Sivut

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Lystille piirinmestaruushopeaa jäljeltä

Sunnuntaina kisailtiin Etelä-Hämeen Kennelpiirin pk-jäljen piirinmestaruudesta. Piirinmestikset järjesti tänä vuonna oma kerhomme. Onneksi niin, koska tämän liian haipakan kevään jälkeen alkaa paukut olla vähän vähissä, ja puoli kahdeksaksi sunnuntaiaamuna kovin kauas selviäminen olisi ollut turhan suuren työn takana :D Koe oli anottu 14 (tai 16, en enää muista...) koiran maastoilla, ja onnekkaasti karsintaa ei tarvittu. Tämän seurauksena kokeessa hoidettiin ensimmäisenä jäljet, sen jälkeen tottis ja viimeisenä esineet.

Arvoin meille kutosjäljen, joka sattumalta oli samassa paikassa kuin kaksi aiempaa oman kerhon kokeen jälkeä. Ekalla kertaa hukattiin jälki ekan kepin jälkeen, toisella nousi kaikki kepit, mutta ylimääräisen lenkin kera. Riistaa alueella on paljon, joten oletus oli, että haasteita sen suhteen tulee.

Edellisen kokeen jälkeen emme käyneet jäljellä kertaakaan. Tiistaina muistin, että jana oli kokeessa huono, joten torstaina käytiin tekemässä pikajanatreenit. Kaksi janaa, molemmilla kaksi keppiä, molemmilla koira seilasi jäljen alun niin, että ensimmäinen keppi jäi. Ekalla takajälki, annoin jäljetää tielle ja heitin hetkeksi autoon. Uudelleen lähetys oli vaikea, koska en päässyt yhtään sivuun lähettämään, ja Lystin oli vaikea käsittää, että tarkoitus oli edetä samaa uraa, vaikka oli päätynyt autoon. Tahkoamisen jälkeen jälki nousi hyvin ja toinen keppi nousi varmasti. Toisella janalla lähti reippaasti, otti jäljen oikeaan suuntaan ja toinen keppi nousi hyvin. En usko, että kummallakaan kerralla sai hajua ekasta kepistä, koska ei reagoinut mitenkään.

Perjantaina tehtiin pikatottikset - vähän seuraamista ampumisella. Näissä vähän hässäkkää, mutta loppujen lopuksi fiilis oli hyvä.

Mutta siihen jälkikokeeseen siis. Sain odotella hyvän tovin jäljelle pääsyä. Janalle sain rauhoitettua Lystin hyvin, vaikka ennen sitä oli turhan fiiliksissä tulevasta. Lähti reippaasti, vähän ihmettelin kun meni vain ravilla, mutta itse kyllä sain jousta täysillä perässä. Tämä siis itse asiassa oikein sopiva vauhti meille! Otti jäljen varmasti eikä tarkistanutkaan takajälkeä. Eka keppi nousi nopeasti ja varmasti. Siitä matka jatkui, oli ojan ylitystä, polkujen ylityksiä, runsaasti papanoita ja riistan jälkiä. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin, ja neloskepillä totesinkin kepposen olevan edessä. Ja kylläpä tuntuikin nelosen ja vitosen väli pitkältä. Väliin mahtui myös piikki, jossa lintu lähti Lystin nenän edestä lentoon. Sen verran lähelle Ly pääsi, että epäilen maassa olleen linnunpesä, johon Lysti törmäsi mentyään hieman yli piikistä. Lysti onneksi jatkoi aktiivisesti työn tekoa, lintu meni menojaan ja mahdollinen pesä jäi rauhaan. Tässä kohtaa Lystillä oli hieman haasteita löytää jälki, mutta lopulta matka jatkui varmasti. Vitoskeppi oli koko jäljen hienoin - Lysti meni ohi eri puolelta puuta, palasi takaisin hajun saatuaan ja tarkensi varmasti löytäen kepin. Lopputulemana kaikki kepit ja janalta täydet pisteet, jäljen jälkeen kasassa oli siis 170 pistettä.

Tottista ennen tein pätkän seuraamista ja muutaman perusasennon. Lysti tuntui kivalta ja rennolta. Vaan kuinkas kävikään, kun suunnattiin kentälle? Ilmoittautuminen meni vielä kohtuudella, mutta suorituspaikalle siirryttäessä alkoi homma rakoilla. Ja niinpä niin, Lysti on kivasti keksinyt, että jos ammutaan, ollaan kokeessa. Ja kokeessa on luvassa liikkeet tietyssä järjestyksessä tyhmimmästä alkaen. Ekasta laukauksesta alkoi siis varsinainen show: seuraamista tapahtui ehkä puolet kaaviosta, lisäkäskyjä sai viljellä ihan urakalla, kerran Lysti jopa päätti poistua asenteella "tää olikin varmaan tässä". Haukkua runsaasti pitkin kaaviota. Ansaitusti lopputulemana puutteellinen.

Jäävissä istuminen ihan ok, muistaakseni erittäin hyvä. Maahanmenossa olis voinut pysähtyä nopeammin ja tulla vähän vauhdikkaammin luokse. Varmaan oli haukkuakin. Muistaakseni tyydyttävä. Seisomisessa meni TAAS maahan. Puutteellinen. Noudot sitten taas parempaa Lysti, ehkäpä kaksi erittäin hyvää ja yksi erinomainen. Eteenmenossa olis voinut reagoida maahanmenokäskyyn vähän nopeammin, mutta taisi olla vielä erinomainen. Paikallaolossa ei mitään ihmeellistä, erinomainen. Kokonaisuudessaan 79 pistettä ja kaikki vähennykset todella aiheellisia. Tottis oli ihan kamala, oikeasti. Jopa treenikaverit sanoivat, että oli kuin olisin ollut jonkun ihan toisen koiran kanssa kentällä.

