Sivut

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

FI KVA Lysti

Tänään saavutettiin yksi virstanpylväs harrastusmatkallamme. Oman kerhomme kaksipäiväisessä kokeessa haimme maastosta 192 pistettä ja tottiksesta 88 pistettä. Yhteensä siis 280 pistettä, kolmas ja siten käyttövalion arvoon oikeuttava ykköstulos.

Maailman paras Lysti!




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Paluu tokokentille

Kuten jo parina vuonna aiemmin, tänäkin vuonna tokon piirinmestaruuskisoihin osallistuminen tuntui alunperin tosi hyvältä idealta. Todellisuus iski vasten kasvoja jo aika aikaisessa vaiheessa, mutta koska PKSM:ien jälkeen päätin aloittaa taas kokeisiin keskeyttämään -projektin, saisi piirinmestiksetkin oman paikkansa projektissa. Lauantaina suunnattiin siis Kirstulaan, loppujen lopuksi kovin hyvällä fiiliksellä. Tavoitteena oli olla keskeyttämättä ja nollata vain ruutu. Molempiin tavoitteisiin päästiin!

Lauantai liikekohtaisesti, tuomarina Vesa Kallio:

(Liikejärjestystä en muista enää lainkaan, taisi alkaa tunnarilla? Paikkikset kivasti vasta lopuksi.)

Paikalla istuminen ryhmässä 2 min: 10

Paikalla makaaminen 1 min ja luoksetulo: 8 - vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon

Seuraaminen: 7 - seisoi kaksi perusasentoa, juoksussa pari haukahdusta. Ei parasta Lystiä ylipäätään. Odotin huonompaa arvoisanaa.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8,5

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan: 9

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 0 - sain ihmeen kaupalla kahdella korjauksella rinkiin. Ruutua ei bongannut ja ajautui kehäksihän yli, nollan lisäksi siis myös keltainen kortti ja -10 pistettä :D kutsuin pois jatkamatta loppuun.

Ohjattu noutaminen: 9,5

Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten: 9,5

Tunnistusnouto: 8,5

Kauko-ohjaus: 7 - kaksoiskäsky jätettäessä maahanmenoon

Yhteensä siis 228,5 pistettä ja EVL 2.



Tänään suunnattiin Forssaan keskeyttämismielessä. Kamala kiire tuli, saavuin paikallekin hieman myöhässä, Lystin lenkki oli 100 metriä tarpeiden tekoon ja muutama pallon heitto... Liikejärjestys toi vähän harmaita hiuksia - vaikeimmat jutut viimeisenä.

Paikalla istuminen ryhmässä 2 min: 10 - vähän pisti jännittämään, Lysti oli komeasta koirasta keskimmäinen ja samalla ainoa paikallaan pysynyt. Ennen makuuta muut ohjaajat kävivät viemässä koiransa takaisin riviin, eipä oltu tätäkään treenattu aiemmin!

Paikalla makaaminen 1 min ja luoksetulo: 8 - taas tuplakäsky maahan.

Luoksetulo jää pysäytykset seisomaan ja maahan: 7 - tuplakäsky jätettäessä...

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Kauko-ohjaus: 8 - TUPLAKÄSKY JÄTETTÄESSÄ!!!

Tunnistusnouto: 9 - oli huolimaton, ei meinannut keskittyä alkuun lainkaan.

Merkin kiertäminen jne.: 8 - pysähtyi merkin viereen ilman käskyä.

Ohjattu nouto: 10 - arvoin vielä oikean, ja oli silti hieno!

Seuraaminen: 8,5 - kiva koeseuruu! Haukahdus juoksussa. Kokonaisuudessaan positiivinen yllätys! Oli kiva fiilis tehdessäkin!

Ruutu: 8 - ekalla rinkiin! Ruutua ei taaskaan meinannut bongata, lisäkäsky siihen. Muuten hieno!

Yhteensä 269,5 pistettä, EVL1!

torstai 24. elokuuta 2017

Keskittymisen kautta onnistumiseen?

Siinä missä SM:t aiheuttivat massiivisia treenisuunnitelmia ja -toteutuksia, tulevat tokon piirinmestaruudet eivät juuri hetkauta - välillä vähän huolettaa, miten huolettomasti olen suuntaamassa kentällä jo puolentoista viikon päästä! Ongelmakohdat ovat hyvinkin vahvasti tiedossa, mutta en jaksa stressata niistä. Epäonnistuminen on ei vaan mahdollista, vaan myös todennäköistä.


