkä seurauksena jäljillä oli kiva kerros puoliksi sulaneita rakeita... Ilmeisesti tämä peite esti hajun nousemisen maasta melko tehokkaasti, sen verran suuria haasteita ryhmämme koirilla oli. Ei ollut helppoa Lykälläkään, mutta selvittiin ekalle kepille, joka nousi vahvasti. Toisella janalla Lysti palasi taas lähetyksen jälkeen, mutta tällä kertaa jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Jälleen jälki hyvä ja keppi nousi varmasti.


Sunnuntaina tein aamulla janojen vanhenemista odotellessa kaksi tarkkuusetsintään samaan ruutuun. Lysti oli huipputaitava! Ensin isohko mutteri kaarnanpalan ja oksien alla, löytyi samantien ja toi hienosti. Toisella pieni mutteri kannon päällä, tällä kertaa joutui etsimään vähän enemmän, mutta paikallisti hyvin ja toi kivasti, vaikka selvästi pienen mutterin kantaminen olikin oma haasteensa :D

Ensimmäisellä janalla Lysti palasi taas kuin bumerangi liinan loppuessa. Jäin odottamaan etenemistä, mutta Lysti tuli viereeni seisomaan ja pyöri siinä. Suunnatessaan vähänkin janaa eteenpäin, otin askeleen eteen, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunut mitään, ehdotin josko ottaisin valjaat pois ja laittaisin koiran hetkeksi sivuun "jäähylle" ja koittaisin sen jälkeen uudelleen. Muutama minuutti odoteltiin, ja uudella lähetyksellä liinan päässä olikin ihan uusi koira. Lähdin liikkeelle ennen liinan loppumista, hienosti päästiin kertalaakista jäljelle asti, vaikkei vauhti ollutkaan huima. Jäljelle lähti hyvin ja keppi nousi varmasti. Toisella janalla tavattiinkin sitten tuttu Lysti - eteni hyvin ja sain itsekin juosta sen perässä, nappasi jäljen varmasti ja nosti molemmat muutaman sadan metrin jäljellä olleet kepit. Lysti sai kovasti kehuja jäljestämisestään, ja nyt suunnitelmissa onkin tehdä muutama tällainen treeni ja katsoa, miltä janat alkavat näyttää. Tavoitteena tietysti, että toukokuussa olisi kokeissa paletti kasassa ;)

Iltapäivällä tein vielä omatoimisesti kolme pudotettua esinettä. Ensimmäinen hyvä, joskin liikkumiessä havaittavissa pientä keulimista: Lysti ei seuraa varsinaisella seuruukäskyllä, ja tämä vapaamuotoisempi seuruu on näemmä vallan hyvin suoritettavissa yhdellä etujalalla pomppien. Tällaiseen en jaksa puuttua, varsinkaan, kun takana on rankka treeniviikonloppu ja olin lähinnä todella ilahtunut huomatessani, että Lysti oli edelleen todella innoissaan hommissa. Ensimmäinen toisto (25 + 50 askelta) hyvä, vaikka juuri ennen esinettä kaarsi hieman sivuun kulku-uralta. Toisella (30 + 75) juoksi railakkaasti ohi esineestä juostessaan hieman varsinaisen kulku-uran sivussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin meni hieman ohi, sai hajun ja nappasi varmasti. Kolmannella varmaan 10 + 50 askelta pururadalla, juoksi nopeasti, nappasi varmasti ja palautti kovaa vauhtia. Kiva pieni lisätreeni, tuntuu että ek-erikoislajit ovat viime aikoina jääneet vähän syrjään. (Ollaan muuten tehty myös hakuilmaisujuttuja muutama kerta, en vaan ole ehtinyt niitä tänne kirjailla.)

Keppien määrästä jäljellä puhuttiin paljon. Meidän treeneissä on pääasiassa paljon keppejä, Lystin perusjäljellä (n. 600-800 metriä) yleensä 8-10 keppiä. Hanna treenaa käytännössä päinvastoin, ja käyttää treenijäljillä vain muutamaa keppiä per jälki. Tällöin koira todella ilahtuu kepeistä ja niiden arvo kasvaa. Tässäkin siis miettimisen aihetta - onko keppejä jo niin paljon, että "ei haittaa", jos ei ihan jokaista bongaakaan?

Leirin kokonaiskeppisaldo siis viideltä jäljeltä (lasken janatkin nyt jäljiksi) 7/9.

 
Ruokailupuitteet olivat aika askeettiset :D