Esineillä Lysti oli ihan todella outo. Se eteni Lystiksi hitaasti ja palautukset olivat sille vaikeita (??). Siis Lystille, joka rakastaa tuoda kaiken. En tiedä, jäikö sille tottiksesta väärä mielentila, kun olin itse aikasta pinna kireällä kentällä, oliko se liian kuumissaan, oliko sen maha täynnä vettä (jäljellä upposi taas reilu puoli litraa kuitenkin) vai mikä oli homman nimi. Kolme esinettä nousi, neljännestä ei saanut hajua. Työskentely hyvää (varmaan ensimmäinen kerta koskaan, kun työskentelystä tulee esineillä näin huono arvosana), pisteitä yhteensä 24.

Koko kokeesta siis 273 pistettä, JK3 1-tuloksella ja piirinmestaruushopeaa. Jäljellä ja esineillä tuomarina Jani Heinilä ja tottiksessa Kari Santikko.

Mitkäkö fiilikset? No voihan rähmä tuota tottista! Suoritus oli kamala, siis yksinkertaisesti kamala. Ei mitään yhteistä fiilistä, oltiin ihan eri kartoilla ja fiilis jo kentällä huono. Huomaan, että mulla kiristyy pinna heti, kun Lystiltä tulee ääni, ja sen jälkeen koko loppuseuraaminen olikin pelkkää taistelua. Nyt siis tunnetila treeniin - uskon, että se on tässä ongelman ydin. Teknisesti Lysti osaa kyllä, mutta koko paletti on nyt ihan vinksallaan.

Tänään kävimme treenaamassa Ninan kanssa Kirstulassa, ja sattumalta paikalla oli myös Janne, jolla oli ase. Saatiinkin siis kunnon testitreeni käyntiin heti: ilmoittautumisen kautta kentälle, odotus ja seuraaminen. Ja kas vain, kylläpäs olikin vaikeaa! Jo pelkkään kentälle menoon tarvittiin kolme yritystä, samoin seuraamiseen itseensä. Haukusta ja holtittomuudesta käskin Lystin pois, mutten oikein tiedä, oliko se hyvä ratkaisu. Yhtäkkiä homma loksahti kohdilleen, ja saatiin superhieno pätkä. Siitä mitä tapahtui, ei ole oikeastaan mitään aavistusta. Tämän jälkeen saatiin hommaa vähän paremmin kasaan, vaikka välillä väärä mielentila yrittikin ottaa valtaa. Palkkasin lopputreenin sosiaalisella palkalla, seuraamisessa naksuttelin pari kertaa ja näistä palkkasin ruualla. Palkkaustakin täytyy miettiä - osittain tuntuu, että Lystin palkan odotus ja oletus on noussut liian korkeaksi ja samalla sosiaalisen palkan merkitys laskenut. Täytyy tätäkin nyt pyörittää ja miettiä. Ja tehdä oikea suunnitelma ennen kuin lähtee hosumaan treenajä eteenpäin. Tällä hetkellä fiilis on se, että ilmo SM:iin saa odottaa vielä hetken. Tällaisella tekemisellä on vähän yhtä tyhjän kanssa lähteä tottiskentälle pyörimään.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Jälkikoekauden avaus

Tänään suuntasimme kauden ensimmäiseen jälkikokeeseen Hämeenkyröön. Kyseessä oli 10 tottiksen perusteella maastoon -koe, eikä odotukset lähtökohtaisesti olleet kovin korkealla. Mietin pääni puhki lähdenkö ylipäätään ajamaan kokeeseen, sillä jälleen oli luvattu hellelukemia mittariin. Päädyin kuitenkin lähtemään, olihan tottisten alku jo heti aamuyhdeksältä.  Tuomarina kokeessa oli Mika Mattila, joka olikin aivan uusi tuttavuus itselleni. Tottiksia tuomaroi toisella kentällä toinenkin tuomari, mutta koska meille sattui Mattila, joka tuomaroi myös janat ja esineet, ei tämä nimi jäänyt mieleen... joku Antti ehkä? Mahdollisesti Konttaniemi? :D

Arvoin meille tottikseen numeron kaksi - heti alkajaisiksi kentälle siis, ja onneksi ensin makuuseen. Kerrankin muistin seurauttaa Lystin paikkikseenkin, mutta koska aiemmin kulkeminen on ollut vapaata ja nyt käskytin sen heti takaisin sivulle, jos yhtään harhautui kauemmas vanhasta tottumuksesta, tuntui Ly jotenkin vähän oudolta. Makuussa oli haistellut pari kertaa jätön jälkeen, mutta sen jälkeen oli ihan super! Piilon raosta näin Lystin, ja katsoinkin mielenkiinnosta ensimmäisen luoksetulon aikaisen paikkiksen - ei hairahtanut katse kertaakaan suorittavaan koiraan! Jälkikäteen kuulin, että oli maannut käytännössä koko ajan kuin sfinksi piiloa tuijottaen, jee! Toki piti kuitenkin loppuun ottaa pikkumoka ja nousta perusasentoon vasta toisella käskyllä ;)

Paikkiksesta piilolle siirsin myös seuraten, ja tämä oli ehkä koko kokeen paras seuruuosuutemme. Suorittamaan lähtiessä Ly oli ihan katastrofaalinen. Seuruu tuntui ihan kamalalta, ja ääntähän riitti. Kielsin ja annoin lisäkäskyn. Koko seuruun aikana Lysti ei tuntunut hyvältä, vaikka kuulemma oli näyttänyt ihan ok:lta. Ja se äänen määrä, aargh! Ja jälleen siis nimenomaan haukkumista, ei mitään vinkumisia (ja toki haukutkin yksittäisiä haukahduksia, ei mitään jatkuvaa, mutta kyllä huomasi taas oman jännityksen vaikutuksen!). Sopivasti laukausten kohdalla Lysti oikein villiintyi ja odotetusti tuomari sanoikin sen reagoivan ääniin. No, niin no, ei se kyllä niihin ääniin reagoinut (kuten ei koko päivänä koepaikalla muutenkaan - tai ylipäätään koskaan), mutta sai jonkun vääntämiskohtauksen kohdistettuna jäykistelevään ohjaajaan... Seuraaminen kuitenkin vielä tyydyttävä, vaikka taatusti puutteellisen reunalla keikuttiinkin.