Ollaan me kuitenkin treenattu. Ja ollaan myös saatu useampi hiljainen treeni putkeen - aika makeaa! Treenejä ollaan tehty omissa oloissa sekä kavereiden kanssa. Eilen päästiin taas Kantoluodon Jarin silmien alle, ja kylläpä taas avasi omia silmiä ja pään sisäisiä palasia ajattelemaan. Tein jo hyvissä ajoin treenisuunnitelman: pyydän mukaan jonkun vieraamman kaveriksi ilmoittautumiseen, ja toisen mukaan tuomariksi. Toinen "kisaaja" vie koiransa paikkikseen ja me lähdemme tekemään kaaviota. Tavoitteena saada esiin ääni ja sitä myöten Jari kertomaan, mikä sen äänen aiheuttaa. Ajatuksena tasolla tuntui hyvältä, kunnes treenit alkoivat sujua ja aloin ahdistua valtavasti ajatuksesta, että väkisin vääntäisin ongelman esiin Lystistä. Niinpä kentälle marssiessa ainoa ajatukseni oli, etten tiedä lainkaan mitä tekisimme, kunhan vaan seuraamista ei junnata koko aikaa :D Olin aiemmin jutellut Jarin kanssa tokojutuista, ja hän sitten ehdottikin, että josko nappaisimme sieltä jonkun liikkeen - teknisen puolen sijaan hän voisi kommentoida itselleen mieleen tulevia asioita ja voisimme jutella niistä.

Tuumasta toimeen siis! EVL:n harmaita hiuksia aiheuttava merkitön merkki työn alle ja ajatukset liikkeelle! Lystin kanssa ollaan tehty merkitöntä alunperin kosketusalustalla. Rehellisesti voin sanoa, etten edes muista, teimmekö välissä muullakin tapaa (tarkoitan siis pidempään kuin kokeiluluontoisesti, testejä on kyllä tehty eri tavoin)... Nyt tauon jälkeen tein muutaman treenin alustalla ja sen jälkeen aloin tehdä toistoja ilman alustaa heittäen palkan koiran edetessä. Lopputulos oli ekassa treenissä ihan huikea, mutta jos toisessa treenissä totesin Lystin keskittyvän todella vahvasti taakse palkkaa odottaen. Eteni se kyllä, mutta ilme oli väärä.

Nyt palattiin takaisin alustalle. Kerroin Lyn flänkkäävän vähän alustalle mennessään, ja sama ongelma on vielä pienemmässä mittakaavassa luoksetulossa. Tehtiin muutama toisto luoksaria niin, että Jari jäi seisomaan oletetulla flänkkäyslinjalle, jolloin luoksetulo olikin hieno ja suora. Muutama toisto, ja sen jälkeen merkittömän kimppuun. Lysti kulki mukanani kun vein alustan, ja lähti hienosti alustalle. Flänkkäsi aavistuksen, mutta vasta juuri alustaa ennen - näytti itse asiassa hyvin samalta kuin kierto, jossa Lysti ottaa hieman etäisyyttä mennessään tötsälle, jotta pääsee tekemään kierron lopun mahdollisimman tiiviisti. Tämä ei vielä häiritsevä missään tapauksessa. Jari kävi siirtämässä alustan niin, ettei Lysti nähnyt, ja uusi toisto. Lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta arviolta 1,5-1 metriä ennen alustaa kääntyi ja pinkaisi edelliselle paikalle etsimään alustaa. Positiivista siis se, ettei selvästi hae erityisen vahvasti silmillä, kun ei alustaa bongannut. Toisella toistolla sinkosi (kuten sanoinkin jo ennen lähetystä) suoraa vanhalle paikalle. Seuraavaksi koitettiin aivan eri suuntaan ilman alustaa, ajatuksena Jarin heittämä palkka koiran edetessä. Vaan Lystihän lähti suvereenisti suoraa vasemmalle - siis ilman minkäänlaista ajatusta oikeasta suunnasta. Itse ongelmahan tässä tulikin hyvin esiin: ei liike vaan ole hallussa sitten millään tavalla. Jatkettiin siis alustan kanssa niin, että alusta oli riittävän lähellä ja sain palkattua Lystin onnistumisista. Nämä taas kivoja, vaikka Jari kävikin siirtämässä alustaa väleissä kauemmas.

Olennaisena asiana treenissä oli Lystin päästäminen eteenpäin vasta oikeassa mielentilassa. Teimme treeniä, jossa tein alkuvalmistelun (jonka jälkeen Lystillä on selvä fokus juoksuun lähtemiseen) ja palkkasin sen perusasentoon, kun se oli täysin luopunut lähtemisestä. Palkkasin ruualla ja lelulla, mutta Jari totesi ruuan olevan tähän riittämätön palkka (jatkoin siis pelkällä lelulla). Aika huikeaa keskittymistä saatiin aikaan! Kerran Lysti äänteli valmistelevassa osuudessa, jolloin jätin sen odottamaan ja siirryin itse pois sen vierestä. Toimi superhyvin!

Jatkoon Jari ehdotti alustan käytön jatkamista etäisyyttä pidentäen, sekä oman kropan suuntaamisen vahvistamista - useampi alusta eri suuntiin siis, ja lähetys niille vuorotellen, jolloin Lystin on pakko keskittyä siihen, mihin suuntaan haluan sen lähtevän. Nämä jatko-ohjeet olivat aika tuttua kauraa, mutta itse treenistä jäi huippuhyvä fiilis, ja paljon eväitä taas jatkoon! Nyt lähdetään kasvattamaan keskittymistä (tai ainakin yritetään...). Ja hei! Se onnellisuuden tila, kun ihan oikeasti jätettiin kajoamatta siihen seuraamiseen tällä kertaa ;)


Maastoissakin ollaan käyty. Jälkiryhmäni treenien jälkeen koirat ovat etsineet heiteltyjä jälkikeppejä, mutta ollaan me kunnolla treenattukin. Lysti on tehnyt tarkkuutta kivalla asenteella niin omissa kuin vieraissakin ruuduissa. Tarkkuuksissa eri kokoisia esineitä ja joka ruudussa kädenpainamia. Esine korkeinteen sammaleeseen laitettu, ei siis piilotettuja tällä kertaa. Yksi pudotettukin ehdittiin tehdä, reagoi poikkeuksellisen vahvasti pudottamiseen, mutta pysyi sen jälkeen hyvin mukana. Haki ja toi vauhdilla, esineen nosto oli hieno!

Maanantaina tehtiin esineruutu, jossa oli sekä hyvää että treenattavaa. Kolme esinettä nousi hienosti, mutta neljäs oli vai-ke-a. Puhelimen muovinen suojakuori kuopassa, tuulettomassa maastossa. Hyvin näkyi taas sama tuttu ongelma - Ly saa hajun, mutta ei osaa tarkentaa, kun menettää hajun. Lisää treenejä tähän siis! Positiivista kuitenkin se, että Lys teki koko ajan täysillä töitä ja keskittyi hommaan. Apuja se ei missään vaiheessa saanut, ja treeni olikin kokonaisuuten tosi hyvä! Enne pääsi pitkästä aikaa vieraalle jäljelle, ja huskyeläin oli kovin pätevä! Kaikki kepit nousivat, ja juoksuhepulistakin rauhoittui jatkamaan hommia ihan vaan sanallisella kehoituksella. Huippu Eps!

Kuvat parin vuoden takaa, oman koneen ollessa rikki ja puhelimen reissatessa neljättä kertaa huollossa, on uusien kuvien siirtäminen jäänyt...

maanantai 14. elokuuta 2017

SM-raportti

Tämän vuoden päätavoite, PKSM 2017 on nyt koettu ja elämä kisojen jälkeen jatkuu kiireisenä. Onneksi mukaan on mahtunut treenejä, jottei koirienkaan tarvi vallan toimettomina olla – onhan seuraava koitoksemme (tokon piirinmestaruus) Lystin kanssa jo pian ovella. Eihän meidän pitänyt enää tokoilla, voisin ajatella, vaan eipä koskaan saa sanoa ei koskaan! Mutta hetkeksi kuitenkin palataan pk-tunnelmiin ja Paimioon.