Liikkeestä istuminen ok, taas joku lähtöhaukku ja kuulemma annan itse pienen vartaloavun EDELLEEN. Voi terve. Apu on kuulemma melko huomaamaton, mutta silti olemassa. Tämä ehkä erittäin hyvä? Liikeestä maahanmenossa seuruu taas samaa kaavaa, maahan meni muutaman askeleen jälkeen pysähtymisen kautta. Luoksetulo ja perusasento ok, ehkä hyvä? Liikkeestä seisomisen seuruu tuntui jo inasen paremmalta, mutta Lysti meni maahan seisomisen. Lysti hei oikeesti, koska elämässä aiemmin oot näin tehnyt? Pitäiskö kuunnella?

Noudoissa tuomarinkin mukaan koira olikin sitten ihan eri tyyppi, missään ei mitään sen suurempaa huomautettavaa. Yksi erittäin hyvä ja kaksi erinomaista, mutten enää edes muista miten päin nämä menivät. Eteenmeno takuuvarmaa Lystiä, siinä ei huomautettavaa ja erinomainen.

Kokonaisuudessaan saatiin kasaan enemmän ja vähemmän ansaitusti 89 pistettä ja paikka maastoon. Koepaikalla oli tosi lämmin ja sanoinkin jo, etten tiedä olisiko parempi saada maastopaikka vai jäädä ilman paikkaa. Koska tulospainetta ei kuitenkaan ollut (esim. valioitumisen kannalta/SM-tuloksien kasaan saamiseksi), päätin lähteä maastoon ja tarvittaessa jättää jäljen kesken, jos lämpö sitä vaatii. Arvonnassa sain jäljen numero kahdeksan, eli odottelua metsässä oli luvassa... Ensimmäistä kertaa päädyinkin istumaan suljetussa, käynnissä olevassa autossa pitääkseni koiran viileänä ilmastoinnin avulla. Metsässä kun tietysti oli vielä lämpimämpää kuin kentällä. Puuh, ei ole meikäläisen hommaa nämä hellekokeet! Lysti lähti janalle tavallista rauhallisemmin (pitäisi treenailla erilaisia tilanteita - itsellä meni pasmat ihan sekaisin, kun tuomari halusi ilmoittautumisen myös jäljelle ja sitä myöten en esimerkiksi kysynyt tai katsonut jäljellelähtöaikaani), otti jäljen oikeaan suuntaan, jolloin itse astuin kuoppaan ja jalkani jäi jumiin niin, että liinaan tuli selvä kiristyminen. Noh, Lystihän tämän seurauksena kääntyi ympäri ja lähti takajäljelle. Käskystä kääntyi ja lähti kivasti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi todella pian, samoin kakkoskeppi. Sen jälkeen hetki saatiinkin jäljestellä ennen seuraavan löytymistä hien puskiessa pintaan. Hämeenkyrön maastot ovat sikäli haastavat, että siellä risteilee metsäautoteitä melkolailla, ja kaikki tiet näyttävät samalta. Tänään kolmannen ylityksen kohdalla olin ulapalla, oliko kyseessä samainen tie, jolla automme on vai kenties joku aivan muu tie... Lysti onneksi selvitti ylityksetkin hyvin, vähän saattoi tarkistella tietä molempiin suuntiin ennen kuin nappasi jäljen toiselta puolelta, mutta näinhän meillä on treenattukin :) Lopulta kaiken hien ja kuumuuden jälkeen pääsimme kutoskepille, ja kasassa oli kaikki asiaankuuluvat kepit. Ehdittiin ajallaan palauttamaan kepit (vaikka kyllähän se, että melkein saatiin koko aika kulumaan hommassa, kertoo omaa kieltään vallinneista kelioloista: vastaavassa maastossa ollaan ajettu voittajajälki 20 minuuttiin kerran...), joten jäljeltä pisteitä 166.

Esineruutua varten olisin toivonut voivani antaa koiran hengitellä vähän pidempään (kuten kaikki muutkin kisaajat), mutta Lysti ei ilmeisesti läähätyksestään huolimatta kaivannut taukoa sen enempää. Ensimmäisen lähetyksen tein sattumalta melkeinpä suoraa etuesineen kohdalta, ja Lysti kääntyi melkein ilmassa hajun saadessaan. Jotain hyvää siis väsymyksessäkin - oli ainakin nenä auki heti ruutuun mennessä! Loputkin kolme esinettä nousivat nopeasti, kerrankin osasin tehdä suunnitelman ruutua varten ja jopa noudatin sitä! Ensimmäinen lähetys oikeasta etukulmasta, ja siitä lähdin rauhassa kulkemaan kohti vasenta kulmaa. Kulmaan asti en koskaan päässyt, sillä esineet nousivat ennen tätä. Lähetin koiran aina esineen luovutuspaikasta, ja tämä tuntui toimivan tänään superhyvin Lystille. Pisteitä siis täydet 30.

Kokonaisuutena siis 285 pistettä, 1-tulos ja päivän paras tulos. Pätevä Lynks! Erityisesti tuo tsemppi ja toiminta esineruudussa oli mahtava nähdä raskaan päivän jälkeen. Nyt vielä kun saisi tuon tottiksen kuosiin kokeisiinkin - nyt ollaan sikäli ikävässä tilanteessa, että haasteet eivät näy treeneissä eikä niihin pääse puuttumaan. Mietintämyssy päähän siis... Päivän tuloksen kunniaksi korkkasin Lystin KVA-kuoharin, joten ehkäpä ideat alkavat nyt lentää toden teolla!




torstai 10. toukokuuta 2018

Cityjälkeä ja esineruutua

Eilen illalla työpäivän, lenkin ja tenttiin luvun jälkeen iski kamala treenihinku. Mieli teki jäljelle, mutten enää kellon lähetessä yhdeksää jaksanut (lue: ehtinyt, koska Tempparit) lähteä ajamaan maastoon. Hetken harkitsin asfalttia, nurmikkoa tai jotain, mutta yksin lähteminen ei innostanut ja kellon ollessa vaikka mitä ei vaihtoehtojakaan juuri ollut. Hetken asiaa pähkäiltyäni totesin, että kaihan sitä jäljen voi hyvin tehdä kotioveltakin :D Ovelta nurmikon kautta ruohopellolle, kävelytielle ja takaisin nurmikolle. Lysti oli tohkeissaan ja jäljesti hirmu pätevästi. Esineissä vähän haastetta, mutta kaikki saatiin kasaan yhteistoimin. Kävelytiellä perässämme käveli räyhäävä koira, joka vähän haittasi molempien keskittymistä - jouduin tästä johtuen vähän ohjaamaan Lystiä tavallisesta poiketen, mutta tämän jälkeen Ly sai jälleen jäljestä hyvin kiinni ja jatkoi varmasti. Superhyvä treeni! Ei tämä tosin ehkä nyt ihan jatkuvaan treeniohjelmaan kuitenkaan tule, vähän turhan paljon liikkuvia osia - ja on metsässä nyt ylipäätään vaan kivempi kulkea ;)

Cityjäljen cityesineet :D 

Tänään suunnattiin kerhomme esineruutupäivään. Päivän rakenne oli mielenkiintoinen - alkuun käytiin Pekka Korrin ja Raimo Viitasen kanssa läpi ruudun opetusta ja erilaisten haasteiden ratkaisemista, tämän jälkeen suunnattiin esimerkkikoirien merkeissä metsään seuraamaan käytännön treenejä. Alunperin tarkoitukseni oli mennä paikalle vain kuuntelemaan, mutta tilanteen elettyä pääsimme Lystin kanssa mukaan esimerkkikoirakoksi. Lystin haasteena on eri materiaaleista tehdyt esineet: se ei arastele tai hyljeksi mitään esinettä, mutta ilmeisesti tiettyihin materiaaleihin haju ei tartu samalla tavalla eikä se näin ollen saa hajua yhtä helposti näistä esineistä. Valikoin esineiksi vieraista esineistä mahdollisimman kummallisia esineitä: kova pitkulainen, kapea heijastin (sellainen pyörän pinnoihin kiinnitettävä), joku kummallinen vihreä kumijuttu (epäilisin jonkinlaista liukuestettä), jonkunlainen paksun makuualustan palanen tai vastaava sekä ruskea juuriharja (tämä oli vanha tuttu, viimeksi Lystillä meni hyvä tovi hajun saamiseen). Noh, ongelmamme ei varsinaisesti tänään tullut esiin, sillä kaikki esineet nousivat kivasti. Oma ohjaaminen oli pielessä, ja etsimme hyvin tehokkaasti ruudun vasemman reunan ja käytännössä jätimme oikean reunan tutkimatta - lukuunottamatta oikeaa etuesinettä, jonka sijainnin tiesin. Lysti teki töitä kivasti, joskin tuodessaan heijastinta se juoksi kohtaan, johon edellinen koira oli nostanut jalkaa, pudotti esineen ja käänsi päätään. Tässä kohtaa pääsi minulta spontaani "EI", jonka seurauksena Lysti nappasi esineen ja palautti sen varmasti. Uudelle lähetykselle lähti hyvin. Reaktio oli sellainen, että olisin voinut pistää pääni pantiksi, että Ly oli vaihtamassa esinettä (oletin sen juosseen jonkun ihanan pehmolelun tai muun yli), mutta täytyy näemmä ottaa pieni kuuri ruutua, johon muut ovat nostaneet jalkaa. Muutoin kiva treeni, kunhan vaan ohjaaja pääsee taas kartalle hommasta. Vähän kun miettii omaa toimintaa, on neljä esinettä viiteen minuuttiinkin ihan tehtävissä, jos ei tule ylläreitä vastaan. Koskaanhan ei voi olla varma, miten hajut kulkevat ja esineet nousevat, mutta noin niinkuin teoriassa on ruutu uusillakin säännöillä ihan tehtävissä.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Vuoden toinen leiri - jäljestys kovalla alustalla

Puuh, hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa onkin blogin puolella ollut. Kokopäivätyö yhdistettynä opiskeluun on vaatinut veronsa ja koneella vietetty aika on lähinnä keskittynyt erilaisiin raportteihin ja powerpointteihin. Tai tenttiin lukuun. Opintovapaata odotellessa..!