Suuntasin Lystin kanssa kohti kisakeskusta perjantaina heti aamusta. Enne pääsi onneksi hoitoon kisojen ajaksi, joten ei tarvinut miettiä sen osalta tylsää autoviikonloppua. Kisapaikalle saavuttuamme kävin ilmoittautumassa, varmistin että joukkueilmo oli kunnossa ja jäin odottamaan eläinlääkärin tarkistusta. Tarkistuksessa siru löytyi ja saatuani pienen pomppivan aussien hetkellisesti ravaamaan, saatiin lupa jatkaa itse kisaan. Perjantain ohjelmassa oli kenttään tutustumiset sekä avajaiskulkue.
Voihan hyppytekniikka! Aiemmin niin kauniisti hypännyt Lysti...
Kenttään tutustumista saimme Lystin kanssa odotella muutaman tunnin. Ennen tutustumista treenasimme hieman kisa-alueella, ja totesinkin jo silloin kivan pienen haukkuongelmamme olevan vahvasti läsnä. Osittain tästä ja osittain keskusteluista muiden kanssa johtuen tein viime hetken muutokset kenttään tutustumista ajatellen – tavoitteena oli hyvänmielen seuruupätkä, liikkeestä seisominen, estenouto ja paikkamakuu. Eteenmenon päätin jättää tekemättä – Lystillä ei ole ollut ongelmia itse eteenmenossa, vaan päinvastoin se herkästi tahtoisi suorittaa Maailman Siisteimmän Juoksuliikkeen jo heti ensimmäisellä seuraamissuoralla. Sovimme parini kanssa, että menemme kentälle yhtä aikaa, jotta saamme tehokkaasti hyödynnettyä koko ajan ja toisaalta otettua paikkikset toisen tehdessä. Kentällä totesin olevani jännityshorkassa, eivätkä muistikuvat tekemisestä ole kirkkaimmat mahdolliset… Menimme ensin paikkamakuuseen, jossa Lysti vaikutti rauhalliselta ja tarkkaavaiselta. Pidin makuun lyhyenä, jonka jälkeen jäimme tekemään pikkujuttuja makuupaikan tienoille. Parimme siirtyessä makuuseen taisin toteuttaa suunnitelmaani: seuraamista tein lelun kanssa, siitä jäi hyvä fiilis, vaikka haukku ei kokonaan pysynytkään poissa. Liikkeestä seisomisen tekemisestä tai tekemättömyydestä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Estenoudon tein patukalla, se oli hyvä. Loppuajan käytin kapuloiden heittelyyn Lystin maatessa kaavion aloituspisteen tienoilla. Kentän pohja oli ihanan joustava ja tuntui märkänäkin pitävältä, mutta kapuloiden heittoa ajatellen se oli melkoisen haastava – kapulat pomppivat minne sattuu varsinkin, jos heitin normaalilla voimalla. Pieni lisästressin aihe siis siitäkin!
Kenttään tutustumisen jälkeen oma tunnelma oli hyvä. Treeni oli niin onnistunut kuin lyhyessä ajassa ja itseä jännittävissä olosuhteissa oli mahdollista. Avajaiskulkuetta odotellessa vierähti taas tovi, mutta viimein pääsimme kokoontumaan kansallisten kentälle marssiaksemme IPO-kentällä avajaisseremoniaan. Harmillisesti emme saaneet kulkea joukkueena yhdessä, vaan kaikki kisaajat järjestettiin numerojärjestykseen lajeittain. Jälkikoirien häntäpäässä oli kyllä niin hyvä tunnelma, että harmitus hävisi nopeasti ;) Lystillä oli vähän vaikeuksia ymmärtää kulkueen perimmäistä tarkoitusta, ja se olisikin mielellään osallistunut vähän toiminnallisempaan kulkueeseen. Oli kulkue silti aika hieno kokemus, ainakin näin ensimmäistä kertaa mukanaolleelle.
Lauantaina päädyin jäämään majapaikkaamme joukkuetovereiden ja majoituskavereiden lähtiessä kisapaikalle. Totesin, että omien hermojeni kannalta on parempi, etten hengaile paikalla aamusta iltapäivään omaa vuoroani hermoillen. Parisen tuntia vietin kuin paraskin teini nenä puhelimessa kiinni Farm Feveriä pelaten ja omaa fiilistä kuunnellen ja pohtien. Joku ajatus loksahtikin kohdilleen, kun sain järkeiltyä osallistumiseni olevan juuri sitä, mihin on tähdätty ja mitä haluan. Asian käsitteleminen auttoi aimo harppauksen eteenpäin, ja kentälle astellessa tunnelma olikin aivan erilainen.
Vähän on vaikeaa kiivetä esteen yli, kun ohjaaja heittää kapulan ihan miten sattuu :D
Kisapaikalle päästessäni lukitsin korvani kaikilta pistetiedoilta ja mahdollisilta pisterajoilta. Hakukoirien tuloksia sentään kävin kurkkaamassa nähdäkseni tuttujen tilannetta. Yhden joukkuekaverin suorituksen ehdin vielä nähdä, joskin tällöinkin poistuin paikalta arvostelun alkaessa. Aikaa kuluikin tehokkaasti IPO-katsomossa, jossa pystyi huoleti kuuntelemaan tuomarien kommentitkin. Kävin Lystin kanssa kävelemässä ja treenailin vähän – tavoitteena palkata hiljaisesta tekemisestä. Ennen omaa vuoroamme hengailimme nurmialueella makoillen ja leikkien, Lysti tuntui mukavan rennolta ja teki innolla töitä kanssani. Oman vuoromme koittaessa jonkunlainen sisäinen zen otti vallan, ja ainoa ajatus leveän hymyn takana oli ”vitsi me ollaan oikeasti täällä”. Lysti meni ensin paikallaoloon – viedessä se oli kovin energinen ja innokas, mutta meni hyvin maahan ja jäi rauhallisena. Keskityin visusti katsomaan parini tekemistä katsomossa olevien tuttujen sijaan. Jossain vaiheessa vähän vilkuilin katsomoonkin, mutta aivan yhtä tiiviisti sieltä tuijotettiin suorittavaa koirakkoa – ei siis mitään vinkkejä siitä, mitä paikkiksessa tapahtuu :D Välillä toinen tuomari tuntui tuijottavan huolestuttavan pitkään Lystiä, mutta lopputulemana paikallaolosta arvosana erinomainen.
Suorittamaan päästessään Lysti oli vähän… no, erilainen kuin olisin toivonut. Pahamaineinen ääni pääsi valloilleen käytännössä jo ennen seuraamisen liikkeellelähtöä, ja melkoista mekkalaa olikin koko seuraamiskaavio. Seuraaminen muutenkin oli varsinaista säätöä, ja puolet kaaviosta Lysti kulki jossain suunnilleen vasemmalla puolella kuin olisi lenkillä. Ansaitusti tästä puutteellinen.
Jäävissä haukkua tuli edelleen, varsinkin juoksuosuuksissa. Itse asennot kuitenkin oikeita ja tuomarien mukaan nopeita. Muuten näiden osalta muistikuvat on aivan hämärän peitossa, arvostelut muistaakseni istumisesta ja seisomisesta hyvä ja maahanmenosta tyydyttävä. Noudoissa ääni onneksi hiipui pois, ja saatiin kivaa tekemistä aikaan. Hyppynoudossa heittokin onnistui nappiin! Estenoudossa tyhmiä virheitä – heitin kapulan ja koska en nähnyt sitä esteen molemmilta puolilta, oletin heiton olleen onnistunut. Juuri kun avasin suuni käskyn antaakseni, kapula kieri esteen vasemmalta puolelta näkyviin ja todella sivuun. Herra Lystikäs vieressäni tulkitsi suun avauksen jo käskyksi ja ryösti esteelle – sekunnissa tehty päätökseni heiton uusimisesta vaihtui siis auttamatta myöhässä olevaksi kiipeämiskäskyksi… Onni onnettomuudessa ollaan hyppyesteellä jankattua hyvinkin  vinojenkin heittojen palautuksia, ja Lysti palauttikin huonosta kulmasta huolimatta esteen kautta. Palautus olisi saanut olla voimakkaampi, mutta itse olin vaan onneni kukkuloilla koiran kavutessa esteen yli takaisinkin päin. Noutojen arvosanoista ei mitään muistikuvaa. (En ihan oikeasti ymmärrä, miten ihmiset kykenevät suorituksensa jälkeen sisäistämään tuomarin puhetta!) Eteenmenossa Lysti lähti vauhdilla ja pysähtyi upeasti – joskin seisomaan. Toisella käskyllä meni maahan, mutta tästä tuplakäskystä johtuen erittäin hyvä.
Kokonaisuutena saatiin kasaan 82 pistettä, joka tänä vuonna ei riittänyt maastoihin. Harmittamaan jäi ainoastaan tuo haukkuminen, joka oltiin saatu jo aika kivasti kuriin. Kumma juttu tuo oma jännitys ja sen vaikutus koiraan… Jahka saadaan seuruu kuntoon, alkanee tottis pisteiden valossa näyttää vallan kivalta – nyt siis kuumeinen tulosten metsästys käyntiin ja toivottavasti ensi vuonna uudelleen tulta päin!
Sunnuntaipäivä menikin kaatosateessa pääasiassa IPO-katsomossa suorituksia seuraten ja samalla kuumeisesti tulospalvelua päivittäen. Tunnelma kisapaikalla oli mukava, juttuseuraa löytyi niin parkkipaikan naapuriautolta kuin buffetistakin. Oli ilo huomata, miten valtarotujen lisäksi kisaamassa oli harvinaisempiakin rotuja – mieleen jäi erityisesti kovin kivalla asenteella tottista tehnyt jälkidalmis.
Jos vielä hieman analysoin oman pääni sisältöä, olin erittäin hämmentynyt siitä, miten maastoista jääminen ei harmittanut koepaikallakaan. Tietysti olisi ollut hienoa päästä tekemään osioita, joissa on koira on parhaimmillaan, mutta tämän kertaisella suorituksella emme ansainneet tietämme eteenpäin. Haukkumisen esiintulo harmitti, sen myönnän kyllä – ja sen osalta taidetaankin syksyllä juosta tokokokeissa keskeyttämässä suoritus, mikäli haukkuminen lähtee lapasesta. Hankalaa treenata asiaa, joka tässä mittakaavassa ilmenee vain koetilanteissa! Edes möllitottiksissa vastaavaa ei tullut esiin… Lysti selvästi tietää, miten ohjaajan rahat tuhlataan tehokkaimmin ;) 
Kokonaisuudessaan SM:istä jäi kuitenkin hyvä ja jollain tavalla tyyni olo – vielä jonain päivänä suorituksemme riittää pidemmälle, mutta onneksi meillä ei ole siihen päivään vielä kiire!
Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Sporttirakin - suuri kiitos!
(Toistaiseksi tuntemattomasta syystä Blogger päätti muuttaa koko tekstin asetukset ihan miten sattuu. Nyt on koodista korjattu se mihin kykenen, pitäisi olla luettavissa nyt...)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