Maaliskuussa oltiin Lystin kanssa vuoden toisella leirillä, teemana kovan pinnan jälki. Supermielenkiintoinen leiri, vaikka jatkossakin keskitytään ensisijaisesti metsäjälkeen. Kouluttajana leirillä olivat Kimmo Sairanen ja Maarit Rokkamäki. Maarit oli entuudestaan tuttu kouluttaja, mutta Kimmo oli aivan uusi tuttavuus. Aloitimme leirin teoriaosuudella - mielenkiintoista asiaa, jota olisi voinut kuunnella pidempäänkin! Kovan pinnan lisäksi käsittelimme id-jälkeä, mutta se jääkööt taka-alalle tässä tekstissä. Muistiinpanot on kirjattu tähän kuten ne kuunnellessa kirjasin - tuntuivat itsestä sen verran johdonmukaisilta, että uskallan ne listailla tähänkin suoraa vihkosesta:

- tavoite? -> pitkä kaava vs. helpon kautta
- menetelmiä monia - jos tavoitteena kahden kilometrin jälki id-nostolla, menetelmä eri kuin temppujäljellä
- ensimmäinen asia määrittää oma tavoite - millaiset alustat, millaiset iät jne.
- pelastus- ja työkoirilla ei jäljellä esineitä
- oikeissa tilanteissa haasteita, jos jälki opetettu esineeltä esineelle
- esineistä vahvempi haju
- esineeltä esineelle opetettu koira herkästi väsyy, jos esineitä ei olekaan
- koirasta jälkiaktiivinen, jäljestä huolen pitävä koira

- metsäjäljen hajut
- rikkoutunut maa
- kasvillisuus
- ominaishaju
- materiaalit (kengät, vaatteet, hiuslakat jne.)
- pieneliöt (päälleastutut)
- sorajäljen hajut
- rikkoutunut maa
- ominaishaju
- materiaalit
- pieneliöt
- asfalttijäljen hajut
- ominaishaju
- materiaalit
- vanhetessa hajut poistuvat: pieneliöt, materiaalit, rikkoutunut maa, kasvillisuus -> viimeiseksi jää ominaishaju
- opetus ominaishajulle, jolloin mikään alusta ei ole ongelma
- alkuopetus lumella -> leimataan koira ominaishajuun (lumi steriili)
- lähtökohtana se, että koira haluaa seurata jälkeä
- koiran jäljestämistapaa ei voi päättää!
- luonnollinen jäljestäminen
- koiraa ei ajeta stressiin
- jos koira on ilmavainuinen, mahdoton opettaa varmaksi maavainuiseksi
- voidaan tehdä treenejä, joissa maavainu on ainoa vaihtoehto, mutta tilanteen tullen vaihtaa ilmalle
- alkujäljet lumeen "hiihtämällä" -> jalkoja hangaten mahdollisimman paljon ominaishajua
- ensin ohjaaja tekee itse
- koira jäljelle, ei käskyä -> annetaan "karata" jäljelle -> jäljen päässä palkka
- palkka ei saa näkyä, tuulen suunta niin, ettei koira saa palkasta hajua
- jos koira pysähtyy, ohjaaja passiivisena paikallaan -> koira ratkaisee itse -> jos koira ei lähde ajamaan, harjoitus liian vaikea -> uusi treeni
- seuraavana serpentiinitreeni
- kun 80% treeneistä onnistuu, siirrytään eteenpäin! -> jos 100% onnistuu, ollaan liian pitkällä (tavan poisopettaminen ennen uuden lisäystä)
- koiralla mahdollisuus jäljestää -> jos poistuu jäljeltä, ei anneta edetä -> vahvistus, kun koira ottaa hajun uudelleen -> EI vasta koiran päästessä uudelleen jäljen päälle
- ensimmäinen puoli vuotta vain omia jälkiä -> ohjaajalle varmuus ja osaaminen koiran lukemiseen -> mahdollisuus myös juosten jäljestämiseen (pelastuspuoli)
- jäljen ikä alussa 5-15 minuuttia
- lumella jälkiä niin, että alkaa sujua hyvin -> viimeistään 10 jäljen jälkeen häiriöalueelle (harhat), jottei opi etsimään silmillä
- jäljen epäsäännöllisyys: kaaria, kulmia jne. satunnaisesti sekaisin
- vanhentaminen aina tuplana (5-10-20-40-80 min) -> jos ei onnistu, palataan edelliseen

- jos koira vaihtaa harhalle, palataan opetuksessa ominaishajuun -> harhat saa tarkistaa, mutta ne ovat merkityksettömiä
- jos koira menee ylikierroksille, viedään tunnetulle jäljelle jäljen päälle (ohjaajan tulee muistaa aina viimeiset 20 metriä jäljestä) -> makuu -> kun rauha, koira uudelleen töihin lähettämällä
- jos koira ylittää loppuesineen/-palkan, palkataan jäljestyksestä -> ei korjata/neuvota, ei puututa ylitykseen
- vaaranpaikkoja:
- kolikoiden, avainten ym. esineiden katoaminen
- koira alkaa tarjota kaikkia esineitä -> tarkistaa esim. lumella kivet, sulat ym.
-> rukkiovi esineeksi (läpinäkyvä muovi, jota ei näe millään alustalla), jotta pakko haistaa
- joka jälki dokumentoidaan
- kuka, missä, milloin, olosuhteet jne.
- lisäksi raportti ja kaavio
- jokaisen jäljen jälkeen mietitään seuraava harjoitus tehdyn perusteella -> virheet jäljitettävissä vanhojen treenien perusteella
- metsäjälkikoira leimautuu jälkeen 100 metrin jälkeen -> tämän jälkeen ei pitäisi enää vaihtaa
- ruoka jäljellä laskee viettiä -> jäljen loppuun pääsemisen motivaatio laskee -> loppupalkka voi olla isompi ruoka-annos -> jos koiraa halutaan laskea ennen jälkeä, ruoka ennen jälkeä
- hajustetun veden sijaan hiihto
- metsään tehty jälki salapoliisitehtävä