SM-zen on täällä! (Kahden Jarin koulutukset)

Viime päivien huipputreenit ovat vieneet huiman harppauksen kohti orastanutta SM-zeniä. En olisi uskonut, että 2,5 viikkoa ennen koetusta voi tunnelma olla näin rento, odottava ja yksinkertaisesti hyvä! Ollaan tehty hirveän hyviä ja tilanteeseen sopivia treenejä, saatu onnistumisia ja sopivasti haasteita. Kaikki edellytykset parhaaseen mahdolliseen suoritukseen on siis olemassa, mutta toisaalta myös mahdollisuus suorituksen päättymiseen tottiksen jälkeen on hyvin tiedossa. Sekään ei kuitenkaan harmita, sillä tiedän jo nyt, että kaikki mahdollinen on tehty - enempään emme tänä vuonna olisi pystyneet, kävi miten kävi! Tämän tiedostamisen jälkeen oma fiilis lähteä SM:iin on entistä korkeammalla, ja toivon kovasti saman tunnelman kantavan tottiskentälle asti!

Viime viikon torstaina pääsimme pitkästä aikaa metsään Ramin tallaamalle jäljelle. Kyllä olikin taas sellainen jälki, ettei tarvinut yrittää pysyä kartalla, mistä on tullut ja mihin menossa :D Hienosti Lysti jäljen selvitti ja nosti varmasti kaikki kepit. Ennen kolmoskeppiä kuului autolta koiran haukahdus, Lysti nosti pään, mutta jatkoi hyvin. Kepillä laitoinkin koiraa palkatessa viestin, että voisivatko odottajat vähän metelöidä tiellä. Hyvä muuten, mutta tämän seurauksena he ilmeisesti luulivat mun eksyneen metsään... :D Hups! Mutta koita nyt siinä koiraan keskittyessä pystyä kirjoittamaan kaikki olennainen ylös... No, hirveän hyvä fiilis jäljestä jäi joka tapauksessa! (Jana oli vähän huono, täytyy tehdä nyt ihan erillisiä janatreenejä muutama ennen kisoja!)

Lauantaina kävimme päiväkäynnille holskuleirillä jälkiryhmässä. Kouluttajana oli itselleni uusi tuttavuus, päivätyökseen koirien kanssa Puolustusvoimilla töitä tekevä Jari Ikonen. Koska en tiennyt kouluttajasta mitään, en osannut oikein odottaa mitään. Olin myös päättänyt, että mikäli ajatukset kouluttajan kanssa eivät kohtaa, tallon vaikka itse jäljet Lystille ja jätän koulutuksellisen annin parempaan hetkeen - näin lähellä SM:iä en kaipaa yhtään ylimääräisiä epäonnistumisia ;) Onneksi ei tarvinut asiasta huolehtia! Heti aamulla jutellessamme totesin pitäväni kouluttajasta ja hänen näkemyksistään. Aamulla Jari tallasi Lystille Z:n mallisen jäljen vastatehdyillä kepeillä. Janalle Ly lähti miljoonaa (ja se todella lähti niin, että muut leiriläiset olivat todenneet, etteivät jaksa juosta perässä sellaista vauhtia - en tajunnut sanoa, että kyllä me itse jäljellä sitten kävellään :D) ja otti jäljen varmasti. Jäljesti tarkasti ja varmasti. Ekan kepin merkkasi ja nosti, mutta jätti. Tuoreet kepit oli selvästi vaikeat, eikä Lysti ollut ihan varma, pitikö ne ilmaista vai ei. Leikitin kepillä ja jatkettiin matkaa. Tien ylitykset hienoa ja jäljestys ylipäätään hirvittävän hienoa. Toinen (ja samalla viimeinen keppi) nousi hyvin. Jari totesi Lystin olevan taitava ja lahjakas ja sen työskentelyä olevan ilo seurata. Myös oma ohjaukseni oli kiinnittänyt huomiota positiivisessa mielessä, jes!

Iltapäivän jäljelle pyysin alustan vaihtoja, niitä kun ei hetkeen ole tehty. Jari kävi taas itse tallaamassa jäljen meille, uudet kepit tälläkin kertaa. Jana ei yhtä hyvä - janalla oli tien ylitys, ja Lysti poikkesi sen kohdalla suorasta linjasta ja jouduin korjaamaan. Tarkisti hetken aikaa jäljen suuntaa, valitsikohan takajäljen? Jäljelle lähti hyvin, eka keppi nousi varmasti. Tien ylitykset ja metsästä soratielle vaihto sujuivat hyvin, toinen keppi jäi, koska Lysti ylitti tien hieman ennen keppiä (ei siis saanut hajua kepistä lainkaan). Asfaltille päästessämme Lysti selvisi asfaltista hyvin, mutta sen jälkeen metsäisellä pohjalla alkoi haasteet, ja melkoinen tovi sompailtiin jälkeä etsien. Annoin Lystin etsiä jälkeä irti, ja pian selvisikin todellinen haaste - kyseisessä paikassa olivat ilmeisesti tottisryhmäläiset pissattaneet koiriaan, ja pienen poikasen pää meinasi mennä hajuista sekaisin. Etsi ja etsi todella hyvin, ja kouluttajakin hiippaili jo taakseni kertomaan koiran tekevän aivan oikein. Jossain välissä pissa vei mennessään ja jouduin komentamaan. Sen jälkeen jälki kuitenkin nousi heti! Sen verran kauan oltiin jouduttu tahkoamaan, että Lystillä alkoi olla todella kuuma ja loppujäljen se oli todella väsynyt. Viimeinen keppi oli tien ylityksen jälkeen - ylitys hyvä, nosti kepin, mutta jätti taas. Laitoin etsimään uudelleen, häntä heiluen etsi ja nosti hyvin, siitä superpalkka. Tosi hyvä fiilis jäi päivän treeneistä ja itse sain hyviä vinkkejä jäljen kadotessa: koiran irtipäästäminen sai positiivista palautetta, mutta oma paikallaan nököttämiseni aiheuttaa turhaa painetta koiralle. Parempi olisi, jos esimerkiksi kääntäisin rintamasuuntaani pikkuhiljaa ympyrää tehden, jolloin koirankin olisi helpompi etsiä jälkeä joka suunnasta. Tämä muistiin!