- jäljen ikä "muuttuu" alustan mukaan: sama jälki eri alustoilla: metsä 12h, pelto 17h, hakkuu 20h, sora 24h -> tallausaika ei merkkaava
- kosteus imee ja säilyttää hajua paremmin
- pakkanen jäädyttää pinnan ja kapseloi hajun
- jos hajua ei saa, kannattaa palata auringon sulatettua maa
- pellolla jos traktori möyhinyt maan -> jäljen tallaus -> ominaishajuun opetetulla koiralla ei ongelmaa, murtuneen maan hajuun opetettu ei kykene jäljestämään

Käytännön treeneissä lähdettiin tekemään hiihtotekniikalla jälkiä puhtaalle alustalle. Lystin ensimmäinen lyhyt suora sujui hienosti, ainoana pohdinnan kohteena oli paikka, jossa toinen leiriläinen seisoi hetken ennen kuin ehdin huutaa, ettei kannata tehdä jälkeä meidän jäljen päälle :D Loppupalkan sijaan Lystin kaikki jäljet päättyivät esineeseen (pala vanulappua tai puolikas vanupuikko). Iltapäiväksi siirryimme paikallisen koulun pihalle tekemään jälkiä. Ensimmäinen Lystin jälki kulki auratulla piha-alueella, jossa oli ennen jäljen tallausta lapsiporukka pelaamassa korista. Hieman harhat vaativat huomiota, mutta Lysti selvitti jäljen hienosti. Loppuesineen ohitti hieman sivusta (ohjaajan moka: loppuesine aivan katosrakennuksen kulmalla, jolloin kulman takaa tullut kevyt tuuli painoi jäljen hieman sivuun), joten palkka jäljestämisestä. Toisella jäljellä Lysti pääsi serpentiinin kimppuun (tai näin oli tarkoitus, kunnes ohjaaja teki melkoisen piikkijäljen loivan serpentiini sijaan...). Tämä olikin ohjaajalle superhaastava: metsäjäljellä olen tottunut antamaan tilaa koiralle, ja kovalla alustalla tuo 10 metrin liinan päässä jälkeä etsivä koira ei ollut kovinkaan hyvä ratkaisu - ja siitä sain palautettakin. Selvittiin jälki loppuun, mutta oma fiilis oli aika huono jäljen jälkeen.

Toisena päivänä suunnattiin suoraa tositoimiin ja jälleen paikalliseen keskustaan. Lystille tein ensin serpentiinijäljen jalkakäytävälle. Heti jäljen jälkeen pienen lisähaasteen toi jäljen yli kävellyt ihmisporukka - ja koska kulkivat jalkakäytävää pitkin, oli koko jälki tokikin hyvin harhatallattu... Vähän harhat tuottivat Lystille päänvaivaa, ja kun en sitä päästänyt tutkimaan harhoja kovin pitkälle, meni se vähän epävarmaksi. Normaalistihan annan Lystille hyvin tilaa ratkoa haasteet ja etsiä itse oikea ratkaisu, joten tämä poikkeuksellinen tapa taisi vähän sekoittaa pienen päätä. Selvittiin kuitenkin loppuun, ja loppuesine nousi hienosti. Omat fiilikset vähän ristiriitaiset. Toisen jäljen tein vastaavasti eri paikkaan jalkakäytävälle, ja eikös siihen saatu vieraat ihmiset kävelemään päälle :D Harmillisesti en itse ajatellut jäljelle lähtöä kovin johdonmukaisesti eikä jälki alkanut puhtaalta alustalta - mistäpä olisi koira voinut tietää, mitä jälkeä pitäisi seurata? Kovasti Lysti yritti ja nappasikin jäljen, mutta ei jäljestänyt selkeän varmasti. Jossain hetkellisessä järjen häivenessä olin onneksi tallannut samaisen tien toiseen reunaan suoran jäljen varmuuden vuoksi, kun huomasin perässäni tulevat ihmiset - saatiin siis hyvä paikkaustreeni heti edellisen treenin perään.

Iltapäivällä missiona oli saada järkevä, onnistunut treeni. Tällä kertaa jälki oli koulun parkkipaikalla, aloitus selkeästi puhtaalta alustalta, serpentiiniä ja loppuesine. Ja olihan se tuttu Lysti paikalla leirillä, upea jälki, tarkisti harhat muttei reagoinut sen enempää eikä poistunut jäljeltä niin, että olisi kertaakaan tarvinut korjata. Tästä jäi huippuhyvä fiilis!

Omana suurimpana huomiona tuli itselle todella vieras koiran ohjaus - metsässä olen tottunut siihen, että koira saa (tai oikeastaan koiran pitää!) itse tarkistaa harhat ym. ja pitää huoli omasta jäljestä. Tuntui siis todella vieraalta ajatukselta kontrolloida koiran etenemistä pois jäljeltä. Tärkeänä ajatuksena nousi esiin myös jäljen aloituksen tärkeys.

Leirin jälkeen tehtiin muutama jälki lumelle ihan kotiovelta. Nämä sujuivat kivasti, ja helpotti omaa ohjaustakin, kun vaihdoin 10 metrin liinan kolmemetriseen näille jäljille. Tarkoitus oli tehdä jälkiä enemmänkin, mutta ajan rajallisuuden vuoksi nämä jäivät. Nyt odotellaan jo kuumeisesti metsään pääsyä, haaveissa on päästä korkkaamaan metsäjälkikausi tänään! Kova pinta tulee varmasti kulkemaan mukana treeneissä, mutta ihan näin perusteellisesti en Lystin kanssa opetusta lähde tekemään - onhan tämä meille vain tukitreeniä metsään, ei niinkään treeniä juuri kovalle alustalle. Todella mielenkiintoinen leiri kuitenkin takana, uusia ajatuksia ja ennen kaikkea runsaasti uutta oppia!

torstai 1. helmikuuta 2018

Vuoden ensimmäinen leiri

Viikonloppuna korkattiin vuoden 2018 koiraleirimeiningit. Suuntana oli Kannus ja siellä Shepmates-leiri. Mukaan lähti tällä kertaa vain Lysti, jolle oli suunniteltu pieniä tokojuttuja sekä sisäetsintää. Vähän älyvapaalta leirille lähtö tuntui varsinkin kotimatkalla - kohti Kannusta lähdettiin klo 17 aikoihin perjantaina, ja vain reilu 24h myöhemmin suuntasin jo kotiin päin. Väliin ei mahtunut kovin montaa tuntia unta, ja sen kyllä kotiin yksin ajaessa huomasi... Menomatkalla oli sentään Henna kaverina autossa, joten juttua riitti ja vasta viimeisten muutaman kymmenen kilometrin aikana alkoi vähän jaksaminen hiipua.