Sunnuntaina lähdimme koirien kanssa automatkalle kohti Kannusta ja Shepmates-leiriä. Alunperin tarkoitus oli mennä paikalle ihan vaan katselemaan ja kuulostelemaan, mutta sattumalta Jari Kantoluodon koulutuksesta vapautui koirakkopaikka, ja pääsimmekin Lystin kanssa katsomaan taas tottisjuttuja. Pieni stressikriisi kuitenkin iski maanantaiaamuna, kun heräsin paniikkisen aussien kiivetessä sänkyyn vinkuen. Hetki meni tilanteessa kartalle pääsemiseen - kipureaktio oli selvä, mutta kivun löytämisessä meni hetki. Lähdin kävelyttämään koiria ulos, ja Lysti vain käveli peitsaten. Raville en saanut sitä millään, se vaan läähätti kipuillen. Koskiessa vaikutti aristavan selkää. Palasimme sisälle ja nostin Lystin takaisin sänkyyn rauhoittumaan, samalla silitellen sen selkää. Jonkin ajan päästä lähdimme uudelleen kävelemään, ja samalla törmäsimme yhteen leiriläiseen, joka oli samaa mieltä selän osuudesta asiaan. Samalla kuulin, että eräs leiriläinen on eläinlääkäri ja päätin kysyä hänen mielipidettään (lähinnä siihen, varaanko ajan lääkärille vai suuntaammeko akupunktioon, fyssarille, hierojalle vai minne). Ajatus alkoi pikkuhiljaa kulkea, ja epäilin kyseessä olevan lihaskramppi, jonka lattian kylmä veto oli aiheuttanut (Ennekin löytyi aamulla nukkumasta huoneen toisesta sängystä - ja mun koirathan eivät sängyssä nuku...). Kävellessä tilanne oli edelleen sama. Laitoin koirat hetkeksi autoon ja koitin hengitellä syvään. Olin kävellessä kuvannut Lystiä videolle ja kaveri videoanalyysien perusteella olisi samaa mieltä selän aristamisesta. Eläinlääkärin pikatsekkauksessa löytyi lämpöero kyljistä, mutta muuten ei mitään. Liikkeitä näyttäessä Lysti ravasi ja tarkastuksen päätteeksi teki Lystiloikan noin 1,5 metrin korkeuteen. Todettiin sitten yhteen ääneen, että se on tainnut parantua :D Päivän aikana kävelyttelin koiria useampaan kertaan ja ensimmäistä kertaa taisin olla vilpittömästi onnellinen autosta löytyneestä flexistä - saipa näppärästi liikutettua Lystin tehokkaammin kuin perushihnassa. Koulutusvuoro meillä oli vasta tiistaina, joten päätin katsoa tilannetta aamulla ja päättää silloin, osallistunko Lystin kanssa vai nappaanko autosta hupikortti-Enteen.

Onneksi koko maanantain Lysti oli normaali, yöksi jätin koirat varoiksi autoon ja tiistaina vastassa oli vallan normaali pikkuinen. Uskalsin siis osallistua koulutukseen, vaikka koko ajan kovasti tarkkailinkin Lystin tilaa. Paneuduimme tällä kertaa juoksuseuraamiseen, joka on viime aikoina niin sanotusti levinnyt käsiin. Lisäksi löytyi pikkuongelmana Lystin edistäminen seuraamiskäskyn kuullessaan - se ei odota liikkeellelähtöä, vaan nousee heti käskyn saatuaan seisomaan. Muutamalla toistolla saatiin muistuteltua homman nimeä. Juoksuosuuteen tehtiin pysähdyksiä kesken liikkeen ja palkattiin vain hyvistä pysähdyksistä. Selvästi muistutti vähän ajattelemaan asioita ja saatiinkin hyviä toistoja. Varsinainen ongelma (ilon kuplinta - lue: ääni) jäi piiloon, mutta ehkäpä näillä päästään askel eteenpäin tämänkin suhteen!

Toisella kierroksella katsottiin noutoa, joka Jarin mielestä oli parantunut viime kerrasta - jes! Kiloisella kapulalla toistot olivat ihan jees ja luovutukset kivoja, mutta kaksikikoisella jäi vähän kauas. Tehtiin pelkkää pitoa, nostosta eteentuloa ja muutama kokonainen nouto. Peruuttamalla tiivisti kivasti myös isolla kapulalla, joten täytyy muistaa tehdä näitäkin! Tänään katson, jos saisin kaverilta lainaan kapeamman kapulan, oma on niin kovin leveä, että sitä on vaikea tasapainottaa. Nyt siis panostusta pelkkään pitoon, nostoon ja peruuttelutreeniä. Lisäksi pitäisi miettiä niskalihasten vahvistamiskeinoja tukemaan noutoa. Kivat vinkit siis loppuvalmisteluihin, tästä on hyvä jatkaa kohti elokuuta!