Lauantaina suunnattiin kuitenkin heti aamusta hallille, ja jollain ihmeellä olimmekin Hennan kanssa Hansun jälkeen ekoina paikalla. Ilmeisesti kouluaamut ovat saaneet omiin heräämisiini jonkinlaista rotia! Pikkuhiljaa ihmisiä ja koiria alkoi valua paikalle, ja päivän ensimmäisenä lajina oli toko. Kenttä täyttyi nopeasti treenareista, ja jäin suosiolla itse odottelemaan, katselemaan ja juttelemaan. Lystin treenisuunnitelmassa oli kiertohyppyhässäkkä (joka vei tilaa melkolailla kiitettävästi), vähän seuraamista sekä suunnan muutos kävellessä (lue: koira kävelee eteenpäin ja käskystä vaihtaa peruuttamiseksi).

Lysti oli melko... virtaisi päästessään kentälle - perjantaina sen liikunnat olivat muutama sata metriä kävelyä ja noin kolme minuuttia juoksurallia lelun kanssa, ja hallissa energiaa oli kuin vähän suuremmassakin kylässä. Aloitettiin kiertohässäkällä, jossa lähinnä ajatuksena oli päästä tekemään liikkeen alku lähes kokeenomaisesti. Lystille on kivasti tullut viime aikoina ajatusta siitä, että vaikkei se näkisi kartiota liikkeelle lähtiessään, kannattaa vaan edetä suoraviivaisesti, ja kierrettävä kohde tulee kyllä vastaan. Tämä sujui nytkin hyvin, vaikkei ollutkaan bongannut tötsää. En oikein tiedä, haluanko ylipäätään opettaa tuota bongausta - aina se ei ole koiralle helppoa ja mietin, miten käy kokeessa, jos koira on opetettu katseella etsimään kohde, mutta se ei sitä kokeessa syystä X näekään. Tiedän häntä, ehkäpä taas mietin liian monimutkaisesti. Joka tapauksessa tykkään tästä, miten Lysti lähtee joka tapauksessa eteenpäin, tiesi mihin on menossa tai ei :D
Asennon otti hyvin, mutta sen jälkeen alkoikin haasteet. Halusin Lystin kiertävän kartion uudelleen, ja Ly halusi noutaa kapulan. Aika monta kertaa käsiteltiin tilannetta - vauhdista kiersi kyllä uudelleen, samoin jos siirryin lähemmäksi. Tätä treeniä ei olla hetkeen tehty, pitäisikin ottaa taas säännöllisemmin treeniohjelmaan! Purkautumaton energia toi mukanaan lähtöhaukut ja kommenttihaukut, mutta onneksi vain yksittäisinä haukahduksina. En puuttunut, kun en ajoissa ehtinyt.

Seuraamista tehtiin jonkinlaisia pätkiä, Lystin ilme alkaa olla tosi kiva! Vähän se välillä edistää ja poikittaa, täytyy alkaa naksutella selvästi lyhyempiä pätkiä niin, että paketti pysyy kasassa. Palkkana vain lelu.

Suunnan muutoksia saatiin tehtyä tosi kivasti, kun Henna tuli naksuttelemaan seuruusta peruuttamiset. Ihan huippua, kun ei tarvinut vilkuilla ja väännellä itseään, vaan pystyi naksusta palkkaamaan suoraa lentävällä lelulla. Muutaman kerran Lysti seisoi, mutta saatiin myös tosi kivoja peruutuksia aikaan. Jes!

Lystin treenin jälkeen se pääsi leikkimään kiinnostuneiden kanssa, ja mukava tovi juteltiinkin rauhakseltaan Lystin häärätessä mukana. Olisi tosi kiva nähdä teitä kaikkia - uusia ja vanhoja tuttavuuksia - jotka olette Lystistä kiinnostuneita :) Toivottavasti törmätään jatkossakin!

Tokoilujen jälkeen oli aksatreenien vuoro, ja agilityporukka innostui rakentamaan myös hyppytekniikkapätkän. Treenaajien tutustuessa rataan käytiin vähän Lystin kanssa muistelemassa tekniikkaa - vähän oli taas haasteita ohjaajan sijoittumisessa ja rintamasuunnassa, mutta mennessäni toiseksi viimeisen esteen kohdalle selkä Lystiin päin, saatiin fokus kivasti oikeaan suuntaan. Pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja oikeasti treenailla tuota tekniikkaa, kun talvella olisi hyvin aikaa...

Hyppytekniikoiden jälkeen ajettiin puuverstaalle, jossa ohjelmassa oli sisäetsintää. Koska meillä on haku vielä aivan vaiheessa enkä ollut pakannut kamojakaan mukaan, päätin että Lysti saa etsiä muiden piilottamia tavaroitani. Verstas oli useamman kymmenen neliön osioihin jaettu tila, jossa oli erilaisia puutyökoneita, puutöitä ja -materiaaleja, portaita ja pienempiä tiloja. Muutama koira etsi ennen Lystiä omistajiaan, ja oli mielenkiintoista nähdä koirien toimintaa tilassa. Lystin tavarat piilotettiin niin, että tiesin, missä tiloissa ne ovat, mutta en lainkaan tarkempaa sijaintia. Lysti lähti matkaan aika vauhdilla, mutta nopeasti keksi homman juonen ja lähti nenä auki matkaan. Vähän epäilin ensimmäisen esineen kohdalla sen menneen esineen ohi, sillä eteneminen oli aluksi kovin suurpiirteistä. Vaan niin vaan perällä olevasta pienemmästä tilasta alkoi kuulua tarkennusta, ja pitkään Lynks jaksoi paikantaa löytääkseen esineen. Toi varmasti löydettyään, itse odotin isommassa tilassa koko ajan. Toinen esine oli kakkoskerroksessa, johon noustiin suuren lasi-ikkunan viereen päättyviä portaita. Kadonnut maa ei Lystiä hämännyt, vaan varmasti lähti etsimään. En ehtinyt itse edes oikeaan tilaan, kun Ly tuli jo hanska suussa takaisin. Viimeinen esine oli jälleen suuremmassa tilassa, johon annoin Lystin mennä ovesta hyvin vapaasti. Lähti kivasti heti tarkkana hommiin, eikä reagoinut millään tavalla päälle hurahtaneeseen, melko kovaääniseen ilmastointilaitteeseen. Jälleen malttoi tarkentaa hienosti hajun saatuaan, ja palautti varmasti. Superhieno Ly!

Etsinnän jälkeen päästiin vielä testaamaan Lystille ihan uusi juttu - pimeä huone. Tilassa oli kellari, jossa oli säkkipimeää. Laskeuduin itse kellariin ja menin hieman kauemmas piiloon, ja Lysti päästettiin perään. Valot sammutettiin juuri Lystin lähdettyä, silloin oli hieman niiannut, mutta muuten tuli varmasti portaat alas ja etsimään. Näin itse koiran siluetin ylhäältä tulevassa valokeilassa, mutta minun suuntani ei näkynyt mitään. Lysti tuli ehkä jopa hämmentävän rauhallisesti, jokaisen askeleensa tarkasti arvioiden ja nenä aktiivisesti auki. Askelsi varoen ihan minuun kiinni - ei siis lopussakaan tehnyt minkäänlaista syöksyä. Aika mielenkiintoinen kokemus!

Lounaan jälkeen palasimme hallille ja tokon pariin. Ajatuksena oli kiertää kolmella kouluttajalla, joille jokaiselle oli mahdollista kertoa eri ongelma/asia mitä haluaa treenata. Suuntasimme Lystin kanssa ensimmäisenä Pärssisen Pipan luo, jota pyysin naksuttelemaan meille eteentulon suoruutta. Minusta katsottuna vasemmalle vinossa ollessaan Lysti haki hienosti keskelle suoraan, mutta oikealta jouduimme tekemään muutaman korjauksen (jätin Lystin istumaan siihen mihin se oli tullut, siirryin itse ja käskytin uudelleen. Nappasi hyvin kiinni ajatuksesta, ja tuli to-del-la suoraan korjauksissa). Pipalta tuli hyvä vinkki pitää tarvittaessa alkuun oikeaa jalkaa hieman edempänä, jolloin Lystin täytyy kiertää se päästäkseen suoraan eteen. Täytyy ehdottomasti ottaa testiin! Palkkana ruokaa ja lelu, mutta lelulla teki mielestäni kivemmin.

Seuraavaksi katsottiin Hansun kanssa ohjatun merkkiä. Pelkällä merkillä ei ongelmaa, mutta kapuloiden viennin jälkeen Lysti jäi kylki kohti minua merkin taakse. Tämähän on meidän ikuisuusongelma kokeissa, ja sen seurauksena lähtee lähes poikkeuksetta keskikapulalle, jos haettavana on oikea. Pähkäiltiin merkin kiertämistä, jolloin asento olikin huomattavasti suorempi. Hansu myös ehdotti, josko laittaisin takakapuloiden lisäksi kapulat myös eteen (samaan tapaan kuin kiertohässäkässä). Näistä sitten koira voi joutua hakemaan minkä vain, edestä tai takaa. Mielenkiintoinen idea, jota ehdottomasti täytyy testata, jahka pääsemme halliin ja on tilaa! Vähän katsottiin myös seuruuta ja puhuttiin niin paljon pentujuttuja, että päätin lopulta jättää viimeisen pisteen käyttämättä (en ollut keksinyt vielä mitä tekisimmekään), kun kentän laidalta alkoi vähän kuulua mutinaa meidän setin kestosta :D

Ennen kotiinlähtöä osallistuin Lystin kanssa vielä leirikisaan. Siitä ei mainittavaa jälkipolville - näkipähän ainakin kaikki, miten paljon Lysti tykkää huutaa kun aksataan (tähän tarvittiin vain kaksi hyppyä ja puolikkaat kepit) :D Ideana leirikisa oli oikein kiva, ja ensi kertaa varten on jo huomattavasti järkevämpi toimintasuunnitelma laadittuna ;)

Päivä oli kokonaisuudessaan superkiva, innolla odotan jo kesän leiriä (vai pitäisikö sanoa, että kovasti toivon saavani kutsun kesän leirille?)! Kotiin palattiin kovin väsyneinä, mutta ehjinä ja tyytyväisinä.


Loppuun vielä kuvakevennys - näin meillä seurataan! Kuvasta kiitos Marjut Köylijärvi :D :D
(Todellisuudessa Lystin on juuri saanut palkkasanan, mutta onpahan ollut kuvaajalla ajoitus kohdallaan!